Ekaa kertaa polkemassa ja kivaa kyllä oli. 60km matka.
5km ennen maalia katkes ketjut :mad: elikkä noin loppunousun alussa.
Potkupyöränä maaliin ja oli kiva saada kunnon kannustukset.
T:JäykkäperäViiksiJantteri
Printable View
Ekaa kertaa polkemassa ja kivaa kyllä oli. 60km matka.
5km ennen maalia katkes ketjut :mad: elikkä noin loppunousun alussa.
Potkupyöränä maaliin ja oli kiva saada kunnon kannustukset.
T:JäykkäperäViiksiJantteri
Liivi.. Olin toisena sun takana kun ketjus katkes. Just aamulla laitoin varaketjut kaverin reppuun :( Kaveri olin 20min mun takana jossain tulossa.
Ensi kerralla http://www.kmcchain.eu/products-conn...-missing_links noita reppuun, niin ei jää ajot kesken. Riittävä satulalaukkuvarustus pelasti minunkin matkan, kun satulalaukussa oli linkkien ja vaihtajankorvan lisäksi myös varaklossit ruuveineen.
Muutamia kuvia matkanvarrelta. Lisää tulossa, kun saan toisen kameran muistikortilta valikoitua.
Upeita kuvia. Mahtavaa että joku jaksaa räpsiä. Löysin omani :) Kiitos!
https://lh5.googleusercontent.com/--...o/DSC_4463.JPG
Räpsin lähdön tunnelmista muutamia kuvia ja Kinahmi ykkösen laskun alusta liki kaikista koko kierroksen ajajista. Valitettavasti jouduin muutaman liian pahasti epäonnistuneen kuvan poistamaan, mutta toivottavasti kaikki halukkaat löytävät omansa.
Tässä linkki kuva-albumiin: https://plus.google.com/photos/10947...32781708896257
Kuvia voi käyttää vapaasti (esim somessa) ei kaupalliseen tarkoitukseen, muu sopien.
Mikäli mielesi tekee korkeampi resoluutioista kuvaa, niin otathan sähköpostilla yhteyttä (kuvan vesileimasta nimi ja etunimi.sukunimi (a) gmail.com), sillä yksityispostilaatikko tukkiutuu varsin herkästi. Kerrothan viestissäsi myös minkä kuvan haluat. Kuvan tiedot saat kun kuvia selatessasi avaat kuvan oikealta puolelta valikon 'Valokuvan tiedot' ja tiedostonnimi sieltä (esim DSC_4463.JPG).
Hyvät karkelot taisi kaikkiaan olla ja virtuaaliset ylävitoset niille, joiden hermot ja kärsivällisyys riittää katsoa kaikki kuvat läpi :D
Edit. Ja eihän kaikki hauska ollut perinteisessä TahkoMTB kierroksessa, vaan tuolihissien ympäristössä oli alamäkiajon Suomi-Cupin osakilpailu. Sieltäkin tarttui muutama kuva tuliaisiksi. Valitettavasti Aki Färm joutui ajovirheen vuoksi hylätyksi, sillä tulos olisi ollut päivän nopein. Färmillä oli alla lämmittelyksi 60km yöpyöräily :)
https://plus.google.com/photos/10947...57513154363025[/QUOTE]
Neljä kierrosta paukutettu Tahkolla ja kyllä oli hieno tapahtuma jälleen. Maailmanluokan järjestelyt ja kisatunnelma!
Kiitokset siis tapahtumajärjestäjille, kuvaajille, huoltopisteiden väelle, ensimmäisen kierroksen ajokavereille (2. ja 3. kierros kun menivät yksikseen ajellen). Sekä erityiskiitokset kaikille teille, joita ohitin viimeisen kierroksen aikana. Tilaa tarjottiin kun sitä pyysi, pyrin kyllä ohittaessa kiittämään, mutta tässä vielä iso kiitos.
Kärki meni jokaisessa sarjassa valtavan nopeasti ja omassa sarjassa voittaja osoitti vanhan sanonnan todeksi: "Jarru on vauhdin surma". Toisaalta jarruttomalla menopelillä saattaisi tullakin se surma, ainakin itselle. Onnittelut siis Simolle ja Iirolle sekä muillekin Tahkon täysmatkan selättäneille.
Jos joku on kiinnostunut lukemaan, millaista oli tänä vuonna ajaa neljä kierrosta, niin täältä löytyy yksi tarina.
