Luultavasti paskaa tai sitten laavaa.
Printable View
Luultavasti paskaa tai sitten laavaa.
Jos paukuttaa omaa rumpuaan vuositolkulla ja hehkuttaa omaa ylivertaisuuttaan, niin on uskottavuus vähän heikoilla kun yrittää selitellä peppuiluaan kääntämällä kelkkansa 180 astetta aikaisempia puheitaan vastaan. Kuseminen ja sylkeminen ei tietenkään ole asiallista tai hyvaksyttävää, mutta toi Sky:n kakanjauhaminen on siitäkin huolimatta aivan naurettavaa.
Tai heittelevät paristoilla. On tämä taas surullista. Ennenmuinoin tingattiin
puolueen jäsenkirjaa, nyt valmiutta johonkin yhtä vähän arvostettavaan.
Tämä 80-luvun Suomesta tähän päivään. Miksi näin? Raha?
http://i64.tinypic.com/mv2p6q.jpg
En nyt tiedä onko toi ihan paras paikka hengailla UCI:n pressalle. Kitti päälle ja Marginal Gains tälläkin saralla.
Ei tietenkään ole ammattipyöräilyyn liittyvää, muttei myöskään ole olematta pyöräilyyn liityvää:
http://www.canadiancyclist.com/daily...oping-sanction eli lyhyesti 67-vuotias kanadalainen ratapyöräilijä joka on 24-kertainen maailmanmestari ja 21-kertainen Kanadan mestari eri ikäluokissa on saanut valituskierrosten jälkeen kahdeksan vuoden kilpailukiellon testosteronin käytöstä.
Sehän on aivan hemmetin hienoa että vanhatkin herrat jaksavat touhuta, urheilla ja kilpailla ihan tosissaankin, mutta muodostaahan osa heistä kaikesta päätellen melko suuren asiakaskunnan erilaisille urheilussa kielletyille aineille. Joskus käytölle on olemassa täysin perusteltavat tai ainakin puolusteltavat syyt ja joskus kyseessä on vähintään yhtä härski doping kuin ammattiurheilulla huonomaineisimmillaan.
Testosteronista erityisesti taidetaan lääkärikunnankin keskuudessa olla kahta koulukuntaa, toisten mielestä sitä pitäisi tarjota lähes rutiininomaisesti vanheneville keski-ikäisille miehille ja etenkin silloin kun kyseessä on kestävyysurheilun aktiiviharrastaja, toiset tuomitsevat moisen medikalisaation tai pitävät testosteronilisää jopa elimistön ja sen oman hormonitoiminnan kannalta haitaĺlisena. Ja sopivasta annostuksesta lienee mieltä yhtä monta kuin reseptejä kirjoittavia lääkäreitäkin.
PS Joskus olen sitä mieltä että veteraaniurheilussa voidaan kyllä kilpailla ja saada voittajia, sehän kuuluu urheiluun, olipa kyseessä pieni kyläkilpailu tai maailman huippujen kohtaaminen - mutta mestaruustitteleiden jakamisen voisi ehkä kokonaan unohtaa! Jotain surkuhupaisaa niissä on, muulloinkin kuin tämmöisten uutisten yhteydessä...
Ikään liittyvä testosteronioptimointi ei ole dopingsäännöissä sallittua ja liikkuu lääketieteessäkin harmaalla alueella. Kaikillahan ne arvot laskevat jossain vaiheessa ikääntyessä, ja liian kovalla harjoittelulla tai esim ultrapitkän suorituksen jälkeen saa matalia arvoja niiltäkin, jotka ovat vielä viitealueella. Matalasta testosteronitasosta seuraa monia ikäviä asioita, mutta korvauskaan ei ole vaaratonta.
Portugalilaispyöräilijä Andre Cardoson tapaushan jo olikin tuolla TDF 2017 säikeessä,eri lähteestä tosin ;http://www.is.fi/muutlajit/art-2000005270573.html
http://www.hs.fi/urheilu/art-2000005274940.html
Yes! Läänssi oli sittenkin kaikkein kovin jätkä!
Miksiköhän kaikki proffat käyttää epoa jos ei auta? Ei oikein vakuuta tutkimuksen tulos.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Idioottien tutkimus. Amatööri ei ole vielä lähelläkään luonnollisen suorituskykynsä kapasiteettia.
