Työmatkatemmon säännöt?

[rosa]

Täytynee korjata pyörää sen verran, että kuulee tempoilevat.. Selityksiä, selityksiä, mutta pyöräni räminältä en kuullut takaa tulevaa NAISTA maantiepyörällä.. Kerrankin kun ajelin rennosti, ettei tarvi ihan hiessä olla tunnilla niin tappiohan siitä tuli heti. Tuskissani ja voimattomana tuijotin horisonttiin katoavaa ponnaria.

Miten muuten selviätte häpeästä ja pahasta olosta tappion jälkeen? Vai saako siitä edes selvitä. Ristiä kannetaan loppuelämä. Hautakiveen teksti: hävinnyt.

[Kare_Eskola]

Mäkelänkadun ja Koskelantien risteys. Pikataival töistä kotiin aluillaan, tuuli suhisee korvissa.

Edessä näkyy mustalla sinkula-Bianchilla URPO. Liian pitkistä NILKKASUKISTA päättelen urpon PAISTIKSI. En viitsi tuhlata mokomaan liike-energiaa, vaan ohitan liikennevaloja ja reitinvalintaa hyödyntämällä, kymmenientuhansien työmatkakilometrien hiomalla TAKTIIKALLA.

Palaan normaaliin lentonopeuteen lehmuskujalla, ajattelen tulevia KISOJA. Vaan EIKÖ MITÄ!?!!

Takavasemmalla silmänurkassa näkyy musta keula, joka pyrkii ryömimään rinnalle. Tämä PAISTI ei edes loppuun ajetuista kolmos-SIDEISTÄNI ymmärrä, että minun kanssani ei PELLEILLÄ.

Mutta nyt ei voi EPÄRÖIDÄ. Nousen putkelle, kiihdytän. Jos olisin auto, olisin TURBO - pikku viiveellä moottorin voima uhmaa kiihtyvyyden lakeja. Vältän TAPPION noin kahdenkymmenen sentin marginaalilla.

PAISTI jää peesiin, mutta en suo hänelle tuulensuojahyötyä, vaan hiljennän matkalentonopeuteen. Silmänurkastani pidän vahtia. Taustapeilit ovat HÄVIÄJILLE. Jos PAISTI haluaa leikkiä, niin saa leikkiä.

"Ai sinä luulit että tämä on kisa?" hän kysyy peesistä HÄVIÄJÄN äänellä. En alennu vastaamaan HÄVIÄJÄLLE. Minä TIEDÄN että tämä on kisa. Ja hän tietää myös. Ja hän hävisi jo silloin LIIKENNEVALOISSA. Minä EN hävinnyt.

NÖYRYYTETTYNÄ paisti kääntyy pois peesistäni. En vilkuile loppumatkasta taakseni, en yhtään, paitsi ehkä vähän.

En ole HÄVINNYT koskaan.

No joo, on minut ohitettu, mutta EPÄREILUSTI, ja tilanteissa joita EI LASKETA. Minä EN ole hävinnyt. EN. OLE.

[BONK]

Ristiä kannetaan loppuelämä. Hautakiveen teksti: hävinnyt.

Totta, ristiä kannetaan hautaan asti. Ainoastaan orjantappuraseppeleen paine ohimoilla vaihtelee. Hautakivien teksteistä ei kannattane ottaa suuremmin stressiä, kuolema nollaa saldon. Tiedossa ei muutenkaan liene kuin yksi tapaus viimeisen, reilun 2000 vuoden ajalta kun tempoilija on noussut kuolleista. Silloinkin kuulemma kisoja ajettiin vain aaseilla. No, nykyisinhän aasit ajavat kisoja joten eihän sitä koskaan tiedä...

[Oatmeal Stout]

Kilvanajoa liikenteen seassa? Oletko ihan totaalinen idiootti?

Jos Sinun täytyy kysyä, niin olet hävinnyt.

[BONK]

Mäkelänkadun ja Koskelantien risteys. Pikataival töistä kotiin aluillaan, tuuli suhisee korvissa.

