Solisluun vammat ja niistä toipuminen

[LJL]

Ymmärtääkseni leikataan, jos sijoiltaanmeno on huomattavan suuri. Minulla se ei ollut niin suuri että sitä olisi pitänyt aukomaan ruveta. Olen vain nyt hiukan ymmälläni että onkohan siltä seudulta mennyt jotain nivelsiteitä tai jänteitä enemmänkin rikki kun paraneminen ei oikein etene.

Yksi asiallinen lääkäri sanoi että jos leikataan niin pitää leikata aika pian onnettomuuden jälkeen. Myöhemmin ei enää auta sorkkia.

trauma

Ok! Toivotaan parasta että tulisit 100% kuntoon!

Onnettomuuden tapahduttua traumapäivystyksen lääkäri sanoi minulle, että heti ei voi sanoa mitään leikkaamisesta, mutta n. viikon kuluttua loukkaantumisesta tulisi tarkistaa liikeradat ja arvioida leikkaustarvetta. Eli kaiketi jossakin parin viikon kuluessa leikataan, jos leikataan.

Juoksin muuten äsken ensimmäiset askeleet onnettomuuden jälkeen, ja vitsit että otti henkeen ja olkapäähän. Kuukausi takaperin ajoin Tahkolla 60km aikaan 3:41 ja nyt ei meinaa jaksaa juosta sataa metriä bussiin. Ihme homma… Ei näköjään auta ruveta repimään tässä vaiheessa toipumista.

-Lauri

[orcatri]

Oma tarina lyhyesti:
17.5. kolari, jonka seurauksen solisluun päästä pala irti
8.6. korjausleikkaus, koska ei parantunut kolmessa viikossa ollenkaan
noin kuusi viikkoa leikkauksesta käsi taas käyttökelpoinen - fysioterapiaa ja kuntoutusta saan vieläkin
Jälkiviisaasti olii pitänyt vaatia leikkaus heti, sillä leikkauksen jälkeenhän paraneminen alkaa alusta.

Vähän pidenmpi tarina toisessa langassa.

[Kortsu]

Iltaa,

4 viikkoa sitten räjähdin Levillä yhden laituridropin alastuloon ja kaikenlaisten vammojen joukossa oli mm. pirstaloitunut solisluu. Rovaniemellä olivat sitä mieltä, ettei leikata, vaikka leikkauskriteerit olisivat täyttyneet. Kotiuduttuani kävin ensimmäisillä kontrollikäynneillä yksityisellä, jossa todettiin röntgenkuvista leikkaustarve. Leikkaus ei olisi ollut välttämätön, mutta roisi röntgenkuva, ihon alla törröttävä luunpää sekä oikean käden rajoittuneet liikeradat tekivät leikkaamisesta ainoa järkevän vaihtoehdon (itse ainakin koin asian näin).

Viime viikolla oli operointi ja kehoani ehostettiin metallilevyllä sekä -ruuveilla. Vekki on aika hurjan kokoinen ja käden lïikeradat taas varsin jumissa, vaikka parissa viikossa ne ehti saamaan jo suht hyvään jamaan. Karuinta tässä on se, että menee aika pitkälle fysioterapian ja parantelun kanssa ennen kuin voin taas aloittaa esim. kuntosalilla käymisen. Innokkaana laskijana olen tietysti harmissani, koska lankut pysyvät pölyttymässä talven loppupuolelle saakka.

Tämä oli toinen kauteni painovoimailua normaalin maastohiostelun ohessa ja kehitystä tapahtui paljon, vaikkei ajopäivä paljoa ehtinyt kertymäänkään. Nyt toinen raju onnettomuus tälle ajokaudelle vetää hiljaiseksi ja pistää väkisinkin miettimään, että haluanko tai onko edes järkevää jatkaa alamäkipyöräilyn parissa vai kannattaisiko keskittyä pelkkään maastohiosteluun. Tähän vastauksen tarjoaa todennäköisesti vain aika, jota tulevan loppusyksyn ja talven aikana on liiankin paljon käytettävissä kaikenlaiseen pohdiskeluun.

Semmosta...

[Soolo]

Kaaduin marraskuussa, solisluu meni poikki ihan olkapään läheltä. Pari viikkoa sitten otetuissa kuvissa luutumista ei ollut tapahtunut lainkaan, tän kuun lopussa otetaan uudet kuvat, toivottavasti lähtee luutumaan. Olkapää on kipeä ja naksuu.

