Lihaskunto

Itse kuulun siihen ryhmään johon voima tarttuu helposti tiettyyn rajaan asti. Tosin aiemmalla lihastreenitaustalla on iso vaikutus siihen lihasmuistin ansiosta. Esimerkki: Olin ollut treenaamatta kuntosalilla pari vuotta ja lokakuussa 2023 aloitin uudelleen. Lähtötaso esim. kapeassa penkkipunnerruksessa ilman treeniä 10x80 kg. Sitten salitreeniä noin joka toinen päivä eli aina vähintään yksi lepopäivä treenipäivän jälkeen koska palautuminen on tärkeää vaikka tietysti se kasvuärsyke voimankasvulle tai lihaskasvulle annetaan tietysti kuntosalilla. Tammikuussa 2024 tein jo kapeaa penkkiä 6x125 kg sarjoja, mutta joskus vuosia aiemmin paras oli 6x140 kg kapealla otteella. Sitten päätin helmikuun 2024 loppupuolella että jätän salitreenin ja keskityn vaan aerobisen kunnon parantamiseen pyöräilyllä tulevaa motocross ajokautta silmällä pitäen. Nyt kun olen useamman kuukauden salitauon jälkeen käynyt työpaikan salilla pikaisesti kokeilemassa ja nyt ollaan taas lähtökuopissa eli kapea penkkipunnerrus 10x80 kg.

Uskon vahvasti ainakin omalla kohdalla että riittävä voimataso saavutetaan lajinomaisella voimaharjoittelulla eli esim. kovempitehoisilla pyörälenkeillä saan ylläpidettyä tai jopa kehitettyä jalkojen lihasvoimaa pyöräilyn kannalta täysin riittävälle tasolle. Sama juttu motocrossin kanssa eli hyvä ajokunto ja ajolihaskunto saavutetaan parhaiten lajinomaisella harjoittelulla eli ajamalla vaan useammin crossipyörällä.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Janne75

Uskon vahvasti ainakin omalla kohdalla että riittävä voimataso saavutetaan lajinomaisella voimaharjoittelulla eli esim. kovempitehoisilla pyörälenkeillä saan ylläpidettyä tai jopa kehitettyä jalkojen lihasvoimaa pyöräilyn kannalta täysin riittävälle tasolle. Sama juttu motocrossin kanssa eli hyvä ajokunto ja ajolihaskunto saavutetaan parhaiten lajinomaisella harjoittelulla eli ajamalla vaan useammin crossipyörällä.

---

Ehkä tuo boldattu on se oleellinen tässä? Jos kuuluu siihen väestönosaan, jolla voimaa tarttuu pelkällä punttisalin ilman nuuhkimisella, niin hyvä voimataso pyöräilyyn saavutetaan melkein millä tahansa metodilla.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Ohiampuja

...
Sillä suomalaisten koehenkilöiden viidenneksellä, jolla käden puristusvoimaa ennakoiva polygeeninen summa oli suurin, sairastumisriski valikoituihin kansantauteihin oli 5–23 prosenttia pienempi kuin heikoimmalla viidenneksellä."

Lihasvoimalle suotuisat perintötekijät ennustavat välttymistä monilta kansansairauksilta.
https://www.hs.fi/tiede/art-2000010369940.html

---

Mitattiinko käden puristusvoimaa, vai arvioitiinko mahdollinen puristusvoima vain jonkin geenikartoituksen perusteella?

Mä olen joskus huvikseni harrastanut kevyesti otevoimailua: ote on edelleen aika luja, mutta tuskin se ennustaa hankittuna ominaisuutena pitkää ikää ja terveyttä. Toisaalta geenit ovat saattaneet ohjata tuon harrastuksen pariin.

Toinen seikka puristusvoimassa on mielestäni käden yksilölliset ominaisuudet: lyhyet sormet/pitkät sormet ja koko käden suhteet.

