Eilen lähti ohittamani maantiepyöräilijä salapeesiin. Pakkohan se oli sitten karistaa seuraavassa ylämäessä kannoilta. Työmatkasta tulikin ihan hyvä treeni...
Printable View
Eilen lähti ohittamani maantiepyöräilijä salapeesiin. Pakkohan se oli sitten karistaa seuraavassa ylämäessä kannoilta. Työmatkasta tulikin ihan hyvä treeni...
Minua varmaan joku voisi kutsua tuollaiseksi salapeesaajaksi. Aika monta kertaa on työmatkaa polkiessa käynyt niin, että joku on työntänyt hurjaa vauhtia ohi vain jäädäkseen sitten himmailemaan eteeni, tai ohittajan vauhti on jossain kohtaa hidastunut niin paljon että saan ohittajan kiinni ilman että itse juuri kiihdyttäisin. Minusta on tosi noloa kuitata tällainen ohittelija, joten jättäydyn sitten taakse, hidastelen ja yritän pitää välimatkan kohtuullisena.
Sama ilmiö oli havaittavissa silloin kun vielä autoilin. Reipasta vauhtia matkaava nainen sporttisella autolla/fillarilla herättää miespuolisissa ilmeisesti pakonomaisen tarpeen tehdä näyttävä ohitus, ei sen väliä onko aikeena ylläpitää samaa vauhtia. Usein ei, vaan jäädään eteen rapaa roiskuttamaan.
Mulle kävi eilen juuri noin. Ajoin (huom: hybridillä) tasaista tahtia, kun maantiefillaristi meni ohi. Tultaessa Pakilan koulun vieressä kulkevan pyörätien ylämäkeen, hänen vauhtinsa hidastui ja hidastui. Kun tiesin kohta kirkon jälkeen kääntyväni eri reitille, en kehdannut kurvata eteen. Pitäköön pisteensä :)
Mitenkä toi peesi mitataan? Miten lähellä pitää ajaa, että kyseessä on peesi. Käytännössähän joutuu ajamaan toisten perässä välillä ihan jonossakin, mutta onko siihen jotain nopeus/etäisyys -sääntöä kuten on autoille toi turvallinen välimatka -kaava.
Mun taktiikka on nimenomaan tiukka peesi ja sitten kun peesattava on sopivan kypsä isketään. Mieluiten ylämäessä tuoreilla jaloilla. Toimii, mutta lopettakaa toi nenän niistäminen peesaajan päälle.
Sama juttu. Tosin kyllä ärsyttää tuollaisen ohittajan kestävyys, vilkuilut taakse ja mun oman matkavauhdin sekottuminen. Vaikka itsekin olen tuohon puoliohitteluun varmaan joskus syyllistynyt niin kyllä sitä verenmaku suussa pitäisi edes vähän yrittää ja pidättää hengitystä ettei puuskutus kuulu.
Edellisviikon torstaina hävisin. Vieläkin harmittaa... ;)
Olikohan hybridisti vai peräti peruspyöräilijä, joka salakavalasti ja ääneti teki hyökkäyksen rullaillessani maastovälitteisellä täysjoustosinkulallani kaikessa rauhassa pientä alamäkeä. Ohittajan nopeus tasaantui heti mäennyppylän jälkeisellä tasaisella, jolloin jouduin väkisin noloon piilopeesarin rooliin. Seuraavan ylämäen alkaessa oli pakko vaihtaa vasemmalle kaistalle, jotta pystyin kolaroimatta jatkamaan normaalia tasaista sinkulavauhtiani. Lohdutuspisteitä ei ikävä kyllä jaeta...
Tämmöinen tuli mieleen kun töiden jälkeen kävin Oulun keskustan liepeillä ristiinrastiin rälläämässä polkuja maasturilla, ja sitten sen tunteroisen jälkeen kun lähdin kotia kohti kevyen liikenteen väylää pitkin niin olinko yhä työmatkatemmon sääntöjen piirissä? Vai saanko väsyneenä, nälissään työpäivän ja lenkin jälkeen ajella rauhassa?
Sanoisin, että säännöt pätee myös työmatkan ulkopuolella. Silloin on vaan liikkeellä yleensä vähemmän kisaamiseen valmista porukkaa.
Loppujen lopuksi se on itsestä kiinni lähteekö häviämään vai ei.
Just pari viikkoa sitten kävi noin. Olin liikennevaloissa ja lähdössä liikkeelle kun ohi pyyhältää taakse vilkuilusta päätellen voitonriemuinen temposankari kitiseväketjuisella maasturillaan. Lähdin rauhassa liikkeelle, mutta tuli silti hetkessä selkä edellä vastaan kun käyttöpyörässä on kojakit alla. Totesin että antaa kaverin kuntoilla ja rullailin reilun autonmitan päässä jonkin aikaa. Vilkuilusta ja avopolkimien yläkropasta asti lähtevästä runnomisesta päätellen kaveri oli kovasti kisassa mukana, mutta en viitsinyt ottaa pikkukalasta pisteitä ja hävisin suosiolla. Onneksi tiemme erkanivat pian joko eri reitinvalinnan tai nurkan taakse puuskuttamaan kääntymisen vuoksi ja korvani huokaisivat helpotuksesta päästessään pois ketjujen kitinästä...
