Solisluun vammat ja niistä toipuminen

[sledgehammer]

Kyllä ne vakuutukset kannattaa pitää voimassa ja käyttää, kun on tarvetta. Sitten kannattaa vielä varmistaa, että niillä vakuutuksilla saa palvelun sieltä, mistä itse haluaa. Tässä on vierestä päässyt Turussa seuraamaan tuota julkisen puolen touhua ja eipä se kovin vakuuttavaa ole ollut. Aikoja peruutellaan jatkuvasti niin, että raahaat perseesi pelipaikalle ja sitten ei joku tulekaan tekemään hommiaan. Mutsin koipi leikattiin joku aika sitten ja kipsin vaihdon yhteydessä unohdettiin poistaa niitit jalkapohjasta. Äippä ihmetteli, kun varaaminen sattui kovasti. Lopulta meni lääkäriin ja siellä todettiin, että niitit olis pitänyt poistaa neljä viikkoa sitten. Emäntä käväisi niin ikään operaatiossa, vähän isommassa sellaisessa, josta kotiutettiin puolikuntoisena, sen seurauksena sai keuhkokuumeen, josta hänelle ei kerrottu kuin jälkeenpäin postitse toimitetussa epikriisissä. Epikriisin mukaan kaikki meni tosi hienosti. Olishan se potilaanakin ihan kiva tietää miksi on kovassa kuumeessa. Leikkauskin piti uusia, kun ei oltu kunnolla poltettu suonia kiinni. Vuotoa 500ml ja erikseen sai ruinata, että voisko joku mittailla paineita kun hoitaja ei oikein jaksanut. Sitten kyllä alkoi tapahtua, kun ei lukemat lähteneet oikein nousuun. Kelloa soittamalla sai satunnaisesti henkilökuntaa paikalle. Täytyy sanoa, että ihan jäätävän paskaa palvelua ja asennepuolella tosi paljon korjattavaa. Ei tommosella meniningillä tarttis tehdä töitä yhdelläkään yksityisellä. Emäntä on itse sairanhoitaja/kätilö ja ihmetteli, että miten hemmetissä hommia voidaan hoitaa näin. Potilaita ei tosiaankaan ollut ruuhkaksi asti.

Itse taas käynyt parissa operaatiossa Terveystalossa (olkapää ja polvi), eikä kertakaikkiaan voi moittia palvelua. Fyssari (Henna Mäki) oli todella hyvä ja ortopedi (Ari Hiltunen) hoiteli vauriot hienosti kuntoon. Paranemisprosessi oli vielä odotettua nopeampaa molemmissa tapauksissa ja kaikki pelas kuin junan vessa. Käynti->kuvat->aika operaatioon->leikkaus->fyssarit ja homma kunnossa. On vähän erilaista heräillä laitoksessa, jossa pöydällä odottelee konut, sämpylät, jugurtit kaffet ja vierellä pyörii henkilökuntaa, jotka oikeasti tuntuivat olevan kiinnostuneita potilaan voinnista. Lääkkeitä sai mukaan sellaisen arsenaalin, ettei varmasti tarvitse kipujen kanssa kärvistellä. No mulla ne jäi käyttämättä, mutta olis kyllä ollut kunnon käsikassa, jos olis tuskat äityneet pahaksi.

[Suvanto]

Oma tarina, joka sai alkunsa vuoden 2012 elokuussa:

