Espoossa on levitetty hiekoitussoraa ainakin kehä-2 kelvillä. Kun ei muuten ole liukasta niin hiekotetaan asfalttia.
Printable View
Espoossa on levitetty hiekoitussoraa ainakin kehä-2 kelvillä. Kun ei muuten ole liukasta niin hiekotetaan asfalttia.
Samaa ihmettelin keskiviikkoiltana Keravalla, Tuusulassa ja Hyvinkäällä. Syys-lokakuussa oli toki pakkasaamuja, mutta silloin oli kuivaa. Parina mustan jään aamuna ei tarvittu hiekkaa, mutta viikko sadetta ja tielle täytyy heittää hiekka. Ei siis ollut vielä täyttä sepeliä, mutta ropisi paikoin kivasti slicksin alla.
Lahdessakin oli hiekoitettu kelvit jo etukäteen kun sääennuste näyttää viikonlopulle räntää ja pakkasta.
Lähetetty minun SM-G900F laitteesta Tapatalkilla
Keski-Suomessa kanssa ollu jonkin aikaa hiekotettu. .no Nyt Lunta ennustettu..
Lähetetty minun SM-T335 laitteesta Tapatalkilla
Täällä Pohjois-Lohjalla ex Pummi-Nusulassa on kelvit hiekoittamatta. Jaa juu, mutta kun täällä ei ole sellaisia lukuunottamatta kirkonkylien läheisyydessä olevia olemattoman lyhyitä pätkiä 👍
Kestääkö RS reverb pakkasta? Olen kuullut juttuja että saattaa hajota kylmässä. Pitääköhän paikkansa? Entä pitäiskö keulalle/iskarille tehdä jotain talven tullessa?
Jassoo... Täytyypä vaihtaa normitolppa ettei mene rikki.
https://easiointi.espoo.fi/eFeedback/fi/View/38487
Siellähän tuo on että tulevien pakkasten takia hiekotetaan... ja taas ennuste toistaiseksi näyttää että pari päivää pakkasia ja taas sama keli ehkä jatkuisi kuin nytkin ollut, ja eiköhän sepelit kerätä sitten kovalla pölinällä pois keväällä.
Aika yleistäen kyllä asiointipalvelussa kehutaan että kuinka tarpeellinen tappajasepeli on kevyelle liikenteelle (helsingissähän tätä termiä ei viestinnässä saa enää käyttääkkään), niputtaen näin pyöräilyn ja jalankulun samaan (aivan kuten toki tietkin on samoja). En pysty allekirjoittamaan pyöräilyn osalta hyödyllisyyttä, ja toisaalta nastakengätkin houkuttelisi enemmän jos niitä pääsisi käyttämään, eikä siis tarvitsisi kuluttaa hiekalla nastoja puhki ennen ensimmäistä kertaa jäällä. No, toisaalta monesti jäisellä kelillä tuo sepeli on joko sulanut jäästä lävitse, tai liukunut jään päältä penkkaan, ja hyöty jää tuolloinkin marginaaliseksi suhteessa siihen että sepeli on pinnalla useimmiten vain silloin kun siitä on pelkkää haittaa.
Etukäteen anteeksi, jos aihe on kovin loppuunkaluttu, mutta hetken etsiminen (ja hakukoneen aika karkea jaottelu) ei tuonut vastausta. Moderaattori siirtää oikeampaan paikkaan, jos onnistuin postaamaan väärään paikkaan.
Eli varsinaiseen talvipolkemiseenhan täällä Espoon erityistalousalueella ei vielä ole päässyt tutustumaan, mutta kyllä tuohon maagiseen "tappajasepeliin". Kolme sisärengasta on kahdessa viikossa puhjennut. Kaksi päälligummin läpäissyttä neulanterävää kiveä poistettu sisärengasta vaihtaessa/paikatessa. Eli onkos noiden nastarenkaiden välillä "kestoeroja"? Voiko noiden kestävyyttä (28") parantaa jollain nauhalla tmv? Nyt alla Schwalben Marathonit". Onko jotain muuta tietämisen arvoista, joka talvella tulee vastaan. Vaijereita ja vaihteensiirtäjiä on putsailtu ja öljytty.