Edessä näkyy mustalla sinkula-Bianchilla URPO. Liian pitkistä NILKKASUKISTA päättelen urpon PAISTIKSI. En viitsi tuhlata mokomaan liike-energiaa, vaan ohitan liikennevaloja ja reitinvalintaa hyödyntämällä, kymmenientuhansien työmatkakilometrien hiomalla TAKTIIKALLA.

Palaan normaaliin lentonopeuteen lehmuskujalla, ajattelen tulevia KISOJA. Vaan EIKÖ MITÄ!?!!

Takavasemmalla silmänurkassa näkyy musta keula, joka pyrkii ryömimään rinnalle. Tämä PAISTI ei edes loppuun ajetuista kolmos-SIDEISTÄNI ymmärrä, että minun kanssani ei PELLEILLÄ.

Mutta nyt ei voi EPÄRÖIDÄ. Nousen putkelle, kiihdytän. Jos olisin auto, olisin TURBO - pikku viiveellä moottorin voima uhmaa kiihtyvyyden lakeja. Vältän TAPPION noin kahdenkymmenen sentin marginaalilla.

PAISTI jää peesiin, mutta en suo hänelle tuulensuojahyötyä, vaan hiljennän matkalentonopeuteen. Silmänurkastani pidän vahtia. Taustapeilit ovat HÄVIÄJILLE. Jos PAISTI haluaa leikkiä, niin saa leikkiä.

"Ai sinä luulit että tämä on kisa?" hän kysyy peesistä HÄVIÄJÄN äänellä. En alennu vastaamaan HÄVIÄJÄLLE. Minä TIEDÄN että tämä on kisa. Ja hän tietää myös. Ja hän hävisi jo silloin LIIKENNEVALOISSA. Minä EN hävinnyt.

NÖYRYYTETTYNÄ paisti kääntyy pois peesistäni. En vilkuile loppumatkasta taakseni, en yhtään, paitsi ehkä vähän.

En ole HÄVINNYT koskaan.

No joo, on minut ohitettu, mutta EPÄREILUSTI, ja tilanteissa joita EI LASKETA. Minä EN ole hävinnyt. EN. OLE.

Nyt on Kare sen verran hapanimelää nyyhkimistä, että seuraavalle työmatkalle kenties hame päälle ja selkään lappu "OHITA MINUT"?

[fubu]

Minulle kävi tänään niin, että ohitin työmatkalla koiran.

Se oli sellaisessa hollantilaistyyppisessä rahtipyörässä, aika kookas turrukka, ehkä 25-kiloinen ja mukavanoloinen. Kutsutaan sitä vaikka Turreksi. Kun lähestyimme risteystä, näin miten Turre käänsi katseensa hetkeksi isäntäänsä. Ylämäessä ajoin rinnalle, ja katsoin Turrea. Se katsoi minua hetken, huokaisi syvään ja käänsi katseensa menosuuntaa kohti.

[p bonk]

Työmatkatemmon sääntö numero n+1: älä ohita pomoasi.
...

Vähän samaa kuin se takavuosien viidakon laki, ettei kannata ajaa pomon autoa hienommalla tai uudemmalla mallilla.

[fyah]

Nyt oli kova tempo päällä ja ketju kireellä Nishikissä koko matkan. Pakkasin työvaatteet reppuun ja suihkukamppeet mukaan eilisestä viisastuneena. Sininen metalli hohti allani aamuauringossa kun kurvasin pihasta tietäen että kuulaan aurinkoisesta kelistä tai alkusyksyn värikkäistä maisemista on turha uneksia nauttivansa. Napsuttelin Deoret oikealle välitykselle ja laitoin Truvativit pyörimään.

