Jätät sen kymmenen metrin fleksin kotiin ja tarkkailet ihan itse ympäristöä "yllätysten" varalta ... ei pitäisi olla vaikeaa.
Yleisenä periatteena lienee hyvä, että nopeammalla ja voimakkaammalla on suurempi vastuu. Kyllä klv:lle mahtuu koiranulkoiluttajat flekseineenkin mainiosti. Itse kilauta kelloa, kun edessä näkyy jotain vaarallisen näköistä, joka ei huomaa katsella ympärille. Jos ajan päälle, niin en kai siitä ketään muutakaan kuin itseäni voi syyttää.
Jos itsestä tuntuu vähäkin siltä että mihinkähän suuntaan tuokin jalankulkija/pyöräilijä/rullaluistelija/koirankusettaja saattaa tuosta äkkinäisesti sännätä, niin eiköhän viisainta liene aina silloin kilauttaa? Eihän sitä välttämättä tarvitse jokaiselle eteen tulevalle perseelle tööttäillä. Sillä kaikesta huolimatta niillä kevleillä liikkuu sellaistakin porukkaa joka kulkee säällisesti siellä reunassa sen kummemmin mihinkään poukkoilematta.
Tietysti jos haluaa ottaa aivan varman päälle niin soittelee sitten kaikille muille liikkuville. Mutta eiköhän se jatkuva soittelu kuitenkin liene vähän liiallista varmuuden maksimointia ja pidemmän päälle turhauttavaa.
Tänään pienet koululaiset aloittivat koulutiensä ja melkein ymmärrettävästi seikkailivat kelvin laidasta laitaan pyörällä tai jalkaisin. Kevyt kellon kilautus ja lapsukaiset siirtyivät kauniisti kelvin laitaan. Suurempi riesa olivat näitä kullanmuruja vastaan tulleet äidit työntämässä tulevia koululaisia hyökkäysvaunuissa kolme rinnakkain. Eräskin äitikatras oli parkissa, katsoi näkemättä suoraan kohti lähestyvää polkupyörää mutta heräsi vasta kellon kilahdukseen (todistaako, että nainen ei voi tehdä kahta asiaa yhtäaikaa - katsoa, nähdä ja vielä tajuta?).
Toinen äärilaita sitten autoilijat. Varttia vaille eläkeikäinen baijerilaiskuski lienee viemässä nuorempaa puolisoaa iltavuoroon lahtelaiseen panimoon ja odotti tilaisuutta kääntyä vasemmalle keräten taaksensa varsin kunnioitettavan pitkän jonon. Kaverin sitten kääntyessä kelvin ylitse viitoin kohteliaasti hänelle tietä, jotta ruuhka tiellä pääsee purkautumaan. Kaveri katsoi kääntyessään odottelevaa pyöräilijää sen näköisenä, että keskisormi olisi taatusti hänellä noussut jos vaimoltaan olisi kehdannut. Olisipa ollut maasturi maantiepyörän sijasta niin olisi voinut pyöräyttää punaisen baijerilaisen kylkeen pystysuuntaisen vauhdiraidan.... Teet niin tai näin niin ei ole hyvä.
Mielenkiintoinen lähestyminen. Jäädesäsi suojatiellä rattijuopon alle, niin varmaan sekin on sinun syysi ? Kyllä kai sovituista säännöistä poikkeavaa voi syyttää, eikö. On tietysti ihan eri asia saako oikeassa olemalla ja syytämällä muita luut ja nahkan ehjäksi.
LOL :) Kaikille. Tulipa mieleen vanha sanonta: "Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa".
Kommenteista voisi kuvitella teidän olevan aina oikeassa ja ajavan vaikka rekan alle jos vain Te olette oikeassa
Peace and love.
ps. Ei ole flexiä eikä tule ja toppahousut jätin jo lastentarhaan
Vihdintie-Muonamiehentie. Anteeksi Transit-kuski jos säikytin sinua tänään. Tulin ehkä hieman pimennosta, ehkä hieman lujaakin, mutta joskus olen aika piru polkupyörän päällä. Jarrutan joskus viime hetkellä ja pidän oikeuksistani kiinni. Tänään jätin kuintenkin reiluna miehenä melkein puoli metriä rakoa takakulmaasi, joten kolari ei onneksi ollut edes lähellä.