Endurokilpailussa torppasin tangon yli nurin ja tulin oikea olkapää edellä maahan. En ensin oikein edes tajunnut mitä tapahtui, mutta siinä kohtaa, kun olin eturenkaan edessä ja yritin vääntää tankoa suoraksi, tunsin miten käsi muljahti. Pyörän taluttelu EA-pisteelle, josta sain kylmäpusseja ja siteen. Kisoissa oli mukana ortopedi, joka testasi käteni ja antoi oman näkemyksenä, että olisi "sulake" palanut. Kisapaikalla katselin päivän loppuun muiden ajoa ja kotiin päästyä menin suoraan Salon terveyskeskuksen päivystykseen. Päivystyksessä meinattiin ensin, että olisi ainoastaan käsi sijoiltaan, mikä tuntui hieman oudolta. Röntgenissä vahvistui, että oli solisluu katkennut. Jäin odottelemaan lääkärin soittoa, joka tuli seuraavalla viikolla. Ortopedi oli sitä mieltä, että koska kyseessä oli nätti viistokatkeaminen, niin katsellaan ensin ilman leikkausta. Tästä olisiko ollut 2 vai 3 viikon päästä oli uusi röntgenkäynti ja jatkettiin edelleen luutumisyrittämisellä.

Loppujen lopuksi oli kulunut reilu 7 viikkoa katkeamisesta, mutta luu ei ollut lähtenyt luutuman ja itse asiassa luiden päät olivat luisuneet 5 cm lähemmäksi toisiaan. Ortopedi olisi halunnut edelleen jatkaa "katsellaan"-linjalla, joten päätin tässä kohtaa ottaa yhteyttä yksityiselle puolelle. Ortopedi sanoi, että näissä tapauksissa on vähän 50/50, mitä kannattaa tehdä, mutta jos haluaa olkapään nopeasti kuntoon, niin leikkaus on vaihtoehto. Päädyimme siis tähän ja leikkaus oli tästä viikon kuluttua. Leikkaus meni mallikkaasti ja tästä kuukauden kuluttua olin takaisin pyörän päällä.

Vuoden päästä varsinaisesta leikkauksesta oli toinen leikkaus, jossa otettiin levy irti. Tämän jälkeen tuli viikon liikuntakielto.

Tässä kohtaa todettakoon, että on hyvä, että vakuutukset on maksettuna. Kaikkineen vakuutusyhtiölle meni reilun 6000 euron edestä maksettavaa.

Kantapään kautta opittuna jatkossa kävelen suoraan yksityiselle, jos on tarvetta Buranaa isommalle operaatiolle.

[marmar]

En missään nimessä halua väittää, että julkisella puolella hoito olisi mitenkään erityisesti huonompaa tai että se olisi vain köyhimyksiä varten, mutta itselle oli helpotus se, miten helposti ja vaivattomasti pääsin leikkaukseen. Julkisella puolella huolehditaan lääkäreiden koulutuksesta hyvin ja heillä on uusinta tietoa. Silti polilla ei lääkäri tuntunut paljoa ehdottelevan leikkausta mutta onneksi lääkintävahtimestari kannusti kyselemään vakuutusyhtiöltä (siksihän minä niitä maksuja olen maksanutkin). En tiedä kuinka kauan olisin joutunut odottamaan sitä, jos julkiselta olisin lähtenyt hakemaan.

Mut taas ohjattiin käsivamman takia yksityiseltä julkiselle puolelle (TYKS). Yksityisen kirurgi meinas, että kyllä hänkin tuon vois leikata, mutta siellä on parempi osaaminen juuri tämäntyyppiseen vammaan ja suurempi varmuus onnistuneesta lopputuloksesta. Kiireellisenä meni ja ajoissa päsin leikkaukseen. Leikkausta odotellessa kuuli kyllä tarinoita, josta kävi aika selvästi ilmi, että priorisoimaan joudutaan. Jos on jo reilusti eläkeiän ohittanut, niin joutuu odottelemaan pidempään, kuin parhaassa työiässä oleva. Toisaalta ko henkilöllä taisi oli myös sydämen kanssa ongelmia ja leikkausta pidettiin aika riskialtiina, jonka takia vaati isomman armeijan ympärille, kun muuten perusterveen leikkaus.

Lopputuloksen suhteen ei valittamista.

[sledgehammer]

Samat ukot ne leikkaa monesti julkisella ja yksityisellä. Moni kokeneemmista on tainnut ansaita kannuksensa julkisella ja sieltä sitten ajautuneet yksityiselle puolelle. Kun mun koivesta piti saada tomografiakuvaa kirjoitteli lääkäri lähetteen omaan yksikköönsä julkiselle puolelle Sain vaan ajan nopeammin yksityisen kautta.

