^Vahva suositus noille maastoille jos gravelia haluaa ulkoiluttaa. Kyllä ne yhden käynnin väärti on.
Printable View
^Vahva suositus noille maastoille jos gravelia haluaa ulkoiluttaa. Kyllä ne yhden käynnin väärti on.
^olispa vielä joku kahvila siellä heppatalleilla.
Kuolataas pyöriä välillä. Eddy Merckx Gravel Disc Stainless. Columbus Spirit HSS & XCR. Handmade in Belgium. Kustomoitava geometria, joten emäputken saa juuri sen mittaisena kuin haluaa. 3299 € (runkosetti). Yksi tuommoinen rosterinen maantie-Merckx näytti pyörähtävän Tour de Francessakin. Vaihtoehtoisesti 2500-3000€ kompliitti, Hageland, oletettavasti ruostuvammasta teräksestä, mutta tarkemmat speksit on vielä kovin vajavaiset.
https://www.mycorsa.com/media/Gravel5.jpg
Löytyisikö keneltäkään Kanjonin Grailia S-koossa pk-seutu/Hyvinkää kulmilta ? 176cm kuski ja tuo olisi lienee sopiva koko? Olisi mukava päästä edes koe istumaan :)
Fiskars Village Gravel Grinderissa reilun viikon päästä on tämän mukaan Canyonilla osasto. Kenties siellä..?
Kumpaakos poljntyyppiä käytätte graveleissa, SPD vai SPD-SL?
Maastopolkimia, koska maastoklosseilla on parempi liikuskella kun astuu polkimilta pois.
SPD ja SPD-SL ovat Shimanon lukkopolkimia. Monia muitakin vaihtoehtoja on olemassa, joten kysymyksen asettelu on väärä. :rolleyes:
Jos tarkoitat yleisesti maantie- vs. maastopolkimia, niin miksi ihmeessä kukaan käyttäisi maantiepolkimia ja -kenkiä gravel-pyörässä? Vastaukseksi hyväksyn sen, että omistaa ennestään wattipolkimet ja haluaa käyttää niitä myös graveloidessaan.
Omat poljinvalintani vaihtelevat päivän ja mielialan mukaan. Toisessa gravelissani on kuitenkin ilmeisen pysyvästi CB:n eggbeaterit (11) ja toisessa just nyt vielä flätit, joskin nekin vaihtuvat huomenna ainakin toviksi eggbeatereiksi (3).
Okei, myönnetään, joskin taitavat olla ne kaksi tavallisinta lajityyppinsä edustajaa.
Niin, ajattelin että jos gravel on perusluonteeltaan sorateillä tapahtuvaa maantieajelua, jossa pääosin ollaan pyörän päällä (poislukien satunnaiset kusi- yms tauot), niin kävelyn mahdollistava kenkätyyppi ei olisi välttämätön. Erotuksena cyclocrossista, jossa lajinomaisesti jopa puolet matkasta pyörää kannetaan/työnnetään.
Kyllä moni ainakin ulkomailla käyttää -L maantieversiota, watit varmaan yksi syy ja mukavuus, muistaakseni Bikeradarin videolla jolla Jack ja se toinen jannu ajeli jonkun 300n gravelreitin arvuuttelivat siinä kummalla ajavat ja päätyivät maastoversioon kun oli matkalla jokusen verran vaikeampaa laskua ja polkua, -L kun ei ihan niin sopiva maastoon.......
Varmaan tämä riippuu siitä(kin), että mitä muuta kalustoa on. Mulla on vain maastofillareita, joissa joko flätit tai SPD:t, joten kaikki kengät on myös noille sopivia. Siksi siis SPD. Muutenkin olen ajellut Shimanon SPD-polkimilla vuodesta -93 (tai -92) enkä näe syytä että miksi vaihtaa. Eikä mulla ole puolisääreen meneviä sukkiakaan...
Lipattoman kypärän kyllä ostin jo pelkästään siitä syystä, että lipallinen haittaa näkyvyyttä. Ja jostain syystä half-finger -hanskat tuntuvat niiltä oikeilta gravelin kanssa. Shortsit on mallia lökä. Ja reppu on selässä jos tarvitsee ottaa lukko mukaan.
Auki vielä...siis materiaali, tuo kallein 1x alu ehkä vahvimmilla tällä hetkellä :)
Graveleista innostunut seikkailuhenkinen pyöräilijä tarvitsee apua ja vinkkejä. Pyörän tulee täyttää seuraavia kriteerejä: työmatkat, bikepacking maantie/hiekkatiesiirtymillä max. 200km/pvä. Tavoitteena suunnata reissuja muihin pohjoismaihin. Keveydestä ei ole haittaa. Tällä hetkellä jaakobinpainia aiheuttaa muun muassa rungomateriaali ja välitykset. Olen tottunut ajamaan pidempiä reissuja katetuilla nojapyörillä 61/39 välityksillä, takana maastopakka 11-36. Maantiepyörien ajamisesta on muutama vuosi,
jolloin kompakteilla mentiin sujuvasti. Nyt jos reitit suuntaavat korpeen ja huonoille teille olen ajatellut, että ehkäpä 42t eturatas on riittävä, jos kovia nopeuksia ei haeta. Toisaalta 50/34 on siintänyt myös mielessä että josko olisi varmempi valinta?