Mulla on tuohon lääke. Tänään on viimeinen päivä ilmoittautua kuukauden kuluttua Norjan Altasta starttaavaan OffroadFinnmarkiin. Matkoja on tarjolla 300km ja 700km.. :rolleyes: Todennäköisesti saa ajaa sydämensä kyllyydestä ja vähän enemmänkin. Laitan tuosta kisasta uutta säiettä kilpailut-osioon, kunhan ehdin. Nyt kuitenkin kroppa ja psyyke vaatii muutaman päivän lepoa.
Hyvältä näytti 9:00 lähtö ja loistavat fiilikset tulee tosta musasta :D Hirveetä pilipalimusaa mutta sopii jotenkin kuin nyrkki silmään. Maaliin tullessa Halavatun papat menikin jo sitten vähän rasittavan puolelle (liian lujaa eikä voinut keskustella vastaanottokomitean kanssa huutamatta)
Jossakin vähän puolenvälin jälkeen kun kaaduin kovassa vauhdissa vähän ennen kuin käännyttiin oikealle jollekin hiekkatielle, taskustani putosi pumppu. Merkki ja malli: Axiom Carbon Pro. Jos joku on ottanut talteen ja jaksaa lähettää minulle niin maksan postikulut mielelläni. Sen verran kova tälli oli että kusin verta kisan jälkeen ja lähettivät Nilsiästä lanssilla Kuopioon. Jälkeenpäin voin todeta että oli tyhmää polkea maaliin tollasen jälkeen, varsinkin kun yksi katsoja/huoltaja oli jo soittanut HäKeen. Siinä vaiheessa en vaan tienny että jossakin oli vuoto.
Jää varmaan SM:t ja Syötekin väliin, mutta olen hengissä ja uskon että jo elokuussa pääsee ajamaan ja pitämään hauskaa poluilla!
Niin, ja eikö suonensisäinen nesteytys oo paras tapa palautua? Isotkin pojat tekee niin...
Ajattelin ihan samaa kun katselin reittiä kartasta, eli 25km reitillä saa Tahkon parhaat palat ja ei tarvitse ajaa +15km tietä pitkin että pääsee ekalle polulle taluttamaan jonossa.
Mahtava tapahtuma ja hyvä fiilis jäi, vaikka oma ajelu kärsikin vähän teknisistä ongelmista, mutta reitin suhteen voisi ehkä koittaa keksiä jotain uusia ratkaisuja?
Tuo kuulostaa hyvältä idealta. Jokohan ensi vuonna on ruuhkaa 25km lähdöissä? :)
Oma tahko meni tällä kertaa... läskiksi. Ajattelin nimittäin kokeilla miten reitti sujuu läskipyörällä, taustalla ajatus "ihan sama mitä pyörää siellä jonossa taluttaa". Eka kierros meni hienosti ja tein oman 60km ennätyksenikin, hivenen päälle neljä tuntia, mutta sitten voimat katosivat ja toinen kierros retkeiltiin rauhalliseen tahtiin.
Reitti oli nopeimmassa kunnossa missä olen sen nähnyt (eka vuosi taisi olla 2008). Osaltaan tähän vaikutti sää, mutta olihan siellä taas päivitetty polkuja hiekkatieksi, esimerkiksi Tarpisenmäkeen noustessa.
Läskipyörällä oli kyllä puolensa: hitaat kivikkoiset ylämäet sujuivat eleettömän helposti, samoin niistä muutamasta kosteasta kohdasta saattoi ajaa suoraa linjaa yli ilman mitään kiemurteluja. Ja se loppulasku oli kuin samettia, kunhan muisti pysyä irtokivien päällä eikä erehtynyt kuopille kuluneeseen ajouraan. Kiitos vielä kaikille kannustajille ja tietä antaneille, itsekin koitin parhaani mukaan väistellä kun takaa ilmoitettiin vapaan ladun tarpeesta. Kiitos myös uudesta polunpätkästä Särkijärven kupeella ja loppulaskusta, jossa oli nyt kiinnostavaa ja kivaa ajettavaa.
- Tomi
Oma onnistuneen itsensäkiduttamisen manifesti täällä.
Aikamoinen suoritus! Elän toivossa että löydän kokoelmastasi todisteen osallistumisestani, vaikka vain 25 km:n aamulenkki tulikin tehtyä. Lähtökuvissa näyn yhdessä sumeana taka-alalla, joten toivo heräsi... Minua tähdättiin kyllä kameralla loppulaskussa, mutta en tiedä räpsähtikö kamera tai kuka kuvaja mahtoi olla.
