Valmistautuminen ensimmäiselle brevetille

[grep]

Kortinkin saa edullisesti ja vaivattomasti.

Matkalla, väsymyksen hetkellä hämmästelin taskuun taitellun pienen pahvinpalan ryhdistävää ja päämäärätietoisuutta lisäävää vaikutusta.

Loppuleimaa R-kioskilta hakiessa myyjäänkin tarttunut innostus ja saadut onnittelut lämmittivät mieltä.

[Ahven]

Nyt se on sitten takana. Lähtö eilen klo 18.14 ja paluu tänä aamuna klo 4.18. Ajonaikainen keskivauhti ehkä 23. Matkaa tuli 202 km. Tosin tämä ei ollu brevet koska, ei täällä aamulla neljän aikana ollut mikään paikka auki enkä lähtiessäkään hakenut kuittia. Lähtiessä söin pizzan ja sitten reissun aikana ruisleipää, banaania, kahvia ja energiapatukoita. Juomana urheilujuomaa ja vettä. Tuuli oli pääasiassa sivuttainen. 90-120 km oli pieni vastatuuli. Yöllä yhden jälkeen piti laittaa pitkät housut ja hiihtotakki päälle.

[mikkopoika]

Onnea Ahvenelle! Oliko hyvä reissu?

Itseänikin kiehtoisi brevetit, ei ole tullut kokeiltua. Toistaiseksi pisin päivämatka 144 km. Minkälaisella varustuksella teillä on tapana noita ajaa, lähinnä tavaran määrä, meneekö kaikki tarvittava takataskuihin? Reppu selässä, laukun kanssa? Miten esim. lukko, voisi kuvitella, että pidemmällä siivulla voisi olla kiva pitää taukoa, miten pyörän kanssa, jos olisi tarve jättää se hetkeksi parkkiin?

[StantheMan]

Pyörässä ei koskaan ole lukkoa ollut. Ja aika usein tauolla toive on ollutkin, että joku varastaisi pyörän. Olisin voinut työntää alkuvauhdit

[Ahven]

Kiitos. Oli niin hyvä reissu, että tämä ei varmasti jää viimeiseksi brevetiksi.

Minulla oli pieni juomareppu mihin kaikki tavara mahtui kyytiin. Alkumatkasta repussa olleet takki ja juoksutrikoot veivät repusta suurimman tilan samoin kuin 1,5 litraa vettä. Voisin kuvitella, että vähän isommalla satulalaukulla reppua ei tarvisi. Varsinkin, jos juomapuolen saa muuten järjestettyä.

2 kertaa pysähdyin Shellille kahville enkä lukinnut pyörää. Jätin sen niin, että se näkyi osittain ikkunasta.

[Ahven]

Nostetaanpa tätä ketjua ylös. Ensimmäisestä brevetistäni on lähes päivälleen 5 vuotta aikaa ja sen jälkeen on joka kesä tullut ajettua yksi tai useampi, mutta matkat ovat jääneet kuitenkin tuohon lyhimpään. Nyt tänä kesänä on paremmat mahdollisuudet ajaa pidempi brevet, joko 400 tai 600 km. Mitä on otettava huomioon pidemmälle brevetille valmistauduttaessa? Matka on kilometreinä kaksin- tai kolminkertainen kaksisataseen, mutta rasittavuudessaan varmastikin enemmän. Tuleeko nukkumatti jossain välissä pidemmällä matkalla? Päähän tulee varmasti ajatuksia harrastuksen järjettömyydestä ja reissun keskeyttäminen käy varmasti monta kertaa mielessä etenkin kun tarkoitus on ajaa yksin. Miten te kokeneemmat brevet kuskit olette päässeet näistä mentaalipuolen jutuista yli, jos ja kun tosissaan alkaa väsyttämään?

[paaton]

Nukkuu kun väsyttää? Minulle tuli yllätyksenä, että 600km brevetillä saisi ottaa täydet yöunet hotellissa välillä. Illalliset ja aamupalat päälle.

Sittenhän se on kaksi 300km ajoa, jotka menevät nätisti.

[Ahven]

Nukkuu kun väsyttää? Minulle tuli yllätyksenä, että 600km brevetillä saisi ottaa täydet yöunet hotellissa välillä. Illalliset ja aamupalat päälle.

