Ensimmäinen pidempi maantielenkki

[kaiveli82]

Heh. Tuo on ihan hyvä vinkki. 68 kilsan lenkin vedin aikaisin aamulla siten, että aamupalaksi pelkkä kahvi ja ajattelin sitten aamiaisen vetää noin 30 kilomertin päässä järvenrantakuppilassa. Sinne asti meni ihan mukavasti ja totesin, että yseinen kuppila aukeaa vasta 12:00 ja kello ei ollut vielä kymmentäkään. No koska olo oli vielä ihan mukava ja löysin siitä läheltä jäätelökiskan jolla oli taas kuppi kahvia niin sen juotuani ajattelin, että menee se takaisinkin.

Viimeisen kympin kohdalla mietin, että soitanko taksin. Jalat oli ihan täysin loppu ja loppumatkasta jouduin pysähtyä yhteen mäkeen lepäämäänkin kun en vaan päässyt sitä ylös.

Sitten kun se energia loppuu, niin se kanssa loppuu ainakin tällaisella 110 painoisella. Jotain patukkaa pitäisi aina olla satulalaukussa tuon varalle.

Jyri

Itse sunnuntaina innostuin vetämään 64km lenkin ja aamulla olin syönyt vain munia ja kasviksia. Vettä meni melkeen 3 litraa ja aikaa melkeen 5h pyöriessä metsäteillä. Aika tarkkaan viimeinen 10km oli aika takkuista ja tuntui jo että noutaja tulee. 135kg massalla hyvä pitää kanssa jotain hätä apuja mukana.

[j-sim]

Onnitelut j-simille onnistuneesta lenkistä! Nyt vaan jatkat hienon harrastuksen parissa.
Kisukin päätti ennemmin viedä huomion omiin saavutuksiin, kuin onnitella topicin aloittajaa hienosta suorituksesta..
Omat lenkienpituudet on 30-100km ja kerran kesässä 200km, haaveilen kyllä pidemästä vuorokauden kestävästä pyöräilystä. Ja nopeuksilla ei ole väliä, jokainen lenkki on suuri nautinto. Nopeusmittari ja sykevyö on, mutta ne on enempi jarruttamassa menohaluja, että jaksaa pitempään. Meitä kuntoilijoita on monenlaisia. Kannattaa itse miettiä mitä se oma kuntoilu voisi olla ja mitä siltä pyöräilyltä jatkossa haluaa. Ihan hyvä on jos pyöräilee 30km:n lenkkejä muutaman viikossa. Täällä saattaa aloittelija saada välillä väärän käsityksen mihin pitäisi pystyä ja hieno harrastus saattaa jäädä sen takia. Siksi kannattaisi välillä kokeneempien miettiä missä kohtaa omia saavutuksia kehuskelee, ettei se lannistaisi heikompia.
Poljin eilen lenkillä ylipainoisen maastopyörällä liikkeellä olleen miehen ohi, joka näytti siltä, että olisi ollut oikein lenkillä. Tuli oikein huono mieli, kun pyyhkäisin siitä vauhdilla ohi ja mietin miten lannistavaa se saattoi olla hänestä. Teki mieli kääntyä ympäri ja käydä sanomassa muutama kannustava sana ja kertoa miten hienoa se on, että on lähtenyt liikkeelle ja miten se kaikki helpottuu, kun jaksaa hetken jatkaa ponnisteluja.
On tärkeää tehdä asiat kuuntelemalla itseään, omia haluja ja omaa kehoa. Jos on poljettava 30km/h pk lenkki, kun muutkin polkee, niin se onnistuu myötätuuleen, mutta sitten on pulassa kun pitäisi kääntyä takaisin kotiin ja onkin vastatuuli ja vauhti putoaa, siinä menee helposti ilo ja motivaatio. Tosiasia on, ettei kukaan polje vastatuuleen 30km/h pk lenkkejä.
Tsemppiä vaan jatkoon ja jaksa kirjoitella kokemuksiasi jatkossakin tänne foorumille, niitä on mukava lukea!

