Näytä tavallinen näkymä : Polkijoiden toinen toistaan hienommat pyörät
Tänä päivänä lenkeillä näkee mitä hienompia pyöriä. Syynä lienee se, että ainakin osa polkijoista on hyödyntänyt työsuhdepyöräetua. Erityisesti naiset ovat satsanneet kunnon kalustoon ja taukopaikoilla saattaa nähdä myös naisilla 5-10 000 euron hintaluokkaan mahtuvia fillareita. On ilmeistä, etteivät naiset enää tyydy poika- tai miesystävän suosittelemaan Bianchi via Vironeen, vaan alla saattaa olla huippukisatiimien käytössä olevaa vastaavaa kalustoa.
On toki huomioitava se, että laadukkaiden polkupyörien hinnat ovat nousseet kautta linjan, mutta onhan se hienoa nähdä, että ihmiset panostavat myös laatuun halvan hinnan sijasta. Köyhää toki hirvittää premium-kaluston hinnat alkaen 10 000 euroa hinnat, mutta halvemmallakin toki pääsee, kun ei osta sitä keveintä mahdollista hiilikuitua tai top-end osasarjaa.
Oma näkemykseni on se, että pyörä ei muutu enää oleellisesti nopeammaksi tai kevyemmäksi hinnan ylittäessä 5000 euroa. Kaikki sen yli maksava on jo hifistelyä ja blingiä, jolla halutaan erottua massasta. Samasta syystä ihmiset ostavat Ferrareita ja Lamborghineja.
Mä en usko, että ts-pyöräedun ottaneilla on 10 k€ pyöriä. Eiköhän niiden hintahaarukka ole 3600-4800€.
Työsuhdepyöräedun hintarajat kulkee 4-5k€:ssä. Jos pyörä on kalliimpi erotus pitää kaivaa heti lompakosta. Ei sillä mitään 10k€ pyöriä ole hommattu isoissa määrin. Vähän kateellisen oloinen avaus kyllä.
Nykyään ei tavis eroita parin tonnin pyörää kymppitonnin pyörästä, sen verran hienoja on nuo edullisemmatkin. Itsekin mietin että onko järkeä pitää kahta +5tonnin pyörää kun voisi hankkia yhden +10tonni ajokin. Kotona kylläkin jollakin logiikalla hyväksytään nykyinen ratkaisu paremmin.
Kaikki pyörään laitetut eurot ovat kuin pankkiin talletettuja, pelkkää plussaa ja hyvinvointia itselle.
Hyvä että naiset ja miehet ovat tämän tajunneet. Jos perhettä ei vielä ole, likviditeettikin voi hyvin toimeentulevilla olla kunnossa. Ja jos lapset ovat lähteneet jo pesästä, silloinkin on jälleen enemmän paukuja investoida harrastuksiin. Mihin sitä pitäisi rahat tuhlata, jos ei pyöriin? Ei ainakaan moottoripyöriin, matkusteluun tai viiniin? No, ehkä nuokin ovat ihan hyviä vaihtoehtoja, paitsi moottoripyörät...
Santtu75
20.06.2025, 12.24
Kaikki pyörään laitetut eurot ovat kuin pankkiin talletettuja, pelkkää plussaa ja hyvinvointia itselle.
Hyvä että naiset ja miehet ovat tämän tajunneet. Jos perhettä ei vielä ole, likviditeettikin voi hyvin toimeentulevilla olla kunnossa. Ja jos lapset ovat lähteneet jo pesästä, silloinkin on jälleen enemmän paukuja investoida harrastuksiin. Mihin sitä pitäisi rahat tuhlata, jos ei pyöriin? Ei ainakaan moottoripyöriin, matkusteluun tai viiniin? No, ehkä nuokin ovat ihan hyviä vaihtoehtoja, paitsi moottoripyörät...
Kaveri on intohimoinen kalastuksen harrastaja (tai ainakin kalastusvälineiden), hänellä on veneenä muutaman vuoden ikäinen nopeahko alumiinivene 150hv. perämoottorilla, mitä itse pariin otteeseen ollut kyydissä niin omaan makuuni liikkuu todella hyvin, on tarpeeksi nopea sisävesille yms.
Noh, talven aikana kaveri päätti että lisää tehoa on saatava ja mottori vaihtui 225hv. malliin ja tämä +75hv vaihto maksoi vanhan moottorin vaihtohyvityksen jälkeen yli sellaisen huipputason maantiekilpapyörän verran ja olin tuossa taannoin saman veneen kyydissä ja itse en havainnut mitään isoa eroa tuohon vanhaan versioon verrattuna, muutaman solmun ilmeisesti huippunopeus nousi mutta...
Ei näissä voi todeta kuin että harrastukset maksaa.
Ei se itseltä ole pois jos joku hankkii paremman fillari tai auton. Joitakin sylettää varmaan se kun joku weekend warrior ajelee 50km viikossa kymppidonan pyörällä.
No juuri näin. Aina on jollain kalliimpaa, hienompaa ja parempaa kuin jollain toisella.
Sama huomio itselläkin ja monesti mietin että onko ihan välttämätöntä ja menty vain muodin mukana. Itse Henk. koht saan taas "kiksejä" siitä että pyörä on mahdollisimman halpa mutta silti pätevä ettei homma jää siitä kiinni. Pari kertaa on ollut mahdollisuus testata tyyliin 10ke ovh gravelia, mutta olen jättänyt väliin periaatteella että "tieto lisää tuskaa" (ei mulla kyllä rahaakaan olisi eikä tarve mutta pohdin asioita joskus liikaa enkä osaa päättää niin helpompi itselle näin)
Joitakin sylettää varmaan se kun joku weekend warrior ajelee 50km viikossa kymppidonan pyörällä.
Niin. Eipä kai se muille kuulu, mitä ja miten joku pyörällään tai pyörillään ajaa. Jollekin 50 km viikossa on jo hyvä suoritus. Ja toisaalta kaipa se kuski määrittää mikä on hyvä ja tarpeeksi.
Mä olen aina halunnut, että käytössä olevat vehkeet - on ne pyöriä, kameroita tai autoja - on sellaisia, että niiden omistaminen ja käyttäminen tuo minulle tyydytystä. Koska jos se ehto ei täyty, niin rahat on menneet hukkaan, vaikka hyödyke maksaisi vain euron.
. Erityisesti naiset ovat satsanneet kunnon kalustoon ja taukopaikoilla saattaa nähdä myös naisilla 5-10 000 euron hintaluokkaan mahtuvia fillareita. On ilmeistä, etteivät naiset enää tyydy poika- tai miesystävän suosittelemaan Bianchi via Vironeen, vaan alla saattaa olla huippukisatiimien käytössä olevaa vastaavaa kalustoa.
Sehän on tosi hieno juttu, ettei harrastusta aloiteta jollain XXL:n alepyörällä, vaan kunnon välineilä. Saattaa jopa käydä niin että uusi harrastus ei tyssää alkuunsa turhautumiseen paskojen vehkeiden takia. Peukku ylös: valtio kiittää arvonlisäverosta, pyöräkauppias katteesta ja pyöräilijä loistavasta välineestä.
Ei kannata olla kateellinen niille taukopaikkojen kalliiden pyörien omistajille, ne on omalla rahallaan ne ostaneet. Sehän on vain priorisointikysymys minne rahansa käyttää: pari etelänlomaa vai huippulaadun fillari. Jälkimmäisestä on iloa vuoksiksi, siitä etelänlomasta pariksi viikoksi.
Pyörällä ajaminen on se juttu.
Ei voi olla kateellinen kellekään kun ajaa pyörällä, olisi outoa olla kateellinen kun toinen ajaa pyörällä.
Hyvä pyörä on hyvä pyörä ja kallis pyörä on kallis.
Sama huomio itselläkin ja monesti mietin että onko ihan välttämätöntä ja menty vain muodin mukana.
Mitä se kellekään kuuluu millä perusteella kukakin on kalustonsa hankkinut? Jos motivaatio löytyy siitä, että on vähän parempaa fillaria alla niin onko se keltään pois? Pukeutuuhan jotkut setämiehetkin pro-tiimien ajoasuihin.
Itse en ole osannut asiaan sen kummemmin kiinnittää huomiota. En kyllä noista maantievehkeistä ymmärräkään mitään. Maastossa tulee kallista sähkötäpäriä vastaan aika paljon, mutta eipä tuo multa ole pois. Pitää myös muistaa, että aika hienoja vehkeitä saa ylivuotisina tai vähän käytettyinä reippaasti ovh:ta halvemmalla...
Ei kannata olla kateellinen niille taukopaikkojen kalliiden pyörien omistajille, ne on omalla rahallaan ne ostaneet..
Kuka nyt on ollut kateellinen ja kenelle ja miksi?
Hieno pyörä on hieno.
Itse ainakin arvostan jos joku sellaisen itselleen hankkii.
Kuka nyt on ollut kateellinen ja kenelle ja miksi?
No selvästi katellisuudestahan tuo pesumanin aloitus kumpuaa.
Sivustakatsoja
21.06.2025, 09.13
Sehän on tosi hieno juttu, ettei harrastusta aloiteta jollain XXL:n alepyörällä, vaan kunnon välineilä. Saattaa jopa käydä niin että uusi harrastus ei tyssää alkuunsa turhautumiseen paskojen vehkeiden takia. Peukku ylös: valtio kiittää arvonlisäverosta, pyöräkauppias katteesta ja pyöräilijä loistavasta välineestä.
Ei kannata olla kateellinen niille taukopaikkojen kalliiden pyörien omistajille, ne on omalla rahallaan ne ostaneet. Sehän on vain priorisointikysymys minne rahansa käyttää: pari etelänlomaa vai huippulaadun fillari. Jälkimmäisestä on iloa vuoksiksi, siitä etelänlomasta pariksi viikoksi.
Mulla on mennyt vähän eri järjestyksessä: ensin olen ollut kiinnostunut ja aloitellut ja homman jatkuessa panostus on kasvanut -että en ole ensin ostanut kunnon välineitä ja sitten katsonut että onnistuuko.
Matkailusta jää pysyviä muistoja, jotka saattavat haalistua, mutta tavaralla on käyttöikänsä jonka jälkeen se päätyy romuksi.
Pyörällä ajaminen on se juttu.
Ei voi olla kateellinen kellekään kun ajaa pyörällä, olisi outoa olla kateellinen kun toinen ajaa pyörällä.
Hyvä pyörä on hyvä pyörä ja kallis pyörä on kallis.
Mulle se on juuri noin: tekeminen menee omistamisen edelle. Joskus on ollut taloudellisesti tiukkoja aikoja, niin silloin on tehnyt sillä mitä on ja mihin on ollut mahdollisuus.
Ehkä siksi tuo yksivaihteisella ajo on ollut kivaa, pyörän rakentamisen lisäksi, että ajaminen on yksinkertaista.
Sivustakatsoja
21.06.2025, 09.26
Haluaminen aiheuttaa kärsimystä: olotila että ei halua mitään on tavoite. Halu teettää ihmispololla kaikkea: raatamista, rikki menneitä ihmissuhteita, onnettomuutta.
Sehän on tosi hieno juttu, ettei harrastusta aloiteta jollain XXL:n alepyörällä, vaan kunnon välineilä. Saattaa jopa käydä niin että uusi harrastus ei tyssää alkuunsa turhautumiseen paskojen vehkeiden takia. Peukku ylös: valtio kiittää arvonlisäverosta, pyöräkauppias katteesta ja pyöräilijä loistavasta välineestä.
Toisaalta kuka sanoi, että kyse on aloittelijoista.
Meillä työsuhdepyörän enimmäishinta on muistaakseni 3300e.Jos kalliimman haluu ni erotus maksetaan ite
Mulla on mennyt vähän eri järjestyksessä: ensin olen ollut kiinnostunut ja aloitellut ja homman jatkuessa panostus on kasvanut -että en ole ensin ostanut kunnon välineitä ja sitten katsonut että onnistuuko.
Elämäni suurimpia hölmöyksiä on ollut edetä juuri tätä tietä. On sitten kyse työvälineistä tai harrastusvälineistä. Ensin ostaa halvan kun luulee säästävänsä. Sitten pitääkin mennä ostamaan hyvä, jolloin rahaa todellisuudessa on mennyt enemmän ja kaupan päälle vit.. ketutusta toimimattomuudesta.
Sivustakatsoja
21.06.2025, 10.07
^on muitakin sävyjä, kuin musta ja valkoinen -halvan sijaan voi ostaa asiallisen ja kohtuuhintaisen.
Sivustakatsoja
21.06.2025, 10.19
Elämäni suurimpia hölmöyksiä on ollut edetä juuri tätä tietä. On sitten kyse työvälineistä tai harrastusvälineistä. Ensin ostaa halvan kun luulee säästävänsä. Sitten pitääkin mennä ostamaan hyvä, jolloin rahaa todellisuudessa on mennyt enemmän ja kaupan päälle vit.. ketutusta toimimattomuudesta.
Mä esimerkiksi otan paljon kuvia, osa on onnistuneita ja osa ei. Kuvaan mukana olevalla laitteella, mikä nykyisin on lähes aina puhelin. Joskus mulla on ollut järjestelmäkameroita, että ehkä olen jollakin tapaa ajatellut asiaa harrastavani.
Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että ei minusta tule parempaa kuvaajaa, vaikka kalusto olisi mitä. Mulle valokuva on hetken tallennusta haluamallani tavalla ja valokuvaajaksi tullaan olemalla liikkeellä silmät auki (ja kamera mukana). Kuvaaminen on näkemistä.
No selvästi katellisuudestahan tuo pesumanin aloitus kumpuaa.
Kerrotko miten mielestäsi se tuodaan esille?
Aloituksessa tuodaan esiin kaksi asiaa.
Naisetkin hankkivat kalliimpi pyöriä eivätkä tyydy enää heikompi tasoisiin.
(Huonommikin rahansa voi sijoittaa)
Hinnan noustessa yli 5000 € vaste rahalle heikkenee nopeasti.
(Mikä pitää paikkansa harrastajien kohdalla, prot sitten erikseen sie?lä 2 s 50 km tempossa merkitsee paljon)
Olen tod näk pari kertaa tavannut aloittaja, mukavan ja fiksun tuntuinen henkilö. Eikä juttujen tai ulkoisten tekijöiden perusteella ole mitään syytä kadehtia toisten kalliita pyöriä!
Matkailusta jää pysyviä muistoja, jotka saattavat haalistua, mutta tavaralla on käyttöikänsä jonka jälkeen se päätyy romuksi.
Harva siihen pyörään laitteena rakastuu. Enemmän rakastuu siihen, mitä se pyörä tuo tullessaan. Kuten renkaanvaihtoja vesisateessa mudan keskellä *). Tai jarruletkun lyhentämistä. 5 cm liian lyhyeksi. Mutta myös niitä hetkiä, kun aurinko paistaa, linnut laulaa ja reisi on syönnillään.
*) nämä hetket on itse asiassa mun viime syksyn Iltalian reissulta parhaiten säilyneet mielessä. Muistan joka ikisen kerran (3 kpl).
No selvästi katellisuudestahan tuo pesumanin aloitus kumpuaa.
Tai halusta provosoida ja trollata. Taas kovin tyypillinen pesumanin ketju, jossa hieman provosoiva aloitus ja sen jälkeen kaveri katoaa taustalle hihittelemään eikä ainuttakaan lisäviestiä ketjuun ko. henkilöltä ilmesty.
Naisena ostin reilu vuosi sitten maastopyörän kaveriksi gravelpyörän, josta ajattelin, että onkohan tämä mulle nyt liian "hieno", kun asemoin itseni tosi vahvasti väärinpyöräilijäksi. Eikä kyse ollut mistään kymppitonnin, ei edes viidentuhannen euron pyörästä, vaan hinta oli alle kolmetuhatta euroa. Vaikkei pyörä ole tuon kummoisempi tai kalliimpi, niin silti alkuun mietin, olenko sika helmen selässä, tai jos en nyt sika niin nauta kuitenkin. Mitään tommoista ei ole ollut mielessäkään silloin, kun rymyän tuolla jossain maantiellä, hiekkatiellä, metsäautoteillä ja poluilla. Vauhtiakin on aika paljon vähemmän kuin iloa ja nautintoa, ja kyllä tuo on ollut mieluisa hankinta. Ei kaduta yhtään, ja pyörästä on tullut ihan tosi tärkeä. En luopuisi!
Mutta kyllä mun tekisi mieli ostaa vielä yksi uusi pyörä, punainen.
Avauksessa mietitytti eniten se miten pyörät on tunnistettu päälle viiden tonnin pyöriksi.
Onko menty tutkimaan taukopaikalle parkkeerattuja pyöriä lähietäisyydeltä ja todettu että osasarjat ovat Dura-Acea ja SRAM Red AXS:ia?
Entä miten suureen havaintojoukkoon päätelmä perustuu?
Oma käsitys on että harrastajatason naisillakin on jo pitempään näkynyt yhtä laadukkaita pyöriä kuin miehilläkin. Ja onhan naisissakin kisakuskeja, joille niin sanottua tavallista harrastajan pyörää kalliimpi pyörä on normimeininkiä.
Mutta tässähän liikutaan nyt pelkissä satunnaisiin huomioihin perustuvissa käsityksissä, jotka voivat yhtä hyvin olla oikeita kuin vääriäkin. Esiin nostettu asia on kyllä varsin kiinnostava eli ovatko ja jos ovat, niin missä määrin naisharrastajat erityisesti ja harrastajat yleensä siirtyneet upper middle class -pyöristä high end -pyöriin?
Harmillista kyllä, tilastotietoa ei asiasta ymmärrettävästikään ole.
Kyllähän tuossa aloituksessa on sellaista pientä juhannuslöylyn tuoksua :p
Sunnuntaina kun ajelin Kustaviin ja takaisin (autolla) niin vastaan tuli kyllä jos jonkinmoista pyöräilijää. Hienot pyörät on hienoja, niistä tulee samalla tavalla hyvälle tuulelle kuin vaikkapa ferrarista torin kulmalla :cool:
Mutta onhan se hauskaa myös nähdä jonkun kiertävän rengastietä vanhalla Tunturilla reppu selässä :)
Minä en ainakaan osaa pyörää katsomalla antaa sille hintalappua.
En osaa myöskään yhdistää tähän kateutta. Vaikka näkisinkin 5 000-10 000 euron pyörän, miksi siitä pitäisi olla kateellinen. Ajan tyytyväisenä omalla gravelillani, jonka ovh oli 10 vuotta sitten 1 700 €, kauppahinta noin 10% tuon alle. Sittemmin siihen on vaihdettu laadukkaammat kiekot ja paremmin rullaavat renkaat. Noihin kului ehkä 500 €. En siis tiedä syytä kadehtia siitä, että joku laittaa viisinkertaisen summan pyöräänsä. Tiedän, että omani hintaluokassa saa varsin toimivan pyörän ja sillä voi nauttia ajamisesta ilman tuota suurempaa lovea kukkarossa.
Jos olen sitä mieltä, että hifistely tuhansien eurojen pyörällä tässä hintaluokassa ei ole järkevää, miksi en saisi tätä mieltä olla. Eihän se kenenkään hifistelyä estä tai kiellä. Maailmaan mielipiteitä mahtuu. Kysyttiinhän aikanaan Markus Grönholmiltakin, millä autolla siviilissä ajaa. Vastaus oli Skoda Octavia.
Joe-poika
23.06.2025, 14.58
Jotkut tykkää harrastaa pyörien ostamista ja rakentelua ja speksaamista, jotkut pyöräilyä, jotkut molempia. Olen itse sen verran hyvässä taloudellisessa tilanteessa nykyisin että jos haluan ostaa viimeisen päälle fillarin, voin kyllä sellaisen ostaa. Mutta omat pyörät ovat tonnin hintaluokkaa enkä ole vielä nähnyt tarvetta vaihtaa. Jos joku päivä alkaa tuntua että pitää saada kuitua ja sähkövaihteita niin voin sitten sellaiset kaupasta hakea, mutta siihen asti pärjään näillä nykyisillä vallan hyvin. Juuri juhannuksena ajelin useamman tunnin lenkin porukassa jossa oli pyöriä hintaluokassa 650-4000 euroa ja kaikilla niillä pyöräily on aika lailla samanlaista. Kunhan pyörä on sopivan kokoinen, sopivasti säädetty ja ehjä niin sillä on kiva ajaa.
Ei niitä kalleimpia autojakaan aina osta parhaat kuskit, vaan ne kenellä on rahaa ja halua sitä käyttää. Sama pätee pyöriin ja se on ihan OK.
^^ Luulen että se mikä sai jotkut lukijoista näkemään avauksessa kätkettyä - tai tiedostamatonta? - kateutta oli kohta, jossa avaaja esitti yli £5000 pyörän ostamisen motiiviksi "hifistelyn" tai "halun erottautua massasta" blingillä.
Itse en olisi ollut näkemässä kumpaakaan ainoana tai edes pääasiallisena motiivina.
Toinen juttu tai jutun kääntöpuoli on sitten se, että me jotka ajamme fillarilla, jossa ei uutenakaan ole ollut mitään hifistelyä tai blingiä vaan ainoastaan käyttöarvoa, saatamme monesti olla taipuvaisempia nähdä omassa valinnassa - oli se sitten viisaan harkinnan, omien arvostusten tai pelkästään vapaasti käytettävissä olevien varojen määrän sanelema - jotain hienoa ja kenties jotain sellaistakin, joka tekee meistä jollain tavalla parempia tai aidompia pyöräilynharrastajia.
Itse ainakin joudun myöntämään tunteneeni joskus jotain erityistä, kun olen ohittanut jonkun Trek-kuskin Dura Ace-osasarjoineen ja Bontrager Aeolus -kiekkoineen. Ja se vasta kivaa on ollut, kun porukkalenkillä sellainen kuski on pyytänyt himmaamaan ja on voinut säälitellä kaveria, jolla on "too much money and too little time"...
^^ Luulen että se mikä sai jotkut lukijoista näkemään avauksessa kätkettyä - tai tiedostamatonta? - kateutta oli kohta, jossa avaaja esitti yli £5000 pyörän ostamisen motiiviksi "hifistelyn" tai "halun erottautua massasta" blingillä.
Oli kuitenkin euroja eikä puntia.
Jotkut tykkää harrastaa pyörien ostamista ja rakentelua ja speksaamista, jotkut pyöräilyä, jotkut molempia. Olen itse sen verran hyvässä taloudellisessa tilanteessa nykyisin että jos haluan ostaa viimeisen päälle fillarin, voin kyllä sellaisen ostaa. Mutta omat pyörät ovat tonnin hintaluokkaa enkä ole vielä nähnyt tarvetta vaihtaa.
Itsekin tykkään speksata, mutta tärkeä tavoite on saavuttaa hyvä hinta/laatu-suhde.
