Ystävämme Autoliitto aloitteessaan esittää ratkaisua asiaan. Ks. kohta 4:
http://www.hel.fi/static/public/hela...singin_jal.pdf
Ystävämme Autoliitto aloitteessaan esittää ratkaisua asiaan. Ks. kohta 4:
http://www.hel.fi/static/public/hela...singin_jal.pdf
Onpa siinä taas bensanhöyryinen, hyvin valmisteltu kuntalaisaloite. Itse asiassa erinomaisesti laadittu, koska huomio kiinnitetään klassisesti ylevän päämäärän tavoittamiseen, osoittamalla epäsuorasti ulkopuolisen tahon aiheuttamat haitat tälle ylevälle päämäärälle. Ihanaa, että Autoliiton Helsingin osasto muistaa näin kirkkaasti, että me kaikki olemme joskus jalankulkijoita. Ja suojateitä tulee vähentää, koska ne...ovat turvallisuusriski.
Nyt kuohahti sen verran yli äräyiden, että täytyy avautua tänne(kin):
Työmatkalla on pari risteystä, jossa pyörätie menee autotien yli (suojatien jatke vai mikä se virallinen termi onkaan). Näissähän pyöräilijän pitää väistää autoa, ja näin minä valmistaudun aina tekemäänkin. Mutta miksi ihmeessä näissä tilanteissa monet autot hidastavat ja väistävät minua? Useampaan kertaan on käynyt niin, että sekä autoilija että minä pysähdymme. Minä siinä sitten viittoilen autoilijalle, että mene sinä siitä ensin. Ja useampaan kertaan reaktio on ollut päänpudistelu tai jopa kansainväliset käsimerkit.
Toisaalta lähes joka pyörälenkillä saa lyödä jarrutella kun joku urpo änkeää autonsa kanssa kolmion takaa tai kääntyy pyörätien (suojatien jatkeen) yli. Ei näin!
Tähän on jo enemmän tai vähemmän turtunut, joten ei siinä mitään. Se mikä tänään kaatoi mukin, oli erään jalankulkijan reaktio kellon soittamiseen. Eli lähestyin alikulkutunnelia, jota välittömästi ennen on noin 45 asteen sokkomutka (oikea liikennesuunnittelun kukkanen tämäkin). Tunneliin ei siis ole minkäänlaista näkyvyyttä. Minulla on tapana tässä paitsi hidastaa, niin myös soitella pyöräni kelloa varoittaakseni tunnelista mahdollisesti vastaan tulevia.
No tänään sitten edellä sattui kävelemään noin 30+ pariskunta, joka ehti tunneliin muutaman sekunnin ennen minua. Tapani mukaan soittelin kelloa jo ennen tunnelia. Kun pääsin tunneliin asti, niin pariskunta oli levittäynyt peittämään noin 3/4-osaa tunnelin leveydestä. Pirautin kelloa vielä pari kertaa, ja pariskunta jalankulkijoille tyypilliseen tapaan koikkelehtii niin, että oikealla kulkenut siirtyy vasempaan reunaan ja vasemmalla kulkenut oikeaan reunaan (mikä logiikka tässäkin on?). Pääsin siitä kuitenkin ohi ihan kunnialla, mutta eikös miespuolinen jalankulkija siinä kohtaa huutanut "V...tuako sä siinä soittelet!"
Tässä kohtaa meikäläisellä sitten kiehahti välittömästi, joten löin jarrut pohjaan, pysähdyin ja kysyin herralta, että olisiko pitänyt sitten olla soittamatta? Vastaus oli, että olin kuulemma soittanut kelloa liikaa, joten he eivät tienneet mitä tehdä. Ja äänensävy eikä sanavalinnat todellakaan olleet sieltä ystävällisemmästä päästä. Oli sen verran kiire töihin (ja itsehillintäkin pääsi taas mukaan), että totesin olevan parasta, että jatkan matkaa. Herra sieltä vielä kuului huutelevan perään, että "V..tu harjoitellaan sitä kellon soittoa!".
Että näin tänään Tampereella Hervantaan tullessa... Kettu että ketuttaa eikä työpäivä ole vielä edes kunnolla alkanut!