Jos et muuten näe tuleeko takaa fillaria, pysäytä auto ja ryömi repsikan ikkunaan kurkistamaan. Niinhän minäkin tekisin. Tai jos kesämasu on edessä astu ulos katsomaan, liikunta on terveellistä.
Ja risteykseen mennään täysillä kun on vihreät, vai miten se oli...
Miten ihmeessä pystyt lukemaan kirjoitettua noin pieleen? Mainitsemassasi esimerkissä suojatiellä olen juuri se hitaampi, auto on voimakkaampi ja nopeampi. Enkös juuri edellä kirjoittanut, että vastuu on voimakkammalla ja nopeammalla, eli yleensä päälleäajajalla? Siteeraan vielä itseäni, jos ehdit jo unohtaa itsekin siteeraamasi tekstin alun:
Yleinen liikenteen periaate on se, että väistämisvelvollisen tulle väistää, mutta vaikkei tämä väistäisikään, ei se anna päälleajoikeutta. (Tästä on tiettävästi lukuisia oikutapauksia.)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti cokekola
Ei kun te kaikki olette väärässä ja olette MUN kelvillä, poistukaa siitä kotiinne :D
On noista pahkoista kelvillä jotain iloakin, nuorison edustaja rullalautaili tuossa kelvinpätkällä ja fiksusti reunaan pysähytyi kun tulin takaa, katsoin että siinä vähän matkan päässä on tuollainen reilu patti, joten vähän lisää vauhtia, ponnistus ja kunnon hyppyristä hyppy, saikin aika hyvin ilmaa renkaiden alle tuosta, varmaankin skeittirampistakin käy moinen.
Samaa toiseen suuntaan ja vastaan tuli nuori nainen pyörällä, sekä paljon tenavia, tottahan pikkupiru olkapäällä käski hyppäämään myös ylämäen suuntaan ja kyllä siitä ilmaa siihenkin suuntaan sai renkaiden alle, tosin jostain syystä sillä nuorella naisella oli jotenkin tuima ilme. Onko se muka jotain huonoa esimerkkiä taas kerran?
Tosi paljon oli pyöräilijöitä liikkeellä ja kaikki ajoi oikein fiksusti, urheilukentälläkin näkyi olevan paljon kansaa tekemässä ohjattuna haarahyppyjä.
Täällä ei asu kuin muutama sata ihmistä kyläkeskuksessa ja näin yli 10 pyöräilijää vaikka ajoin vain nopeasti ohi keskustan kahteen suuntaan, täkäläisittäin jopa ruuhkaksi voisi sanoa, mutta kaikki vaahtosammutimen kokoisetkin ajoivat hienosti kuten kuuluu, häkellyttävää.
Tai sitten itse ajoin niin kehnosti että kaikki muut näyttivät toimivan oikein :D
Olen kuulut varmalta taholta, että koira on mahdollista opettaa kulkemaan omistajan vieressä ilman, että se pompsahtelee pitkän fleksin päässä kuin ADHD tapaus.
Toisaalta se kirpaisee varmasti raskaasti koiran isäntää/emäntää, jos piskistä tulee välkympi kuin sen omistaja.
Eikös kellon tarkoitus ohitettaessa ole saada ohitettavan huomio, jos tältä vaaditaan tilanteessa jotain toimenpiteitä. Ei kai kukaan motarillakaan rallata jatkuvasti torvi pohjassa. Koiraa ulkoiluttaessa ruuhka-aikaan saa sitten useamman kerran minuutissa kuulla kellon laulantaa ja kääntyä katsomaan rutiiniohituksia.
Äänimerkki tulee antaa vaaran välttämiseksi, niin sanotaan mielestäni laissa.
Ei vaaratilanteen merkiksi.
Ei ilmaisemaan mielipidettä tai toisen virhettä.
Vähän kuten suuntamerkkikin annetaan kun tiedotetaan aikeesta kääntyä.
Sitä ei anneta merkiksi siitä, että nyt käännyn, tai käännyin, eikä kun olen kääntymässä.
Kaikkein helpointa on siis ajaa riittävästi metelöivällä pyörällä.
Tänään oli lähellä etten saanut fillaria kylkeen.