Jossain sanottiin että puristusvoima ennusti elinikää paremmin kuin verenpaine. Samaa miettinyt että koskeeko tuo myös hankittua puristusvoimaa.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti markkut

Ehkä tuo boldattu on se oleellinen tässä? Jos kuuluu siihen väestönosaan, jolla voimaa tarttuu pelkällä punttisalin ilman nuuhkimisella, niin hyvä voimataso pyöräilyyn saavutetaan melkein millä tahansa metodilla.

---

Joo onhan se noinkin kun on niin erilaisia ihmisiä. Jos on aiemmin saanut voimatasojaan nostettua ja pitää taukoa salitreeneistä niin ihmeen hyvin kyllä lähes kaikilla se voimataso tulee takaisin sinne tai lähes sinne missä se on ollut aiemmin. Se tapahtuu myös todella paljon nopeammin kuin silloin kun sitä voimaa (tai lihasmassaa) kasvatetaan ensimmäistä kertaa. Moni ei myöskään syö riittävän paljon ruokaa tai treenaa liikaa määrää mutta ei silti sitten riittävän lujaa joka estää kehittymistä. Se syy miksi itsellä voimatasot tippuu takaisin lähtökuoppiin 3 kk aikana johtuu tietysti siitä että ei ole käynyt salilla treenaamassa niitä liikkeitä. Tässä on kuitenkin oleellinen asia se lihasten hermotuksen heikentyminen eli ne lihassolut/tai niiden hermotus tarkemmin ei oikein enää taas tiedä mitä niiden pitikään tehdä kun menee tauon jälkeen nostamaan painoja. Sitten ne kyllä nopeasti taas "oppii" toimimaan oikein ja voimat nousee ja/tai lihakset kasvaa.

Tässä on paljonkin perää. Jos voimatasoa mitataan jollain sellaisella mittarilla kuten vaikka penkkipunnerruksen tuloksella, vaikuttimia on niin paljon, että on lopulta vaikea erottaa mikä se todellinen tekijä tuloksen takana on. Hyvin usein johtopäätös kuitenkin on, että "olen vaan sellainen" on tekijä jota korostetaan liikaa. Genetiikalla on merkittävä vaikutus eri kykyihin ja meissä on eroja, mutta se ero korostuu päätelmissä usein väärin. Se on vähän kuin lause "painan niin paljon, koska ole isoluinen". Luuston paino kokonaispainosta on pieni ja luuston erojen vaikutus häviävän pieni. Kyllä se painoero tulee siitä mitä niiden luiden ympärille on kasvanut, ei niistä luista.

Aiemmin voimaharjoittelua tehneellä on montakin eri tekijää, jotka ovat eduksi. Kuten tuossa edellä jo mainittu yksi on taito jaksottaa ja rytmittää treenit sekä levätä niiden välillä. Taito syödä ja ravita on toinen. Nostotekniikka taas näkyy sekä itse liikkeen tekniikkana ja nosto-otteissa että lihasten aktivoinnissa (eli siinä "hermotuksessa"). Aiemmin nostanut myös yksinkertaisesti uskaltaa nostaa enemmän, itseluottamuksella on iso vaikutus.

Kun noita yhdistelee, lopputulema voi hyvinkin olla se, että aiemmin treenannut mutta geneettisesti "heikko" saavuttaa parempia tuloksia kuin geneettisesti optimaalinen mutta aloittelija.

On myös joitain mittareita, joilla voi osoittaa aiemman liikuntataustan suoran vaikutuksen ilman mitään geneettistä eroa. Esimerkkinä vaikka laihduttaminen: hyväkuntoisen on objetiivisesti helpompi laihduttaa kuin huonokuntoisen. Hyväkuntoinen yksinkertaisesti pystyy kuluttamaan enemmän. Jos hyvä kunto mahdollistaa tehollisen treenin 200W teholla, se kuluttaa väistämättä enemmän kuin 100W teholla tehty treeni, joka voi olla huonokuntoisen maksimisuoritus.

