Näytä tavallinen näkymä : Polkijoiden toinen toistaan hienommat pyörät
Mä en oikein jaksa uskoa, että joku (Suomessa oleva) yksityyppiluokka nostaisi Shimanon osasarjan hintaa. Ensinnäkään niitä osia ei olisi pakko ostaa Suomesta ja toisekseen eiköhän se voluuumi ole kuluttajamarkkinassa. Eri asia jos keksitään joku osasarja 205, mitä tehdään vain kisailijoille.
Myyntimäärät ovat kuluttajapuolella kyllä ja siksi joissain urheilulajeissa on otettu säännöksi, että käytettävien osien pitää olla kaupallsiesti yleisesti saatavilla (sarjavalmisteiset autot tms).
Tarkemi rajaus on hankalaa. Kansallinen rajaaminen ei toimi, koska se johtaisi siihen, että niillä jotka kisaavat myös ulkomailla pitää olla kahdet välineet. Tulee kalliiksi. Vaihtoehtoisesti voidaan olettaa, että ei haluta kilpailla muualla kuin kotimaassa, mutta se pudottaisi heti tasoa lahjakkaampien siirtyessä muualle. Osavalmistajille kansallinen rajaus taas loisi pienikokoisen sivumarkkinan. Ja niissä hinnat ovat määrien takia aina korkeammat.
Osien mallikohtaisia rajoituksia ei nimittäin oikein voi tehdä rajaamatta samalla valmistusvuosia. Jos mallin versiota ei rajata, silloin joudutaan joka kerta päättämään onko jonain vuonna julkaistu uusi ja paranneltu malli jostain osasta sääntöjen mukainen. Jos päätetään että on, rajaukselta menee teho ja sama välineurheilu jatkuu eli ei kilpailla mallinumerolla vaan valmistusvuodella. Jos päätetään, että ei ole, kilpa- ja kuluttajaversiot erkanevat toisistaan. Siis kuluttajat ostavat esin 105 vaihtajan vuosimallia 2025 ja kilpailijat 105 vaihtajan vuosimallia 2015. Jälkimmäisestä tulee silloin de facto se "205" eli osasarja, jolla on rajattu saatavuus ja korkeampi hinta.
Käytännössä päädytään siis siihen, että lajille määrätään säännöt kuten välineiden mitat ja painot, joiden sisällä osavalmistajien pitää toimia. Ja se on malli, jota yksityyppisyydellä tarkoitetaan. Tyyppi määrää mitat, ei valmistajaa. Se miten tiukat tyyppisäännöt kuhunkin lajiin asetetaan on oma keskustelunsa. Mutta silloin ei puhuta siitä onko jokin laji yksityyppilaji vai ei vaan siitä miten tiukka mittasäännöstö on. Ja pyöräily on ajoergonimian takia sääntöjen tiukkuuden rajausten osalta yksi haastavimpia.
purjehdusta ei kannata verrata välinelajina pyöräilyyn. Vaikka kilpapurjehtijoita on oikeasti lahjakkaita ja ovat parempia kuin muut, on purjehdus loppupeleissä aika äärimmäinen välinelaji. Matchracing lienee välineiden osalta eniten tasoitettu, jos siis puhutaan kisoista joissa kamat tulevat järjestäjien toimesta.
Tasoituksiin päästään tosiaan ainoastaan, jos lajilla on välinesponssi. Joko valmistaja tai kilpailun järjestäjä. Ja silloinkaan ei kaikki mene kuten pitää. Tervetuloa tiistaikisoihin, joissa kukaan ei halua ottaa venettä numero kolme, koska siinä on metrin lyhyempi spinnufalli kuin muissa veneissä...
Sen mitä itse olen sivusta seurannut, niin sanoisin että junnuluokissa kaluston osuus menestyksestä on aika vähäinen. Ylipäätään maantiepyörissä pyörän merkitys on aika minimaalinen jopa ammattilaistasolla, ja luulisin että junnujen maastokisoissa perus jäykkäperällä voi pärjätä siinä missä täpärilläkin. Se, onko vaihteisto 11 vaihteinen Shimanon 105 vai 12 vaihteinen Sram Red ei vaikuta vauhtiin millään tavalla. Eikö junnuluokissa ollut välityksiä rajoitettu?
Harrastukset maksaa ja kaikilla ei ole varaa harrastaa kaikkea mitä haluaa. Pyöräilyn luulisin olevan kilpatasollakin kuitenkin kustannuksiltaan kohtuullisesta päästä, jos vaikka lätkään, futikseen tai ratsastukseen vertaa.
Vastaan noihin lihavoituihin kohtiin.
Jollain radoilla pärjää, joillain toisilla ei. Kävin tyton kanssa Canada Cupissa Canmoressa (1988 Marja-Harrin kisamaastoissa, mutta siitä ehkä toisaalla enempi) ja sillä radalla tulisi jäykkäperällä vähän äitiä ikävä. Tuubista loytyy videoita jos kiinnostaa. Huomenna suunnataan Kanadan mestaruskisoihin ja se rata taasen on sellainen, että jäykkäperä olisi todennäkoisesti nopeampi. Eli jos ei olisi massirajoitteinen, niin pitäisi olla kaksi maasturia.
UCI ei enää nykyään rajoita junnujen välityksiä. Hyvä ja huono. Hyvä, että normaalit/helposti saatavilla olevat voimansiirron osat toimii. Huono, ehkä, koska junnuilla on pidemmät välitykset kuin on tarvetta.
EDIT: Jos lähtee junnujen kanssa jahtaamaan marginaalihyotyjä joidenkin viimeisimpien trendien mukaan, niin rahanmenolle ei varmaan loydy mitään rajoja. Viimeksi sunnuntaina todistin kun 17-v junnu painoi tukka putkella setämies succiksia korttelissa kierroksella kiinni vaikka alla oli 10-v vanha puolikuollut CX fillari.
Niinpä, mutta silti tälläkin foorumilla aika monikin on sitä mieltä, että ilman hiilikuitua ja levyjarruja, sähkövaihteita, aero sitä ja aero tätä harrastaminen on vähintään epämielekästä. Junnuilleko sillä ei ole sitten väliä? ”Meet vaan nyt kokeilemaan sillä faijan vanhalla pyörällä. Kyllä se kulkee ihan yhtä lujaa…”
En mä nyt oikein tätä osta. Ymmärrän että sinulle henkkoht pyöräkaluston kulminaatiopiste on teräsrunko ja vannejarrut, mutta aika on ajanut niiden ohi eikä moisia ole oikein enää tarjollakaan uutena. Kuten ei vannejarrupyöriä ylipäätään, ja kiekotkin alkaa olemaan jo kiven alla. Sitä suositellaan, mitä on tarjolla ja joka antaa rahalle vastinetta.
Olen itse leikitellyt ajatuksella josko hankkisi vielä käytettynä vannejarruilla vastustetun maantiepyörän, mutta todennut pohdinnan jälkeen että mitä mä sillä teen? Nykyinen levaripyörä on millä tahansa mittarilla mitattuna parempi.
Huono, ehkä, koska junnuilla on pidemmät välitykset kuin on tarvetta.
Tuo on aika pieni haitta kun kaikilla on kuitenkin ajossa vaihdettavat vaihteet. Voi vaan olla käyttämättä niitä vaihteita mitä ei tarvi.
Sama "ongelma" taitaa koskea ihan kaikkia ikäluokkia; vaihteita on tarjolla niin paljon ettei kaikkia saa aina käytettyä.
En mä nyt oikein tätä osta. Ymmärrän että sinulle henkkoht pyöräkaluston kulminaatiopiste on teräsrunko ja vannejarrut, mutta aika on ajanut niiden ohi eikä moisia ole oikein enää tarjollakaan uutena. Kuten ei vannejarrupyöriä ylipäätään, ja kiekotkin alkaa olemaan jo kiven alla. Sitä suositellaan, mitä on tarjolla ja joka antaa rahalle vastinetta.
Olen itse leikitellyt ajatuksella josko hankkisi vielä käytettynä vannejarruilla vastustetun maantiepyörän, mutta todennut pohdinnan jälkeen että mitä mä sillä teen? Nykyinen levaripyörä on millä tahansa mittarilla mitattuna parempi.
Niin juuri tämä oli se mun pointti. Koitapa selittää sitten sille junnullesi, että hän pärjää aivan yhtä hyvin sillä edullisemmalla/vanhemmalla pyörällä ja perustelet sen sillä, että junnuiässä kaluston merkitys on niin vähäinen, kuten itse aikaisemmassa viestissäsi totesit. Ei se vaan toimi niin. Kyllä ne junnutkin haluaa niin hyvän kaluston kuin mihin vanhempien rahat riittää ja mieluiten vielä vähän hienomman.
Vaikka mun omat pyörät ei nyt tähän keskusteluun oikeastaan liity millään tapaa, niin mulla on kyllä sekä vanne- että levyjarrullisia pyöriä ja mun mielestä niissä molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Paremmuus on niin subjektiivinen käsite, että en ala siitä väittelemään.
Ei varmaan Suomessa missään ikäluokassa kisat ratkea välineiden hinnoilla. Kuskien tasoerot on paljon isompia kun välineiden suorituskykyerot. Ikäluokkien ääripäissä suurin menestykseen vaikuttava tekijä on osallistujien määrä. Monesti maaliin ajanut ei voi podiumia edes välttää.
Mutta toi mitä Stenu sanoi on hyvä pointti. Kukaan ei halua harrastaa tai kisata huonommilla vehkeillä kun muut. Mikä sitten on hyvä tai huono on subjektiivista etenkin tuossa mielessä.
Tyly mennä kellekkään sanomaan että sulla pitää olla puolivillanen pyörä koska olet jonkun ikänen tai kuntonen tms. Itse voi tietty valita itselleen just niin surkeat vehkeet kun haluaa.
Tuo on aika pieni haitta kun kaikilla on kuitenkin ajossa vaihdettavat vaihteet. Voi vaan olla käyttämättä niitä vaihteita mitä ei tarvi.
Sama "ongelma" taitaa koskea ihan kaikkia ikäluokkia; vaihteita on tarjolla niin paljon ettei kaikkia saa aina käytettyä.
Ilmaisin itseni huonosti, taas. Kun välitykset eivät ole rajoitetut, niin ei ole niin suurta tarvetta pyorittää korkeammilla kierroksilla. Vanhan koulun ukolle toi vaikuttaa huonolta, mutten ole juniorivalmennuksenkaan asiantuntija. Koukkupolvet tekee sitten mitä tekee, tai jättää tekemättä. Hyvä puoli on toki se, että niillä välityksillä mennään mitkä fillarissa sattuu olemaan.
Niin juuri tämä oli se mun pointti. Koitapa selittää sitten sille junnullesi, että hän pärjää aivan yhtä hyvin sillä edullisemmalla/vanhemmalla pyörällä ja perustelet sen sillä, että junnuiässä kaluston merkitys on niin vähäinen, kuten itse aikaisemmassa viestissäsi totesit. Ei se vaan toimi niin. Kyllä ne junnutkin haluaa niin hyvän kaluston kuin mihin vanhempien rahat riittää ja mieluiten vielä vähän hienomman.
Vaikka mun omat pyörät ei nyt tähän keskusteluun oikeastaan liity millään tapaa, niin mulla on kyllä sekä vanne- että levyjarrullisia pyöriä ja mun mielestä niissä molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Paremmuus on niin subjektiivinen käsite, että en ala siitä väittelemään.
Onko kahden tonnin kuitupyörä oleellisesti huonompi kuin kolmen, ja tuoko kuuden tonnin pyörä jonkunlaisen kilpailuedun kisassa? En oikein usko. En siis näe että junnupuolella kaluston hinta muodostaa kynnystä harrastamiselle ihan kovimmallakaan tasolla. Pyöräilyhän on silleen edullinen harrastus, että jopa minun kaltaisen toimistossa istuvat isimahat voi halutessaan ajella samalla kalustolla kuin millä ammattilaiset ajavat Touria.
Kaverin poika on noita junnukisoja maantiellä ajellut ihan hyvällä menestyksellä, kalustona on 250€ runkosetti RCZ:sta, mun vanhat vaihdeosat ja kiekot isin pyörästä. Ei se aina ole niin justiinsa.
^En usko paremmuuden vaikuttavan mutta joillakin vanhemmilla vaan enemmän rahaa ja kun tietää nuorten ajatusmaailman niin tulee tuollainen "merkkivaate" ilmiö.
Ilmaisin itseni huonosti, taas. Kun välitykset eivät ole rajoitetut, niin ei ole niin suurta tarvetta pyorittää korkeammilla kierroksilla. Vanhan koulun ukolle toi vaikuttaa huonolta, mutten ole juniorivalmennuksenkaan asiantuntija. Koukkupolvet tekee sitten mitä tekee, tai jättää tekemättä. Hyvä puoli on toki se, että niillä välityksillä mennään mitkä fillarissa sattuu olemaan.
Ymmärrän kyllä, mutta toi yleisesti uskottu tarina tosta pyörityksestä ei oo ollenkaan niin rationaalinen kun miltä äkkiä kuulostaa. Jos välitykset on liian pienet vaikka 1% ajoajasta niin silloin se isoin välitys on liian iso 99% ajasta. Prosentit on hatusta vedetty, mutta jos joku ajaa koko ajan isoimmalla vaihteella niin pyöritys jää kuitenkin vähälle. Eli jos vaihteita ei osaa käyttää niin ei pärjää. Muuta ei tarvita.
Toisaalta taas jos pyörityksestä on etua, niin sitä voi harjotella myös rajottamattomilla vaihteilla. Rajotusten hyödystä ei ole olemassa mitään näyttöä.
Homman älyttömyydestä kertoo myös se, että eri maissa on eri rajotukset ja yleensä tytöillä ja pojilla on samassa iässä samat rajat, vaikka vauhti ja matkat on eri.
Paras selitys rajotuksille taitaa olla vaan yleinen tarve kyykyttää ja moralisoida nuoria, eli mopotus.
Onko kahden tonnin kuitupyörä oleellisesti huonompi kuin kolmen, ja tuoko kuuden tonnin pyörä jonkunlaisen kilpailuedun kisassa? En oikein usko. En siis näe että junnupuolella kaluston hinta muodostaa kynnystä harrastamiselle ihan kovimmallakaan tasolla. Pyöräilyhän on silleen edullinen harrastus, että jopa minun kaltaisen toimistossa istuvat isimahat voi halutessaan ajella samalla kalustolla kuin millä ammattilaiset ajavat Touria.
