Lasten Jopsan onnellinen tarina - miten sarjavarkaan saisi kuriin?
Tässä tarina vaimon facebookista:
"Mikä on pahinta mitä pyörävarkaalle voi käydä- no se tietysti ,että äiti saa tietää....eli pieni tarina Itä-Vantaalta:
Pari viikkoa sitten maanantaina perheemme pidetty asema/koulupyörä "Jopsa" varastettiin Rekolan asemalta. Harmitus oli tietysti kova vaikka rahallisesti menetys ei ollutkaan iso. Nopsa Fleur oli tuunattu uniikiksi vaihtamalla ohjaustanko Jopon sarviin ja poistamalla kukkatarrat rungosta. 3 päivää myöhemmin huomasimme tutunnäköisen pyörän olevan myynnissä Tori.fissä. "Jopon kaltainen Nopsa- 50e". No ei siinä sitten kuin osoittamaan kiinnostusta pyörän ostoon ja treffit myyjän kanssa saatiin sovittua Mikkolan R-kioskille. 112:sta kehotettiin soittamaan poliispartio paikalle kun/jos myyjä ilmestyy paikalle.
Kyllähän myyjä paikalle saapui ihan sovitusti ja täsmällisesti. Jopsaa hänellä ei kuitenkaan ollut vaan ilmoitti myyneensä jo pyörän, mutta tarjosi toista "parempaa" pyörää. Tässä vaiheessa oli sitten aika paljastaa kortit eli kertoa tunnesiteestä Jopsaan. Myyjä tarjosi koeajettua pyörää nyt ilmaiseksi, mutta pinkaisi pakoon kun vihjasimme, että homma ei käy ja asia olisi parempi selvittää poliisille. Oma lähtönopeus ei ole enää ihan nuoruusvuosien luokkaa vaan varas pääsi livahtamaan pakoon ketterästi aidan yli hypäten.
Myyjä ei enää vastannut puhelimeensa, mutta liittymän omistajalle löytyi toinen numero. Numerosta vastannut rouva kertoi, että ko. puhelin kuuluu hänen "hulttio-pojalleen". Hetken kuluttua hulttio-poika soitti ja pyysi ettei hänen äitiään sotkettaisi asiaan - lupasi antaa pyörän uuden omistajan puhelinnumeron. Uusi omistaja löytyi ja tapaaminen hänen kanssaan sovittiin Tikkurilan poliisiasemalle seuraavaksi aamuksi.
Asiasta tehtiin rikosilmoitus jossa vaadin 100e korvausta vaikka Jopsa palautui meille. Maksoin säälistä Irakilaistaustaiselle ostajalle hänen maksamansa 40e ja rahan korvausvaade siirtyi siltäosin meille.
Poliisin kommenteista saattoi päätellä ,että varkaalla oli joitakin muitakin merkintöjä poliisin tiedoissa. Poliisi kiitteli valmiiksi ratkaistua rikosta ja perusteellista selontekoa. Ehkäpä jossakin vaiheessa kaverin rikoslista kasvaa niin isoksi ,että homma etenee syytteeksi ja mahdollisesti saamme jotakin korvaustakin joskus. Meille tosin oli tarkeämpää saada Jopsa taas kotiin. Mainittakoon, että viikkoa myöhemmin sain soiton onnelliselta äidiltä, jonka tyttären pyörä oli palautunut kotiin sen jälkeen kun minä olin sen koeajoon varkaalta saanut ja antanut sen poliisille.
Ja mitä tästä opimme
1) Kuvaa kaikki perheen pyörät (joo ne halvimatkin) ja kirjaa ylös runkonumerot +erikoistuntomerkit, jotta sen kadotessa ilmoitus poliisille on riittävän täydellinen
2) Asemalle yms. paikoille jätettäessä lukitse pyörä aina myös runkolukolla ja kiinnitä vielä johonkin kiinteään (nyt se oli kiinni vain ohuella vaijerilukolla joten sen katkaisemalla pääsi mukavasti pyöräilemään pois). Runkolukko vaatii enemmän työkaluja ja jää sinne renkaasee pyörimään ja estää pois ajamisen
3) Älä osta käytettyä pyörää Mikkolasta knallihattuiselta alle kolmikymppiseltä mieheltä vaatimatta jotakin todistetta pyörän omistajuudesta.
4) Jos pyörä katoaa niin kannattaa vahdata pari viikkoa netin myyntikanavia- kaikki pyörävarkaat eivät välttämättä ole niitä ihan fiksuimpia jälleenmyyjiä.
5) Mennessäsi ostamaan varastettua pyörää - ole valmistautunut pitempäänkin takaa-ajoon
6) Äidin paheksunta tehoaa hulttio-poikiinkin tai ainakin lisää yhteistyöhalukkuutta"
Eli joskus halvankin pyörän katoaminen voi päättyä onnellisesti. Käytännössä minun inputti tässä oli siis se, että tein homman poliisin puolesta ja he saivat rekistereihinsa tuolle kaverille pari pyörävarkautta lisää. Toivottavasti kaveri oli sama, josta uutisoitiin muutama päivä myöhemmin paikallislehdessä poliisin nappaamana Korson maastopyörävarkaana. Jossain vaiheessa tuollainen ketjutehtailu ylittää jonkun kynnyksen ja siitä joutuu oikeasti johonkin vastuuseen.
Sitten se jatko josta haluaisin foorumilta kommenttia
1) Paljonko luvallista paljastaa somessa tietoja ihan selvästä pyörävarkauden tekijästä, joutumatta itse hankaluuksiin? Tekijän nimeä en tiedä, varkaan äidin nimen tiedän ja varkaan osoitteen tiedän (päättelin ilmoituksen valokuvista ja poliisi vain vahvisti tuon päättelyni oikeaksi). Mitkä noista voin täällä kertoa? Käytännössä kyse on knallipäisestä 20-30 vuotiaasta Korson, Mikkolassa asuvasta jullista, joka tämän kokemuksen myötä näyttää olevan jonkinasteinen jopojen sarjavaras. Ammattimaisuutta epäilen, jos myynti-ilmoituksen kännykkänumeron haltija on varkaan äiti ;)
2) Poliisi kirjaa kaikista löytöpyöristään runkonumeron talteen ja heillä on niistä rekisteri. Olisi tosi kova juttu, jos tuon rekisterin saisi nettiin - siis mobiilipalvelu, jossa voisi lähettää runkonumeron ja saisi vastauksena tiedon, kuuluuko numero rekisteriin vai ei. Minulle ainakin sen jälkeen olisi mahdotonta myydä poliisin varastetuksi kirjaamia pyöriä. Sitäpaitsi siitä avautuisi uusi hauska harrastus - pyörävarkaiden käräyttely netin jälleenmyyntipalstoilta. Mikä tuon estää - se että sellaista ei ole viitsitty tehdä vai se, että joku tietosuojavaltuutettu vetää herneen nenään?
timo, jolla nimellä myös pyörävaras tori.fi:ssä esiintyi