Pitäis varmaan soitella kelloa enempi etenkin alikuluissa, mutta jotenki siitä on muodostunu semmonen viimeisen tilanteen hätävara. Näin erityisesti sen jälkeen kun eräällä työmatkalla vuosia sitten useampi ihminen yritti käydä kiinni ja vetää turpaan kellon soiton jälkeen. Onneksi sain väistettyä joka kerta. Yhden olisin vielä katsonut random tapahtumaksi, mutta useampi yhdellä reissulla pisti mietityttämään.
Toisaalta kello oli puoli viisi lauantai aamuna eli kaikki tapaukset olivat juuri baarista purkautuneita ärripurreja, mutta kännisen ihmisen teot ovat selvän ihmisen ajatuksia.
Kalevalantien ja Kehäykkösen risteys on mielenkiintoinen kun tulee kehää pohjoisesta. Oikealle Kalevalantielle kääntyvät autot ajavat säännönmukaisesti päin punaisia. Enkä tarkoita vanhoja vihreitä vaan ihan huoletta senkin jälkeen kun jalankulkijavalo on palanut vihreänä jo pitkän tovin. Siinä on siis kääntyville nuolivalo. Kerran jäin alle ja useasti on ollut lähellä. Nyt osaa jo varoa. Tuurilla sais jonkun kiinni seuraavissa valoissa, mutta ei jaksaisi työmatkalla mitään tommoisia takaa-ajokohtauksia järjestää.
Tarkoittanet pyörätien jatketta ja nimenomaan sellaisissa tapauksissa jossa pyörätie leikkaa suoran autotien, t.s. autoilija ei tule kolmion takaa eikä käänny pyörätien jatkeen poikki. Samankaltaisista tilanteista olen itsenikin löytänyt ja olen kehitellyt kaksi selitysvaihtoehtoa: (1) autoilija antaa tietä pyöräilijälle aivan kuten antaisi sääntöjen mukaan jalankulkijallekin tai (2) autoilija antaa tietä koska tietää kokemuksesta että merkittävä osa pyöräilijöistä ajaa ikään kuin olisi jalankulkija tai ei tuntisi sääntöjä tältä osin. Kummassakin tapauksessa autoilija sitten hermostuu siitä että hänen hyväntahtoista elettään tai oikeudestaan luopumista ei kunnioiteta vaan jäädään vatuloimaan ja kulutetaan hänen kallista aikaansa.
(BTW muunnettavat muuntaen voin kuvitella että autoilija joka antaa liikennesääntöjen mukaisesti tietä pyöräilijälle ja joutuu sitten katsomaan kuinka pyöräilijä tästä huolimatta ajaa tilanteessa varoen, hidastaen ja epäröiden kokee myös pientä ärsytystä - ellei tajua että pyöräilijän kokemus on se että vähintään se yksi autoilija kymmenesta ei anna tietä tai, mikä pahempaa, vain näyttää antavan.)
Ymmärtäväinen selitys tähän voisi olla että jalankulkijat kuulivat ensimmäisen soiton ja olivat väistämässä suuntaan A kun kuulivat toisen soiton jonka toinen heistä tulkitsi tarkoittavan "Älkää siihen suuntaan väistäkö! Minä aion ajaa juuri siitä!" ja väisti äkisti toiseen suuntaan.Lainaus:
Tässä kohtaa meikäläisellä sitten kiehahti välittömästi, joten löin jarrut pohjaan, pysähdyin ja kysyin herralta, että olisiko pitänyt sitten olla soittamatta? Vastaus oli, että olin kuulemma soittanut kelloa liikaa, joten he eivät tienneet mitä tehdä. Ja äänensävy eikä sanavalinnat todellakaan olleet sieltä ystävällisemmästä päästä. Oli sen verran kiire töihin (ja itsehillintäkin pääsi taas mukaan), että totesin olevan parasta, että jatkan matkaa. Herra sieltä vielä kuului huutelevan perään, että "V..tu harjoitellaan sitä kellon soittoa!".
