Yövuorosta tullessa kiskasin yhden naisen autoineen ojasta takaisin tielle. En kyllä tiedä onko äijää…
Printable View
Yövuorosta tullessa kiskasin yhden naisen autoineen ojasta takaisin tielle. En kyllä tiedä onko äijää…
Enpä vielä mitään.
Pirkka-sukseet olleet keväthiekoilla. Mutta nyt tuli autopöllikuva vastaan niin pitää laittaa ennen kuin taas unohtuu, Maisema-autolla (rip) tädin luona käymässä ja Zetorilla pöllit klapeiksi.
Ei toki tänään kuten kuvastakin näkee.
https://pic.useful.fi/htje5M-xH.jpg
Puuhommia taas ja pöllejä metsästä pulkalla. Eihäön se äijää olisi mutta kun oli lumet jo vähissä mökin takamaastoissa ja kun papan vanhalla painavalla moottorisahalla vetelee tuntuu jo vähän tällaisen pikku-ukon käsivarsissa.
Siivosin kissan kuset työhuoneen lattialta. Taas. Lisäkierteenä kaadoin pullollisen tolua vessan lattialle. Hetken saa rätillä pyyhkiä…
Hirveän keon (sori, en osaa sanoa montako heitto- tai kiintokuutiota) koivuklapeja.
^jatkoin samaa. Klapikone on törkeän hidas, mutta ei tässä helteessä jaksa kirveen kanssa huitoa.
Kävin autokaupassa renkaita potkimassa Hankkijan lippis päässä.
Hätistelin kyykäärmeen pois mökkitontilta. En hannonut tappaa, kuuma silläkin näkyi olevan ja veden ääreen pyrki :-)
Ei käärmeitä saa tappaa. Hyi hyi edes moisen ajattelusta.
Työnsin käteni sellaiseen paikkaan, johon nuori naishenkilö ei tohtinut omaansa laittaa.
(Lue: nostin jalkapallon nokkospensaikosta, jonne se oli tyttöjunnulta karannut.)
Käärmeet rauhoitettuja.
^Paha sanoa iästäsi mutta jo 70luvulla tuli vietettyä paljon aikaa ulkosaaristossa ja siellä oli käärmeitä! Ehkä enemmän kuin koskaan olet nähnyt...
Ok. Muistaakseni näin ensimmäisen käärmeen 1946 ja meidän iskä on varmasti kovempi tappelemaan kuin teidän iskä :-)
Sorry, faijasta paljoaa vastusta kun delannut jo 80luvulla... Mutta lopputuloksesta en olis niin varma, oli aika häijy tyyppi...
Toisaaltaan kerran käärme purrut, en varma oliko kyy, tod.näk. ei kun kummempia oireita ja siitäkään ei sen kummempia traumoja syntynyt. Työvuosina joskus alkukevään aurinkoisena päivänä lämpimältä kelviltä autoin lämmittelevän käärmeen sivuun ettei kukaan vahingottaisi...
No kerrotaan nyt mun kyyjuttu tähän. Muutama vuosi sitten läksin vaimon seuraksi mustikkametsään. Siis nimenomaan seuraksi, en keräämään. Vakipaikka Kalkkirannassa, tosin nyt se on pilattu, kun siellä on tehty päätehakkuut.
Mutta siis, kun kerran läksin vain seuraksi, niin en laittanut kumisaappaita, vaan olin lenkkareissa ja sortseissa. Aikanaan sitten lähdettiin pois autolle ja kuinka satuinkaan katsomaan jalkoihini: seuraavan askeleen kohdalla oli kyy kierällä ja kieli ulkona. Varovasti askel taaksepäin ja kiersin matosen. Sen jälkeen tuli katsottua joka askeleen paikka. Ja edelleen sen jälkeen on aina tullut laitettua kumisaappaat jalkaan.
Ei tullut mieleenkään tehdä kyylle mitään. Mehän olimme hänen kotonaan kylässä.
—-
Ja mitä äijää olen tänään tehnyt? Heräsin ennen viittä, enkä saanut enää unta… meni moti ajamiseenkin ja nyt sitten murjotan kotona.
^Aikoinaan kun liikuttiin paljo saaristossa nii joskus vapun tienoilla ekat reissut. Illalla nuotio jossain skarassa ja paistettiin makkaraa kun kaveri sanoi että älä pelästy mutta katso mitä tuossa vieressä... Usea käärme nauttimassa nuotin lämmöstä nautiskellen ja kaikki mahduimme samaan seuraan.
Toisaaltaan tuolla oli luottoja minne ei välttämättä mennyt käärmeiden vuoksi.