Otsikko on mitä on ja tyhmä pysähtyy siihen. Ensimmäinen kappale ja koko loppuosa kertoo miten epo ei vaikuta _harrastelijoilla_.
Ei kannata pysähtyä siihenkään, sillä se kyllä vaikuttaa myös harrastelijoilla. Maksimisuoritukseen.
Hesarin artikkelista ymmärsin että on siis verrattu kahta ryhmää vastakkain: epo saaneet ja lumeainetta saaneet. Eihän se kerro hyötyykö harrastelija doupingista vai ei. Pitäisi verrata samaa ajajaa puhtaana ja doupattuna.
Kai niitä siis on verrattu molempia ryhmiä sekä ennen, että jälkeen dopingin/lumeaineen.
Keskimäärin eporyhmä oli samalla tasolla kuin lumeryhmä keskimäärin. Sehän ei tarkoita etteikö epo ja jopa lumeryhmässä olisi ollut joku joka hyötyi 'lääkityksestään'. Onhan sitä Pro kuskeiltakin tullut kommenttia ettei Epo auttanut, ainakin Zabel muistuu heti.
Tuskin amätöörin vauhtia pitkässä mäessä rajoittaa Hg-arvo. Pitkissä Suomen tasamaa kisoissakin harvoin happi loppuu. Jerkku aika usein molemmissa.
Eikö ne ammattilaisetkin parantanut jerkkua mielialalääkkeillä, jos haluaa ohjata jerkun määritelmän vaikka tähän puoleen kestävyyttä.
https://www.sciencedaily.com/release...0726123214.htm
^^Kuka laatii julkaisun The Lancet Haematology journal -lehdelle, ettei kannata tutkia mitään, vaan kysyy aina ensin Suomen Fillarifoorumilta, koska täällä tiedetään kaikki!! ;)
Hannu! Hannu! Älä viitsi olla noin nolo! Aiheutat sitä kuuluisaa myötähäpeää meissä kaikissa veteraani-ikäisissä!
Bora-Hansgrohe on nyt tuonut julkisuuteen tiedon että sen ajaja, saksalainen joka ei enää jatka tallissa ja jonka nimeä en edes muista, antoi positiivisen dopingnäytteen viime vuoden maaliskuussa. Löydetty aine oli tamoksifeeni joka on rintasyövän hoidossa käytetty hormonilääke. Tapauksen käsittely on yhä kesken, mutta talli kertoi uskovansa edelleen vakaasti siihen että syynä oli kontaminoitunut juomavesi.
No, löysihän mm. ranskalaisen kuluttajalehden tutkimus tamoksifeenia useasta kivennäisvedestä: https://www.theguardian.com/world/20...minated-brands
Minä en näe mitään nolouden aihetta siinä, että puolustaa meitä tosivanhoja. Nuoret meinaavat hyppisä silmille ja sitähän ei suomalainen mies salli.:) Kaikenlainen väheksymien aiheuttaa minussa myötähäpeää. Testosteronokorvaushoito parantaa kyllä elämän laatua, mutta lyhenttää elämää. Oma kokeiluni aiheutti eturauhassyövän villiintymisen, mutta onneksi se todennäköisesti saatiin kuitenkin kiinni ajoissa. Viimesten työvuosien stressinsietoon sain vuoden ajan lisätestoa, joka toimikin hyvin. Nyt kun olen eläkkeellä niin tarvetta ei ole ja onneksi lisätesto ei vähentänyt omaa tuotantoani, joten näillä mennään. Kaikkenlainen hormonihoito on hyvin riskialtista kun kokonaisvaikutukset ovat laskemattomia ja kukaan ei oikein niistä tiedä. Niille jotka haluavat mestaruuksia hinnalla millä hyvänsä voi muu olla yhdentekevää. Kuitenkin ikäkausimestaruuskilpailut innoittavat tuhansia ihmisiä kuntoilemaan ja parantamaa näin terveyttään. Niillä on suuri kansantaloudellinenkin merkitys, joten mitään väheksymistä niissä ei ole.
Eivätkö sinusta ihan tavallisten kilpailujen ja kuntotapahtumien ikäluokkasarjat riitä innoittamaan tuhansia ihmisiä kuntoilemaan ja parantaamaan terveyttään? Minusta ne riittävät vallan erinomaisesti kilpaurheilua, sen tavoitteellisuutta, haasteellistuutta, jännitystä, voittamisen iloa ja häviämisen tuskaa ja kaikkea muuta sellaista tuomaan.