Kolme sisuria kahdessa viikossa. Taitaa olla ulkokumissa se vika, huonolaatuiset. Olen rullannut nyt "tappajasepelin" päällä n. 450km Schwalbe Marathon Winter 42mm -renkailla eikä mitään ongelmia, vaikka paineetkin ovat aika matalat hyvän ajotuntuman saamiseksi.
Toinen talvi alkaa itsellä nyt pyöräilyn saralla ja lähinnä ensimmäiselle talvelle antaisin itselleni sellaisen vinkin, että kun ostat jotain vaatetta tai varustetta, osta kerralla kunnollinen. Laatu maksaa, mutta jos arvostaa mukavuutta ja ongelmattomuutta harrastuksen lomassa niin saa maksaakin. Pelisilmää kun on jäätä ja erityisesti vettä jään päällä, ei kai tuossa muuta.
Todella huonoa tuuria on tuollaisella rengasrikkojen taajuudella. Mikä on rengaskoko ja millaiset paineet renkaissa on? Eroja kestävyydessä on, mutta Marathon pitäisi olla parhaimmistoon kuuluva valinta. Itselläni on W106 koossa 35-622 n. 3 bar paineilla, joilla kilometrejä on jossain 1000-2000 välissä eikä yhtään rengasrikkoa. Toki iso osa kilometreistä tulee maantieltä, jossa sepeliä ei juurikaan ole.
Muuten olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Ketjujen pesua ja öljyämistä saa tehdä ahkerasti.
joku talvifillarointiketju oli jo olemassa, mutta siitä huolimatta:
Itsellä on 30-622 schwalben winterit pitänyt kivet sisäkumista erossa jo yhden talven (0 rengasrikkoa siis), vaikka kyllä tuo sepeli tuntuu jättävän itse kumiin ikävät jäljet tai kivet jäävän kumiin kiinni. Itsehän olen tosin neuvolassa punnittava S-koon henkilö, jolla voi olla merkitystä. Talvikumeissa ei kyllä kauheasti ole näkynyt noita kovimpia pistosuojauksia... liekkö sitten ongelma että suomen olosuhteet eivät ole tuttuja, vaan muualla yleisesti esim suolataan teitä?
Omasta mielestä espoon sepeli on kuitenkin kauniaisten sepeliä paremman tuntuista. Kauniaisissa alkaa pyörä täristää selvästi karkeamman sepelin päällä. Toki voi olla urakoitsijan päivästä ja kuun asennosta kiinni mihin millaistakin sepeliä on laitettu.
Kannattaa noista kumeista tarkistaa että mistä kohtaa kivi on tullut sisään, ja miettiä että josko esim rengaspaineilla mahdollisesti olisi ollut osuutta asiaan. Nuo pistosuojauksethan yleensä laitetaan lähinnä renkaan keskiosaan, jolloin sopivasti kyljestä tyrkkäämällä kivet edelleen onnistuu tunkemaan kumin lävitse, ja ehkä alhaisempi paine voisi lisätä tätä riskiä(?). Kyllähän noita pistosuojaus-nauhoja ym. näyttäisi olevan kaupan, joka voi olla ratkaisu. Talvikumin seos kuitenkin lähtökohtaisesti pitää olla pehmeämpi kuin kesäkumin, ja siten näen hyvin haasteellisena toteuttaa talvirengasta jonka kumi pitää kivet ulkopuolella mikäli kontaktipinta on hyvin pieni.
Kiitokset kommenteista. Joo Marathonit 35-622 -koossa minullakin. Paineita kyllä nyt ollut +5 bar ja kilometrejä kerkesi noilla tulla ~300 ennen noita rikkoja. Otan nuo siis tilastotappioina / -poikkeamina ja jatkan survomista :D Tuota "vesijäätä" tuli jo mennäviikolla harjoiteltua - ja tekee tosiaan hommasta hieman jännempää.
