^toi on harkinnassa, mutta hieman pelottanut jos onkin ihan paska ja "huonontaa" aiempaa kokemusta.
Printable View
^toi on harkinnassa, mutta hieman pelottanut jos onkin ihan paska ja "huonontaa" aiempaa kokemusta.
Tuntemattoman ja Rokan suhteen kannattaa tiedostaa, ettei kirjan eikä elokuvan Rokka ole yksi-yhteen tarina Viljami Pylkäksen sodasta ja elämästä eikä ehdottomasti persoonastakaan.
Lienee tuossa kohtauksessa kotiintulosta ja lasten reaktioista haluttu tuoda dramaturgisin keinoin esille kotiinpaluuta ja tilannetta yleisemminkin, ei vain Rokan kohdalla. Ei ollut monelle helppoa, ei kotiväelle eikä kotiintulijalle. Ja kun se kotikin oli jäänyt rajan taakse.
Hiljaisuus elokuvan tuossa kohdassa ilmentää tunnelmaa mielestäni oikein hyvin.
"Katsoin alku - ja loppuosan tästä uudesta Tuntemattomasta.
Vanha Tuntematon voittaa 6-0".
Että sillälailla... yleensä se leffoissa riittää kun katsoo ne.
Mutta tässon h...in komea elokuva! Neuvostoliittolainen "Kurjet lentävät".
Kuvaus on ihan maagista.
https://www.youtube.com/watch?v=2OccZQmxKac
^^Itse sitä mieltä että loppupeleissä vanha Tuntematon "huonoin" vaikka onkin väärä määritelmä. Viimeinen kyllä uskottavin...
Sen verran olen Kisun arvostelun kanssa samaa mieltä että leffa olisi saanut loppua Rokan kotiin tuloon.
Kyllähän uusin heittämällä paras Tuntematon on. Kuvaa sodan järjettömyyttä melko realistisesti. Ehkä vanhoilla sotaelokuvilla oli myös hieman propaganda tarkoitusta. Sota oli poikien hassun hauska seikkailuretki jossa pistettiin ryssää silmien välliin 6-0.
Monen sodan käyneen mielestä Riitaoja oli elokuvan tärkeimpiä hahmoja. Odotin innolla kun uutta tehtiin kuka esittää Riitaojaa, hahmo puuttui kokonaan, iso puute. Riitaojia oli rintamalla paljon, miehiä jotka olivat aivan väärässä paikassa. Tämän takia uusin on minusta huonoin ja olisi saanut jäädä tekemättä.
U96, konemestarin sekoaminen. Huikean hyvä kohtaus, se on sen näköistä kun mies pelkää.
^U96 muutenkin eräs parhaista sota elokuvista, ahdistava ja peloittava. Valot pois ja kannattaa käyttää kuulokkeita...
Olihan se ihan mielenkiintoinen ja kelpo raina! Jäi vielä gäppiä lisäosiakin varten.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti tommi2
Noita Tuntemattomia minun on vaikea verrata puhtaalta pöydältä pelkkinä elokuvina, kun tietää minkä yhteiskunnallinen merkitys sillä ekalla on aikanaan ollut. Siksi se ensimmäinen on niistä kokonaisuudessaan paras.
^Tuo. Btw S. Spielbergin ensimmäinen "oikea pitkä raina" Kovat Ratsastajat on
Teema/Femman lauantai-illan tarjonnan edellisen vkl:n jatkumona (The Duel).
En kiistä etteikö elokuvakin olisi ollut merkityksellinen, mutta väittäisin silti että se millä todella oli suuri tai valtavakin yhteiskunnallinen merkitys oli tietenkin se romaani, jota oli ostettu ja luettu jo vuoden ajan ennen elokuvan ensi-iltaa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Ohiampuja
(On mahdotonta tietää millainen elokuvan vastaanotto olisi ollut ja miten katsojat sen olisivat kokeneet jos se olisi sanotusti ollut alkuperäiskäsikirjoitus tai siis kirjaa ei olisi ollut - mutta voisin kuvitella ettei siitä olisi tullut samanlaista koko kansan ja useamman sukupolvenkin tuntemaa suurteosta.)
Hermot pinnalla (In a Lonely Place, 1950)
Humphrey Bogart pääosassa. Se riitti katsomisen syyksi. Bogart ei yllätyksettömässäkään roolissa tai miltei vain rutiinilla näytelleenä vaikuttaessaan ole pettymys. Elokuva ei varmaankaan kuulu niihin elämää suurempiin, muttei myöskään niihin keskinkertaisiin joista voi sanoa että ne erottuvat selvästi tusinatöistä mutta joita ei voi juuri kehua sen enempää.
Täysin puskista, kun HBO on sitä tyrkyttänyt jonkin aikaa, mainioksi osoittautunut No Sudden Move.