Mestaruustittelit, olivatpa ne sitten maailmanmestaruuksia tai maanmestaruuksia, ovatkin jo sitten toinen juttu sekä filosofisella tasolla että käytännössä eli tämän otsikon aiheen alaisessa merkityksessä. Paraolympialaiset ja vastaavat ovat mielestäni eri juttu, mutta se että kilpaillaan, usein kaikin ja joskus ei-sallituinkin keinoin, siitä että ollaan parhaita yli tietynikäisiä - ja tässähän raja joudutaan aina vetämään lopultakin mielivaltaisesti johonkin päivämäärään - pitää sisällään jotain täysin absurdia ja valitettava usein myös epätervettä.
Mutta ethän sinä, Hannu, malta sieltä korkeuksista pysähtyä miettimään tämmöisiä...
Onko sillä merkitystä mikä kilpailun luokitus on jotta kilpailun varjopuolet tulevat esiin. Kuitenkin se on kilpailija omasta egotripistä kiinni; onko riittävä tulos jokin värinen metallilätkä, vai oman parhansaa ulos mittaaminen, tai vaikka vain kilpailu- ja harjoitusprosessi itsessään. Toki varmasti jossakin pappa-MM:ssä prosentuaalinen osa podiumiorientuneita on isompi. Mutta niissäkin säännöllisti on 'pack-fillejä' jotka tiedostavat roolinsa, mutta osallistuvat sosiaalisista ja muista ulkourheilullisista syistä.
Onpas Kuovilta harvinaisen typerää ja laput silmillä ajattelua. Joillekin vkon hepolenkki täpöillä on ihan riittävä toisille ei. Muista lajeista en tiedä, mutta MM-masterkisat fillaroinnissa on ihan järkkyttävän hienot ja isot kisat + 20 karsintakisaa 2015 Tanskassa tempoissa yli 600 ja maantiellä yli 1500 kisaajaa. Nyt jouduttu jo sääntöjä rukkaamaan, koska paisuvat kuin pullataikina. Taso on kova ja M40-M55 mailman huiput olisivat aika kovia Suomen yleisessä sarjassa.
Ei varmaankaan, kyllähän joku haluaa doupata vain siksi että pääsee loistamaan minkä tahansa ikäsarjaluokan voittajana tai jonkun kyläkilpailun palkintopallilla nuorempansa lyöneenä tms, mutta titteleihin liittyy aina se kunnia ja maine ja kunnian tavoittelu. Sillä voi olla joku merkitys jollekin, mutta itse esitin alkuperäisen sivuhuomautuksen kaltaisen pohdintani enemmän filosofisessa hengessä kuin käytännön kysymyksenä.
Sosiaalisista ja ulkourheilullisista syistä voi osallistua niin pikkukisoihin kuin matkustaa ulkomaille ilman mestaruuskisoja tai jopa ilman ikäluokkiakin. Kilpailla voi vaikka kaikkia niitä vastaan jotka samalle viivalle asettuvat, iästä ja sukupuolesta riippumatta. Tällöin vain pitää vanhetessaan hyväksyä ettei ole enää palkintopalliainesta. Sekin olisi yksi tapa nauttia kuntoilusta ja kilpailustakin - vai onko vain voitosta kilpaileva oikea kilpailija? Siis filosofisesti...
Epäilemättä harvinaisen typerää ajattelua ja kilpaurheilun syvinta viehätystä itse koskaan kokemattoman taholta.
Mutta sillä miten suosittuja kisat ovat tai miten kova taso niissä on ei ole yhtään mitään tekemistä sen kanssa onko veteraanien ikäluokkatitteleistä kilpaileminen viime kädessä ja noin niinkuin abstraktisti ajateltuna jotenkin absurdia ja itse asiassa jopa kilpaurheilun koko idean ja hengen vastaista.
Jos tuommoinen ajatus ei tule itselle koskaan mieleen, en minä sitä pahana pidä, mutten myöskään ymmärrä miksi siihen pitäisi reagoida sen ohi puhumalla. Eikä riitä että treenaa ja kisaa niinkuin ennenkin (ja ajattelee mahdollisesti douppaavista kilpakumppaneistaan sitä mitä on ajatellut, jos on jotain heistä viitsinyt ajatella, sitä samaa kuin ennenkin)?
