Se onko koira kytketty vai tarvittaessa välittömästi kytkettävissä, kuten laissa taidetaan riistan rauhoitusaikana vaatia, ei kai ole oleellista. Oleellista on se, että koira on omistajansa/ulkoiluttajansa hallinnassa. Jos se esim häiritsee pesimisrauhaa, se ei ole hallinnassa. Ei myöskään, jos se säntäilee ympäriinsä ja loikkii päin ihmisiä. Valitettavasti osa koiranomistajista kuvittelee, että koira on heidän hallinnassaan vaikka roolit ovat täysin toisinpäin.
Nyt ehkä hieman provo poskessa mutta,
Jos täällä on näin välinpitämätöntä porukkaa liittyen koirien hallintaan niin pitäisikö antaa pelokkaille mahdollisuus puolustaa itseään esim. paprikasumutteella? Ilmeisesti pysäyttää isommankin koiran ihan näppärästi ja päin hyppiminen loppuu seinään.
Ei muuten mutta vaikka pidän eläimistä ja koirista, niin muutama lähipiirin tapaus suoraansanottuna vituttaa, koska asenne on näissä tapauksissa todella pielessä.
1) Koira söi abaut 20 rauhoitettua jyrsijäeläintä kansallispuistossa, koko ajan vapaana. Koira sai lähinnä kannustusta omistajaltaan.
2) Kaverilla on risteytys kahdesta valtavasta agressiiviseksi mielletystä rodusta. Kyseessä on todella pelottavan näköinen koira ja kyseisen yksilön mielihommaa on karata omistajaltaan ja hyppiä päin tuttuja ja vieraita. Homma on ok, koska sehän on ihan kiltti ja kiva ja ei se kellekkään mitään. Kerran kaatoi tyttöystävän ja koira meinas loppua siihen.
Pahintahan tässä on se, että koiraa ei voi mitenkään ennakoida. Mistä pelokas tietää, että se on ihan kiltti? Mistä voi tietää, että se ei säntää alle, kun varmaan jokaisen pyöräilijän perimätieto kertoo useista tapauksista joissa koira on yrittänyt
1) lähteä perään
2) käydä päälle
3) juosta alle
Erityisesti kun koiran agressiivinen ja kiltti käytös on käytännössä identtistä ihmiselle, joka ei koirista sen enempää tiedä. Ja aika paksua paskaa jos alkaa mussutus, että pitäisi tietää. Ei koiran omistus ja siihen vaadittavat taidot nyt mikään ihmiseltä vaadittava perusedellytys ole millään mittapuulla.
Mä olen elämäni aikana nähnyt yhden tapauksen, jossa irti olleet koirat olivat todistettavasti hallinnassa, mutta niillä taisi olla koulutustilanne päällä. Kaksi pystykorvapaimenkoiraa pysähtyivät seinään ja istuivat kelvin reunaan omistajan tahdikkaista huudoista "SHULTZ, ROLF!" tai jotain sinnepäin.
Niin mutta kun ei se meidän koira ja ei siitä meidän koirasta mitään haittaa ole.
OT: Liesjärven Kansallispuistossa luistellessa erään mökin pihasta lähti koira perään ja yritin ohjastaa sitä takas mutta juoksi suoraan heikoille jäille ja upposi sinne eikä päässyt ylös .. sain sitten tuon isohkon koiran pelastettua sieltä ja sitten huhuilin omistajan suuntaan joka tuli sisältä / takapihalta ja oli ihan ihmeissään mitä tapahtu .. eikä ollut eka kerta kun tuosta mökistä lähtee koira perään jäille eikä omistajaa näy missään.