Oma kokemus ja asian mietiskely on tuonut päätelmän, että nimenomaan matala paine suojaa gumeksia sepelin puhkovalta vaikutukselta. Yli 5baria on sepeliä vastaan varmasti liikaa.Lainaus:
Olen rullannut nyt "tappajasepelin" päällä n. 450km Schwalbe Marathon Winter 42mm -renkailla eikä mitään ongelmia-
Ennen kuin kamalasti aletaan väittää vastaan, voi miettiä, kumpaan terävä esine uppoaa helpommin; periksiantamattomaan kovaksi pumpattuun, vai joustavaan, joka painuu karkuun, kun sepeli altapäin asfalttia vasten koittaa tunkeutua kumin sisään.
Painesuositukset tuskin on kuitenkaan turhaan laitettu kumin kylkeen. Asiassa on monta muutakin muuttujaa, todennäköisimmin painesuositusten rajoissa kuitenkin kannattaa yleensä mennä, toki kuskin painolla ym voi hieman joustaa matalempien paineiden suuntaan.
6bar paineista tuskin kuitenkaan on talvikelillä mitään iloa suorituskykyyn, koska epätasainen tien pinta tuhoaa kovemman paineen tuoman edun. sen sijaan että pelkkä rengas toimisi jousituksena, niin koko pyörä tärisee sepelin ansiosta, joka taas ei ole ihan optimia. Muutenkin kontakti-pinta renkaan ja tien välillä kasvaa koska sepeli ei ole tasaista ja täten kontaktia tulee myös renkaan keskiosan lisäksi sivummasta. Luulen että nuokin schwalben winterin korkeahkot suosituspaineet on enemmän sileälle tielle suunniteltuja paineita (ja kumithan rullaa aika hyvin nastakumeiksi), ja keskipaineet tai sen alle on enemmän suomen talvikeleille sopivia.
Ainakin omien MaraWintereiden (42-622) painesuositukset olivat 30-70psi. Ts, 2bar - 4.8bar.
Kevyellä paremmalla puoliskolla nuo ovat nyt alla about 2.5barilla.
Maksimipaineet tai jonnin verran yli ei kuulosta hyvältä reseptiltä sepelillä kuorrutetulle asfaltille.
Marathon Winter on kohtalaisen hyvin sepeliä kestävä. Tosin täällä Tampereen seudulla niitä menee melko säännöllisesti puhki hiekoitussepelissä. Schwalben mukaan Marathon Winterissä on tason 4 pistosuojaus. Paremmat tason 5 ja 6 suojaukset löytyvät nastoittamattomista renkaista, kuten Marathon Plussista.
Itsellä rengasrikot on pysynyt poissa (kopkop) melko matalilla, 2,5-3 barin paineilla 35 millisillä mara wintereillä. Muutoin allekirjoitan sen että hyviin kamppeisiin kannattaa satsata, oli ne sitten hanskat, kengät, housut tai takki. Palkitsee itsensä takaisin. Ketjun pesua ja oikeanlaista rasvausta usein (pyyhi ketjut rasvauksen jälken). Mitä muuta? Ai niin , älä rasvaile kaapeleita, vaan puhdista muuten ja vaihda kuorineen, jos tulee ongelmia. Käytä mahdollisimman hyviä ja hyvin asennettuja kaapeleita. Ja sulata ja kuivata pyörä aina välillä hyvin sisätiloissa.
Sent from my iPad using Tapatalk
ISP:t aikakin kestäneet kolme talvea ilman rikkoja kovillkin paineilla. Kolme rikkoa lyhyessä ajassa on huonoa tuuria tai sitten joku perustavan luonteinen virhe...
Nyt lukemani jälkeen olen myös taipuvainen uskomaan, että ehkäpä olosuhteisiin nähden turhan kovilla rengaspaineilla oli osansa asiaan. Renkaan kyljessähän on painerajat 2,5 - 6,0 bar. Kun en ole mikään kukkakeppi (+90kg), niin yleensä on ollut tapana pitää maksimipaineissa. Juuri ennen ensimmäisiä rengasrikkoja korotin paineita. Kahdella hyvälaatuisella digimittarilla tarkastettuna oli +5bar eli reippaasti enemmän kuin 3,5, joka noissa ensimmäisillä kolmella sadalla kilometreillä oli. Taidanpa suhauttaa noista turhat veks...