^^ Luulen että se mikä sai jotkut lukijoista näkemään avauksessa kätkettyä - tai tiedostamatonta? - kateutta oli kohta, jossa avaaja esitti yli £5000 pyörän ostamisen motiiviksi "hifistelyn" tai "halun erottautua massasta" blingillä.
Itse en olisi ollut näkemässä kumpaakaan ainoana tai edes pääasiallisena motiivina.
Niin, mahdollisuus ostaa kallis pyörä ilman, että se vaikuttaa isommin omaan talouteen, ohjaa tietysti valintoja huomattavasti kalliimmiksi kuin itselläni.
Toinen juttu tai jutun kääntöpuoli on sitten se, että me jotka ajamme fillarilla, jossa ei uutenakaan ole ollut mitään hifistelyä tai blingiä vaan ainoastaan käyttöarvoa, saatamme monesti olla taipuvaisempia nähdä omassa valinnassa - oli se sitten viisaan harkinnan, omien arvostusten tai pelkästään vapaasti käytettävissä olevien varojen määrän sanelema - jotain hienoa ja kenties jotain sellaistakin, joka tekee meistä jollain tavalla parempia tai aidompia pyöräilynharrastajia.
En voi kokonaan välttyä ajatukselta, että harkittu valinta 2000 eurolla vs 7500 eurolla ilman järkevässä suhteessa saavutettuun hyötyyn kuulostaa järkevältä. Siitä päästäänkin suoraan ostopäätöksen tekijän arviointiin.
Itse ainakin joudun myöntämään tunteneeni joskus jotain erityistä, kun olen ohittanut jonkun Trek-kuskin Dura Ace-osasarjoineen ja Bontrager Aeolus -kiekkoineen. Ja se vasta kivaa on ollut, kun porukkalenkillä sellainen kuski on pyytänyt himmaamaan ja on voinut säälitellä kaveria, jolla on "too much money and too little time"...
Sama juttu muissakin asioissa. Rahalla tai kaluston määrällä ei saa osaamista, kuntoa tms. asioita.
justus6969
23.06.2025, 15.51
Meillä työsuhdepyörän enimmäishinta on muistaakseni 3300e.Jos kalliimman haluu ni erotus maksetaan ite
"keskihintaisia" sekä kalliimpia fillareita saa ulkomailta nettikaupoista sellaiseen hintaan, ettei niitä kannata työsuhdepyörinä hankkia. Itse ajattelin jossain vaiheessa sähkötäpärin hankintaa työnantajan kautta, kun huollot olisivat hoituneet samalla. Mutta sitten tulin järkiini.
Pesumanille tiedoksi, että nimenomaan poikakaverit ja aviomiehet suosittelevat paremmalle puoliskolle hienoa pyörää. Jos pesuman on jäänyt poikamieheksi, hän voi jäädä miettimään tämän toteamuksen taustoja
Oli kuitenkin euroja eikä puntia.
Niin tosiaan olivat (ja tähän se hymiö, jota ei voi laittaa jos haluaa vastaamisen onnistuvan).
Tuota lyöntivirhettä ei minulle ole tainnut ennen sattuakin, joten jotain uutta tällekin päivälle!
Niin, jos nyt vertaa vaikkapa Pirkan pyöräilyn kalustoa nyt ja ~20 vuotta sitten niin toki keskimäärin nykyiset ovat sen 20 vuotta tuoreempia mutta myös niin että tapahtuman mukaisesti ylivoimaisesti suurin osa on maantie ja gravel tyyppisiä pyöriä siinä kun ennen näki kaikkea maastopyörästä, vanhoista retkipyöristä, kolmivaihteisten kautta jopoon.
Tätä kehitystä on varmasti edesauttanut se että kaupoissa yleisesti on suurempi tarjonta ihan harrastajille suunnatuun kalustoon. Toki niinkin että kysyntä luo tarjontaa. Veikkaan että myös asenteet ovat muuttuneet, tavallisen ihmisen on ihan ok hankkia harrastajatason pyörä. Tiedä sitten paljonko noissa on niitä oikeasti kalliita, arvasin että jos mennään työsuhde-edun ylärajoille niin niitä 3k€+ pyöriä ei kuitenkaan niin paljon ole..
Hyvään pyörään rahan laittaminen on itseensä investointia, sen lisäksi että sillä on "hienompaa" ajella niin kyllä sen katselusta ja omistamisesta saa omanlaistaan nautintoa.
"keskihintaisia" sekä kalliimpia fillareita saa ulkomailta nettikaupoista sellaiseen hintaan, ettei niitä kannata työsuhdepyörinä hankkia. Itse ajattelin jossain vaiheessa sähkötäpärin hankintaa työnantajan kautta, kun huollot olisivat hoituneet samalla. Mutta sitten tulin järkiini.
Voihan ne hankkia sieltä ulkomaisesta nettikaupasta siihen hintaan työsuhdefillariksi, jos ei ole ihan älytön sopimus kyseessä.
Sama juttu muissakin asioissa. Rahalla tai kaluston määrällä ei saa osaamista, kuntoa tms. asioita.
Sillä telkkarista tutulla merkillä ja prokuskitason pyörällä ajavalla kaverilla (jonka ohittaminen tai väsähtäminen ennen minua on tuottanut niin sanottua pientä iloa tai jopa paremmuuden tunnetta) ei olisi osaamista ja kuntoa yhtään enempää edullisemmankaan hintaluokan fillarilla, joten tuollaiset tuntemukset ovat tavattoman typeriä (minkä tietysti aina tajuaa tai muistaa vasta kun on niitä siinä tilanteessa tuntenut).
Sekin on hyvä muistaa, ettei osaamisen tai kunnon taso ole kenellekään mikään rajoitus pyörän hintatasolle. Eli sellainen "he - tai kuten aloittajalla she? - hasn´t paid his dues" ajattelu on meidän köyhempien ilo, joka ei sekään ole mistään kotoisin eikä oikein kestä minkäänlaista analyysia.
Fillarijeti
23.06.2025, 16.19
Olen minäkin maksanut pyörästäni yli kymppitonnin, mutta en enää niin tekisi.
Mohkku, speksaaminen ja kasaaminen osa harrastusta ja itsekin tavoittelen aina parasta hinta/laatusuhdetta sekä yritystä pysytellä jonkinlaisessa budjetissa.
Jotkut tykkää harrastaa pyörien ostamista ja rakentelua ja speksaamista, jotkut pyöräilyä, jotkut molempia. Olen itse sen verran hyvässä taloudellisessa tilanteessa nykyisin että jos haluan ostaa viimeisen päälle fillarin, voin kyllä sellaisen ostaa. Mutta omat pyörät ovat tonnin hintaluokkaa enkä ole vielä nähnyt tarvetta vaihtaa. Jos joku päivä alkaa tuntua että pitää saada kuitua ja sähkövaihteita niin voin sitten sellaiset kaupasta hakea, mutta siihen asti pärjään näillä nykyisillä vallan hyvin.
Sama juttu. Ite ajan n 4000 € maantiepyörällä jonka olen kasannut itse mieleisestä rungosta ja osista. Jotenkin tykkään ajamisen lisäksi ajatuksesta, että pyörä on uniikki ja omin käsin tehty.
^^ Laatu ei ole ominaisuus eikä hinta/laatu -suhde vaikuta ajamiseen tai niihin pyörän ajo-ominaisuuksiin liittyviin tuntemuksiin, joita ajaessaan voi kokea.
Parhaan hinta/laatu -suhteen hakemisen voi erinomaisen hyvin nähdä yhden sortin hifistelynä. Ja jos siitä kokee saavansa tyydytystä ajaessaan, pyöräänsä katsellessa tai muiden pyöriä katsellessa, niin eihän siinä ole mitään olennaista eroa siihen tyydytykseen joita sen yli viiden tonnin, tarpeettoman hyvän - tai ainakin niin vähän parempia ominaisuuksia tarjoavan ettei sellaisen hankintaan voi olla järkevää syytä - pyörän omistaja tuntee.
Toinen on ylpeä Ferraristaan, toinen järkivalinnastaan - eikä ylpeyden omasta pyörästä tarvitse olla millään lailla noloa! Mutta jos siihen tarvitaan tietynlaista loivaa ylenkatsetta valintansa toisin perustein tai toisenlaisista lähtökohdista tehneitä kohtaan, niin siinä saattaa samalla tehdä itsestään yhdenlaisen pellen.
Mikä ei tietenkään ole kovin suuri synti sekään...
^ Laatu juuri on ominaisuus, se on seikka mikä viimeistelee hyvät osat.
Hifistelyä tai ei niin itseä ei liikuta mitä mieltä omistani ollaan kunhan ne toimii itsellä ja en pidä tuollaista 5tonnin pyörää kummoisen erityisenä yleisömagneettina.
Sivustakatsoja
23.06.2025, 20.00
Mohkku, speksaaminen ja kasaaminen osa harrastusta ja itsekin tavoittelen aina parasta hinta/laatusuhdetta sekä yritystä pysytellä jonkinlaisessa budjetissa.
Mä en oikein ymmärrä hinta-laatusuhdetta käsitteenä. Hinta on selvästi ja yksiselitteisesti ilmaistavissa, mutta laadun numeerinen arvo aika hankalasti. Mielestäni hinta-laatusuhde on enemmän itselleen vakuuttelua, että hankinta on ollut järkevä -kuka nyt ei haluaisi olla järkevä?
^ Jos et niin minkäs sille voi mutta mielestäni määrittelee juuri laadun mitä tietyllä rahalla saa. Jos esim. tiettyjä osasarjoja niin niiden kohdalla helppo määrittää mitä tietyllä rahalla saa ja paraneeko jos rahaa laitetaan enemmän peliin, vaikka Ultegra versus DuraAce tai XT versus XTR...
Sivustakatsoja
23.06.2025, 22.19
^jos katsotaan sarjoja SLX, XT ja XTR, niin millaisen lukuarvon hinta-laatusuhteelle kullekin antaisit?
Jos hinnalla ja laadulla ei ole suhdetta, voi tyytyväisenä ostaa 15 kiloisen Tunturin 2000 eurolla ja olla tyytyväinen valintaansa.
Laatu on sitä, että tuote täyttää sille asetetut vaatimukset. Miksi niistä pitäisi maksaa 5000 €, jos huolellisesti valittuna 2000 euron pyörässä kaikki toteutuu.
Parhaan hinta/laatu -suhteen hakemisen voi erinomaisen hyvin nähdä yhden sortin hifistelynä.
Pikemminkin aivan arkisena asiana, jota jokainen harjoittaa. Ostatko maitoa koristeellisessa purkissa 2,5 e/l vai sinisessä pahviastiassa 1 e/l.
Ja jos siitä kokee saavansa tyydytystä ajaessaan, pyöräänsä katsellessa tai muiden pyöriä katsellessa, niin eihän siinä ole mitään olennaista eroa siihen tyydytykseen joita sen yli viiden tonnin, tarpeettoman hyvän - tai ainakin niin vähän parempia ominaisuuksia tarjoavan ettei sellaisen hankintaan voi olla järkevää syytä - pyörän omistaja tuntee.
On sillä merkitystä, paljonko pyörästä pitää maksaa. Toki joku voi saada hyvän fiiliksen siitä, että pyörä on kallis. Lisää tämän mielestä pyörän statusarvoa tai pitäähän kalliin olla parempi.
Toinen on ylpeä Ferraristaan, toinen järkivalinnastaan - eikä ylpeyden omasta pyörästä tarvitse olla millään lailla noloa! Mutta jos siihen tarvitaan tietynlaista loivaa ylenkatsetta valintansa toisin perustein tai toisenlaisista lähtökohdista tehneitä kohtaan, niin siinä saattaa samalla tehdä itsestään yhdenlaisen pellen.
Harva hankkii Ferraria sanaan käyttöön kuin järkivalintaa. Tuttavani, jolla Ferrari on, ei aja sillä edes sateella, saati soratiellä. Kymppitonnin pyörältä tällaisia rajoitteita tuskin hyväksytään.
Toinen tuttuni osti Porshen, koska halusi ja sai rahat kasaan. Luopui siitä pian, koska kyllästyi sen epämukavuuteen.
Mä en oikein ymmärrä hinta-laatusuhdetta käsitteenä. Hinta on selvästi ja yksiselitteisesti ilmaistavissa, mutta laadun numeerinen arvo aika hankalasti. Mielestäni hinta-laatusuhde on enemmän itselleen vakuuttelua, että hankinta on ollut järkevä -kuka nyt ei haluaisi olla järkevä?
En minäkään tarkkaa lukua osaa antaa tuotteelle, jolla on useita ominaisuuksia. Tekniikan Maailma tuotteita pisteyttää, mutta siitäkin syntyy porinaa. Silti voin muodostaa mielipiteen hinnan ja laadun suhteesta. Voin mennä vikaan, jos laatu arvioidaan väärin, mutta yrittää kannattaa. Ja tietystihän itseni pitää vakuuttaa valinnasta, kun itse pyöräni maksan. Pappa betalar-porukka on eri asia.
Harva hankkii Ferraria sanaan käyttöön kuin järkivalintaa. Tuttavani, jolla Ferrari on, ei aja sillä edes sateella, saati soratiellä. Kymppitonnin pyörältä tällaisia rajoitteita tuskin hyväksytään.
Toinen tuttuni osti Porshen, koska halusi ja sai rahat kasaan. Luopui siitä pian, koska kyllästyi sen epämukavuuteen.
Tai sit sil 10k pyörällä nimenomaan ei halua ajaa kurakelillä vaan sille kelille on toinen pyörä :rolleyes: Meitä on moneen junaan.
Jotenkin hauskaa, että monella on tarve tulla kertomaan kuinka itse on juuri niin järkevä eikä laita pyörään rahaa eikä kalliimpiin pyöriin ole merkittävää eroa.
Sivustakatsoja
24.06.2025, 06.35
Jos hinnalla ja laadulla ei ole suhdetta, voi tyytyväisenä ostaa 15 kiloisen Tunturin 2000 eurolla ja olla tyytyväinen valintaansa.
Laatu on sitä, että tuote täyttää sille asetetut vaatimukset. Miksi niistä pitäisi maksaa 5000 €, jos huolellisesti valittuna 2000 euron pyörässä kaikki toteutuu.
On niillä joku suhde: yleensä laittamalla enemmän rahaa saa kevyemmän, viimeistellymmän ja muuta vastaavaa. Mutta jakolaskua hinta-laatusuhteen määrittämiseksi en ymmärrä.
-------------------------
Ostin Salsaan joitakin WTC:n värisarjan alumiinisia osia -ei niiden hankinnassa oikeastaan ollut mitään järkeä, mutta halusin sellaiset, eikä kokonaishinta kuitenkaan ylittänyt kipukynnystä.
Turhamaisuuttani minä ne osat hankin -parempaan ne rahat olisivat menneet, jos olisin antanut ne puutteessa olevalle. Molempia en saata tehdä, kun rantalomallekin täytyy päästä.
Ylpeys, ahneus, himo, kateus, ylensyönti, viha ja laiskuus -siinä ovat todelliset syyni.
Olisikin erikoista, jos hintalapusta puhuttaessa omat valinnat eivät tuntuisi järkeviltä. Tämän ihmetteleminen on minusta erikoista. Vai onko tämä nyt jotain nykyajan suvakkiajattelua, jossa mihinkään ei saa ottaa kantaa.
Sivustakatsoja
24.06.2025, 06.43
Olisikin erikoista, jos hintalapusta puhuttaessa omat valinnat eivät tuntuisi järkeviltä. Tämän ihmetteleminen on minusta erikoista. Vai onko tämä nyt jotain nykyajan suvakkiajattelua, jossa mihinkään ei saa ottaa kantaa.
Kysymys on ripittäytymisestä.
En tiedä mitä hyötyä siitä on tämän kaltaisessa keskustelussa jossa puhutaan 5k€+ pyöristä, että joku tulee kertomaan kuinka tonnin pyörällä pärjää. Vähän sama kuin keskustellaan uusista Bemareista ja Mersuista niin jollakin on tarve tulla kertomaan kuinka Tojota Corolla on ainoa järkevä auto.
Itse kyllä pystyn myöntämään, että fillareissa on varmasti kiinni osia, jotka on turhaa hifistelyä ja eivät täysin järkeviä, vaikka ei mulla mitään kymppidonan vehkeitä olekaan.
En ymmärrä, miksi omista ratkaisuista ja näkemyksistä kertominen pyöräkeskustelussa olisi ripittäytymistä. Johan täällä on syytetty kalliita pyöriä kohtaan kohdistuvasta kateudestakin, minkä ainakin itse yritin osoittaa perättömäksi.
Aloittaja mainitsi halvemmat pyörät, joten niiden julistaminen pannaan myöhemmin keskustelussa on sekin erikoista. Tosin tonnin pyörällä pärjäämisestä ei taida muut olla puhuneet kuin sinä. Itse ainakin puhuin hinta/laatu-suhteen tavoittelusta.
osaakos joku kauppias tai sellaisen tuntema arvioida kuinka paljon ostat rautaa tai kuitua 1, 5 tai 10 tonnin filossa ja kuinka paljon menee sitten kuluihin ja katteisiin. Kuljetukset, tilavuokrat jne lienevät kuitenkin samoja.
Ohiampuja
24.06.2025, 08.50
Oma näkemykseni on se, että pyörä ei muutu enää oleellisesti nopeammaksi tai kevyemmäksi hinnan ylittäessä 5000 euroa. Kaikki sen yli maksava on jo hifistelyä ja blingiä, jolla halutaan erottua massasta. Samasta syystä ihmiset ostavat Ferrareita ja Lamborghineja.
Noinhan se varmaan onkin. Ehkä nyt pyöräilyn pariin on vaan näkyvämmin levinnyt se sama mitä näkee lähes kaikissa muissakin rahalla ostettavissa tuotteissa. Puhutaan sitten autoista, kelloista tai lähes mistä vaan.
Toinen tuttuni osti Porshen, koska halusi ja sai rahat kasaan.
Mä olen aina miedosti halunnut possua ja olin joskus jo aika lähellä ostaa Macanin, mutta possu vaan yksinkertaisesti täällä Itä-Helsingissä herättää turhaa mielenkiintoa. Päädyin saman hintaiseen Audi SQ5:een, joka käytännössä oli sama auto. Kukaan ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota.
^jos katsotaan sarjoja SLX, XT ja XTR, niin millaisen lukuarvon hinta-laatusuhteelle kullekin antaisit?
Jos katsoo absoluuttista hinta/laatusuhdetta, niin usein SLX antaa eniten eurolla. Yleensä mulla on kompromissina XT:tä, mutta esimerkiksi sähkötäpärissä on SLX:n nelimäntäjarrut, eikä ne XT:lle häviä. Eikä XTR:llekään, jota multa myös löytyy. Yhdessä pyörässä (Ibis) on pelkkää XTR:ää ihan vaan koska. Itse kasatuista vehkeistä siis kyse. Alunperin siinä oli XT Di2, mutta pikkuhiljaa, kun osia on sattunut RCZ:sta kohdalle, ne on korvautuneet XTR-versioilla. Usein erona noissa on vain kultainen somiste, kuten näytössä.
Sivustakatsoja
24.06.2025, 09.10
En ymmärrä, miksi omista ratkaisuista ja näkemyksistä kertominen pyöräkeskustelussa olisi ripittäytymistä. Johan täällä on syytetty kalliita pyöriä kohtaan kohdistuvasta kateudestakin, minkä ainakin itse yritin osoittaa perättömäksi.
Aloittaja mainitsi halvemmat pyörät, joten niiden julistaminen pannaan myöhemmin keskustelussa on sekin erikoista. Tosin tonnin pyörällä pärjäämisestä ei taida muut olla puhuneet kuin sinä. Itse ainakin puhuin hinta/laatu-suhteen tavoittelusta.
Ripissä synnit tunnustetaan ja saadaan anteeksi, että voidaan taas jatkaa entiseen malliin.
Minäkin otan vain kantaa hinta-laatusuhteeseen, en muuhun. Tätä mainittua jakolaskun tulosta en saa haarukoitua. Joskus on ollut rahasta tiukkaa ja olen juonut halpaa olutta ja hyvät viinat ovat jääneet viinakaupan hyllyyn. Jos on paremmin rahaa, niin karvainen käteni on tarttunut ylähyllyn viinapulloon -suuni ei ole tuohesta.
Ihmisolento ei voi elää kovin syvässä sisäisessä ristiriidassa: kalliin pyörän omistaja perustelee itselleen lähes aukottomasti hankintansa, hinta-laatusuhteella perusteleva ostaa postimyyntipyörän ja pihi tai varaton sitten jotakin muuta, jos ostaa. Mutta aina löytyy perustelu.
Määritelkää joku jo vihdoin se puhuttu "laatu" ja miten sitä mitataan. Itselleni se on kovin abstrakti käsite.
Laadusta mielenkiintoista: https://sfs.fi/mita-laatu-on/
"Laatu on tuotteen mitattavia ominaisuuksia. Laatua on nopeus, tehokkuus, kultapitoisuus, jne. Laatuerot seuraavat mitattavien ominaisuuksien eroista. Laatu on mahdollista ymmärtää objektiivisesti. Tällaiseen laatukäsitteeseen yhdistetään usein hinta ja kustannukset, siten että korkeampi laatu merkitsee korkeampia tuotantokustannuksia. Samasta syystä voidaan perustella, että korkealaatuisesta tuotteesta voidaan pyytää ja saada korkeampi hinta."
Tuosta seuraa tuotantokustannusten ja hinnan suhde laatuun ja edelleen se, että hinta/laatu -suhde eri hintaisten palikoiden välillä on lähes sama eikä HLS siksi ole mikään pätevä mittari.
Helpottava esimerkki:
fillari 1 5000 € ja "laatu" vaikkapa 500 => HLS=100
fillari 2 2000 € ja "laatu" vaikkapa 200 => HLS=100
Chat GPT
24.06.2025, 09.28
Sitten kun olen satumaisen rikas ostan aina parasta tai kalleinta koska voin. Sitä odotellessa ajelen SLX:llä ja Skodalla.
Paksupolkija
24.06.2025, 09.32
Tiiättekö mitä? Se kympin pyörä ei ole ollut kympin pyörä kuin uutena myytäessä. Nyt se on käytettynä alle kahen tonnin pyörä. Kylläpä helpotti näin kateellisena.
Laadulle löytyy määritelmä ja hintakin on absoluuttinen suure. Sen sijaan noiden kahden suhde on sitten subjektiivinen, joka riippuu mm. (mutta ei tyhjentävästi) henkilöstä, henkilön tilanteesta, ilmanpaineesta, taloudellisesta tilanteesta, naapurista ja (pyörien kyseessä ollessa) ajoseurasta.