En ymmärrä että miksi jonkun joka pelkää koiria pitäisi erikseen pyytää pistämään irtokoira kiinni hihnaan? Eikö vastuu siitä asiasta ole täysin sillä koiran kanssa liikkuvalla? Eikö silloin koiran kuljettajan pitäisi ajatella tilannetta huonoimman vaihtoehdon mukaan siten, että jokainen vastaan tuleva voi olla koirapelkoinen? Ainoa varma tapa lienee sellainen että pitää aina koiransa narussa. Valitettavasti ihmisillä on koiristaan ja kakaroistaan sellainen harhakäsitys "ettei se meidän pieni kultamussukka ole vihainen eikä tee koskaan mitään pahaa".Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti akvavitix
En pidä kaikkia koiranomistajia tolloina, ainoastaan niitä, jotka yrittävät oikeuttaa oman lainvastaisen ja luontoarvojen kannalta tuhoisan toimintansa sillä, että jotkut muutkin rikkovat jossain koiranpitoon liittymättömässä asiassa lakeja.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti 2cka
Oikeuttaminen on aivan eri asia kuin vertaaminen. Oikeutuksen haen ihan jostain muualta. Vertaamalla on helpompi tuoda perspektiiviä siihen, että se koiran irtipito on rikkomuksena itse asiassa vähäpätöisempi kuin useimmat liikennerikkomukset, mitä tyypillisesti pyöräilijätkin harrastavat.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Nalho, onhan tuossa kannanotossa sinänsä ihan vastaava pointti kuin että itselleen omakotitaloa rakentaessa pitää huomioida esteettömyys, mikä nostaa rakentamiskustannuksia merkittävästi. Näitä kummallisuuksia oletetaan sitten noudatettavan.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Millä perusteella? Entä jos se koira vahingoittaa vastaantulijaa. Onko se silloinkin rikkomuksena vähäpätöinen?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti akvavitix
Irtipito on eri asia kuin koiran aiheuttama vahinko. Rikkomuksen vakavuus on arvotettu rangaistusasteikolla.
Tässä väittelyssä on jo viljelty huonoja analogioita, joten jatketaan samalla linjalla. Pelkään aidosti liikenteessä muita autoilijoita, jotka roikkuvat takapuskurissa tai keskittyvät muuhun kuin ajamiseen. Koska minä pelkään muiden aitoilu pitää kieltää.
Koska pimeällä yksin liikkuvat naiset aidosti pelkäävät miehiä, miehille pitää asettaa ulkonaliikkumiskielto pimeällä.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Eikä ole silloin kun se koiran aiheuttama vahinko johtuu siitä irtipidosta.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti akvavitix
Koiran aiheuttama vahinko arvotetaan samalla tavalla riippumatta siitä, onko koiraa pidetty irti vai onko se ollut kytkettynä. Irtokoiran tekemän vahingon yhteydessä tyypillisesti omistajalle napsahtaa erillinen sakko koiran irti pitämisestä. Tämä sillä edellytyksellä, että poliisi on kutsuttu (ja saapunut) paikalle.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti IncBuff
Välikommenttina mietin, tulevatko sähköpyörät koskaan tulevaisuudessa edes hurjimmillaan aiheuttamaan yhtä paljon vammautumisia ja kuolemia sivullisille, kuin koirat. Tuskin.
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/588...ssa+ainakin+15
Ihan vain näin vertailuna. Koirat eivät sinänsä minua haittaa. Se 5% omistajista ärsyttää joskus. Selkeästi nauttivat siitä vallantunteesta että aikuinen mies kykenee puolustautumaan kolmea suurta susikoiraa+yhtä kahjoa vastaan ainoastaan konetuliaseella. Oma lukunsa ovat sitten nuoret hennot naiset kolmen suuren koiran kanssa, täällä päin näkee välillä. Selkeästi näkee että jos lauma saa jotain päähänsä, niin omistaja ei mahda yhtään mitään.
Oletko valmis hyväksymään myös sen faktan että joku voi pistää säikähtäessään sen koiras kylmäksi?
Siinä tapauksessa se kylmäksi laittaja on vastuussa toisen omaisuuden vahingoittamisesta. Se riski on olemassa, mutta aina saattaa puistossa tulla vastaan piripää, joka ennalta arvaamatta iskee kirveellä kalloon. En minä sen riskin takia jätä kävelemättä puistossa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti IncBuff
***** mikä itsekeskeinen idiootti.
Tämä on vissiin se hetki, kun argumentit loppuvat kesken. ;)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti IncBuff
Moi, Tuossa hieman argumenttia aiheesta : MTV.fi uutiset 15.8.2014.
Jäikö sulta joku linkki pois, vai pitäisikö tuollainen ohjelma osata hakea jostain?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti HXX1100H
Avautumista vaikeasta elämästä palstoilla: vapaana juoksevat koirakeskustelut toikkaroivat missä sattuu.
Menkääs nyt muualle siitä.