Kiitoksia tsempeistä ja todellakin jatkan pyöräilyä ja kuntoilua ylipäätänsäkin! Viimeisen kolmen viikon aikana olen polkenut 346 kilometriä ja tuommoista ~100km viikkotahtia varmaan tulen polkemaan jatkossakin. Tuntuu aika sopivalta tällä hetkellä. Sinänsä oli hyvä tehdä tuo pitkä lenkki, kun nyt tietää vähän paremmin että miten sitä jaksaa ja mun lenkkien pituudet käytännössä tuplaantui tuon ekan pitkän lenkin jälkeen.

Ei mua ainakaan toisten saavutukset lannista. Enemmänkin antaa motivaatiota jos jotain. Tulee sellainen "jos toikin pystyy tohon, niin miksi en minäkin" -fiilis.

Tuossa on mun mielestä viisaita sanoja, että kannattaa miettiä ihan henkilökohtaisesti, että mitä tältä harrastukselta oikein haluaa ja on sitä tässä mietittykin. Tällä hetkellä se on sitä, että poljen sellaisia 20-40km maantielenkkejä ilman että tuijottelen syke/nopeusmittaria ja pyrin valitsemaan sellaiset päivät lenkeille, että on nätti ilma ja suunnitelen reitit etukäteen niin, että harvemmin tulee pojettua samaa reittiä kahta kertaa peräkkäin. Tämä tuntuu varsin mukavalta puuhalta tällä hetkellä ja miksei tulevaisuudessakin. Maastopyöränkin perään tässä olen haikaillut. Olisi sitten vähän enemmän vaihtelua, kun maantiepyörän kaverina olisi maastopyörä...

Itsellä meinaa olla niin, että jos joku menee ohi, niin tekisi mieli lähteä perään ja kokeilla, että kuinka kauan pystyy roikkumaan mukana. En kyllä tuota ole viitsinyt tehdä...

Huikea suoritus j-sim siihen verrattuna, millaisista lähtökohdista sanoit pyöräilyn aloittaneesi! Saman suuruusluokan keskinopeudella minä tuollaiset lenkit ajan, vaikka painoindeksi on suosituksen ylärajalla ja liikuntaa tulee viikoittain harrastettua.

Toivottavasti laji säilyy mielekkäänä jatkossakin. Siksi enemmän kuin keskinopeuksiin yms. asioihin, huomiota kannattaakin kohdistaa hyvän fiiliksen ylläpitoon. Rentoa ajelua mukavia teitä kauniissa säässä jne.

Mohkku;n kans samaa mieltä,fiilis on tärkeä ajellessa.Muistelisin joidenkin palstalaisten jossain säikeessä kertoneen,että mittarista on peitetty/teipattu nopeusnäyttö piiloon,ettei sitä tuu kytättyä ajellessa;toimii enempi huoltoväliosoittimena tms.
Joku palstalainen on joskus,saman tapaisessa yhteydessä,kommentoinut ajavansa mieluumin ilometrejä kuin paljon kilometrejä...

Juu kyllä tätä hommaa aika fiilispohjalla tulee nyt tehtyä enkä tosiaan ole paljoa nopeusmittaria vilkuillut. Eli nämä vinkit on kyllä menneet käyttöön. Kiitos niistä.

j-sim, hattu nousee täältäkin, hyvä meininki. Omaan tahtiin.

Hieno homma j-sim! Ei kun uutta putkeen. Välillä kandee ajella ihan hissukseen, välillä sitten taas kovempaa.

Tsemppiä j-sim'ille. Aloitin itse samoista paino-luvuista kaksi vuotta sitten. Kiitos pyöräilyn on indeksit nyt normaalien sisällä! Tämä viesti kannustamaan valitsemallasi tiellä. "Se on tehtävissä" [peukkua] mutta vaatii tietty melkoisesti tasapainoilua järkevän syömisen ja treenaamisen välillä. Itseäni tuossa auttoi ravintoterapeutti.

Kiitoksia vaan teille kannustuksesta. Kyllähän se positiivinen palaute aina mukavalta tuntuu ja tuo lisää motivaatiota tekemiseen.