Hinta-laatusuhteen määrittää jokainen itse. Ja kuten täälläkin on todettu, paljon hankintoja tehdään irrationaalisin perustein. Miten perustella 40 000€ rannekellon hankinta, jollaisen yksi tuttu hankki? Käytännössä sitä ei voi perustella järkisyin kuin ehkä sijoituksena. Mutta silloin hankintaa pitää verrata muihin sijoitusinstrumentteihin, kuten vaikka kryptoihin, osakkeisiin ja kultaan.
Mulle laatu, ja ehkä hinta/laatu-suhdekin tarkoittaa sitä, että hankinnan tulee tuottaa minulle iloa ja onnen tunnetta. Sillä ei ole väliä, onko rahaa kulunut 10, 100, 1000 vai 10 000 euroa, kunhan se tuottaa iloa. Jos ei tuota, niin eurokin on liikaa. Jokainen mun omistama pyörä täyttää tuon onnellisuuden vaatimuksen. Joka kerta kun kaivan minkä tahansa niistä esiin ja lähden ajamaan, tunnen ylpeyttä itsestäni ja pyörästäni.
...
Hinta-laatusuhteen määrittää jokainen itse...
Se tässä keskustelussa onkin villakoiran ydin. Pitäisi olla joku numeroarvo laadulle, jotta HLS voitaisiin laskea objektiivisesti. Nyt täällä jokainen voi kertoa, että "mun HLS on parempi kuin sun" ja vänkäysrähinä on valmis.
Kenties aloitusviestissäkin mainittujen fillareiden HLS on parempi kuin viestiketjun aloittajalla ja hän on närkästynyt turhasta?
^ Laatu juuri on ominaisuus, se on seikka mikä viimeistelee hyvät osat.
Hifistelyä tai ei niin itseä ei liikuta mitä mieltä omistani ollaan kunhan ne toimii itsellä ja en pidä tuollaista 5tonnin pyörää kummoisen erityisenä yleisömagneettina.
Sattuipa harvinaisen harmilliseen paikkaan harvinaisen älytön lapsus: piti tietysti kirjoittaa ettei hinta ole ominaisuus. Sillä eihän kenellekään koskaan tule mieleen että jos lause on älytön, pitäisi lukijana käyttää älliään sen verran että tajuaa ettei kirjoittaja selvästikään ole voinut tarkoittaa tätä vaan jotain aivan muuta ja miettiä edes hetken verran mitä se olisi voinut olla. Ja tähän se hymiö.
Mutta puheena oli se mitä omasta pyörästään ja sen hintaan liittyvistä valintaperusteista suhteessa muiden pyöriin ja muiden vastaaviin perusteisiin ja motivaatioihin itse ajattelee. Ei siitä mitä muut ajattelevat omista tai siitä liikuttavatko muiden mielipiteet ja käsitykset. Ja tähän vaikka ne kolme pistettä. Ja joku hymiö.
Se tässä keskustelussa onkin villakoiran ydin. Pitäisi olla joku numeroarvo laadulle, jotta HLS voitaisiin laskea objektiivisesti. Nyt täällä jokainen voi kertoa, että "mun HLS on parempi kuin sun" ja vänkäysrähinä on valmis.
Kenties aloitusviestissäkin mainittujen fillareiden HLS on parempi kuin viestiketjun aloittajalla ja hän on närkästynyt turhasta?
Sehän on juuri näin.
Itse pidän esimerkiksi täpärin kuitukiekkoja hinta/laatusuhteeltaan hyvänä hankintana, koska ne on kestäneet jo vuosia ryskäämistä ilman rihtaustarvetta. Aiemmat alukiekot oli mutkalla joka kesä. Jollakin muulla kestää alukiekotkin joten hänen mielestään kuitukiekoista ei saa vastaavaa hinta/laatusuhdetta.
Gravelin vastaavia kiekkoja pidän hinta/laatusuhteeltaan huomattavasti heikompina, koska en näe saavani niistä vastaavaa hyötyä. On ne kivan näköiset ja kivat ajaa, mutta pärjäisin ihan yhtä hyvin alukiekoillakin.
Marsusram
24.06.2025, 10.14
Laadulle löytyy määritelmä
Laadun ympäriltä voi paljon filosofoida, kuten Pirsig kirjassaan Zen ja moottoripyörän kunnossapito.
https://en.wikipedia.org/wiki/Pirsig%27s_Metaphysics_of_Quality
Pikemminkin aivan arkisena asiana, jota jokainen harjoittaa. Ostatko maitoa koristeellisessa purkissa 2,5 e/l vai sinisessä pahviastiassa 1 e/l.
Tuossa ei vertailla hinta/laatu -suhdetta vaan yksinomaan hintaa.
Jos miettisit onko järkevämpää ostaa maitoa A, joka on pikkaisen parempaa - oli se sitten maultaan, proteiinipitoisuudeltaan, suutuntumaltaan, käytettävyydeltään tai miltä tahansa ominaisuudeltaan - kuin maito B, joka kuitenkin on hinnaltaan edullisempaa, silloin vertailisit hinta/laatu -suhdetta.
Ja jos tuntisit valinnastasi tietynlaista tyytyväisyyttä aivan kuten hifisti omastaan, en lähtisi tekemään eroa teidän kahden välille vain siksi että toinen teistä vetää järkevyydelle rajaviivan toiseen kohtaan hintaskaalalla.
On sillä merkitystä, paljonko pyörästä pitää maksaa. Toki joku voi saada hyvän fiiliksen siitä, että pyörä on kallis. Lisää tämän mielestä pyörän statusarvoa tai pitäähän kalliin olla parempi.
Siis mitä eroa on sillä että toinen saa hyvän fiiliksen siitä että pyörä on järkivalinta ja toinen siitä että pyörä on kallis?
Mutta sillä on eroa ajatteleeko kalliin pyörän nähdessään ensimmäiseksi että sen ostaja on hakenut statusarvoa tai ei ole ymmärtänyt että edullisempi pyörä voi olla aivan riittävän hyvä - ja sillä että ajattelee pyörän olevan hieno ja siitä ja sen vähäisistäkin ja itselle kenties täysin merkityksettömiltä tuntuvista ominaisuuksista (joiden osalta se eroaa omasta järkivalinnasta) on varmasti ajossa iloa. Ja tähänkin hymiö.
Sivustakatsoja
24.06.2025, 10.24
Jos katsoo absoluuttista hinta/laatusuhdetta, niin usein SLX antaa eniten eurolla. Yleensä mulla on kompromissina XT:tä, mutta esimerkiksi sähkötäpärissä on SLX:n nelimäntäjarrut, eikä ne XT:lle häviä. Eikä XTR:llekään, jota multa myös löytyy. Yhdessä pyörässä (Ibis) on pelkkää XTR:ää ihan vaan koska. Itse kasatuista vehkeistä siis kyse. Alunperin siinä oli XT Di2, mutta pikkuhiljaa, kun osia on sattunut RCZ:sta kohdalle, ne on korvautuneet XTR-versioilla. Usein erona noissa on vain kultainen somiste, kuten näytössä.
Joissain osissa erojakin on, kuten polkimissa: XT on luotettava työjuhta ja XTR taas parasta mitä Shimano saa aikaan, matalampi, kevyempi, vähän leveämpi ja akseleita on kahden mittaisia. Heikkouksia ei XT-polkimissa taida olla, kun taas XTR:t ovat kärsineet akselitiivisteen ulos pullahtamisesta (joka tosin on helposti korjattavissa o-renkaalla).
Näitä kahta poljinta ei oikein voi vertailla kun suunnittelufilosofia, eli asiakassegmentti on käsittääkseni vähän toinen.
Sehän tässä harrastuskuplassa on hauskaa, että voi tosissaan olla sitä mieltä että 4k€ polkupyörässä on hyvä hinta-laatusuhde. Kun kysyy vaimolta siinä on 3k€ liikaa vaikka olisi kuinka hyvä :D
Itselle hinta-laatu on helppo määritellä ominaisuuksien kautta: Shimanon xt vaihtajassa saa ominaisuuksia joita halvemmissa ei ole, koska tykkään niistä ominaisuuksista muutama kymppi päivityksestä on ok. Vastaavasti siellä takavaihtajan päässä voisin vaihtaa slx:n deoreen aivan hyvin, koska deoresta ylöspäin ei saa mitään merkittävää lisätoiminnallisuutta. Jollekin toiselle sähkövaihteet tuo merkittävän lisäarvon ja silloin "perustaso" vedetään siihen.
Jos ostaisin 4+ k€ gravelin tai maantiepyörän niin kyllä siinä pitäisi olla kuitukiekot ja sähkövaihteet vakiona. Jos hinta olisi 6k€ paikkeilla niin sitten pitäisi saada jo ylähyllyn osasarjaa.
Eli on se hls sinänsä helppo määritellä, se vain on jokaiselle oma.
Silti voidaan suht universaalisti myös todeta kun hls on kehno, esimerkiksi nuo 4k€ sähköpyörät Shimano alivolla ja 50€ jousikeulalla tarjoaa harvan mielestä hyvää hintalaatusuhdetta.
10 k€ pinarello ei välttämättä tarjoa sitä myöskään, mutta se on luksustuote jolla on hyvä tarina, ja hyvistä tarinoista tulee hyvä mieli :) Ja tässä kohtaa hls menettää jo merkityksensä, koska luksustuotteen laatukriteerit ovat paljon subjektiivisempia.
Ja noista pinarelloista ja colnagoista ym. tuon aloituksen perusteella pitäisi keskustella hinta-laatusuhteen sijaan, mutta veikkaan pesumanin naureskelevan poppareiden kanssa taustalla kun keskustelu on mennyt juuri oletettavaan suuntaan :D
Toisaalta en kyllä itse osaa sanoa, että jonkun rahasumman jälkeen ei saa enää mitään vastinetta rahoille. Ei mulla ole mitään hajua miltä kymppitonnin Pinarello tai S-Works tuntuu tai edes ne SRAM REDit.
Tuossa ei vertailla hinta/laatu -suhdetta vaan yksinomaan hintaa.
Jos miettisit onko järkevämpää ostaa maitoa A, joka on pikkaisen parempaa - oli se sitten maultaan, proteiinipitoisuudeltaan, suutuntumaltaan, käytettävyydeltään tai miltä tahansa ominaisuudeltaan - kuin maito B, joka kuitenkin on hinnaltaan edullisempaa, silloin vertailisit hinta/laatu -suhdetta.
Hinta/laatu -suhde on näissä keskusteluissa hiukan haasteellinen suure, koska vertailtavana on lähes aina jotain missä yhdistyy mielikuva laadusta ja oletus hinnasta.
Otetaan toinen maitoesimerkki:
Ostan kaupasta litran tölkin maitoa hintaan 2 e / litra. Kun tulen kotiin, huomaan että tuli ostettua turhaan, kun unohdin, että jääkaapissa on jo kolme litraa. Nyt ostettu ylimääräinen tule ikinä kulumaan ennen kuin menee vanhaksi. Joten rimpautan naapurin ovikelloa ja kysyn haluatko litran maitoa. Annan juuri ostamani tölkin ja naapuri antaa vaivanpalkaksi euron takaisin, kun ei kehtaa ilmaiseksi ottaa.
Joten naapuri sai nyt maidon, jota ei ole käytetty, kulutettu tai laadultaan mitenkään muutettu, puoleen hintaan. Saiko naapuri nyt hinta/laatu -suhteeltaan parempaa maitoa? Vaiko vain maitoa halvemmalla?
Myöhemmin illalla naapurin tuttu käy naapurilla ja näkee jääkaapissa antamani maitotölkin. Mitä tämän tutun pitäisi ajatella?
- että ompa valveutunut kuluttaja, kun ostaa tuota vähän parempaa maitoa?
- että kyllä on öky, maitoa saisi helposti alle eurolla litra?
- että nyt on kyllä onnekas, kun on saanut tuollaisen litran hyvään hintaan?
- että ei pitäisi mennä kurkkimaan toisten jääkaappeihin ja sama se mitä naapuri juo?
Se mille vaihtoehdolle mielipide kallistuu riippuu siitä mitä tuttava tietää a) naapurista, b) maidosta, c) maidon hinnasta ja kyseisestä ostotapahtumasta, d) itsestään ja omista tottumuksistaan.
Koska noissa neljässä on merkittävää vaihtelevuutta eri ihmisten välillä, hinta/laatu -akselilla saadaan kyllä aina aikaiseksi jotain keskustelua, mutta mitään varsinaista lopputulosta keskustelusta ei koskaan synny.
justus6969
24.06.2025, 12.46
puhutaan pääosin harrastusvälineistä. Harrastuksiin kuuluu mennä jos ei kaikki rahat niin ainakin merkittävästi rahaa :D
Sillä tavalla harrastekuluista keskustelu on suhteellista, että joku harrastaa pyöräilyä, joku purjehtii ja kolmas lentää. Yksi maakulkineraha vastaa kymmentä vesikulkinerahaa ja sataa lentorahaa. Onko kymppitonnin pyörä rationaalinen hankinta? No miten sen suhteuttaa
Tuosta seuraa tuotantokustannusten ja hinnan suhde laatuun ja edelleen se, että hinta/laatu -suhde eri hintaisten palikoiden välillä on lähes sama eikä HLS siksi ole mikään pätevä mittari.
Korkeamman tuotantokustannuksen ja laadun suhde on osittain mielikuva, joka nojaa vanhaan käsitykseen tuotantotavoista. Mitä käsityövaltaisempaa tuotanto kokonaisuudessaan on, sitä paremmin suhde pätee, mutta koska nykyään yhä suurempi osa tuotannosta on automatisoitua, tuo alkaa olemaan vanhentunut käsitys.
Automatisoidussa tuotannossa kustannusta ei määritä niinkään yhden tuotteen raaka-aineiden kustannus ja työmäärä vaan tuotantoerän työmäärä. Asetuskustannus, johon kuuluu kaikenlainen tuotannon automaation valmistelu (suunnittelu, laitteiden ohjelmointi, muottien / jigien tms teko, komponenttihankinnat, tms), on tyypillisesti suurin kustannuserä.
Siksi 1000 kappaleen erä tuotetta voi maksaa lähes saman kuin 100 kappaleen erä ja yksittäinen erän tuote on silloin lähes 10 kertaa halvempi. Onko se silloin laadultaan huonompi? Ei, se voi monessa tapauksessa olla parempi. Kone tekee samanlaisia kappaleita (ns "tasalaatuinen") ja mitä isompi erä tehdään, sitä enemmän tulee toistoa, harjoitusta, kokemusta, koneen hienosäätöä, jne.
Silloin korkeampi laatu merkitsee alempia yksikkökustannuksia. Ja halvemmalla valmistettu tuote on laadultaan parempi.
No mikä nyt on kenellekin kallista, kait se vähän käyttövarojen määrästäkin on kiinni. Eipä ole muiden pyörät minulta pois, vaikka itse pyrinkin hyvään hinta/laatusuhteeseen etsimällä tarjouksia ja tekemällä itse.
faijan osto-oppi aikoinaan: kallis hinta vituttaa kerran -paska laatu koko-ajan
Absoluuttisesti paras hinta laatu suhde on todennäköisesti taloyhtiön roskakatoksesta löytynyt pyörä jolla kuitenkin pääsee paikasta A paikkaan B.
Kaikki muu on ihan itsestä kiinni että paljonko on valmis laittamaan rahaa ja mitä sille odottaa vastineeksi.
faijan osto-oppi aikoinaan: kallis hinta vituttaa kerran -paska laatu koko-ajan
Oman faijan oppi:
"Köyhän ei kannata ostaa halpaa. Köyhän tulee siksi ostaa huonoa, sillä se käy ennenpitkää kalliiksi."
puhutaan pääosin harrastusvälineistä. Harrastuksiin kuuluu mennä jos ei kaikki rahat niin ainakin merkittävästi rahaa
Isosetäni oli alkoholisti. Ja se näkyi rahankäytössä. Lähestulkoon kaikki rahat kului viinaan ja halpoihin naisiin. Se vähä mikä jäi yli, sen sai sitten tuhlata kaikenlaisiin jonninjoutavuuksiin.
Määritelkää joku jo vihdoin se puhuttu "laatu" ja miten sitä mitataan. Itselleni se on kovin abstrakti käsite.
Laatu on sitä, miten tuote vastaa sille asetettuihin tavoitteisiin. Ja tavoitteet asettaa jokainen itse. Muodostuuhan laatu useiden ominaisuuksien summasta jollain painotuksella. Siksi ei ole olemassa yhteismitallista laatua.
Toki laadun määrittely on vaikeaa ja perustuu usein mielikuvaan brändistä, myös tuotteen hinta vaikuttaa mielikuvaan. Kyselinhän itsekin yhdessä viestiketjussa keinoja laadun määrittelyyn. Kuitenkin esim. kiekkojen osalta samat kiekot voi olla hyvinkin eri hintaisissa pyörissä, joten pelkkä pyörän hintalappu ei ole kovin hyvä indikaattori yksittäisten komponenttien laadun arviointiin, vaikka suurista linjoista puhuttaessa yhteys löytyykin. Mutta kuten jossain vastauksessa todettiin, valmistuskustannukset ei myöskään välttämättä korreloi laadun suhteen. Pienissä erissä tehtävä tuote voi tuntua houkuttelevalta, muttei välttämättä ole yhtään laadukkaampi kuin vastaavan hintainen massatuote.
Laadun osalta on myös huomioitava se, että joissain asioissa riittävän hyvää paremmasta ei saa mitään lisäarvoa. Jos kiekot kestää omassa käytössä, ns. pomminkestävät eivät ole yhtään sen paremmat, eikä niistä kannata ylimääräistä maksaa.
Absoluuttisesti paras hinta laatu suhde on todennäköisesti taloyhtiön roskakatoksesta löytynyt pyörä jolla kuitenkin pääsee paikasta A paikkaan B.
Kaikki muu on ihan itsestä kiinni että paljonko on valmis laittamaan rahaa ja mitä sille odottaa vastineeksi.
Jäi tietysti hinta/laatu-suhteen määrittelyssä mainitsematta, että yleensä kuluttaja asettaa minimitason laadulle. Nollalla kun ei voi jakaa. Jos roskakatoksen pyörästä on runko murtunut ruostumisen takia, edes nollahintaisena se ei lämmitä muiden kuin metalliromun kerääjän mieltä.
faijan osto-oppi aikoinaan: kallis hinta vituttaa kerran -paska laatu koko-ajan
Tämä. Pätee polkupyörissä, mutta erityisesti työkaluissa. Faija oli valitettavasti tämän antiteesi, eikä mihinkään turhuuteen saanut käyttää rahaa. Paitsi lapsille (siis meille) sai jakaa rahaa vapaasti, mutta itselle ei mitään.
Mutta noita fillareita kun on tullut kasattua kymmenkunta, niin mikään ei syö niin kuin huonot työkalut.
Tämä. Pätee polkupyörissä, mutta erityisesti työkaluissa. Faija oli valitettavasti tämän antiteesi, eikä mihinkään turhuuteen saanut käyttää rahaa. Paitsi lapsille (siis meille) sai jakaa rahaa vapaasti, mutta itselle ei mitään.
Mutta noita fillareita kun on tullut kasattua kymmenkunta, niin mikään ei syö niin kuin huonot työkalut.
Lämpimät muistot tulee oman Faijan työkaluhankinnoista, torilta ostettua kuraa. Räikistä hajosi sisukset ja hylsyt halkeili, rautasahoista katkeili terät, meisseleiden kahvat kovamuovia yms. oli hieno ropata prätkiä ja fillareita. Mutta opin siitä itse panostamaan laatutyökaluihin :D
mulla vieläkin faijan työkaluja käytössä. suoritustaso, ominaisuus, laadukas vai laatu ? menee ajatukset helposti solmuun. quality control tai laadunvalvonta pyrkii kait siihen, että tuote on se mitä suunniteltu ja sehän voi taasen olla mitä vaan. taitaa esim usein olla niin, että automaailman kalliimmat ovat ominaisuuksiltaan huippuja, mutta niiden laatu taitaa olla aika alhaalla ?
Satuttiin viime keskiviikkona aamiaiselle Tukholman Cykelcafe Lemondiin samaan aikaan kun joku isompi maantielenkkiporukka teki lähtöä lenkille. S-Works-saturaatio oli sitä luokkaa, että en uhraisi aikaa suomalaisten pyöräilijöiden pyörävalintojen pohtimiseen (tähän joku hymiö, jota errorin pelossa ei voi laittaa).
^^Faijan työkaluista ainoastaan aito Mauserin mitta jäljellä, muiden laatu oli välittävää.
On tuo uuden kaluston lisääntyminen vastaantulijoissa tullut huomattua. Ei niitä ihan joka mutkassa sentään vastaantule mutta selvää nousua. Etenkin naiskuskien määrä on selvästi enemmän kuin aikaisempina vuosina. Kalusto on uutta ja hintaluokka varmaankin siellä kolmen tontun huitteilla. Tuttuja merkkejä.
Yksi asia mikä on jo useammin kerran ihmetyttänyt. Alla on se kuluvaa vuotta oleva gravel, oheiskamppeet trendin mukaiset mutta ei kypäriä. Onko tämä joku uusi trendi näiden kolmenkympin korvilla olevan porukan keskuudessa?
Satuttiin viime keskiviikkona aamiaiselle Tukholman Cykelcafe Lemondiin samaan aikaan kun joku isompi maantielenkkiporukka teki lähtöä lenkille. S-Works-saturaatio oli sitä luokkaa, että en uhraisi aikaa suomalaisten pyöräilijöiden pyörävalintojen pohtimiseen (tähän joku hymiö, jota errorin pelossa ei voi laittaa).
Niinpä. Mitä nyt vaikka YouTubesta katsoo porukkalenkkejä maailmalta niin taitaa se 5 kiloeskoa olla suurin piirtein alaraja.Toki tuskin ketään pyörän mukaan hyljeksitään, suuntaan tai toiseen, mutta hienoa nähdä ettei turhaan kursailla vaan ajetaan sellaisella kalustolla kuin halutaan.
Espanjassa pikku paikkakunnalla reilu vuosi sitten katselin "aikuisten" lenkkikalustoa ja allekirjoitan tuon +5tonnia lausunnon ja S-Worksilläkään ei kummaa huomiota varmaan saanut. Kyllä tosi harrastaja kalustoon panostaa!
Sivustakatsoja
25.06.2025, 07.54
Oman faijan oppi:
"Köyhän ei kannata ostaa halpaa. Köyhän tulee siksi ostaa huonoa, sillä se käy ennenpitkää kalliiksi."
Varmaan uusi versio siitä että köyhän ei kannata ostaa halpaa (ja huonoa). Tästä saakin rakennettua aasinsillan varakkaiden ohjeisiin köyhille: https://yle.fi/a/20-281550
Köyhyys on resurssien puutetta.