Tuon takia peruskunnon ero kumuloituu, ainakin siihen tiettyy pisteeseen asti, jossa edistyminen hidastuu tai loppuu. Hyväkuntoinen pystyy treenaamaan lujempaa, mikä aktivoi tehokkaammin, mikä nostaa kuntoa nopeammin ja mikä taas mahdollistaa kovemman treenin joka edelleen nostaa kuntoa. Jne.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti hubba

Jossain sanottiin että puristusvoima ennusti elinikää paremmin kuin verenpaine. Samaa miettinyt että koskeeko tuo myös hankittua puristusvoimaa.

---

Todennäköisesti se koskee nimenomaan hankittua puristusvoimaa. Kyseessä on korrelaatio, ei kausaliteetti. Jäätelön syötin ei aiheuta hukkumisia vaikka hukkumiset lisääntyvät vuosittain samaa tahtia jäätelönsyönnin kanssa.

Tilastossa siis näkee että hyvä myöhäisen iän puristusvoima ja pidempi elinikä ilmenevät samoilla henkilöillä. Mutta todennäköisesti taustalla on jokin muu elintapa, joka on lisännyt elinaikana puristusvoimaa. Mikä ikinä se elintapa onkaan ollut, se on myös pidentänyt elinikää.

Hesarin viittaamassa genetiikkatutkimuksessa tätä päätelmää on koetettu selvittää pidemmälle. Jos ero on suoraan geeneissä, silloin ero ei ole elintavoissa. Se oli tutkimuksen pointti. Mutta se kädenpuristus siellä välissä on toimittajan heitto, ei tuon tutkimuksen kohde eli sillä huomiolla ei ole tekemistä genetiikan kanssa.

Suorasta genetiikasta asian päätteleminen on siltikin haastavaa vaikka päällisin puolin sen voisi olettaa antavan luotettavamman tuloksen tuohon päätelmään. Voi nimittäin olla, että ne joilla on geneettinen lahjakkuus olla liikunnallisia, myös päätyvät harrastamaan keskimäärin enemmän liikuntaa kuin ne joilla genetiikka ei ole suotuisa. Se, että olet luonnostasi hyvä jossain yleensä ajaa tekemään sitä asiaa. Silloin elinikä ei tosiasiassa ole genetiikan ansiota vaan genetiikka johti liikunnallisuuteen ja liikkuminen oli se, joka pidensi elinikää.

Ei kaikkia tietenkään voi laittaa geenien syyksi. Mutta yhtä lailla ei geenien vaikutuksia voi poiskaan sulkea.

Lisäksi käsittääkseni geenitietämys lisääntyy koko ajan ja uusista jutuista paljastuu geenien taustavaikutus.
Onhan näitä toki tutkittu jo aika paljon, hitaiden ja nopeiden lihassolujen suhteita yms. Toinen saa paremmat eväät painonnostoon ja toinen vaikka sitten kestävyysjuoksuun.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti jahuc

...
Tilastossa siis näkee että hyvä myöhäisen iän puristusvoima ja pidempi elinikä ilmenevät samoilla henkilöillä. Mutta todennäköisesti taustalla on jokin muu elintapa, joka on lisännyt elinaikana puristusvoimaa. Mikä ikinä se elintapa onkaan ollut, se on myös pidentänyt elinikää.

...

---

Olisi kiva tietää oliko näillä hyvin puristavilla senioreilla myös rautainen ote keski-iällä, vai onko ote pysynyt hyvänä esimerkiksi eläkkeellä harrastetun puutarhanhoidon ja muun vastaavan takia, vai onko kuitenkin ollut suotuisten geenien vaikutusta, että voima katoaa muita hitaammin?

Mua on myös mietityttänyt nähdessäni aktiivisia senioreja, että onko kysessä hyvät geenit, josta seuraa aktiivisuus, vai onko hyvä toimintakyky seurausta aktiivisuudesta.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Sivustakatsoja

Mua on myös mietityttänyt nähdessäni aktiivisia senioreja, että onko kysessä hyvät geenit, josta seuraa aktiivisuus, vai onko hyvä toimintakyky seurausta aktiivisuudesta.

