Tässä lajissa häviön voi välttää vain olemalla kilpailematta.
Printable View
Olet ilmeisesti hieman paksukalloinen. No, olisihan sen voinut päätellä jo siitä, että ajat työmatkatempoa.
Nyt pitää hei funtsia. Tää on tärkeetä.
Työmatkatempo on, katsokaas, idioottien hommaa.
Se on kilpa-ajoa liikenteessä sellaisia ihmisiä vastaan, jotka eivät ole mukana kilpailussa.
Kun ei ole kilpailua, ei ole voittajaa. Se on perimmäinen syy sille, että tässä lajissa ei ole voittajia, vaan ainoastaan häviäjiä.
Minkälainen ylemmyydentunne tulee siitä, että ohitamme jonkun, joka ei edes yritä?
Häviäjä olet sinä. Joka ikinen kerta.
Siispä ainoa tapa välttää häviö työmatkatemmossa on olla kilpailematta.
Ilmeisesti huumorin olemassaolo alkaa olla erittäin kortilla näinä synkkinä syyspäivinä ;) Ei ollut toki tarkoitus loukata sinua millään tavoin, mutta parhaiten vältät hölmöt (tai toisenlaisen huumorin omaavat) ihmiset olemalla avamaatta ketjuja joista et välttämättä pidä :D
^Aika usein kuitenkin se kenet ohitan saattaa lähteä sellaiseen pieneen kirin poikaseen, eli reagointia on kyllä. Jos joku ohittaa minut niin kyllä minäkin yleensä hieman vauhtia kiristän, mutta jos tilanne on toivoton niin sitten jään junnaamaan omaa vauhtiani:) Kaikkein herkimmin "takaa-ajoon" lähtee miehet ja nuoret pojankollit. Niillä on kilpailuvietti suurempi kuin naisilla. Normipyöräilijänaiset eivät varmaan lotkauta korvaansakaan kun niiden ohi menen, jatkavat vain flegmaattisina polkemistaan.
Vaikka kuinka moneen päivään en ole hävinnyt, tästä on hyvä jatkaa. Työmatkatempoa on lähinnä harrastettava vapaa-ajalla, koska varsinainen työmatka on edelleen aika hiljainen muiden pyöräilijöiden suhteen.
Mulla tulee aina vaan työmatkatempojia vastaan eikä koskaan mene samaan suuntaan:(. Pari sellaista oppinut jo tuntemaan. Nimittäin aina kun huomaavat minut niin heti siirtyy isommalle rattaalle ja tahti kiihtyy, vaikka tulevat vastaan.
Työmatkatempon sm-kisat pitäisi jollakin lailla saada järjestettyä. On vaan vaikea järjestää, koska jokaisella on oma työmatkansa.
Ehdotan paikaksi Tamperetta. Ennakkoilmoittautuminen täytyy tietysti olla riittävän aikaisin, jotta kaikille voidaan järjestää työpaikat Tampereelta, vaikkapa paikalliselta makkaratehtaalta.
Tällaiset kisat pitäisi varmaankin järjestää etappi-ajona, eli ensimmäinen etappi työmatkalle ajettaisiin aamuruuhkassa ja toinen etappi vastakkaiseen suuntaan iltapäiväruuhkassa.
Etappiajossa olisi sitten kolme mahdollisuutta häviöön: etappi1, etappi2 ja kokonaiskisa?
Minkä värinen on etappiajossa kisan kokonaishäviöllä olevan paita?
Paskanruskea paita. Salsan tai Surlyn mallistosta voisi löytyä sopiva väri.
Miten sen etappiajon lähtö tapahtuisi? Suurin osa häviäisi saman tien. Olisiko reilumpaa, että kilpailijat lähtisivät aamutyömatkaruuhkaan väliaikalähdöin? Silloin jokaiselle kisaajalle olisi melkein tasapuolinen mahdollisuus välttää häviäjäksi joutuminen ensimetreillä.