Yksi asia mikä on jo useammin kerran ihmetyttänyt. Alla on se kuluvaa vuotta oleva gravel, oheiskamppeet trendin mukaiset mutta ei kypäriä. Onko tämä joku uusi trendi näiden kolmenkympin korvilla olevan porukan keskuudessa?
Tähän olen myös kiinnittänyt huomiota. Yhdestä tapauksesta kirjoitinkin, mutta sen jälkeen on näkynyt parikin kertaa, kun ajetaan ilman kypärää. Ja muista kamoista päätellen ihan lenkillä ollaan.
—-
Mitä tulee aiheeseen ja täällä kirjoitettuun, niin vaikka olenkin sitä mieltä, että jokainen ostakoon sellaisen pyörän kun haluaa/pystyy riippumatta myöskään siitä ajaako vuodessa 1000 vai 10 000 km, koska se ei oikeastaan kuulu muille, niin… kyllä mulla on kynnys hankkia vaikka Pinarello, vaikka se onkin hieno pyörä. Vähän sama kuin maastopuolella mun mielestä Pole oli kuskin laite, eikä mun taidot sen omistamiseen riittäneet. Tosin on mulla nykyisessä sähkötäpärissä kashimaa molemmissa päissä, kun RCZ:sta halavalla sai…
Tuolta runkoni tulisi jos alkaisin tuhlaamaan https://www.festka.com/en/models
^ Jos tuo on se, mitä oikeasti haluat, niin mikset ala tuhlaamaan? Elämä on lyhyt eikä sitä kannata hukata jonkun harrastusvälineen hinta-/laatusuhteen miettimiseen.
En saa edelleenkään liitettyä kuvia (https://i.etsystatic.com/42215790/r/il/45c8df/4836411941/il_1588xN.4836411941_8gyr.jpg) tänne ilman erroria ainakaan tätä ipadia käyttäen.
Olisiko tässä hieno/hinnakas pyörä ihmettelyssä taustalla se perinteinen suomalainen alemmuuskompleksi, pitää olla tarpeeksi hyvä/harrastaja ennen kuin voi paremman pyörän hankkia?
Entinen työkaveri jahkaili vuosia ostavansa mittatilaus rungon. No nyt ei tarvitse ostaa, laskettiin vappuna se monttuun ja kukkamullat päälle. Viheliäinen eturauhassyöpä vei ukon 62 -vuotiaana vain kymmenessä kuukaudessa.
Joten laitahan nure tilaus vetämään.
^^ Eikös tuossa ylempänä nure kategorisoinut että tosiharrastajat vain panostaa kalustoon. Määritelmän mukaan kalustosta voi päätellä ett-onko tosiharrastaja vai wannabe.
Minusta tosiharrastaja voi olla vaikkei olisi kummoinenkaan kalusto. Yks tuntemani ikäukko ajelee mooseksenaikaisella vannejarru pyörällä ja alakastin osilla. Ikäänsä nähden hämmästyttävän määrän kilometrejä ukko työntää menemään.
^^ Eikös tuossa ylempänä nure kategorisoinut että tosiharrastajat vain panostaa kalustoon. Määritelmän mukaan kalustosta voi päätellä ett-onko tosiharrastaja vai wannabe.
Minusta tosiharrastaja voi olla vaikkei olisi kummoinenkaan kalusto. Yks tuntemani ikäukko ajelee mooseksenaikaisella vannejarru pyörällä ja alakastin osilla. Ikäänsä nähden hämmästyttävän määrän kilometrejä ukko työntää menemään.
Tässäkin on jotain perisuomalaista, puusuksiin pitovoidetta koko matkalle ja eikun painetaan menemään. Mitä vaikeampaa, ikävämpää ja raskaampaa homma on niin sitä kovempi ukko?
Tuo hänen pyöränsä kyllä kestää vertailun nykypyöriin. Ei vaan ole uusinta uutta.
Tuo hänen pyöränsä kyllä kestää vertailun nykypyöriin. Ei vaan ole uusinta uutta.
Joo, en varsinaisesti tarkoittanut tätä yksittäistapausta vaan suomalaista mentaliteettiä yleensä.
Sivustakatsoja
25.06.2025, 10.43
Tässäkin on jotain perisuomalaista, puusuksiin pitovoidetta koko matkalle ja eikun painetaan menemään. Mitä vaikeampaa, ikävämpää ja raskaampaa homma on niin sitä kovempi ukko?
Vanhalla ja yksinkertaisella kalustolla ajava voikin olla sleeper?
Minusta tosiharrastaja voi olla vaikkei olisi kummoinenkaan kalusto. Yks tuntemani ikäukko ajelee mooseksenaikaisella vannejarru pyörällä ja alakastin osilla. Ikäänsä nähden hämmästyttävän määrän kilometrejä ukko työntää menemään.
Tunnen vastaavan tapauksen. 70+ kerhon konkari joka ajoi viimekesänä kolmessa kuukaudessa yli 10 000 kilometriä ja koko vuonna - en edes tiedä.
Vanhalla ja yksinkertaisella kalustolla ajava voikin olla sleeper?
No, ainakin pyörä on "keeper".
Mitä tulee aiheeseen ja täällä kirjoitettuun, niin vaikka olenkin sitä mieltä, että jokainen ostakoon sellaisen pyörän kun haluaa/pystyy riippumatta myöskään siitä ajaako vuodessa 1000 vai 10 000 km, koska se ei oikeastaan kuulu muille, niin… kyllä mulla on kynnys hankkia vaikka Pinarello, vaikka se onkin hieno pyörä. Vähän sama kuin maastopuolella mun mielestä Pole oli kuskin laite, eikä mun taidot sen omistamiseen riittäneet. Tosin on mulla nykyisessä sähkötäpärissä kashimaa molemmissa päissä, kun RCZ:sta halavalla sai…Pole mulla on ollut eikä siinä mun mielestä mitään tollaista ollut. Monenlaisia vehkeitä nekin myi. Pinarelloa en kyllä ilkeäisi hankkia...
Pole mulla on ollut eikä siinä mun mielestä mitään tollaista ollut. Monenlaisia vehkeitä nekin myi. Pinarelloa en kyllä ilkeäisi hankkia...
Kertokaa nyt tietämättömälle, että onko noi Pinarellot jotenkin huonoja? Mun mielestäsi tosi siistin näköisiä pyöriä aivan kuten myös noi oudot Benotti-pyörät.
Kertokaa nyt tietämättömälle, että onko noi Pinarellot jotenkin huonoja?
Ei ku ne on vähän liian hyviä. Luultavasti. Sellainen oikeiden ajomiesten merkki.
Muotokieli saattaa ottaa joillakin silmään. Eipä tuollaista oikein vastaavaa runkoa muilla ole. Tai ainakin ovat vähemmistö. Kyllä mä diggaan ja en diggaa. Kuvissa reilusti silmään sattuvia kuin luonnossa.
Föhn, en itseäni kovinkaan "tosiharrastajaksi" itseäni laske ja se estää tuon tuhlaamisen yhteen harrastukseen...
Toisaaltaan en löytänyt noita Festkan legendaarisia titaani/kuiturunkoja mistään lyhyellä etsinnällä.
En myöskään ole vuosikymmeniin ajanut millään "paskalla" kalustolla ja siksen pääse leuhkimaan moisilla ajetuilla kilometreistä ja kyllä itsekin moisia kuskeja tunnen ilman että heitä väheksyn.
PSA arvot kunnossa ja jos tuota periaatetta noudattaa niin voit joutua jonkun 17vuotiaan yliajamaksi runkoa noutaessa...
Kertokaa nyt tietämättömälle, että onko noi Pinarellot jotenkin huonoja? Mun mielestäsi tosi siistin näköisiä pyöriä aivan kuten myös noi oudot Benotti-pyörät.
No mun mielestä Pinarellolla ei kehtaa lähteä 20 km/h porukkalenkille ja pyytää taukoa vitosen jälkeen. Mutta huom! tämä siis vain mun oma näkemys. Josta toki voi sitten varmaan johtaa sen että jos olisin porukkalenkillä 20 km/h-ryhmässä ja se pinarellokuski pyytäisi vitosen jälkeen taukoa, tirskahtelisin ylemmyydentunnosta. Mutta ehkä tämä on se perimmäinen syy, että ajan yksin.
Voidaanko vetää sellainen johtopäätös että pyörän hienous tai sen puute ei ole olennaista, ainostaan ympäristön asennoituminen voi aiheuttaa komplikaatioita.
PSA arvot kunnossa
Hyvä. Nuo kannattaa testauttaa säännöllisesti. Juuri vuodenvaihteessa yksi tuttu kävi hoidot läpi. Vaikkei tuohon kuolisi, niin ajot on telakalla pidemmän aikaa.
Elämä on lyhyt eikä sitä kannata hukata jonkun harrastusvälineen hinta-/laatusuhteen miettimiseen.
Joopa. Tältä pohjalta hankin sen mun maantiepyörän keväällä. Pohdin Espanjassa, että kehtaako sitä kahdeksatta pyörää, kun se ajo siellä maistui sen verran hyvin. Niin joku totesi, että jos se ei vie leipää pöydästä, niin siitä vaan.
En tiedä miten yleistä on, mutta jossain kuraläppä-podcastissa juteltiin että naisharrastajat saa enemmän kommentointia kalustosta, jos on erehtynyt panostamaan "liian hyvään pyörään". Ehkä tässä on jotain sellaista ajatusta, että hyvä pyörä pitää ansaita, oli se sitten se s-worksi tai Pinarello :p
Maastossa se varmaan tarkoittaa sitä että pitäisi ensin aloittaa sillä täysjäykällä teräspyörällä josta sitten jäykkäperän kautta siirrytään käytetyn täpärin kautta kunnon kalustoon. Jos aloittelija heti ostaa sen kashimalla koristetun hiilikuitutäpärin niin eihän se opi edes ajamaan oikein :rolleyes:
Ehkä se on sitä kun pitää itselleen vakuuttaa että oma tapa tehdä asioita on oikeampi kuin jonkun muun... Toisaalta sekin on turhaa, kun täältä tai pyöräilyä käsittelevistä podcasteista ja videoista voi tulla sellanen olo että nauttiakseen pyöräilystä pitää panostaa vähintään 4k€ pyörään ja 2k€ varusteisiin. Ja pyöriä pitää olla vähintään 5 kpl :D
Oon nyt ajellut muutamassa kuukaudessa 1300 km 31v maantiepyörällä josta maksoin 225€ ja johon oon laittanut toisen mokoman huoltoihin ja pikkupäivityksiin. Mutta harrastusväline tuo on ihan yhtä vahvasti kuin 4k€ täpäri joka on viime aikoina jäänyt turhan paljon paitsioon.
Joopa. Tältä pohjalta hankin sen mun maantiepyörän keväällä. Pohdin Espanjassa, että kehtaako sitä kahdeksatta pyörää, kun se ajo siellä maistui sen verran hyvin. Niin joku totesi, että jos se ei vie leipää pöydästä, niin siitä vaan.
8 filoa ja yksi vaimo vai toisinpäin
Toisaaltaan en löytänyt noita Festkan legendaarisia titaani/kuiturunkoja mistään lyhyellä etsinnällä.
Ei kai Festkat nyt varsinaisesti mitään legendaarisia ole, kun on melko uusi firma, mutta mittatilausrunkoja kun ovat, niin niitä löytyy Festkalta tilaamalla. Ei tartte sen kummemmin etsiä.
No hintaa voi pitää legendaarisena. Runkona hinnat alkaa sieltä 7000€ liepeiltä.
No eiks "bulkki" S-Worksit samoissa hinnoissa pyöri? Legendaarisuus ei välttämättä riipu iästä vaan jostain ominaisuudesta ja esim. tyylistä mitä Italialaisista löytyy ja kyllä käsintehdyt mittatilaus rungot edustaa jotain mitä kaupan hyllyiltä ei saa, IMO...
Kyllä, jokainen saa ajaa vaikka avaruusraketilla, jos haluaa. Kunhan omilla rahoillaan ostaa, eikä lapset joudu siksi kulkemaan rikkinäisissä vaatteissa ja syödä korkeintaan lauantaimakkaraa leivän päällä, valinta on oma ja ei ole keltään mitään pois.
Minusta on silti ihan oikeutettua kysyä, saako tavisharrastaja kymppitonnin pyörästä mitään hyötyä vs. ihan tavallinen hyvälaatuinen parin tonnin pyörä pl. tietoisuus siitä, että alla on hieno ja kallis pyörä. Jostain syystä pyöristä voi keskustella, kun ne seisoo kaupassa. Käytössä olevista ei enää saakaan puhua.
Ostaahan ihmiset ihan törkykalliita autojakin ja maksavat niistä osamaksuja vuosikausia. Kuitenkin paikasta A paikkaan B ollaan menossa, saako siitäkään nyt jotain hyötyä sitten.
No eiks "bulkki" S-Worksit samoissa hinnoissa pyöri? Legendaarisuus ei välttämättä riipu iästä vaan jostain ominaisuudesta ja esim. tyylistä mitä Italialaisista löytyy ja kyllä käsintehdyt mittatilaus rungot edustaa jotain mitä kaupan hyllyiltä ei saa, IMO...
Sitähän se mittatilaus tarkoittaa. Ei tuossa customoinnissa mitään erityistä ole. Paitsi silloin jos runkoa muokataan niin paljon että se on yksi ja ainoa.
Minusta on silti ihan oikeutettua kysyä, saako tavisharrastaja kymppitonnin pyörästä mitään hyötyä vs. ihan tavallinen hyvälaatuinen parin tonnin pyörä pl. tietoisuus siitä, että alla on hieno ja kallis pyörä.
Ei varmaankaan. Ehkä se sweet spot mennee jossain 4-5k€ tietämillä, jolloin (maantie)pyörässä on jo sähkövaihteet ja kuitukiekot. Siitä ylöspäin vaikea nähdä, että sunnuntaipyöräilijälle, joka ei kisaa, olisi lisäeuroista muuta kuin mielihyvää. Neljä tonnia tuli mun Lapierrelle hintaa, kun siihen hankki toisen satulan, stongan ja kuitukiekot. Jaa-nii, toiset renkaat. No, selvästi alle 4,5 k€ kuitenkin. Jos olisi mennyt vakioilla, niin olisi selvinnyt kolmella. Jos olisi tinkinyt sähköistä, niin ehkä sitten 2,5? Mutta kyllä taviskin saa sähkövaihteista jo hyötyä. Kuitukiekoista en osaa sanoa. Ehkä ei.
Tietysti jos on pakko saada joku S-works tai se Pinarello. Noiden rungot ei vaan välttämättä ole sunnuntaipyöräilijälle kaikkein sopivimpia. Tai sitten on. Riippuu jampasta.
Minusta on silti ihan oikeutettua kysyä, saako tavisharrastaja kymppitonnin pyörästä mitään hyötyä vs. ihan tavallinen hyvälaatuinen parin tonnin pyörä pl. tietoisuus siitä, että alla on hieno ja kallis pyörä. Jostain syystä pyöristä voi keskustella, kun ne seisoo kaupassa. Käytössä olevista ei enää saakaan puhua.
Tähän ei voi kuin sanoa että nyt meillä on käydyn keskustelun täydellistä ihmetulkintaa tahi kamalaa väärinymmärtämistä. Joku voisi puhua myös siitä kuuluisasta uhriutumisesta, kun kaikki eivät olekaan asioista samaa mieltä ja rohkenevat jopa tuoda sen esiin.
Aika paljon olisi jäänyt kaupan hyllylle jos joka hankintaa miettisi sen hyötynäkökulman kautta, ainakin omalta osaltani.
No mun mielestä Pinarellolla ei kehtaa lähteä 20 km/h porukkalenkille ja pyytää taukoa vitosen jälkeen. Mutta huom! tämä siis vain mun oma näkemys. Josta toki voi sitten varmaan johtaa sen että jos olisin porukkalenkillä 20 km/h-ryhmässä ja se pinarellokuski pyytäisi vitosen jälkeen taukoa, tirskahtelisin ylemmyydentunnosta. Mutta ehkä tämä on se perimmäinen syy, että ajan yksin.
Win-win tilanne - toinen oletettavasti tyytyväinen kalustoonsa ja toinen tyytyväinen kun pystyy kepittämään moisen kaluston omistajan.
Niille jotka eivät kuluttajamarkkinointia työkseen tee tai asiaa joudu muuten järjestelmällisesti pohtimaan: sen yli kymppitonnin pyörän (oli se nyt sitten vaikka Pinarello) todellinen kohdeyleisö ei ole kyseisen pyörän ostaja vaan niiden keskihintaisten, hiukan parempilaatuisten pyörien ostajat.
Premium-tuotteilla yleensä hallinnoidaan keskihintaisten tuotteiden hintamielikuvaa. Koska ei ole olemassa yhtä yksikäsitteista totuutta siitä mikä on jonkin ostoksen "hyöty" tai "laatu" tai oikea hinta, mielikuva noista syntyy aina vertaamalla. Ja sitä varten pitää olla jotain mihin verrata.
Jos sen Pinarellon hinta pudotettaisiin vaikka 8000 euroon - ja se edustaa nyt sitä "hienoa ja parasta" - niin silloin 6500 euron pyörä, joka ei ole yhtä hyvä, tuntuisi kalliilta. Mutta kun sen premium-pyörän hinta on 12k€, silloin 6,5k€ vaihtoehto tuntuu suorastaan halvalta. Ja edelleen jos kalliin Pinarellon hinnan nostaa 13keuroon, keskihintaiseen voi laittaa 500 euroa päälle hintamielikuvan murtumatta. Koska keskihintaisten ostajia on ainakin kymmenkertainen määrä kalliiden ostajiin verrattuna, tuolla muutoksella tekee selkeästi paremmat kokonaiskatteet myös siinä tapauksessa, että kalliiden pyörien myynti vähenee hinnankorotuksen takia.
Pyörämarkkinoilla tuon hintamielikuvan kohde on erityisesti hiukan pyylevät, keski-ikäiset tai sitä vanhemmat miehet, joilla on jo varallisuutta sijoittaa harrastukseen, mutta eivät enää "kisaa" vaan haluavat tehdä mielestään "järkiostoksen" jonka hinta-laatu -suhde on "sweet spotissa" ja jolla voi mennä kavereiden kanssa ajelemaan sunnuntaisin näyttämättä sen enempää ökyltä kuin köyhältä. Jos niitä Pinarelloja ei olisi kaupan, suurin osa heistä ostaisi 2000-3000 euron pyörän ja ajelisi sillä. Mutta koska noita hienompia on, myyntihinta näille ostajille saadaan yleensä hilattua sinne viiden tonnin paremmalle puolelle.
https://www.youtube.com/shorts/GaWuqz0V5Jg
Minusta on silti ihan oikeutettua kysyä, saako tavisharrastaja kymppitonnin pyörästä mitään hyötyä vs. ihan tavallinen hyvälaatuinen parin tonnin pyörä pl. tietoisuus siitä, että alla on hieno ja kallis pyörä. Jostain syystä pyöristä voi keskustella, kun ne seisoo kaupassa. Käytössä olevista ei enää saakaan puhua.
Saa. Parin tonnin pyörään ei saa kummoisiakaan jousitusosia tai kiekkoja. Itselläkin kaksi täpäriä. Toisessa Fox Performance alusta ja toisessa Performance Elite. Toi jälkimmäinen on selvästi parempi ja mukavampi ajaa monipuolisempien säätöjensä ja parempien vaimentimiensa ansiosta. Kumpaakaan ei kyllä kahdella tonnilla saa, että en viitsi kuvitella millainen alusta on kahden tonnin pyörässä.
Vuosien varrella on tullut nähtyä kaikentasoisisa kuskeja kaikentasoisilla fillareilla. Sanoisin, että 2k - 10k fillareissa on huomattavaa eroa vaikka puhuttaisiin vain maantiepyoristä, maastossa sitten eroa kuin yollä ja päivällä. Jos pinkka kestää, niin kaikki fillarit vaan sieltä huippumallista yksi naksu alaspäin, niin ei mun mielestä mene pahasti pieleen tai polta ihan viimeisiä ropojaan mihinkään ihan olemattomiin juttuihin.
Jos budjetti on rajallinen tms. ongelmia, niin sitten pitää haeskella mieleisiään kompromisseja. Harrastaminen ja kilpaileminen onnistuu ihan hyvin vähän edullisemmallakin kalustolla.
Saa. Parin tonnin pyörään ei saa kummoisiakaan jousitusosia tai kiekkoja. Itselläkin kaksi täpäriä. Toisessa Fox Performance alusta ja toisessa Performance Elite. Toi jälkimmäinen on selvästi parempi ja mukavampi ajaa monipuolisempien säätöjensä ja parempien vaimentimiensa ansiosta. Kumpaakaan ei kyllä kahdella tonnilla saa, että en viitsi kuvitella millainen alusta on kahden tonnin pyörässä.
Omat maastoajot kun ovat satunnaista hassuttelua, niin ostin kahden tonnin täpärin. Keula on Rokkarin Sid ja iskari Monarch RL tjsp. Kyllä sillä ajelee.
Jos maastopuolen kalustoa tarkastellaan, hinnoittelu on tosiaan tarkkaan markkinointikoneiston analyysiin perustuvaa taktiikkaa. Trekillä oli keväällä tarjouksessa mm. Top Fuel 8 vajaalla 2500 eurolla. Nyt siiitä pyydetään yli 4000. Muillakin merkeillä myytiin vanhaa vuosimallia olevia huimilla alennuksilla. Tuskin tappiolla.
Edellä avattiin jo hiukan markkinointia. Asia on juuri noin eli mallistoa ei laadita tarjoamaan kuluttajalle järkeviä vaihtoehtoja, vaan luomaan mielikuvia, joilla tavoitellaan parasta mahdollista katetta. Sama juttu kuin maitokaupassa, jossa jokaisen tuotteen sijaintikin hyllyssä on mietitty myyntiä ajatellen.
Ostaahan ihmiset ihan törkykalliita autojakin ja maksavat niistä osamaksuja vuosikausia. Kuitenkin paikasta A paikkaan B ollaan menossa, saako siitäkään nyt jotain hyötyä sitten.
Niin ostavat, eikä se vaikuta pyörävalintojen järkevyyteen millään tavalla.
Niin ostavat, eikä se vaikuta pyörävalintojen järkevyyteen millään tavalla.
Tarkoitin siis sitä, ettei ihmiset aina arvioi hankintojaan järkevyyden kannalta vaan fiilispohjalta.
Omat maastoajot kun ovat satunnaista hassuttelua, niin ostin kahden tonnin täpärin. Keula on Rokkarin Sid ja iskari Monarch RL tjsp. Kyllä sillä ajelee.