Eilen sattui taas yksi näitä mainioita tapauksia jotka sekä huvittavat että rasittavat: kapeahkolla ulkoilutiellä kävelee lastenvaunuja työntävä äiti kuten tavallista keskellä tietä siten että ohittaminen ilman varoetäisyyttä ei onnistu kummaltakaan puolelta. Siirryn aivan vasempaan reunaan ja soitan kelloa korjaan en soitakaan koska mulla ei vieläkään ole kelloa vaan vihellän ilmoittaakseni pyöräilijän läsnäolosta. Äiti ei jatka suoraan, ei siirrry oikeaan laitaan, ei vilkaise taakseen, ei pysähdy, vaan kääntää vaununsa suoraan liikkeestä 90 astetta vasemmalle poikki tien!
Jos olisin luottanut ns. normaalitoimintaan tai -reaktioon, olisin joutunut turvautumaan äkäisehköön jarrutukseen, mutta koska näitä on nähty niin paljon ettei mikään enää todella hämmästytä ei vauhtini ollut paljon kävelyvauhtia kummempi, joten saatoin vain toivottaa hyvät päivänjatkot.
Taas on syksy yllättänyt tiepitäjän ja näin ollen lakaisinlakaisukoneet seisovat varikoilla ja maahan varisseet lehdet pyörätiellä.
Tää on ihan normisettiä, sillon annetaan tilaa kun ei pitäs, ja sillon ei kun pitäs.
Aläs nyt. Kyllä toi meidän katu vedettiin nyt kesän jälkeen puhtaaksi kolmisen viikkoa sitten, tuli oikein hienoa jälkeä, oli niin mukava ajaa pyörällä. Harmi vaan, että pari tuntia putsausoperaation jälkeen tulikin isompi kone joka nirhas asfaltin huitsin nevadaan siitä viereiseltä ajoradalta, sitten tuli kaikki muut koneet ja vempeleet, jotta saatiin uusi asfaltti. Kaikki koneet olivat tietenkin säilytyksessä kelvillä ja muutenkin ajettiin kelvillä surutta. No, lopputulos, niin kuin arvata saattaa, oli se, että silloin aamulla putsattu kelvi oli lähes yhtä paskanen kuin ennen putsausta. Hienosti organisoitu.
Eilen ajelin Tapiolaan Niittykummun suunnasta ja juuri Tapiolan metrotyömaan kohdalla on se kevyenliikenteen silta kohti Stokkaa. No siihen oli tehty todella ilkea kaivanto poikki kelvin. Illalla pimee paikka. Oli siinä kaksi tötsää, mutta eipä ne juuri näkynyt. Paluumatkalla osasin varautua tähän ja katsoin mielenkiinnolla sitä korkeaa ja terävää reunaa, joka on kyllä kumin surma jos siihen vähänkää kovempaa tulee. Aattelin mielessäni, että tohon kyllä joku laittaa itelleen lipat ja loukkaa ittensä. Tänään töissä jostain tuli puhetta kollegan kanssa ja hän sanoi myös menneen siitä ohi ja pysähtyi katsomaan ja kyselemään rouvalta mitä hän oikein kuvaa. Kuvasi todistusaineistoa. Mies oli kuulemma kaatunut tuohon kanjoniin ja murtanut molemmat ranteensa.
Tämänkin syksyn työmatkoilla on tullut todistettua niin monta väistämisvelvollisen pyöräilijän kadunylitystä, että ymmärrän autoilijoiden varovaisuuden. Mieleenpainuvin suoritus tapahtui tihkusateisessa aamuhämärässä, pyöräilijä veti laput silmillä ja ninjana punaisia päin aivan suoraan ajavan auton konepellin edestä. Vaikka tällainen onneksi on harvinaista, voi olla että tuon auton ohjaimissa pikkuisen varovaisuus vastaavissa tilanteissa lisääntyi. Tietenkin paras olisi, jos jokainen tuntisi väistämissäännöt, ja niitä myös noudattaisi.
Jep. Tossa nurkallakin on yksi risteys jossa lähes poikkeuksetta väistämisvelvolliset pyöräilijät vetää autojen eteen. Siinä sitten kun itse menee ja valmistautuu väistämään niin autot jarruttelee.
Mitä haittaa niistä lehdistä on? En itse ole kokenut niitä koskaan miksikään ongelmaksi, mutta onkohan tämä jokin kalustoriippuvainen juttu?