Kaverin poika on noita junnukisoja maantiellä ajellut ihan hyvällä menestyksellä, kalustona on 250€ runkosetti RCZ:sta, mun vanhat vaihdeosat ja kiekot isin pyörästä. Ei se aina ole niin justiinsa.
Joo kuten tuolla aikaisemmin jo tuli ilmikin, niin meidän perheeseen ensimmäinen junnu-SM-mitsku (N16) poljettiin vanhalla hinnat alkaen vannejarru-alu-Bianchilla ja joillain peruskiekoilla.
Mutta siitä tässä ei nyt varsinaisesti ollut kyse, vaan siitä, että jos kilpapyöräilyä haluaa oikeasti harrastaa, on se nykyisillä pyörien hinnoilla kallista. Piste. Undereissakin aika nopeasti pitää olla maantiepyörän lisäksi aika-ajopyörä, mieluusti myös ratapyörä ja mahdollisesti maastopyörä, treeni/cx-pyörä jne. puhumattakaan kaikista varakiekkopareista yms. Lisäksi kannattaa huomioida, että perheessä voi tosiaan olla lapsia enemmän kuin yksi ja silloin melko tyypillisesti useampi saman perheen junnu pyöräilee.
Meidän Idahan pyöritti oman kisauransa lopettamisen jälkeen muutaman vuoden Lotan kanssa sitä HDT-teamia, jolla he nimenomaan pyrkivät tekemään hommasta saavutettavampaa, joten mulla on jonkin verran mutua parempi käsitys siitä, että mitä se oikeasti vaatii.
Varsinaisia syitä junnujen vähäiseen määrään on varmasti sata muutakin alkaen siitä, että kestävyysurheilun harrastaminen ylipäätänsä ei kiinnosta. Se vaan on ikävää, että niistä vähistäkin, joita kiinnostaa tulee sitten pudokkaita siksi, että touhu käy liian kalliiksi.
purjehdusta ei kannata verrata välinelajina pyöräilyyn. Vaikka kilpapurjehtijoita on oikeasti lahjakkaita ja ovat parempia kuin muut, on purjehdus loppupeleissä aika äärimmäinen välinelaji. Matchracing lienee välineiden osalta eniten tasoitettu, jos siis puhutaan kisoista joissa kamat tulevat järjestäjien toimesta.
Purjehdus on juurikin hyvä esimerkki, koska siitä huolimatta, että se on äärimmäinen välinelaji, luokkasäännöillä on varsin onnistuneesti saatu junnukaluston kustannukset pidettyä järjellisinä.
^Tuo totta mutta kun mennään eteenpäin niin uudemmat yksityyppi veneet jo valmiiksi loppuun asti trimmattuja.
Paras junnulle on se vanhempi vannejarrullinen kuitupyörä ja sen ainakin meidän junnu tajuaa ihan itsekkin.
2ke uusi levaripyörä painaa kuin synti. Että sinällään näiden uusien pyörien kanssa on rahalla merkitystä, nimenomaan junnuille.
Yksityyppipyörä on äärettömän typerä idea. Toimii varmaan purjeveneissä. Mutta onko järkeä ostattaa junnuille 2-3ke biancheja, kun noita halpoja pyöriä löytyy vaikka miten. Tuttujen ja vanhempien vanhoilla pyörillähän se harrastus aloitetaan. Sitä kateutta toisen pyörää kohtaan ei kannata opettaa.
Juu silloin, kun meidän neidit oli junnuja, kaikki ajoi vielä vannejarruilla. Kuitukiekkoa ym. alkoi kyllä jo olla junnusarjoissakin.
Yksityyppi ei pyöräilyssä varmasti toimi, mutta jotain junnujen kustannuksia kurissa pitäviä sääntöjä voisi mielestäni aivan hyvin olla ja ne tietenkin kansainvälisesti, koska ulkomaille pitää junnujenkin päästä kisaamaan.
Mutta tämä tästä aiheesta omalta osaltani. Meillä on junnuajat ohi jo ja ennenkuin seuraava sukupolvi on siinä iässä, niin siihen menee vähintään kymmenisen vuotta :)
justus6969
16.07.2025, 15.25
Purjehdus on juurikin hyvä esimerkki, koska siitä huolimatta, että se on äärimmäinen välinelaji, luokkasäännöillä on varsin onnistuneesti saatu junnukaluston kustannukset pidettyä järjellisinä.
optarin "kohtuulliset" kustannukset aiheutuvat lähinnä siitä, että opettelu aloitetaan alkutekijöistä sekä luokassa vietetään rajallinen aika eikä varusteilla vauhdin hakeminen ehdi lähteä aivan lapasesta. Optarifaijat ehtivät erikoistua lähinnä liikkinarujen säätämiseen, ja kun pitäisi alkaa oikeasti kehittää vauhtia siirrytäänkin seuraavaan luokkaan :D
Seuraavissa luokissa selviää sitten todellisuus
Sehän se oliskin kun tuotas pyöräilyyn ORCi tyyppinen tasoituslaskentasysteemi. Ikäihminen voisi hybridillä lähteä "ratakisoihin" tai pidemmille matkoille.
Jos en väärin muista, jonain vuonna taidettiin Suursaari Race voittaa Folkkarilla. Mutta kyllä siellä tasoituskisoissakin keskimäärin ne parhaat voittaa eikä siihen mahdottomuuksia vaadita,
uudehkot purjeet ja heloitukset sekä jokunen osaava gasti. Toki ottaa aikaa löytää venevauhti jos hommaa uuden veneen.
optarin "kohtuulliset" kustannukset aiheutuvat lähinnä siitä, että opettelu aloitetaan alkutekijöistä sekä luokassa vietetään rajallinen aika eikä varusteilla vauhdin hakeminen ehdi lähteä aivan lapasesta. Optarifaijat ehtivät erikoistua lähinnä liikkinarujen säätämiseen, ja kun pitäisi alkaa oikeasti kehittää vauhtia siirrytäänkin seuraavaan luokkaan :)
Seuraavissa luokissa selviää sitten todellisuus
Optarista on hyvä jatkaa vaikka Zoomin kautta (https://www.hs.fi/urheilu/art-2000011364601.html) Ilcaan ja sitten ollaankin jo olympiatasolla ja edelleen sellaisella kalustolla, joka on kustannustehokasta ja jossa voittaja ratkotaan osaamisella eikä kalustolla. Mun mielestä oikein hyvä systeemi ja jopa Suomen kokoisesta lyhyen purjehduskauden maasta on aina välillä joku onnistunut kipuamaan kv-huipulle asti.
Mitä muuten tulee pyöräilyn ”yksityyppiluokkiin”, niin itseasiassa ratapyöräilyssä tuo voisi toimia oikein hyvinkin ja tekisi touhusta jopa mielenkiintoisempaa verrattuna nykyiseen kymmenien- tai satojentuhansien eurojen pyörä- ja skinsuit-kikkailuun.
^Tuo Zoom on kyllä hyvä toinen vene ja raskaammalle vaikka eka ja ainakaan käytettyjen hinnat ei päätä huimaa.
justus6969
17.07.2025, 17.21
Optarista on hyvä jatkaa vaikka Zoomin kautta (https://www.hs.fi/urheilu/art-2000011364601.html) Ilcaan ja sitten ollaankin jo olympiatasolla ja edelleen sellaisella kalustolla, joka on kustannustehokasta ja jossa voittaja ratkotaan osaamisella eikä kalustolla. Mun mielestä oikein hyvä systeemi ja jopa Suomen kokoisesta lyhyen purjehduskauden maasta on aina välillä joku onnistunut kipuamaan kv-huipulle asti.
Mitä muuten tulee pyöräilyn ”yksityyppiluokkiin”, niin itseasiassa ratapyöräilyssä tuo voisi toimia oikein hyvinkin ja tekisi touhusta jopa mielenkiintoisempaa verrattuna nykyiseen kymmenien- tai satojentuhansien eurojen pyörä- ja skinsuit-kikkailuun.
fillarifoorumi onkin uusi plaanaacom :D Eivät yksityyppiluokat ole mitään halpoja, vaikka on niissä periaatteessa eroja luokkasääntötasollakin esimerkiksi nepa vs. laser. Eikä taida sittenkään olla todellisia eroja kustannuksissa.
Muistuu mieleen tarina, kun suomalaiset eräässä luokassa menivät ennen kisoja viikkoa ennen tutustumaan olosuhteisiin. Lastasivat veneen viereen kasan purjeita sekä maston ja varamaston. Naapurivene oli isomman resurssin maasta, nostivat veneen viereen jäätävän määrän mastoja sekä erilaisia purjesettejä. Oli kuulemma viikko aikaa löytää ennustettuihin olosuhteisiin sopiva yhdistelmä. Ja tässä luokassa oli yksi lisenssivalmistaja purjeille sekä mastoille, mutta eihän ne silti ole ikinä samanlaisia.
Purjehdus on yksiselitteisesti kallista, eikä siitä kannata niin hirveästi ottaa mallia. Ongelma on mun mielestä enemmän kokonaisuudessa, harrastaminen otetaan nykyään niin pahuksen vakavasti nuorena. Pitää olla vimpan päälle kalliit kamat lajeissa, joissa varusteilla ei ole niin väliä, käydään urheilukoulua ja harjoitellaan kuin hullut.
Meilläkin muksut olivat ihan OK lahjakkaita joissain lajeissa, ja hetikohta olisi pitänyt alkaa tavoitteellinen harjoittelu kuin puoliammattilainen. Samalla kaikki kustannukset olisivat nousseet järjettömiksi. Onneksi ei kukaan alkanut puhua jostain nuoren urheilijan elämän urapolusta, olisin alkanut nauraa päin naamaa :D Ehkä ennen wanhaan ei vaan otettu harrastusta nuorena niin vakavasti ja alettu valmistautua 12-vuotiaana ammattilaisuraan. En tiedä auttaako kustannuksiin mitkään säännöt, jos asenne on tämä ja jotkut ovat valmiita maksamaan kyseisestä huvista.
Ongelma on mun mielestä enemmän kokonaisuudessa, harrastaminen otetaan nykyään niin pahuksen vakavasti nuorena. Pitää olla vimpan päälle kalliit kamat lajeissa, joissa varusteilla ei ole niin väliä, käydään urheilukoulua ja harjoitellaan kuin hullut.
Ongelma vaan on se, että muuten ei pääse huipulle. Ja vaikka olisi lahjakaskin, niin jos aloittaa vaikka lätkän vasta 15-vuotiaana, on niin paljon takamatkalla, ettei sieltä enää nousta. Ja mihin joukkueeseen edes pääsee, kun ei ole mitään näyttöjä?
Samoin höntsäjoukkueet ei kiinnosta ketään. Ei ainakaan valmentajia. Jopa aikuisten höntsäjoukkueet (lätkässä) on sellaisia, että puheista ja joukkueen kuvauksesta huolimatta siellä katsotaan kahdella vasemmalla kädellä ja jalalla varustettuja hieman vinoon. BTDT.
fillarifoorumi onkin uusi plaanaacom :) Eivät yksityyppiluokat ole mitään halpoja, vaikka on niissä periaatteessa eroja luokkasääntötasollakin esimerkiksi nepa vs. laser. Eikä taida sittenkään olla todellisia eroja kustannuksissa.
Muistuu mieleen tarina, kun suomalaiset eräässä luokassa menivät ennen kisoja viikkoa ennen tutustumaan olosuhteisiin. Lastasivat veneen viereen kasan purjeita sekä maston ja varamaston. Naapurivene oli isomman resurssin maasta, nostivat veneen viereen jäätävän määrän mastoja sekä erilaisia purjesettejä. Oli kuulemma viikko aikaa löytää ennustettuihin olosuhteisiin sopiva yhdistelmä. Ja tässä luokassa oli yksi lisenssivalmistaja purjeille sekä mastoille, mutta eihän ne silti ole ikinä samanlaisia.
Purjehdus on yksiselitteisesti kallista, eikä siitä kannata niin hirveästi ottaa mallia. Ongelma on mun mielestä enemmän kokonaisuudessa, harrastaminen otetaan nykyään niin pahuksen vakavasti nuorena. Pitää olla vimpan päälle kalliit kamat lajeissa, joissa varusteilla ei ole niin väliä, käydään urheilukoulua ja harjoitellaan kuin hullut.
Juu eiköhän kv-tason kilpaurheilu ole aina kallista. Aina on myös se joku, jolla on resursseja pakettiautolliseen pyöriä, kiekkoja ja muuta roinaa. Sillä erolla, että pyöräpuolella ei ole minkäänlaisia sääntöjä, joilla kalustokuluihin yritettäisiin puuttua ja siksi kilpapyöräilyn aloittaminen ei käytännössä ole vanhemmile sen edullisempaa kuin kilpapurjehduksenkaan aloittaminen. Pyöräilyssä aloituskustannusta olisi kuitenkin mahdollista alentaa, jos tahtotila olisi sellainen.
Aika vakavaa se iäkkäämpienkin harrastaminen ainakin on, jos tähän foorumiin peilaa ja vaikka se harrastaminen olisi tosiaan vaan harrastamista. Vakava asiahan se toki onkin, että paukkuuko ne stravapeeärrät niillä uusilla aerokiekoilla vaiko eikö. Keneltä lie nuoret sitten mallinsa ottaa :)
Kiitos keskustelusta ja nyt lopetan oikeasti… :) :)
Tuli vaan mieleen että onkos tämä eniten/kauemmas aiheesta karannut ketju...
Hauskinta tässä lienee se, ettei pyörät edes varsinaisesti ole kallistuneet vaikkapa viimeisessä 15 vuodessa. Ehkä fillarointi on aikaisemmin ollut enemmän persaukisten touhua, ja nyt harrastuksen pariin on tullut parempaa kalustoa hankkivaa rahakkaampaa väkeä.
Saimaa Cycle Tourilla näki monenlaista pyörää. Varsin paljon oli niitä hienojakin ja se on mielestäni hyvä asia. (Hienojen pyörien määrä nähdäkseni korreloi kiinnostuksen ja käytettävissä olevien resurssien suhteen). En näe mitään itseisarvoa siinä että ajetaan huonolla tai edes vaatimattomalla kalustolla.
