Joo ”nuukapyöräilijöitä” on varmasti, mutta siitä, että voiko tiedostavaa nuukailua pitää snobbailuna, en ole niin varma.
Printable View
Joo ”nuukapyöräilijöitä” on varmasti, mutta siitä, että voiko tiedostavaa nuukailua pitää snobbailuna, en ole niin varma.
Minun käyttöpyörässäni on varkaidenkarkotusvärinen noin 20 vuotta vanha alumiinirunko, jossa on Rohloff ja SON sekä Tubus-tavarateline. Noin kymmenen vuotta sitten maalasin sen paskanruskeaksi samalla maalilla kuin jotkin talon ja pihapiirin metalliosat. On sillä ihan kiva ohitella uudemman näköisiä pyöriä.
Ortlieb-laukut hankin reilut parikymmentä vuotta sitten. Olen paikannut niitä ja hankkinut varaosia tarpeen mukaan. Rohloffiin vaihdettiin juuri uudet öljyt ja koko voimansiirto. Tallissani on kertaluokkaa kalliimpikin pyörä (Santana Cabrio), jolla ajettiin enemmän lasten ollessa pieniä. Ei minua haittaa, että luullaan köyhäksi, vaikka ihan ympäristösyistä olen jättänyt autot, veneet, kesämökit ja kaukomatkat väliin. Minä pidän siitä, että sama pyörä sopii sekä vähän pidempiin reissuihin (reilu viikko sitten 2×150 km) että tavaroiden kuljettamiseen. Olen kyllä joskus miettinyt, että titaanirunkoinen pyörä olisi päheä, mutta muistaakseni titaanin pelkistyksessä uhrataan magnesiumia, joka ei sekään ole ympäristöystävällisimmästä päästä tuotettava aine.
Olen odotellut, milloin tuo runko halkeaisi, mutta voihan se kestää vielä toisetkin 20 vuotta.
Mikä on siis se status, mitä tällaiset snobbailijat tavoittelevat? Joku haluaa esittää olevansa vähärahaisempi kuin onkaan ja se on sitten ikäänkuin käänteistä snobbailua? Vai tuo Jackojan esiin nostama eettisyysnäkökulma, jossa sen voi ehkä ajatella joidenkin kohdalla olevan oman imagon viherpesua, jos todellinen arvomaailma ei edusta sitä, mitä valinnoillaan esittää, mutta en mä sitä snobbailuna pitäisi. Ei se esimerkiksi ole minusta snobbailua, että ostaa ja käyttää second hand -vaatteita, vaikka olisi varaa uusiinkin ja vaikka second hand -ostamisen taustalla ei olisi erityisen vahvaa ekologista ideologiaa.
Snobbailua? En ole tullut ajatelleeksikaan. Läpikotaisin tuttu vanha raato itsekasatuilla vanteilla on luja, helppo ja halpa pitää, se ei kelpaa kenellekään ja foorumilla sitä voi perustella raatoajajaerikoisasiantuntijan ympäristötietoisuudella. Voihan sitä joku alaspäin katsella ja katsokoon, mutta aika vähän siitä kommentteja saa. Yksi naapuri toki on pari kertaa maininnut, että pesisit sen edes joskus, vaikka yleensä vinkuukin muiden veden käytöstä.
Joku litkufriikki kitisee toisen sisäkumeista, vaikka 99,999 % niitä käyttää. Jotain täytyy olla vinksahtanut!
Ei välttämättä tarvitse esittää nimenomaan vähävaraisempaa, mutta ei ole ihan kaksi kertaa kun on vastaan tullut "vanhalla ruoskalla" sotkevia tyyppejä jotka tekevät selväksi minkälaisella fillarilla ajavat. Tämä menee mun mielestä snobbailun puolelle. Ei snobbailu ole vain massilla mälläämistä.
Mistä tietää, että joku ajaa vannejarrullisella pyörällä? Älä huoli, se kertoo kyllä.
Nyt tuli pakottava tarve kertoa: mulla on yksi vannejarrullinen pyörä, maaantiepyörä tarkemmin -ja siihen on jopa menneenä talvena hankittu uusi kiekkopari lähes loppuun ajettujen tilalle.
Raati saa sitten pohtia miksi mulla on sellainen -olenko snobi, nuukailija vai mikä outolintu?
Jaa pitääkö nää kertoa, mullakin on kolme teräspyörää, yksi vannejarrupyörä ja yksi titaanipyörä.
^pitää, premissi on nääs sellainen, että teräs-, titaani- tai vannejarrupyörä on merkki snobiudesta.
Mä halusin pienenä poikana punaiset sammarit -ja sain kovan vääntämisen jälkeen.
Mä täytän snobin tunnusmerkit: on vannejarrullinen, yksivaihteinen ja teräspyöräkin. Lähikauppaan polkaisen vanhalla naisten Sardalla, ilman kypärää tukka hulmuten.
Nyt ollaan kyllä asian ytimessä kun vanhalla pyörällä ajaminen on snobbailua, ketjun aloittanut trolli nauraa peikon partaansa :D
No jos ihan rehellisiä ollaan niin mun mielestä on vaan hienoa, että pyöräilyä voi harrastaa monella tavalla. Siinä vaiheessa mennään snobbailuun, kun katsotaan muiden tapaa harrastaa nenänvartta pitkin tai muuten tuputetaan ja saarnataan sitä omaa valintaa ainoana oikeana...Oli se sitten köyhäpöyräily tai hifistely.
Komppaan :-) Tai sitten katostaan nenävartta pitkin muita harrastuksia kuin pyöräilyä.... Minusta on psykologisesti erittäin tervettä ihimelle keskittyä omaan - eikä muiden tekemiseen. Vertaa omaa entistä itseään nykyiseen sen sijaan että vertaa itseään muihin.
Ei esimerksi vanhalla naisten Sardalla harrastaminen ole mitään snobbailua kuten ei ole Factorilla lenkkeilykään vaikka käyttäisi Lightweightejä lenkkikiekkoinaan.
p.s. Pyöräily on harrastuksista jaloin ja kaikki muut harrastukset sekä urheilulajit ovat takapuolesta.
Oletuspyörässäni on Rigita Andra CSS, joten jarrupinta ei kulu. Valitettavasti CSS-vanteita ei valmisteta enää. Jarrukumeja saisi ehkä vielä. Joskus 20 vuotta siirryin "palatelineisiin" kaikissa pyörissä jätteen vähentämiseksi.
Mulla on Cube, Spessu, Merida ja Haibike. Mutta en ole snobi kun mulla on vanha Nishiki myuös. Vai tekeekö se nimeomaan musta snobin?
Jos vanhalla Nishikillä ajelu on jonkilaista poseerausta, niin sitten snob.
OT: Hed julkaisi just alkuvuodesta uuden vannejarruvanteen, jossa on uritettu moderni keraaminen pinta. Belgium Plussat on olleet varsin pitkäikäisiä ja erinomaisia jarrutuntumaltaan normi perusaluvanteisiin verrattuna, mutta silti elättelen vähän toivoa, että noita Ardennes Blackejä saisi irtovanteinakin jossain lähitulevaisuudessa. Parilla tutulla on DT:n Oxic-kiekkoja käytössä ja se vaikuttaa myös toimivalta konseptilta.
Vannejarruhifistely on varmaan ykkösluokan snobismia tosin.. :)