Muuten voi vaan todeta, että mahtava oli tuo lyhyt reitti. Olin nopeampi kuin kuvittelin voivani olla ja pyörä toimi loistavasti vaikka en täpärillä lähtenytkään liikkeelle.
Kuvissa näkyvästä El Grande-kyltistä pitää antaa erityinen kunniamaininta. Sen näkeminen oli tragikoomisin hetki pitkiin aikoihin. Ei ole hetkeen aikaan itkettänyt ja naurattanut yhtä paljon samaan aikaan.
Kyltille päästessäni olin aivan loppu eikä kylttiin piirretty risti tuntunut mitenkään liioitellulta koska sillä hetkellä olin varma etten selviäisi huipulle asti hengissä edes tunkkaamalla. Silti kyltti pisti hymyilyttämään ja niin sitä tuli urhoollisesti poljettua koko nousu huipulle asti jalkautumatta kertaakaan.
Toisen kerran putkeen 120 kilsaa omaa vauhtia. Vauhti ei huimaa, mutta itsensä haastaminen ja loistavaan tapahtumaan osallistuminen toimivat motivaation lähteinä. Maaliin pääsemisen fiilis on loistava! Ens vuonna vähän kovempaa taas. Nöyräksi vetää ku jengi vetää sinkulalla ylämäessä ohi ja naisia suhahtelee ohi oikealta ja vasemmalta :)
Ehkäpä pitää siirtyä poluille...Ei vaan, tuli niitäkin luonnollisesti muutamia koluttua, mutta ei nuo lähimmät olleet sitä vaikeusluokkaa mitä Tahkolta löytyi. Mutta mutta, oppia ikä kaikki jne...Suurin haaste tosian oli ne toisille nopeat alamäkivoittoiset polut. Kait se pitää vuosi vieläharjoitella niillä poluilla ja kokeilla ensi vuonna, että auttoiko?
Tässä pieni GoPro video mun 120km suorituksesta:
http://youtu.be/bGcegyF-6ME
Marko
Hyvä keli ja kelpo vire menivät hukkaan sinkulasta ensimmäisellä kierroksella Kinahmin huollon jälkeen katkenneen kammen takia. Raatoauto järjestyi nopeasti (kiitos kuskille ja koko organisaation toiminnalle) ja 120 km vaihtui kamat vaihdettuani 25 km reitin hölkkäilyyn. Maisemiakin tuli tiirailtua. Toinen dnf peräkkäin kyllä harmittaa. Sunnuntaina oli vielä fiilis, että ei ***** enää koskaan, mutta eiköhän ensi vuonna kolme kiekkaa kutsu kun yllytystäkin pukkaa.
Purkan blogi ja kisaraportti onnistuneesta 240 km kisasta:
https://purkka0206.wordpress.com/201...-tahko-240-km/
Tosi hyvä pätkä. Menee "mainoksesta". ;-) Ei vaan taas jyrkät alamäkikohdat näytä videolla kovinkaan jyrkältä.
Omasta puolesta; olin 120km ekaa kertaa ajamassa - maalissa jo ajattelin, että ensi vuonna uudestaan. :cool:
Kiitos Tahkon huoltojoukoille - olette tärkeä osa hyvää tunnelmaa.
Hieno pätkä. Tuli Koistis-Kostikin esiteltyä visuaalisesti, mukava nähdä aina kuka linssin toisella puolella on. Ja ihan hauskan näköinen loppulaskukin oli, jäi tällä kertaa ajamati ko. ainaisen vinetyksen kohde takavaihdevaijerin napsahtaessa irti vivun pään nipan prässäyksistä (!! WTF) 40 kilsan jälkeen. Jossiteltavaa ei jäänyt kuin siitä olisiko kannattanut alkaa tuuskaamaan sinkulaksi tai olisiko kannattanut koittaa sitoa vaijeria johonkin kiinni. Kahden viime vuoden tekniset ongelmatkin selkenivät, nimittäin huomasin ajaneeni kahtena epäonnisena viime vuonna samalla numerolla. Uusi epäonnennumeroni on siis 6095.
"Mulla on tuohon lääke. Tänään on viimeinen päivä ilmoittautua kuukauden kuluttua Norjan Altasta starttaavaan OffroadFinnmarkiin. Matkoja on tarjolla 300km ja 700km.."