Itsellä oli tässä painonpudotusprojektissa alusta asti selvää, että aion tehdä nimenomaan pysyvän elämäntapamuutoksen ja enkä niinkään yrittää pudottaa painoa mahdollisimman nopeasti. Mulla on takana muutama epäonnistunut painonpudotusyritys ja ne kyllä epäonnistui juuri siksi, että söin ihan liian vähän ja ei sitten pää kestänyt sitä kovinkaan pitkään. Tällä kertaa en todellakaan ole lähtenyt millekään nälkäleirille vaan olen pyrkinyt syömään sellaisia määriä ruokaa, että paino hiljalleen putoaa. Toistaiseksi se on kyllä pudonnut jopa odotuksia nopeammin ja vaikka nyt ajoittain vähän on nälkä vaivannutkin, niin silti tämä homma on pysynyt mielekkäänä ja itseasiassa motivaatio on vaan kasvanut mitä pidemmälle tämä projekti on edennyt. Tällä hetkellä olen aikalailla varma, että pysyvä muutos on jo tapahtunut ja että saan painon takaisin normaalilukemiin ja myöskin pidettyä sen siellä.

[Kiituri00]

Terve, varmaan voi tähän samaan kirjotella tai jos ei niin ohjailkaa oikeille urille. Eli hommasin pariviikkoa sitten tommosen peugeotin maantiepyörän 80-luvulta ja sillä oon nyt polkenut semmosia 20km lenkkejä ja pari päivää sitte ekan pidemmän 90km pätkän. Keskinopeutta oon seuraillut senverran että noilla lyhyemmillä lenkeillä se pysyy kohtuu helposti 26-30kmh riippuen missä polkee. Ekalle pidemmälle lenkille otin tavotteeks pelkästään päästä perille, mutta väkisin tuli tuijoteltua keskinopeutta joka vesisateesta huolimatta yllättäen olikin siinä 26kmh pinnassa kunnes viimeset 20km pisti jalat huutamaan ja loppu tulikin sitte ihan hissutellen. Juomana oli toisessa pullossa vettä ja toisessa urheilujuomaa ja vielä näitten lisäks oli varuiks matkassa pari välipalapatukkaa. Urheilutaustaa löytyy, mutta kestävyyslajeista ei oikeastaan ollenkaan. Lukkopolkimet ajattelin hommata seuraavaks jos niillä sais vähä lisää tehokkuutta tekemiseen. Näillä taustatiedoilla jos joku osais vähän antaa vinkkiä, että mitä tehä erilailla kun seuraavan kerran lähen tommosta pidempää matkaa polkemaan ja mahdollisesti kertoa näkemyksiä siitä mikä meni vikaan ekalla kerralla? Oma arvio on niinkin yksinkertainen kuin liian kovaa poljettu alkumatka.

[Mohkku]

Ihan samaa veikkaan itsekin, tosin kaksi juomapulloa on aika niukasti nestettä tuolle matkalle. Ajamalla erilaisia lenkkejä muodostuu nopeasti hyvä tuntuma siihen, mikä on sopiva vauhti ja mikä sopiva määrä tankkausta.

Lukkopolkimet on hyvä hankinta. Keskinopeutta tuskin paljon saa lisää, mutta ajaminen on totuttelun jälkeen huomattavasti mukavampaa. Saa keskittyä pyörittämiseen jalkojen polkimilla pitämisen sijaan. Itselläni on yhdistelmäpolkimet eli toisella puolella lukko, toisella puolella voi ajaa millä tahansa kengillä. Moni ei noista pidä, mutta itselleni ne on hyvä valinta, kun käytän pyörääni muuhunkin kuin lenkkeillyyn. Lisäksi talven pahimmilla keleillä ajan mielummin ilman lukkoja, mutta Pösöllä talviajo tuskin on sinulle kriteeri.

En tiedä, miten noissa vanhemmissa pyörissä, mutta kannattaa varmistaa, että polkimen kierteissä ei ole eroja nykyään yleisimpiin verrattuna.

[fiber]

Näillä taustatiedoilla jos joku osais vähän antaa vinkkiä, että mitä tehä erilailla kun seuraavan kerran lähen tommosta pidempää matkaa polkemaan ja mahdollisesti kertoa näkemyksiä siitä mikä meni vikaan ekalla kerralla? Oma arvio on niinkin yksinkertainen kuin liian kovaa poljettu alkumatka.