Miksi master-kilpailu on sen absurdimpaa kuin mikään mukaan kilpailu. Kun kilpailuja on historiallisesti järjestetty tuottamaan leipää ja sirkushuveja, leipää kilpailijalle ja kisajärjeställäe, ja sirkusta katsojalle, niin juuri mikään amatöörikilpailu ei täytä kriteereitä.
Ja kyllä; oikeasti pidän pappakisoja jokseenkin koomisena, mutta kyllä niistä kiksit saa.
--lisäys
Etkai kuovipolku yritä voittaa tätä filosofiointi. Haluatko mitallin. :)
Muistutan vain siitä että alkuperäinen kommenttini liittyi moninkertaisen veteraanien maailmanmestarin dopingtapaukseen, ḱohdistui nimenomaan tähän tittelikisapuoleen enkä sitä ole vastauksissani mihinkään suuntaan muuttanut tai laajentanut.
Ihan hemmetin hienoa että saa. Olen minäkin toisessa elämässä laittanut lappua rintaan ja katsonut tuloslistaa ja tunnustan jopa kisan aikana vilkaisseeni onko kanssakilpailijalla samanvärinen numero kuin minulla ja niin edes päin.Lainaus:
Ja kyllä; oikeasti pidän pappakisoja jokseenkin koomisena, mutta kyllä niistä kiksit saa.
En. Ensinnäkin koko kommentti oli alunperin vain sellainen sivuhuomautus jolle en edes kuvitellut kenenkään panevan sen suurempaa painoa tai kokevan itseensä kohdistuvana vähättelynä tai harrastuksensa perustan mitätöintinä eli odotin korkeintaan että joku lukija voisi mielessään ajatella asiaa tuoltakin kantilta ja olla joko samaa mieltä tai eri mieltä ja that's it.Lainaus:
--lisäys
Etkai kuovipolku yritä voittaa tätä filosofiointi. Haluatko mitallin. :)
Sitten tuli tietyllä viipeellä Hannun no en sano mikä johon oli pakko vastata kun se oli niin mahtava täyslaidallinen ihan eri maaliin. Sen jälkeen kommentit sinulta ja kp63:lta ja minista hyvään foorumikeskustelutapaan kuuluu vastata edes jollain tavalla asiaa selventävästi ja korjata pahimmat väärinkäsitykset. Sen tein eikä minulla sen kummempaa aietta tai tarvetta jatkaa ole enkä tunne mitään filosofointikilpaa voittaneeni tai edes käyneeni.
Ei minusta filosofointia voi edes voittaa, ei ainakaan silloin jos sitä vilpittömin mielin harrastetaan ja pyritään jonkinlaiseen "vastapuolen" ajatuksen ymmärtämiseen.
Sinulle vastaan toisen kerran vain ja ainoastaan tämän lopun lisäyksen takia.
Niin tai olisiko kilpaurheilu, siis tarpeettomasti vaaran ja kivun aiheuttamista keholle joka on miljoonien vuosien aikana kehittynyt suuntaan joka minimoi sen kaiken ei vain yksilön vaan yhteiskunnan tasolla, itsessään absurdia? En kovin pitkälle lähtisi redusoimaan tätä juttua nyt kyllä.
-harjoitellaan ja kilpaillaan enempi loukkaantuneena ja sairaana. (mutua)
-kilpaillaan vaikka elintaso/ikäsairauksista johtuen ei edes voi harjoitella. Tällöin kisa on yleensä max kolmen osallistujan kisa, joten motivaattori lienee arvattava.
-kilpaillaan vaikka elintaso/ikäsairauksista johtuva lääkitys haittaa suoriusta jolloin kilpailusuoritus on jopa vaarallinen.
No jo oli mutut. Ottaen iän tuomat kertoimet huomioon, iso osa mastereista on tällä hetkellä kovemmassa kunnossa ja treenaavat myös kovempaa kuin iso osa yleisen sarjan osallistujista. Vaikka niitä vaivoja onkin.
Jos perustaisitte oman ketjun tälle Masters pohdinnalle. Kiitos.
Sent from my iPad using Tapatalk
Isompi nimi pitkästä aikaa.
http://www.cyclingnews.com/news/samu...ition-control/