Jos pyöräilijä laittaa jalan maahan, niin onko pyöräilijä silloin jalankulkija? Jos käy niin, että auto hidastaa ja haluaa päästää yli, vaikkei kuuluisi, niin itse menen silloin kyllä yli ja heilautan kättä kiitokseksi.
Miksi autoilijat sitten antavat väärässä kohdin tilaa ja väärässä kohdin jättävät antamatta tilaa, niin eiköhän syy ole siinä kuinka ajatellaan, eli autoilijakin keskittyy siihen omaan sujuvaan etenemiseen, jos suoraan eteenpäin mentäessä näkyy joku pyrkivän tien yli on helppo hidastaa ja päästä se yli, sen pyrkijän huomaa yrittämättäkin.
Sitten taas noissa kolmiotapauksissa ollaan menossa jo sinne risteykseen ajatuksissa ja etsitään sitä omaa väliä johon pääsisi sujuvasti, mutta ei nähdä pyöräilijää kun sitä pitäisi erikseen katsoa, jota taas ei tehdä, kun pyöräilijöitä kuitenkin niin harvoin kohtaa.
Kolmiontakaa tullessa autoilijalla on liian paljon tehtäviä asioita, että keskimääräinen autoilija suoriutuisi niistä sillä keskimääräisellä keskittymisellään. Ne kyllä helposti kykenevät parempaan, jotka keskittyvät siihen ajamiseen enemmän, mutta keskimäärin ei kovin moni autoilija taida keskittyä ajamiseen vaan vaikka aamun palaveriin tjms.
Risteyksiä muokkaamalla erilaiseksi tuo ongelma poistuisi, samoin asenteita muokkaamalla, mutta kumpaakaan ei taida tapahtua. Ehkä tilanne paranee, kun pyöräilijöitä kulkisi enemmän, niin että pyöräilijän kohtaaminen olisi yhtä yleistä kuin autoilijan kohtaaminen.
Kiitetäänpä tässä yhteydessä myös autoilijoita autotiellä jotka takaapäin tullessaan pikkuisen ennen pyöräilijää (valkoisen reunaviivan sisäpuolella) painetaan rääkkä pohjaan, ja ettei vain jäisi autoijan mielipide epäselväksi pyöräijästä autotiellä painetaan ihan vierestä ohi!!!
Hmm, ilmeisesti nuo ovat ongelma noilla kapearenkaisilla? Mulla ei ole ollut kapeampia renkaita kuin Nokia Rollspeed LX (noin 35mm todellista), joilla ei ole ollut noistakaan ongelmaa, vaikka osa on sellaista puunjuurakon nostamaa, mutta en tosiaan tiedä lainkaan miten pahoja noi on kun rengas on paljon kapeampi.
Jos erehtyy kevlille 19-622 tuubeilla joissa maantiepaineet ja lehdet märkiä niin lähelle vastaa lumella ajoa pito kurveissa. Etenkin jos nakit on merkkiä Tufo S3...
Sent from Lumia phone using Tapatalk
Odottelin vihreää valoa risteyksessä kun joku täti veteli aivan pokkana punaisilla läpi. Muuten ihan sama minulle, mutta jos miettii miten verkkaisesti varsinkin noiden keski-ikäisten leidien perushelkamat matkaa tekevät, niin miten voi olla niin kiire, ettei vajaata minuuttia voi vetää henkeä valojen vaihtumista odotellessa..? :seko: Tässä tapauksessa risteävälle tielle vielä kuudenkympin rajoitus ja täysperääkin siitä välillä tykittää menemään.
Olen minä semmoisenkin tapauksen nähnyt, että eräskin keski-iän ylittänyt nainen nousi ennen suojatietä/pyörätien jatketta pyörän selästä pois ja talutti fillarinsa punaisia päin. Jotenkin pisti hymyilyttämään tuo tilanne. :D
Tänään Lauttasaaresta Ruohonlahteen edessä sellainen keski-ikäinen tukevanpuoleinen ukko tykitti niin maan perkeleesti sellaisella pienellä taittopyörällä, jossa oli about 14-tuumaiset pyörät. Ihan helvetin pienet, reilusti alle pikku-Jopon. Itsekään en varsinaisesti himmaile, niin ukko vaan painoi väkisin ohi niin että humahti. Nauratti. Perässä roikuin matkan päässä Mechelininkadulle asti, vaikka hiukan pelotti se meno.