Sittenhän se on kaksi 300km ajoa, jotka menevät nätisti.

Minulla luultavasti menisi ensimmäinen kohtuudella, mutta toinen ei. Siksi tarkoitus ajaa (lähes) samoilla silmillä.

[paaton]

Minä en siis ole mikään brevetti kuski, mutta kyseenalaistan kyllä samoilla silmillä ajamisen, mikäli aikaraja antaa periksi.

Hyvät yöunet ja kunnon ruoka. Ajaminen on toisena päivänä helpompaa, mitä ensimmäisenä.

[The flying Chocobo]

Unen tarve on kovin yksilöllistä eikä yleispätevää ohjetta voi antaa. Minä olen sen verran hidas kuski, että noin puolivälissä ei jää aikaa (omasta mielestä) kunnon uniin. Lisäksi jonkun 300km jälkeen muinulla käy keho niin kierroksilla, että nukkuminen on aika onnetonta. Mutta kyllä pienikin silmien ummistaminen auttaa. Jos saat helposti unen päästä kiinni ja aikaa on, kannattaa torkkua hiukan. Itse olen ajanut omat 600:ni sekä yksillä silmillä, että minitorkuilla. Väsymyksen määrä minulla molemmissa sama. Mutta saat osviittaa hyvin kun ajat nuo lyhyemmät alle. 200 valmistaa 300:lle joka puolestaan valmistelee sinua 400:lle joka sitten on hyvä astinlauta 600:een. Viimeistään tuon nelisatasen jälkeen alkaa olla hyvä kuva siitä mitä 600 vaatii. Minulla suurimmat haasteet on liittyneet satulaan (jota ei pitäisi olla) ja toisaalta ruoansulatuksellisiin juttuihin. Juu, ja kyllä mentaalipuolen haasteitakin tulee muiden haasteiden kautta, jolloin sitä miettii homman järkevyyttä. Minulla matkan pituuteen liittyvät henkiset haasteet on vahvoimmillaan ensimmäisten satasten aikana ja kun puoliväli on ylitetty niin se helpottaa kun vaan rallatellaan kotimatkaa. Jos saat kavereita mukaan, niin ne auttaa ihan suunnattomasti henkisen väsymyksen puolella. Yksin ajaessa minä höpisen itsekseni aika tavalla. Olen koettanut ottaa nuo henkiset haasteet tässä kohtaa hyvänä itsetuntemuksen lisääjänä ja matkana oman mielen niille alueille joissa ei välttämättä aina vieraile. Joka tapauksessa suosittelen lämpimästi myös pidempien matkojen kokeilemista, niistä avautuu aika lailla toisenlainen kuva hommaan kuin pelkistä 200:sta. Onnistuneita reissuja!

[tempokisu]

Ei nukuttanu, saa perillä sitten nukkua ( paitsi ei pystyny...)ja kun olen muutenkin vähäuninen.... sama juttu kun ^ 400km lenkin jälkeen alkoi hahmottua mitä ylipäätään voi jaksaa. Mutta se henkinen päätös että nyt ajetaan 700km oli tärkeä; eikä siten että ajetaan nyt 500km ja katsoo sitten.
Kyllä, sitten kun on "enää" reilu satanen jäljellä niin sehän on että kohta ollaan kotona...
Pahinta oli hiertymät kämmenissä, ja oli se peppukin hellänä. Pitkien lenkkien päätteeksi kävin uimassa, mutta noitten 700+km jälkeen vain pieni kastautuminen rannassa kun oli hivenen heikko olo....
Yllätyin että sitä ei ollu mikään kaamea nälkä lenkin jälkeen, 12 tuntia lenkin jälkeen tärisin ja hikoilin sängyssä, join jotain ja sitten kun pystyi, niin keittoa varovasti.
Mutta olihan se hieno tunne kun mittarin lukemat vääntyi 700-muotoon

Pitkiä lenkkejä ei ole ikävä, olen iloinen että ajoin ne aikanani ( reilu 10v sitten) niin tuli ajettua. Jännitti kun kisoihin olisi menny, hieman pidempiin lenkkeihin varmaan rahkeet kestäisi, mutta jos suunnittelen etukäteen että nyt ajetaan 300km - alkaa jännittään niin paljo että ....en kaipaa sitä jännittämistä enää ollenkaan.