Olen 105kg ja ajan noilla Marathon Wintereillä 2/2,35 barilla, joten huoletta voi ottaa pois. Olen tehnyt saman erheen neljän pyörän kanssa, eli liikaa paineita käyttötarkoitus huomioiden. Ajamalla oppii kun jaksaa vaan nousta pois pyörän selästä ja suhauttaa vähän paineita pois silloin tällöin.
Paineista voi olla montaa mieltä mutta ei kolmeen vuoteen rengasrikkoa työmatkapyörällä ja 26":lla, ei kesällä eikä talvella, paineet aina suht maksimit, hyvää tuuria tai sitten jotain muuta?
Ajan silloin tällöin talvella myös minäkin. Nastarenkaisiin käytän lähes maksimipaineita. Muutama rengasrikko ehkä tullut vuosien mittaan. Kun talvella on pyörän päällä yli 100 kg reilusti, niin ei viitti pelleillä ilmanpaineilla. Pumppaan 5 ja vähän yli. Sitten käsikopelolla tunnustelen ennen ajoon lähtöä onko painetta riittävästi. Pari kertaa kuukaudessa tarvii lisäystä. Nastarenkaatkin rullaa yllättävän hyvin ainakin viimeksi, kun ajoin vajaan 300 km lenkin talvipäivänseisauksen yhteydessä.
^Just niin, kuitenkin aina täällä etelässä rullaus merkitsee paljon hyötyajossa ainakin.
Huonoakin tuutia on olemassa, poikkeuksellisen aggressiivista sepeliä voi esiintyä jossain paikassa ja renkaaseen voi jäädä rengasrikon aiheuttaneen sepelinkappaleen poiston jälkeen toinenkin sepelinkapale tai sen ensimmäisen sepelinkappaleen murtunut osa. (Veikkaisin viimeksimainittua.)
Ja erityisesti jos vaihtaa sisurin kenttäolosuhteissa pimeässä, kylmässä ja tihkuksateessa on mahdollista että sisurin pintaan tai ulkorenkaan sisäpintaan tarttuu jossain vaiheessa hiekansiru, jolla on sitten helppo työ hangata juuri vaihdettu sisuri rikki.
PS Talvipyöräilyvinkkinä: kannattaa opetella katsomaan tienvierustoja sillä silmällä että mista paikoista voi tielle valua sade- tai sulamisvettä - eli paikkoja joihin vesi sitten yllättävästikin jäätyy tasaisenliukkaaksi peilipinnaksi tai joissa semmoinen jää voi piileskellä vaarattoman näköisen vesilammikon pinnan alla.
Lisäksi kannattaa ennen etupyörän kääntämistä olla suhteellisen varma ettei ole jäisellä kohdalla. Nastat voivat pitää hyvin suoraan ja kallistamatta ajettaessa, mutta etenkin Winterillä ja miksei myös Marathon Winterillä voi hyväntuntuinen pito osoittautua petolliseksi heti kun ei ajeta suoraan ja kallistamatta...
Oli pakko pudottaa marawintereistä paineet n 2.5 bariin, koska kovemmilla paineilla nastat eivät vaan gripanneet vesijään pintaan (suosituspaineet lähti 2 barista tuolle leveämmälle 26" renkaalle). En ole huomannut että sepeli pureutuisi kulutuspinnasta sen kummemmin läpi matalammallakaan paineella. Jos tänä talvena koskaan päästään tilanteeseen jossa kelveillä on oikeaa pakkaantunutta lunta, pumppaan paineet kovemmiksi.