Sidistäkin on hirveä kasa erilaisia variaatioita. Ei tuo kerro mitään.
Toki ylivuotisia saa välillä halvallakin. Silloin se 10k€ pyöräkään ei enää ole 10k€ pyörä vai onko tässä sellainen vertailu, että kaivetaan se paras alennus jonka saa kahdella tonnilla ja verrataan ovh:ltaan kalliimpiin.
Edellä avattiin jo hiukan markkinointia. Asia on juuri noin eli mallistoa ei laadita tarjoamaan kuluttajalle järkeviä vaihtoehtoja, vaan luomaan mielikuvia, joilla tavoitellaan parasta mahdollista katetta.
Kyllä tässä nyt vedetään mutkia suoraksi ja aliarvioidaan kuluttajaa. Kannattaa muistaa, että markkinataloudessa kuluttajalla on yksinomaan valta päättää siitä, että mitkä mallit käyvät kaupaksi ja mitkä eivät. Tämän keskustelunkin perusteella voi vieläpä päätellä, että pyöräkaupan keskimääräinen asiakas on varsin hintatietoinen. Ne pyörät, jotka eivät ole järkeviä vaihtoehtoja kuluttajille ovat juurikin niitä, jotka jäävät seisomaan sinne kauppaan alennuksella myytäväksi ja pitkään myymättöminä seisovat pyörät aiheuttavat varastointi- ja pääomakuluja sekä valmistajalle että kaupalle, joten niissä kate on itseasiassa huonoin mahdollinen.
Pyörien hinnoista puhuttaessa kannattaa muistaa, että suhteellisen lyhyen ajan sisään pyöriin on lisätty paljon tekniikkaa, joka on nostanut pyörien hintoja ja keskihintaiseksi tai järkihintaiseksi mielletyn pyörän hintamielikuva on ehkä noin kaksinkertaistunut(?) sanotaan vaikka kymmenen vuoden aikana. Osasyy on myös samalle ajalle sattunut poikkeuksellisen korkea inflaatio.
Markkinointi luo mielikuvia siitä, että mitä harrastekelpoisessa pyörässä ”pitää olla”, mutta silti kuluttajilla on täysi valta itse päättää, että millaisia minimivaatimuksia he pyörilleen asettavat. Levyjarrut maantiepyörässäkin ovat useimpien mielestä jo itsestäänselvyys ja aika lähellä aletaan olla sitä hetkeä, että sitä ovat myös sähkövaihteet, joidenkin mielestä myös sähkömoottori.
Se, että mihin kukin sen rajan vetää, on kiinni henkilökohtaisista preferensseistä. Täysin objektiivisesti ajatellen polkupyörät alkaa olla naurettavan kalliita siihen nähden, että perusajatukseltaan kyseessä on lihasvoimin toimiva, teknisesti suhteellisen yksinkertainen laite ja täysin objektiivisesti ajatellen niihin ympätyn high-techin puuttuminen ei olisi harrastamisen este.
Joo, toisaalta kauhistellaan pyörien hintoja ja toisaalta hurrataan, kun osavalmistaja tuo 2500€ langattoman osasarjan, jolla ei vielä ajeta metriäkään.
^^Siksi onkin hauskaa kasata oma pyörä niin saa juuri (melkein) sellaisen kuin haluaa ilman ylimääräistä ja markkinamiesten (muiden) määritelmiä.
^^Siksi onkin hauskaa kasata oma pyörä niin saa juuri (melkein) sellaisen kuin haluaa ilman ylimääräistä ja markkinamiesten (muiden) määritelmiä.
Mut markkinamies on sutkin lumonnut ostamaan XTR:ää. Miksei SLX kelpaa, siinä olisi hyvä HLS? Et sä tarvii XTR:ää, SLX riittää.
Miksi muuten kasaat vain melkein sellaisen kuin haluat?
^^Siksi onkin hauskaa kasata oma pyörä niin saa juuri (melkein) sellaisen kuin haluaa ilman ylimääräistä ja markkinamiesten (muiden) määritelmiä.
Eihän se, että kasaa osista poista mitenkään sitä etteikö markkinamiehellä kassa kilahda. Markkinamies on saanut myytyä titaanipulttejakin.
On tuo Pinarello varmaan tehnyt jotain oikein, kun itsekin suhteellisen uutena harrastajana muistan että Dogma oli jo 5v sitten "the pyörä".
^Itselle Pinarellon meriitit on kovan hinnan ja Sky -tallin sponssaamisen lisäksi jäänyt vähän hämärän peittoon. Onko pyörissä mitään kilpailijoista poikkeavaa vähän luotaantyöntävän ulkonäön lisäksi?
Mullon naapurina nuorehko naisnaapuri, jolla on yhtenä ajokkina 14 tonnin Pinarello Dogma. En ole pahoillani tuosta ollenkaan, kisaakin hän saoo ajaneensa ei kuitenkaan ammattilaisena.
Omasta tallista ei kalliita ajokkeja löydy ja kokemukseni mukaan onnellisuuteni ei nouse suoraan hintakäyrän mukaan, ainakin vain loivemmin.
Föhn, titaanipulttien myyntiin ei tarvita markkinamiestä, ne vaan niin tyylikkäitä, keveitä ja ei tarvi ruostetta pelätä.
Pinarello ei ole suosikkini, ehkä nuo haarukat häiritsee ulkonäöltään. Oma valinta unelma pyöräksi jos tuon Festkan unohtaa on jokin Italialaiseen teräsrunkoon rakennettu "uusintaversio" nuoruuden Cinelli SuperCorsasta.
Kaiken myymiseen tarvitaan markkinamies. Kun on tarvettaniin myyntimies keksii kyllä myytävää.
^Itselle Pinarellon meriitit on kovan hinnan ja Sky -tallin sponssaamisen lisäksi jäänyt vähän hämärän peittoon. Onko pyörissä mitään kilpailijoista poikkeavaa vähän luotaantyöntävän ulkonäön lisäksi?
Kova historia: https://pinarello.com/global/en/pinarello-history
Pieni detalji kuitenkin jää tuossa historiikissa pimentoon, perheyhtiö myytiin sijoittajille 2016.
Tässä kohtaa voin taas kertoa tavanneeni merkin perustajan Giovanni Pinarellon, vaikutti hienolta herrasmieheltä.
Kaiken myymiseen tarvitaan markkinamies. Kun on tarvettaniin myyntimies keksii kyllä myytävää.
Oikein hyvä markkinahenkilö luo sen tarpeen, vaikka ostaja ei edes tajuaisi hänellä sellaista olevan.
Juuri noin.
Kyllä tässä nyt vedetään mutkia suoraksi ja aliarvioidaan kuluttajaa. Kannattaa muistaa, että markkinataloudessa kuluttajalla on yksinomaan valta päättää siitä, että mitkä mallit käyvät kaupaksi ja mitkä eivät. Tämän keskustelunkin perusteella voi vieläpä päätellä, että pyöräkaupan keskimääräinen asiakas on varsin hintatietoinen. Ne pyörät, jotka eivät ole järkeviä vaihtoehtoja kuluttajille ovat juurikin niitä, jotka jäävät seisomaan sinne kauppaan alennuksella myytäväksi ja pitkään myymättöminä seisovat pyörät aiheuttavat varastointi- ja pääomakuluja sekä valmistajalle että kaupalle, joten niissä kate on itseasiassa huonoin mahdollinen.
Pyörien hinnoista puhuttaessa kannattaa muistaa, että suhteellisen lyhyen ajan sisään pyöriin on lisätty paljon tekniikkaa, joka on nostanut pyörien hintoja ja keskihintaiseksi tai järkihintaiseksi mielletyn pyörän hintamielikuva on ehkä noin kaksinkertaistunut(?) sanotaan vaikka kymmenen vuoden aikana. Osasyy on myös samalle ajalle sattunut poikkeuksellisen korkea inflaatio.
Markkinointi luo mielikuvia siitä, että mitä harrastekelpoisessa pyörässä ”pitää olla”, mutta silti kuluttajilla on täysi valta itse päättää, että millaisia minimivaatimuksia he pyörilleen asettavat. Levyjarrut maantiepyörässäkin ovat useimpien mielestä jo itsestäänselvyys ja aika lähellä aletaan olla sitä hetkeä, että sitä ovat myös sähkövaihteet, joidenkin mielestä myös sähkömoottori.
Se, että mihin kukin sen rajan vetää, on kiinni henkilökohtaisista preferensseistä. Täysin objektiivisesti ajatellen polkupyörät alkaa olla naurettavan kalliita siihen nähden, että perusajatukseltaan kyseessä on lihasvoimin toimiva, teknisesti suhteellisen yksinkertainen laite ja täysin objektiivisesti ajatellen niihin ympätyn high-techin puuttuminen ei olisi harrastamisen este.
Markkinoinnin tutkimukseen käytetään valtavasti resursseja, koska siellä on potentiaalia tehdä rahaa. Siksi ei kannata yliarvioida omia ratkaisuja. Aivan kuten liikenteessäkin tienkäyttäjän ratkaisuja ohjataan liikenneympäristön rakenteilla, joita maallikko ei edes huomaa, myös kaupassa kuluttajaa ohjataan jatkuvasti. Harkittu ratkaisu syntyy asetelmasta, joka on luotu kuluttajan eteen. Kuvitteellinen rautalankaesimerkki: Mallistossa on kolme pyörää, vaihteistona Sora, 105 ja Ultegra. Laatua haluava ottaa 105:n, koska se on kohtuuhintainen, mutta ei ihan halvinta peruslaatua. Jos mallistoon tuodaankin neljä vaihtoehtoa, jossa em. yläpuolella on lisäksi sähkövaihteet, mielikuva Ultegrasta ei olekaan enää kallista premiumia ja sen hankinta on siksi helpompi perustella. Kuluttaja päättää, mutta markkinointi auttaa tekemään sopivia ratkaisuja. Tämä oli siis vain yksinkertainen esimerkki, käytössä on lukematon määrä tapoja ohjata kuluttajaa.
Myymättä ei välttämättä jää pyörät, jotka olisivat vähemmän järkeviä. Jos ei puhuta vähiten kysytystä runkokoosta (ääripäät jää useimmiten alennusmyynteihin) ja kauppiaan arviointivirheestä tilausmääriä tehtäessä, myymättä jää ne, joita kuluttajat ei markkinoiden luomassa asetelmassa koe houkuttelevina. Jos hiukan oikaistaan, olethan itsekin hyvin perustellusti korostanut vannejarrullisen pyörän hyötyjä, mutta kuluttajat haluavat levyjarrullisen, "koska se on parempi". Kuluttaja siis suhteuttaa kiinnostuksensa tarjonnan ja mielikuvien perusteella, vaikka osa valikoimasta olisikin selvästi oman ajatuksen ulkopuolella.
Inflaatio tietysti nykyhintoihin vaikuttaa, mutta jos otan esimerkkinä oman pyöräni eli Kona Rove st 2014, ei hinta ole 10 vuodessa noussut yhtään. Tuossa on Sramin 2x10 vaihteisto, mekaaniset Hayesin levyt ja Alexin raskaat bulkkikiekot. Nykyään perus-Rove st maksaa 1300 € ja vähän paremmilla osilla 1800 €. Toki tuo on vain yksi esimerkki ja tason selkeä nosto esim. sähkövaihteiden muodossa toisi lisää hintaa. Vuonna 2014 hankitun pyöräni arvo nykyään olisi Tilastokeskuksen rahanarvolaskurin mukaan n. 2075 €. Tuolla hinnalla saa Rove NRB:n, mikä on jo (alumiinirunkoisena tosin) luokkaa tai kahta ylempänä omaani verrattuna.
Kannattaa muistaa, että markkinataloudessa kuluttajalla on yksinomaan valta päättää siitä, että mitkä mallit käyvät kaupaksi ja mitkä eivät.
Hyvän markkinoinnin tarkoitus ei ole poistaa kuluttajan valintaa vaan ohjata sitä. Eikä taitava markkinointi pelkää ostajan hintatietoisuutta vaan nimenomaan nojaa siihen. Jotta hintamielikuvan saisi synnytettyä, kuluttajan pitää tietää hinnoista mahdollisimman paljon. Siitä tiedosta se mielikuva syntyy.
Markkinoinnilla on monia keinoja vaikuttaa, näistä ryhmäkoheesio on yksi vahvimpia. Yhteenkuuluvuuden tarve on voimakkaimmillaan nuoruusiässä, siksi nuorille myyminen on aina perustunut siihen mitä merkkiä, väriä ja mallia nuoren "kuuluu" käyttää sulautuakseen joukkoon. Iän myötä tuo vaikutus laskee muttei poistu. Varttuneemmille sitä hyödynnetään luomalla erilaisia muoteja ja trendejä. Hyvin luotu trendi saa ihmiset huomaamattaan seuraamaan kaikenlaisia, myös sisäisesti ristiriitaisia vaikuttimia. Kuten sitä klassista mainoslausetta "tänä keväänä on muodikasta olla individualisti", joka nopeasti luettuna kuulostaa ok:lta, mutta tarkemmin ajateltuna siinä ei ole mitään järkeä.
Koheesiossa itsessään ei ole mitään pahaa, se on laumaeläimelle synnynnäistä ja tarpeellista käytöstä, joka on pelastanut ihmisrodunkin moneen moneen kertaan. Laumassa on voimaa ja jos jokainen tekisi kaiken aina "minä, minä, minä" -tyylillä, ei yhteiselosta tulisi ikinä mitään. Kolikon kääntöpuolena tuo väistämätön tarve kuitenkin avaa mahdollisuuden vaikuttaa muihin näiden huomaamatta.
Ryhmän hyväksynnän tarve on niin suuri, että sitä on usein vaikea tunnistaa omasta toiminnastaan. Se saa tekemään kaikenlaista myös kulutuksen suhteen, kuten vaikka perustelemaan omaa ostostaan muille - missä edelleen ei toimintana ole mitään väärää, useimmin pikemminkin päinvastoin.
Parhaassa tapauksessa ei riitä, että hyväksynnän saa vain lähipiiriltä vaan tarvitaan lisäpontta ja ostoksesta otetaan ja postataan kuva jonkin foorumin katseltavaksi. Sen kuvan alle kirjoitetaan viestiksi lause, joka kertoo paljon markkinoinnin keinoista:
"Rakensin itselleni pyörän osista lainkaan välittämättä muiden mielipiteistä. Mitäs tykkäätte?"
Kuvitteellinen rautalankaesimerkki: Mallistossa on kolme pyörää, vaihteistona Sora, 105 ja Ultegra. Laatua haluava ottaa 105:n, koska se on kohtuuhintainen, mutta ei ihan halvinta peruslaatua.
Myynnin teoriassa tätä kutsutaan "kerrosvoileiväksi". Nimi tulee siitä, että siinä on kolme kerrosta, joista pihvi on keskellä.
Voileipämalli perustuu siihen, että kuluttaja ei ostotilanteessa arvioi absoluuttisia arvoja vaan etäisyyksiä. Kolme kerrosta tarvitaan kahteen etäisyyteen: halvan ja keskihintaisen etäisyys ja keskihintaisen ja kalliin etäisyys.
Etäisyyksien asettamisella saadaan hallittua keskihintaisten tuotteiden menekkiä. Pitämällä halvan ja keskihintaisen etäisyys toisistaan aavistuksen lyhyempänä kuin keskihintaisen ja kalliin, keskihintainen vaikuttaa ominaisuuksiinsa verrattuna huokealta.
Rautalankaa jatkaakseen: Voisit siis ostaa 105:n osat, jotka on ihan riittävät, mutta Ultegra ei ole oleellisesti kalliimpi, jos asiaa vertaa Dura Aceen. Ja tunnetusti Ultegraan on valutettu kaikki tärkeät Dura Acen ominaisuudet, vai miten se mainoslause nyt menikään. Se on siksi hinta/laatu -suhteeltaan ns "järkiostos".
Siis jos etäisyyksiin on uskominen.
Hieno pyörä on hieno.
Itse ainakin arvostan jos joku sellaisen itselleen hankkii.Pyörän hienous on itelle täysin hinnasta riippumaton asia. Ja hienouttahan ilmenee vain havainnoijan korvien välissä. Minusta hieno pyörä voi olla jonkun toisen mielestä hirvitys, ja sama toisin päin. Kannattaa hankia pyörä joka on omasta mielestä hieno, muut hankkii sitten muunlaisen pyörän.
"Rakensin itselleni pyörän osista lainkaan välittämättä muiden mielipiteistä" Siis tuo kuvan alla on täydellinen mainoslause niille jotka kävelee puotiin tai tilaa Saksa maalta valmiin pureskellun tuotteen. Voi helposti alkaa ajatella että voi tämän homman tehdä (fiksumminkin) muutenkin.
Kun ekan pyörän kasasin 1988 niin oliko silloin Suomessa kovinkaan paljon markkinamiehiä jotka tyrkytti tuotteitaan? Ei ollut nettiä eikä ulkomaisia lehtiä/katalogejakaan löytynyt helposti mutta oli pari osaavaa pyörä kauppiasta joilta sai kullanarvoisia neuvoja ilman kummempaa markkinointia ja tyrkytystä.
Samalla linjalla jatkunut, kasatessa en lue testejä enkä insinöörimäisiä arvostelu jaarituksia ja hiljalleen vain ruutupaperille/Wordille listaan ja summailen mikä toimii minkin kanssa ja mitkä mahtuu budjettiin (joka yleensä kasvaa tuon hinta/laatusuhteen vuoksi ja se mikä tulos on niin on tärkeä vain itselle.
PS. Kuviakin voisi laittaa jos tämän lehden sivuille lataaminen ei olisi perseestä, ihan huvikseen hakematta hyväksyntää...
En tiedä minkälaisia markkinamiehiä oli tai ei ollut vuonna 1988, mutta järjestäytyneeseen harrastustoimintaan liittyessäni vuonna 1990, niin influensserit tilailivat Campan levykiekkoja Brittein saarilta. Joka junnu myos tiesi, että Mavic Mach 2 vanteet oli se juttu. Fillari-lehdessäkin oli amerikkatyylin postimyyntimainoksia jos ei 1993, niin 1994. Ei ollut tietenkään 2025 tyylistä markkinointiviestintää, mutta kyllä niitä tuotteita tyrkytettiin silloinkin.
^Markkinointina toimi silloisen asuinpaikkana alakerrassa sijaitsevan pyörä liikkeen ikkunassa mystisen kaunis sininen runko, muutaman kerran kävin katsomassa ja tutustumassa ja olin myyty, siis olihan se markkinointi kuten näyteikkunoiden tarkoitus on.
Kyseisen kiekot määrittyi pyörän väriin sopien vanteiden mukaan, Mavic SSC liki saman värisinä kuin runkokin. Valitettavasti siihen aikaa kaikki "oikeat" vanteet oli tuubeille.
Yksittäisen kivijalkaliikkeen markkinointi on riippuvainen kauppiaan osaamisesta. Kun puhutaan suuresta pyöriä valmistavasta yrityksestä, esim. Trek tms., resurssit pohtia asioita on toista luokkaa. Toki kivijalkaliikekin, joka myy esim. Trekin pyöriä, hyötyy tehtaan markkinointikoneistosta.
Silloin ei ollut allekirjoittaneella massia juuri mihinkään, eikä nykyäänkään ole massia Mavic SSC vanteisiin, eli jotkut asiat eivät ole muuttuneet. Tosin se Special Service Course hienous on "ehkä" "vähän" karissut vuosien varrella kun se tuote siinä markkinoinnissa on kehittynyt muutaman kertaluokan verran.
EDIT: ^ Toi kivijalkaesimerkki on kuitenkin ajalta Neuvostoliitto ja DDR, niin markkinointikin on muuttunut niistä päivistä aika paljon.
Markkinamiesten touhuihin vielä sitten se, että jatkuvasti pitää tuoda uusia ”must have”-juttuja, kuten nyt lyhyemmät kammet. Tai takavuosien maastureiden rengasleveyksiä lähestyvät gravelit. Eihän nykyään pyörää edes voi kutsua graveliksi, jos siihen ei mene 2” renkaat. Silloin kun nuo tuli, niin joku 42-millinen rengastila oli ihmettelyn aihe.
Juu, hain juuri postista 165-milliset kammet maantiepyörään ja graveliin… mutta mä olenkin se, kuka osti anttilan kuvaston kannesta kanteen. Kahdesti.
^ Meidän, jotka hyvin mielellämme huvittuneina hymähtelemään niille, jotka rientävät ostamaan lyhyemmät kammet tai uuden gravelpyörän, johon ne 50-milliset renkaat mahtuvat, on ehkä kuitenkin hyvä pitää mielessä, että nämä ostoinnokkaat ovat melko todennäköisesti niitä samoja, jotka ostaisivat joka tapauksessa uusia osia ja pyöriä meidän mielestämme naurettavankin tiheään tahtiin, vaikkei niitä mainostettaisi kuin uudella värityksellä tai hivenen uudistuneella muotoilulla tai hiilikuituyhdistelmällä (joiden toki kerrottaisiin merkitsevän viiden prosentin parannusta aerodynamiikkaan, mukavuuteen tai jäykkyyteen tai miksei jopa kaikkiin niihin).
Onneksi olin kaukaa viisas ja ostin jo 2022 moisen fillarin.
OJ, itse olin siinä vaiheessa onnellisessa asemassa että SSC:n vanteista ja SuperRecordin navoista tehtiin kiekot kyseiseen pyörään.
Sivustakatsoja
27.06.2025, 08.32
Myynnin teoriassa tätä kutsutaan "kerrosvoileiväksi". Nimi tulee siitä, että siinä on kolme kerrosta, joista pihvi on keskellä.
Voileipämalli perustuu siihen, että kuluttaja ei ostotilanteessa arvioi absoluuttisia arvoja vaan etäisyyksiä. Kolme kerrosta tarvitaan kahteen etäisyyteen: halvan ja keskihintaisen etäisyys ja keskihintaisen ja kalliin etäisyys.
,,,
Ehkä tämä malli vähän yksinkertaistaa asioita liikaa. Omissa hankinnoissani painaa myös se että koen haluni kohteen tuovan jotakin uutta ja virkistävää, kuten on tehnyt yksivaihteinen Salsa -enkä silloin hirveästi asemoi hintaa mihinkään voileipien väliin, eikä tuolle Salsalle edes ole kovin paljoa vertailukohtia.
Toisinaan on myös tarvetta, mutta ei halua maksaa syystä tai toisesta -kuten kävi kun vaihdoin Konaan nelimäntäiset jarrut, SLX oli sillä hetkellä hinnaltaan juuri sopiva, eikä tuo Kona huutanut muuta.