[marmar]

Samat ukot ne leikkaa monesti julkisella ja yksityisellä. Moni kokeneemmista on tainnut ansaita kannuksensa julkisella ja sieltä sitten ajautuneet yksityiselle puolelle. Kun mun koivesta piti saada tomografiakuvaa kirjoitteli lääkäri lähetteen omaan yksikköönsä julkiselle puolelle Sain vaan ajan nopeammin yksityisen kautta.

No kyllä toi munkin lähetteen julkiselle kirjoittanut oli ko käsikirurgian yksikön johdossa tyksissä. Tiedä sitten kumpi oli pää ja kumpi sivutoimi.

[Dude]

Tässä kohtaa todettakoon, että on hyvä, että vakuutukset on maksettuna. Kaikkineen vakuutusyhtiölle meni reilun 6000 euron edestä maksettavaa.

Kantapään kautta opittuna jatkossa kävelen suoraan yksityiselle, jos on tarvetta Buranaa isommalle operaatiolle.

Ei millään pahalla, mutta jos kerran on vakuutus, niin miksi edes miettisi kunnalliselle menoa?
Ykistyiselle aina, jos vain vakuutus löytyy (ja muutenkin. Vaan kalliiksi tulee...).

Kunnallisella varmaan voi saada ihan hyvää hoitoa, ei siinä mitään. Yksityisellä kuitenkin homma hoituu yleensä päivissä -max. viikossa, kunnallisella jonot on tolkuttomat (pl. akuutit tapaukset. On mullakin leikattu kolmeen osaan mennyt reisiluu Kemijärven kunnansairaalassa päivystyksenä -98 )

Muuten on mennyt polvi muutamaan otteeseen (ristiside, lumpio haljennut ja viimeisenä samasta polvesta nivelpinnat vääntymisen seurauksena vähän murjoutuivat...). Yksityispuolella lekuriin n. 1 päivä odottelua, magneettikuvaan seuraavana päivänä ja leikkaus tarvittaessa alle viikon päästä tapahtuneesta.

Ja otsikon aiheeseen. Viime elokuussa viikon ajoreissun ekana päivänä Ranskan merialpeilla tokassa laskussa ukemilla maahan semikovasta vauhdista. Olkapää edellä tonttiin ja sattui niin perkeleesti. Sen verran tajusin jo siinä maatessa, että solisluu tuntuu ehjältä. No taluttelin pyörän varjoon ja muutama särkylääkenappi huuleen. Olkapäässä liikerataa ehkä 10-20 astetta alaspäin roikutuksesta. Kiva homma aattelin. Tais olla viikko tässä

No taistelin jotenkin alas vuorelta, puoliksi taluttaen ja suorat pätkät hitaasti rullaten, onneksi oltiin melko alhaalla. Alhaalla olikin lounastauko ja sain kuppilasta jäitä pussillisen. No eipä musta ollut seuraavaan laskuun ajajaksi, mutta käsi tuntui kuitenkin jotenkin toimivan, joten ajoin autotietä pitkin meidän shuttlen edellä ja sitten loppumatkasta perässä alas kylille (18 kilsaa pelkkää alamäkeä )

Sitten hotlalle ja siellä ei ollut toivoakaan paidan riisumisesta ilman apua. Käsi liikkui hyvin, kun joku muu sitä liikutti, mutta omilla lihasvoimilla sellainen max. 10-20 astetta.

Seuraavana aamuna varattiin lekuri, jonne rullailin hotlalta alakylään taas n. 15km alamäkeä. Paikallinen lekuri tuumasi vaan, että paras mennä röntgeniin 20km päähän, jossa lähin röntgen. No siinä vaiheessa loppuporukka oli tullut samaan kylään lounastauolle ja tuumin, että paskat mä mihinkään röntgeniin meen, lisää nappia ja hammasta purren ajamaan...