---

Tuohon tuskin on yksikäsitteistä vastausta, koska se riippuu huomattavasti siitä mistä geeneistä puhutaan. Ihmisen genomissa on 3,1 miljardia paria, joista 20 tuhannen tiedetään koodaavan jotain proteiinia. Joten jos puhutaan hyvistä geeneistä, mitkä ne niistä 20 tuhannesta on?

Otetaan esimerkkinä tähän vaikka nivelreuma, johon uskotaan olevan geneettinen taipumus ja joka useimmiten puhkeaa keski-iässä. Nivelreuma sormissa aika varmasti vähentää puristusvoimaa. Toisaalta, koska nivelreuma on autoimmuunisairaus, sen tiedetään lisäävän tulehduksia mm keuhkoissa ja sydämessä sekä verenkierrossa yleisemmin. Siksi reumaa sairastavalla on korostunut riski saada sydänkohtaus tai aivoinfarkti. Ja koska noihin voi helposti menehtyä, voi olettaa reumapotilaiden eliniän olevan keskimäärin muita lyhyempi.

Mikäli reumaa sairastavia on tutkituista senioreista riittävä määrä, silloin kun heistä lasketaan keskiarvoa niin tulokset kääntyvät siihen suuntaan, että heikko puristusvoima ja lyhyt elinikä korreloivat.

Mutta sen jälkeen pitää miettiä miten tuota tulosta tulkitaan. Tuosta tilastosta voi sanoa, että mitä heikompi puristusvoima, sitä lyhyempi elinikä. Lause on sinällään ihan oikein, mutta harhaanjohtava, koska se voi johtaa vääriin päätelmiin siitä mitä sitten. Jos eliniän pituuden vaikuttimena oli reumasairaus, ei elinikää silloin lisätä puristusvoimaa harjoittemalla tai puutarhanhoidolla vaan reumaa ja niitä tulehduksia hoitamalla.

Se on vähän mielestäni niin että pelkkä pyöräily,kuntosali,tai esim uiminen ei riitä. Itse harrastan kaikkea kolmea.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti jahuc

Aiemmin voimaharjoittelua tehneellä on montakin eri tekijää, jotka ovat eduksi. Kuten tuossa edellä jo mainittu yksi on taito jaksottaa ja rytmittää treenit sekä levätä niiden välillä. Taito syödä ja ravita on toinen. Nostotekniikka taas näkyy sekä itse liikkeen tekniikkana ja nosto-otteissa että lihasten aktivoinnissa (eli siinä "hermotuksessa"). Aiemmin nostanut myös yksinkertaisesti uskaltaa nostaa enemmän, itseluottamuksella on iso vaikutus.

---

Hyviä pointteja tässä. Itse en ole mitään ihan totaalitaukoja pitänyt, mutta aika höntsäilyä punttitreeni on viime vuosina ollut. Nyt olen muutaman kuukauden vähän taas kiristänyt ruuvia ja aika helposti ovat kyykyssä raudat nousseet ihan sinne 10 vuoden takaisten lukemien tuntumaan. Tiedän kyllä, mikä toimii, mutta toteutus on sitten eri asia. Kovempaa kyykkääminen ei kuitenkaan varsinaisesti mitään mukavaa puuhaa ole.

Itselläni volyymin kasvatus toimii. Tuossa yksi hyvä volyymin kasvatukseen perustuva ohjelma, varmaan on monille tuttu:
https://exrx.net/WeightTraining/Weig...ogramGenerator

Nyt 45-vuotiaana teen ohjelman mukaan, mutta vain kaksi kyykkyä per viikko. Omat tulokset niin vaatimattomia, ettei niitä viitsi käyttää perusteluna, mutta tuossa yksi kaveri, joka haastattelussa kertonut käyttävänsä samaa ohjelmaa:
https://www.youtube.com/watch?v=JxVUmAzP1to

Katsoin että nyt on vahvajalkaisia pyöräilijöitä jos on 400 kg kyykky... :)