Ei ollut mitään ennakkotietoa mitä olisi odotettavissa, mutta joutilaana päätin vilkaista ja antaa mahdollisuuden. Heti alusta tempasi mukaansa ja alkuteksteistä paljastui, että olisi Steven Soderberghin ohjaama eli lähtökohtaisesti katsottava. Pääosissa mainiot Don Cheadle ja Benicio Del Toro sekä muita laatuhenkilöitä.
Vauhdikasta menoa ja (liiankin?) yllättäviä käänteitä. Lopputeksteissä (varmaankin sinänsä höpöhöpö) tarina sidottiin tositapahtumiinkin.
Ei mennyt parituntinen hukkaan.
Burning
"Kolmiodraamasta mystiseksi jännäriksi muuttuva" Haruki Murakamin novelliin perustuva Lee Chang-dongin ohjaama korealainen elokuva. En väitä etteikö se ollut hyvinkin Cannesissa voittamansa elokuvakriitikkojen järjestön palkinnon arvoinen enkä sano etteikö se ollut hyvin tehty: kuvaajalla ja ohjaajalla oli selvästi ollut näkemyksensä jonka toteuttamisessa he olivat onnistuneet ja näyttelijät niin sanotusti istuivat rooleihinsa.
Ja sekin minun on myönnettävä että viihdyin sohvalla koko filmin yli kaksituntisen keston ajan. Mutta jostain puolenvälin paikkeilta alkaen minulle oli selvää että olen ihan väärä ihminen katsomaan tällaisia elokuvia, minun elokuvahistoriani on niin toisenlainen että tällaiset - koko ajan entistä vanhemmaksi itseni kokevana minun on kai pakko käyttää sanaa uudemmat - ihan hyvät elokuvat voivat olla minusta yksinkertaisesti tyhjänpäiväisiä siinä missä jokin yhtä tyhjänpäiväinen 1950-luvulla tehty filmi jossa Humphrey Bogart on pääosassa on täysin toisella tapaa katsomisen arvoinen.
Eilen katsoin uusimman Bondin. Oli hyvä leffa ja uutta mielenkiinnolla odottaessa.
Areenasta Havukka-ahon ajattelijan.
Oli lyhyt työpäivä ja jäin sitten kotona seuraamaan tv1:n kotimaista elokuvaa "Yövartija vain" - muistin katsoneeni tämän aiemminkin ja loppujen lopuksi kävi hyvin, mutta kyllä mä siinä elokuvan puolivälistä lähtein itkin silmät päästäni.
Ja taas sai vetistellä oli niin huikeita maisemia ja ihana tarina, "Ailo - pienen poron suuri seikkailu" luulin että on joku lastenelokuva mutta olikin hieni luontodokumentti-kertomus.
Minäkin kattelin tämän viikko takaperin. Tykkäsin myös. Tämä nyt-jo-ex-Bond-Graig sopi hyvin vakavamman ja realistisemman (jos nyt niin voi sanoa) Bondin rooliin. Saas nähä mitä tulevat bondit tuo ävat tullessaan...Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Juha Lehtinen
Kattelin eilen peräkanaa Crocodile Dundee 1:n ja 2:n.
Your Vice Is a Locked Room and Only I Have the Key eli Il tuo vizio è una stanza chiusa e solo io ne ho la chiave
Giallia tullut viime ajat katsottua
"Tämä ei ole Berliini" ((Esto no es Berlín, Meksiko 2019)
Areena esittelee elokuvan:
En ole koskaan käynyt Mexico Cityssä enkä edes viettänyt kuvatunlaista yöelämää Helsingissä enkä Tukholmassa, mutta hyvin paljon oli sellaista mitä tunsi itse kokeneensa tai seuranneensa vierestä ja elokuvaa katsellessa ei voinut välttyä muistoilta joita nousi pintaan. Täydellinen nostalgiatrippi siis ikäiselleni ja kaltaiselleni ihmiselle (ja varmasti vielä täydellisempi sellaiselle joka todella oli ja eli jotain vastaavaa täällä pohjoisessa ja hiukan toisenlaisessa mutta silti niin samanlaisessa periferiassa).Lainaus:
Nuori Carlos etsii tietään vuoden 1986 Mexico Cityssä. Henkinen koti löytyy lopulta taiteen, musiikin, undergroundin, seksin ja huumeiden värittämästä yöelämästä. Osin omaelämäkerrallisen, energisen elokuvan nuoruudesta, kapinasta ja maailman muutoksesta ohjasi Hari Sama.
Ehkä vähemmän viihdyttävä nuoremmille katsojille joita toiminta tai jännitys kiinnostaa enemmän kuin esimerkiksi kulttuurihistoria tai ajankuvaus. Mutta viimeksi mainituille ehdottoman suositeltava!
https://www.imdb.com/title/tt11286314/?ref_=hm_fanfav_tt_i_2_pd_fp1
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008501118.html
Wiki:
"Don’t Look Up on vuonna 2021 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen satiirinen komediaelokuva, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Adam McKay. Leonardo DiCaprio ja Jennifer Lawrence esittävät elokuvassa tähtitieteilijöitä, jotka pyrkivät varoittamaan lähestyvästä asteroidista.[1]"
https://fi.wikipedia.org/wiki/Don%E2%80%99t_Look_Up
Jos sanoisi vaikka että "ikävän hyvin" tehty joten samaistuessaan päähenkilöihin saattaa kokea "syvää" turhautumista.. (lievästi sanoen)
Näkyy NetFlixillä..
