teni 2312: Työmatkatempoilusta lukiessa ei saa nauraa. Vakavaa puuhaa.
Printable View
teni 2312: Työmatkatempoilusta lukiessa ei saa nauraa. Vakavaa puuhaa.
Koskeeko tuo nauramiskielto myös itse tempoilua? Eli saako juuri ohittamalleen kilpakumppanille nauraa pilkallisesti, vai tuleeko silloin diskatuksi (= häviö)?
Niinhän sitä luulis. Kehvelit ovat virittäneet mopojaan. Viime viikolla otin patterimieheltä pataan, kun en millään uskonut että duracell pystyy alokkaan tupakomentoasennossa "sotkemaan" 35 km/h, loputtomaan ylämäkeen. Tappio oli nolo, todella nolo.
Kostoksi tyhjensin tyttäreni valomiekan duracell:it.
Kukas se kuittas mut 100-0 (punaisella Cännärillä) tänä aamuna Sangintiellä Oulussa? Nimimerkki on hukassa...
Tulit kyllä niin "puun takaa" että en ehtiny vastaamaan Erkkolan sillallakaan.
Ei oo ollu meikäläisellä kovin hyvä tuuri näissä tmtempoissa viime aikoina. Eilen räjähti takarengas fiksistä kesken matkan ja tänään murtu satulatolpankiristimen pultti samasta vehkeestä :) Turpiin tulee niin että tukka lähtee.
Petyin itseeni kun pysähdyin tänään punaisiin valoihin ja hybridikuski edellä ajeli niistä sujuvasti läpi. Huusin perään, että: "Punaiset!" Nyt jälkeenpäin nolottaa..
Tänä aamuna tuulessa ja tuiskussa kohti Toppilaa nöyryyttämään etunojahybridiä, mitään ei jätetty sattuman varaan tänä aamuna. Nöyryytyksen maksimoimiseksi fiksi alle, sadekamat päälle ja ISO REPPU selkään. Kohtauspaikalla ei tänä aamuna näkynyt muita joten suuntasin kohti Reinon kotia odottaen milloin keltainen heijastinliivi tulee näkösälle, tottakai tien vastakkaista puolta ettei tule osumia ennen kunnon kisan alkua.
Kilometrin verran väärään suuntaan tutustuen tulevaan kisareittiin ja miettien kaikkein alistavinta ohituspaikkaa, kunnes tuttu hahmo vilahti pusikon takaa tielle. Nopea tarkistus ettei ole raskaampaa ajoneuvoliikennettä, fiksin etunen takas kaupunkia kohti ja kuuntelemaan ketjun vinkumista. Nopeasti oli hemmo kelattu kiinni kaikista pakoilu yrityksistä huolimatta. Samaa vauhtia hyvällä suoralla rennosti jalkoja pyörittäen ja vihellellen ohi. Pistäydyin hetken päästä läheisen huoltoaseman pihassa "lisäämässä" ilmaa renkaaseen, seurauksena uusi ohitus tällä kertaa ylämäkeen kevyesti haukotellen.
Hetken päästä kurkkasin varovasti taakse ja hemmo oli kadonnut, lienee yritti eilistä kikkaani kiertotietä apuna käyttäen. Katseen siirtäminen joen yli todisti epäilykseni oikeaksi, siellä se reppana yritti kiihdyttää vauhtia tuulta hyväksi käyttäen että ehtisi ajaa noin 500 metriä pidemmän matkan nopeammin kuin minä. Hidastin hieman ja rullailin torille paikkaan jossa reittimme jälleen kohtaisivat, ei siinä muutakaan tekemistä ollut niin seisoskelin track standissä odottaen hybridiä tulevaksi sillan takaa. Parin banaanin jälkeen alkoi valoa näkymään ja keltainen heijastinliivi lähestyi suorastaan uhkaavalla vauhdilla. Banaanin kuoret roskiin keula oikeaan suuntaan ja menoksi. Tottakai piti varmistaa nöyryytys ja antaa hemmon huomata että olin jo pidemmän aikaa odotellut häntä tulevaksi.
Joku aamu voisi ottaa haasteen ja lähteä liikkeelle tavarapyörällä, joko silloin onnistuisin häviämään.
Väärin :rolleyes: Mulla on yksin kaupungin henkeen sopiva pyöräilypaitakin ->
http://ecx.images-amazon.com/images/I/41Q7-RZb0EL.jpg
Eilen hyrpidillä suorissa housuissa, kauluspaidassa ja olkalaukku selkäpuolella ohitin loivassa alamäessä maantiekilpurin pinkeässä ajoasussa säärikarvat ajeltuna. Keltaisesta paidasta päättelin, että on kokonaiskisan johtaja. Parin sadan metrin jälkeen suojatiellä paahtoi sitten hän kauas tulevaisuuteen, joten hävisin, mutta joitain sekunteja myöhemmin kuin hän!