Ei nyt varsinaisesti vaikeaa ollut, lähinnä tällainen huvittava tapaus. Todella pitkä välitys oli siinä taittoraaserissa, ukon kadenssi päälle 30 km/h-vauhdissa oli hidas. Ei ollut sähköpeli.
Tämä oli ajattelematonta.
Ellei itsellä ole oikein majakkaa loistamassa keulalla, esimerkiksi kovaa vauhtia mäkeen posottava valoton pyöräilijä ilmestyy melko salakavalasti eteen tuolla huonosti valaistuilla reiteillä. Vaaraa aiheutuu etenkin, jos liikkeellä on kaksi valotonta pyörää. Silloin tuo kovasti liikkuva on toki ennemminkin törmääjän asemassa. Onneksi pyöräteillä on kuitenkin tilaa.
Hoi E-Cruiser!! (Off topic varoitus, koska hyvää fiilistä...) Tuostapa Brompton World Championship. Noilla vekottimilla vedetään lujaakin pikkutakki hulmuten knalli kallellaan.
Varmaan kevyen liikenteen väylään voi rinnastaa lpari metroä leveän, kunnallisen enkkipolun metsässä (luvallinen pyöräillä). Kolme kuuroa koiranulkoiluttajaa osui samalle reitille. Aloitin kellon kilkatuksen kahden valotolpan päästä, mutta vielä siinäkään vaiheesssa, kun hidastin taluttajan taakse, ei kilisevä kello aiheuttanut mitään reaktiota :)
Taidan hommata maasturiin 110dB sireenin....
Eilen pisti ketuttamaan lenkillä eräs autoilija, jonka niska oli toispuoleisesti jumissa. Ajoin Halisista Maarian kirkon suuntaan oikealla puolella ja sen grillin (kai) jälkeisessä risteyksessä joku täti ei osannut katsoa ympärilleen. Mulla ei vauhtia ollut kovinkaan paljoa, mutta tuossa kohtaa on hyvä näkyvyys pyörätielle joten laiskaniskatäti ei vaan viittinyt huomioida muita tienkäyttäjiä.
Toinen ennemminkin huvittuneisuutta aiheuttanut tapaus oli Varissuolla, jossa eräällä bussipysäkillä odotti ihminen pyörätien päällä istuen. Pieneksi pujotteluksi meni sen pysäkin ohittaminen mutta otin sen tarkkuusajoharjoituksen kannalta :).
No ei tapahtunut pyörätiellä vaan ajoradalla. Allekirjoittanut ajo siis autojen kanssa ja pysähdyin liikennevaloihin sillein, että toinen rengas oli suojatiellä. Tästä sitten eräs kukkahattutäti hermostu ja aluksi sano, että et sä siihen saa sitä pyörää jättää. No kukkahattutädillä oli lastenrattaat ja päätti vielä mukamas törmätä niillä rattaillansa muhun kun ei muka mahtunut. Tädillä oli vielä päässä sellanen Pekka ja Pätkästä Pekan hattu päässä niin meinasin huutaa perään, että kukkas on puonnut hatustas. Kyllä oli niin naurettava tilannen. Sillä oli koko suojatie käytössä.
http://www.hs.fi/kaupunki/a130588398...f=hs-art-new-1
Kannattaa ruveta katsomaan myös ylöspäin, jottei autot pääse yllättämään. :D
34km järvenkierto (no kuuden pienen lätäkön luona tuo käy) tuli ajeltua hissukseen, tosin ei täällä kelvejä ole etenkään noin pitkästi, mutta en nähnyt ketään muita koko matkalla, joten ei päässyt tempoilemaankaan.
No toisaalta Sports-trackerin kartta näyttää pelkkää harmaata eikä tunne noita teitäkään, joten ehkä tempoilutilaisuudet siksikin loistavat poissa-olollaan.
Tänään kaksi perinteistä autolla kolmion takaa eteen kun en viitsi katsoa oikealle kääntyessä oikealle vaan katson vain vasemmalta tulevia autoja.