Iso suositus Don't look upille. Loistavaa satiiria ja asiaa.
Tunturin tarinan kävin lasten kanssa katsomassa. On hienosti kuvattua luontoa. Välillä vähän turhan hidastempoista, mutta katsomisen arvoinen
Lähetetty minun SM-G973F laitteesta Tapatalkilla
Sama tuli katsottua eilen illalla ja on kyllä hyvää satiiria monellekin nykyajan ongelmalle. Ainut mistä annan perinteisiä pyyhkeitä on kesto. Leffan olisi voinut tiivistää puoleentoista tuntiin jolloin kerronta olisi ollut napakampi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Kampinalle
Spoilerivaroitus!!!
Iso miinus lopun ruokarukous kohtauksesta jolla aivan kuin haluttiin osoittaa että viimeisellä hetkellä tiedeihmisetkin haluavat uskoa Jumalaan. Tämä kohtaus oli ihan kuin nuoleskelua juuri niitä vanhoillisia uskonnollisia tekopyhiä ryhmiä kohtaan mistä koko alkupuolen leffa irvaili (toki ei uskontoja suoraan kun sitä ei Jenkeissä uskalleta tehdä).
Mä en tykännyt tuosta juurikaan. Ylipitkä ja turhaa rautalankaa väännetty... Hei katsokaa, täähän on yhtä pöljä kuin Trump ja toi on sen lapset ja vävyt yhteensä... Ja tää taas yhtä hihhuli ja jeesus kuin Jobs.
Mutta oli siinä hetkensä, ei elämä aivan hukkaan mennyt tuon kanssa.
Uusin Bond myös. Noh, ylipitkä sekin, mutta kelvollinen. Harmi kun loppuratkaisun arvasi medioistaluetun perusteella.
RED ykkösen. Jatko-osa koneelle.
Jarmuschin Dead don’t die. Hauska ja oivaltava zombie leffa.
Vuoden vaihtumista odottaessa Dyyni. Annoin elokuvalle kestonsa kokoisen aukon, enkä kokenut tarvetta vilkuilla kelloa. Pidän elokuvista, joissa ei selitetä liikoja, että mielikuvitukselle jää tilaa rakentaa puuttuva.
Kirjasarjaa olen yrittänyt aikoinaan lukea, mutta se projekti ei oikein edennyt.
Huuliharppukostajan viime yönä töllöstä. Klassikko spaghetti western nautittuna prosenttien kera, toimii aina!
^ no voi että, mä unohdin! No, siinä on niin traaginen se alku ettei välttämättä halua nähdä sitä enää....Mattia tässä olen seuraillut, on kyllä niin surullinen tarina ja noita laulukeikkakohtauksia ...ei voi katsella. Elokuva loppuu Matti ja Mervi-juttuun.
Kun tiedossa on senjälkeiset käänteet jne. aineksia olisi jatko-osaankin.
+1. Ekan tunnin jälkeen pikakelauksella loppukohtaukseen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JackOja
Alkuvuoden leffatrio: Dyyni, uusin Bond toistamiseen sekä Courier, tosipohjainen vakoojaleffa 60-luvun alun tapahtumista. Hienoja kokemuksia kaikki kolme.
Eilen Chaplinin Diktaattorin.
Onneksi "Ailo - pienen poron suuri seikkailu" tuli vapaapäivänä uusintana. Itkuksi taas meni elokuvan loppupuolella, siitä että on näin upeaa luontoa ja eläimiä.
"Making of" olisi kiva, ei näitä kaikkia eläimiä ole voitu opettaa toimimaan käsikirjoituksen mukaisesti, että onko kuvattu eläimiä ja sitten tehty siihen sopivaa tarinaa. No joka tapauksessa, äärimmäisen hienoa kuvausta. Olen miettinyt muutenkin luonto-ohjelmia katsoissani, että miten on saatu kuvattua?
Sen laitoin merkille, että luminen maisema ON sinistä, olen harmitellu sitä omissa kuvissani...
Charlie Chaplinin Diktaattori. Erinomainen elokuva joka sisältää hyvää huumoria mutta on myös puhutteleva.
Kill me three times.
https://youtu.be/wMhP17xDHkw
Englantilainen potilas. Tuo juliette Binoche on vaan niin hyvä
Yhdet vielä (Druk): viihdyin. Tätä elokuvaa pitää katsella sopivasti humalassa -itse huolehdin humaltumisesta oluella ja rommilla.
Arctic @YleAreena
Judas & The Black Messiah @HBO
Kumpainenkin varsin mainioita. Ensinmainitussa jokunen epäuskottava yksityiskohta ja jälkimmäinen osoitti taas kerran kuinka todellisuus on tarua epäuskottavampaa.