Jos olet aiemmin tehnyt parinkympin lenkkejä, ja sitten nelinkertaistit matkan, olet tosiaan tehnyt aika ison harppauksen kertaheitolla. Ilman muuta siinä on syytä laskea alkumatkan tehoja (vauhtia), niin että jaloissa riittää energiaa loppumatkallekin. Kai myös söit niitä välipalapatukoita, ja riittävän ajoissa eli jo ennen matkan puoliväliä ensimmäisen? Tulitko myös juoneeksi molemmat pullolliset?

Tee ysikymppiset hitaina ja kaksikymppiset nopeina. Minäkin muuten aloitin maantiepyöräilyn 80-luvun Peugeotilla kymmenisen vuotta sitten. Kun näin lenkkiporukan, kysyin lupaa liittyä jonon jatkoksi. Ensimmäisenä kesänä tipahdin joukosta aika usein, nykyään harvemmin. Lukkopolkimia minäkin suosittelen: polkaisun työvaiheesta tulee käytännössä hiukan pidempi ja vähän laajempi lihasryhmä osallistuu.

[sil]

Terve, varmaan voi tähän samaan kirjotella tai jos ei niin ohjailkaa oikeille urille. Eli hommasin pariviikkoa sitten tommosen peugeotin maantiepyörän 80-luvulta ja sillä oon nyt polkenut semmosia 20km lenkkejä ja pari päivää sitte ekan pidemmän 90km pätkän. Keskinopeutta oon seuraillut senverran että noilla lyhyemmillä lenkeillä se pysyy kohtuu helposti 26-30kmh riippuen missä polkee. Ekalle pidemmälle lenkille otin tavotteeks pelkästään päästä perille, mutta väkisin tuli tuijoteltua keskinopeutta joka vesisateesta huolimatta yllättäen olikin siinä 26kmh pinnassa kunnes viimeset 20km pisti jalat huutamaan ja loppu tulikin sitte ihan hissutellen. Juomana oli toisessa pullossa vettä ja toisessa urheilujuomaa ja vielä näitten lisäks oli varuiks matkassa pari välipalapatukkaa. Urheilutaustaa löytyy, mutta kestävyyslajeista ei oikeastaan ollenkaan. Lukkopolkimet ajattelin hommata seuraavaks jos niillä sais vähä lisää tehokkuutta tekemiseen. Näillä taustatiedoilla jos joku osais vähän antaa vinkkiä, että mitä tehä erilailla kun seuraavan kerran lähen tommosta pidempää matkaa polkemaan ja mahdollisesti kertoa näkemyksiä siitä mikä meni vikaan ekalla kerralla? Oma arvio on niinkin yksinkertainen kuin liian kovaa poljettu alkumatka.

Eihän mikään mennyt vikaan, kun pääsit omin voimin perille.

Nopeus toimii huonosti vauhdinjakoon. Jos pyrkii ajamaan koko ajan samaa nopeuttaa polkee aivan liian reippaasti vastatuuleen ja mahdollisesti turhan kevyesti myötätuuleen. Joskus maastonmuodot hämäävät niin, että vaikka luulet ajavasi tasaisella, ajat todellisuudessa koko ajan loivaan ylämäkeen.

Vauhdinjakoon on parempi käyttää nopeuden sijaan tuntumaa (sykettä voi käyttää apuna, jos omistaa sykemittarin). Tehomittari on tietysti vielä parempi, mutta tokikaan aloittelija ei ole heti hankkimassa pyörää kalliimpaa mittaria.
Aloita pitkä lenkki kevyesti. Jos polkeminen tuntuu raskaalta, vaihda pienemmälle vaihteelle. Ylämäkiä on hyvä polkea putkelta vaihtelun vuoksi mutta älä intoudu liikaa vaan aja myös ylämäet maltilla. Vastatuulta vastaan ei kannata taistella. Keskity kovan polkemisen sijaan vaikkapa olemaan suhteellisen aerodynaamisessa matalassa ajoasennossa ja pidä polkeminen kevyenä.

Usein neuvotaan, että lenkin ajosuunta pitäisi valita siten, että menomatkalla on vastatuulta ja paluumatkalla myötätuulta. Tämä on hyvä vinkki mutta jos haluaa ajaa mahdollisimman kevyesti mahdollisimman kovaa, paras vaihtoehto on valita lenkin kiertosuunta mahdollisuuksien rajoissa siten, että avoimella tieosuudella ajetaan myötätuleen ja suojaisella tieosuudella vastatuuleen.