…
Leppävaaran montun voi Helsingistä päin tullessa kiertää myös niin että hyppää siitä viimeisestä rampista ajoradalle niiden yksien valojen ajaksi ja sitten taas bussipysäkkien kohdalta tai seuraavasta risteyksestä kelville.
Mikä mahtaisi olla hyväkuntoisin reitti Töölön suunnilta Lepuskiin? Onko se tuosta Ramseynrannan kautta vai jostain muualta? Talin/E-Haagan ohi olen myös mennyt sinnepäin, mutten vielä kertaakaan Lepuskiin asti, vaan kierrellyt täällä Helsingin puolella.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti rhubarb
Ihan mielenkiinnosta kysyn. Mistä tiedät aiheuttaako koiran irtipitäminen haittaa muille vai ei? Sanotaanko, että kuljet irti olevan koiran kanssa ja vastaan kävelee ihminen joka pelkää koiria. Et välttämättä huomaa sitä tai huomaat siitä, että toinen siirtyy kelvin reunaan niin kauas kuin mahdollista, mutta metsäpolulla sitä vaihtoehtoa ei juuri ole. Itse en pelkää koiria, mutta tiedän ihmisiä jotka pelkäävät paljonkin ja irti oleva koira voi olla pahojakin pelkoja aiheuttava asia.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti akvavitix
Vastaantuleva ei myöskään voi olla varma kuinka hyvin koulutettu koira on ja pysyykö kyseinen eläin komennossa ja väylän reunassa.
Jos näen irti olevan koiran niin hidastan vauhtia todella paljon, enemmän kuin hihnassa olevaa koiraa ohittaessani.
Soitan kelloa lähes aina kun ohitan koiranulkoiluttajan ja hiljennän vauhtia eli annan ulkoiluttajalle aikaa huomioida minut.
Luulen, että nopein ja paras reitti on mennä Sturenkatua (tai jotain parempaa reittiä) radan ali ja nousta radan itäpuoliselle pyörätielle. Sitten vain posotetaan Mäkkylään saakka radanvartta ja jatketaan sopivaan suuntaan sen mukaan, mihin päin Leppävaaraa on matka. Pasilassa pitää vähän varoa jalankulkijoita ja vaihtaa radan ali länsipuolelle, ja Ilmalassa on vaarallinen risteys pitkän laskun pohjalla.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Nana
Yksi viesti joka sopii itse aiheeseen.
Eilen ajelin töistä kotiin farkuissa ja nahkatakissa ja ohitin yhden TMT:a ajavan sankarin joka oli aikasemmin valoissa ohittanut minut.
Tulin risteykseen jossa ei ole näkyvyyttä oikealle tai vasemmalle. Sivuilta tulevan liikenteen näkee vasta hyvin lähellä risteystä. Hiljensin risteykseen ja tämä arjen sankari noudatti TMT-henkeä ja pamautti vauhdilla ohi katsomatta tuleeko muita. Oli todella lähellä, ettei ajanut kolaria mopon kanssa, koska ei luonnollisesti nähnyt mopoilijaa. Onneksi fillarin jarrut ja mopoilin refleksit olivat kunnossa.
Kenties oma vaatetus ja ohitus oli lycrapukuiselle tempoilijalle liikaa. Tempoilijan pyöränä oli sen verran vanha maasturi, että kuski tuskin löytyy foorumilta.
Käyn paljon lenkillä maastopyörällä ja jalan maastossa, jossa monet tapaavat pitää koiriaan irti. Kiusallisinta on se, että nämä koirat melkein säännönmukaisesti lähtevät perään ja seuraavat pitkiäkin matkoja. Ajattelevat ilmeisesti, että tuo kulkija on mukavampaa seuraa kuin löntystelevä isäntä tai emäntä. Sitten siinä joutuu miettimään, että jäisikö odottelemaan omistajaa vaiko jatkaisi matkaa. Välillä tulee odoteltua, mutta joskus ei. Siinähän on sitten omistajallakin mahdollisuus saada pientä lisäliikuntaa, kun yrittää löytää koiran ja saada sen kiinni. Ääntäkin joutuvat käyttämään siinä hommassa.