[Jneed]

Tuo uusien kuvien ottaminen on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on ettei luutuminen tapahtuisi väärään asentoon ja aiheuttaisi liikeratojen vääristymää. En tiedä kuinka yleistä se on, mutta 2 viikon kuluessahan on toivottavaa että luunpäät on yhdessä.
Joskushan nämä on helppoja kun luutumiskohta on symmetrinen, toisinaan on taas säröä ja luunpäät ei meinaan millään kohdata. Joskus taas näyttää siltä, että päät on yhdessä ja luutuminen on alkanut...kuitenkin tämä on lumetta ja liitoskohta on ihan höttöä. Eli mitään yleispätevää etenemistä ei liene.
Mulla meni solisluu irtipoikki reilu vuosi sitten ja tehtiin ratkaisu ettei leikata. Vähän arvelutti ja pelkona oli että toinen luunpää tulee ihosta läpi. Kylkiluutkin sai samalla runtua ja olkapään lihakset. Luutui kuitenkin onneksi hyvin. Komia vaatekoukku luun päästä lopulta tuli. Siihen voi kesällä asettaa vaikka lippiksen

[Soolo]

Noi kuvat (siis viimeisimmät) otettiin 2 viikkoa sitten, lääkäri harkitsi pitkään leikatako vai ei, päädyttiin odottamaan josko se lähtis luutumaan. Todella veemäistä tää odottelu.

[kuovipolku]

Komia vaatekoukku luun päästä lopulta tuli. Siihen voi kesällä asettaa vaikka lippiksen

Jotkut hankkii lävistyksiä, mutta toiset asettelee luitaan itseään koristellakseen!

Tosin ortopedi mainitsi ettei koko komeus välttämättä säily vaan luupatti sulaa aikanaan. No, puolessatoista vuodessa ei ole tapahtunut mitään pelkällä silmällä havaittavaa...

[Karelin]

Lisätäänpä uusi tarina tähän ketjuun:

16.2. törmäilin pyörän kanssa niin että vasen olkapää sai mojovan iskun. Muutamien lääkärikäyntien jälkeen diagnoosiksi varmistui ac-nivelen luksaatio, joka luokaltaan pahinta laatua. 29.2. olkapää leikattiin jollain uudella tightrope-tekniikalla ja nyt kohta viikon elellyt yksikätisenä, kun käsi on koko ajan kantositeessä. Kättä saa liikuttaa vain sen mitä pukeutuminen ja peseytyminen vaatii. Kyynärnivelelle ja ranteelle on myös muutamia jumppaliikkeitä etteivät vallan jäykisty.

Käsi on lähes kivuton, kun olen seisaallaan eikä ole pahastunut kävelystäkään, joten olen kävellyt jo leikkausta seuraavasta päivästä lähtien yli 10km päiväkävelyitä. Makuulla käsi on kaikkein kipein ja yöt ovatkin hankalia. Yli kaksi viikkoa käsi on vielä kantositeessä ja senkin jälkeen viikkoja liikkeet hyvin rajoitettuja. Tiedustellessani lääkäri meinasi, että maantiepyörän satulassa voisin olla 2-3 kk:n päästä. Kyllä syö miestä, kun viime päivinä on ollut selviä merkkejä kevään tulosta ilmassa.

Jotain kunnon hikoilua ja hengästymistä aiheuttavaa liikuntaa olisi kuitenkin pakko saada, joten ajattelin, että mahtaisko trainerillä millai saada poljettua vain yksi käsi stongassa. Ja varmaan trainerissä uskaltaisi kipeänkin käden ottaa aiemmin mukaan, kun ei siihen kohdistuu tärinää ja iskuja niin kuin tiellä ajettaessa. En ole koskaan trainerilla ajanut, joten pystyykö joku sanomaan, että onko ajatuksessa mitään järkeä? Esim. heiluuko pyörä trainerissa niin, että yhdellä kädellä on epämiellyttävä olla? Työpaikan kuntosalilla on kylläkin kuntopyörä, jota aion mennä pian yksikätisenä sotkemaan, mutta se on niin huonolaatuinen laite, että sillä harjoittelu on joka tapauksessa epämiellyttävää.