[Halloo halloo]

Komppaan sykemittarin hankkimista. Siitä on apua sykkeiden pitämisessä sopivan alhaalla.

[Mohkku]

On toki apua ja itsekin sitä käytän. En kuitenkaan pyöräilyssä ajon aikana sitä juurikaan viitsi seurata. Juostessa itselleni ylipitkää matkaa, kuten maratonia, pidän mittarin avulla sykkeet kurissa.

[Kiituri00]

Näillä vinkeillä taidan tosiaan ne lukkopolkimet laittaa hankintaan ja siihen kylkeen vielä sykemittarin.

Nesteytys tuntui olevan riittävä, mutta voisin toki koittaa ottaa seuraavalla kerralla kolmannen pullon mukaan ja juoda hieman runsaammin ja katsoa onko sillä merkittävää vaikutusta. Välipalapatukat jaoin niin, että söin yhden patukan aina 30kilometriä kohden.

Näistä viisaampana voisin lisätä hieman matkaa ja tehdä sen 100km lenkin nyt vielä ennen koulun jatkumista. Täytyy yrittää jakaa vauhti paremmin tuohon lenkkiin. Tietynlainen itsensä haastaminen on vaan pinttynyt päähän lumilautailun kautta niin pitäisi keksiä jotain sen keskinopeuden tuijottelun tilalle.

[Jyri K]

Ottaa sen keskinopeuden tuijottelun tilalle sykkeen tuijottelun. Pitkällä matkaa paljon enempi hyötyä. Ainakin itselläni.

Täällä ruuhkasuomessa maantiepyöräilijöitä on niin runsaasti, että kymmenkunta Robin Hoodia menee ohi joka lenkillä, ihan sama millä keskarilla yrittää läski vääntää.

Jyri

[Moska]

Vähän matalemmilla sykkeillä tarvitsee juomaakin paljon vähemmän. Itsellä on ollut tarkoitus tehdä mittariin yksi näyttötila missä ei ole nopeutta ollenkaan, mutta sykkeet korostettu.

[Kuronen]

Itse olen välillä ajanut sykeohjatusti, välillä pelkästään fiilisten perusteella ja välillä nopeutta seuraten. Erityisesti pidempi ajorupeama on mielestäni kiva rytmittää nopeutta ja matkaa seuraten, vaikka luonnollisesti ajonopeus vaihtelee olosuhteiden mukaan. Ajotietokoneessa on usein näyttönä karttapohja, jossa näkyy lisäksi ajettu matka ja ajonopeus.

Ei tuo tietenkään sovellu tavoitteelliseen kestävyysurheiluun, mutta näin omaksi ilokseen ajavalle riittää. Toisaalta oman ajonopeuden tunteminen mahdollistaa pidempien lenkkien suunnittelun: riittääkö valoisa aika, jne.

[Smy]

Minäkin tunkeudun tähän samaan ketjuun! Tavoitteena on ajaa ensimmäinen satku ensi viikolla, ja eniten ehkä mietityttää lenkin tauotus ja sen järkevyys. Mulla on kanssa paha tapa siihen, että jokainen lenkki on kisa, varsinkin jos ajaa samoja reittejä. Sykemittari löytyy, ei mitään muita hienoja mittareita.

Pisimmän lenkin tähän mennessä ajoin vajaa viikko sitten, 45 km kertaisumalta 2h, sisältäen pienet odottelut risteyksissä. Vettä oli 700 ml ja se riitti, perillä jano oli kyllä kova, mutta ei niin että olisi tullut huono olo (ja oli kivaa kaatosateesta huolimatta!). Tähän mennessä olen poljeskellut MTB:tä, työmatkoja keskimäärin 3 kertaa viikossa reilu 20km suunta ja pari ihan lenkillelähtemistarkoituksessa lenkkiä maantiepyörällä, joista toinen siis toi tähän mennessä pisin. Ja ihan sivuhuomiona, mun mielestä tää maantiepyöräily käy etureiskoihin ihan erilailla kuin MTB.