Ajoin Hesarin kelviä ( pyörätien puolta ) ylämäkeen diakonilaitoksen puolella eli tässä https://www.google.com/maps/@60.1858...a4PDBkJxxA!2e0, kun alaspäin Kolmannen linjan jalkakäytävää pitkin https://www.google.com/maps/@60.1857...dG9WXlWTYA!2e0 mummopyörällä ajanut rastapää tulee kulman takaa, kääntyy alas Hesarille pyörätielle leveällä ajolinjalla ja melkein mun kylkeen. Sen verran se sai väistettyä ja käännettyä sisäänpäin että ei osunut. Muutama kirosana pääsi mun suusta ja melkein toivoin että tyyppi olisi kaatunut.
Kyllähän te nyt aikuiset ihmiset osaatte dogen ohittaa fillarilla? Dogeja on yleisesti ottaen kahta sorttia: rempseät perhedoget jotka voi joskus tehä höpsöjä juttuja ja sitten särmädoget joista näkee kaukaa että tämä doge hallitsee ja osaa.
Ohje on yksinkertaisimmillaan sellainen että perhedogen kohdalla aina rimpautus, sama jos on pienintäkään epävarmuutta kumpi tapaus on kyseessä. Niissä harvoissa tapauksissa joissa voi olla varma että doge on särmätapaus, voi jättää rimpautuksen tekemättä.
Mites ohitetaan oikeaoppisesti sellainen puudelidoge? Emäntä kävelee aivan tien oikeaa laitaa ja ihailee tienviereisen pihamaan istutuksia samalla kun puudelidoge nuuskii pensaanalusia vasemmalla puolen tietä. Puudelia ja emäntää yhdistää asfalttia vasten vaikeasti havaittava ohut, tumma flexin naru. Pyöräilijälle tilanne paljastuu ennalta vain, jos havaitsee naisihmisen kädessä (tässä tapauksessa) vaaleanpunaisen soikion ja kokemuksesta tunnistaa sen felxinkelaksi.... Ehkä on syytä rimpauttaa kelloa aina nais(mies)ihmisen kulkiessa tien reunassa....? ;)
Kiitos Kolistelija! Tätä ketjun kommentointia lukiessani olin jo vaipua epätoivoon, kun arvon pyöräilijät näyttävät puolustavan eksplisiittistä oikeuttaan ajaa päälle koska tahansa, vain sillä perusteella että koira ei ole oikeustoimikelpoinen vastustaja. Onneksi muutama fiksusti ajattelevakin henkilö on joukossa.
YocceT: Ei sillä ole väliä vaikka täällä oltaisiin kaikki yhtä mieltä hyvistä tavoista ja säännöistä. Minä kyllä hidastan ja tarpeen mukaan kilautan, eli en ole ongelmallinen ohittelija koiraihmisille tai muillekaan.
Vaan tuolla ulkona on pyöräilijöitä, jotka ajavat miten ajavat.
Koiran omaksi parhaaksi se on tämän vuoksi pidettävä KLV:llä kulkiessa hallinnassa niin, ettei ohittaminen vaadi pyöräilijältä muuta kuin sen, että ajaa ohi. Mulla on pieni musta koira, joka on niin tärkeä otus etten laske sen henkeä ja terveyttä muiden tienkäyttäjien kilauttelun varaan.
Eikös tollaisen säkäkorkeus ole jotain alle 30cm? Fleksihän menee tuolloin aika matalalla, joten taitava pystyisi ehkä pomppaamaan yli?
Toisaalta kiertäminen maastonkautta on aina hyvä optio.
Hidastaminen ja kilauttaminen voi toimia, mutta tuntien jollain tapaa noiden naisihmisten ajatuksenjuoksua, tulos voi olla melkoisen pitkästi kaoottinen, mutta poikkeuksiakin löytyy.
Tässä se pointti. Se on täysin varmaa, että kelvillä liikkuu muitakin, joten miksi sitä koiraa ei voi pitää poissa muiden tieltä. Kyseessä on kuitenkin eräänlainen liikenneväylä, ei mikään leikkikenttä. En minä vaan ymmärrä miksi se on niin vaikea tajuta.
Kyllä minä kelloa soitan kun ei muutakaan voi, mutta tuntuu kyllä siltä kuin soittaisi Bon Jovia kuurolle.
TLL 46§:
Ajoneuvon kuljettajan on lähestyessään tiellä olevaa hevosta, karjaa tai vastaavia kotieläimiä noudatettava tarpeellista varovaisuutta ja käytettävä riittävän alhaista nopeutta.