Voi voi! Nuo ovat ainakin minulle pahoja lauseita ja vinkkejä! :) Onneksi työt estävät moiset hulluttelut, vaikka kutkuttavan houkuttelevia matkoja ovatkin....
Aloittelijan kokemuksia lyhyesti:
Ensimmäinen Tahko, ensimmäinen maastopyöräkisa -- ja itseasiassa elämäni ensimmäinen urheilukilpailu noin ylipäänsä. Maastopyörän hankin keväällä 2013 eli vuoden ehtinyt lajia harrastaa.
Tahkosta päälimmäinen fiilis oli, että tapahtuma oli todella hauska -- toimivat järjestelyt, jengi hyvällä tuulella ja reitti todella kiva.
Kisaa edeltävänä iltana tuli hieman ylimääräistä ohjelmaa, kun pyörää viimeistellessäni todettiin, että takakumi on revennyt kyljestä. Kello oli 21:45 joten hirveällä kiirellä majapaikasta tapahtuma-alueelle kumia etsimään -- ja eihän 27.5" kumia mistään meinannut löytyä! Pelkkiä 26" ja 29" kumeja oli tarjolla, kunnes Pyörähuolto.comin pakettiautosta löytyi omistajansa omilta kiekoilta sopiva kumi. Valtavat kiitokset heille, olisi kisa tyssännyt muutoin alkuunsa.
Lähdin liikkeelle 9:20-lähdöstä 60 kilsalle, ainoana tavoitteena päästä kunnialla maaliin. Ajo sujuikin kivasti ja maaliin päästiin ilman murheita -- kerran pomppasivat ketjut irti vaihtovirhehäslingissä ja loppulaskussa puhkesi etukumi -- onneksi vuoto oli niin hidas, että maaliin tulin ajaen ja tavoiteajassa.
Oliko reitti sitten odotusten mukainen? Oli ja ei. Se mitä olin konkareilta kuullut, täsmäsi pitkälti omiin fiiliksiini. Tosin pelkäsin aivan turhaan reitin loppupuoliskoa, jonka rankkuudesta oli peloteltu -- oma fiilis oli, että loppu ei missään tapauksessa ollut alkua rankempi, melkein toisinpäin. Ja peloteltu El Grandekin oli vain pitkä mutta helppo mäki. Ehkä lujempaakin olisi voinut ajella, nyt tuli pidettyä syke koko ajan varsin matalalla, keskisyke vain 151, mutta toisaalta se oli valittu strategia: riskeittä maaliin. Teknisyydeltään reitti oli helpompi kuin ennakkoon luulin, tunkkaamista ei moni paikka vaatinut -- paitsi Kinahmin loputon jyrkkä nousu, jossa ihan ruuhkan takia mentiin hiipimisvauhtia jonossa.
Varmasti uudestaan.
Lisätään vielä omia kommentteja reissusta.Tahkolla kilpailun ulkopuolella olen ajanut 25 lenkin 5 kertaa ja kerran kilpailussa,viime vuonna. Tänä vuonna vaihdettiin extempore perjantai iltana 25km->60km :D
Ei harmittanut. Itse tykkäsin kun välillä oli niitä tie siirtymiä. Niillä pystyi pitämään todella reipasta vauhtia(esim 2 huollon jälkeen mentiin koko tie osuus n.35km/h keskarilla), ja vaikka vauhtia sai pitää, sain ainakin itse hieman "levätä" näillä tie pätkillä. Ehkä jos jotain muuttaisin/voisi muuttaa, lyhentäisin alun tie/latu osuuttaa ennen kinahmi 1.
Loppulasku näin jälkikäteen oli hyvä,paljon parempi ja haastavampi kuin suora ränni alas.
Ainoana miinuksena oli se ettei tahkolahden tiellä ollut liikenteenohjaajia :o Ja toki toisena ne tuolihissin tuolit :o Itse kävin perjantaina laskemassa uusitun laskun ja totesin jo silloin nuo tuolit,mutta tuumasin että mahtuuhan tuosta. Kilpailussa sitten tultiin kovaa ja ei se välikkö enää ollutkaan niin riittävä,silti osumilta vältyttiin.
Ensi vuodelle siintää mielessä 120km matka...