Rullausvastus toki kasvoi, mutta polanteille jäätynyttä kelviä ei pysty ajamaan paineilla joilla sisempi nastarivi ottaa vain kevyesti tien pintaan. Ylläreitä tulee varsinkin tilanteessa jossa vino polanne lähtee viemään eturengasta sivulle, eikä ulompi nastarivi ota kovan rengaspaineen takia lainkaan siihen kiinni ts. rengas ei "kiipeä" ylös urasta. Pelisilmähän kehittyy liukkaalla ajaessa jolloin nuo paikat näkee jo kauempaa, mutta aina joku jää huomaamatta varsinkin jos on vauhtia.
Fillarin sulattamisesta sellanen huomio että jos talvella pyörän vie lämpimään tilaan, pitää varata riittävästi aikaa että kaikki kosteus ja kondenssi oikeasti ehtii kuivua. Muuten tilanteen tekee helposti vain pahemmaksi. Yön yli vähintään, luultavasti sekään ei riitä suljetuille osille kuten vaijerinkuorille tai napavaihteen tapaisille.
Pitää paremmin jäällä rengas kuin rengas matalammilla paineilla...joku väittää kohta varmaan muuta? Ajelin viimeiset kolme talvea 1,5+ barin paineilla 2.1 leveällä maastorenkaalla...sepelirikkoja taisi olla yksi ja sekin siitä syystä, että rengas oli kulunut.
Itse siirryin käyttämään paksumpia sisureita ja lisäpistosuojia MaraW:n kanssa. Muuten tuli jatkuvasti nastat sisuriin läpi jollei siis sepeli sitä puhkonut sitä ennen. MaraW:n pistosuojaus kun on aika olematon sepeliä kohtaan - jos nasta pääsee irtoamaan niin sepeli puhkaisee lähes heti nastan kolosta kumin.
Paksummat sisurit painaa hieman enemmän ja lisäpistosuojaus lisää myös pyörivää massaa, mutta niillä pääsee talven ilman paikkauksia tai vaihtoja. Keskinopeus on ilman paikkoja ja vaihtoja paljon parempi :)
Tuohon urautuneeseen jäähän, vesijään liukkauteen yleensäkin ja Maratoonien pitoon noilla tuli jo mennäviikolla tutustuttua parin päivän ajan. Meinasi tulla jännäkakka(tm) housuun kun pidemmän alamäen juurella oli jyrkähkö mutka. Ei taidolla vaan pelkällä Tuurilla tuosta selvittiin konttaamatta. Palautti kyllä luottamuksen noihin rinkuloihin realistisemmalle tasolle. Samoin piti kyllä hetki opetella rentoutta noilla urilla ajellessa. Etupyörä kun kulkee hieman omia polkujaan.
No joo. Joulupäivän lenkillä meni sitten neljäs sisäkumi tälle "talvelle". Ei ymmärrä. Nyt on puhkottu noita kovemmilla paineilla ja puolet pienemmillä. Laiskuuttani olen tähän asti vaihtanut uuden sisärenkaan, kun eivät niin kummia maksa. Nyt otin asiakseni paikata kaikki tallin seinällä roikkuvat. Kaikissa pistoreikä ulkokehällä. Kummit olen vaihtanut luettujen ohjeiden mukaan muovisia rengas"rautoja" käyttäen ja sisärenkaaseen ilmaa kasausvaiheessa pumpaten.
Nyt kun vaihdoin tuohon eturenkaaseen jo kolmannen kerran sisurin otin asiakseni tutkia vanteen ja renkaan sormin ja suurennuslasilla. Renkaasta löytyi kaksi selvää "läpi-reikää". Vanne nauhoineen on virheetön. Päällirenkaassakaan ei pyörinyt sisällä hiekkaa tai kiviä.
Kysymys: Onkos noissa sisärenkaissa eroja? Nyt olen laiskuuttani hakenut naapurin Motonetistä Continentalin valmistamia.
On niissä sisureissakin eroja, keveimmät kestävät huonommin, mutta tuskinpa motonetistä niitä ultra keveitä conteja edes saa. Enkä kyllä alkaisi sisärenkaan puolelta vikaa etsimään, jos päälyskumissa on reikä. Paremmin pistosuojattua rengasta, pistosuojanauhaa ja litkua sisurin sisälle. Tai sitten tubelesta ltikun kanssa.