Luulisin että mulla on aika määräävä tekijä kukkaron kulloinenkin paksuus ja sitten halu, jonka herättämiseen toki markkinoinnilla on osuutensa -ehkä olen ihmistyyppinä sellainen että kukkaron nyörit ovat toisinaan löysästi sidotut ja toisinaan ei paraskaan myyntipuhe auta -nyörit pysyvät kiinni jos koen esimerkiksi kulutusahdistusta.
Että hintoja vertailevan kuluttajan rinnalle kannattaa ottaa malliin mukaan fiilistuhlaaja -kauppiaan kannattaa rakentaa hyvä pössis.
^ Itsellä esiintyy myös tuollaisia järkipuuskia ajoittain jolloin perustelee miksen tarvi jotain mutta yleensä toimii päinvastoin. Usein kun uutta projektia aloittaa niin speksaa osat, tutkii varastot ja mitä edellisestä irtoaa ja sitten alkaa tilaamaan. Prosessin aikana tietenkin sitten perustelee itselleen vahvoin argumentein että miksen osta XT:tä kun alkuun suunnitellut SLX:n ja loppuen lopuksi klikkaan koriin XTR:n. Siinä vaiheessa taas mietti että minkä ihmeen vuoksi on edes tehnyt jonkinlaisen budjetin?
Ja tämä kaikki katsomatta yhtään testiä tai lukematta mainoksia.
Sivustakatsoja
27.06.2025, 10.23
^just. Mä ostin pullon Palinkaa koska pössis -mulle tulee Palinkasta muistoja yhdestä keväisestä Budapestin reissusta.
Perskutasrallaa, itsellä tulee samasta kaupungista mieleen Unicum ja tokaij... Pitäiskö lähteä puotiin?
Mistäs mitään lukematon tai markkinointiviestintää vastaanottamaton tietää yhtään mitään mistään SLX, XT tai XTR hommista? Ainakin itellä on pelin tässä vaiheessa tatuoitunut aivokuoreen kaikenlaista ja jos vanhaksi elän, niin ilahdutan perikuntaa jupisemalla ysärin lopun XTR dual control kahvoista.
EDIT: Shitmano markkinoimassa nyt siihen malliin, että on se yksi peijooni. Ovat jo aikoja sitten blokanneet isot nettikaupat myymästä romujaan P-Amerikkaan ja nyt ovat laittaneet lopun myos Bikeinnin diilaamiselle. Jos jotain euro-jonnea ihmetyttää, "että mikäs siinä, osta kivijalasta?", niin Shimanon kamat maksaa julmasti enemmän täkäläisessä kivijalassa (XTR 9120 jarrusetti etu+taka esimerkiksi maksaa 400e bike24 kaupassa ja täkäläisessä kivijalassa C$1030 -> 642e) . Pitää katella jos loytyisi jotain OK pakettipalveluita, jotka edelleenlähettäisivät vaikka Saksasta Kanadaan tai sitten menee AliExpress hommiksi.
Tämä sama avautuminen myos selittänee, miksi ei käy edes mielessä alkaa harkitsemaan oman fillarin kasaamista osista.
^ Ei harrastukset ole koskaan/ yleensä halpoja.
No ei, mutta silti noi Shimanskin rajoitukset sylettää. Sramilla toki sama ollut jo pidempään, mutta Sram ei pääosin kiinnosta muutenkaan. Jakeluportaat eivät lisää mun vinkkelistä arvoa lainkaan, mutta jokainen lisäporras lisää oman marginaalinsa hintoihin.
^ Ei harrastukset ole koskaan/ yleensä halpoja.Jos on, niin ei ole harrastus.
No enpä tiedä. Pyöräily esimerkiksi on suhteellisen edullinen harrastus, jos keskittyy pyöräilemiseen ja jättää pyörien harrastamisen vähemmälle. Hankintahinnan voi jyvittää tosi monelle vuodelle, kuluviin osiin ei vuositasolla kovin isoja rahoja mene ja harrastamaan pääsee ilmaiseksi suoraan kotiovelta. Se, mikä maksaa, on ne markkinointiosastojen luomat tarpeettomat tarpeet.
Se, mikä maksaa, on ne markkinointiosastojen luomat tarpeettomat tarpeet.
Määrittele tarpeeton tarve. Muuten kuin omasta lähtökohdastasi. Mutta kaipa 3x9 vaihteen ja hydraulisten jarrujen jälkeen kaikki on ollut tarpeetonta. Eli siis 90-luvun alkupuolelta. Maantiepuolella jo aiemmin.
Juoksu on melko halpa harrastus. Verkkarit, paita ja kengät. Jälkimmäisiä joutuu uusimaan 500-1000km välein. Talveen tarttee omat ja jotain rotsia. Satasella saa tossut. Siihen verrattuna fillarointi on ihan törkeän kallista. En minäkään ole ostanut vuosiin uusia fillareita, mutta monta sataa on tänäkin vuonna mennyt kulutusosiin, renkaisiin ja vaatteisiin.
Sivustakatsoja
28.06.2025, 20.02
Määrittele tarpeeton tarve. Muuten kuin omasta lähtökohdastasi. Mutta kaipa 3x9 vaihteen ja hydraulisten jarrujen jälkeen kaikki on ollut tarpeetonta. Eli siis 90-luvun alkupuolelta. Maantiepuolella jo aiemmin.
Jos on jokin pyöräilyyn liityvä tavoite, niin tarpeellinen on se mikä vie lähemmäs maalia. Jos ostaa viihdyttääkseen itseä, niin tilanne on toinen. Sitten nämäkin limittyy toisiinsa.
Mulla on joskus ollut tavoitteita ja hankinnat ovat saattaneet kohtuudella tukea tätä. Nykyään ostaminen on enemmän ajanvietettä ja hupia, mutta samalla hankinnat ovat laajentaneet mahdollisuuksia harrastaa.
Taistelu eloon jäämisestä on vaihtunut leikkiin ja ajanvietteeseen.
tchegge_
28.06.2025, 20.28
No enpä tiedä. Pyöräily esimerkiksi on suhteellisen edullinen harrastus, jos keskittyy pyöräilemiseen ja jättää pyörien harrastamisen vähemmälle. Hankintahinnan voi jyvittää tosi monelle vuodelle, kuluviin osiin ei vuositasolla kovin isoja rahoja mene ja harrastamaan pääsee ilmaiseksi suoraan kotiovelta. Se, mikä maksaa, on ne markkinointiosastojen luomat tarpeettomat tarpeet.Juurikin näin, pyöräilyä voi harrastaa vaikka 80-lukulaisella retkipyörällä.
Itse taas miettinyt että voisi myydä ton 29+:n pois, niin vähän ajoa sille kertyy. Ja työhuone multa kumminkin lähtee alta parin vuoden päästä niin pitää miettiä säilytykset uusiksi. Yhdelläkin pyörällä pärjäisi.
Sent from my Takapalk
Jos on jokin pyöräilyyn liityvä tavoite, niin tarpeellinen on se mikä vie lähemmäs maalia.
No jos tavoitteena on oman henkisen ja fyysisen kunnon ylläpito pyöräilemällä ja kaikki uusi ja kiiltävä auttaa siinä tavoitteessa, niin eikö sitten kaiken uuden ja kiiltävän hankkiminen ole tarpeellista?
Vai liittyvätkö ainoat hyväksyttävät tavoitteet jonkun grand toureista voittamiseen?
Kunnon ylläpito on hyvä tavoite, mutta sitä ei pidä käyttää tekosyynä hankkia uutta ja kiiltävää. Itselleen pitää olla rehellinen.
Mun mielestä melko turhaa jeesustelua. Miksi muka kaiken pitää olla tarpeellista? Sillä periaattella voi asua maakuopassa ja syödä jäkälää, kaikki muu on turhaa. Vai onko pyörät jotenkin erityinen juttu, autoihin, asuntoon ja vaikka tv:hen saa panostaa?
Sivustakatsoja
28.06.2025, 21.21
No jos tavoitteena on oman henkisen ja fyysisen kunnon ylläpito pyöräilemällä ja kaikki uusi ja kiiltävä auttaa siinä tavoitteessa, niin eikö sitten kaiken uuden ja kiiltävän hankkiminen ole tarpeellista?
Vai liittyvätkö ainoat hyväksyttävät tavoitteet jonkun grand toureista voittamiseen?
Mä viihdyn ulkona, joten pyöräily on ihan luonteva tapa viihtyä. Kunnon ylläpitokin on siellä taustalla.
Itse kuitenkin tunnistan, että esimerkiksi kuitukampien hankinta ei ollut tarpeellista siinä mielessä että se lisäisi viihtymistä ulkona ajamassa, tai että kuitukammet nostaisivat kuntoa.
Itse kanavoin halua kuluttaa harrastuksiin -kuluttaminen on oma harrastuksensa.
Sivustakatsoja
28.06.2025, 21.26
Mun mielestä melko turhaa jeesustelua. Miksi muka kaiken pitää olla tarpeellista? Sillä periaattella voi asua maakuopassa ja syödä jäkälää, kaikki muu on turhaa. Vai onko pyörät jotenkin erityinen juttu, autoihin, asuntoon ja vaikka tv:hen saa panostaa?
Jos fillarin renkaista paistaa paikoin kudokset, niin uusien hankkiminen on tarpeellista. Jos ketjut ovat venyneet, niin uutta on laitettava tilalle. Mulla on kasa pelkästään kokeilunhalusta hankittuja renkaita.
Olenkin salaa pohtinut, että jos laittaisin rahahanat kiinni ja ajaisin kaiken kaluston vain yksi kerrallaan loppuun. Ja hankkisin vain sen, minkä tarvitsen että voin jatkaa ajamista.
Jos fillarin renkaista paistaa paikoin kudokset, niin uusien hankkiminen on tarpeellista.
Onko todella tarpeellista? Turhaahan tuollainen pyöräily on, jos on ylimääräistä energiaa niin juoksee sitten. Mieluiten paljain jaloin, tekee hyvää jalkapohjille. Mutta työtä tekmällä se kunto parhaiten kasvaa, lapio käteen ja ojaa kaivamaan. Ei tartte sitten tuollaisia turhuuksia kuten pyöräily ja juokseminen edes miettiä.
Tottakai kaikkea voi harrastaa halvallakin mutta paljonkos esim. Stenu on panostanut harrastukseen?
Pyöräily voi olla harrastus mutta niin voi olla pyöräkin, onneksi meillä on vapaus valita mitä ja miten harrastaa. Fiksuimmat antaa myös muiden harrastaa, vapaasti.
Mun mielestä melko turhaa jeesustelua. Miksi muka kaiken pitää olla tarpeellista? Sillä periaattella voi asua maakuopassa ja syödä jäkälää, kaikki muu on turhaa. Vai onko pyörät jotenkin erityinen juttu, autoihin, asuntoon ja vaikka tv:hen saa panostaa?
Ei tarvitse olla tarpeellista. Silloin on kuitenkin hyvä tiedostaa, että tulee laitettua esim. 10 000 € tarpeettomaan pyörään, jos 25% kustannuksilla saisi kaiken tarpeellisen. Koitinkin edellisessä kommentissani sanoa, että tärkeintä on olla itselleen rehellinen.
Ei tarvitse olla tarpeellista. Silloin on kuitenkin hyvä tiedostaa, että tulee laitettua esim. 10 000 € tarpeettomaan pyörään, jos 25% kustannuksilla saisi kaiken tarpeellisen. Koitinkin edellisessä kommentissani sanoa, että tärkeintä on olla itselleen rehellinen.
Miten ja kenen toimesta se hintaraja määritellään millä kaiken tarpeellisen saa ja/tai millä pärjää ja minkä yli kaikki on "hifistelyä"? Sinun toimesta kaikille vai jokainen ihan itse? Vai miten?
Sivustakatsoja
29.06.2025, 08.01
Onko todella tarpeellista? Turhaahan tuollainen pyöräily on, jos on ylimääräistä energiaa niin juoksee sitten. Mieluiten paljain jaloin, tekee hyvää jalkapohjille. Mutta työtä tekmällä se kunto parhaiten kasvaa, lapio käteen ja ojaa kaivamaan. Ei tartte sitten tuollaisia turhuuksia kuten pyöräily ja juokseminen edes miettiä.
Pyöräilyn tarpeellisuus on prinsiippi.
Miten ja kenen toimesta se hintaraja määritellään millä kaiken tarpeellisen saa ja/tai millä pärjää ja minkä yli kaikki on "hifistelyä"? Sinun toimesta kaikille vai jokainen ihan itse? Vai miten?
Jos on itselleen rehellinen, tuota kysymystä ei tarvitse esittää.
Pakolliset siirtymiset pisteestä A pisteeseen B jonne kävellen ei ole käytännöllistä siirtyä. Olisiko toi jonkinlainen kuvaus tarpeelliselle pyöräilylle? Siihen varmaan riittää jostain torista alle satasen jopo tms. Sillä samalla laitteella voi sitten ajella ihan huvikseen ja kunto varmasti nousee. Kaikki muu voidaan nähdä jonkinlaisena hedonismina ja tavaran rakastamisena.
Määrittele tarpeeton tarve. Muuten kuin omasta lähtökohdastasi.
Heh…mä luulen, että kukin joutuu määrittelemään tällaiset asiat itse. En kuitenkaan halauaisi nähdä pyöräilyä niin elitistisenä urheiluna, että sitä ei voi harrastaa muutoin kuin kalliisti tai että pyöräilyn harrastaminen ei olisi oikeaa harrastamista, jollei sitä tee kalliista, kuten täällä eräät tahtoivat aisan esittää, ehkä vitsinä, mutta vitsinäkin sellaiset kommentit on omiaan luomaan elitististä mielikuvaa.
Mun mielestä melko turhaa jeesustelua. Miksi muka kaiken pitää olla tarpeellista? Sillä periaattella voi asua maakuopassa ja syödä jäkälää, kaikki muu on turhaa. Vai onko pyörät jotenkin erityinen juttu, autoihin, asuntoon ja vaikka tv:hen saa panostaa?
Mun mielestä tämä on ihan asiallista ja rakentavaa keskustelua ilman mitään jeesustelua.
Tottakai kaikkea voi harrastaa halvallakin mutta paljonkos esim. Stenu on panostanut harrastukseen?
Jaa pelkästään omaan harrastamiseen vai koko perheen (puoliso + 3 lasta, jotka kaikki pyöräilee tai on pyöräilleet jossain vaiheeessa enemmän tai vähemmän)? No, joka tapauksessa oikea vastaus on varmaan, että paljon. Melko nuorella iällä lapset hankkineena ja suoraan opiskelijasta yrittäjäksi ryhtyneenä aina ei ole ollut yhtä hyvä rahatilanne kuin nykyään, joten kokemusta on myös pienemmällä budjetilla harrastamisesta. Ei se itse pyöräilemisen osalta mielestäni ollut yhtään huonompaa harrastamista. Välillä tuntuu, että jopa päin vastoin. Meidän perheen ensimmäinen sm-mitskukin harrastettiin ikivanhalla alumiinirunkoisella Bianchilla, jossa oli Velocen osat ja jotkut OEM-kiekot eikä se heikentänyt sen mitalin arvoa yhtään.
Omistamisen onni on lyhytaikaista ja uuden ja kiiltävän hamuaminen ei edistä henkistä hyvinvointia itselläni. Pyörät voi pahimmillaan olla addiktoivia. Jos hyötypyöräilykilsat jättää pois laskuista, niin esim. tässä kuussa olen harrastanut 1290 kilometriä toistakymmentä vuotta vanhalla sscx:llä ja melkein kymmenen vuotta vanhalla vannejarrullisella teräslutterolla. Levyjarrullinen kuitupyörä makaa varastossa käyttämättömänä, koska noilla edellämainituilla harrastaminen on kivempaa. Molemmissa edellämainituissa on putiikkirungot ja putiikkiosaa, mutta en siltikään pysty väittämään itselleni, että harrastamiseni olisi ollut oleellisesti huonompaa ilman niitä. En myöskään kiellä, etteikö sen S-worksin omistaminen olisi kivaa, mutta ei se mun harrastamisesta tekisi yhtään parempaa.
Ainakin tällä hetkellä kulutan mieluummin ne S-works-rahatkin siihen, että teen lyhyempiä työviikkoja ja pidän pidempiä lomia ja vaikka pyöräily- ja hiihtoreissuihin, koska koen noin sijoittamalla saavani elämästä irti enemmän kuin S-workseihin sijoittamalla - ja ehdin harrastaa enemmän.
Se, mikä tässä nykymenossa ehkä harmittaa eniten, on se, että ei kiinnostaisi kyllä tippaakaan olla kilpapyöräilyä aloittavien junioireiden vanhempi sillä tarvetasolla, mitä pyöräilyn ”oikean harrastamisen” keskimäärin nykyään katsotaan vaativan. Sitten, kun ne ensimmäiset sm-mitskut on hanskassa ja alkaa tulla ainakin osittain sponssattuja pyöriä touhu muuttuu taloudellisesti paljon järkevämmäksi, mutta kynnys aloittaa olisi ollut ainakin meidän perheessä liian iso nykykustannuksilla.
ei kiinnostaisi kyllä tippaakaan olla kilpapyöräilyä aloittavien junioireiden vanhempi sillä tarvetasolla, mitä pyöräilyn ”oikean harrastamisen” keskimäärin nykyään katsotaan vaativan. Sitten, kun ne ensimmäiset sm-mitskut...
Keskustellaan sitten jo ihan eri asiasta, jos tarkoitus on todistaa kilpaurheilemalla olevansa muita parempi. Tai muuten varmaan voisi edelleen lähteä kisoihin ajelemaan sillä vanhalla Bianchilla. Välinepuolella ainoa mahdollisuus tasoittaa tilannetta on tyypillisesti vakiokalusto järjestäjän toimesta.
Mä tiedostan itsestäni myös sellaisen piirteen, että pyöräilyn harrastaminen ja pyörien harrastaminen kompensoi toisiaan. Eniten tekee mieli speksata kaikkea uutta silloin, kun ei oikein ehdi tai pysty pyöräilemään. Pyöräillessä taas en juuri koskaan tule miettineeksi, että mitä uutta ja kiiltävää tekisi mieli seuraavaksi.
Keskustellaan sitten jo ihan eri asiasta, jos tarkoitus on todistaa kilpaurheilemalla olevansa muita parempi. Tai muuten varmaan voisi edelleen lähteä kisoihin ajelemaan sillä vanhalla Bianchilla. Välinepuolella ainoa mahdollisuus tasoittaa tilannetta on tyypillisesti vakiokalusto järjestäjän toimesta.
Liittyy pyöräilyyn kilpaurheilua tai ei, niin eikö noin 90% pyörien speksaamiseen käytetyistä ajasta ja rahasta kulu nimenomaan siihen, että pyöristä yritetään tehdä nopeampia? Ja markkinoinnin tarjoilema narratiivi on se, että kalustodouping tekee harrastamisesta tyydyttävämpää.
Paremmuutensa voi helpostikin osoittaa esimerkiksi siten, että on hitaammalla kalustolla yhtä nopea kuin toinen, joten jos se on motiivina, niin se onnistuu kyllä millä tahansa.
Kunnon ylläpito on hyvä tavoite, mutta sitä ei pidä käyttää tekosyynä hankkia uutta ja kiiltävää.
Mikä siitä tekee ”tekosyyn”? Mikä on syy, mitä ei voi kutsua ”tekosyyksi”? Mä veikkaan, että 99% tämän foorumin kirjoittajista omistaa pyöräilyyn liittyvää tavaraa enemmän kuin on todellisella tarpeella perusteltavissa.
Itselleen pitää olla rehellinen.
No, niin minä olenkin. Hankin, koska voin. Jos hankinta tuottaa minulle iloa, niin se on tarpeellinen. En minä muuta tarvetta sille aio hakea.
Mä tiedostan itsestäni myös sellaisen piirteen, että pyöräilyn harrastaminen ja pyörien harrastaminen kompensoi toisiaan. Eniten tekee mieli speksata kaikkea uutta silloin, kun ei oikein ehdi tai pysty pyöräilemään. Pyöräillessä taas en juuri koskaan tule miettineeksi, että mitä uutta ja kiiltävää tekisi mieli seuraavaksi.
Aika pitkälle näin. Aika usein se speksailu nykyään päättyy siihen, että ajaa sillä nykykalustolla ja toteaa ettei tartte mitään uutta. Yks syy on kyllä sekin, että vanhat romppeet on todella nihkeä saada kaupaksi tällä hetkellä ja toinen, että muut harrasteet vie nykyään enemmän aikaa ja sitä jää vähemmän fillaroinnille.
En kuitenkaan halauaisi nähdä pyöräilyä niin elitistisenä urheiluna, että sitä ei voi harrastaa muutoin kuin kalliisti tai että pyöräilyn harrastaminen ei olisi oikeaa harrastamista, jollei sitä tee kalliista, kuten täällä eräät tahtoivat aisan esittää, ehkä vitsinä, mutta vitsinäkin sellaiset kommentit on omiaan luomaan elitististä mielikuvaa.
No mä en ole tällaista täällä havainnut. Ennemmin ehkä sitä, että helposti ollaan sitä mieltä että liian hienot varusteet ei ole sitä oikeaa harrastamista. Mutta tämä johtunee siitä, mistä suunnasta tätä katsomme.
—-
Ylipäätään pyöräilyssä - muista lajeista kuten hiihdosta, ym. ei ole kokemusta - tuntuu jotenkin keskustelu pyörivän varusteiden ja ”oikean pyöräilyn” ja ”oikean pyöräilijän” keskinäisessä suhteessa. Jos ei aja 100+ km lenkkejä, ei tarvitse kunnon pyörää tai pyöräilyvaatteita. Bibsejäkään ei tarvita alle 50 km lenkeillä. Keneltä se on pois, jos ajaa bibseissä 10 km lenkkejä? Mä muistan aikanaan, kun täällä joku nosti esiin sen, kun kaikenlaiset wannabe-pyöräilijät tohtivat pyöriä foorumilla vääriä mielipiteitä esittämässä. Sen vuoksi mun pyörissä onkin tarrat: ”Wannabe cyclist Finland”
Jos vertaan tätä toiseen harrastukseeni valokuvaukseen, jota olen joskus tehnyt tavoitteellisesti, niin jos ei osallistu näyttelyihin eikä julkaise vähintään yhtä valokuvateosta vuodessa, ei saa kuvata kuin kännyllä. Vaikka valokuvauspiireissä välillä tapellaan verissä päin, niin harvoin, jos koskaan kukaan tulee sanomaan, että sulla on liian hieno runko ja/tai putki suhteessa sun taitoihin. Tai et saa käyttää kuvauskojua, jos et ole kolmea päivää kairassa.