Saavutin piakkoin cyclocrossarilla liikkuneen kaverin, jonka tulkitsin ottavan osaan työmatkatempoon joskaan hänellä ei ollut reppua ja pitkät bibsit sun muut ajovermeet päällä. Tuulipuku kahisten ja lahkeet lepattaen lähestyin mutta kohde huomioi lähetymiseni ja lisäsi vauhtia. Tuotimme muille tappioita kiitäessämme halki peltomaiseman peräkkäin kuin jonkin suuremman voiman ajamina. Roikuin tuulenviiman verestävin silmin parin kymmenen metrin takamatkalla kun kaveri päätti nousta irti satulasta. Hybridi kun ei rullaa mihinkään niin on pakko voimalla runtata isompaa sisään jos meinaa pysyä kyydissä joten luonnollisesti myös tein näin ja nousin itsekin putkelle kädet nousukahvoja puristaen. Vilkaisu taakse kohteelta ja hyvällä rytmillä eteenpäin.

Roikuin punaisella kuten tempon luonteeseen kuuluu ja kuulin korvissani Selinin selostusta siitä miten tuskan on oltava tempossa hirvittävä jos meinaa että pyörä liikkuu. Etäisyys säilyi samana kuin näkymätön naru olisi meidät yhdistänyt. Liikennevaloissa ajattelin tilaisuuteni tulleen ja kyttäsin vihreitä (olin toki tarkkailut ettei takaa tule ketään ja yritin lentävää lähtöä mutta valot olivat punaisella liian pitkään). Lähdimme molemmat liikkeelle tietäen pelin hengen ja jäin puolen renkaan mitan päähän siitä että hän olisi kokenut tappion tuskan koska koukkasi vasemmalla ja jatkoin itse suoraan. Ajoin töihin ilman tappioita mutta olo on silti tyhjä.

[nokku]

Naisillakin tuntuu olevan jonkin sortin taipumus työmatkatempoiluun, sillä eilen kotimatkalla oli yksi parivaljakko ja kaksi yksittäistä naispolkijaa, jotka enemmän tai vähemmän keskenänsä kilvoittelivat. Vauhtikin oli kohtuullinen, kiitos napakan myötätuulen. Kärjessä ajava oli jonkin sortin kadenssisukkaliina eli selkeästi oli naistyömatkatempoilun ammattilaisia liikkeellä, harvinaista.

[Risto Koivunen]

Kaikki työmatkatempoilijathan ovat lähtökohtaisesti ammattilaisia, koska ovat menossa harjoittamaan kyseistä ammattiaan (tai tulossa sieltä).

[Halloo halloo]

Oliko niitä Ohita minut-ajopaitoja jo tulossa?

[kampia]

RE: Työmatkatemmon säännöt?

Kärsin rengasrikon kotimatkalla. Taluttelin sitten suorinta tietä pyörän kotia kohti. Manailin matkalla tulevaa mittavaa miinussaldoa, mutta ei. Reilun kolmen kilometrin kelvimatkalla meni ohi vain tietä eestaas pyörivä poika bmx-pyörällä. Kelvin jälkeen pääsi metsän suojiin eikä sielläkään näkynyt maastokuskeja. Nyt siideri auki ja paikkaushommiin.

[toripolliisi]

Tänään oli hieno päivä! HIANO!! Aamulla kun poljin suht leppoisasti kohti työpaikkaa niin noin 2/3 matkaa ajettua edessä näkyi mies ja maantiepyörä. Ilman vauhdin lisäämistä sain ajettua miehen kiinni. Jouduin noin 500m peesaileen, koska edessä oli lyhyellä matkalla 3 risteysaluetta ja yksi tunneli, jossa on y-risteys, eli jos siinä lähtee ohi niin voi tulla kovasti kylkeen. Maltoin mieleni vaikka sellainen ei olekaan hyväksyttävää TMT:ssä. Heti kun tilanne salli niin pukkasin kampiin hitusen lisää vauhtia ja rinnalle. Jotenkin osasin jo odottaa, että mies jolla on huippu maantiekiituri, kypärä ja pyöräilykamat ei todellakaan antaudu helposti.

