^Infra on suunniteltu väärin ;)
Printable View
^Infra on suunniteltu väärin ;)
Hossassa tulee olemaan merkittyä reittiä yhteensä 85km, jahka kaikki hommat saadaan valmiiksi. Sen lisäksi karttatuotteisiin on merkitty/merkitään vaihtoehtoiset polkuyhteydet sekä esim. huoltoreittiyhteydet Ala-Valkeaisen tuvalle ja Laukkujärvelle. Niistä tulee kilometrejä reilu 20km lisää ellei enemmänkin. Eli maastopyöräilijällä on ajettavanaan kyllä ihan nokko siellä. Eikä Hossan polkuja maastopyöräilijä kuluta yhtään enempää kuin kävelijä. Mutakohtia on todella vähän. Haastateltu ei nyt ihan ole asiassa sisällä kuten harrastajat..
Mutta se on selvä, että ajajilla on näytön paikka. Nyt on suhtauduttu todella hyvin ja reitistöpaketti saadaan hyvin kasaan. Mutta on päivänselvää, että jos siellä hölmöillään niin ääni muuttuu kellossa ennen pitkää. Järki käteen ja ajatus mukana kun ajetaan.
Joo pitäisi olla tälläinen
http://www.etiainen.fi/loader.aspx?i...f-617c88644371
Mun mielestä on vähän outoa että kansallispuistoissa on eri käytäntöjä maastopyöräilyn suhteen. Eikö metsähallitus kuitenkin ole se taho joka säännöt laatii? Esim Nuuksiossa kiellettyä ja Sipoonkorvessa sallittua.
Lähetetty minun SM-G900F laitteesta Tapatalkilla
Tuo on tietysti se, mikä näkyy, näyttää rumalta ja on todennettavissa pyöräilystä aiheutuvaksi. Toisaalta pyöräillen tulee kävelyyn verrattuna kilometrejä helposti moninkertainen määrä ja se osaltaan lisää käytön määrää eli kulumista, joten tutkimustiedon puuttuessakin argumentissa voi olla myös perää. Juha Jokilan mainitsemat ilmiöt siihen päälle, niin tulos alkaa olla selvä, vaikka merkitystä asialla olisikin vain yksittäisissä kohdissa.
Aiheellinen kysymys onkin, millä niinkin homogeenisen joukon kuin maastopyöräilijöiden keskuuteen (vrt. liikennekeskustelussa jalankulkijat ja autoilijat) saataisiin yhteinen näkemys järjen käytöstä.
Onkos joku selvittänyt tai testannut, minkälaisilla sähköavusteisilla pyörillä tai sähkömopoilla saa ajella?
Ruotsalainen moporeitti: https://goo.gl/photos/WkG7idws5DT48dsw6
https://lh3.googleusercontent.com/2K...=w1589-h895-no
Ja kermaperseiden ajolinjat: https://goo.gl/photos/C2zQrVLvjT6iJJUXA
https://lh3.googleusercontent.com/rl...=w1589-h895-no
Ilmaisu oli kyllin selvä; JackOjalla taisi vain olla tyylilajien tunnistin pois päältä tai se ei toiminut kunnolla koska aihe oli liian lähellä sydäntä - sama lienee käynyt jokaiselle joskus - mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.
Juha Jokilan kuvat ovat paljonpuhuvia, mutta niissähän myös tiivistyy ongelma: toinen järkyttyy ajattelemattomudesta ja piittaamattomuudesta (ja luonnossa "omalla" polulla kohdattuna tunnot voivat olla vielä herkemmässä), toinen näkee vain asiaankuuluvia, normaaleja ja polkua pilaamattomia ajolinjojen valintoja joiden jäljet korjaantuvat itsestään eikä luontoa turmelevaa palautumatonta kulumista eikä ymmärrä että toisen luontokokemus voi siitä kärsiä, sillä onhan levinneenkin kohdan ympärillä koskematonta luontoa kilometrikaupalla.
Sain vastauksen:
mainintani maastopyöräilyn kuluttavuudesta on puhtaasti oma arvioni ja siten perustuu vain omiin havaintoihini.
Tietääkseni Hossassa aiheesta ei ole tehty tutkimusta tai muita selvityksiä.
Hesarin haastatteluuni perustuvassa artikkelissa mainitsin myös, että reitillä pysyttäessä maastopyöräilyharrastus on kestävää.
No mutuilun perusteella on hyvä kieltää asioita.
En ala puolustella väitteitä pyöräilyn aiheuttamasta maaston kulumisesta. Mutta kuten itsekin aiemmin tässä ketjussa totesit, tietyissä paikoissa ajaminen ilman järkeä-tekniikalla saa aikaan varsin rumaa jälkeä, joten tutkimusten puutteen takia on turha kulumista kiistääkään. Noissa mutapoteroissa on kuitenkin erona se, että jalan niistä pyritään loikkaamaan yli, pyörällä ajetaan läpi ja sillä on oma vaikutuksena lopputulokseen.
Tietysti aina kun millä vaan liikutaan jossain ja maasto on esimerkiksi märkää, niin jää jälkiä. Mutta ehkä pitäisi ajatella myös hyötypuolta. Liikunnan terveyshyötyjä. Nykypäivänä ulkona maastossa liikkuminen ei myöskään ole erityisen suosittua. Ainakaan ihmisiä ei mitenkään suurin joukoin näe maastossa. Joten en kyllä näe maastopyöräilyn sallimista kansallispuistoissa mitenkään erityisen ongelmallisena.