Aakoo, itse olen pyrkinyt omissa tiettyyn "hienouteen" mikä omaa silmää miellyttää mutta kaikesta siitä huolimatta yhä hienoin pyöräni on vuodelta 1989 (RIP)...
MPS, pyöräily on pahuksen halpa harrastus moneen verrattuna.
Painonnosto on halpa harrastaa. Salimaksut 15 €/kk ja kengät ostin 2008 hintaan 150€. :-)
Halpa on sali siellä. Ei taida olla yksityinen.
Painonnosto on halpa harrastaa.
Tuo on totta. Sipsipussi pari euroa ja iso kokis euron. Noita kun vetää, niin paino nousee. Jaa mistäkö tiedän…
Saliharrastus halpaa, kuukausi maksu alle 30€ ja varusteisiin ei mene senttiäkään.
Halpa on sali siellä. Ei taida olla yksityinen. Joo siis paikallisen painonnostoseuran tyyppejä treenaa täällä ja joitakin yleisurheilijoita ja voimanostajia. Ja sitten koukkupolvia minä mukaanlukien :-). Bodarit ja fitness mimmit loistaa poissaolollaan.
^Sama juttu, ei valitettavasti ole pimuja näkynyt. Valitettavasti nuo hikiset punttisalit usein yhden genren machojen paikkoja joten en viihdy.
Tuli vaan mieleen että onkos tämä eniten/kauemmas aiheesta karannut ketju...
No ei kai, läheskään.
Kävi tossa alkuviikosta ilmi, että piti laittaa tytön fillariin uusi pakka. Onneksi kivijalasta löytyi ja sai pienen diilin, mutta eipä sekään edukas ollut.
Tuli vaan mieleen että onkos tämä eniten/kauemmas aiheesta karannut ketju...
Joo. Ja jatkuu vaan. Miksiköhän
Spessun Red Bull Bora S-Works on muuten 20k hintaluokan menopeli. Siis maantiekonkeli missä ei ole edes iskareita. Tuntuu persaukisesta aika kalliilta.
^Loppuunmyyty. Ilmeisesti sen verran löytyi ei-persaukisia.
Tais olla jokin rajoitettu erä?
Hintahan on silloin sopiva kun kauppa käy. Loppuunmyynti saattaa jopa indikoida että olisi ollut varaa hinnoitella korkeammallekin.
Ei kai fillarikauppa mitään hyväntekeväisyyttä ole vaan businesta ja siinäkin pätee pitkälti yksi periaate eli voiton maksimointi.
Hintakeskustelu nyt ylipäätään on vähän tylsämielistä hommaa vaikkakin suurimmalla osalla raha tätäkin harrastusta osaltaan ohjaa.
Itse ainakin ajan mielelläni niin hyvällä ja hienolla pyörällä kuin mahdollista ja vielä mieluummin ajaisin sillä mihin eivät mahdollisuuteni riitä.
Tai sitten loppuunmyynti on osoitus siitä, että erä oli hemmetin pieni, ehkä jopa olematon, mutta 15k€ fillari ei enää tunnukaan niin kalliilta kuin pari viikkoa sitten.
Hauskinta tässä lienee se, ettei pyörät edes varsinaisesti ole kallistuneet vaikkapa viimeisessä 15 vuodessa. Ehkä fillarointi on aikaisemmin ollut enemmän persaukisten touhua, ja nyt harrastuksen pariin on tullut parempaa kalustoa hankkivaa rahakkaampaa väkeä.
Mä jäin miettimään tätä. Äkkinäisenä olisin valmis väittämään että vuonna 2010 105- tai Ultegra-sarjalla varustettu maantiepyörä ei ollut yhtä kallis kuin vastaava pyörä vuonna 2025, vaikka otettaisiin huomioon rahan arvon aleneminen.
Ja oli minusta ainakin maantiepyöräily silloinkin aivan yhtä lailla melko pitkälti hyvin toimeen tulevien ihmisten harrastus kuin nytkin, kenties poislukien kisakuskit ja ikurit.
Mutta ensinmäiseen on tietysti vaikuttanut pyörien tekninen kehitys eli aivan riippumatta siitä onko kehitys kaikin osin mennyt oikeaan suuntaan, vuoden 2025 fillarin osien valmistaminen on kalliimpaa puuhaa kuin 15 vuoden takaisen.
Ja jälkimmäinen voi olla pelkkä subjektiivinen vaikutelma, joka ei pidä yhtä tosiasioiden kanssa.
^Mietin itsekin aluksi samaa, mutta kun vähän tutki niin aika samoissa ne hinnat menee. Inflaatio taitaa olla kertoimella 1,4. Kyllä joku kuituinen maantiepyörä Ultegralla ja alukiekoilla tuolloin 2,5-3k€ tuolloin maksoi. Toki mekaanista Ultegraa ei enää olekaan, joten vertailu vähän haastavaa. Maastopyörien hinnoista ei ole mitään muistikuvaa.
Tulikohan aikanaan isoin hintahyppäys siinä kohtaa kun ”standardit” muuttui vannejarruista alurungoista nykyisiin?
Joskus se perustaso oli ”alurunko hiilikuitukeulalla ja 105:lla ja vannejarruilla” jota oli helppo verrata eri valmistajien välillä.
Perusteltua tai ei niin levarit ja se EU-testivaatimus taisivat nostaa hinnat pysyvästi.
Ohiampuja
22.07.2025, 15.06
Sen mitä itse olen sivusta seurannut, niin sanoisin että junnuluokissa kaluston osuus menestyksestä on aika vähäinen.
Asia ei ole ihan noin mustavalkoinen. Junioreilla se kasvu ja kehitys on vielä kesken, niin siinä iässä asioita vertaillaan aina muihin. On se sitten vaatteita, matkapuhelimia tai vaikka maantiepyöriä.
Vaikea kertoa sille junnulle että sinun parin tonnin pyörä on aivan yhtä nopea tuolla kisassa, kuin naapuritiimin kolme kertaa kalliimpi pyörä. Eli ei tässä tarkoitus ole työntää mitään vääryyttä nuorison piikkiin niin kuin Qps kirjoitti. Päinvastoin suojella nuoria niiltä vääryyksiltä.
Ostin ensimmäisen levari-sähkövaihdepyörän kesällä 2020.
Mitä silloin katselin ja muistini mukaan
hinnat oli tuolloin noin 4000-4500 eur alkaen.
Canyon aeroad 4.700 eur, samoin Focus Izalco Max ja bmc teammachine noin 5000 eur. Aerodissa ja Focuksessa oli hyvät dt swissin hiilarikiekot
Canyonilta tuli uusi malli po. vuonna, CFR da:lla ja dt swissin arc:llä noin 7500 ja uusi Tarmac Sworks ovh vähän yli 11000 eur. Tarmacin olisi saanut kaupasta noin 10000 eurolla.
Ilman mitään inflaatiokorjauksia, niin
sellainen mututuntuma on että alkaen hinnat olisi nyt jotakuinkin samoja, 2 tier pyörien hinnat on jonkin verran korkeampia ja alkaa lähentelemään 2020 1 tier hintoja, ja mallistojen kalleimmat pyörät ovat muutaman tonnin kalliimpia kuin 5 vuotta sitten.
Näin ainakin spessu ja canyon. Tuolloin ei sähköisenä tainnut olla 105 eikä rivalia
Ohiampuja
23.07.2025, 11.57
Nyt menee ehkä hiukan ohi, mutta kirjoitan silti. :)
Olen monesti kuullut juttuja esim Harrikka-piireistä tai Rättäri-porukoista, missä porukan sosioekonominen asema ei näy ollenkaan. Siellä samoilla nuotiotulilla duunarit ja toimarit istuu yhdenvertaisena.
Ja minusta pyöräilyssä ja varsinkin maastopyöräilyssä oli tuota samaa fiilistä, sellainen yhteenkuuluvuuden tunne. Ja nyt koen että se fiilis on ehkä vähän rakoillut.
Kyse ei ole siitä etteikö joku saisi ostaa hyviä pyöriä, vaan siitä jos yleisen keskustelun normi hiipii sille tasolle, että "ajaako joku muka vielä alumiini-kiekoilla", tai "eikö kaikilla ole vielä sähkövaihteita?"
Henkilökohtaisesti se ei minua häiritse, itse ajelen alle 2000 euron pyörillä joissa on DT:n hinnat alkaen kiekkosarjat, ja olen hyvin tyytyväinen niihin. Mutta jotkut voivat kokea pyöräilyn ilmapiirin elitistiseksi, ja siksi välttelevät vaikka kimppalenkkejä.
Mä en ole havainnut tällaista alumiinikiekkojen tai mekaanisten vaihteiden nokkaa pitkin katselua? Jos toisten ihmisten kiekko- tai vaihdespeksailuista tulee paha mieli, niin kannattaa jättää lukematta. Tietenkin jos joku kysyy suositusta, niin varmaan kuitua ja sähkövaihteita suositellaan kun hintaero on loppupeleissä pieni.
Jos kimppalenkit kiinnostavat, mutta kokee ettei voi mennä mukaan porukoihin joissa "kaikilla muilla" on toinen toistaan hienompia pyöriä tai peräti että ryhmälenkeillä muut katsovat vähän nenänvarttaan pitkin sellaista, jonka pyörä ei ole maksanut kahta tonniakaan, niin eikö silloin voisi avata omat ryhmälenkit, joille pääsisi mukaan vain todistetusti alle kaksi tonnia maksaneella pyörällä?
Mä aloitin porukkalenkkini alumiinirunkoisella ja Tiagran osasarjalla varustetulla pyörällä, joka oli malliltaan useamman vuoden takainen, ja vaikka lenkeillä näki hienoja pyöriä, hiilikuituisia kiekkoja, ylempien hintaluokkien osasarjoja ja Assoksen bibsejä, en kyllä kertaakaan kokenut olevani jotenkin ulkopuolinen sen vuoksi, että fillarini oli mikä oli tai että olin täysi vasta-alkaja maantiepyöräilyn suhteen. (Väärässä porukassa saatoin sen sijaan joskus kokea olevani, kun jaloissa ei aina ollut sitä mitä muilla tuntui olevan...)
Mutta olen aivan varma siitä että jos jo etukäteen kokee tai on tietävinään että kimppalenkkiporukka on elitististä, sisäänlämpiävää, liian kovakuntoista tai teknisesti taitavaa, niin kokemus tulee olemaan sellaista, joka tukee tätä olemassa ollutta käsitystä...
justus6969
23.07.2025, 15.03
Ohiampujan kokemukset Tampereen kimppalenkeiltä :D ?
Harvoin olen viime aikoina käynyt yhteisölenkeillä, tänä vuonna kolme kertaa, mutta en ole moiseen törmännyt. Monentasoista fillaria ollut matkassa, ainoa mitä ihmetellyt miten jotkut jaksavat runtata mäkiä 10-11 kg fillareilla, itsellä 8 kiloinen. Tätäkään en ole ääneen äimistellyt.
Kyse ei ole siitä etteikö joku saisi ostaa hyviä pyöriä, vaan siitä jos yleisen keskustelun normi hiipii sille tasolle, että "ajaako joku muka vielä alumiini-kiekoilla", tai "eikö kaikilla ole vielä sähkövaihteita?"
Missä olet tälläiseen törmännyt?
Sivustakatsoja
23.07.2025, 17.35
Missä olet tälläiseen törmännyt?
Mä törmäsin just edellisessä viestissä.
Monentasoista fillaria ollut matkassa, ainoa mitä ihmetellyt miten jotkut jaksavat runtata mäkiä 10-11 kg fillareilla, itsellä 8 kiloinen. Tätäkään en ole ääneen äimistellyt.
Onko ne just niitä oikeasti kovakuntoisia kavereita joilla jalat käy enemmän kuin suu :-)
Asia ei ole ihan noin mustavalkoinen. Junioreilla se kasvu ja kehitys on vielä kesken, niin siinä iässä asioita vertaillaan aina muihin. On se sitten vaatteita, matkapuhelimia tai vaikka maantiepyöriä.
Vaikea kertoa sille junnulle että sinun parin tonnin pyörä on aivan yhtä nopea tuolla kisassa, kuin naapuritiimin kolme kertaa kalliimpi pyörä. Eli ei tässä tarkoitus ole työntää mitään vääryyttä nuorison piikkiin niin kuin Qps kirjoitti. Päinvastoin suojella nuoria niiltä vääryyksiltä.
Tää tarina nyt kuulostaa siltä että vanhemmille tuli paha mieli kun oma lapsi ei sit yllätten ollukkaan paras kun ekan kerran meni koittaan kisaa treenamatta. Sitten laitetaan sen piikkiin että muilla lapsilla oli paremmat vehkeet ja vaaditaan niiden vanhempia ostaan lapsilleen uudet, jotka sattuu oleen just samanlaiset kun omalla lapsella nyt on.
Kovempikuntoset pärjää paremmin jos välineet on edes jotenkin sinnepäin. Ei siinä ole mitään vääryttä, miltä pitäisi suojella.
Ohiampuja
25.07.2025, 15.56
Tää tarina nyt kuulostaa siltä että vanhemmille tuli paha mieli kun oma lapsi ei sit yllätten ollukkaan paras kun ekan kerran meni koittaan kisaa treenamatta.
No ei, vertasin siihen käsittääkseni aika yleiseen tilanteeseen teinilapsi perheessä, joissa joutuu kuuntelemaan sitä teinin valitusta kuinka muilla on aina paremmat puhelimet ja muut kamat.
Tietysti jos asiat on niin hyvin että perheen lapsilta löytyy ne uusimmat iPhonet ja komeimmat lenkkarit, niin sittenhän kaikki on hyvin :)
Mutta joo, mun sanottava tähän aiheeseen olikin jo tässä.
Ok nyt ymmärrän että alkuperänen kommentti ei liittynytkään oikeesti junioripyöräilyyn vaan yleisellä tasolla johonkin muuhun teinihommaan. Musta huumori piilee kuitenkin siinä, että vastaavia heittoja heittelee myös ne jotka noista asioista oikeesti päättää ja sitä kautta lajia näivettää.