Ihmeen hyvin tolla ajeli seuraavat 4,5 päivää alamäkeä. Ekat päivät tosin aika varovasti ja tangosta ei kärsinyt vetää yhtään. Lähinna ajoin oikea olkapää liki lukossa, lihakset krampin rajamailla

Kotiin päästyä varasin heti ajan Mehiläiseen, jossa olkapää kuvattiin samantien ja AC-nivelen sijoiltaanmenohan siellä oli. Asteikolla oli 2. Lekuri sanoi, että kaikenlainen rynkyttävä liike on pahasta En kehdannut mainita, että olin ajanut sillä tapaturman jälkeen...

No seuraavan kuukausi vielä oli paidan pukeminen ja riisuminen tuskallista, liikerata oli reilu 3kk rajoittunut, esim uinti ei vielä marraskuun alussa (3kk vammasta) onnistunut kivutta. Nyt 6kk myöhemmin muistona on kyhmy olkapäässä ja pieniä kivuntuntemuksia joissain kiertoliikkeissä esiintyy edelleen. Mutta mitään haitta harrastuksille (Hiihto, pyöräily, skimbaus, juoksu) ei ole jäänyt.

[Suvanto]

Ei millään pahalla, mutta jos kerran on vakuutus, niin miksi edes miettisi kunnalliselle menoa?
Ykistyiselle aina, jos vain vakuutus löytyy (ja muutenkin. Vaan kalliiksi tulee...).

Kantapään kautta oppien. Ei ole omalle kohdalle osunut aiemmin haavereita ja ajattelin, että asia saadaan hoidettua kunnallisellakin. Jatkossa käyn maks. röntgenissä kunnallisella ja jos löytyy jotain remontoitavaa, niin suuntaan yksityiselle.

[Wilgios]

Onko kukaan, kenellä luu levytetty kasaan, kaatunut uudelleen levytetylle puolelle olkapää edellä?

Mietin tilannetta, koska ennemmin tai myöhemmin muksahdus tulee vaikka tarpeetonta riskinottoa välttäisi.

Tässä toipumassa leikkauksesta. Lääkäri sanoi, että levyä ei oteta pois jos ongelmia ei tule.

Lähetetty minun SM-G950F laitteesta Tapatalkilla

[tual]

Onko kukaan, kenellä luu levytetty kasaan, kaatunut uudelleen levytetylle puolelle olkapää edellä?

Mietin tilannetta, koska ennemmin tai myöhemmin muksahdus tulee vaikka tarpeetonta riskinottoa välttäisi.

Tässä toipumassa leikkauksesta. Lääkäri sanoi, että levyä ei oteta pois jos ongelmia ei tule.

Lähetetty minun SM-G950F laitteesta Tapatalkilla

Minulla on ollut solisluu levytettynä 15 vuotta ja on tullut monenlaista iskua sinä aikana. Tuntuma on että se olisi se kestävämpi luu terveeseen nähden. Ruuvit toki hankaa edelleen reppua kantaessa ja sen takia joutuu välillä harkitsemaan levyn poistoa.

[Hans Opinion]

oli niin paha että tarvittiin "kiini naulaamista", n.10cm teräspiikillä olkapään puolelta vaan läpi ja solisluu kiini. Sitten odoteltiin luutumista muutama kk ja piikki tai siis piikit (2kpl) leikattiin pois. Piikkien aikana kädellä oli paljon liikerajoituksia, kuntoutus sujui kuitenkin hyvin ja aikatarkkaan puolen vuoden kuluttua vedin taas leukoja.

Henkiset vauriot olivat pahoja samaan tyliin kun mitä täälläkin on todettu eli harmitti aivan perleleesti hukkaan heitetty treenimäärä ja se kun ei voi treenata lisää... nyt homma oikeastaan hymyilyttää kun polvi on niin paskana että pyöräily (ja muukin liikunta) saattaa loppua kokonaan tai ainakin pitkäksi aikaa... huhtikuusta saakka tässä Hans taas harrastanut pelkkää "palauttelua"...