Perustuu omaan arviooni tilanteesta. Aika hyvin pystyn jo hyvän etäisyyden päästä arvioimaan, onko koira syytä ottaa kiinni vai ei. Minun reiteillä ei pääse yllätyksiä oikeastaan tulemaan. Toisaalta meidän koira on juuri sellainen, joka ilmaiseen hyväntahtoisuutensa kaukaa hännänheilutuksella. Eipä ole tähän mennessä tullut koiran elinaikana poikkipuolista sanaa kanssaulkoilijoilta.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti VeeVee
Näin teen minäkin. Tästä minun osaltani koko keskustelu lähtikin liikkeelle, kun peräänkuulutin soittokellon käyttämistä. :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti VeeVee
Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti akvavitix
Ei pidä kieltää autoilua, vaan takapuskurissa autoilu. Ja...niin, sehän onkin jo kielletty.Lainaus:
Pelkään aidosti liikenteessä muita autoilijoita, jotka roikkuvat takapuskurissa tai keskittyvät muuhun kuin ajamiseen. Koska minä pelkään muiden aitoilu pitää kieltää.
Ja naisia ahdistelevien miesten ulkonaliikkuminen voitaisiin kieltää. Ainakin pimeällä.
Koko ajan puhutaan väärin ulkoilutettavien koirien arvaamattomuudesta. Miksi siis tästä väärästä toiminnasta kärsivät ovat sun mielestä väärässä. Puheena olleet asiat korjaantuvat, kun kaikki toimivat niinkuin kuuluu: ei ajeta takapuskurissa, ei ahdistella naisia pimeässä ja ulkoilutetaan koiria niin, ettei niistä ole häiriötä luonnolle, eikä kanssaliikkujille mahdollisine koirineen.
Kummallista, kaikki tuntemani pyöräilijä- koiranomistajat toimivat koiriensa kanssa oikein. Siitä huolimatta, että joskus saattaa lipsahtaa pyöräillessä sääntöjen noudattaminen. Jos ajaa joskus ajotiellä, vaikka käytössä olisi klv:kin, ei kait se oikeuta tai edellytä, että kotiin päästyä lasketaan koira pyörätiellä sinkoilemaan tai vapaaksi lähilähimetsään. Ei näillä asioilla ole mitään tekoa keskenään.
Tämä jauhaminen kannattaisi jo lopettaa. Ei mitenkään kasvata tai edes ylläpidä keskinäistä arvostusta.
Toistan itseäni, etteivät ne oikeuta, mutta käyvät vertauksesta siitä, kuinka vakavasta asiasta on kyse. Jos sen koiran ulkoiluttamisen kytkemättömänä hoitaa asiallisesti ei siitä ole sivullisille haittaa.
Edit: Tämä jääköön viimeiseksi postauksekseni aiheesta. Koirista on mun puolesta keskusteltu tässä topicissa ihan riittävästi.
Mä en tee mitään. jatkan matkaani, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos sitten lähtee filon perään juoksemaan, niin juoskoon. Kävellessä oman koiran flexin pidän kyllä silloin vapaana siltä varalta, että tuttavuutta tullut karvakaveri onkin ikävissä aikessa. Pystyy sitten oma koira sentään puolustamaan itseään. Seuraa, jos seuraa ja menee minne menee. Koiranomistajissa on niin paljon "kajahtaneita" yksilöitä, että en kylä jaksa jäädä tekemään mitään ylimääräistä sananvaihtoa. Riita siitä kuitenkin tulee. Vuosia sitten joku eukko halusi väkisin tuoda koiraansa tyrkylle vaikka pyysin tätä viemään sen pois. Olis varman pitänyt heti sanoa rumasti. No aikansa ne haisteli ja mylläs ja syystä tai toisesta meidän koira nappas sitä vähän kuonosta. Ei tosiaankaan mitään dramaattista, pikku naarmu, mutta kun se oikein ulvas, niin sitä sattu varmaan ainakin sydämeen ja okistajaakin sattu telepaattisesti. Nuori uros kuumenee aika herkästi, kun sitä toinen koira sopivasti alistaa. Sanoin, että vie lääkäriin ja tuo lasku. Ei vienyt, eikä tuonut laskua.Lainaus:
Käyn paljon lenkillä maastopyörällä ja jalan maastossa, jossa monet tapaavat pitää koiriaan irti. Kiusallisinta on se, että nämä koirat melkein säännönmukaisesti lähtevät perään ja seuraavat pitkiäkin matkoja. Ajattelevat ilmeisesti, että tuo kulkija on mukavampaa seuraa kuin löntystelevä isäntä tai emäntä. Sitten siinä joutuu miettimään, että jäisikö odottelemaan omistajaa vaiko jatkaisi matkaa. Välillä tulee odoteltua, mutta joskus ei. Siinähän on sitten omistajallakin mahdollisuus saada pientä lisäliikuntaa, kun yrittää löytää koiran ja saada sen kiinni. Ääntäkin joutuvat käyttämään siinä hommassa.