Minulla on kestänyt vielä hyvin durano plussat sisureiden kanssa ja ardentit sekä gravdallit tubeleksina.
Kuukkelia käyttäen "pistosuoja" etsien törmäsin tuohon "litkuun". Toimiikos oikeasti? Eli tuoko on sisärenkaassa litkuna ja sitten mahdollisen vuodon/virtaaman tukkii?
Kaveri on tuota onnistuneesti käyttänyt maantiefillarissa kesäisin ja foorumin mukaan toimii myös tappajasepeliä vastaan. Itse olen jostain syystä skeptinen pelkän litkun toimivuuteen sisurin kanssa talvella, mutta osta ihmeessä pieni purkki tiivisteainetta ja kokeile. Verkkokauppa.com möi ainakin aiemmin tuota pienissä purkeissa.
Tällaisia viestejä lukiessa pakko kysyä kyllä lisää taustatietoja: kuskin paino, paikkakunta ja kilometrimäärät?
Omilla 42-622 marawinttereillä ajettu n. 2500km ja menossa on neljäs talvi (ostettu 10/2012). Nolla flättiä, yksi nasta irronnut aina takana olleesta renkaasta. Ajokuntoinen kuski+pyörä yhteensälaskettuna n. 80kg. Paineet olleet sekalaisesti 1.3-5.5bar riippuen ihan olosuhteista. Ajettu 50/50 Tampereen seudulla sekä Keski-Suomessa.
En ymmärrä mitä porukka kitisee noiden pidon riittämättömyydestä, pääkallokelillä ajetaan kelin mukaan eikä syytetä renkaita jos ollaan nurin. Pitkittäissuunnassa noissa 240-nastaisissa marawinttereissä on omasta mielestä ihan uskomaton pito kovaksi tamppautuneella / puhtaalla jääpinnalla ja kantatessakin rengas varoittaa rohinalla ja lievällä luistolla ennen kuin lähtee alta pois.
Verrokkina naisen pyörässä on Contin Nordic Spiket samalla nastamäärällä, kolmas talvi menossa, 0 flättiä. Hyvin niilläkin on kuulemma pystyssä pysytty, itse en ole ajanut kuin muutaman kilometrin. Ihan erilainen pyörä niin vaikea on ajettavuutta verrata, mutta kyllä niistäkin pitoa löytyi peilijäisellä tiellä kun testaamassa kävin.
Listaan voi lisätä renkaan leveyden, käytetyt paineet ja sisäänajon toteutustavan. Ja miksei myös jarrutustavan.
64 kg, Helsinki, NA, 30 mm (SchwW) ja 35 mm (SchwMW), 3,0-3,5 bar ja 2,5-3,0 mm. 60-80 km puhtaalla asfaltilla lähes jarruttamatta, Pehmeä, lukittamaton, slaidaamaton. Ei rengasrikkoja, W:eistä yksi nasta per rengas, MW:eistä yksi edestä ja kaksi takaa kolmannen talven alkaessa.
Mä en ole ihan varma ymmärränkö mitä porukan kitisemisellä yllä tarkoitetaan tai halutaan sanoa. Whatever. En minäkään kyllä kitisisi pitkittäispidosta (vaikka etenkään W:eillä ei esim noustakaan kaikkia hiekkatietöppyröitä jos alla on autonrenkaiden kiillottamaa kovaa jäätä) enkä pidosta pääkallokelillä (sillä silloin joko ei ajeta tai ajetaan suosiolla kieli keskellä suuta), mutta en myöskään haluaisi väittää että rengas aina normaalitalvikelillä normaaliajossa yllättävässä paikassa varoittaa ennen kuin lähtee alta pois.Lainaus:
En ymmärrä mitä porukka kitisee noiden pidon riittämättömyydestä, pääkallokelillä ajetaan kelin mukaan eikä syytetä renkaita jos ollaan nurin. Pitkittäissuunnassa noissa 240-nastaisissa marawinttereissä on omasta mielestä ihan uskomaton pito kovaksi tamppautuneella / puhtaalla jääpinnalla ja kantatessakin rengas varoittaa rohinalla ja lievällä luistolla ennen kuin lähtee alta pois.