Teen nyt itselläni ns. "ihmiskokeen" eli pyöräily ja crossitreenien lisäksi käyn vähintään kerran viikossa, mutta korkeintaan 2 kertaa viikossa tekemässä vaan tosi nopeasti lämmittelyt ja muutamat sarjat kapeaa penkkipunnerrusta. Katson miten vähällä treenimäärällä voimatasoni vielä nousee. Sen huomasin että kun kävin useamman kuukauden totaalisen treenitauon jälkeen kokeilemassa oli kapea penkkipunnerrus pudonnut 6x125 kg => 10x80 kg. Kun pidin ekasta testistä 2 viikon tauon oli tulos täysin sama 10x80 kg. Sitten kokeilin 1 viikon tauolla ja tulos oli kehittynyt eli 10x82,5 kg ja 10x85 kg. Ei vielä paljon mutta enemmän kuitenkin. Tästä treenistä kolme lepopäivää ja neljäntenä päivänä seuraava testi. Uskoisin että se voi nousta jo sinne 10x87,5 kg tai 10x90 kg lukemaan lihasmuistin ansiosta. Tämä ihmiskoe jatkuu niin pitkään kun paikat pysyy ehjinä. Veikkaisin että yllättävän vähäisellä nopeasti toteutettavalla treenillä (10-15 min. maksimissaan) saa ihan ok tulosta jo aikaan. Kyllä noinkin vahvempana pysyy kuin käymättä ollenkaan kuntosalilla.

Jos teet salilla vain yhtä liikettä niin kyykky tai maastaveto olisi hieman parempi vaihtoehto. Tai edes pystypunnerrus siinä on sentään tukilihakset käytössä.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Janne75

Katsoin että nyt on vahvajalkaisia pyöräilijöitä jos on 400 kg kyykky... :)

---

Tällä foorumilla pyörii vain Suomen eliitti. Oli laji sitten mikä tahansa.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Ohiampuja

Tutkijat laskivat kullekin henkilölle niin sanotun polygeenisen summan, joka kertoo geenimuotojen yhteisvaikutuksen. Summan avulla voitiin vertailla yksilöitä, joilla oli poikkeuksellinen korkea tai matala alttius suureen lihasvoimaan.

---

Tässä nyt häpäisee itsensä kun tunnustaa miksi päättelee olevansa tuollainen matalan alttiuden edustaja.

Meillä oli 2000 luvun alussa työpaikan alakerrassa oma kuntosali missä tuli käytyä säännöllisesti. Ja vaikka kuinka treenasi muutaman vuoden, niin mun ennätys penkkipunnerruksessa on 45 kg. Ja elopaino oli silloin n 77-78 kg. Ja oikein yritin treenata, kun hämmästelin paikallisten yläasteikäisten lätkäjunnujen n 80 kg penkkituloksia.

Eli toisiin ei vaan se lihasvoima tartu. Sitä syytä en osaa sanoa, mutta tämän olen itsestäni havainnut. :)

Täällä toinen! Eipä muuten ole turhempaa voimaa kun penkkipunnerrus voima. Mielestäni peli on jo menetetty jos on jo selällään!
Pyörän kanssa painimiseen 45 kg on ihan soiva lukema.

En kyllä noinkaan sanoisi. Pena kertoo hyvin yläkropan voimatasoista ihan yleisesti...

Jotenkin tuo 45kg vuosien treenaamiselta tuntuu trollaamiselta. Johan suurin osa miehistä pukkaa tuon ykkösellä treenaamattakin ja moni vielä enemmän.

Ja joo en kuulu siihen fillarifoorumin perusporukkaan joka nostaa 100kg penasta 6kk treenillä.

Kyllähän penkkipunnerrus kuuluu ihan perus maastopyörätreeniin, samanlainen ote ja sama liikee kun ryskyttää alamäkeen. Hyvä että on ruutia kun tulee liian etupainoitteisesti hypystä alas. Itsellä ei kummoiset painot ole, mutta ihan varmasti pelastunut muutaman kerran parkissa kun on jaksanut punnertaa keulaa eteenpäin ettei lennä yli kun on tullut aivan naamalleen hypystä.