Tänään työpaikan pukukaapeilla alkoi yhtäkkiä kuulua erittäin kovaa kahinaa, jopa liian kovaa ollakseen lähtöisin tuulipuvusta. Mutta se oli. Työmatkatempoilija se siellä laittoi housut jalkaan ja takin päälle
-Lauri
Apukuskeja ei kielletä säännöissä, tosin kun kyse on häviämisestä, onko mukavampaa hävitä porukalla? Apukuski voi toki olla häviön välttämiseen auttava strateginen valinta, vähän kuin isku oikein ajoitettaessa, jos kilpailija joutuu hidastamaan vaikka risteävää ajoneuvoa väistäessään. Apukuski tosin häviää tässä lajissa aina, mikä on henkisesti kova paikka.
Työmatkatempo strategisena älypelinä on yllättävän monipuolinen ja haastava laji!
Kyllä työmatkatempo on luonteeltaan todellinen puhdas yksilölaji.
Apukuskista saatava hyöty on myös rajallinen, koska jos joutuu oman apukuskinsa ohittamaksi niin silloin luonnollisesti häviää.
Vuoden toinen tappio tuli tänään. Tänään meni yks maasturi ohi ku mä makasin kyljelläni maassa... Ja mä olin just iskuttanu siitä ohi, eli ei sekään voittanut.
Ruoholahdesa kevlin aamuruuhkassa minua vain hiukan nuorempi setämies pesi minut 7-0 ajamalla suojateiden kohdalla 30 km/h suoraan ihmisvilinään joka risteyksessä ihan sumeilematta. Mä olin ihan poika, himmasin ja hävisin. Epäurheilijamaista, mutta vissiin vaan voitto tai siis häviö ratkaisee.
Mites kun...
Tapaus 1. Ohitan ylämäessä tempoiljian ja jään lainkuuliaisesti odottelemaan punaisten vaihtumista, niin tempoilija menee ohitte päin punaisia....olenko häviäjä....taidan olla?
Tapaus 2. Ohitan tempoilijan ja kierrän tietyömaan takia toiselle reitille, palaan takaisin päätemporeitille ja samainen tempuilija on taas edessä ja ohitan...tempoilija vissiin voitti kun ei lähtenyt turhia kiertelemään, eli taas häviö...?
Epäselvissä tilanteissa olet oletusarvoisesti aina hävinnyt.Katso tapaus 1.Lainaus:
Tapaus 2. Ohitan tempoilijan ja kierrän tietyömaan takia toiselle reitille, palaan takaisin päätemporeitille ja samainen tempuilija on taas edessä ja ohitan...tempoilija vissiin voitti kun ei lähtenyt turhia kiertelemään, eli taas häviö...?
Eilen oli ihan kiva tempoajo, enkä tainnut edes hävitä, vaan pääsin pari pistettä plussalle.
Varttia vaille 17 tajusin, että minulla alkaa palaveri klo 17 ja matkaa palaveripaikalle on n. 8.5km.
Alla cyclocrossaeri huonoilla rengaspaineille, jalassa farkut ja pyöräsandaailit, selässä isohko reppu.
n. 7km kohdalla keskinopeus oli 31km/h, mutta sitten alkoi kaupunkiajo-osuus, ja mm. yksi Lexus änkesi yksisuuntaisella kadulla eteen matelemaan n. 18km/h nopeudella(ja hidastelemaan vielä lisää risteyksissä), ja muistaen viime syksyn pyöräonnettomuuteni, en uskaltanut lähteä ohittamaan, vaan kulutin n. minuutin matelemalla sen perässä matkalla, jonka olisin ajanut puolessa minuutissa.
Lopulta kuitenkin pääsin ohi, ja samalla parista muustakin autosta, eli pari plussapistettä tuli niistä.
Liikennevaloissakaan ei kukaan mennyt minusta ohi, joten miinuspisteitä ei tullut. Tosin optimoin reitin siten, että koko matkalla on vain yhdet liikennevalot.
Aikaa meni kokonaisuudessaan n. 18min 40s.
Palaverissa olin sitten hikisenä, mutta sehän oli muiden palaveriin osallistujien ongelma..
Tästä tulikin mieleen. Mitataanko ohitus etupyörän etureunasta, takapyörän takareunasta, vai kuskin rinnasta?
Eli onko etu pienipyöräisillä pyörillä, isopyöräilillä pyörillä, ja kannattaako ajoasentoa vaihtaa jotta saa suoritettua tai estettyä hetkellisen ohituksen hyvin tiukassa tilanteessa?
Kyllä, mutta voisiko tähän ratkaisu olla se, että nousee pikaisesti pyörän selästä toiselle puolelle pyörää seisomaan jalankulkijaksi? Säännössä ei kyllä puhuta kulkupelistä tai sen puuttesta mitään, vain ohitetuksi tuleminen ratkaisee häviön. Onkohan säännön esitöissä mitään mainintaa tällaisesta?