Mun kärkkäät kommentit kumpus siis sieltä että toi on oikeesti tollasta. Muhun noi touhut ei suoranaisesti enää koske, mutta ihan pyöräilyfanina olis kiva nähdä tulevaisuudessa enemmän kotimaista väriä kisalähetyksissä.
El-Carpaso
30.07.2025, 20.49
Ohiampujan kokemukset Tampereen kimppalenkeiltä :D ?
Harvoin olen viime aikoina käynyt yhteisölenkeillä, tänä vuonna kolme kertaa, mutta en ole moiseen törmännyt. Monentasoista fillaria ollut matkassa, ainoa mitä ihmetellyt miten jotkut jaksavat runtata mäkiä 10-11 kg fillareilla, itsellä 8 kiloinen. Tätäkään en ole ääneen äimistellyt.
Mun fillari on mun mielestä aina ollut aivan järkyttävän kevyt. Semmonen pikkusormella nosteltava. Hämmästykseni oli melkoinen, kun punnitsin sen tuossa yksi päivä ja se oli yli 10kg.
No, eipä tarvitse käyttää rahaa keventelyyn, kun ei se pyörän paino näemmä tunnu missään.
Yllättävän vähän se paino vaikuttaa jos ei kovin mäkistä ole. Ajan lenkkiä työmatkan yhteydessä kuskaten tarakkalaukussa välillä n. 4 kiloa tavaraa eikä se keskinopeudessa näy.
Mä oon ratkassu ton fillarin keventelytarpeen lihottamalla kuskia niin paljon, että on ihan se ja sama painaako fillari 7 vai 12 kiloa. 12 kilon pyorä menee lentomatkustaessa laukkuineen sun muineen alle 22kg rajan, niin tota painavampaa ei oikein voi hyväksyä.
Mun fillari on mun mielestä aina ollut aivan järkyttävän kevyt. Semmonen pikkusormella nosteltava. Hämmästykseni oli melkoinen, kun punnitsin sen tuossa yksi päivä ja se oli yli 10kg.
No, eipä tarvitse käyttää rahaa keventelyyn, kun ei se pyörän paino näemmä tunnu missään.
Vähän samanlainen fiilis. Mulla 8 kg:n ja 10 kg:n maantiepyörät enkä ole huomannut juurikaan eroa normiajossa. Taitaa olla kuskin kunnolla se suurin merkitys perusharrastajalle.
Tuollaisella reippaasti alle kymmenkiloisella vaan hauskempaa ajaa, tuskin sen kummempaa vaikutusta hommassa on.
Nikolas Ojala
31.07.2025, 12.34
Ongelma vaan on se, että muuten ei pääse huipulle.
En kadehdi niitä joilla on tuollaisia ongelmia. En tiedä onko huipulla kivaa. Ahdasta siellä ainakin on.
En kadehdi niitä joilla on tuollaisia ongelmia. En tiedä onko huipulla kivaa. Ahdasta siellä ainakin on.
Piti oikein katsoa, miksi olen tuollaista lausunut. Huipulla on varmaan kohtuullisen kivaa, kysyy nyt vaikka mielipidettä Teemu Selänteeltä tai Kimi Räikköseltä. Sen sijaan juuri sen huipun tuntumassa ei ehkä niin kivaa olekaan.
Toki on vastakkaisiakin esimerkkejä. Matti Nykänen ja Mika Myllylä.
Nikolas Ojala
01.08.2025, 01.30
Huipulla on varmaan kohtuullisen kivaa, kysyy nyt vaikka mielipidettä Teemu Selänteeltä tai Kimi Räikköseltä.
Nämä ovat näitä uravalintajuttuja. Valittava on.
Oletteko laskeneet tai arvioineet paljonko aikaa ja sijoituksia häviää kisoissa vähän edullisemmalla fillarilla? Minä en kisaa, mutta kun lähdin veljen kanssa Saimaan kiertoon laskin, että teräsrunkoisella ja kolholla Kona Rovellani annan noin viisi minuuttia tasoitusta verrattuna broidin kuituiseen Cervelo gravel-pyörään. Ja mun Konan hinnalla saisi kyllä kiinakuidusta speksattua todella hyvän pyörän, jos maantiellä kovaa ajaminen olisi ainoa asia mikä kiinnostaa.
Oletteko laskeneet tai arvioineet paljonko aikaa ja sijoituksia häviää kisoissa vähän edullisemmalla fillarilla? Minä en kisaa, mutta kun lähdin veljen kanssa Saimaan kiertoon laskin, että teräsrunkoisella ja kolholla Kona Rovellani annan noin viisi minuuttia tasoitusta verrattuna broidin kuituiseen Cervelo gravel-pyörään. Ja mun Konan hinnalla saisi kyllä kiinakuidusta speksattua todella hyvän pyörän, jos maantiellä kovaa ajaminen olisi ainoa asia mikä kiinnostaa.
Voisiko olla muitakin syitä kuin suorituskyky sen vähän paremman pyörän hankintaan?
Koen jotenkin elitistisenä ajatusmaailman että kuskin pitää kyetä ulosmittaamaan kaikki mitä pyörästä lähtee tai että se hienompi pyörä pitää "ansaita". Ehkä tämä on se suomalainen ajatusmalli; samat sukset kesät talvet..
Nii… kai jokainen ostaa sellaisen pyörän/kameran/auton/asunnon/koiran kun haluaa. Ja mihin on varaa. Tosin asunnon ja auton kohdalla voi varallisuuskin ylittyä.
Kyllä mä olen vakavissani miettinyt sitä Pinarellon gravelia. Tekeekö se minusta yhtään sen nopeampaa tai parempaa kuskia? Ei varmasti. Tekeekö se minut onnelliseksi? Toivottavasti.
Nii… kai jokainen ostaa sellaisen pyörän/kameran/auton/asunnon/koiran kun haluaa. Ja mihin on varaa. Tosin asunnon ja auton kohdalla voi varallisuuskin ylittyä.
Kyllä mä olen vakavissani miettinyt sitä Pinarellon gravelia. Tekeekö se minusta yhtään sen nopeampaa tai parempaa kuskia? Ei varmasti. Tekeekö se minut onnelliseksi? Toivottavasti.
Niin, ostaa sellaisen kuin haluaa ja mihin pelimerkit riittävät. Näissä keskusteluissa käy helposti niin että joku kaivaa kateellisuuskortin esiin ja sillä sitten vesitetään kaikki SA-INT parempi kalustohankinta..
Pinarello tekee jokaisen sellaista haluavan onnelliseksi, ainakin joksikin aikaa.
Sivustakatsoja
01.08.2025, 23.29
...
Kyllä mä olen vakavissani miettinyt sitä Pinarellon gravelia. Tekeekö se minusta yhtään sen nopeampaa tai parempaa kuskia? Ei varmasti. Tekeekö se minut onnelliseksi? Toivottavasti.
Jatkuva ja loputon haluaminen on onnettomuuden juurisyy -mitä enemmän hankkii ja saa, sitä lyhyemmän ajan on tyydytys taattu. Onnellinen aika voi alkaa silloin kun haluaminen loppuu.
Taisin viitata pohdintoihin siitä, että vaatiiko kisaamimen kallista kalustoa tai hypoteettiseen nenänvartta pitkin katseluun, jos esittäytyy harrastepyöräilijönä vaatimattomamman pyörän kanssa. Mutta hyvä pointti sivustakatsojalla; taitamattomat halut ovat oleellisia onnettomuuden juurisyiden aiheuttajia. Eipä sillä, että pohdin tässä itsekin josko hankkisin kuituisen pudasverisen maantiepyörä, mutta toistaiseksi jäänyt mielikuvitusspeksailun asteelle. Ei oikeastaan yhtään hullumpi tapa osallistua kulutushysteriaan tällä tavoin aineettomastikin :D
Onnellinen aika voi alkaa silloin kun haluaminen loppuu.
Taitaa olla Pentti Linkolan jälkeen ollut tuossa kategoriassa aika hiljaista. Helposti sitä ihminen haluaa aina jotain. Uutta kiiltävää, lisää palkkaa, enemmän vapaata, lapsia, matkoja, lottovoittoa, nopeampaa nettiä, uutta kapulaa, … moni ei vaan välttämättä tunnista omaa tilannettaan. Vähän kuin Vihreiden pj, joka haluaa rajoittaa turhaa autoilua, mutta puikkasi lomalla asuntoautolla puolen Euroopan ympäri ilman mitään varsinaista tarvetta, muuta kuin halu matkustaa.
Sivustakatsoja
02.08.2025, 10.05
Taitaa olla Pentti Linkolan jälkeen ollut tuossa kategoriassa aika hiljaista. Helposti sitä ihminen haluaa aina jotain. Uutta kiiltävää, lisää palkkaa, enemmän vapaata, lapsia, matkoja, lottovoittoa, nopeampaa nettiä, uutta kapulaa, … moni ei vaan välttämättä tunnista omaa tilannettaan. Vähän kuin Vihreiden pj, joka haluaa rajoittaa turhaa autoilua, mutta puikkasi lomalla asuntoautolla puolen Euroopan ympäri ilman mitään varsinaista tarvetta, muuta kuin halu matkustaa.
Mulla ei ole sellaista käsitystä, että Linkola olisi ollut onnellisuuden tavoittelija pyrkiessään elämään pienemmällä.
Viittaan siihen, että hankkiessaan haluamansa ihminen ei saa kuitenkaan tyydytystä. Itse haluan harva se päivä jotkain uutta, vaikka aivan tarkasti tiedän että en sitä tarvitse. -toivon että vielä tulisi päivä jona en halua mitään.
Sivustakatsoja
02.08.2025, 10.18
Ja on täydellinen ero siinä, pidättäytyykö hankinnoista syystä tai toisesta ja haluta siitä huolimatta jatkuvasti, vai olla vailla halua.
Taitaa olla Pentti Linkolan jälkeen ollut tuossa kategoriassa aika hiljaista. Helposti sitä ihminen haluaa aina jotain. Uutta kiiltävää, lisää palkkaa, enemmän vapaata, lapsia, matkoja, lottovoittoa, nopeampaa nettiä, uutta kapulaa
Olet väärässä.
Onnellisuus on tunnetila, johon liittyy tyytyväisyys omaan elämään, koettu hyvinvointi, positiiviset tuntemukset (ilo, mielihyvä) ja negatiivisten tuntemusten poissaolo, kuten masennus ja stressi. Materian määrä ei ole sidoksissa onnellisuuteen. Yksinkertaistaen, onnellinen on sellainen joka on tyytyväinen siihen mitä hänellä on, eikä sure sitä mitä häneltä puuttuu. Hankitun esineen mukanaan tuoma mielihyvä on katoavaista ja hetkellistä.
Olet väärässä.
Onnellisuus on tunnetila, johon liittyy tyytyväisyys omaan elämään, koettu hyvinvointi, positiiviset tuntemukset (ilo, mielihyvä) ja negatiivisten tuntemusten poissaolo, kuten masennus ja stressi. Materian määrä ei ole sidoksissa onnellisuuteen. Yksinkertaistaen, onnellinen on sellainen joka on tyytyväinen siihen mitä hänellä on, eikä sure sitä mitä häneltä puuttuu. Hankitun esineen mukanaan tuoma mielihyvä on katoavaista ja hetkellistä.
Olet väärässä.
Hankittu esine saattaa tuottaa omistajalleen jatkuvasti onnellisuuden tunnetta. Esimerkkinä vaikkapa nyt sitten polkupyörä, jolla ajaessaan ihminen voi kokea aitoa onnentunnetta. Tai vaikka taide-esine, jota katsoessaan voi kokea sisäisen rauhan ja onnen. Kääntäen voidaan sanoa, että perustarpeiden ulkopuolella hankinta, mikä ei tuota onnentunnetta, on turha.
Masennus ja ahdistus ovat mielen sairauksia, enkä nyt oikeastaan kaipaa niiden hoitoon tai diagnosointiin ensimmäistäkään nettiohjetta. Jokainen, joka on ollut aidosti masentunut ja/tai ahdistunut (saman kolikon kaksi puolta) tietää, että siinä mennään niin syviin vesiin, että siinä lähinnä taistellaan olemassaolosta, ei uusista lenkkareista. Nykyään on vain kovin muodikasta sanoa olevansa masentunut, kun vähän vituttaa se, ettei saanut lippuja Ozzyn jäähyväiskeikalle.
Olet väärässä.
Onnellisuus on tunnetila, johon liittyy tyytyväisyys omaan elämään, koettu hyvinvointi, positiiviset tuntemukset (ilo, mielihyvä) ja negatiivisten tuntemusten poissaolo, kuten masennus ja stressi. Materian määrä ei ole sidoksissa onnellisuuteen. Yksinkertaistaen, onnellinen on sellainen joka on tyytyväinen siihen mitä hänellä on, eikä sure sitä mitä häneltä puuttuu. Hankitun esineen mukanaan tuoma mielihyvä on katoavaista ja hetkellistä.
Aamen. Tämä kirjoitus raameihin ja kodin seinälle. Noita samoja piirteitä löytyy pitkäikäisiltä ihmisiltä, joten geeneillä lienee merkitystä onnellisuuden kokemiseen.
Mä en ehkä tule onnelliseksi siitä että saan mitä haluan, vaan että haluan sitä mitä mulla on.
Onnellisuus on muutakin kuin tunnetila. Onnellisuus on myös tiedollista. Sitä, että tietää ja kokee elävänsä hyvää elämää. Mitä useammalta kantilta hyvän elämän määritelmää tarkastelee, sitä kokonaisvaltaisempaa tällainen tyytyväinen onnellisuus on. Hienolla pyörällä ajaminen saattaa aiheuttaa hetken huumaa ainakin jonkin aikaa. Saattaa siihen toki liittyä moniakin hyveitä, mutta ei välttämättä. Tunnistatteko itse mitä arvojanne ja hyveiden tavoittelua hienon pyörän ajaminen toteuttaa? Omalta osaltani sanoisin harrastepyöräilyn olevan itsessään aika egoistista ja ahneudesta kumpuavaa. Mutta se on toisaalta suhteellisen harmitonta ja tuottaa hetkellistäkin mielihyvää terveellisemmin kuin vaikkapa päihteet. Tämä toimii tasapainottavana elementtinä elämässä, jossa muuten teen paljon asioita toisten eteen.