Puoli vuotta myöhemmin tää eukko tuli kertomaan sen koiran traumoista ja siitä kuinka vaikeaa sillä on. On kuskattu terapiaan ja vaikka mihin (koiraa, vaikka eukko sen tarpeessa enemmän taisi olla). Ei v*ttu, eläimiä ne vaan on ja joskus ne vähän mylläköi. Eläin se on palveluskoirakin ja sillekin voi tulla joku oikku, siksi ne pidetään kiinni. Tällä toko ja palveluskoirasakilla on vaan ihan omat säännöt ja rinta rottingila painellaan koirat vapaana. Menis munkin koira vapaana varmaan ihan siivosti, mutta kun se ei mene. Piste. Mökillä landella saa mennä pitkin peltoja. Ei taajamssa. Reenaamiseen on omat paikat. Parasta kuitenkin on se, että siitä vedetään jo palkokasvit nokkaan, kun pyydetään kytkemään koira. Ihan niin kuin se olis joku henkilökohtainen loukkaus, vaikka sen piskin piti olla jo alunperinkin kiinni.
Veikkaisin että kiistakumppanisi tarkoitti sillä "säkähtämisellä ja kylmäksi pistämisellä" tilannetta jossa koira on tulossa ns. "päälle"? Eli kysessä on itsensä puolustaminen. Sitä sitten tietysti voidaan pohtia vaikka leivättömän pöydän ääressä, että mitä se itsepuolustus missäkin tapauksessa tarkoittaa. Luulisin, että henkilö jolla on paha koirapelko, käyttää kaikkia mahdollisia keinoja tilanteesta selvitäkseen, jopa sitä kylmäksi pistämistä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti akvavitix
Tässä on vastakkain kaksi näkökantaa. Ihmisen joka pelkää koiria ja jota kohti ryntää koira ja koiran omistajan jonka mielestä hänen hauvansa on täydellisesti hänen hallinnassaan ja itse lempeys eikä se ole koskaan tehnyt kenellekkään "mitään". Tulee mieleen ne jutut joissa lehdissä on kerrottu kun lapsen naamaan on jouduttu ompelemaan paljon tikkejä kun hänen kimppuunsa hyökkäsi koira jota pidettiin rauhallisena.
Ei tapahtunut kelvillä tämä, mutta hauva pääsi irralleen, eikä ollut hallussa: http://yle.fi/uutiset/irralleen_paas...180?origin=rss
'Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti akvavitix
Kuinka paljon ihmiset ovat päteviä arvioimaan onko omasta toiminnasta tai toimimattomuudesta haittaa jollekin toiselle? Oletko ajatellut, että on ihmisiä, jotka joutuvat paniikkiin pelkästään nähdessään irti olevan koiran?
Minulla on kokemus ihmisestä, joka vaihtaa kadulla puolta kun vastaan tulee jopa kiinni oleva koira.
Nähtävästi tällainen ihminen on väärässä ollessaan ulkona; kadulla tai metsässä?
Ja terapia- tai hoitopuhetta on tähän turha sotkea.
Tästä tuli mieleen joskus Jyväskylässä Viitniemessä kun ohi mennessä kuuntelin erään koirien omistajan raivoamista toiselle että sen koira oli irrallaan, kun tällä kuitenkin oli omat kaksi koiraa myös irti. Ne kuulemma tottelivat häntä niin saavat olla, ei siltä näyttänyt :D. Koiranomistajissa näyttää olevan siis näitä joita säännöt eivät koske, mutta heidän mielestä ne koskevat kaikkia muita.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti sledgehammer
Häh, siis töölöstä lepuskiin pasilan kautta? Ei juu lyhin mahdollinen, hyvää tykityspätkää kylläkin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti skela
Pitskun kautta 110 tietä on ihan toimiva.