Tältä kokemuspohjalta on erittäin vaikea ymmärtää riskinottoa lievissäkään loukkaantumisissa, rauhoittukaa nyt hyvät ihmiset ja lopettakaa turha hössötys. Laittakaa addikti aisoihin ja urheilkaa vain terveenä, väitän että monen "paljon ajavan" kunto vaan nousee kun huilaatte kunnolla.

Sellaista vielä näistä lievemmistä solisluuvaurioista että niitä ei helposti tahdo saada leikkuuseen julkisen terveydenhuollon kautta ja usein ne jäävät kivuliaiksi ja liikerajoitteisiksi. Hansin oikea olkapää toimii leikkauksen jäkeen normaalisti, ei kipuja ainoastaan hiukan jäykempi se on venytellessä.

Tietysti toivotan kaikille kipeille toipumista ja pikaista paluuta pyörän satulaan.

Ilmoitan että 2009 tehty solisluun korjaus pelittää edelleen hyvin... vaikka useita kunnon hittejä on tullut korjatun käden puolelle... mainittu polvi on päivittyi pari vuotta myöhemmin keinoniveleksi, ajaminen sujuu mutta kisaaminen kyllä loppui... parin operaation jälkeen ei millään viitsinyt ottaa riskiä joutua uusiin operaatioihin...

[jarit]

Syksyllä 2010 lipat ja solisluu palasiksi huolella. Korjataan kahdeksalla ruuvilla ja titaanilla. Jotain damagea tuli myös kylkiluihin, mutta rtg:ssä ei näkynyt murtumia. Titaanin kanssa juokseminen oli täysin mahdotonta, kipu alkoi tulla 100m jälkeen ikäväksi.
Vuoden kuluttua leikkautin titaanit ja ruuvit pois ja pystyin aloittamaan hitaan kuntoutuksen. Ensin juoksua ja ajamista melkein pari vuotta. Pituus / paino oli siinä vaiheessa 180/72. Sen jälkeen varovaista punttia hitaasti edeten ja lihasmassan hankkiminen yläkroppaan tukemaan olkapäätä. Tänään pituus/paino on 180/82 ja rauta liikkuu ihan hyvin. Parit pienet lipat on tullut otettua ja hyvin on kestänyt.
Olkapää tarvitsee jatkuvaa liikettä ja kunnolla punttisalia. Ongelmaksi tulee asento/ryhti virhe koska solisluu on hieman lyhyempi ja se on pidettävä vaan venyttelyllä & salilla kunnossa.
Viime viikonloppuna tuli aloitettua traineri kausi ja ajettua useita löysiä 2-2,5h vetoja => Staattinen asento kipeyttää rintakehää ja olkapäätä. Tätä ei tule ulkona ajettaessa samanlaisena, koska käsillä joutuu tekemään enemmän työtä ja liikettä.
Viime yö oli varmaan ensimmäinen yli kolmeen vuoteen kun on tullut valvottua noiden kipujen vuoksi.
Kokonaisuutena: luut tuntuvat kestävän kolhuja, mutta tukevat lihakset on pakko pitää kunnossa ja liikkeessä.

[pyorailija12]

Voimia vaan. Jos yhtään pystyy tekemään punnerruksia niin sillä saa yläkroppaan voimia. Lihas luun ympärillä antaa jonkin verran suojaa sekä tukee niveliä. Powergrippiä puristelemalla saa käsiin otelujuutta. Tuon eilisen tällin jälkeen jälkeen aloin kanssa ajatella koko pyöräilyä. Kaikki ainekset olivat todella pahaan loukkaantumiseen. Pelkäsin ensimmäisenä solisluuta, mutta ei onneksi ollut mennyt. Olkapäissä näkyy punoitusta joten iskua sain.