Omistamisen onni on lyhytaikaista ja uuden ja kiiltävän hamuaminen ei edistä henkistä hyvinvointia itselläni. Pyörät voi pahimmillaan olla addiktoivia. Jos hyötypyöräilykilsat jättää pois laskuista, niin esim. tässä kuussa olen harrastanut 1290 kilometriä toistakymmentä vuotta vanhalla sscx:llä ja melkein kymmenen vuotta vanhalla vannejarrullisella teräslutterolla. Levyjarrullinen kuitupyörä makaa varastossa käyttämättömänä, koska noilla edellämainituilla harrastaminen on kivempaa. Molemmissa edellämainituissa on putiikkirungot ja putiikkiosaa, mutta en siltikään pysty väittämään itselleni, että harrastamiseni olisi ollut oleellisesti huonompaa ilman niitä. En myöskään kiellä, etteikö sen S-worksin omistaminen olisi kivaa, mutta ei se mun harrastamisesta tekisi yhtään parempaa.
Tämä on ihan ok, jos se tekee sinut onnelliseksi. Samalla tavalla päinvastainen on täysin ok, jos se tekee jonkun toisen onnelliseksi. Kummankaan ei kannata eikä tule esittää omia valintojaan minään yleisenä totuutena, mitä kaikkien tulisi noudattaa tai mitä kohti tulisi pyrkiä.
Toki tästä päästään ylipäätään kulutukseen ja kuinka kestävää se on. Mutta sitten siihen kaavaan tulee sisällyttää myös se ajamaton kuitufillari, ne lomat, lyhyen työviikon vaikutus kansantalouteen, ym. Ei se yksi teräsrunkounen vannejarrufillari tätä maailmaa pelasta.
Ainakin tällä hetkellä kulutan mieluummin ne S-works-rahatkin siihen, että teen lyhyempiä työviikkoja ja pidän pidempiä lomia ja vaikka pyöräily- ja hiihtoreissuihin, koska koen noin sijoittamalla saavani elämästä irti enemmän kuin S-workseihin sijoittamalla - ja ehdin harrastaa enemmän.
Mjoo. No, mä olen työtön ja vuoden vaihteesta eläkkeellä, joten paljoa ei tästä työntekoa voi vähentää. Mä olen aina saanut tyydytystä siitä, että mun harrastusvälineet on sellaiset kun minä haluan. Eikä se välttämättä tarkoita sitä, että se on aina oltava S-works. Mutta ei se myöskään sulje sitä mahdollisuutta pois.
Vaikka valokuvauspiireissä välillä tapellaan verissä päin, niin harvoin, jos koskaan kukaan tulee sanomaan, että sulla on liian hieno runko ja/tai putki suhteessa sun taitoihin. Tai et saa käyttää kuvauskojua, jos et ole kolmea päivää kairassa.
Mun muistikuva tosta yhdestä valokuvausfoorumista on hyvinkin yhteneväinen fillarifoorumin yleisen meiningin kanssa.
Ja siellä oli se yks huumoritili, jolla oli parhaat mahdolliset vehkeet (S-works), joilla kuvattiin pelkästään pullasorsia (10km lenkit) ja jengi oli joko tosissaan tai leikisti raivona siitä.
No mä en ole tällaista täällä havainnut. Ennemmin ehkä sitä, että helposti ollaan sitä mieltä että liian hienot varusteet ei ole sitä oikeaa harrastamista. Mutta tämä johtunee siitä, mistä suunnasta tätä katsomme.
—-
Ylipäätään pyöräilyssä - muista lajeista kuten hiihdosta, ym. ei ole kokemusta - tuntuu jotenkin keskustelu pyörivän varusteiden ja ”oikean pyöräilyn” ja ”oikean pyöräilijän” keskinäisessä suhteessa. Jos ei aja 100+ km lenkkejä, ei tarvitse kunnon pyörää tai pyöräilyvaatteita. Bibsejäkään ei tarvita alle 50 km lenkeillä. Keneltä se on pois, jos ajaa bibseissä 10 km lenkkejä? Mä muistan aikanaan, kun täällä joku nosti esiin sen, kun kaikenlaiset wannabe-pyöräilijät tohtivat pyöriä foorumilla vääriä mielipiteitä esittämässä. Sen vuoksi mun pyörissä onkin tarrat: ”Wannabe cyclist Finland”.
^ Ei harrastukset ole koskaan/ yleensä halpoja.
Jos on, niin ei ole harrastus.
Nuo kaksi ylläolevaa oli siis ne kommentit, joihin ilmaisin eriävän mielipiteeni.
Mitä kuluttamisen eettiseen puoleen tulee, niin alkaa olla vähän vaikea pohtia, että minne fillarikulutukseen meneviä rahojaan ohjaisi. Pitäis varmaan teettää myös sellaisia tarroja, joissa lukee ”I bought my Chris Kings before Trump became president” (Hymiö)
Ja siellä oli se yks huumoritili, jolla oli parhaat mahdolliset vehkeet (S-works), joilla kuvattiin pelkästään pullasorsia (10km lenkit) ja jengi oli joko tosissaan tai leikisti raivona siitä.
Joo, no spege… ajaa ”hairdresser”-mesellä pellon laitaan ja losauttaa sivuikkunasta kuvan telkästä kolmenkymmenen tonnin kuvausvälineillä. Mut johan silläkin on meno rauhoittunut, kun perintömetsät on päätehakattu.
Valokuvauksesta vielä. Mulla oli vielä vajaa kymmenen vuotta sitten spegen verran rahaa vehkeissä kiinni. Sitten tuli töissä totaalinen loppuunpalaminen ja kuvaaminen loppui kuin seinään. Laitoin kamat kiertoon, onneksi. Vuosi sitten keväällä ostin pitkästä aikaa Nikonin Zf:n, retrorungon (se teräsrunko hydraulisilla vannejarruilla) ja Voigtländerin 40/1.2 manuaalilasin (zippin kuitukiekot). Ja siirryin slow photographyyn, eli kuvaan kerralla 10-20 (katu)kuvaa. Tämä sopii mulle, mutta en usko enkä väitä, että se on se paras tai ainoa tai edes oikea tapa valokuvata. Se vain sopii mulle. Nyt.
tchegge_
29.06.2025, 12.19
Onkos se nyt niin että jokainen harrastaa miten tahtoo ja käyttää rahansa miten tahtoo ja se on ihan ok mutta kuitenkin vähän pahstutaan tai ollaan pahastuvinamme jos joku kertoo oman mielipiteensä harrastaa omalta pohjaltaan.[emoji1]
Sent from my Takapalk
Onkos se nyt niin että jokainen harrastaa miten tahtoo ja käyttää rahansa miten tahtoo ja se on ihan ok mutta kuitenkin vähän pahstutaan tai ollaan pahastuvinamme jos joku kertoo oman mielipiteensä harrastaa omalta pohjaltaan.[emoji1]
Sent from my Takapalk
Tämä.
:rolleyes:
Ylipäätään pyöräilyssä - muista lajeista kuten hiihdosta, ym. ei ole kokemusta - tuntuu jotenkin keskustelu pyörivän varusteiden ja ”oikean pyöräilyn” ja ”oikean pyöräilijän” keskinäisessä suhteessa. Jos ei aja 100+ km lenkkejä, ei tarvitse kunnon pyörää tai pyöräilyvaatteita. Bibsejäkään ei tarvita alle 50 km lenkeillä. Keneltä se on pois, jos ajaa bibseissä 10 km lenkkejä?
Tässä on luullakseni menty vahvasti etukenossa, pientä huumoria ja ei ihan niin pientäkään liioittelua tyylikeinoina käyttäen - mutta voihan se olla niinkin että olen kokenut itseni oikeaa pyöräilyä harrastavaksi oikeaksi pyöräilijäksi jo niin pitkään, etten enää tunnista tuollaisia asenteita sen enempää itsessäni kuin foorumitoverien kommenteissakaan.
Toisaalta eihän sekään ole mahdotonta, että jos fillaristi kokee että on olemassa oikeaa pyöräilyä harrastavia oikeita pyöräilijöitä eikä pidä tai ei halua pitää itseään sellaisena, hän lukee näiden esittämät kommentit hieman eri tavalla kuin miten ne on tarkoitettu luettavaksi?
Esimerkiksi tuossa 100 km lenkkijutussa on kenties haluttu sanoa että pyörän tai pyöräilyvaatteiden mahdolliset heikkoudet tulevat usein esiin vasta hieman pitemmillä lenkeillä.
Tai tuossa bibsijutussa on yritetty tuoda esiin se kokemuspohjaisesti tosiasiaksi koettu seikka, että jos satula on sopiva ja oikeanlainen, bibsien niin kutsuttua pehmustetta ei välttämättä tarvita. Ja tuonkin kommentin esittäjä olisi voinut kertoa ajavansa myös alle 50 km lenkkejä - ja ajavansa ne tietenkin bibseissä, joista pehmustetta ei ole ratkottu pois:rolleyes:
Tässä on luullakseni menty vahvasti etukenossa, pientä huumoria ja ei ihan niin pientäkään liioittelua tyylikeinoina käyttäen -
Juup.
Esimerkiksi tuossa 100 km lenkkijutussa on kenties haluttu sanoa että pyörän tai pyöräilyvaatteiden mahdolliset heikkoudet tulevat usein esiin vasta hieman pitemmillä lenkeillä.
Toisaalta jos ei koskaan aja esimerkiksi yli 50 km lenkkejä, niin paljonko kannattaa käyttää sen pohtimiseen, miten varuste käyttäytyy 100, 200 tai 500 km jälkeen? Ei varmaan yhtään. Se on totta, että suorituksen kesto - ajassa, ei matkassa - asettaa erilaisia vaatimuksia varusteille kuin lyhytkestoisempi. Sama koskee kaikkea muutakin suoritukseen liittyvää, kuten nesteytystä ja tankkausta.
Tai tuossa bibsijutussa on yritetty tuoda esiin se kokemuspohjaisesti tosiasiaksi koettu seikka, että jos satula on sopiva ja oikeanlainen, bibsien niin kutsuttua pehmustetta ei välttämättä tarvita. Ja tuonkin kommentin esittäjä olisi voinut kertoa ajavansa myös alle 50 km lenkkejä - ja ajavansa ne tietenkin bibseissä, joista pehmustetta ei ole ratkottu pois:rolleyes:
Bibsien pehmusteen tarve lienee perskohtainen. Joku ei tarvitse sitä lainkaan, toinen tarvitsee jo kahdenkympin ajolla. Jos pehmusteen tärkein ominaisuus on kosteudensiirto iholta, niin tarve riippunee hikoilusta eikä yksinomaan matkasta. Mä pääasiassa hikoilen kuin sika kesät talvet pukeutumisesta riippumatta. Mulla on joka lenkin jälkeen niin bibsit, hanskat kuin kengätkin siinä kunnossa, ettei samoilla kamoilla voi lähteä ajamaan seuraavana päivänä. Pitäisi varmaan hankkia kuivauskaappi.
Mut joo. Voinemme olla samaa mieltä, että ajakoon kukin miten ja millä haluaa, kunhan ajaa.
Maan Hyväilijä
29.06.2025, 16.36
Kaikissa harrastuksissa on tämä välinekeskeisyys lisääntynyt. Elintaso on noussut ja yhä useammalla on yhä enemmän löysää rahaa käytössä turhuuksiin. Tai no tämä lienee vain mahdollistava tekijä, ovatko juurisyyt tässä jälkikapitalistisessa ympäristössämme vai ainoastaan ihmisyydestä sisäsyntyistä?
Varusteilla on väliä mutta loppupeleissä ei kovinkaan paljon. Harrasteen lopputuleman laatu, jos on siitä kiinnostunut, riippuu enimmäkseen aivan muista seikoista (ja kaikki aika sekä resurssit investoituna välineisiin on sieltä poissa). Uskon että jonkinlainen Dunning-Krugeriin rinnastettava käyrä tässä usein toteutuu. "Kaikki pyörät ovat pyöriä" - näin sanoo sekä autoonsa kiinni kasvanut kainuulainen että valaistuksen kokenut veteraani.
Liberace joskus mainitsi että pojilla ja miehillä ei ole muuta eroa kuin lelujen hinta. Muuten sattumalta katselin Colnagon titaania, reilu 16tuhatta taalaa hintalapussa...
Liberace joskus mainitsi että pojilla ja miehillä ei ole muuta eroa kuin lelujen hinta. Muuten sattumalta katselin Colnagon titaania, reilu 16tuhatta taalaa hintalapussa...
Aika moni hieno asia on myös kallis mutta kaikki kallis ei ole hienoa. Ottamatta kantaa ko Colnagoon joka mielestäni on sekä että.
Mikä siitä tekee ”tekosyyn”? Mikä on syy, mitä ei voi kutsua ”tekosyyksi”?
Jos perustelee hankintaa kuntoilulla, mutta ostaa uutta ja kiiltävää, koska haluaa ja voi, kuntoilu on tekosyy.
Jos perustelee hankintaa kuntoilulla, mutta ostaa uutta ja kiiltävää, koska haluaa ja voi, kuntoilu on tekosyy.
Jos se uusi ja kiiltävä kannustaa kuntoilemaan, niin mikä siitä tekee tekosyyn? Toisaalta ihan sama. Jos jonkun mielestä se on tekosyy, niin so not.
Nyt mennään jo aika syvälle teoreettisten porsaanreikien etsimisessä. Minun on vaikea kuvitella, että kuntoilu, jossa tavoitteena lienee ylläpitää tai parantaa kuntoa tai hidastaa sen rapistumista, uuden ja kiiltävän hankinta on motiivi kuntoilulle. Tietysti jos vanhan Nopsan runko ruostuu puhki, uusi voi olla perusteltua. Se tilanne ei nyt ihan vastaa sitä henkeä, jossa tämä keskustelu liikkuu.
Jos kuntoillaan, silloin kuntoillaan ja jos halutaan uutta ja kiiltävää, silloin shoppaillaan.
Onkos se nyt niin että jokainen harrastaa miten tahtoo ja käyttää rahansa miten tahtoo ja se on ihan ok mutta kuitenkin vähän pahstutaan tai ollaan pahastuvinamme jos joku kertoo oman mielipiteensä harrastaa omalta pohjaltaan.[emoji1]
Sent from my TakapalkHyvin puhuttu [emoji3]
Nyt mennään jo aika syvälle teoreettisten porsaanreikien etsimisessä. Minun on vaikea kuvitella, että kuntoilu, jossa tavoitteena lienee ylläpitää tai parantaa kuntoa tai hidastaa sen rapistumista, uuden ja kiiltävän hankinta on motiivi kuntoilulle. Tietysti jos vanhan Nopsan runko ruostuu puhki, uusi voi olla perusteltua. Se tilanne ei nyt ihan vastaa sitä henkeä, jossa tämä keskustelu liikkuu.
Jos kuntoillaan, silloin kuntoillaan ja jos halutaan uutta ja kiiltävää, silloin shoppaillaan.
Tuo on sun mielipiteesi ja näkemyksesi. Painoarvoa sillä on saman verran kuin kaikkien muidenkin vastaavilla.
Tuolla perusteella kaikkien tulisi ajaa sillä ruosteisella jopolla ja suomi-verkkareissa, sillä kuntoiluunhan ei tarvita muuta. Itse asiassa mitä raskaampi pyörä, sitä parempi.
Ruosteinen jopo-kortista kirjoitin jo edelliseen viestiin, joten antaa olla.
Kaikki ei välttämättä aja pyörällä kuntoillakseen. Itse ainakin ajan siksi että se on mun mielestä kivaa, lisäksi viihdyn metsässä. En sitten tiedä, enkä edes välitä, saisiko jonkun mielestä mulla olla hyvä ja arvokas pyörä.
Sivustakatsoja
30.06.2025, 00.06
Kaikki ei välttämättä aja pyörällä kuntoillakseen. Itse ainakin ajan siksi että se on mun mielestä kivaa, lisäksi viihdyn metsässä. En sitten tiedä, enkä edes välitä, saisiko jonkun mielestä mulla olla hyvä ja arvokas pyörä.
En minäkään muilta kysele millaisia pyöriä hankin, tai mitä osia niihin kiinni ruuvaan -joskus on kiiltävää kun sellaisen perään olen. Erotan kuitenkin tarpeen halusta. Tarpeen määrittelen negaation kautta: mitä on oltava että selviän kulloinkin käsillä olevasta tehtävästä.
Elintaso on noussut ja yhä useammalla on yhä enemmän löysää rahaa käytössä turhuuksiin. Tai no tämä lienee vain mahdollistava tekijä, ovatko juurisyyt tässä jälkikapitalistisessa ympäristössämme vai ainoastaan ihmisyydestä sisäsyntyistä?
Jos joku haluaa oikeasti filosofoida siitä onko tämä nyt sitten kapitalismin syy niin kapitalistisen ajattelun isä Adam Smith kirjoitti siitä mikä ihmisiä motivoi ja mikä ihmiselle on sisäsyntyistä paljonkin analyysiä jo vajaa 300 vuotta sitten. Niistä kirjoituksista löytyy aika paljon vinkkiä siihen miksi nykyäänkin toimitaan kuten toimitaan.
Joka tapauksessa puhdas (liberaali) kapitalismi ei oleta, että olisi "oikeaa" tai "väärää" tai "perusteltua" tai "turhaa" kuluttamista. On vain liiketoimintoja, joista toiset ovat elinkelpoisia ja toiset eivät. Mitään muuta kriteeriä ei ole.
Elinkelpoinen tarkoittaa, että jollekin asialle löytyy riittävän suuri määrä ihmisiä, joista jokainen on valmis maksamaan niin suuren summan rahaa, jotta raha yhteensä kattaa toiminnan tuottamisen kustannuksen ja yrittämisen riskin. Vapaakaan kapitalismi ei toki salli, että toiminta on rikollista, terveyttä tai ympäristöä haittaavaa, moraalitonta tai muuten säännösten vastaista. Mutta jos niissä raameissa pysyy ja toiminta kannattaa niin antaa mennä vaan.
Jokainen terve liiketoiminta löytää markkinalta oman lokeronsa. Joku voi siis tarjota pyöriä kuntolijoille, joku kilpaurheilijoille, joku pyörällä kaupassa kävijöille ja joku niille, jotka vaan haluavat niin kalliin vehkeen mitä ikinä voi rakentaa. Jos toiminnalle löytyy riittävästi asiakkaita niin se jää eloon. Eikä kunkin toiminnan eri asiakkaiden tarvitse olla samaa mieltä ostoksistaan kunhan kussakin ryhmässä itsessään on ostovoimaa. Kapitalismi ei välitä ostajaryhmien sovusta ja yhteyisymmärryksestä lainkaan.
Myös muita malleja on kokeiltu. Mukaanlukien sellaisia, joissa jossain on viisaiden miesten foorumi, joka keskenään diskuteraa ja päättää mikä on tarpeellista ja mikä ei. Sen jälkeen siihen tarpeelliseen laitetaan resurssit. Kokeilut ovat toimineet aika huonosti, koska on lopulta osoittautunut, että pieni viisaiden foorumi lopulta ymmärtää aika huonosti mitä muut tarvitsevat.
Karl Marx haaveili kovasti yhteiskunnasta, jossa kaikille tehdään asiat yhteisellä päätöksellä kunkin tarpeen mukaan. Siis jos jossain on perhe, jolla on 9 lasta, niin perheelle tehdään koti, jossa on 10 huonetta. Yksi kullekin lapselle ja yksi vanhemmille. Vastaavasti pariskunta, jolla ei ole lapsia, asuu kodissa, jossa on yksi huone. He eivät tarvitse muuta.
Käytännössä käy kuitenkin niin, että pariskunta, jolla on paljon lapsia joutuu käyttämään niin paljon rahaa lapsiinsa, että sitä ei riitä enää samaa määrää asumiseen kuin lapsettomalla parilla. Siksi jos asunnot myydään vapaalla markkinalla, lapseton pariskunta päätyy asumaan asuntoon, jossa on 10 huonetta. Suurperheellä taas on varaa vain siihen yksihuoneiseen luukkuun. Tarve ja tarjonta kääntyy päälaelleen. Tämä on kapitalismin vääristymä.
Vapaa markkina kuitenkin automaattisesti korjaa tilannetta. Tosielämässä on nimittäin useita lapsettomia pariskuntia ja useita isompia perheitä. Varakkaat päätyvät kilpailemaan asunnoista, jolloin syntyy varakkaiden alueita ja niissä iso osa rahasta menee siihen missä asuu, ei siihen miten asuu. Siksi se lapseton pariskunta ei saa asuntoa, jossa on 10 huonetta vaan sellaisen, jossa on 5 huonetta.
Loppu tasataan tulonsiirroin ja siihen viisaiden yhteispäätös toimii varsin hyvin. Varakasta pariskuntaa verotetaan sen verran, että näiden varat riittävät lopulta nelihuoneiseen asuntoon. Kerätyt verovarat maksetaan lapsilisinä, asuntotukina, vuokratukina, korkovähennyksinä, aluetukina ja kaikenlaisina muina maksuina siten, että lopulta sillä isommalla perheellä on varaa asua asunnossa, jossa on vähintään kolme huonetta. Lopputulema ei ole täydellinen, mutta kuitenkin melko hyvä.
Tätä mallia, jossa keskitetty foorumi ei päätä siitä mikä on tarpeellista vaan siitä miten tuloja tasataan, noudatetaan mm sosiaalidemokratiassa. Tuo foorumi tosin päätyy yleensä päättämään aika laajalla pensselillä isommista asioista kuten asumisesta, puolustuksesta tai energiasta. Silloin tällöin koetetaan tehdä tulonjaon kohdistuksia pienempiin ja paljon tarkempiin kohteisiin ja nostamaan niiden merkittävyyttä. Kuten vaikka tukemaan verotuksellisesti pyöräilyä töihin. Monesti kuitenkin nuo pienemmät iskut jäävät lyhytaikaisiksi ja ne karsitaan pois. Koska edelleen se keskenään kinaava foorumi on lopulta aika huono saamaan aikaiseksi yhteisymmärrystä hyvin spesifisistä asioista. Tämä erityisesti silloin, kun raha on tiukalla.
Sivustakatsoja
30.06.2025, 09.36
Mun Kona Unit X on pitkälle sellainen koristelematon käyttökalu: tanko on toki SQlabin, että ei aivan halvin, mutta taivutukseltaan just passeli. Oli siinä XTR-polkimet kiinni hetken, mutta lyhyen akselin tähden -nyt on XT:t, kun niitä oli hyvin käytettynä kaapissa ja Salsa halusi lyhyet akselit.
Hissitolppa ei ole halvin, OneUp V3 -sen käyttöönotto ja huolto on yksinkertaista.
Nykyiset kiekot on DT:n halvimmat endurokiekot, ihan vaan että kestävät eivätkä juuri kaipaa huomiota. Silmäkarkkia ei taida olla, mutta käyttöarvoa on. Vaihteina on vielä 6100-sarjan Deoret ja XT:t ovat odottaneet kaapissa jo tovin.