[Jami2003]

Joo kyllä tuo lepäily on itsestä ja omasta nopeudesta kiinni sekä tarpeesta lepäämiseen. Omasta kokemuksesta sanoisin että aamuyön tunteina jostain klo 4 - klo 7 välillä mun on kyllä hyvä ottaa torkut. Viime kolmesatasen jälkeen kun kotiuduin 3.30 sain ihan hyvin unen päästä kiinni. Ja kun heräsin puoli kasilta oli olo hämmästyttävän freesi 3 ja puolen tunnin unien jälkeen.

Tässä kuussa ajettavan 400 km aikataulutus on aamulla klo 6 matkaan ja puolilta öin kotona ja joka siis menee samoilla silmillä. Jos kaikki menee hyvin elokuussa ajan 600 km ja siihen kyllä pitää jo sitten lepotauko suunnitella. Varmaan joku 350 ekana päivänä ja 250 km toisena. Paljon kiinni minne keksii ajaa. Yritän aina suunnitella reitin mielekkääksi ja jos 600 km lepää niin pitäähän se olla joku kiva paikka.

Mutta kaiken kaikkiaan brevettien ajaminen on minusta sellaista että ajamalla niistä oppii joka kerta lisää itsestä, kalustosta, reitistä jne. Sen takia itse pidennän reissua kuukausi kuukaudelta.

[twentyniner]

Itse olen ajanut aikoinani yhden kuussatasen, minulla oli ilo ja kunnia ajaa se kokeneen kaverin kanssa. Vedettiin perus tyyliin, aamusta aikaisin liikkeelle ja seuraavana päivä puolita päivin kotona. Omat huomioni matkan varrella oli tasaisuus kaiken suhteen, vauhti, tauot, ravinto, neste jne. Itselleni ehkä vaikein paikka oli 24h kohdilla aamun sarastaminen kivasti alkoi aamuaurinko lämmittämään ja kun aikaa takarajaan oli reilusti, alkoi jokainen pienikin nurmialue näyttämään sopivalta pikku nokosille. Turha venyttäminen olisi vain pidentänyt aikaa tienpäällä ja ei se ainakaan väsymykseen olisi auttanut. Yksillä silmillä ja mahdollisimman tasaisesti olisi minun vinkkini.

Profiilissa näyttää edelleen olevan mies kuussatasen jälkeen kotiportilla ��

[tempokisu]

Mun mielestä nämä pitkät pitää ajaa yksin. Se kun on niin yksilöllistä eväshetkien tarve yms. ei nämäkään aina ihan putkeen menny, pariin otteeseen piti keskeyttää koko pitkä lenkki kun yksinkertaisesti energiat loppui kesken. Kun ei tajunnu minnepäin tässä nyt pitäisi ajella niin - paras soittaa isälle että tuu hakeen....no siitäkin sitten oppi että evästä on syötävä suht tasaseen, ja juotava nestettä kans.

Mulla oli hyvä kun oli vakioeväspaikka Valkeakoskella, ja pariin paikkaan huolto toi evästä. Eväspaikoilla ei saa istua!
pimeän hetket oli vaikeimpia ja välillä pelottikin, mutta sitten taas aamunsarastuksen hetket kaikkein hienoimpia kun luonto heräsi ja ihan varmasti ne peurat ja ketut ja puput oli siinä mua tsemppaamassa mutta useaankin otteeseen pidin mielessä että ( Apulantaa mukaillen) "kivusta nautintoon on matkaa pelottavan vähän, jos edes sitäkään..."
Kun se matkan tasaluku kääntyi vähän ennen "maalia" niin kyllä mä nostin kättä ylös että jees

Vanhana mikään ei ole hauskempaa kuin muistella nuorena kokemiaan koettelemuksia, kuten kisoja ja pitkiä lenkkejä. Se mikä silloin itketti, naurattaa nyt.
( tarkennuksena että ihan kaikki koettelemukset ei edelleenkään naurata, mutta niitä ei auta edes muistella )

[paaton]

Mutta eikös tuossa 600km brevetissä ole tosiaan 40h aikaa? Ymmärrän kyllä yöllä ajamisenkin mahtavuuden ja itsensä haastamisen, mutta jos vaan mietitään ajamisen helppoutta, niin kunnon yöunia ja ateriaa puolimatkassa ei kyllä voita mikään.