Ajattelin siis lähteä matkaan kahdella juomapullollisella jollain terästettyä vettä ja rahalla. Matka on sellainen että ekalla puoliskolla taukomahdollisuuksia on useita ja koko matkalla korkeuserot (ainakin mun mielestä) suuria. Vähän houkuttaisi ajaa tuo satanen yhtä soittoa, mutta onkohan se vähän liikaa tuolla varustuksella ja pohjalla? Mahdollisuus on siis pitää kyllä tauko esim. puolessa välissä, johon raha on backuppina ja jolloin on myös mahdollisuus täydentää vesivarastoja. Tavoite olisi ajaa lenkura viiteen tuntiin, onko se ihan realistinen tavoite? Jos sen ajaa yhtäsoittoa, niin onko vettä liian vähän? Se on ehkä se isoin asia mikä huolettaa, että jos ajan taukopaikan ohi ja jossain peräpökölässä huomaankin, että vesi on loppu.

En tiiä miksi jännittää ihan sikana tuo lenkki, mutta ootan kyllä jo innolla että saan esitellä kotona mun uutta saavutusta, terkuin 1,5 vkoa maantiepyörän omistanut

[EsaJ]

Hienoa, että pidemmät matkat kiinnostaa ja onnea niistä suoriutuneille!!! Alla muutama vinkki pitkää matkaa harkitsevalle/suunnittelevalle/edellisillä kerroilla tuskallisen lenkkikokemuksen kokeneelle.


3 tärkeää kohtaa pitkille lenkille:
Sykkeet, kadenssi ja ravitsemus.

Pitkät lenkit alkavalle pitkän matkan pyöräilijälle toteutuu varmimmin ajettaessa PK sykkeillä. Jos sykerajoista ei ole tietoa, voi kokeilla seuraavaa. Jos nenän kautta pystyy helposti hengittää polkiessa tasaista tahtia muutaman minuutin seurannalla, ollaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä PK alueella. Silloin pääasiallisena energianlähteenä on elimistön rasvavarastot ja ne ei helposti lopu. Sillä alueella pitäisi normikuntoisen jaksaa ajaa. En tässä suosittele vain nenän kautta hengittämistä ajon aikana, mutta sillä tavalla voi testata välillä, missä mennään. HUOM: Aloittelevalla matkavauhti voi olla aika matalaPK sykkeillä, mutta perillepääsy on todennäköisempää.

Pitkillä matkoilla kadenssi tulee pitää riittävän korkeana (yli 85rpm). Muuten voi lihasväsymys ja krampit alkaa tuntumaan jaloissa. Korkeammalla kadenssilla kuormitus lihaksista siirtyy sinne, minne sen kestävyysurheilussa pitääkin, kardiovaskulaariseen järjestelmään (sydän, verenkierto). Se kun ei väsähdä kesken suoritusta, ellei noutaja tule lenkillä

Ravinnosta sen verta, että ennen pitkää lenkkiä helposti sulavaa mielellään hiilihydraattipitoista ruokaa alle. Yksilöstä riippuen, toiset voi lähteä suoraan syömästä lenkille, toiset vaativat tunnin tms. ettei ala tuntua mahassa. Lenkin aikana on hyvä ottaa rutiiniksi nauttia evästä (banaani, energiapatukkaa tms.) tasaisin väliajoin, eikä vasta sitten, kun alkaa heikottaa. Nestettä hörppäys tasaisin väliajoin, frekvenssi kelin lämpötilan mukaan.
- Energiaa lenkillä kannattaa nauttia siksi, että pääsee tavoitteeseensa ja hiilihydraattisten tuotteiden nauttiminen suoritteen aikana pienentää kataboliaa, mikä taas on lihaskudosta hajoittava prosessi. Kestävyysurheilussa käytetyt energiamäärät ovat aika suuria pidemmillä matkoilla. Keho saattaa käyttää proteiinia energianlähteenä siinä vaiheessa, kun hiilihydraatit alkavat olla lopussa. Lenkin jälkeen tulisi nauttia laadukasta hiilihydraattipitoista sekä proteiinipitoista ravintoa palautumisen nopeuttamiseksi ja lihaskadon minimoimiseksi, nestemäisenä imeytyy nopeammin.

[Halloo halloo]

Smy, juo ennen kuin on jano ja täyty pullot. Ei siitä haittaakaan ole. Rennosti vaan.