Kyllä siitä punnerrusvoimasta on maastoilussa hyötyä. Viimeksi kun ajoin mtb-massan täysjäykällä läskillä niin suurin ongelma lopussa oli, kun ojentajat alkoi käsistä olla niin loppu, että viimeisistä kivikoista ei tahtonut tulla mitään.

Mutta ennen kaikkea se kertoo yleisesti yläkropan voimatasoista ja onhan se hyvä lihaskunto todettu avaimeksi terveeseen vanhuuteen. Enemmän sen takia mä tuolla salilla jumppaan, että jaksaisin elää normielämää pitkään. Ei voi sanoa, että olisi turhaa voimaa.

Sinänsä se penkin treenaaminen penkin takia voikin olla turhaa...

Kyykky-penkki-maastaveto apuliikkeineen on ihan hyvä lähtökohta mille tahansa lihaskuntotreenille. Jos tuntuu tukkoiselta, voi vedon jättää välillä pois ja tehdä nopeuskyykyn ja sitten selälle soutuja ja leuanvetoa. Vaikea kuvitella tilannetta, jossa jollain harrastelijalla olisi liikaa lihasvoimaa tai liian tasapainoinen kropan lihaksisto?

Etunojapunnerrus vastaa muistaakseni n. 2/3 kehonpainoa penkissä. Jos 70g kehonpainolla saa 45kg ykkösen penkistä, niin tarkoittaako se sitä että saa tehtyä yhden etunojapunnerruksen? Jos näin, niin silloin olisi lihaskunto/vomatreenille tosiaan tarvetta.

Ei nuo ihan suoraan verrattavissa käsittääkseni ole. Kuitenkin liikkeessä on eroa aika paljon, kun alkaa miettimään. Toki molemmat yläkropan voimatasoista kertoo, mutta ei sitä oikein tuolla tavalla pysty vertaamaan.

Mutta joo tuossa on hyvä kolmikko millä lähteä perusvoimaa kehittämään.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti hubba

Jos teet salilla vain yhtä liikettä niin kyykky tai maastaveto olisi hieman parempi vaihtoehto. Tai edes pystypunnerrus siinä on sentään tukilihakset käytössä.

---

Olen kanssasi muuten ihan samaa mieltä, että nämä kaksi kokonaisvaltaista ns. ”kuningasliikettä” olisi parempia jos haetaan vaan koko kehoon voimaa lisää. Mutta noita liikkeitä ei sitten lämmittelyineen toteutetakaan siinä 10-15 minuutissa. Kun noissa käyttää isompia painoja on niihin noususarjat ja sarjojen väliset tauot jo niin pitkiä että varaisin esim. kyykkyyn sen tunnin lämmittelyineen.

Ajan kuitenkin paljon pyörällä ja myös kovempia lenkkejä joilla vähintään jalkalihasten voimatasot säilyy tai enemmänkin kehittyy taas lisää. Minulla ei ole tarvetta olla mahdollisimman vahva vaan myös liikkuvuutta jne. tarvitaan. Crossin ajaminen ottaa lisäksi koko kroppaan tehokkaasti pohkeista niskaan asti eli se harjoittaa lisänä täysin riittävästi. Jos tekisin esim. todella kovaa voimapainotteista jalkakyykky- tai maastavetotreeniä niin kokemuksesta voin sanoa että siinä toi crossin ajaminen kyllä kärsii vaikka absoluuttisesti paljon vahvemmaksi niissä tulisinkin. Tästä syystä valintani ”pikatreeni ihmiskoeliikkeeksi” on minulla kapea penkkipunnerrus.