Eläimet, joita kuljetetaan tiellä, on pidettävä kytkettyinä tai niitä on vartioitava siten, etteivät ne aiheuta vaaraa tai kohtuutonta haittaa liikenteelle. Ratsastajan ja eläimen kuljettajan on soveltuvin osin noudatettava ajoneuvon kuljettajaa koskevia säännöksiä.
Noh, käytäntö on sitten jotain muuta, puolin ja toisin. Koira ei tosiaan ole oikeustoimikelpoinen, joten sen omistaja vastaa koiran törttöilystä. Oli sitä kelloa rimputettu tai ei.
Olen joskus nähnyt niinkin asiansa osaavia koiran kuljettajia kelvillä, että se elukka kulkee lyhyessä langassa siinä ojanpuolella. En tarkoita että se koira möyryäisi pitkin ojanpohjia, vaan siinä kelvin reunassa. Jotenkin tuntuu että niillä koiraihmisillä on homma muutenkin hyvin hallussa ja koira paremmin koulutettu ettei se louskuttele hampaitaan kaikille muille liikkujille ja säntäile joka kärpäsen perään.
Mikään ei päihitä vanhaa kunnon olkinukkea.
Tietenkin voin olla väärässäkin. Olisiko moni halukas käyttämään oikeuttaan ajaa päälle, jos sellainen saataisiin lakiin?
Oma koira ei juuri fillaristeista piittaa, flexiä en käytä ja aika harvoin olen edes koiran kanssa muualla kuin metsässä. Koon puolesta törmäystilanteessa vammautuis kaikki, mikä ei siis ole vaihtoehto. Tyttären dobberi taas kokee kaiken nopeasti liikkuvan, hitaasti liikkuvan, tavallisen tai erikoisen olennon tai esineen uhkana, jolle pitää räyhätä. Helvetisti ollaan tehty töitä sen saamiseksi kelvolliseksi kulkijaksi, varsinkin kun tytär asuu kerrostalolähiössä.
Minä olen nähnyt niin fiksun koiran, että se seisoi sievästi kevlin laidassa, kun omistaja oli siinä viheralueella tonkimassa nelinkontin sen hihnan päässä.
Kohtuuton haitta on muuten eri juttu kuin haitta, ei tuo pätkän esiinnostama kohta tarkoita sitä, että toisten pitäisi saada kulkea aivan kuin eläintä ei olisi olemassakaan, kyllä laissakin on huomioitu se, että eläimet ovat eläimiä, eikä voida edellyttää sen enempää.
En ymmärrä miten joillekkin noi koirat on niin iso ongelma, onko kyseessä samat henkilöt joiden mielestä kelvin asfaltin pitää olla sileää, viatonta eikä saisi olla kiviä, hiekkaa eikä puiden lehtiä väylällä? Mun mielestäni edellytetään vähän kohtuuttomuuksia.
Eläinsuojelulakikin saattaisi jotain sanoa siihen, että eläimen liikkuminen rajattaisiin kahlehtimisen oloisesti, koska käytännössä se on ainoa varma keino ettei se eläin loikkaa yks kaks puolta metriä sivulle.
Mun on vaikea ymmärtää tuota näkemystä, että pyöräilijältä ei pitäisi edellyttää mitään toimenpiteitä koira kohdatessa.
Olkinukke. Tämä keskustelu alkoi siitä, että koiranomistaja, joka joko ei ei hallitse tai ei viitsi hallita koiraansa, pyysi pyöräilijöitä kilauttamaan kelloa, jotta tietäisi, milloin pitää koiran kanssa noudattaa erityistä varovaisuutta.
Kyse ei ole siitä, ettei pyöräilijältä edellytettäisi mitään toimenpiteitä koira kohdatessaan. Tottahan pyöräilijältä edellytetään juuri niitä toimenpiteitä, mitä laki edellyttää. Nyt koiranomistaja kuitenkin käänsi asian niin, että koska koiranomistaja ei suostu/halua/pysty/tms. hoitaa omaa osuuttaan liikenteessä, osa hänen osuudestaan yhteispelissä ulkoistetaan pyöräilijälle. Näinhän homma ei voi toimia. Ei ainakaan ennenkuin se kirjataan lakiin.