Totuuden siemen? Ehkäpä, joo, mutta kun 99% näistä jutuista on kirjoitettu vitsinä, eikä ihan niin kovin vakavalla mielellä ja todenmukaisesti. Sitäpaitsi työmatkatempoilussa ovat kaikki mukana, tietämättään tai haluamattaankin!
Mitä taas tulee kuntotapahtumassa kilpailemiseen niin yleensä jos jostain suorituksesta otetaan aikaa ja julkaistaan tulokset, niin silloin siinä on kyllä kilpailun merkit ilmassa.
Kuinka pitkä tulisi etapin olla? Etapin varrella kuitenkin tulee olla koirien ulkoiluttajia, yläaste, vilkasliikenteinen risteys, liikennepallo tai kiertoliittymä, tietöitä ja joku julkisen liikenteen massakohde, eli asema. Ja olisko lounasaikaan vielä joku teollisuusalue-kermis-kisa mistä vois kerätä muutamia lisäpisteitä?
Johtajalla vois olla punainen tuulitakki. Ainakin kaks kokoa liian iso.
LOL! :D Mä olen ehdottomasti mukana Tampereen SM-kisoissa, jos joku hommaa mulle sieltä työpaikan, vaikka sitten makkaratehtaalta :D
Tämä aamu oli sikäli harvinainen, että yhtään tempoilijaa ei ollut liikenteessä. Ainiin, siellähän satoi vettä ja tuuli. Voih, sääolosuhteet olivat tempoilijalle selkeästi liian kovat, joten lienee oli helpompi tulla autolla tai bussilla töihin :) Tempoilin sitten yksinään kivassa myötätuulessa töihin! En ainakaan hävinnyt kellekään, sillä itselleen ei kaiketi voi hävitä ellei sitten lennä kaaressa sarvien yli ja ohita maaliviivaa ennen pyörää. Tai tipu pyörän päältä ja pyörä jatkaa matkaa viivan yli yksinään. Hmm, olikohan tässä nyt mitään järkeä? :)
Olipas. Mä.
Ja mullehan meinas käydä katastrofaalinen emämunaus kun nousin risteävältä ulkoilureitiltä asfaltoidulle tielle sen kummemmin tarkkailematta tempoilijoita ja sieltä asfaltilta rullaili joku rauhallisesti vanhalla miestenpyörällä, täysin tietämättömänä (tai sitten tosi undercover) työmatkatempoilusta ja pääsi melkein salaa yllättämään mut. Etupyörä alkoi jo näkyä sivusilmällä niin oli pakko oikein nousta putkelle ja iskuttaa aamuisista jaloista sen minkä pääsin. Tilanne pelastettu parilla polkaisulla.
Jos elämä olisi elokuvaa (ja se on), voisi Asbin menneisyydestä paljastua joku hirvittävä työmatkatempo-onnettomuus joka tuhosi hänen työmatkatempouransa. Siksi hän ei rohkaise ketään moiseen kilpailuun.
Mutta kilpailu on tuolla ulkona. Sisälle jääminen on häviötäkin karmeampaa.
Voitaisiin pyytää Tampereen tempokisoihin kirittäjäksi Mervi Tapolaa. Hän lähtisi viimeisenä joukon perään sähköpyörällä. Keltainen huomioliivi ja vieno sirinä takaa panisi vauhtia pelotoniin.
