Italialaisissa pyörissä se johtuu niissä olevasta sielusta.
Printable View
Kyllä, koko insertti notkuu ehkä asteen verran kun käsin kääntelee penkistä, ei onneksi ajossa tunnu vielä. Hieman se potuttaa jos pitää Saksaan lähettää. Hele... Pitäisiköhän koittaa suoraan 3T:n kautta kun nahkahousukauppiaan kanssa nokkahuilut soivat vähän epävireisesti.
Totta, siitä täytyy olla kysymys!! :cool: Enpä tuota legendaarista sielu-asiaa edes muistanut.
Onko gravel-pyörillä sielua? Vaikka pyörä olisi tullut itsensä Edoardon/Giuseppen/Erneston pajalta, niin näissä vehkeissä on monia ominaisuuksia, jotka saattavat olla ristiriidassa sielukkuuden kanssa. Esimerkiksi kuiturungot, sähkövaihteet, levyjarrut, 1x, flare-droppitangot, leveät tubeless-renkaat, sisäiset kaapelivedot, ... Lista on pitkä. Tuossa jo alkaa liberaaleinkin tulkitsija epäillä. Vai löytyykö joku gravel-pyörä, josta voidaan epäilyksettä sanoa, että sillä on sielu?
Näissä ehkä olisi?
https://forums.roadbikereview.com/at...cherleducq.jpg
Lisäys: Tajusin juuri, että nuohan taitavat olla 1x-pyöriä eli sillä ei voi sulkea pois sielukkuutta.
Kyllä mä sanoisin, että (melkein) pyörään kuin pyörään saa ajettua sielun, kun vaan malttaa ajaa sillä tarpeeksi. Pelkästään työmatkoja hinkkaamalla se ei ehkä onnistu. Mutta se taitaa kyllä pitää paikkansa, että joihinkin pyöriin se syntyy nopeammin kuin toisiin, joissain hyvin harvoissa sitä voi olla aavistus jo uutenakin ja sitten on myös joitain, johon sitä ei synny, vaikka miten ajaisi.
(Tapasin muuten eilen töissä nuoren (itseeni verrattuna :D) naisen, joka on ajanut Sutraan sielua vuodessa enemmän kuin moni ehtii ajamaan koko harrastusaikanaan. Hän kertoi aloittaneensa pyöräilyn viime vuonna niin, että osti Sutran, ajoi pari sataa kilsaa sillä, pakkasi pyörän ja retkeilyvarusteet lentokoneeseen, lensi Aucklandiin ja seikkaili itsekseen pari kuukautta pitkin Uuden Seelannin asuttuja ja asumattomampia seutuja. En tiedä vaikutatko myös täällä foorumilla, mutta oli hienoa tarina. Respect.)
Törmäsin ehkä samaan naiseen Keilaniemessä liikennevaloissa. Kiinnitin tosin ensin huomion hienoon Sutraan. Kuskikin olisi kyllä huomion ansainnut (varovasti nyt, miituu ja kaikki), mutta sanoin silti ”hieno Sutra” ja sain kuulla Uuden Seelannin suunnitelmista. Sukupuoleen katsomatta arvostan. Vaikuttikohan muuten oman Sutran hankintaan :)
Oma unelma olisi ajaa tuo pätkä, taitaa jäädä odottamaan eläkeikää: https://thegreattrail.ca/
Mielenkiintoinen tuo PlanetX:n hinnoittelu. Kyttäillyt josko tulisi Black Friday alennuksia tai muita koska pyörän kanssa ei ole kiire (kevääksi käyttöön) ja tuo Tempest alkanut kiinnostamaan. Eilen nostivat Rival 1 sarjalla hinnan 1399£ -> 1699£. Tuo aikaisempikaan ei ollut mikään virallinen alennushinta. Tänään tuli sitten aamulla uutiskirjetarjous että rajatun ajan £=€ eli hinta on 1699€, mitta silti tuo edellinen puntahinta oli halvempi... Space Chickenin hinta taas vähän tippui.