Onnellisuus on muutakin kuin tunnetila. Onnellisuus on myös tiedollista. Sitä, että tietää ja kokee elävänsä hyvää elämää. Mitä useammalta kantilta hyvän elämän määritelmää tarkastelee, sitä kokonaisvaltaisempaa tällainen tyytyväinen onnellisuus on. Hienolla pyörällä ajaminen saattaa aiheuttaa hetken huumaa ainakin jonkin aikaa. Saattaa siihen toki liittyä moniakin hyveitä, mutta ei välttämättä. Tunnistatteko itse mitä arvojanne ja hyveiden tavoittelua hienon pyörän ajaminen toteuttaa? Omalta osaltani sanoisin harrastepyöräilyn olevan itsessään aika egoistista ja ahneudesta kumpuavaa. Mutta se on toisaalta suhteellisen harmitonta ja tuottaa hetkellistäkin mielihyvää terveellisemmin kuin vaikkapa päihteet. Tämä toimii tasapainottavana elementtinä elämässä, jossa muuten teen paljon asioita toisten eteen.
Voihan se olla noinkin. Itse en ole koskaan ajatellut että pyöräilyharrastukseni olisi "aika egoistista ja ahneudesta kumpuavaa", tosin ihminen on pääasiassa sokea omille virheilleen. Kaiken lisäksi pyörän speksailu, kasaaminen, huoltaminen ja kaikki muu säätäminen on aina ollut osa harrastmistani eli kaipa se jotain itsekästä päämäärääni palvelee.
Mikä on se harrastus, joka ei (vähintään jonkun muun mielestä) olisi egoistista ja ahneudesta kumpuavaa?
Jotenkin mulla on ollut se luulo, että onnellisuuden ja tavat sen saavuttamiseksi määrittää jokainen itse. Ja niin kauan kun ei rikota olemassa olevia lakeja, eikä mielellään ns. hyvän käytöksen rajoja, niin miksi muilla edes on tarvetta sitä määritellä?
Mun täytyy sanoa, että pyörällä ajaminen tekee minut lähes poikkeuksetta onnelliseksi. Silloin kun elin mustinta aikaa, pyöräily oli ainoa mitä pystyin tekemään. Mitä kovemmilla kierroksilla kävin, sitä suurempi oli se helpotuksen tunne, kun pääsin pyörän selkään ja liikkeelle. Lisäksi pyörien kasaaminen on rentouttavaa touhua ja itse kasatulla pyörällä ajaminen tuottaa mielihyvää.
Sivustakatsoja
02.08.2025, 20.06
^Kyllä pyöräily ja muu liikunta ainakin mulla lisää onnellisuutta, kuten lisää pyörien tekniikan kanssa touhuaminen -enhän minä sitä muuten tekisi.
Mutta:
-onnelisuusruiskeen vaikutus on ohimenevä ja lääkettä on nautittava lisää. Mulla on nyt pyöriä neljä.
^juu, no mulla on kahdeksan, kohta yhdeksän. Mutta ei se auta metamfetamiini eikä lsd:kään kovin pitkään. Tosin halvemmaksi se tulisi.
Asui takavuosina maalla nuuka isäntä. Oli aina iloinen ja tyytyväinen elämäänsä. Pidetty kylänmies.
Ei ollut pihassa uutta traktoria tai autoa, molemmat ikäloppuja mutta toimivia kapistuksia.
Ei ollut kallista polkupyörää telineessä vaan 2 ikäloppua mummopyörää.
Sisätiloissa vaatimattoman näköistä, matot kuluneet, kahvikupit risaisia, kattilat kolhuilla.
Emäntä keitteli kahveet ja jutustelimme niitä näitä nisuleetaa purressamme.
Isäntä pyyti käymään kellarissa näyttäen kahta suurta maitotonkkaa ja sanoi katsoppa mitä ne on täynnä.
Minä avaan tonkat ja hui; molemmat oli täynnä isojakin seteleitä.
Kysyin että miten sinulla on noin paljon rahaa?
Isäntä velmun näköisenä kertoili: "Oon oppinu leikkaamaan tarpeilta siivet"
^noita on Suomen maaseutu täynnä. Ja varmaan osittain kaupungeissakin. Mutta mitä sitten? Mitä ne rahaa täynnä tonkat sitten sille isännälle merkitsivät? Mihin sitä rahaa kerättiin? Kun aika jättää, niin jälkeläiset ensin tappelee niistä verissä päin ja pilaavat keskinäiset välinsä. Sen jälkeen miniä tuhlaa loput pennit pradan laukkuihin. Ja jos ei ole jälkeläisiä, niin kunta ottaa varat pohjattomaan kaivoonsa.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tuota rahan keräämistä ja hilloa ista. Raha on vaihdon väline. Ei sillä ole itseisarvoa.
Monessa harrastuksessa on mukana yhteisöllinen aspekti. Tälläkin foorumilla varmasti moni on mukana jonkinlaisessa seuratoiminnassa, jossa seuran olemassaolo mahdollistaa hyvää myös muille.
En missään nimessä väitä, etteikö pyöräily itsessään tee sinua onnelliseksi, sillä vain sinä voit sen tietää, mutta monesti ihmisillä menee sekaisin ilo tai sellainen "hyvä fiilis" ja onnellisuus. Mutta kyllä pyöräilyn tuottama hyvä fiilis on itsellenikin tärkeimpiä ruumiin ja hengen terveyttä ylläpitäviä asioita ja edellytyksenä sille, että jaksan joskus keskittyä myös muihin kuin itseeni, joka taas kokemukseni perusteellaö edistää onnellista elämää.
Hyvä ja mieleinen kalusto tuottaa mielihyvää ja oikeastaan se mitä muuta sanoo tai tai heidän mielipiteet ovat jonninjoutavia.
Kyllä. Äärimmäisen itsekeskeisestä näkökulmasta asia on noin. Se on toki aika katseinen tapa kokea maailmaa, eikä ole ajan saatossa osoittautunut kovinkaan kestäväksi tavaksi suhtautua elämään. Mutta en sano tätä arvottaen, vaan todeten, sillä olenhan nihilisti. Mutta haluanko kuolinvuoteellani muistella elämääni sellaisena, jossa tavoittelin onnea havittelemalla toinen toistaan hienompia polkupyöriä? En. Mutta kukin tyylillään. Enkä kohdista näitä ajatuksiani kehenkään henkilöön, joten toivottavasti kukaan ei samaistu henkilökohtaisiin ilon lähteisiinsä siten, että loukkaantuisi tai ärsyyntyisi kommenteistani.
Nyt on hyvä myös muistaa, että jokainen täällä esittää omia mielipiteitään ja tuntemuksiaan. Jos joku ei saa hienosta pyörästä/kellosta/kamerasta/kalukukkarosta mielihyvää tai edes jonkinlaista onnellisuudentunnetta, niin sitten sellaisia ei kannata hankkia. Toisaalta jos joku saa - tai kokee saavansa - niin mun on vaikea uskoa, että joku toinen jossain netin takaa voi analysoida tämän olevan väärässä.
Esimerkki yksi: mä olen ollut tosi kireä ja ahdistunut taas pari-kolme päivää. Aamulla läksin parin tunnin pk-lenkille ja tunnin päästä metsässä mieleen laskeutui rauhallisuus. Ei tuntunut enää, että taivas putoaa päähän.
Esimerkki kaksi: kellot. Mä en ymmärrä kalliita kelloja enkä näe niissä yhtään mitään. Saman ajan ja tarkemmin näkee kympin casiosta. Mutta ymmärrän silti niitä, jotka kelloja harrastavat.
Ja kolme: kukaan ei tiedä mitä siellä kuolinvuoteella sitten ajattelee, jos ajattelee mitään. Mieluummin kuolen kymmenen pyörää varastossa ja niillä ajetut kilometrit mielessä, kuin ne kaksi maitopääläriä täynnä rahaa kellarissa.
Nikolas Ojala
03.08.2025, 13.59
Ja kolme: kukaan ei tiedä mitä siellä kuolinvuoteella sitten ajattelee, jos ajattelee mitään.
Tätä aihetta on tutkittu. On kyselty ihmisiltä, mitä he ovat pitäneet elämästään elämästä. Ihmiset saattavat katua joitain tekoja tai tekemättä jättämisiä.
Tätä aihetta on tutkittu. On kyselty ihmisiltä, mitä he ovat pitäneet elämästään elämästä. Ihmiset saattavat katua joitain tekoja tai tekemättä jättämisiä.
Eli siis tiedät jo nyt mitä ajattelet kuolinvuoteellasi?
Kyllä mä kadun joitain tekemiäni asioita. Tai tekemättä jätettyjä. Mutta vielä ne ei ole liittyneet siihen, että olisin polttanut rahaa turhuuteen. Mihin sitä rahaa oikein kerätään? Miksi ylipäätään käydään töissä?
Aikoinaan 90-luvulla nuorena 24-vuotiaana olin juuri palannut vuoden ulkomaan komennukselta ja aloitin uudessa duunissa ja elämä oli siihen aikaan aika vauhdikasta, niin uusi pomoni antoi minulle mainion elämänohjeen: Parempi katua tehtyä kun tekemätöntä.
Jos joku ei saa hienosta pyörästä/kellosta/kamerasta/kalukukkarosta mielihyvää.......Aamulla läksin parin tunnin pk-lenkille ja tunnin päästä metsässä mieleen laskeutui rauhallisuus. Ei tuntunut enää, että taivas putoaa päähän.
Tuliko se rauha ja hiljaisuus siitä fillarista vai siitä lenkistä? Nähdäkseni kaksi eri asiaa. Jos pelkkä talismani riittäisi mainittuun lopputulemaan, niin sinne metsään ei olisi tarvinnut lähteä ollenkaan.
Tuliko se rauha ja hiljaisuus siitä fillarista vai siitä lenkistä?
Mitä $?¥#%:n väliä sillä on?
Nähdäkseni kaksi eri asiaa. Jos pelkkä talismani riittäisi mainittuun lopputulemaan, niin sinne metsään ei olisi tarvinnut lähteä ollenkaan.
Mä en sun talismaneista tiedä ja voit ne tunkea /c:seen. Jos nyt asia edelleen kiinnostaa, niin se rauha tulee pyörällä ajamisesta. Maantiellä, rannalla, metsässä, keskellä kaupunkia. Capisci? Ja ei, kävely ei sitä rauhaa mulle tuo.
Kuten olen tässä jo pari kertaa vihjannut, niin olen sairastanut (sairastunut, ei siitä koskaan kokonaan toivu) masennuksen ja mulla siihen, sekä ahdistukseen auttaa reipasvauhtinen pyöräily. Ja näköjään pk-lenkkikin toimi. Mulle on ihan yks v:un hailee, tuleeko loppupeleissä se rauha pyörästä, bibsien kosketuksesta jalkoväliin vai kypärän puristuksesta. Jos on joskus käynyt ns. syvissä vesissä, niin ottaa avun sieltä mistä saa.
Miten joku oikein jaksaa…?
^Mikä tahansa on hyvästä jos auttaa hiemankin eikä tuollaiset toopet ole mitään arvostelemaan missä, millä ja miten se tapahtuu.
Luin hieman ketjun alkupuolta. Minun tutkani mukaan vaikuttaa siltä, että sen lisäksi, että suomalaiset ovat stereotyyppisesti kateellista kansaa, niin tämän vastinparina on taipumus nähdä toiset kateellisina ja pelätä toisten kateellisina arvostelevan itseä. Sellainen pelko saattaisi vihjata siitä, ettei hieno pyörä tuonutkaan kovin kestävää onnea. Sillä tavoin jakaa turhaan ihmisiä meihin ja muihin. Siihen ei minun mielestäni ole mitään tarvetta ja uskoisin monien muidenkin lähellä onnellisuutta elävien ajattelevan samoin. En lukenut koko keskustelua, mutta mahtoiko kukaan sanoa, ettei hienoja pyöriä saisi tai pitäisi ostaa? Kuten joku totesikin, jos pelimerkkejö on kalliiseen fillariin ja sellaisen ostaminen tuntuu luontevalta ja ristiriidattomalta omien arvojen ja tavoitteiden kanssa, niin siitä vain. Saattaahan se kalliimpi fillari johtaa johonkin sellaiseen pitkäkestoiseenkin hyvään, jota ei jollain halvemma fillarilla olisi saavuttanut.
Kyllä minäkin suosittelen hankkimaan sellaisen fillarin, joka tuntuu kivalta. Painotan kyllä, että halvallakin voi saada hyvän - riippuen tavoitteista. Silloin on parempi mahdollisuus luoda pyörän kautta yhteys itseen, muihin ja luontoon. Sellaisten yhteyksien löytäminen herkistää niiden löytämiselle jatkossakin. Itselleni estetiikka on arvokasta, joten siksi suosin onasta mielestäni omasta mielestäni jollain tavalla hienoja pyöriä. Pyörällä on tällöin esineenäkin arvoa muutenkin kuin materialistisessa mielessä. Kisakireän pyörän estetiikka esimerkiksi tuo mieleeni tavoitteellisuuden, sinnikkyyden ja omistautumisen. Onnellisuutta tukevia piirteitä. Vanhan maasturin estetiikka tuo mieleeni nuoruuteni, jolloin sellaisen selässä innostuin pyöräilystö ja kaikesta siitä kauniista mitä se mahdollistaa. Ei sen kummempaa.
Mitä $?¥#%:n väliä sillä on?
Mä en sun talismaneista tiedä ja voit ne tunkea /c:seen. Jos nyt asia edelleen kiinnostaa, niin se rauha tulee pyörällä ajamisesta. Maantiellä, rannalla, metsässä, keskellä kaupunkia. Capisci? Ja ei, kävely ei sitä rauhaa mulle tuo.
Kuten olen tässä jo pari kertaa vihjannut, niin olen sairastanut (sairastunut, ei siitä koskaan kokonaan toivu) masennuksen ja mulla siihen, sekä ahdistukseen auttaa reipasvauhtinen pyöräily. Ja näköjään pk-lenkkikin toimi. Mulle on ihan yks v:un hailee, tuleeko loppupeleissä se rauha pyörästä, bibsien kosketuksesta jalkoväliin vai kypärän puristuksesta. Jos on joskus käynyt ns. syvissä vesissä, niin ottaa avun sieltä mistä saa.