Olkapääliikkeitä ja edes leveämpää penkkipunnerrusta en tehnyt ollenkaan salilla aiemmin. Vuosia sitten kyllä mutta koin sen itselleni täysin turhaksi ja vaan palautumista hidastavaksi. Esim. todella kovan luokan voimanostaja Ed Coan ei muistaakseni tehnyt erikseen ollenkaan olkapäätreeniä vaan pelkkiä penkkipunnerruksia ja muita liikkeitä. Toki hänellä kyykyt ja mavet kun on voimanosto kyseessä.

Kyllähän siitä kapeasta penkkipunnerruksesta (etusormet tangon karhennuksen reunoissa) on hyötyä ojentajille, rintalihaksille ja etuolkapäille. Ottaa se jonkin verran sivuolkapäähän, takaolkapäähän ja selän latseihinkin riippuen tangon kontrollista ja nostotekniikasta. Niin ja koska se liike tehdään kuitenkin vapaalla tangolla eikä laitteella niin vahvistaa se myös jonkin verran hauiksia ja käden sisällä ojentajan ja hauiksen välissä olevaa brachioradialista. Onko perusteluni riittävä? :rolleyes:

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Steve Baggy

Ei nuo ihan suoraan verrattavissa käsittääkseni ole. Kuitenkin liikkeessä on eroa aika paljon, kun alkaa miettimään. Toki molemmat yläkropan voimatasoista kertoo, mutta ei sitä oikein tuolla tavalla pysty vertaamaan.

Mutta joo tuossa on hyvä kolmikko millä lähteä perusvoimaa kehittämään.

---

Tein joskus huvikseni punnerruksia kädet henkilövaa'alla, ja tuon suuntaista antoi. Onhan etunojapunnerruksessa toki se keskivartalon pito lisäksi, mitä penkissä ei taas ole. Eli penkki on mielestäni jopa kevyempi liike.

Kulma on hieman eri ja penkissä tulee enemmän se lapapito mukaan, kun lavat pitää saada yhteen ja pitää yhdessä.

Teoriassa sama, mutta käytännössä eri.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Acunus

Täällä toinen! Eipä muuten ole turhempaa voimaa kun penkkipunnerrus voima. Mielestäni peli on jo menetetty jos on jo selällään!
Pyörän kanssa painimiseen 45 kg on ihan soiva lukema.

---

Asiaa! Tästä ei voi kyllä olla eri mieltä.

Ja minä en siis missään mielessä kehuskele tai puolustele omaa lihasvoimaani. Toin vaan ilmi että kaikkiin se voima ei oikein tartu.

Silti jossain sahaustalkoissa missä kannetaan märkää lankkua pitkä päivä, niin pärjään siinä missä muutkin. Se maksimivoima ei vaan ole mun juttu.

Mulla on iän karttuessa perspektiivi vähän vaihtunut: voimaa ja lihasta kerätään tai pidetään yllä vanhuutta varten -että jaksaisi virkeänä matkustaa, liikkua ja että kaikin puolin rotevassa kunnossa voisi toisinaan vaikka ryypätä viikon. Tai että sairauden kohdatessa nousisin vielä vuoteesta ja säilyttäisin edes osan toimintakyvystäni.

Maastopyörän hankinta liittyy myös tähän. Täysjäykällä jumppa maastosta aktivoi lihaksia kokonaisvaltaisesti uudella tapaa.

Voima ja nopeusvoima ovat mulle nykyään enemmän reserviä, eivät tavoite sinällään. Menestyvällä armeijallakin on vahva ja levännyt reservi.

Anekdoottina (jonka totuusarvoa ei tarvitse pitää kovin korkeana, mutta jota voi myös pitää varsin totuudenmukaisena) Julian Alaphilippe teki nuorempana tuhat punnerrusta putkeen.


PS Tuosta voimaharjoittelusta ikääntymistä ennakoiden olen kuullut sanottavan, että huomattavasti tärkeämpää kuin mitä on tehnyt vaikkapa ikävuosina 20-50 on se, mitä tekee 60 vuotta täytettyään.

^kuulostaa bullshitiltä. 60 veenä pohjalta lähteminen on huomattavasti vaikeampaa kuin nuorempana.