[Kare_Eskola]

Kerrataanpas tänne oma episodi vuodelta 2008.

Itse TdH:ssa viime vuonna kasaan, piti olla siisti murtuma ja parantua kantositeellä mutta isoimpien pirstaleiden päät alkoivat liikkua, kun vähän liikuttelin... Oli erittäin kipeää leikkaukseen (syyskuu) asti. Leikattiin kehnosti, jäi yksi ruuvi ruuvaamatta ja aika lyhyt oli kisko. Sain luvan liikutella varovasti, mutta parempi olisi ollut pysyä ihan paikallaan, kisko petti. Taas erittäin kipeää.

Toisen leikkauksen (lokakuu) ja pidemmän kiskon jälkeen ei enää sattunut yhtään, mutta alkoi kuplia (marraskuu) > isoa antibioottia. Tulehdusjälkiä siistittiin paikallispuudutuksessa (joulukuu), mutta ei auttanut, rauta pilkisti. Taas pöydälle (tammikuu), haava auki ja siististi umpeen.

Kupliminen jatkui hiljaksiin, mutta käsi oli hyvä. Puoli vuotta söin antibiootteja. Kävin Huippuvuorilla kiskomassa ahkiota (huhtikuu), ei ongelmia. Sitten kun piti ottaa levy pois, että tulehduksesta päästäisiin lopullisesti eroon, kuvissa näkyi että ei ollut luutunut (huhtikuu), vaan juuri tuollainen valenivel. Otettiin kuitenkin levy pois (toukokuu) kun ei antibiootti enää maistunut.

Ihme kyllä hyvin on pelittänyt käsi marraskuun lopusta asti. Mitään eroa en huomaa liikeradoissa. Neljä viimeistä leikkausta sujuivat rutiinilla. Illaksi kotiin, yksi burana ja sillä hyvä.

Mutta siis varovasti. Ettei tarvitse leikata. Tulehdusriski.

Kädestä tuli hyvä, parempi kuin ennen, koska solari oli aiemminkin murtunut pari kertaa ja hartia oli vähän vinksallaan. Ei ole enää.

Liikeradat ja voimatasot symmetriset, vain leikkausalueen tuntohäiriöalueet iholla kertovat leikkelystä. Yläraajaspesialisti muuten jälkitarkastuksessa sanoi, että jos käsi olisi immobilisoitu koko ajaksi, se olisi nyt huono käsi.

[oppes]

En halua vaihtaa aihetta, mutta sen verran kokemusta metallista, jotta kolme neljästä raajasta on kasattu/vahvistettu jollain jaloteräksellä. Tässä keskustelussa relevantein lienee vasen takajalka, joka on kasattu ydin-naulaamalla. Eli polvesta sääriluun sisään painettu tanko, joka on sitten ruuvattu alapäästään nilkan yläpuolelle pitämään sääriluuta läjässä. Paraneminen otti rapsakat puoli vuotta ja kyselin tuolloin, että mitäs jos tuon koiven kanssa joutuu uuteen onnettomuuteen. Vastaus oli, että "jos tuon saa poikki tai taipumaan" et halua kuulla lopputulosta. Todennäköisyys tuon jalan rikkomiseen on paljon pienempi kuin ennen metallivahvistusta. Oikeaan polveen sitten taas laitettiin tekonivel. Fysioterapeutti vakavalla naamalla kertoi, että "toki saat ajella pyörällä aivan kuten ennenkin, mutta et saa enää ikinä kaatua..." No joo (tyhmä kun olen?) jätin tuon ohjeen omaan arvoonsa ja muutama päivä leikkauksesta oltiin ensimmäisen kerran pyörän päällä... Kyynärpää, joka aikanaan kasattiin ruuveilla ja levyllä puolestaan on ihan päreinä. Naulat irti (tuntuvat hauskasti ihon alla) ja vahvasti liikerajoitteinen. Tuo on läpikäynyt muutamankin kunnon kaatumisen muuttumatta tuosta pahemmaksi...