Voisiko pyyntöä takaa tuleville soveltaa muihinkin? Esimerkiksi maantiellä takaa tulevat autot voisivat lähestyessään maantiepyöräilijää töötätä nopeudesta riippuen noin parin sadan metrin päässä, jotta maantiepyöräilijä tietäisi siirtyä ajoradan oikeaan reunaan tai pientareelle.
Kun joskus näkee koiraa talutettavan maantien reunassa, hihna osataan pitää hyvinkin tiukalla. Mistä tämä mahtaa johtua?
Tuo autoilijan torvensoitto maantiellä ennen pyöräilijän ohitusta on varsin hyvä esimerkki. Jos vielä yllä kertaamiani sääntöjä soveltaisi siihenkin: pieni töräys ajoissa, mutta voi jättää väliin jos ohituksen voin 100% varmuudella suorittaa turvallisesti ilman sitä.
Jos tuolle "pieni töräys ajoissa" totaalilinjalle lähdettäisiin, niin eiköhän siitäkin mekkala tulisi, siis lehtien yleisönosastoissa ja somessa? Että taas ne perkeleen pyhien peltilehmien omistajat haluavat osoittaa pyöräilijöille ylemmyyttään jatkuvasti torvea soittelemalla. Koska kyllähän se siihen menisi että jotkut autoilijat soittelisivat sitä torvea ihan piruuttaan ja toiset ylivarovaiset lippalakkimiehet ihan vain sen takia kun sen ohituksen voisi suorittaa vain 99% varmuudella.
Mitä te me pyöräilijät täällä purnaatte koirista kelvillä. Pyörätie on muutenkin aina ihan asvaltti ruvella koirat poukkoilee känniset hoipertelee mummelit haahuilee lapsoset sinkoilee sinne tänne jotkut jopa piirtelee siellä liiduilla ja vielä sokerina pohjalla ne kolme kuntoilija ÄijÄÄ vetää 3 rinnan kun omistais koko väylän. Siihen kun lykkää mummopyörällä takaa ja rimputtaa kelloa niin koko orkesteri sekoo ja alkaa sadattelemaan et mitä vit...
Se on sitten toinen asia jos on niin paha alemmuuskompleksi että kokee sen vittuiluna. Kyllä se vittuilun sitten erottaa kun sellaista kohtaa, ellei sitten pidä kaikkia ihmiskontakteja vittuiluna.
Hyvin se on tähän mennessä toiminut kun autoilija jaksaa ilmoittaa ajoissa että tarvitsee tilaa ohitukselleen. Mielummin niin päin kuin se että pitää kokoajan ajaa pieni pelko perseessä että millonkohan taas hivotellaan hihaa. Tämä sama on varmasti myös koiruusihmistenkin motivaation takana kun toivovat rimputtelua.
En minä tiedä. Itse olen kyllä eläinrakas ja jos omistaisin koiran, välittäisin sen hyvinvoinnista niin paljon että tarkastelisin ympäristöäni, enkä anna koiralle koskaan mahdollisuutta vaihtaa puolta lennosta. Eilen meinasi olla läheltäpititilanne kahden koiran kanssa. Meinasi kelviltä loppu asfaltti kun mummukin oli jo ojan puolella ja koirat melkein nilkassa kiinni.
Siellä on muuten jo pimeetä illalla.
Ehei, vaan koiranomistaja tuli tänne purnaamaan siitä, kun pyöräilijät ajavat kelvillä normaalisti. Siihen totesi muutama vastauksena, että pidä koira hallinnassa kuten laki edellyttää, niin mitään ongelmaa ei ole.
CwA: Ihanko tosissasi olet, että ei ole mitään välimuotoa holtittoman poukkoilun ja eläintä rääkkäävän kahlehtimisen välillä? Voit tulla joskus kattomaan kun ulkoilutan koiraani. Liikumme kelvillä niin, ettemme ole pyöräilijöille ja koiralle itselleen vaaraksi, mutta koiralla on silti lähelläni oma liikkumavaransa. Jalkakäytävillä, koirapuistossa ja metsässä on sitten liberaalimpi meno, mutta KLV:llä nyt ei vaan käy päinsä sellanen eestaas heiluminen.