Miten joku oikein jaksaa…?
^Mikä tahansa on hyvästä jos auttaa hiemankin eikä tuollaiset toopet ole mitään arvostelemaan missä, millä ja miten se tapahtuu.
Mitä jos menisitte vaikka hiekkalaatikolle keskustelemaan ikäistenne kanssa.
^Mikä tahansa on hyvästä jos auttaa hiemankin eikä tuollaiset toopet ole mitään arvostelemaan missä, millä ja miten se tapahtuu.
Hämmästyttävää nimittelyä kun harrastus kuitenkin yhteinen.
Ai kun on taas kivaa moraalisäteilyä. Aina se joku löytyy jonka mielestä on väärin panostaa tykkäämäänsä asiaan x.
Nikolas Ojala
04.08.2025, 00.11
Eli siis tiedät jo nyt mitä ajattelet kuolinvuoteellasi?
En sanonut mitään sellaista. Sanoin että aihetta on tutkittu. Empiiristä tutkimustietoa on.
Ai kun on taas kivaa moraalisäteilyä. Aina se joku löytyy jonka mielestä on väärin panostaa tykkäämäänsä asiaan x.
Luin lisää vanhoja viestejä, enkä edelleenkään löytänyt sellaisia, joissa olisi sanottu olevan "väärin panostaa tykkäämäänsä asiaan". Ei mitään sinne päinkään. Vai olisiko heittää esimerkkiä ja pientä tekstianalyysiä sellaisesta. Ei kai tässä freudilaisesti lipsahtanut jokin piilevä epävarmuus? Jostain ketjun viesteistä välittyy kyllä sellainen sävy, että hienoa hienomman pyörän tuottamasta onnellisuudesta huolimatta ollaan hieman nyreissään siitä, että joku kysyy ääneen ovatko kaikki kulutusvalinnat ainap kovin harkittuja.
Ettei menisi liikaa metan ja offtopicin puolelle, niin vielä yksi kysymys kaikille heille, ketkä kokevat samaistuvansa hienoa hienompien pyörien tavoitteluun: osaatteko sanoa mistä nämä polkupyöriin kohdistuvat halunne ovat peräisin?
Voisi olla mielenkiintoista keskustella siitä, merkitseekö pyöräily harrastuksena kuitenkin samoja asioita nuukapyöräilijälle ja hifipolkijalle. Pyöräilyn dikotomia on kiinnostava, koska toisaalla se näyttäytyy äärimmäisen kustannustehokkaana utilitarismina ja toisaalla turhamaiseltakin vaikuttavalta hupina. Oikeasti näiden välillä on toki jatkumo ja ulottuvuuksiakin lienee useampi.
Ohiampuja
04.08.2025, 11.56
Jatkuva ja loputon haluaminen on onnettomuuden juurisyy -mitä enemmän hankkii ja saa, sitä lyhyemmän ajan on tyydytys taattu. Onnellinen aika voi alkaa silloin kun haluaminen loppuu.
Tämä joltain osin sopii meikeläiseen. Vaikka monta pyörää olen omistanut ja tälläkin hetkellä omistan kolme pyörää.
Mutta en tunnista itsessäni tarvetta tai halua pyrkiä kokoajan parempaan tai kevyempään. Maastopyöräänkin piti runko uusia kun 7 vuotta vanha runko murtui. Ja nyt oikeasti "Halusin" teräsrungon ja sellaisen ostin. Ja näillä pyörillä on tarkoitus ajaa niin pitkään kun ne luotettavasti toimii ja niihin löytää osia. (11 vaihteinen XT)
Tämän olisi voinut laittaa Pyöräilyn uutisointi mediassa -ketjuunkin, mutta juttu herättikin ajatuksia, jotka sopivat tänne.
https://www.hs.fi/alueet/art-2000011385079.html
Pyöräilyaiheisen jutun Hesarissa nähdessäni mietin aina millaisia kyynisiä kommentteja sillä kertaa jutun perään lukijat (etenkin autoilijoiksi identifioitivat) ovat kirjoittaneet. Mutta yllättäen tällä kertaa löysinkin kanssapyöräilijöiden kommentteja, joiden kirjoittaja vaikutti kritisoivan sitä, että matkaan on lähdetty liian huonolla pyörällä ja kehuskeltiin paremmalla pyörällä! Jopas jotain, kun artikkelissa pyörämatkaaja vielä oikein kertoi, kuinka ei vaihtaisi pyöräänsä mistään hinnasta pois. Ja hieno pyörähän tuollainen vuosikymmeniä vanha neuvostoliittolainen Sputnik on ja selvästi kestävä ja hyvin tarkoitukseen sopiva peli.
^Juttu on luettavissa vain tilaajille.
Niinpä olikin. Mutta lyhyt juttu, jonka pääkohdat (6000 km 42 päivässä, 14 maata, vanha retkipyörä alla ja pieni matkabudjetti) tuleekin esiin otsikossa, ingressissä ja ed. kommentissani. Otsikko ehkä vähän click bait, eikä matkalla sen kummempaa ongelmaa ollut kuin lämpöhalvaus ja hajonnut tarakka, jonka korjaamisessa satunnainen fransmanni auttoi kaljaa tarjoten. Ja joku ohikulkija tarjosi ilmaisen pitsan, kun polkija näytti niin laiheliinilta. Kivan kuuloisia kohtaamisia siis ollut matkalla. Voihan jopa olla, että sympatiapisteitä on ventovierailta tullut vaatimattoman näköisen kaluston myötä ja siten kynnys juttusille tuloon madaltunut. Tosin kokemukseni mukaan pyöräretkeiljät yleensäkin kyllä ajavat melko vaatimattomilla kulkupeleillä - jos ei siis puhuta trendikkäästä bike backingista. Siinä puuhassahan näkee käytettävän hienoakin hienompia polkupyöriä.
Itse olen pyöretkiä ajanut keskihienolla pyörällä, mutta täytyy myöntää, etten ole tullut ajatelleeksi sitä, että ihan yhtä tyytyväiseltä matkakaveri on reissuilla vaikuttanut, vaikka pyörän hankintahinta olisikin ollut alle 1/10 omani hinnasta. Sattumoisin katsoin hiljattain bike-check videon yhden maailmanmatkaajan kahdeksan tonnin Koga:sta ja pohdin, että aika erilaisilla pyörillä tuollaista elämäntapapyörämatkailuakin harrastetaan.
Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=6RMuqnl5T6Q
Jopas on lähtenyt ketju, vai mikä säie tämä onkaan, laukalle.
Nuukapyoräilykin on yksi fillarisnobismin esiintymismuoto ja ainakin minulle se on ihan OK että jotkut harrastavat tällä tavalla. Ei tässä kai mitään nollasummapeliä pelata, eli yhden nuukapyoräily ei ole pois toisen hifipyoräilystä? On kai puheena vapaaehtoinen harrastustoiminta, niin jokainen saa harrastaa itselleen mieleisellä tavalla?
Missä menee nuukapyöräilyn ja hifistelypyöräilyn rajat euroissa ? Tietäis vähän että mihin kastiin kuuluu.
Niin se olisi mielenkiintoista tietää missä menee se nuukailun, normaalin ja hifistelyn raja ja mikä on keskihienoa ja mikä hienoa. Toinen asia on sitten, että onko jotkut asiat joillekin pelkästään sitä hifistelyä. Esim. omissa täpäreissä on alla hiilikuituvanteet. Joillekin ne on hifistelyä, mutta minulle ne on ihan funktionaalinen juttu, koska tiedän, että ne pysyy suorina mun ajolla. Aluvanteita sai säännöllisesti olla rihtaamassa. Jonkun pienempi kokoisen kuskin tai rauhallisemmin ajavan alla ne aluvanteet varmaan toimiikin. Onko se sitten hifistelyä, että ei jaksa olla jatkuvasti huoltamassa?
Missä menee nuukapyöräilyn ja hifistelypyöräilyn rajat euroissa ? Tietäis vähän että mihin kastiin kuuluu.
Laita raja mihin tykkäät. Tai ehkä se ei ole mikään rajakysymys, vaan jos tykkää keulia vanhalla/halvalla/vajaatoimisella/tms. niin se voi olla havaittava oire nuukapyoräilystä. Tohon spektriin saattaa mahtua myos sosiaalisissa medioissa suosiota keräävä levyjarru/sähkovaihde/leveä rengas/yms. vastaisuus. Mutta edelleen jokainen saa harrastaa haluamallaan tavalla, se näissä harrastuksissa on aika mukavaa. Saa vaikka nuukailla arkipäivinä ja histellä viikonloppuisin (ja arkipyhinä), tai jotenkin eri tavalla.
Se on kans aika iso ero, että mitä fillarointi harrastaa. Maastossa jousituksesta tulee ihan oikeasti havaittava ero. Maantiellä ja gravelissa halvemman ja/tai vanhemman kaluston kanssa ero on varmasti pienempi.
Taisin mainita tosta aiemmin tässä ketjussa. Tosin, jotkut harrastivat ainakin joitain vuosia sitten maastopyoräilyä täysjäykillä fikseillä, noin yksi esimerkki mainitakseni. Jos hakee fiksimaastoilun haastetta harrastuksestaan, niin ei sitä välttämättä onnistu loytämään hiilaritäpärillä ajamalla. Fiksimaasturi ei myoskään ole ehkä ihan paras väline jos haluaa ajaa mahdollisimman korkeasta sijoituksesta XCO kisassa.
Hah…tämän keskustelun kun aloittaa, niin todennäköisesti avaa Pandoran lippaan, mutta silläkin uhalla :)
Jos ja kun joku (esim. minä) ajelee jonkuntyyppisiä ajoja mieluummin vanne- kuin levyjarrullisella fillarilla tai mekaanisilla vaihteilla tai vaikka ilman vaihteita niin se ei suinkaan välttämättä tarkoita vannejarru- tms. vastaisuutta vaan yksinkertaisesti sitä, että kyseinen henkilö kokee vannejarrullisen tms. pyörän miellyttävämpänä, tarkoituksenmukaisempana, hauskempana, tyylikkäämpänä tai jotain muuta vastaavaa kyseisenlaiseen käyttöön.
Se on kyllä mielenkiintoinen ilmiö sinällään, että melko tyypillisesti sen tyyppinen priorisointi koetaan muiden silmissä nimenomaan ”vastaisuudeksi”. Jonkinmoinen vannejarrusnobbailu pätee kyllä lähes varmasti muhun. Jos on halukas maksamaan custom-rungosta sen, mitä siitä joutuu maksamaan, jotta nimenomaan saa vannejarrullisen pyörän, niin se voidaan (ehkä?) katsoa snobbailuksi.
Nuukapyöräilysnobbailu sen sijaan ei mulla ihan aukea. Meinaatko, että on pyöräilijöitä, jotka tietoisesti ajavat halvoilla tai vanhoilla pyörillä sen vuoksi, että he hakevat statusta teeskentelemällä edustavansa alempaa sosioekonomista ryhmää kuin mihin todellisuudessa kuuluvat?
Joillekin itsensä voittaminen on suurempi motivaattori kuin toisten voittaminen ja sellaiseen fiksimaasturilla kisaaminen toimii oikein hyvin. Mäkin koin silloin, kun vielä maastomaroja kiersin, että on paljon coolimpaa olla täysjäykällä ssmtb:llä sijalla kuuskytjotain kuin vimpan päälle täpärillä neljäskymmenes. Jonkinmoista snobbailua ehkä sekin :)
...Meinaatko, että on pyöräilijöitä, jotka tietoisesti ajavat halvoilla tai vanhoilla pyörillä sen vuoksi, että he hakevat statusta teeskentelemällä edustavansa alempaa sosioekonomista ryhmää kuin mihin todellisuudessa kuuluvat?
Mä uskon, että nuukapyöräilijöitä on, mutta ei teeskennelläkseen sosioekonomista asemaansa vaan hakevat statusta ympäristötietoisena kuluttajana, parempana kuin muut.
Luulen, ettei Elokapinat tai Greta Thurnberg ajele hiilikuituhimmeleillä vaan kierrätyskeskuksen tai Fidan tarjonnasta valituillla.
Joo ”nuukapyöräilijöitä” on varmasti, mutta siitä, että voiko tiedostavaa nuukailua pitää snobbailuna, en ole niin varma.
Sivustakatsoja
06.08.2025, 12.55
Mä uskon, että nuukapyöräilijöitä on, mutta ei teeskennelläkseen sosioekonomista asemaansa vaan hakevat statusta ympäristötietoisena kuluttajana, parempana kuin muut.
Luulen, ettei Elokapinat tai Greta Thurnberg ajele hiilikuituhimmeleillä vaan kierrätyskeskuksen tai Fidan tarjonnasta valituillla.
Riippuu vähän kunkin pään sisäisestä tilanteesta: onko nuukapyöräily sisäsyntyistä, vai ulkosyntyistä, mikä nykyään somen vaikuttaessa vahvasti on hyvinkin mahdollista.
Nuukapyöräilysnobbailu sen sijaan ei mulla ihan aukea. Meinaatko, että on pyöräilijöitä, jotka tietoisesti ajavat halvoilla tai vanhoilla pyörillä sen vuoksi, että he hakevat statusta teeskentelemällä edustavansa alempaa sosioekonomista ryhmää kuin mihin todellisuudessa kuuluvat?
Minun käyttöpyörässäni on varkaidenkarkotusvärinen noin 20 vuotta vanha alumiinirunko, jossa on Rohloff ja SON sekä Tubus-tavarateline. Noin kymmenen vuotta sitten maalasin sen paskanruskeaksi samalla maalilla kuin jotkin talon ja pihapiirin metalliosat. On sillä ihan kiva ohitella uudemman näköisiä pyöriä.
Ortlieb-laukut hankin reilut parikymmentä vuotta sitten. Olen paikannut niitä ja hankkinut varaosia tarpeen mukaan. Rohloffiin vaihdettiin juuri uudet öljyt ja koko voimansiirto. Tallissani on kertaluokkaa kalliimpikin pyörä (Santana Cabrio (https://www.santana-tandem.com/en/tandem/family-tandems)), jolla ajettiin enemmän lasten ollessa pieniä. Ei minua haittaa, että luullaan köyhäksi, vaikka ihan ympäristösyistä olen jättänyt autot, veneet, kesämökit ja kaukomatkat väliin. Minä pidän siitä, että sama pyörä sopii sekä vähän pidempiin reissuihin (reilu viikko sitten 2×150 km) että tavaroiden kuljettamiseen. Olen kyllä joskus miettinyt, että titaanirunkoinen pyörä olisi päheä, mutta muistaakseni titaanin pelkistyksessä uhrataan magnesiumia, joka ei sekään ole ympäristöystävällisimmästä päästä tuotettava aine.