Koska pyöriä ei halua vaihtaa joka vuosi ja tavoitteena on saada pitkäksi aikaa luotettava pyörä, on ajatukset siintäneet titaanipyörien suuntaan. Toisaalta useamman vuoden kokemukset erilaista hiilikuitupyöristä eivät ole kääntäneet pois ajatusta niistäkään pois. Sitten vielä alumiini... Tällä hetkellä kiinnostavimmat optiot ovat alumiinirunkoinen Mason Bokeh 2, hiilarista 3T Exploro ja titaanista Reilly Gradient tai Enigma Escape. Niiden tilausajat mietityttävät. 3T Exploro siintää unissa, mutta satulatolppaan liittyvät ongelmat siintävät mietteissä. Onko niistä mahdollisesti päästy uudessa versiossa eroon (nitinä, satulan korkeuden pysyminen, kiristysmekanismi). Täällä esitellyt 3T Exploron omistajat varmaankin kertovat kokemuksiaan?
^pitääkö olla tehdastuote? Kävisikö custom omilla spekseillä? Ei välttämättä kalliimpi.
Customit vaihtoehto. Jotenkin ajatukset vetää titaanin puoleen. Olen kahlannut titaanipyörien valmistajia läpi ja Reilly vaikuttaa aika hyvältä vaihtoehdolta. Gradient Ultegralla olisi toisaalta riittävä, vaikkakaan ei ole Custom.
"Fit and forget" ajatus ei varmaankaan toteudu 3T:n kohdalla?
Jos meinaat ottaa paljon kuormaa, en tiedä onko 3T Exploro paras ratkaisu. Siinä ei ole ylimääräisiä kiinnikkeitä esim. kolmannelle pullolle, etuhaarukan mounteista puhumattakaan. En ole itse kokeillut lastata. Kovasti unelmoimani bikepacking-retki taisi jäädä tekemättä tältä kesältä, ne perhesyyt... Nyt olen kylläkin isyysvapaalla, olikos se isukin pyöräilyyn tarkoitettu vapaa muuten? :rolleyes:
Satulatolppa on pysynyt hyvin paikallaan 2019 mallissa. Nitinöitä nyt saa kaikkiin pyöriin, jos ajelee vaikkapa koko päivän vesisateessa :D
Sain eilen illalla Canyob Grailini. (Al 7.0). Pyörä rullaso sekä maantiellä pururadalla ja kivituhkassa hyvin. Pyörään olen kyllä tyytyväinen. :) Se harmittaa, ettei Velosportin myyjän mukaan siihen saa asennettua kunnon lokasuojia. Onko joku muu keksinyt tähän ratkaisua? Haluaisin mennä töihin siistimmillä housuilla
Lähetetty minun SM-G965F laitteesta Tapatalkilla
Jos ei kaipaa maantiepakan tiheitä välityksiä tai kiipeä ison kuorman kanssa pitkiä ja jyrkkiä nousuja, riittää 42x11-42 (tai 10-42) todella pitkälle. Kompaktikampiin verrattuna puuttuu vain vaihde-pari yläpäästä, eli ne loppuvat jyrkissä alamäissä. Jos kulkee ison kuorman kanssa tai arvostaa kevyempiä välityksiä, voisi esim. 38x10-42 olla aika hyvä retkigrainderissa. Nämä siis teitä pitkin kulkiessa, poluilla voi kaivata kevyempääkin.
Takanahan on tavanomaiset kiinnikkeet joten siis eteen ei saa kunnollisia?
Canyonin Grail - mainoskuvissa taisi joskus olla nämä: https://www.xxl.fi/sks-germany-speed...161419_1_style
En osaa sanoa toimivuudesta mutta ei näytä kelvottomilta.
Juu sitten kun pyörä on valmis. Projekti vähän yskii mutta onneksi ensi viikko lomaa, että josko sen saisi viikon sisään ajoonLainaus:
Täällä esitellyt 3T Exploron omistajat varmaankin kertovat kokemuksiaan?
Kiitos Barracuda, minä ajalen kikeilemsan.
Lähetetty minun SM-G965F laitteesta Tapatalkilla
Juu, varmaankin tuo polkuriippuvuus (path dependency) vaikuttaa myös. Itsellä on kokemuksia molemmista, mutta jos katsellaan vuosittaisia käyttötunteja, niin maantiepolkimilla tulee varmaan 90% ajoista. Ehkä juuri siitä syystä johtuen maastopolkimet tuntuvat kömpelöiltä, epämääräisen tuntuisilta (vapaaliike ja lukittuminen) ja maantiepoljin taas juuri siltä miltä polkimen tuleekin tuntua.
^Sitten kannattaa hankkia maantiepolkimet. Omista ajoistahan tuo on kiinni, että meinaako kuinka korpeen gg:llä tunkea. Ja polkimien vaihtokaan nyt ei ole kummoinen operaatio, 5 min ja taas mennään.