Tämän topiikin innoittamana olen pelkästään kuluvana syksynä työmatkatempoillut runsaasti enemmän, kuin koko viime vuonna yhteensä. Tämän syksyn molemmat työmatkatempot ovat olleet elämyksellisiä! Tänään klassinen tilanne: pintakaasulla rullaillen saavutin tyylipuhtaan työmatka-tempo-hybridistin. Hybridistillä tyypillinen 30 sentin varrella ja +10 sentin halkaisijalla oleva panoramapeili, josta huomasin hänen näkevan minun lähestymiseni. Yhtäkkiä hybridin keskiössä ilmeni joku toimintahäiriö, jota kyseinen kuski alkoi tarkastelemaan silloin tällöin polkaisten. Rullailin rauhallisesti ohi. (Peili on työmatkatemmossa(kin) välttämätön varuste mielestäni, itsellä tämä: http://www.wiggle.co.uk/zefal-spy-mirror/ huomaamattomasti etuhaarukkaan sijoitettuna). Peilistäni huomasin, miten hybridistin keskiö korjaantui äkkiä (kun en sujahtanutkaan ohi) ja hän lähti kehittelemään kiriä, jolloin pistin esteettömällä kelvillä kammen pyörimään pari minuuttia vilkkaasti. Pitkällä suoralla näköyhteys oli kauan, mutta takaapäin ei tullut etäisyydenottoni jälkeen enää lähentely-yrityksiä. Häviötön päivä! :)
Kyllä syö naista.
Tänään iltapäivällä kohti töipaikkaa ajaessani täysissä sadevarustuksissa, uhmaten märkää ja koleaa syyssäätä, en arvannut käyvän näin.
Lähestyessäni Sääksjärven liikennevaloja, rullailin ihan rauhassa viimeisen sata metriä kohti punaisia valoja.
Virhe!!
Takaa tuli kunnon pystyasentohybridi, asento kuskilla oli jopa jo takakenon puolella rohkean ohjaustangon mallin ansiosta.
Eikä siinä vielä kaikki; jalassa collegehousut lahkeet rullattuna ylös, huppari, valtava reppu, hirveän kokoinen (joskin tyylikkäästi mattamusta) Bellin sellainen skeittikypärän näköinen potta ja jalassa varrettomat reikäiset sukat ja vaaleanruskeat crocsit.
Taidan kävellä täältä kotiin.
P.S. Jos kuski on foorumilainen, niin pakko kehaista sitä tikku-ukkotatuointia pohkeessa! :D
^ anteeksi, mutta naurattaa.
Ylemmyydentunne tulee hyvänä vasta hyvänä kakkosena, yrittäisi edes.
Vaan tällaisen taakseko pitäisi jäädä junnamaan, ettei tulisi ylemmyydentunnetta? No ollaanhan me suomalaiset nöyristelijöitä, mutta joku raja sentään.
Ehei! Ohi mentävä jo pelkästään sen takia, ettei takaa tuleva, todellinen yrittäjä pääsisi minun ohi.
Avainsanana kaikessa on häviämisen välttäminen. Lasken kyllä voitoksi ravintoketjua ylempänä olevien, tosissaan yrittävien ohittamisen.
Roskaa. Kotiin jäävät tai autoilevat ovat automaattisesti häviäjiä, laiskoja, kurjia surkimuksia.
halloo halloo, toinen varoitus nauramisesta, enkä muista, tuliko ensimmäinen sinulle. Vakavalle asialle ei naureta, ei edes hymyillä!
Tänä aamuna Holstinmäellä saavutin huimaa vauhtia erästä työmatkatempoilijaa. Panin jalan suoraksi vähän liian aikaisin, ja vapaarattaani äänekäs räikkä paljasti minut. Kilpakumppani vilkaisi nopeasti taakseen ja kääntyi hädin tuskin erotettavissa olevalle merkityksettömälle sivutielle.
Takuulla hän tunnisti takaa lähestyvän työmatkatempoilijan, ja häviön välttääkseen teki matkallaan ylimääräisen lenkin. En voittanut, mutta hänkään ei hävinnyt. Pitäisi melkeinpä käydä joku päivä katsomassa, pääseekö tieltä edes minnekään, vaan oliko ehkä maanomistajana vaan rakentanut jollain EU-rahoituksella tuon vähäisen säälittävän tienpätkän pelkästään työmatkatempoajien välttelyn vuoksi.
Kuinka moni muuten on joskus hävinnyt sen takia, että on ollut taittamassa ohrantähkiä pellosta työmatkallaan? Minä koin tuon viikko sitten. Teosta suivaantuneena poljin ohittajan kiinni, jolloinka hävisimme molemmat. Se lohdutti edes hiukan.