Olen odotellut, milloin tuo runko halkeaisi, mutta voihan se kestää vielä toisetkin 20 vuotta.
Joo ”nuukapyöräilijöitä” on varmasti, mutta siitä, että voiko tiedostavaa nuukailua pitää snobbailuna, en ole niin varma.
Pidempi vastaus meni hukkaan koska voorumi kenkkuilee. Tiivistys alla.
Kun nuukapyoräily menee statushakuiseksi, niin sanoisin sen olevan jonkinlaista snobbailua.
tchegge_
06.08.2025, 17.24
Pidempi vastaus meni hukkaan koska voorumi kenkkuilee. Tiivistys alla.
Kun nuukapyoräily menee statushakuiseksi, niin sanoisin sen olevan jonkinlaista snobbailua.Tai kuten Studio Julmahuvin uniennätys-sketsissä aikanaan jo todettiin, halutaan huomiota ja päteä.
Sent from my Takapalk
Pidempi vastaus meni hukkaan koska voorumi kenkkuilee. Tiivistys alla.
Kun nuukapyoräily menee statushakuiseksi, niin sanoisin sen olevan jonkinlaista snobbailua.
Mikä on siis se status, mitä tällaiset snobbailijat tavoittelevat? Joku haluaa esittää olevansa vähärahaisempi kuin onkaan ja se on sitten ikäänkuin käänteistä snobbailua? Vai tuo Jackojan esiin nostama eettisyysnäkökulma, jossa sen voi ehkä ajatella joidenkin kohdalla olevan oman imagon viherpesua, jos todellinen arvomaailma ei edusta sitä, mitä valinnoillaan esittää, mutta en mä sitä snobbailuna pitäisi. Ei se esimerkiksi ole minusta snobbailua, että ostaa ja käyttää second hand -vaatteita, vaikka olisi varaa uusiinkin ja vaikka second hand -ostamisen taustalla ei olisi erityisen vahvaa ekologista ideologiaa.
Sivustakatsoja
06.08.2025, 18.28
Tai kuten Studio Julmahuvin uniennätys-sketsissä aikanaan jo todettiin, halutaan huomiota ja päteä.
Sent from my Takapalk
Aika yleisinhimillistä se sitten on -vähän jo pelkäsin että olisi jotakin epäinhimillistä taustalla.
Fillarijeti
06.08.2025, 18.31
Snobbailua? En ole tullut ajatelleeksikaan. Läpikotaisin tuttu vanha raato itsekasatuilla vanteilla on luja, helppo ja halpa pitää, se ei kelpaa kenellekään ja foorumilla sitä voi perustella raatoajajaerikoisasiantuntijan ympäristötietoisuudella. Voihan sitä joku alaspäin katsella ja katsokoon, mutta aika vähän siitä kommentteja saa. Yksi naapuri toki on pari kertaa maininnut, että pesisit sen edes joskus, vaikka yleensä vinkuukin muiden veden käytöstä.
Joku litkufriikki kitisee toisen sisäkumeista, vaikka 99,999 % niitä käyttää. Jotain täytyy olla vinksahtanut!
Mikä on siis se status, mitä tällaiset snobbailijat tavoittelevat? Joku haluaa esittää olevansa vähärahaisempi kuin onkaan ja se on sitten ikäänkuin käänteistä snobbailua? Vai tuo Jackojan esiin nostama eettisyysnäkökulma, jossa sen voi ehkä ajatella joidenkin kohdalla olevan oman imagon viherpesua, jos todellinen arvomaailma ei edusta sitä, mitä valinnoillaan esittää, mutta en mä sitä snobbailuna pitäisi. Ei se esimerkiksi ole minusta snobbailua, että ostaa ja käyttää second hand -vaatteita, vaikka olisi varaa uusiinkin ja vaikka second hand -ostamisen taustalla ei olisi erityisen vahvaa ekologista ideologiaa.
Ei välttämättä tarvitse esittää nimenomaan vähävaraisempaa, mutta ei ole ihan kaksi kertaa kun on vastaan tullut "vanhalla ruoskalla" sotkevia tyyppejä jotka tekevät selväksi minkälaisella fillarilla ajavat. Tämä menee mun mielestä snobbailun puolelle. Ei snobbailu ole vain massilla mälläämistä.
Mistä tietää, että joku ajaa vannejarrullisella pyörällä? Älä huoli, se kertoo kyllä.
Snobbailua? En ole tullut ajatelleeksikaan. Läpikotaisin tuttu vanha raato itsekasatuilla vanteilla on luja, helppo ja halpa pitää, se ei kelpaa kenellekään...
Tuollainen kuullostaa aidolta nuukapyöräilyltä ja asianosaisille pojot siitä. Nyt onkin kysymys siitä kuka on aito ja kuka feikkaa :)
Mistä tietää, että joku ajaa vannejarrullisella pyörällä? Älä huoli, se kertoo kyllä.
Pätee myös teräs- ja titaanipyöriin.
Sivustakatsoja
07.08.2025, 08.49
Mistä tietää, että joku ajaa vannejarrullisella pyörällä? Älä huoli, se kertoo kyllä.
Nyt tuli pakottava tarve kertoa: mulla on yksi vannejarrullinen pyörä, maaantiepyörä tarkemmin -ja siihen on jopa menneenä talvena hankittu uusi kiekkopari lähes loppuun ajettujen tilalle.
Raati saa sitten pohtia miksi mulla on sellainen -olenko snobi, nuukailija vai mikä outolintu?
Sivustakatsoja
07.08.2025, 08.50
Pätee myös teräs- ja titaanipyöriin.
Hep -mulla on yksi teräspyörä!
Sitäkin saa pohtia että miksi?
Jaa pitääkö nää kertoa, mullakin on kolme teräspyörää, yksi vannejarrupyörä ja yksi titaanipyörä.
Sivustakatsoja
07.08.2025, 09.07
^pitää, premissi on nääs sellainen, että teräs-, titaani- tai vannejarrupyörä on merkki snobiudesta.
Sivustakatsoja
07.08.2025, 09.10
Mä halusin pienenä poikana punaiset sammarit -ja sain kovan vääntämisen jälkeen.
Sivustakatsoja
07.08.2025, 09.18
Mä täytän snobin tunnusmerkit: on vannejarrullinen, yksivaihteinen ja teräspyöräkin. Lähikauppaan polkaisen vanhalla naisten Sardalla, ilman kypärää tukka hulmuten.
...Lähikauppaan polkaisen vanhalla naisten Sardalla...
Nuukailusnobi.
Nyt ollaan kyllä asian ytimessä kun vanhalla pyörällä ajaminen on snobbailua, ketjun aloittanut trolli nauraa peikon partaansa :D
No jos ihan rehellisiä ollaan niin mun mielestä on vaan hienoa, että pyöräilyä voi harrastaa monella tavalla. Siinä vaiheessa mennään snobbailuun, kun katsotaan muiden tapaa harrastaa nenänvartta pitkin tai muuten tuputetaan ja saarnataan sitä omaa valintaa ainoana oikeana...Oli se sitten köyhäpöyräily tai hifistely.
El-Carpaso
07.08.2025, 13.10
Pätee myös teräs- ja titaanipyöriin.
No jos ihan rehellisiä ollaan niin mun mielestä on vaan hienoa, että pyöräilyä voi harrastaa monella tavalla. Siinä vaiheessa mennään snobbailuun, kun katsotaan muiden tapaa harrastaa nenänvartta pitkin tai muuten tuputetaan ja saarnataan sitä omaa valintaa ainoana oikeana...Oli se sitten köyhäpöyräily tai hifistely.
Ja vielä kaikki muiden ketjujen viestisi, joissa lapsimaisesti huudetaan spandexeista. Sori nyt, mutta todistusaineisto ei oikein täsmää tähän teikäläisen väitteeseen.
Haibikeilijä
07.08.2025, 13.17
Ja vielä kaikki muiden ketjujen viestisi, joissa lapsimaisesti huudetaan spandexeista. Sori nyt, mutta todistusaineisto ei oikein täsmää tähän teikäläisen väitteeseen.
Komppaan :-) Tai sitten katostaan nenävartta pitkin muita harrastuksia kuin pyöräilyä.... Minusta on psykologisesti erittäin tervettä ihimelle keskittyä omaan - eikä muiden tekemiseen. Vertaa omaa entistä itseään nykyiseen sen sijaan että vertaa itseään muihin.
Ei esimerksi vanhalla naisten Sardalla harrastaminen ole mitään snobbailua kuten ei ole Factorilla lenkkeilykään vaikka käyttäisi Lightweightejä lenkkikiekkoinaan.
p.s. Pyöräily on harrastuksista jaloin ja kaikki muut harrastukset sekä urheilulajit ovat takapuolesta.
Nyt tuli pakottava tarve kertoa: mulla on yksi vannejarrullinen pyörä, maaantiepyörä tarkemmin -ja siihen on jopa menneenä talvena hankittu uusi kiekkopari lähes loppuun ajettujen tilalle.
Oletuspyörässäni on Rigita Andra CSS (https://www.bikestation.fi/shop/bike_parts/rims/ryde_rim_andra_30.html), joten jarrupinta ei kulu. Valitettavasti CSS-vanteita ei valmisteta enää. Jarrukumeja (https://www.koolstop.eu/rim-brake-pads/inserts/v2-brake-insert/r16-v2-brake-insert-css-ks-v2css/) saisi ehkä vielä. Joskus 20 vuotta siirryin "palatelineisiin" kaikissa pyörissä jätteen vähentämiseksi.
kmruuska
08.08.2025, 11.06
^pitää, premissi on nääs sellainen, että teräs-, titaani- tai vannejarrupyörä on merkki snobiudesta.
Itse asiassa kaikki muut paitsi Canyon, Rose tai Cube on snobiutta. Mullapa onkin Cube!
Haibikeilijä
08.08.2025, 11.19
Mulla on Cube, Spessu, Merida ja Haibike. Mutta en ole snobi kun mulla on vanha Nishiki myuös. Vai tekeekö se nimeomaan musta snobin?
kmruuska
08.08.2025, 11.42
Mulla on Cube, Spessu, Merida ja Haibike. Mutta en ole snobi kun mulla on vanha Nishiki myuös. Vai tekeekö se nimeomaan musta snobin?
Jo Spessu riittää siihen. Pyörän pitää olla saksalainen massatuote ja auton Skoda tai Qashqai.
Jos vanhalla Nishikillä ajelu on jonkilaista poseerausta, niin sitten snob.
Oletuspyörässäni on Rigita Andra CSS (https://www.bikestation.fi/shop/bike_parts/rims/ryde_rim_andra_30.html), joten jarrupinta ei kulu. Valitettavasti CSS-vanteita ei valmisteta enää. Jarrukumeja (https://www.koolstop.eu/rim-brake-pads/inserts/v2-brake-insert/r16-v2-brake-insert-css-ks-v2css/) saisi ehkä vielä. Joskus 20 vuotta siirryin "palatelineisiin" kaikissa pyörissä jätteen vähentämiseksi.
OT: Hed julkaisi just alkuvuodesta uuden vannejarruvanteen (https://hedcycling.com/products/ardennes-ra-black-rim-brake?srsltid=AfmBOorYIl5hHnQsNC_kRtvFXZCeh6C3oJDq oBUGEvMTjdknMRKD0yco), jossa on uritettu moderni keraaminen pinta. Belgium Plussat on olleet varsin pitkäikäisiä ja erinomaisia jarrutuntumaltaan normi perusaluvanteisiin verrattuna, mutta silti elättelen vähän toivoa, että noita Ardennes Blackejä saisi irtovanteinakin jossain lähitulevaisuudessa. Parilla tutulla on DT:n Oxic-kiekkoja käytössä ja se vaikuttaa myös toimivalta konseptilta.
Vannejarruhifistely on varmaan ykkösluokan snobismia tosin.. :)
Haibikeilijä
08.08.2025, 14.19
Jos vanhalla Nishikillä ajelu on jonkilaista poseerausta, niin sitten snob.
Saattaa sillä ajelu näyttää ns. poseeraukselta (ainakin paluumatkalla) kun se on mun ns. "pubipyörä"
Haibikeilijä
08.08.2025, 14.20
Jo Spessu riittää siihen. Pyörän pitää olla saksalainen massatuote ja auton Skoda tai Qashqai.
No viimeistään autojen (baijerista joo) kanssa meikä on tuomittu alimpaan helvettiiin.....
^todellakin. Itsellä ollut nyt puoli vuotta vakituisessa ajossa all italian teräspyörä vannejarruilla. Halvempi kuin talouden lastenpyörät, mutta onhan siinä silti jotain snobahtavaa :D Jonkun mielestä olisi varmaan vielä snobimpaa jos kyseessä olisi 30v nopsa
Spessun stumpjumperia ei voi pitää snobina kun niitä näkee vähän joka paikassa. Sähköversioita vielä enemmän.
Islat ja earlyriderit on tietysti monen mielestä pahimman luokan snobbailua nekin.
OT: Hed julkaisi just alkuvuodesta uuden vannejarruvanteen (https://hedcycling.com/products/ardennes-ra-black-rim-brake?srsltid=AfmBOorYIl5hHnQsNC_kRtvFXZCeh6C3oJDq oBUGEvMTjdknMRKD0yco), jossa on uritettu moderni keraaminen pinta...
Aivan auttamattoman kapea i21 vanne, eihän tommoisella voi ajaa.
Snobbailu ei riipu fillarista, vaan oikein tukevalla ylimielisyydellä varustettu tyyppi snobbailee ihan millä fillarilla tahansa. Jollakin tavalla mielenkiintoinen ilmio.
^juuri tästähän siinä viimekädessä on kyse, snobi on "lite bättre"
-94 Basson kiekot on i13 :eek: Jotenkin oon selvinny :p
^ Moista snobbailun aihetta ei kannata jättää käyttämättä. S-Worksin voi moni tyossäkäyvä ostaa kaupasta, mutta -94 Basso on pari kertaluokkaa erikoisempi.