NOH KYLLÄHÄN NYT JOKAISELLA PITÄÄ YKSI SUTTURA OLLA; KÖH KÖH
kun sitä kaikki mietti kuitenkin, niin nyt se on sanottu ja sillä selvä, pahoittelen jo etukäteen ...
Tuohon sielukkuuteen niin taisin olla myös siinä keskustelussa mukana; sielukkuus varmaan kiteytyy kuitenkin fillarissa tohon runkoon, ja siihen onko valmistaja lähtenyt painamaan massana mahdollisimman halvalla tavaraa ulos, ja onko vaikuttanut vähänkään kiinnostuneelta siitä mitä sillä välineellä sitten tehdään. Varmaan historia ja brändi ja kaikki ympärillerakenneltu vaikuttaa myös. Omalta kohdalta vaikkapa Colnago ja Bianchi on hyviä esimerkki että tuleehan niiden runkoja ulos muualtakin kuin vuorenpersiistä yksinäiseltä sepältä, mutta silti jotain värähtää sisällä kun noista tulee puhe. Toisaalta myös Specialized on yksi pahimpia massatuottajia, mutta viisari heilahtaa siitä huolimatta S-Works-runkojen kohdalla.
Se nyt on selvä että sielut puuttuu Canyoneista, Radoneista, Whiteista, Planet X:stä, Vituksista, yms. Biancheissa ja Colnagoissa tilanne on taas päinvastainen, sielua tursuaa saumojen väleistä. Mutta entäs välimuotona vanhat ja perinteikkäät mutta kuitenkin halvat bulkkimerkit esim Trek tai Kona? Joku säännöstö tähän pitäisi kehitellä.
En itse usko tähän sielujuttuun ollenkaan, tai sitten siinä on kyse jonkin konkreettisemman asian kuvailemisesta turhan abstraktilla tavalla. Yleensä tulee puhuttua erotiikasta, jos jotain abstraktia termiä haluaa käyttää.
Olen nyt 33v ukkeli, harrastanut nyt about 12 vuotta aktiivisesti pyöräilyä enkä katso olevani minkäänlainen elämäntapa- tai setämiespyöräilijä vaan enemmänkin kuntourheilija, ja oma näkemykseni on, että pyörä on aina joko paremmin tai huonommin omiin tarpeisiin vastaava. Se, mitä sanotaan joko pyörässä (kokoonpanossa) olevaksi tai siihen kehittyväksi "sieluksi", on mielestäni eniten sitä, tuntuuko pyörä hyvältä ajaessani ja katsellessani sitä. Jos pyörä on aivan paska, sillä ei ole sielua. Jos pyörä on hyvä, tai siinä on potentiaalia tulla hyväksi, niin ehkä siinä sitten on sieluakin.
Joskus porukka on tullut livenä ihmettelemään pyörää, että onkos tämä se jota on fillari-lehden foorumilla rakennettu. Jos pyörä herättää muissa jotakin (mahdollisesti positiivista) mielenkiintoa, niin siinä voi olla ulkopuolisellekin jotain sielukkuutta. Ehkä enemmänkin erotiikkaa.
Et siis ole ns. pikkuvanha? Et käyttänyt 5-vuotiaana pukua eikä tukka ollut siistillä jakauksella etkä puhunut kuin Matti Klinge?
Mä sanoisin tuohon sieluasiaan, että sen tietää kun sitä on. Ei sitä voi olla kategorisesti jollain tietyllä brändillä. Eikä jonkun toisen henkilön fillarin "sielukkuudesta" voi sanoa mitään.
Sitähän lisäksi sanotaan, että esineisiin ei voi rakastua. Niinkuin ei ihmisen ulkokuoreenkaan vaan siihen sisimpään. Puoleensavetävä ulkomuoto voi toki auttaa. Kun rakastaa fillareitaan tietää niillä olevan sielu.
