Tahkosta selvitty ja ensimmäinen ajatus oli "mikä meni treenaamisessa pieleen?". Lähtökohdat olivat seuraavanlaiset. Juurikaan aikaisemmin en ole liikuntaa harrastanut. Pari vuotta on tullut maastopyörän kanssa lähipolkuja kierreltyä. Ylipainoa on hieman (5-10 kg). Talvi meni peruskuntoa kasvattaessa (sähly / sulkapallo). Jonkin verran myös kahvakuulan kanssa treenailua. Tosin tätä tuli aivan liian vähän tehtyä. Se oli jo tiedossa Tahkolle lähdettäessä. Kevät menikin sitten Kjell Carlströmin harjoitusohjelman pohjalta (Kliks). Tuon ohjelman sain aika hyvin vedettyä läpi. Muutama flunssa vaivasi kevään aikana. Itse mietin, josko treenaaminen aiheutti "ylikuntoa" näin treenaamattoman keholle. Tahkolle lähdettiin sellaisin mielin, että olisi hyvä jos pääsisi kunnialla lävitse. Treeniä yhteensä kevään aikana 110 tuntia, josta pyöräilyä 80 tuntia. Suuria määriähän nämä eivät tietenkään ole, mutta silti parempaa lopputulosta odotin näiden pohjalta.
Tahkolla kuitenkin mäet iski vasten kasvoja, jotka olivat täysin tappoa. Loppui kunto ja jalat. Jossain puolivälin jälkeen meinasi myös usko loppua. Pahimmilla hetkillä tuntui, että miten maaliin asti selviää, kun ei meinanut tasasellakaan jaksaa polkea. Noh, selvittiinhän sieltä maaliin, mutta aika painui kuuden tunnin paikkeille, joten ei tuohon voi mitenkään tyytyväinen olla. Ainoa mikä tuntui onnistuvan oli teknisemmät osuudet, jotka suhteessa samassa porukassa menijöiden kanssa kulki paremmin.
Mutta tämä kaikki herätti kysymyksen, että mitä kannattaisi tehdä toisin? Jos "käytettävissä" on n. 5 tuntia viikossa treenaamiseen, niin kuinka tuo aika kannattaa käyttää? Talvella kannattaa varmaan panostaa enemmän siihen lihaskuntoon, mutta myös aerobiseen? Entäpä sitten kevään pyörälenkit? Onko järkevämpää tehdä esim. 2 kolmen tunnin lenkkiä viikottain vai 5 kovempitehoista tunnin lenkkiä? Miten nuo mäet saisi hanskattua paremmin, jos lähimaastosta ei treenimahdollisuutta löydy?
Treenimetodeja ja ohjelmia on tietysti yhtä paljon, kuin treenaajia. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että kokeneempien vinkit olisivat paikallaan.
Tahkolla kuitenkin mäet iski vasten kasvoja, jotka olivat täysin tappoa. Loppui kunto ja jalat. Jossain puolivälin jälkeen meinasi myös usko loppua. Pahimmilla hetkillä tuntui, että miten maaliin asti selviää, kun ei meinanut tasasellakaan jaksaa polkea. Noh, selvittiinhän sieltä maaliin, mutta aika painui kuuden tunnin paikkeille, joten ei tuohon voi mitenkään tyytyväinen olla. Ainoa mikä tuntui onnistuvan oli teknisemmät osuudet, jotka suhteessa samassa porukassa menijöiden kanssa kulki paremmin.
Mutta tämä kaikki herätti kysymyksen, että mitä kannattaisi tehdä toisin? Jos "käytettävissä" on n. 5 tuntia viikossa treenaamiseen, niin kuinka tuo aika kannattaa käyttää? Talvella kannattaa varmaan panostaa enemmän siihen lihaskuntoon, mutta myös aerobiseen? Entäpä sitten kevään pyörälenkit? Onko järkevämpää tehdä esim. 2 kolmen tunnin lenkkiä viikottain vai 5 kovempitehoista tunnin lenkkiä? Miten nuo mäet saisi hanskattua paremmin, jos lähimaastosta ei treenimahdollisuutta löydy?
Treenimetodeja ja ohjelmia on tietysti yhtä paljon, kuin treenaajia. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että kokeneempien vinkit olisivat paikallaan.









Comment