Ensimmäinen tässä Perkkaantiellä Espoossa https://www.google.fi/maps/@60.22043...PTSIJP7mRg!2e0 Kuva minun tulosuunnastaa ja Audikuski tuli parkkipaikalta suoraan eteen katse tiukasti käännettynä vasemmalle.
Toinen tässä https://www.google.fi/maps/@60.20100...FfHvibHNYQ!2e0 Turvesuontien ja Turveradantien risteyksessä Kuva Kuorma-auton tulosuunnasta. Itse tulin oikealta kelviä pitkin. Juuri kun tulin risteyksen kohdalle niin kuski ajoi suoraan eteen, katse vasemmalle sekä kännykkä kädessä.
Aina pitäisi olla joku parin euron pullo hollilla heitettäväksi turakaisen sivuikkunaan. Harmillisesti sitä vaan aina joutuu ensin keskittymään pyörän pysäyttämiseen ja kun sen pullon ehkä jo ehtisi hamuamaan niin eikös se turakainen jo tykitä menemään..
Yritin vähän tähän tyyliin viimeks... mutta niitä vaan oli liikaa. Otin gorpolla kuvaa tilanteesta:
https://www.youtube.com/watch?v=a_z4IuxAqpE
Tuolta minustakin tuntuu aina kun joudun asioimaan julkisissa instansseissa. :)
Veikkaan, että Elaston pointti tässä on, ettei sun tarinat nyt pääsääntöisesti osu lähellekkään tätä "vaikeaa elämää kevyen liikenteen väylillä" aihetta.
Pääsääntöisesti tää aihe ei kuitenkaan ole henkilökohtaisten suoritusten kirjausketju. Sille löytynee oma ketjunsa, tai sille voi perustaa oman ketjunsa.
Minä taas veikkaan, että mun tarkoitus ei ole mitään suorituksia kirjata vaan avautua vaikeasta elämästä kulkemallani reitillä, tosin veikkaan myös, että kukaan ei koskaan tajua mitä tarkoitan ja veikkaan myös että kaikki luulevat tajuavansa vaikka tajuavat täysin väärin ja sitten esittävät niitä täysin väärin tajuamiaan ikäänkuin faktoina ja ikäänkuin mun näkökulmina, mistä ne eivät voi tietää yhtään mitään, kun eivät taivu mun kaltaiseen ajatusmalliin, joka ei ole lähelläkään keskimääräistä.
Että vaikeaa se on elo tuolla väylättömillä, mutta kuten aina tämä palstapyöräily se vasta tosi vaikeaa onkin! :D
Pilkkuja, pisteitä ja kappalejakoja saa taas lisätä vapaavalintaisesti.
Jos kukaan ei tajua sun kirjoituksia, niin pitäisikö sit ehkä ruveta miettimään selkeämpää kirjoitusasua.
Ja mitä järkeä on tieten tahtoen kirjoittaa yleiselle foorumille juttuja joita kukaan ei tajua? Mä ainakin lähtökohtaisesti toivon, että mun kirjoittamat jutut ymmärretään siinä merkityksessä mitä mä olen niille kaavaillut.
Täytyy huomiseksi ruuvata AirZound kiinni, alkaa aamun pimeässä vituttamaan nappikorvaisetninjatekstaajat jotka ajaa ilman valoja kuunnellen musiikkia samalla kun tekstailevat.
Sanotko näkövammaisellekkin, että katso eteesi? Kuuronkin pitäisi pitää korvansa auki ja pysyä poissa tieltäsi?
Jos syntymässä on saanut neurologisen vian niin tämän tason juttua saa sietää jatkuvasti kuten nytkin "pitäisikö sit ehkä ruveta miettimään selkeämpää kirjoitusasua.".
Tosi suvaitsevaista menoa jälleen kerran palstalla. Pitäisikö funtsia, että kaikille se ei ehkä ole niin mahdollista kuin itsellesi?
Edelleen se vihamieslista on käytettävissä jos niin kovasti kiusaa lukea epästandardia tekstiä, maassa on ilmaisunvapaus, sananvapaus ja jokainen voi valita myös lukemansa.