Tarkemmin kun miettii, niin tällainen mahdollisuus avaisi häviämässä olevalle pyöräilijälle mahdollisuuden väistää häviö jalkautumalla äkisti kävelemään pyörän viereen. Siinä kun kävelisi jalankulkijana ohituksen ajan ja nousisi takaisin satulaan, niin ei olisi hävinnyt ja matka jatkuisi puhtain paperein. Eihän tällaista takaporttia voi säännössä olla, sen verran suuret ja viisaat ovat sen suunnitelleet.
Jos tulee ohitetuksi, niin sitten tulee ohitetuksi. Ei sitä millään jalkautumisella voi välttää.
Voisiko välttää vaihtamalla työmatkalta huviajelumoodiin? Irtisanoa itsensä työpaikalta ja kääntyä sienimetsään?:D
Pitäisi olla joku määritelmä ohitetuksi tulemiselle, eli
"Jos kaksi työmatkailijaa kulkee minkä tahansa välin paikasta A paikkaan B, ja tulojärjestys vaihtuu siten, että paikassa A edellä ollut ja paikkaan B myöhemmin saapunut tietää tulleensa myöhemmin, on hän tullut ohitetuksi"
Jatkomääritelmä: Paikka A voi olla mikä tahansa sijainti millä tarkkuudella tahansa, josta molemmat tietävät toisen ajaneen ennen vastaavaa paikkaa B. (esim kaksi virtuaalista poikkiviivaa 10m välein kelvin pätkällä tai Hki-Kerava)
Jos joutuu samaa uudelleen ohittelemaan, niin silloin on myös itse ainakin kerran hävinnyt.
Työmatkatempoilijat tuolla mun reitillä kääntyy äkkiä risteyksestä, jos ovat vaarassa tulla ohitetuiksi. Hävisin alkuviikosta tempoilijalle, kun se härskisti kääntyi edestä pois. Ensin ohitin sen taiteen sääntöjen mukaan, mutta se veti päin punaisia mun ohitse. Sitten peesailin sitä tuulensuojassa jonkun matkaa ja päätin kuitata ohitse toisen kerran, vaikka häviö olikin jo taskussa. Mutta siltä loppuikin vastatuulikunto siihen paikkaan ja hutkaisi risteyksestä oikealle. Sinne se jäi hissuttelemaan minne lienee, mutta eipähän hävinnyt toista kertaa... :)
Nämä tempoilusäännöt on kyllä ihan loistavat! Menee työmatkat tosi nopeasti, kun funtsaa ohittamista ja ohitetuksi tulemista tai lähinnä, että miten siltä voi parhaiten välttyä :D
Käsittääkseni työmatkatemmossa voi hävitä yhtä työmatkaa kohden vain kerran, eli kun on jo hävinnyt kerran niin ei voi enää hävitä sen enempää, vaikka kuinka tulisi lisäohituksia. Tosin siitä jo tapahtuneesta häviöstä voi tietenkin tulla entistä nöyryyttävämpi. Mutta häviö on aina häviö, ja itsessäänkin aivan riittävän hävettävä.
Yleisesti ottaen on olemassa lähinnä kahdenlaisia työmatkatempoilijoita:
1.) niitä jotka ovat jo hävinneet
2.) niitä jotka eivät ole vielä hävinneet
Häviämisessä pahinta on se, että ei voittanut.
Minulla on ollut käsitys, että samallakin työmatkalla voi hävitä monta kertaa, sillä kaikki häviöt lasketaan (eihän niitä saa mitenkään anteeksikaan) eli häviämisen määrä (joka on suorassa suhteessa häpeän määrään) lisääntyy ohitus ohitukselta. Ei siis ole syytä ensimmäisen ohitetuksi joutumisen jälkeen löysätä ketjua sillä ajatuksella, ettei lisätappiolla enää olisi merkitystä.
Ikinä ei voita, toisinaan jää häviämättä. Kuten tänään (ns. tupla eli ees-taas) yht. 16 ohitusta, ei tosin keltapaitaisia. Älyohitukset eli reittivalintaohitukset ovat usein suuremman tyydytyksen antajia kuin periteiset voimaohitukset, etenkin kun on ns. altavastaaja ennakkoasetelmissa (ravintoketju).
[QUOTE Ei siis ole syytä ensimmäisen ohitetuksi joutumisen jälkeen löysätä ketjua sillä ajatuksella, ettei lisätappiolla enää olisi merkitystä.[/QUOTE]
Joo mä ajan aina sillä periaatteella, että ketjua ei löysätä, koska lisätappiolla ON merkitystä :)
Ketjun aloittajan innoittamana kävin bikeradarin sivuilla ja en tosin tehnyt kunnon "source document verificationia" eli lukenut heidän yli 1500 sivun viestiketjua läpi, mutta tyydyin kokooma-artikkelin yhteenveto-osioon, jossa todettiin näin:
If you get confused on the road, think of it this way – if you drop anyone who looks faster than you: +1. If you get dropped by anyone that looks slower than you: -1. Couldn’t be simpler!”
Juoksu- ja hiihtolenkeillähän tämä ilmiö kukoistaa myös.