Alkujaan tämän lähetti
Markku Liitiä
Näin Keravan keskustassa muutama päivä sitten malliesimerkin työmatkatempoajasta (oma oletukseni), jonkatyyppisiin pyöräilijöihin Хуй kirjoituksessaan viittaa.
Keravan keskustan halki menee Aleksis Kiven tien/Paasikivenkadun laitaa hienosti jalkakäytävästä erotettu "pyörätie". Paha kyllä se ei ole mikään suunnittelun riemuvoitto, vaan se on jouduttu ymppäämään jo rakennettuun ympäristöön. Se on liian kapea, pyöräväylän ja jalankulkupuolen väliin on osan matkaa istutettu puita (siis ilman erityistä viheraluetta), kadun laitaan pysäköijät aukovat autojen ovia pyöräilijöiden eteen ja katua ylittävät jalankulkijat ylittävät vähän väliä pyörätie, osa tajuamatta että siinä edes on pyörätietä. Siis kaiken kaikkiaan väylä, jolla pyöräilijältä vaaditaan erityistä tarkkaavaisuutta, pitkää pinnaa ja hiljaista ajonopeutta.
No, tämä työmatkatempotykki (tavalliset vaatteet, kypärä, reppu selässä, näytti virkamieheltä) vetää hybridillään kauheaa vauhtia pitkin em. pyörätietä. Oli varmaan lukenut, että alle 7 km matkat taittuvat fillarilla nopeammin kuin autolla, ja siihen piti päästä. Tilannenopeus oli noin tuplat järkevään ja turvalliseen nähden. Aivan järjettömän näköistä menoa. Hyvä ettei tullut sillä kertaa vastaan kuusivuotiasta eskarilaista tai kadun ylitystä suunnittelevaa rollaattorimummoa.
Ja sitten vielä samaa vauhtia pyörätien jatketta kadun yli tasa-arvoisessa risteyksessä, missä oikealta tulee autoja yhtenään eikä näkyväisyys ole erityisen hyvä.
Hyvä sentään, etteivät kaikki kamikazet ole kansan syvien rivien inhoamia ns. trikoopellejä. :D Ajelen toki itsekin välillä aika reipasta kyytiä, mutta joku tolkku pitäisi olla.