Kolme kuuskymppistä takana ja melkein pelkästään positiivista sanottavaa Tahkosta. Tällainen sunnuntaipyöräilijä tosiaan tuntee ylittäneensä itsensä kun pääsee edes kunnialla maaliin tällaisessa koitoksessa. Ehkä siksi se ainoa narina onkin juuri se viimeinen palkinto tai oikeastaan sen puute. Aika monta juoksutapahtumaa kiertäneenä olen tottunut siihen että maaliin saapuessa saa myös yleensä aina jotain käteen. Siis jotain josta jää pysyvä muisto eli mitali, laatta, diplomi tai edes tarra. Mutta kun saavut Tahkolla maaliin niin ainoa mitä tapahtuu on että chippi irrotetaan pyörästä ja se oli siinä. Minulle ainakin on jäänyt joka kerta vähän hölmö olo että tässäkö se sitten oli? Jäät sinne yleiseen hälinän ja mietit mitä nyt sitten.
Monissa isommissa juoksutapahtumissa on maaliin tultua sellainen "kuja" jossa saat ensin mitalin ja sitten siinä on sponsorien pöytiä joista saa heidän tarjoamiaan syömisiä ja juomia. Siinä tuntee itsensä huomioiduksi myös maaliintulon jälkeen ja ikäänkuin "laskeutuu" takaisin reitiltä myös henkisesti. Tahkolta tällainen kokemus minusta puuttuu varsinkin kun viimeisten satojen joukossa maaliin tulevia ei selostajakaan ymmärrettävästi jaksa enää kauheasti hehkuttaa vaikka se heille voi olla suurempi saavutus kun monelle tunteja aikaisemmin saapuneelle.
Aika pieni asiahan tämä on mutta on kyllä joka kerta hieman harmittanut.
Buffi tuntuu joka kerta hyvältä, mutta kyllä ehdotonta huippua maalissa oli saada kovanaama paistinpannu käteen. No, vaatihan se neljä kiekkaa ja vähän reilu 15 tuntia ajoa.
Neljän kierroksen kiertäjien Dagen efter-kokemuksista olis hauska kuulla, siis miten palautuminen on edennyt päivinä +1, +2 etc. Ite olen ollut havaitsevinani että päivä +2 on se, jolloin väsymys iskee kroppaan rankimmin. Toki itse vain 2 kierrosta retkeilin täläkin kertaa, siksipä kiinnostaisi kokemukset pidemmiltä matkoilta.
Muutamia sensuroimattomia kuvia lisätty. Joukossa voi olla epäonnistuneitakin otoksia. Ei sitten kaupallista käyttöä, nettikäytöstä voisi kysyä vaikka privaviestillä.
https://farm4.staticflickr.com/3916/...9a727ce9_o.png
Vielä jaksaa hymy irrota loppusuoralla.
La illalla väsytti, paikat aikalailla jumissa. Su aamulla pirteä fiilis, paikat paremmassa kunnossa. Ma aamulla pirtä olo, vaikka yöllä ei saanut unta kuin 4h, kun oli illalla niin kierroksilla.Työpäivä meni vähän horroksessa.Ti paikat kipeämmät kuin su ja ma. Väsytti kohtuu reilusti. Tänään ei enää tuntoa lihaksissa ajosta, väsyttää ehkä eniten sitten la illan.Kaikkina arkipäivinä pyörällä 4km töihin ilman mitään tuskaa.
Niin, ehkä se pointtini oli juuri se että hyvin monet tapahtumat pitävät kaikkia läpi päässeitä jonkun pienen muistamisen arvoisena. Ei siis ole tarvinnut olla erityinen rautakoipi vaan pelkästään itsensä voittaminen maaliin pääsemällä on ollut palkinnon arvoinen. Mutta Tahkolla näin siis ei ole ja onhan se tapa sekin ja suurin osa on varmaan tyytyväisiä näinkin.
Minä kyllä edelleen kaipaisin jotain konkreettista muistoa josta jälkipolvetkin näkevät vintin laatikoita penkoessaan että olen joskus 2000-luvun alussa jaksanut omin lihasvoimin polkea moisen matkan ;)
Siinähän se meikäläisen karvainen naama näköjään komeilee Fobin postauksessa. Helppo hymyillä, kun ensimmäinen Tahko-buffi on muutaman polkaisun päässä.
Naputtelin blogiin reissun kommelluksista juttua ja tietty kuvia. Matkaan mahtui sekä vastoinkäymisiä että huikeita onnistumisia.
http://fat-bike.fi/tahko-mtb-2014/