En ole ehkä pikkuvanha mutta monet ikätoverit tuntuu olevan aikuistumattomia vanhapikkuja. Eli oon varmaan kuitenkin sillä tavalla "rupsahtanut" että on vaimo, lapset ja tila-auto. Ja grävelpyörä. Ajan myös maastopyörällä todistetusti hiljempaa kuin moni setämies kuten izmo.
Erittäin hyvin sanottu
https://external-content.duckduckgo....jpg&f=1&nofb=1
Shamus yritti nätisti kertoa tapaa, jolla ymmärtää pskaa laatua ja osaa antaa virheet anteeksi. Täähän se sielu juttu noin niinkuin oikeasti on.
Teräsrunkoinen saa ruostua sielukkaasti puhki ja italiaanojen käsittämättömän hankalat sisäiset vaijerinvedot menevät pyhänhengen piikkiin. Ehkäpä 3t satulatolpallakin on oma sielu?
Sielukkuus loppuu viimeistään siihen, kun pyörän saa käsiinsä ja lukee pakkauksesta/rungosta isolla ilmoitetun made in china.
Tuppaa nuo oikeasti sielukkaat italialaiset sarjatuotantorungot olevan harvassa.
Tässä pääsisi jo GG pyörien sielukkuuden kautta politiikkaan, mutta jätän menemättä. Vastaus silti ei.
Jaaha, Katkerat ja Kateelliset sarja onkin taas aloittanut uuden tuotantokauden.
No sen verran erikoisia näkemyksiä "sielukkuudesta" täällä on nyt esitetty, että saattaa totuuden poikanen sisältyä tohon.
Sielukkuus ja paskuus ei kyllä korrelloi mun mielestä millään tavoin, vaan päin vastoin. Mun mielestä sielukkutta on ennemmin se, että kun pyörä vielä vuosien käytön jälkeen toimii niin hyvin, että ei tulisi mieleenkään luopua siitä. Sielukkuus ei välttämättä myöskään korreloi hinnan kanssa, vaikka kieltämättä pitää paikkansa, että ainakin tiettyyn rajaan asti joku yhteys voi olla. Mun oman kokemuksen mukaan sielukkuutta kyllä lisää huimasti se, että joku on pyörän rungon tehnyt juuri sinua varten, sinun mitoillasi ja sinun itse speksaamin yksityiskohdin. Niitä, jotka epäilevät sielun olemassaoloa, suosittelen kokeilemaan. Sielukkuuden multihuipentuma lienee se, että olet itse tehnyt oman runkosi. Silloin pyöräsi mukana kulkee myös pala omaa sieluasi.
If it works, why cange it out.. (offaria, koska maantiepyörä, mutta todistetusti Mr. King ajelee myös graveleita tolla, niin ehkä ei ihan tyystin sittenkään..)
Sielukkuudesta. Yhtään sellaista pyörää ei ole ollut, joka ei aikansa palveltuaan olisi päätynyt poistoon, nytkin pari hyvin palvellutta runkoa odottaa kohtalonsa täyttymistä.
Mutta retkeilyvarusteissa on sellaisia, joihin voisi liittää sielukkuuden: varuste kertoo kuljetuista kilometreista, tuo rikkaita muistoja reissuista, palauttaa parhaat hetket mieleen. Sellaisista ei tulisi mielenkään luopua. Tällainen rikas esine voi olla vaikka kattila, sellainen, joka lähtee tulevien eläkevuosien pitkille yksinäisille retkille mukaan kertomaan tarinaansa etäisten tunturien kupeessa.
No niin,
back to the topic.
Nyt olisi kohtuuhintaista teräskompliittia laatuosilla tarjolla jollekin, jota ei vannejarrut pelota. Jos ajelut vaan gravelia yms. ilman krossikisarypemistä, niin jarrut vaihtaisin mini-v:ksi. Muuten taitais olla valmis ajoon. (Ei ole oma eikä kaverinkaan)