Ei ole käynyt mielessä, että sitä koristelisi. Mutta on mulla kyllä muihin pyöriin koristetta.
^Määrittele mikä on "koristetta"? Paremmat osat vai jokin bling?
Takamisakari
30.06.2025, 10.18
Mä sijoitin hiljattain (tai ehkä kannattaisi puhua investoinnista..) vajaa 7K€ työmatkapyörään, mikä on about 50% enemmän kun mun auton arvo on. Arvovalintojahan nämä on, mulle pyörällä liikkuminen on elämäntapa ja pk- seudulla se on varsin mukavaa kun on varusteet kunnossa ja tarkoituksenmukaisia pyöriä tallissa. Eilen siivoilin tallia (jossa ei ole koskaan säilytetty autoa) ja laskin että kilsoja tulee itsellä pääasiassa viiteen pyörään. Loput on joko vintagea tai vaan turhaa.
Se että päivitellään miksi joku käyttää tuhansia euroja asiaan minkä voi hoitaa kierrätyskeskuksen 50€ vehkeellä on toki mukavaa ajanvietettä mutta kääntyy helposti juuri asian negatiiviseen näkökulmaan mikä ei juurikaan hyödytä ketään.
Sivustakatsoja
30.06.2025, 10.24
^Määrittele mikä on "koristetta"? Paremmat osat vai jokin bling?
Mulla se määrittyy ajamisen kautta: jos se ei vaikuta ajamiseen, niin se on koriste. Jos pyörällä ei juuri ajeta, niin se on koriste kokonaan.
Mutta ei koristelussa mitään pahaa ole, punaavathan jotkut huulensakin ja joillakin on jopa korvissaan reikiä koristeiden ripustusta varten -sukupuolesta riippumatta.
Sivustakatsoja
30.06.2025, 10.34
Mussa on ollut aina sällistä asti annos keikariutta: en mä lähde suoraan auton alta terassille tai treffeille.
^^ Eikös suurinosa vaikuta myös ajamiseen kuten parempi osasarja tai kevyempi pyörä?
Sivustakatsoja
30.06.2025, 12.11
^^ Eikös suurinosa vaikuta myös ajamiseen kuten parempi osasarja tai kevyempi pyörä?
Sille kenelle se vaikuttaa, se ei ole koristelua.
Helpoin tapa keventää pyörää on unohtaa juomapullot ja laittaa juomareppu selkään. Kaksi täyttä juomapulloa vaikuttaa minunkin mielestäni pyörän käytökseen heikentävästi.
Kevytretkeilyssä on "Big Three"-sääntö: suoja, kantolaite ja nukkumisen varustus -kevennä ne ensin. Pyöräilyssä keventely varmaan kannatta aloittaa rungosta.
Sivustakatsoja
30.06.2025, 12.13
Jos olisin kiihkeä mäkimies ja suurin intohimoni olisi kova nousukyky, niin ensin trimmaisin itseni, sillä tällä hetkellä olen itse suurin mäkijarru.
Santtu75
30.06.2025, 12.46
Osalla ihmisistä polkupyörä on myös esteettinen käyttöesine, eli mielummin ajaa paremman näköisellä pyörällä kuin "huonomman" näköisellä vaikka sillä ei itse ajamiseen olisi mitään vaikutusta. Ainakin itselläni näin ja uskon että monella muullakin.
^Juuri noin! Itselle ulkonäkö on yksi ominaisuuksista ja se viimeistelee kokonaisuuden. Siis miksi ei nauttisi kokonaisuudesta.
Se, mikä tässä nykymenossa ehkä harmittaa eniten, on se, että ei kiinnostaisi kyllä tippaakaan olla kilpapyöräilyä aloittavien junioireiden vanhempi sillä tarvetasolla, mitä pyöräilyn ”oikean harrastamisen” keskimäärin nykyään katsotaan vaativan. Sitten, kun ne ensimmäiset sm-mitskut on hanskassa ja alkaa tulla ainakin osittain sponssattuja pyöriä touhu muuttuu taloudellisesti paljon järkevämmäksi, mutta kynnys aloittaa olisi ollut ainakin meidän perheessä liian iso nykykustannuksilla.
äläpä...
Olisihan sen motivaation varmaan voinut tukahduttaakin, tulisi ainakin lyhyellä aikavälillä halvemmaksi, mutta kun 15 kesäinen nuori nainen treenaa kestävyysurheilua tunnollisesti koko täkäläisen talven, niin päädyttiin vaimon kanssa siihen ratkaisuun, että tuetaan harrastusta niin paljon kuin kyetään.
^ Oikea periaate, huonot välineet tappaa innostuksen. Toisaaltaan kasvavien nuorten vaihtuva kalusto kasvattaa kustannuksia.
äläpä...
Olisihan sen motivaation varmaan voinut tukahduttaakin, tulisi ainakin lyhyellä aikavälillä halvemmaksi, mutta kun 15 kesäinen nuori nainen treenaa kestävyysurheilua tunnollisesti koko täkäläisen talven, niin päädyttiin vaimon kanssa siihen ratkaisuun, että tuetaan harrastusta niin paljon kuin kyetään.
Tuetaan niin paljon kuin kyetään on hyvä periaate ja tarkoittaa useimmilla veronmaksajilla sitä, että hankinnoissa täytyy miettiä hyötysuhdetta. Kallis ja kaikkein paras pyörä ei silloin olekaan ehkä paras kohde.
äläpä...
Olisihan sen motivaation varmaan voinut tukahduttaakin, tulisi ainakin lyhyellä aikavälillä halvemmaksi, mutta kun 15 kesäinen nuori nainen treenaa kestävyysurheilua tunnollisesti koko täkäläisen talven, niin päädyttiin vaimon kanssa siihen ratkaisuun, että tuetaan harrastusta niin paljon kuin kyetään.
Siitä se lähtee, tsemppiä sekä tyttärelle että vanhemmille!
Meillä onneksi riitti, että oli maantiepyörä, maastopyörä ja talvitreenipyörä omasta takaa. Siihen aikaan maantiepyörissä oli vielä vannejarrut ja sähkövaihteista ei ollut tietoakaan, joten kisakelpoisen maantiepyörän (ovh)hinta oli se noin 2500-3000€. Maasturiksi riitti jäykkäperä. Aika-ajopyörää saatiin lainaksi seurakaverilta ja underi-ikäisenä radalle kelpasi vielä velon lainapyörät.
Sitten on se toinen puoli asiaa eli kisojen huollot, kisareissut, leirit jne. eli se vanhemmilta vaadittava ajankäytöllinen panos, jonka voi myös ajatella olevan rahaa, koska aika on. Focus Ladiesin ja myöhemmin Toni & Toni tiimin taustavoimat hoiti kisat ja sekä kotimaiset että ulkomaiset kisareissut panostaen siihen niin käsittämättömän paljon omaa vapaa-aikaansa, että mä pääsin sen suhteen varsin vähällä. Fakta on se, että ilman heidän panostaan meidän neideillä harrastaminen sillä tasolla ei luultavimmin olisi ollut edes mahdollista.
^ Oikea periaate, huonot välineet tappaa innostuksen. Toisaaltaan kasvavien nuorten vaihtuva kalusto kasvattaa kustannuksia.
Siinä ei vaan pelkkä periaate riitä, kun tarvittavien resurssien määrä kasvaa koko ajan. (Maantie)kisa pyörä nyt vaihtuu vuosittain yleensä jokatapauksessa, koska tiimit ajaa kuluvan mallivuoden kalustolla. Tuosta ei tosin aiheutunut mahdottomia kuluja, kun edellisen kauden pyörän myymisellä sai uuden pyörän hankinnan melkolailla rahoitettua, kun pyörät sai puolittain sponssattuun tiimihintaan. En kyllä tiedä, että miten tuokaan nykyään toimii, kun uusien hankintahinnat on nousseet ja käytettyjen myyntihinnat laskeneet.
^ En mielestäni puhunut tiimikuskeista...
^ Fyi: Maantiepyöräily on joukkuelaji, joten kyllä käytännössä kaikki maantiellä kisaa ajavat kuuluvat jonkun seuran joukkueeseen.
E: Tähän vielä sellainen huomautus, että se tiimin/seuran tuki siis pienentää resurssien tarvetta, ei kasvata sitä. Jonkin pienen seuran yksittäisen maantiejunnun vanhemmat hoitavat pahimmillaan itse aivan kaiken sekä taloudellisessa että ajankäytöllisessä mielessä.
Sivustakatsoja
01.07.2025, 08.27
Suomenmaassa on kasvava joukko nuoria, joilla voisi olla potentiaalia ja intoa alkaa harrastaa pyöräilyä, mutta rahaa on niukasti. Mikäli tämän palstan vakiototuus, että ei paskoilla kannata edes kokeilla, edes osin iskostuu näiden nuorten mieliin, niin ehkä ne nuoret sitten mieluummin halutaan nähdä ostarin nurkilla norkoamassa.
Ainakin maastopyöräilyssä soisin olevan tilaa vähemmän hyvillä fillareilla ajaville, nuorille takatukkaisille hunsvoteille. Maantie- ja soratiepyöräily olkoon siistin ja varakkaamman väen erityisoikeus.
Kun jotakin hoetaan riittävän monta kertaa riittävän painokkaasti, niin saattaa olla että vähemmän vastustuskykyinen asian uskoo.
Kun tuossa katsonut erään tutun harrastuksen alun kuvia niin ihan peruskapistuksilla aloitettu ja kehityksen myötä kalusto paranee ja kehittyy. Mielestäni se on oikea linja ja seurat varmaan pitävät ajoittain "avoimia ovia" että muksut pääsevät testaamaan erillaisia kalustoja.
Maantiellä ei ole niin justiinsa. Ei se fillari kulje sen kovempaa vaikka vaihtaisi mekaanisen 105 -> Dura Ace Di2. Maastossa vähän eri, mutta kyllä sielläkin taitaa mennä ihan OK jäykkäperällä kunhan ei puhuta jostain vääränkokoisesta loppuunajetusta torilöydöstä. Eihän junnuille mitään 15k fillareita tarvitse hankkia, mutta jotkut hankkivat ja se heille sallittakoon.
Kisareissut on sitten eri asia. Just nyt kattelen että mitä majoitusta löytyisi Belgian ”pyöräilytaloista” ensi vuoden kevätlomalle ja/tai kesälomalle. Saattaa kuulostaa aika hullulta, mutta täältä pituuspiireiltä on edullisempaa reissata Belgiaan ajamaan kisaa.
Maantiellä ei ole niin justiinsa. Ei se fillari kulje sen kovempaa vaikka vaihtaisi mekaanisen 105 -> Dura Ace Di2.
Hah, tää on niin totta. Oma jälkikasvu ajaa mun vanhalla pyörällä, mekaanisella vaihteilla ja raskailla alumiinikiekoilla kevyesti samoilla keskareilla kuin niiden faija sähkövaihteilla, kuitukiekoilla ja 2 kiloa kevyemmällä pyörällä :-)
Ohiampuja
14.07.2025, 17.30
Eikös junnu-luokissa voisi ihan hyvin tehdä erinäisiä kustannusrajoituksia? Kiellettäisiin vaikka kuitukiekot ja sähkövaihteet.
Eikös moottoriurheilussa tuo ole hyvinkin yleistä. Tietyissä sarjoissa / luokissa sallitaan vaan tietyntyyppiset autot. Saadaan kuluja alas ja kisoista tasaväkisemmät. Eli mitataan kuskin osaamista, eikä rahapussin paksuutta.
^Tai sitten luotaisiin junnuluokka jossa välineet kaikilla samat kuten esim. purjehduksessa Optarit... Vasta kun kehitytään ja homma kiinnostuttaa niin sitten voisi hankkia parempaa ja mieleisempää.
Mä en ihan aidosti usko, että kalustolla junnuluokassa tällä hetkellä tehdään karmeita eroja. Ihan saman näköistä kalustoa niissä kisoissa mitä olen sattunut näkemään on kisailijoilla alla.
Kaluston rajaaminen materiaalien tai valmistajien osalta edes tyyppiluokissa ei ole toimiva malli oikein missään vaikka one-design racingia harrastetaankin purjehduksessa ja joissain autoluokissa. Sen huomaa vaikka noista jollista. SM-kisoihin viritetty optimistijolla on kovin, kovin erilainen vehje kuin se mökkirannasta löytyvä vanha optari. Eroja on runkomateriaaleissa, purjemateriaaleissa, köysistöissä, pylpyröissä ja kaikenlaisissa kiinnikkeissä. Tyyppi on määritetty veneen mittojen, ei materiaalien mukaan ja eroa kisa- ja harrastelijavälineissä on esim veneen painossa huomattavasti enemmän kuin polkupyörissä.
Autourheilussa on valmistajakohtaisia sarjoja kuten esim Mazda MX-5 -sarja. Mutta siitäkin huomaa tyypittämisen ongelmat, varsinkin rahallisesti. Yleensä tyypin valmistajan pitää olla mukana toiminnassa jotenkin ja käytännössä osittain sponsoroida sarjaa. Isompi ongelma tulee, kun kaluston design muuttuu. Esim Mazda cupiin on speksattu minkä vuosimallin auto vaaditaan. Ja kun tuo speksi silloin tällöin muuttuu, kaikkien kilpailijoiden pitää hankkia uusi auto. Kallista lystiä. Vuosimallin pitäminen vakiona vuosikymmenestä toiseen taas tekisi varaosien hankinnasta aika mahdotonta, kukaan valmistaja ei halua tukea ikivanhaa mallia loputtomiin.
Sama mittarajaus koskee pyöräilyä. Jos sääntöihin tulisi rajaus esim vaihteiden valmistajasta, käytännössä silloin tehtäisiin monopoli, joka nostaisi hintoja ja pahimmillaan tekisi harrastuksesta saavuttamattoman. On esim sama minkälaatuinen vaihteisto pyörään speksataan, sen hinta nousee aina. Jos esim oletetaan, että "vaihteiston pitää olla Shimano 105" niin jokainen myyjä nostaa 105:n hintaa, koska tietää sen menevän kaupaksi kun muuta vaihtoehtoa ei saa kilpailuihin ostaa. Ja tietysti lajiliitto saisi haasteen käräjille laittoman monopolin ylläpidosta kaikilta muilta valmistajilta heti.
Materiaalin rajaaminen on samanlainen, useimmiten loputon, suo. Jos vaikka määrätään, että rungon pitää olla alumiinia, pitäisi myös määrätä materiaalipaksuudet, toleranssit ja valmistusmenetelmät. Muuten joku lähtee kisoihin alumiinilla, joka on käytännössä hiottu paperinohueksi, jotta painoa saa alas.
Sarjoja voi tietysti koettaa rajoittaa budjeteilla, mutta niissäkin on ongelmansa. Yleisin on se, että katosta tulee lattia. Ts jos asetetaan kalustolle maksimihinta, käytännössä kaikki päätyvät käyttämään just maksimin hintaista välineistöä. Se voi lopulta käydä kalliiksi. Ja hinnan selvittäminen on usein vaikeaa. Lajeissa, joissa on talleja, tallin budjetti voidaan rajata. Silloin ei tarvitse määrittää välineistön hintaa vaan tarkastukset tehdään kirjanpidosta. Ei tarvinne sanoa, että kirjanpitovaatimuksen ja tilintarkastuksen ulottaminen junioripyöräilyyn ei ole kovinkaan toimiva idea.
Pyöräilyn ominaispiirre on myös sen poikkeuksellinen herkkyys anatomialle. Siinä missä jokaisen alle 16-vuotiaan juniorin voi olettaa mahtuvan 2,36m pitkään optariin, kaikkien nuoret eivät voi ajaa XXS-runkoisella pyörällä. Koska kuskeissa on kokoeroja, erityisesti kasvuiässä, vakiointi on lähes mahdotonta.
Pyöräilyssä on linjaksi otettu siksi antaa tietyt mittarajat. Painoraja pitää kaluston suht turvallisena ja mittasuhteet määräävät, että kukaan ei millään ihan ufolla lähde kisaamaan. Rajanveto on joskus tiukkaa ja kritiikkiä herättävää, kuten tämänhetkinen keskustelu tangon leveydestä maantiepyörissä osoittaa.
Pitkän Optari-/E-jolla-/yksityyppikölivene-historian omaavana olen vähän eri mieltä. Kevytveneissä yksityyppisäännöt toimii minusta hyvin. Esimerkiksi optareiden rungot tehdään edelleen lasikuidusta, rikit alumiinistä ja purjeet polyesteristä. Jos pelkät rungon mitat olisi määrätty, uuden purjehdusvalmiin Winnerin hinta olisi helposti kolminkertainen nykyiseen verrattuna. Ja vaikka kisakelpoinen H-venekin purjeineen maksaa enemmän kuin ”mökki-h-vene” niin ilman luokkasääntöjä kustannukset olisivat vielä huomattavasti korkeammat.
Muistan vielä hyvin kuinka E-jollan perään hiottiin vesihiomapaperilla 1 mm syvää konkaavia muotoa, jonka mittasääntö toleranssien vuoksi siihen aikaa mahdollisti. Todellinen vaikutus rungon nopeuteen oli varmaan niin marginaalinen, että sillä ei ollut mitään merkitystä, mutta psykologinen vaikutus oli suuri. Sama koskee pyörähommia; koitapa selittää sille 15-vuotiaalle juniorillesi, että pärjäät alumiinirunkoisella ja vannejarrullisella maantiepyörälläsi ihan yhtä hyvin kuin se sähkövaihteisella kuitupyörällä ajava kilpakaveri. Vaikka yrittäisi itse omilla kalustovalinnoillasi vähän näyttää esimerkkiäkin, niin ei mene läpi. Been there done that.
Jotenkin luulisi, että polkupyörien ”yksityyppiluokan” keksiminen ei nyt vaatisi ihan rakettitiedettä, mutta siihen, että olisiko se järkevää tai hyödyllistä en osaa ottaa kantaa. Kalustokilpailu on aika syvällä pyöräilykulttuurissa ja ehkä osa koko homman viehätyksestä on siinä.
Mä en oikein jaksa uskoa, että joku (Suomessa oleva) yksityyppiluokka nostaisi Shimanon osasarjan hintaa. Ensinnäkään niitä osia ei olisi pakko ostaa Suomesta ja toisekseen eiköhän se voluuumi ole kuluttajamarkkinassa. Eri asia jos keksitään joku osasarja 205, mitä tehdään vain kisailijoille.
Japanin Keirin-sarjojen njs-sertifikaatti toimii ainakin. Ei ne leimaosat ilmaisia ole, mutta UCI-sääntöisen ratapyöräilyn kustannukset on aivan toista luokkaa.
Sen mitä itse olen sivusta seurannut, niin sanoisin että junnuluokissa kaluston osuus menestyksestä on aika vähäinen. Ylipäätään maantiepyörissä pyörän merkitys on aika minimaalinen jopa ammattilaistasolla, ja luulisin että junnujen maastokisoissa perus jäykkäperällä voi pärjätä siinä missä täpärilläkin. Se, onko vaihteisto 11 vaihteinen Shimanon 105 vai 12 vaihteinen Sram Red ei vaikuta vauhtiin millään tavalla. Eikö junnuluokissa ollut välityksiä rajoitettu?
Harrastukset maksaa ja kaikilla ei ole varaa harrastaa kaikkea mitä haluaa. Pyöräilyn luulisin olevan kilpatasollakin kuitenkin kustannuksiltaan kohtuullisesta päästä, jos vaikka lätkään, futikseen tai ratsastukseen vertaa.
Toi on kyllä aina toimiva taktiikka että kun maalimassa on vääryyttä niin laitetaan se nuorison piikkiin ja rajotuksia peliin. Kai se jostain selkärangasta tulee että nuorisoo voi ja pitää aina rankasta ja moralisoida.
Käytännön ongelmat näyttää olevan kuskien ja kisojen vähyys. Kumpikaan tuskin ratkeaa uusilla rajotuksilla. Nykyisetkin on jo ihan tarpeeksi älyttömiä.
Stenu, arvaa kuinka paljon H-venettäkin voi modifoida...
Jos veneissä pysytään niin oliskos Purjehdusliitto ostanut kiinasta kontillisen yksityyppi veneitä ja hinta venettä ei ollut paha...
^ Juu tiedän varsin hyvin. Mutta jos rungot ja rikit olisi hiilikuitua ja purjeet dyneemalaminaattia tms. niin kustannukset olisi moninkertaiset.
Mutta kuten tästäkin keskustelusta osittain käy ilmi, niin pyöräilyssä se ”kalustolla kisaaminen” voi olla niin isossa roolissa, että se on tavallaan osa harrastuksen luonnetta ja siitä ei siksi edes haluta luopua, joten on vaikea sanoa, että vaikuttaisiko kustannusten rajoittaminen harrastajamääriin. On niitä mahdollisia sekä saavutettavuuteen että kiinnostavuuteen negatiivisesti vaikuttajia tekijöitä paljon muitakin.
BMX racing on ehkä pyöräilylajeista lähinnä yksityyppiluokkaa ja aloituskustannus on muita alalajeja pienempi. Siellä junnuja on eniten, mutta lajin luonne vaikuttaa siihen myös.
Sen mitä itse olen sivusta seurannut, niin sanoisin että junnuluokissa kaluston osuus menestyksestä on aika vähäinen. Ylipäätään maantiepyörissä pyörän merkitys on aika minimaalinen jopa ammattilaistasolla...
Niinpä, mutta silti tälläkin foorumilla aika monikin on sitä mieltä, että ilman hiilikuitua ja levyjarruja, sähkövaihteita, aero sitä ja aero tätä harrastaminen on vähintään epämielekästä. Junnuilleko sillä ei ole sitten väliä? ”Meet vaan nyt kokeilemaan sillä faijan vanhalla pyörällä. Kyllä se kulkee ihan yhtä lujaa…”
^Huomio painoraja kun materiaaleilla kikkailee...
Niinpä, mutta silti tälläkin foorumilla aika monikin on sitä mieltä, että ilman hiilikuitua ja levyjarruja, sähkövaihteita, aero sitä ja aero tätä harrastaminen on vähintään epämielekästä.
Joo, mut tää onkin fillarifoorumi, ei fillarointifoorumi. Fillaroijat ei räällä roiku, ainoastaan speksaajat.
justus6969
15.07.2025, 11.30
purjehdusta ei kannata verrata välinelajina pyöräilyyn. Vaikka kilpapurjehtijoita on oikeasti lahjakkaita ja ovat parempia kuin muut, on purjehdus loppupeleissä aika äärimmäinen välinelaji. Matchracing lienee välineiden osalta eniten tasoitettu, jos siis puhutaan kisoista joissa kamat tulevat järjestäjien toimesta.
vBulletin® v4.2.5, Copyright ©2000-2025, Jelsoft Enterprises Ltd.