Mun työmatkalla ei ole kuin mopoja, mutta niissä on vähän enemmän haastetta. :D
Eilen töihin tullessani kaksi mopoa menivät ohi sellaisella "sallittu mopoille" kevyenliikenteenväylällä. Mopoilijat pysähtyivät sitten suojatien eteen odottamaan risteäviä autoja. Suihkaisin mopojen välistä 30km/h mittarissa loivaan ylämäkeen. Olin ehtinyt jo melko kauaksi, kun kuulin mopojen taas tulevan. Nosti kampikierrokset kattoon ja nykäisin 47km/h lasiin ja lopuksi himmailin niin, että mopot tulivat rinnalle. Mopopoika näytti peukkua ja naureskeli. Sitten pudottelin reipasta 30 työmaata kohti.
Vastaan tulee kyllä ihan kohtuulliselta näyttäviä vastuksian, mutta ei samasta suunnasta kuin minä. :(
Aamulla huomasin kun ajoin töihin että kaukana takana tuleva nousee ihan liian kevyesti ylämäkeä... Vähän ajan päästä suhaisi musta maantiepyörä ohi.
Hienosti oli taktikoinut iskun ja pääsi liikennevaloissa karkuun. Kääntyi sitten seuraavissa vasemmalle ja pysähtyi vielä trackstand:iin siihen mun nenään eteen kun odotin valoissa.
Hävisin!
Mut voitettiin aamulla. Ohittaja vetäisi punaisiin, mä olin hiiri.
Hyvä huomio! Miten nää säännöt onkin niin vaikeat muistaa... :)
Eilen tuli takkiin VIRITETYLTÄ skootterilta Tammisto - Tuomarinkylän abc pikataipaleella. Sama skootteri on päässyt vaivihkaa yllättämään ohituksella kun olen ajellut samaa pätkää mutta nyt olin kerrankin varautunut kun lähdettiin liikennevaloista. Skoottereita oli nyt sattumalta 2 ja järjestys valojen vaihduttua virittämätön - minä - viritetty. Mielihyvä oli suuri kun pääsin tämän virittämättömän edelle, vauhtia oli noin 47 km/h (vastatuuli tietenkin kova). Mutta sitten tämä viritetty sai kelattua vauhtinsa ja sain katsella kun sen perävalot ilmestyivät hitaasti näkökenttään:(
Alan ymmärtää Mr.Beanin tunteita sitä 3-pyöräistä kohtaan. Ainoa lohtu on, jos työmatkatemmon säännöt ovat jollakin tapaa hyväkseni viritetyn skootterin tapauksessa.
Täällä naureskelemme ( minä mukaanlukien) kitiseville ketjuille, liian isolla vaihteella junttaamiselle ja tarjoustuulipuvuille.
Jossain oikeinkirjoitusfoorumilla todennäköisesti naureskellaan tämän topicin otsikon amatöörimäiselle kieliopille. Tempo taivutetaan oikeaoppisesti tempon, ei temmon.
Autolla kun ajaa jonkun perässä niin on hankala nähdä onko edessä olevan auton ratissa nainen vai mies :) Ei sillä sukupuolella ole merkitystä. Tuota näkee liikenteessä koko ajan, niin pyörällä, jalkaisin kuin autollakin. Monilla on tarve ohittaa. ehkä eivät tykkää ajaa toisen perässä, mennään ohi ohittamise ilosta vai mistä lie johtuukin.
Tarjoustuulipuvuissa ei ole mitään vikaa; miksi maksaa semmoisesta liikaa, ja maastossa erottuva väritys on hyvä. Käyt vaikka marjamettällä niin mahdollisimman jotain halpaa ja mukavaa ylle. Ja värikästä. NiksiPirkka suositteli päähän tonttulakkia..
Joskus tekisi joo mieli että rasvaa ketjut! tai pumppaa vähä ilmaakin renkaisiin - sen mä sanoin äiteelle ja kas! heti kävi kuulemma keveemmäksi polkea kun renkaissa oli ilmaa enempi kun2 baaria ( vanha monarkki-mummonpyörä )
Joskus sanottavansa saa paremmin "perille" kun sen sanoo sillee miettimättä liikaa jotain kielioppikiemuroita.
Onko "ajaa tempoa" = temmota, vai tempota? Minä temmon, vai minä tempoan?? no kuitenkin, mikä on sun kympin tempon ennätys?
Taidat olla totaalinen vajakki. Sä ajat liikenteessä ja liikenteessä joutuu joskus ajamaan peräkkäin, kun mennään samaan suuntaan. Syljetkö jalan kulkiessakin päälle, jos joku tulee liikennevaloissa viereen seisomaan?
Jos perässä ajaminen ottaa itsetunnon päälle, niin hidasta pariksi sekunniksi ja käske menemään ohi. Ei se sun matkantekoasi hidasta kuin sen kaksi sekuntia.