Tosin voi olla että tämä(kin) on enemmän kuskin kuin kaluston ominaisuuksiin liittyvä juttu - eli en vain itse osaa tai ehdi huomata kun rengas varoittaa.
Ei saatana, nollassa jäätyy pottuvarpaat sukalla ja Wölveillä, -5:ssä sukalla, saapassukalla ja Wölveillä. Toivotaan suht lauhaa talvea siis.
Joku kapoisa talvirengas ei toki kovin pitkään varoittele pidon katoamisesta etukäteen. Etenkin nämä yhdellä nastarivillä olevat renkaat on vähän tuollaisia kun kallistaessa nastat loppuu kesken. Kyllähän melkein jokainen pidon menetys on ihan kuskin omaa hölmöilyä, mutta mukavampi ajella renkaalla jolla arviointivirheitä on vaikeampi tehdä.
Schwalben winter toki ei olekkaan kunnon talvirengas, vaan enemmänkin tuollainen kauniin talvikelin kumi, joka olisi loistava kompromissi sepelittömällä ja urattomalla tiellä. Rengas rullaa mukavasti, mutta keskivaikeassakin kelissä pärjää kun käyttää järkeä. Jos talvikunnossapito tapahtuisi pyöräilyä ajatellen, niin tämä olisi ehdottomasti aika kärkipäässä rengasvalinnaksi. Eipä kapeammissa kumeissa olekkaan paljoa muita vaihtoehtoja kuin tuo winter, ja vasta marathon winterin kokoluokassa alkaa löytyä varteenotettavia kilpailijoita, mutta kapea rengas on kapea rengas jolla on rajansa. Marathon winteristä ei vielä (tilattu on) ole kokemusta, mutta ei sen pitäisi schwalben winteriä huonompi olla, joka taas on kokoluokassaan lähes ainoa vaihtoehto. Mara winterin kokoluokassa alkaa olemaan vaihtoehtoja, mutta itsellä ei ole niin paljoa kokemusta että osaisi sanoa noiden eroista. Toki vanha kumi lähes aina häviää uudelle kumille jos puhutaan jostain talvikeleissä käytettävistä kumeista missä urasyvyydet alkaa vaikuttamaan.
Täysin oma lukunsa on sitten huonoon talvipitoon sopivammat kulkineet eli maasturit. Leveämpi kumi kunnon nastamäärällä todellakin pieksee noita kapeita kumeja huonossa kelissä, mutta taas vastaavasti cyclo-kuskit puskee parempikuntoisella tiellä hymyssäsuin ohitse juuri kun olet ohittanut tämän jossain uraisella jäällä. Kyseessä on aina kompromissi.
Huomenna aamulla pääseekin sitten arpomaan vaatetusta. tällainen mukava hyppy pakkasluvuissa, joten vaatelotto on taattu. Paljon mukavampaa on kun pakkasruuvia kiristellään hiljalleen jotta pysyy paremmin mukana että mikä olikaan se hyvä kombo tähän keliin. Toki jos työmatka olisi 5km, niin melkein vaikka alasti tarkenisi lähteä, mutta 19km on matka jossa virheet alkaa vaikuttaa. Huomenna varmaan nämä perinteiset, eli varpaiden toppaamiset, naaman suojaus ja varahanskat on aika hyvä idea.
Muuten on vaatetus itsellä aika hyvin hanskassa, mutta varpaille pitää järjestää taukojumppaa ainakin jatkossa pakkasilla. Myös nenä ja posket tuppaavat jäätymään hyvin nopeasti, tänäänkin kevyesti 2,5km työmatkalla -9 asteen tienoilla. Kypärähuppu löytyy, mutta em. osat naamasta jäävät silti suojaamatta sekä löysyyden takia vetää poskista vielä vetää sisään. Onko kommandopipo helpottava ratkaisu tähän, millä jengi täällä vetelee?