Summa summarum, tässä asiat mitä olen oman olkapäävammani yhteydessä oppinut:

1. Mene erikoislääkärille. Heti tapaturman jälkeen menin terveyskeskuspäivystykseen, jossa kokematon tk-lääkäri otatti kyllä rtg-kuvan, mutta etsi siitä vain murtumaa. Koska olkapää ei määrätyllä levolla asettunut, menin yks. lääkärikeskukseen, jossa kokeneempi yleislääkäri katsoi, että solisluu ei hänen mielestään ole niin kuin pitäisi. Otatti lisää rtg-kuvia ja pyysi rtg-lääkärin lausunnon. Tämä totesi solisluun pään olevan luun paksuuden verran kohollaan ja sen viittaavaan ac-nivelen luksaatioon. Kehotti menemään ortopedille. Näin tein ja ortopedi totesi pikimmiten vamman laadun ja että ikäni, ammattini ja harrastuksieni vuoksi leikkaus on tarpeen.
2. Pidä hyvää tapaturmavakuutusta.
3. Ennaltaestävyyden kannalta muista turvallinen tilannenopeus

[Markku Liitiä]

joten ajattelin, että mahtaisko trainerillä millai saada poljettua vain yksi käsi stongassa. Ja varmaan trainerissä uskaltaisi kipeänkin käden ottaa aiemmin mukaan, kun ei siihen kohdistuu tärinää ja iskuja niin kuin tiellä ajettaessa. En ole koskaan trainerilla ajanut, joten pystyykö joku sanomaan, että onko ajatuksessa mitään järkeä? Esim. heiluuko pyörä trainerissa niin, että yhdellä kädellä on epämiellyttävä olla? Työpaikan kuntosalilla on kylläkin kuntopyörä, jota aion mennä pian yksikätisenä sotkemaan, mutta se on niin huonolaatuinen laite, että sillä harjoittelu on joka tapauksessa epämiellyttävää.

On järkeä. Jos traineri on normaalia tyyppiä, missä fillari on kiinni takanavastaan, niin siitä vaan. Mitä korkeammalle tangon saa, sitä parempi varmaan. Tai polkee vaikka "ilman käsiä".

Halvempi vaihtoehto voisi olla hankkiutua jollekin kuntosalille, missä on parempia pyöriä.

Autolla ajokin onnistuu käsi kantositeessä ihan hyvin, kokemusta on. Joskus muinoin, kun jalka oli kokokipsissä, joutui hieman jippoilemaan että sai koiven risteyksissä ajoissa kytkimelle...

[kolistelija]

Miten teillä on solisluut tuntunut kun aikaa on kulunut reippaammin?

Minulla katkesi oikea solislui melkein parikymmentä vuotta sitten. Kyseessä oli sellainen "rispaantumismurtuma" vai miksi sitä sanotaan kun luu hajoaa säikeiksi?
Tuossa murtumakohdassa on pieni patti ja välillä tuo alkaa särkemään pitkässä ja kovassa rasituksessa. Särky on niin kovaa että joutuu taukoa ottamaan, mutta se se häivää aika nopeasti kun lepää hetken.

Pitäisi varmaan kokeilla muuttaa putkelta ajamisen tekniikkaa tai sitten vaan pyrkiä välttämään pitkiä aikoja pystyssä.

[Grandi66]

Itsellä kans sellanen parikymmentä vuotta ku solisluu meni poikki, päät limittäin. Seurauksena patti luutumis kohdassa ja pikkasen alaviistoon vino, eikä kestä olkalaukun kantoa ku rupee särkee, ilmojen vaihtelun ilmoittaa kyllä, eikä haittaa pyörällä ajoa, ainoastaan tuo ja saman käden kämmensyrjän puutuminen silloin tällöin (hermo puristuksissa luutumiskohdassa).

[Jana]

Mulla ei nyt ole varsinaisesti murtumaa, mutta pitkä toipumisprosessi ainakin ja sekin jatkuu vielä vaikka tapaturmasta kulunut kahdeksan kuukautta.

Kaaduin viime syksynä trailsseilla bmx:llä, minkä seurauksena olkapäähän tuli gradus III AC-luksaatio. Ei kun päivystykseen ja sieltä liinan kanssa kotia potemaan. Liinaa käskettiin pitää kolme viikkoa ja kahden viikon kohdalla menin näyttämään solisluuta lääkärille joka tuumas, että ihan hyvinhän se on paratunut. Olkapää ei vaivannut kuukauden jälkeen normaalissa elämässä juurikaan, paitsi kyljellään nukkuessa, mutta mitään liikuntaa en uskaltanut harrastaa.