En ymmärrä miten tämä voi olla niin vaikea konsepti tajuta: vastuullinen pyöräilijä ohittaa muut kulkijat vaaraa aiheuttamatta, mutta myös muunlaisiin pitää varautua. Liikenneturvallisuus perustuu siihen, että on tiettyjä sääntöjä, mutta jokainen varautuu myös siihen, että toinen osapuoli ei sääntöjä noudatakaan.
Taas se tavallistakin tavallisempi: kapea kelvi (tai oikeastaan liikennemerkillä kelviksi muutettu jalkakäytävä), jolle kaksi rinnakkain kulkevaa jalankulkijaa onnistuu levittäytymään niin ettei ohi mahdu vasemmalta eikä oikealtaa eikä keskeltä.
Vihellän mielestäni riittävällä, kohteliasta soittokellon käyttöä vastaavalla voimakkuudella. Keskusteluunsa syventyneet jalankulkijat eivät reagoi. Vihellän uudestaan samalla voimakkuudella, mutta hieman lähempänä. Nyt jo havahdutaan, päät kääntyvät ja toinen heistä vetää naamalleen sitruunansyöneen ilmeen ja siirtyy hitaasti sivummalle antaakseen tilaa - tällä kertaa oikealta - juuri sen verran että mahdun ohittamaan. Kun olen ohittanut heidät, kuulen takaani naisäänen kysyvän närkästyneeseen sävyyn: "Miten ois kello?"
Siis häh? En ole ohittanut heitä hidastamatta tai hihaa pyyhkien, en ole säikytellyt heitä yllättäen aivan läheltä kuuluvalla jarrutuksen tms äänellä, en ole ajanut heidän selkäänsä kiinni, en ole näyttänyt käsimerkkejä, en ole ruvennut selittämään heille miten kelvillä liikutaan. Olen vain pyrkinyt ohittamaan heidät huomaavaisesti ja pienimmällä mahdollisella riesalla. Mutta he näkevät vikaa vain siinä että vihelsin enkä käyttänyt kelloa!
Tämä menee kyllä psykologisoinnin puolelle, mutta rupesin ajattelemaan että tässä on kyseessä jonkinlainen puolustautumisreaktio. Aikuinen ihminen tajuaa toimineensa jossain tilanteessa väärin tai ainakin vähemmän fiksusti ja tajuaa myös sen että toinen ihminen näkee että hän on toiminut väärin. Seurauksena on jonkinlainen syyllisyyden, häpeän tai ainakin kiusaantuneisuuden piikinpiston tunne, joka täytyy mahdollisimman saada pois siirtämällä se takaisin. Eli jos minulla olisi ollut kello, toiminnastani olisi aivan varmasti löytynyt jotain muuta vikaa tai moitittavaa. Jos ei muuta, niin pelkästään se että olin pyöräilijä ja "pyöräilijät" tunnetusti ajavat miten ajavat.
Jos se viheltäjä/lähestyjä/ohittaja on ollut miespuolinen henkilö, asia mikä tästä viestistä ei selvinnyt, niin ehkä se närkästynyt nainen on kokenut tuon viheltelyn jonain halventavana ja sovinistisena vittuiluna joka kohdistuu häneen hänen sukupuolensa takia. Mistä näistä tietää.
Aika samanlainen reaktio on tullut sekä miehiltä että naisilta, vaikka yleensä hidastan vaan taakse ja sanon rauhallisella äänellä "Anteeks, mahtuisinkohan ohittamaan?".
Aika usein vastauksena on "Pitäiskö sun hankkia kello?" tai "Homma kello!!!". Niihin vastaan yleensä kilauttamalla kelloa ja sanomalla "Juu, mutta kun ette reagoineet siihen..."
Käyttäkää niitä kelloja.
V– mitä urpoilua. Sama vaiva kuin siitä että soitan edellämenevää pyöräilijää ohittaessa.
Ymmärrän oikein hyvin, ettei viheltelyä tai muuta rekisteröi pyöräilijäksi, varsinkin jos keskustelee samalla toisen henkilön kanssa. Kyllä se kello kantsii fillarissa olla, sillä tunnistautuu polkupyöräilijäksi. Ja mieluiten joku kunnon pirteä ring-ring-kello. Semmoset yksittäisen ultrakorkean ping-äänen päästävät kellot sopivat lähinnä lepakoiden kiusaamiseen, ja lepakoita ei saa kiusata.