Kun takarenkaani oli hänen eturenkaan kohdalla kuulin kuinka pyörän vaihteet rupesivat naksumaan! Olin onnellinen, joten GAME ON! Olin pakotettu napsauttamaan yhden vaihteen myös isommalle ja sit mentiin. Hyvin mies peesissä pysyi, mutta ohitusta hän ei lähtenyt yrittämään.. Lopussa oli pakko ottaa alakahvoista kiinni ja potkaista loputkin hiilarit reisistä käyttöön. Tällä kertaa se riitti ja mies luovutti suht nätisti. Hieno tappion välttäminen, joten toivoa on, että tänä kesänä ei feltillä tappiota koeta!! Otanpa sen kunniaksi nyt olusen!

[Fuuga]

Tänään tuli sitten ensimmäinen tappio pitkään pitkään aikaan - oikeastaan kaksikin. Tyypillinen naisten kiero tapa uhmata kohtaloa ja ylittää tie punaisilla ja jäädä keskikorokkeelle patseeraamaan, koska vielä takaa vasemmalle kääntyvät estivät toisen ylityksen. Siinä sitten toljotettiin muut ja ihailtiin (tyhmän)rohkeutta.

Entäs tämä toinen tappio? Samoissa valoissa perään ilmestyi mummopyörällä kulkeva shortsisankari. En edes osannut odottaa iskua, mutta niin vain se yhtäkkiä kampesi vierelle ja meni ohi. Katsoin silmät ymmyrkäisinä Edge 500, joka näytti 30.1 km/h nopeudeksi. En ollut uskoa silmiäni, mutta siinähän meni kevytrunkoinen versio sähkömoposta. Ajattelin antaa kaverin mennä menojaan - en ole kovinkaan revanssihakuinen, mutta kun yhdessä nyppylässä näytti siltä kuin kaverilla olisi reisien sisältö alkanut huveta, nostin nopeutta sen verran, että saavutin pikkuhiljaa menijää. Kuinka ollakaan, kaveri ei pystynyt pitämään kuin 36km/h tasaisella ja ylämäissä nopeus tippui reilusti alle 30 km/h, joten päätin, että Ilmalan aseman nousussa jos näyttää siltä, että kaveri uupuu tyystin menen ohi vaikka kuinka tuntuisi tyhmältä ja niin sitten kävi. Mopon nopeus hiipui sinne 28 km/h luokkaan, joten oli pakko ottaa pari reippaampaa polkaisua, jottei kaveri luulisi pystyvänsä peesaamaan. Eipä näkynyt sen jälkeen....

Niin, ja olihan se toissapäiväinen. Salakavala juonikas ja selvästi kokenut kisakuski, jonka ajotyyli oli tätä 'minä en tiedä mitään TMT:stä, mitä se sellainen on?' - hämäystä. Ja aivan kuin kaveri olisi seurannut minun päivittäistä menoani edestakaisin usean kuukauden ajan, juuri hieman ennen kuin kaverin reitti eroaa omastani; alaotteelta kunnon puristukset, ohi ja risteyksestä pois kilpatantereelta. Täysiverinen oppikirjasuoritus!

Ja niin ja se sitä edellinen, ja sitä, ja sitä ja sitä...

[t1lkku]

Itse pystyn vasta nyt kertomaan viime viikon tapahtumista, hävettää niin. Yleensä olen itsevarma tempoaja, joka syöttää sitä kalkkia. Kaikki meni normaalin käsikirjoituksen mukaan: aamulla muutamat päänahat, ja iltapäivällä samat suunnitelmat kotimatkalle. Mutta kilometri ennen kotiovea tapahtui jotain, mitä en vain voi käsittää. Nousin pienen nyppylän päälle. Takana tuli hyvällä temmolla maasturikuski. Ei hätää, normivauhdilla selvitään. Suojatiellä piti pysähtyä ja päästää autot alta pois. Mitä teen suojatien jälkeen...Päästän maasturikuskin ohi lähes pysähtymällä tien reunaan!!!! En ymmärrä vieläkään mitä tapahtui. Kaveri oli aivan yhtä pihalla tapahtuneesta. Ei......ymmärrä.....