Kolmen kuukauden kuluttua uskalsin mennä uudestaan ajamaan bmx:llä mistä seurasi sietämätöntä pistävää kipua olkapään seudulle. Kuukausi taukoa ja kokeilin uudestaan ja lopputulos oli sama. Vähänhän se harmitti, kun kaikenlainen fillarointi on ollut osa elämää kohta kymmenen vuoden ajan. Olkapää kesti onneksi hiihtoa ihan hyvin, mistä johtuen siitä tulikin sitten innostuttua oikein kunnolla ekaa kertaa viiteen vuoteen.

Olkapään kohtalo epäilytti niin paljon, että hakeuduin ortopedin puheille maaliskuussa. Tulos oli ilmeisesti aika selvä, kun yhden käyntikerran jälkeen päätös oli, että kyllä se olkapää joudutaan leikkaamaan. Solisluu oli erittäin epästabiili ja tässä vaiheessa tapaturmasta oli kulunut kuusi kuukautta. Huhtikuun alussa minulle suoritettiin sitten ac-nivelen rekonstruktioleikkaus. Siinä otettiin polven vierestä jännettä, josta tehtiin uusi ac-nivel kieputtamalla se korppilisäkkeen ympäri. Solisluun päästä jouduttiin sitten sahaamaan pieni pala pois ja tekemään tunneli, johon jännesiirre kiinnitettiin sulavalla ruuvilla. Hyvä puoli tässä tekniikassa oli se, että olkapäähän ei tarvinnut lisätä yhtään metallia. Ajan kanssa jännesiirre stabiloituu vielä entisestään koko ajan.

Ensimmäinen kuukausi meni käsi liinassa ja nyt tällä viikolla sain vihdoin luvan ajaa fillarilla kauppaan. Hitto mikä fiilis!! Ortopedi sanoi kuitenkin, että jäitä hattuun. Jännesiirre on heikoimmillaan vielä tuossa 4-8 viikon aikana, tämän jälkeen se alkaa stabiloitumaan. Varovainen voimaharjoittelu olisi sallittua neljän kuukauden kuluttua leikkauksesta, ja pyörällä pääsisi kunnolla ajamaan sitten kuuden, mieluiten yhdeksän, kuukauden jälkeen. Täydellinen parantuminen voi kuitenkin kestää jopa puoltoista vuotta... Vähän harmittaa, mutta pitää ottaa nuo ohjeet tosissaan. Jos se jännesiirre pysyy sinne asti ehjänä, niin se kestää suurella todennäköisyydellä todella pitkään. Joutuu kuitenkin ehkä tulevaisuudessa miettimään, että mitä tulee harrastamaan. Tyydyn tulevaisuudessa varmasti siihen, että saan fillaroimisesti tai mistä tahansa muusta liikkumisesta vain hyviä fiiliksiä. En niin niinkään koita tavoitella niitä rajoja.

Jälkiviisaana voisin sanoa, että ois oikeesti kannattanu mennä heti sinne ortopedille, eikä vasta puolen vuoden päästä. Hoituuhan tämä näinkin, mutta toipuminen kestääkin sitten parin ajokauden verran. No, pääasia että kroppa tulee vielä joskus kuntoon. Tsemppiä ja paranemisia kaikille joilla on paikat hajalla!

[Turnipsi]

Itsellä katkesi solisluu viisi viikkoa sitten, kun pyöräilin itseni vaakatasoon. Onneksi oli vakuutukset kunnossa enkä jäänyt tuumailemaan, josko kannattaisi leikkauttaa. Viikko tapaturmasta olin jo leikkauspöydällä, missä kolmeen osaan mennyt luu levytettiin kasaan ja kädet toimivat heti sen jälkeen. Nyt olen siinä pisteessä, että saan jo kohottaa kättä yli olkapään. Toipuminen on ollut nopeaa ja uskaltauduin jo kerran kevyelle ja varovaiselle maantielenkille. Mummopyöräilyä olen harrastanut jo muutaman päivän kuluttua leikkauksesta. Voin sanoa, että vakuutusmaksun maksaminen tapahtui kerrankin hymy huulilla. Jos vakuutusmaksu antaa myöten, niin suosittelen kyllä leikkausta. Elämänlaatu paranee eikä näytä muotopuolelta, kun toinen hartia on useamman sentin lyhyempi. Talvella pitää alkaa kuntouttamaan olkapään ja käsivarren lihaksia, kun ovat päässeet kuihtumaan. Tänään toiselle kevyelle lenkille, jos vain sää antaa periksi. Sen verran kaatuminen kuitenkin pelästytti, että ihan kauheilla keskinopeuksilla ei uskalla ajaa.