Esimerkiksi Ulkoilureitti 2000, joka Nuuksiossa on pitkälti ainoa sallittu pyöräilyreitti, ei näyttänyt juurikaan maastopyöräilyn kuluttamalta, vaikka siis suuri osa alueen pyöräilystä rasittaa sitä. Jos Nuuksiossa saisi pyöräillä muuallakin, olisi vaikea kuvitella että maaston kuluminen olisi voimakkaampaa, kun kulutus jakautuisi suuremmalle alueelle. Pyöräilijöiden määrä voisi kasvaa, mutta tuskin esimerkiksi moninkertaiseksi.
Tietysti edelleen voitaisiin rajoittaa pyöräily vain jo olemassa oleville poluille ja urille.
Nuuksiossa maastopyöräilyä on toistaiseksi rajoitettu myös siksi että jalankulkija ja pyöräilijä voivat törmätä. Mitään statistiikkaa tai raportteja tällaisista onnettomuuksista ei ole. Mutta ilmeisesti jonkun mielestä uhka on olemassa.
Minulla kävi myös kerran Helsingin Keskuspuistossa niin, että metsäpolkua maastopyörällä ajaessani tuli toinen maastopyörä risteävää metsäpolkua. Jos olisimme törmänneet, olisi varmasti ollut seurauksena vähintään loukkaantuminen, minimissään henkinen, ja luonnon rauha olisi ollut tipotiessään.
Jos halutaan toimia varman päälle, kiellettäköön risteävät polut. Ainakin kansallispuistoissa ja Keskuspuistossa. Ei ole ollenkaan sanottua, ettei jalankulkijoidenkin välillä voisi sattua yhteentörmäyksiä, ja niillä voi olla peruuttamattomia vaikutuksia ekosysteemiin. Riskiarvio on puhtaasti oma arvioni ja perustuu vain omiin havaintoihini. Kaksi suomalaista kun kohtaa, niin siitä ei välttämättä hyvä seuraa.
Yhdellä pienellä ls-alueella Vantaalla on pyöräilykiellon perusteena sama syy.
Vähän offtopikkia mutta minusta suojateiden käyttö pitäisi kieltää kun siellä vähän väliä jää jalankulkijoita auton alle.
Mutta asiaan; tokihan melkein missä vain voi pyöräilijä ja jalankulkija törmätä. Riski törmäykseen on varmasti paljon suurempi taajamissa, esimerkiksi Helsingissä, kuin jossain pusikossa.
Jos Nuuksiosta puhutaan niin jyrkkämäkisillä ulkoiluteillä riski on varmasti suurempi kuin poluilla. Isoissa alamäissä ulkoiluteillä nopeudet nousee helposti varsin koviksi.
Mutta eihän näistä täällä kannata kinata. Päätökset ja sääntely(joka Suomessa osataan) tehdään ihan muualla. Ja niin kauan kuin ei onnettomuuksia tapahdu, eli toimitaan varovasti, ei kukaan liikaa kiinnostu missä ajetaan.
Kansallispuistojen kävijämäärät on kasvussa, joten vaikka varsinaisia tilastoitavia onnettomuuksia (eihän muita kuin kuolemaan johtaneita onnettomuuksia edes luotettavasti tilastoida liikenteessä, saati maastossa) ei tapahtuisikaan, lievempiä konflikteja taatusti tulee kuten klv:llä pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden kesken.
Varovaisuus ja kohtelias, muita kunnioittava käytös on aina tarpeen. Kuitenkin kun puhutaan massoista, ongelmia ei voida välttää. Oli syy kummassa tahansa osapuolessa. Silloin on odotettavissa jos jonkinlaisia rajoituksia, jotka monissa tilanteissa ovat tai ainakin näyttävät turhilta (vrt. talvinopeusrajoitukset hyvissä olosuhteissa).
Olikos tämä jo täällä?
http://www.luontoon.fi/uutisarkisto/...RnNfk.facebook
^Positiivinen uutinen.
Mutta tuo maaston kuluminen! Vaeltaminen pitäisi kieltää sen perusteella. Menkääpä tuonne ukk puistoon ja lähtekää Kiilopäältä kohti suomunruoktua->tuiskukuru->luiro tai katsokaa edes kartasta niin näkyy se vaeltamisen aikaansaannos.
Joko se on semmonen julmettu valtatie kun kivet ja juuret tulleet esille niin niitä pitänyt kävellessä kiertää tai jos ei ole lähdetty leventämis linjalle niin tehty uusi polku ja sekin kun on kulunut niin tehty vielä uusi polku.
Ja enemmän ne kävelijät kiertää niitä rapakoita kuin pyöräilijät.
Tästä olen hiukan toista mieltä. Tai ainakin omat kokemukset ovat päinvastaiset. Vielä 10-15 vuotta sitten täällä sisä-suomen kansallispuistoissa parkkipaikat oli aika tyhjät. Nyt hyvällä säällä on vaikea löytää paikkaa omalle autolleen. :)
Löytyykö tähän mitään yleispätevää sääntöä, koska eihän nuo puistot toistensa kopioita ole. Käyttäjämäärät vaihtelevat sekä myös se luonnon kulumisherkkyys. Mutta ainakin Isojärvelle ja Helvetinjärvelle mahtuu ihan hienosti, pyörän kanssa ja ilman. :)Lainaus:
Joten en kyllä näe maastopyöräilyn sallimista kansallispuistoissa mitenkään erityisen ongelmallisena.