Tässä vähän omia normista poikkeavia kokemuksia luisteluhiihdon saloista kun olen vuosia aihetta insinööriasenteella seurannut.
Tausta on sellainen että 80-luvun lopulta omat hiihtoni ollut pelkästään luisteluhiihtoa - pidän luistelun vauhdikkuudesta ja rytmistä - pitovoitelu ei ole myöskään kiinnostanut tippaakaan.
Lisäksi olen päässyt hyvissä olosuhteissa lähinnä Helsingin Paloheinässä harrastamaan.
3 paria luistelusuksia kaikki 80-luvulta tai 90-luvun alusta. Sauvat toki 2000 luvun hiilikuitua.
Suksista - näin pyöräilyfoorumilla kun ollaan niin suksia voi hyvin verrata maantiepyörään: Geometria oltava sopiva (pituus ja kantavuus) ja painolla on merkittävä vaikutus. Omia suksia punnitessani olen huomannut isoja eroja jotka myös tuntuu - voi verrata kiekkojen painoon. Varsinkin pehmellä kelillä luistelussa joutuu suksia nostamaan ihan urakalla joten painolla iso merkitys.
Voitelusta - oma kokemukseni on että tietyt kelit on sellaisia että voi verrata että pyöräilisi kumit tyhjinä. Mielummin jätän ne kelit kokonaan väliin (viime sunnuntaina piti silti yrittää). Muuten viime vuodet on voiteluni ollut hyvin yksinkertaista - pelkästään HF-palaa hangattuna. Toimii hieman eri tavoin säädeltynä mainiosti -12 - +3 keleillä täällä rannikolla. Avainjuttu on että käytän 10min voiteluun ennen jokaista lenkkiä. Siklaus ihan puukonterällä vaan (silottaa ja puhdistaa tehokkaasti), sitten HF pintaan. Hankausta korkilla - jos lämpimämpi kevyemmin ja jos kylmempi niin pidempään ja kovemmin kiiltäväksi. Jos plussan puolella niin lopuksi vedän kylmästi kertaalleen teräsharjalla viistot kuviot estämään liimautumista.
Tällä antiikkikalustolla ja pikavoitelulla niin täytyy todeta että Paloheinää 400km tällä kaudella hiihtäneenä niin olisiko 10 kaveria ohittanut alamäessä. Painan toki vähän yli 80, jolla tietty vaikutus, mutta silti vähän ihmettelen luisteluhiihdon ja voitelun hifistelyä. Vähän samanlaista kun vaihtaisi joka pyörälenkille optimaaliset kumit alle ja eri olosuhteisiin olisi erimallisia pyörän runkoja tai kokonaisia pyöriä.
Liukkaita ja aurinkoia hiihtokelejä vielä kaikille!
Tausta on sellainen että 80-luvun lopulta omat hiihtoni ollut pelkästään luisteluhiihtoa - pidän luistelun vauhdikkuudesta ja rytmistä - pitovoitelu ei ole myöskään kiinnostanut tippaakaan.
Lisäksi olen päässyt hyvissä olosuhteissa lähinnä Helsingin Paloheinässä harrastamaan.
3 paria luistelusuksia kaikki 80-luvulta tai 90-luvun alusta. Sauvat toki 2000 luvun hiilikuitua.
Suksista - näin pyöräilyfoorumilla kun ollaan niin suksia voi hyvin verrata maantiepyörään: Geometria oltava sopiva (pituus ja kantavuus) ja painolla on merkittävä vaikutus. Omia suksia punnitessani olen huomannut isoja eroja jotka myös tuntuu - voi verrata kiekkojen painoon. Varsinkin pehmellä kelillä luistelussa joutuu suksia nostamaan ihan urakalla joten painolla iso merkitys.
Voitelusta - oma kokemukseni on että tietyt kelit on sellaisia että voi verrata että pyöräilisi kumit tyhjinä. Mielummin jätän ne kelit kokonaan väliin (viime sunnuntaina piti silti yrittää). Muuten viime vuodet on voiteluni ollut hyvin yksinkertaista - pelkästään HF-palaa hangattuna. Toimii hieman eri tavoin säädeltynä mainiosti -12 - +3 keleillä täällä rannikolla. Avainjuttu on että käytän 10min voiteluun ennen jokaista lenkkiä. Siklaus ihan puukonterällä vaan (silottaa ja puhdistaa tehokkaasti), sitten HF pintaan. Hankausta korkilla - jos lämpimämpi kevyemmin ja jos kylmempi niin pidempään ja kovemmin kiiltäväksi. Jos plussan puolella niin lopuksi vedän kylmästi kertaalleen teräsharjalla viistot kuviot estämään liimautumista.
Tällä antiikkikalustolla ja pikavoitelulla niin täytyy todeta että Paloheinää 400km tällä kaudella hiihtäneenä niin olisiko 10 kaveria ohittanut alamäessä. Painan toki vähän yli 80, jolla tietty vaikutus, mutta silti vähän ihmettelen luisteluhiihdon ja voitelun hifistelyä. Vähän samanlaista kun vaihtaisi joka pyörälenkille optimaaliset kumit alle ja eri olosuhteisiin olisi erimallisia pyörän runkoja tai kokonaisia pyöriä.
Liukkaita ja aurinkoia hiihtokelejä vielä kaikille!











Comment