[HeliT]

Talvella pitää alkaa kuntouttamaan olkapään ja käsivarren lihaksia, kun ovat päässeet kuihtumaan.

Onneksi ei ole itsellä kokemusta solisluuvammoista. Tuo kommentti kadotettujen lihasten palauttamisesta ihmetyttää. Eikö voimanhankintaa ja muuta kuntoutusta (lähinnä liikkuvuutta) pitäisi alkaa tehdä heti kun lääkäri ja terapeutti antavat luvan. Polvenkorjauksissa, joista minulla ikäväkyllä on kokemusta, liikkuvuus- ja koordinaatio harjoitteet aloitetaan heti ja voimanpalautus joko hyvin pian tai noin kuukauden kuluttua, riippuen vammasta.

Niin, vakuutuksista olen samaa mieltä. Kun ne ovat kunnossa, niin voi onnettomuuden sattuessa korjauttaa itsensä heti ja vielä usein valita korjaajankin. Tietysti mieluummin toivoisi, että niitä maksuja maksaa turhaan...

[Vecculiko]

Tällainen tapaus minulla. Solisluu murtui Hepon yhteislenkillä 4 viikkoa sitten. Peijakseen päivystykseen piti mennä kun kun oli ilta ja yksityiset paikat jo kiinni. Nuori lääkäri teki jotain liikkuvuuskokeita ja totesi, että ei siellä varmaan ole kuin lihakset saaneet vähän iskua. Annetaan nyt saikkua viikonlopun yli. Onneksi valittelin sen verran kovaan ääneen, että jotain lonksumista tuossa luussa on kun olkapäätä hampaat irvessä koitin vähän enemmän liikutella. Mutisi jotain, että otetaan nyt sitten varmuuden vuoksi röntgenkuvat jos vakuutusyhtiö niitä tarvitsee. Solisluun murtuman siellä kuvassa sitten näkyi, solisluun keskeltä oli päät nousseet ylös, mutta luu ei ollut onneksi poikki.

Mitellaa ja särkylääkkeitä määrättiin, eihän noita murtumia yleensä taideta leikata jos ei ole luut poikki tai päistä irti. Pirun kipeä oli ensimmäiset päivät, kättä ei tosiaankaan tullut mieleen liikutella ja nukkumaan pystyi vain toisella kyljellä. Viikon päästä kipsipolille ja otettiin kontrollikuva, joka oli kyllä perseestä, koska se oli otettu ihan väärästä kuvakulmasta. Murtumakohtaa siitä kuvasta ei edes nähnyt ts. turha kuva. Kolmen viikon päästä kaatumisesta seuraava kontrollikäynti. Tehtiin liikkuvuuskokeet, jonka jälkeen sain heittää mitellan pois ja aloittaa kuntoutuksen. Edellisen kontrollikäynnin röntgenkuvasta ei vieläkään ollut lääkärin lausuntoa. Kipsipolin hemmo oli kyllä osaavan oloinen, mutta olisi ne röngenkuvatkin voinut ottaa kunnolla ja joku yrittää tutkiakin niitä. Nyt on sitten viikko liikuteltu kättä. Koko käsi tietenkin kipeytyi kun sitä alettiin liikutella kolmen viikon paikallaan pidon jälkeen. Ei tuolla uskalla/saa vielä mitään pitkään aikaan nostella, eli kuntoutus on lähinnä käden liikuttelua ja normaalien liikeratojen hakemista.

Kun ensihoito annettiin Peijaksessa, niin en sitten saanut aikaiseksi käydä yksityisellä ortopedilla, vaikka vakuutuksetkin on kunnossa. Olisi varmempi olo, että käsi on hoidettu alusta asti oikein. Tuosta kunnallisen puolen hoidosta jäi vähän sellainen olo, että paremminkin homman olisi voinut hoitaa.

Positiivista on se, että pystyin jo kolmen viikon päästä tekemään ensimmäiset pyörälenkit. Perseen vaan joutuu pitäämään penkissä ylämäissäkin, joka kyllä vähän rassaa. Ei uskalla vielä nousta putkelta ajamaan. Selkä tuppaa jumittamaan kun joutuu ajamaan samassa asennossa.