Vasta vähän olen aloitellut tmt:a uudella reitillä ja kaikkiaan todella vähän on urputettavaa. Reitti on toki huolella valittu kolmion takaa autoilevien minimoimiseksi, mutta mm. Mankkaan läpi pitää päästellä ja samoin Larun & sen sillan. Ehkä siis vielä alun ruusunpunaisilla laseilla katselen, mutta oikeastaan vain yhtä asiaa olen ihmetellyt. Juuri Larussa Isokaaren jälkeinen silta Länärin yli Katajaharjuntielle. Muutama WTF momentumi, kun mielestäni sillalla on todella selvästi merkitty vain jalkakäytävät ja ajorata. Yksin saa ajella ajoradalla, kun kanssapolkijat sotkee jalkakäytäviä ruuhkaksi asti. Sitten tietty sivuilleen katsomatta syöksytään sillan päätteeksi eteen. Vai onko tuolla sillalla jotkut eri säännöt, mitä nöösi ei huomaa...?
Oli näköjään tänään jotain koulujen päätösjuhlallisuuksia kun ajelin äsken potkupalloiluhöntsäilyistä pois. Olisi suoraa katua ja erinomainen näkyvyys joka suuntaan, mutta siitä huolimatta ne Aada-Veetiä kotiin kuskaavat mammat länttäsi leasing-aidua ja rollaa koulun pihasta poistuessaan juuri siihen kelville. Hieman alkoi jo korpeamaan, kun on muutaman kymmenen metrin välillä kaksi liittymää pihasta ja molemmissa sama juttu..
^^ Samaa ihmetellyt itse. Larun autoilijoille kylläkin pointsit, ei yhtään kiukkukuskia tuossa kohdassa vaikka vuosia siitä jo jyrännyt.
Tuossa todellakin on kävelytiet molemmin puolin. Ehkä yleistä arkuutta ettei uskalleta mennä ajamaan hullujen autokuskien sekaan, tai sitten luullaan että kyltitön korotettu osa tiestä on pyörälle sallittu. Luulisin jopa jälkimmäistä yleisemmäksi, koska sitä ei kovin paljoa ole teroitettu valtamediassa että mikä itse asiassa onkaan merkintätapaero pyörätien ja kävelytien välillä. Monelle autoilijalle kaikki korotetut tiet on pyörälle sallittuja paikkoja.
Mankkaantiellä kannattaa sitten varautua siihen, että risteäviltä teiltä ja pihoilta tuleville autoilijoille pyöräilijää ei miltei pääsääntöisesti ole olemassa. Tänään aamupäivällä yksi mahakas mersumies ei sitten pysähtynytkään, ainoastaan hidasti pihasta tullessaan. Luulin että hidastaminen olisi myös pyöräilijää varten. Väärin. Kääntyi oikealle ja minä tuli oikealta. Arvaatte loput. Väliä jäi tarpeettoman vähän (ehdin alta), kun en muistanut miten hitaasti vannejarrullinen pyörä pysähtyy vastaavaan levyjarrulliseen verrattuna.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Hyötypolkija
Tuossa kohdin jalkakäytävällä ajaminen on aika yleistä, Helsingin kaupunki saa kyllä ottaa tästä osansa kontolleen. Itäpuolella sillalla on jalkakäytävän merkki, mutta länsipuolella ei. Itse asiassa länsiväylältä autolla tullessa risteys näyttää tältä: https://www.google.fi/maps/@60.16278...xJnlYMHL1Q!2e0 , on kolmiot ja pyöräilijöistä varoittavat merkit. Jos tuosta nyt oikealta tulee pyörällä risteyksen yli, niin voi olla ettei tule ajateltuakaan että pyörätie ei enää sillalla jatku. Pitäisi siis tuossa ylittää tie, ja saman tien kääntää vastaantulevien kaistan yli ajoradalle vasemmalle kaistalle ja jatkaa siltaa pitkin pohjoiseen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Ilborg
Pari kertaa on sillalla bussi jyrännyt ohituksen jälkeen kivetystä vasten, lukemattomia kertoja on länsiväylältä tuleva auto meinannut ajaa päälle ja muutamia kertoja länsiväylälle kääntyvä hätähousu on heti ohituksen jälkeen kääntynyt eteen. Onneksi on selvinnyt ilman isompia vammoja. Nämä on tosin vähentyneet sen jälkeen kun opin ajamaan keskellä kaistaa, enkä anna tilaa ohittamiselle.