Pahoittelut offarin lässyttämisestä, koitan palata lähemmäs aihetta.
Sivustakatsoja
08.08.2025, 20.45
Oletuspyörässäni on Rigita Andra CSS (https://www.bikestation.fi/shop/bike_parts/rims/ryde_rim_andra_30.html), joten jarrupinta ei kulu. Valitettavasti CSS-vanteita ei valmisteta enää. Jarrukumeja (https://www.koolstop.eu/rim-brake-pads/inserts/v2-brake-insert/r16-v2-brake-insert-css-ks-v2css/) saisi ehkä vielä. Joskus 20 vuotta siirryin "palatelineisiin" kaikissa pyörissä jätteen vähentämiseksi.
Itse hankin ihan peruskiekot, kun ajoa ei ole kovin paljon. Oikeastaan maantiepyörän runko makasi varastossa kiihkeimpien gravel-vuosien ajan.
Aivan auttamattoman kapea i21 vanne, eihän tommoisella voi ajaa.
Snobbailu ei riipu fillarista, vaan oikein tukevalla ylimielisyydellä varustettu tyyppi snobbailee ihan millä fillarilla tahansa. Jollakin tavalla mielenkiintoinen ilmio.
Leveinä niitä muuten pidettiin (https://novemberbicycles.com/blogs/blog/rim-reviews-hed-belgium?srsltid=AfmBOopMw6beU5cpz4LJoZDSx22e3LyCsV 913CoRMwd4Mk6C0ZIBG-YT) silloin, kun alunpitäen ne kiekot kasasin eikä siitä ole miljoonia vuosia kuitenkaan. Kaiken lisäksi ne on aivan yhtä leveät vielä tänäkin päivänä ja aivan yhtä hyvät ajaa kuin olivat silloinkin :)
Mä olen jotenkin kuvitellut, että mua joku voisi melko helposti pitää vähän fillarisnobina Kingeineni, Pauleineni, Hedeineni, Maappeineni, PSN:neni ja District Visioneineni ym. mutta ehkä pelkät ulkoiset tunnusmerkit ei sitten riitäkään siihen.
^ Moista snobbailun aihetta ei kannata jättää käyttämättä. S-Worksin voi moni tyossäkäyvä ostaa kaupasta, mutta -94 Basso on pari kertaluokkaa erikoisempi.
Tässä muuten onkin mielenkiintoinen pointti; millainen itseasiassa on ”hieno pyörä”?
S-Worksin voi tosiaan suunnilleen kuka tahansa keskituloinen normaalin varallisuuden omaava henkilö ajaa kaupasta kotiin, jos sellaiseen haluaa rahansa laittaa kiinni. Ehkä oikeasti hieno pyörä onkin se ruoska, jossa näkyy koettujen seikkailujen tai koluttujen kisojen jäljet ja kymmenien tuhansien kilsojen aikana muotoonsa asettuneet omistajansa näköiset speksit, jotka ei aina ole täydellisen yhteensoituvia, värikoodattuja ja muutenkaan kuratoituja. Sellaista ei saa kuka vaan kaupasta ja sellaisen saadakseen pitää jo nähdä aika paljonkin vaivaa. Ehkä se ruoskasnobbailu on siinä mielessä ihan vähän perusteltuakin? Tai ainakin perustellumpaa kuin S-Works-snobbailu.
Oma vähäinen kommenttini aiheeseen on, että en ymmärrä miten polkupyörä olisi joku snobbailu tai status esine. Suomalaisista ylivoimainen valtaosa saa palkkaa tai kohtuullista eläkettä ja jos sellainen ihminen sattuu pyöristä tykkäämään, niin ihan varmasti pystyy sellaisen heti tai pienellä säästämisellä hommaamaan, myös kalliimmasta päästä. Jos joku ajaa vaikka 15000 euron pyörällä niin ei minulle ainakaan tule siitä ajatusta, että täytyypä olla rikas ihminen.
Jonku E-mersun tai 500 bemarinkin saa vähän käytettynä semmoiseen hintaan, etten sellaistakaan ihmistä pitäisi minään autosnobina tai status-esineen omistajana.
^mutta katsos kun suomalaisen ajatusmaailman mukaa käytetty 20k saksalainen auto on munanjatke ja ökyilyä mutta 35k Corolla, Octavia jne. ovat vaan autoja.
Autolainassa tai rahoituksessa auto toimii vakuutena, en usko että kallista fillaria saa yhtä helpolla. Jos itse laittaisin 15k tiskiin niin ottaisin ennemmin 3 kpl 5k pyöriä kun sillä maantietykillä ei täällä ympäri vuoden pärjää ja olisi ankea ajaa talvi jollain markettimaasturilla.
kompaan kyllä frp, ajatusta. ehkä 15 v ajettua ja paljon, enkä juuri snobbailijoihin ole törmännyt. toisilla on enempi rahaa, tai ne käyttää isomman osan tuloistaan, jollain filo ja kledjut aina tiptop, jollain ei. mun näkemyksen mukaan enempi hlökohtainen mieltymys -ei halu snobbailla. mut noin yleisesti kyllä porukka haluaa parempaa välinettä kuin oikeasti harrastus ja oma taso tarkoittaisi. no sama autoissa - mitä tekee suomessa yli 200km/h vauhdeilla. mutta jos aikuinen hlö tykkää harrastaa ja pitää kunnostaan hyvää huolta filolla, niin kyllä se on oikeutettu ajamaan vaikka silla 15t colnagolla kunhan lapset on hoidettu kunnialla. voi sen rahan huonomminkin käyttää.
Oma vähäinen kommenttini aiheeseen on, että en ymmärrä miten polkupyörä olisi joku snobbailu tai status esine.
Petän heti lupaukseni. Status on usein/yleensä riippuvainen viiteryhmästä. Jollekin uusi golf driveri voi olla status esine hänen ryhmässään, mutta lauantain porukkalenkillä se ei ole status esine, ehkä ei edes mainittavan arvoinen puheenaihe. Polkupyorä, kallis tai harvinainenkaan, ei puolestaan ole kummoinen status esine Ruskeasannan Shellin parkkiksella lauantai-iltana (ei varmaan muulloinkaan). Jossain talonvaltaaja tms. porukoissa statusta ponkitetään ihan eri asioilla kuin jossain verkostomarkkinointipiireissä. Ihminen tuppaa olemaan sellainen elukka, että status on melko tärkeä vaikkei sitä itselleen haluaisi myontääkään.
Itse hankin ihan peruskiekot, kun ajoa ei ole kovin paljon. Oikeastaan maantiepyörän runko makasi varastossa kiihkeimpien gravel-vuosien ajan.
Yksi tai kaksi vannetta olen saanut halkeamaan jarrupinnan kuluttua liikaa. Onneksi se tapahtui rengasta pumpattaessa eikä ajon aikana. On aika kylmää kyytiä, kun pyörästä menee ohjattavuus vaikkapa alamäessä.
El-Carpaso
10.08.2025, 15.37
Mä olen jotenkin kuvitellut, että mua joku voisi melko helposti pitää vähän fillarisnobina Kingeineni, Pauleineni, Hedeineni, Maappeineni, PSN:neni ja District Visioneineni ym. mutta ehkä pelkät ulkoiset tunnusmerkit ei sitten riitäkään siihen.
Vähän aiheen vierestä, mutta:
Nuo mainitut komponentit ovat omien markkinasegmenttiensä parhaimmistoa (vaatteisiin en ota kantaa, kun se on vähän vaikeammin mitattava alue). Mun kysymys on, miksi? Eikä tarkoitus ole kysyä mitenkään hyökkäävästi tai kyseenalaistaen, vaan lähinnä kiinnostaa se arvotus, miten päätyy esim Kingin ohjainlaakeriin cane creeking sijaan.
Esim. itse en koskaan osta mitään "parasta". Pysähdyn aina, kun tietty laatutaso on saavutettu oli se sitten pyöräkomponentit, vaatteet, keittiövälineet tai soittimet. Mutta en myöskään koskaan osta laadutonta paskaa. Toimivuus on korkea prioriteetti.
Andy Warhol sanoi joskus että Coca-Colassa on hienoa se ettei rahalla voi ostaa yhtään parempaa Coca-Colaa kuin mitä muutkin juovat.
Itse ajattelen tai joudun ajattelemaan, ettei hienommalla tai kalliimmalla pyörällä ajettu sadan kilometrin lenkki voi olla kokemuksellisesti yhtään parempi kuin minkä itse omallani ajoin. Luultavasti olen siinä väärässä, mutta se ei haittaa, kun en sitä todeksi hyväksy.
Stenun tapauksessa arvelen olevan kyseessä sen, että hän näkee eli katsoo ymmärtävänsä ja kokevansa merkityksellisen eron parhaan ja toiseksi parhaan välillä - ja kun toiseksi parhaan hankintaakaan ei oikeastaan voi perustella hinnalla, niin miksi ei hankkia se paras?
Snobiksi stenun tekisi se että hän todella pitäisi itseään parempana kuin muut siksi että hän on osannut valita parhaan. Tai se että hän uskoisi että hänen pitää hankkia paras (tai olla kokonaan ajamatta), koska hän on parempi kuin muut.
Kyllähän Kingin ohjainlaakeri hommataan sen merkin takia. Ei siksi, että se vaikuttaisi ajamiseen tai muuhunkaan mitään vrt. mainitun Cane Creekin laakerit. Näyttää hienolta ja tulee respektiä skenessä kun on King.
Marsusram
10.08.2025, 23.25
^Aiemmin Kingin ohjainlaakeri oli laadun tae, muihin verrattuna omaa luokkaansa. Silloin osoitti vain että pyörän kasaaja satsasi huoltovapaaseen laakeriin. Nykyisin muiltakin löytyy hyvin rakennettuja malleja, mutta halvimmat on syytä jättää kauppaan.
Ajamiskokemukseen vaikuttaa jos laakeri kolisee tai rahisee.
Vähän aiheen vierestä, mutta:
Nuo mainitut komponentit ovat omien markkinasegmenttiensä parhaimmistoa (vaatteisiin en ota kantaa, kun se on vähän vaikeammin mitattava alue). Mun kysymys on, miksi? Eikä tarkoitus ole kysyä mitenkään hyökkäävästi tai kyseenalaistaen, vaan lähinnä kiinnostaa se arvotus, miten päätyy esim Kingin ohjainlaakeriin cane creeking sijaan.
Esim. itse en koskaan osta mitään "parasta". Pysähdyn aina, kun tietty laatutaso on saavutettu oli se sitten pyöräkomponentit, vaatteet, keittiövälineet tai soittimet. Mutta en myöskään koskaan osta laadutonta paskaa. Toimivuus on korkea prioriteetti.
Ihan hyvä kysymys ja mahdoton antaa lyhyttä vastausta.
Muistaakseni se meni niin, että 2011, kun mä ostin sen Crosshairs-rungon, niin siinä tuli Kingin ohjainlaakeri mukana. Sitten, kun se runko ruostu puhki, lähti Kongalle korjattavaksi ja laitoin rosteri-Gravan tilaukseen, niin halusin siitä mahdollisimman huolettoman pyörän. Gunnarilla olin ajanut kaikemaailman vpxc:t ja muta-helcx:t ja myös työmatkat ympäri vuoden ja ohjainlaakerille ei ollut koskaan tarvinnut mitään, vaikka runko ympäriltä lahos, joten se oli helppo valinta myös Gravaan varsinkin, kun hintaero ei kuitenkaan siihen aikaan ollut kuin kymmeniä euroja.
Gravaan halusin sitten myös Kingin navat ja se oli isompi investointi, mutta laskin, että jos ajan niillä esim. kymmenen vuotta ja DT 240:een - tai vaikka DT350:een - jakaa vuosilla, niin sekin on ihan sama. Nekään eivät olleet siihen aikaan niin kalliita kuin tänä päivänä. Jos myisin ne nyt käytettyinä, niin tuurilla niistä vois saada sen, mitä maksoin uutena silloin.
Sitten jossain vaiheessa sen jälkeen, kun Crosshairs oli palautunut korjattuna Kongalta, ostin ebaystä käytetyt Kingin navoilla olevat kiekot myös siihen lähes nauruhalvalla. Se oli sellaista aikaa, kun kaikki vaihtoi cx- ja maantiepyöriään levarillisiin ja hyviä vähän käytettyjä vannejarrukiekkoja oli myytävänä paljon, kun jengi hankkiutui pyörän vaihdon yhteydessä eroon myös kaikista kiekoistaan.
Gravalla on ens kuussa ikää 8 vuotta. Ohjainlaakeriin en ole sinä aikana koskenut. Napoihin olen pari kertaa lisännyt rasvaa laakereihin ja ne pyörii vielä alkuperäisillä laakereilla ja vaparilla. Esim. sitä gravelkiekkolangassa käynnissä olevaa Zipp-saagaa lukiessa ei harmita yhtään, että tuli aikoinaan rahat laitettua Kingeihin. Uskoisin myös, että sitten kun tarve tulee, niin niihin saa varaosia vielä vuosienkin päästä.
Lisäksi kai siinä on vähän joku arvomaailmallinenkin valinta taustalla. Kun on itse pienyrittäjä, niin on kivempi laittaa rahojaan kiertoon kasvolliseen yritykseen kuin jonkun sijoitusfirman omistamaan konserniin silloin, kun se on järkevästi mahdollista. Joskin Cane Creek taitaisi myös olla ihan hyvä vaihtoehto siinä mielessä. Toisekseen mun tapa kuluttaa monia muitakin asioita on ”hyvää ja harvemmin” -tyyppinen ja samaa ajatusmaailmaa myyn työkseni.
En kyllä voi kieltää sitäkään, että olihan ne navat makeet silloin, kun ne sain, mutta se makeus häviää ja nopeasti nekin oli vaan navat muiden joukossa. Varsinkin tänä päivänä, kun puolentoista tonnin kuitukiekot ym. on enemmän standardi kuin jotain erikoista, niin ei vanhoissa Kingi-navallisissakaan kiekoissa ole mitään ihmeellistä mun silmissä. Hyvät luottokamppeet lähinnä.
Mua puolestani kiinnostaa, että millä määrittelet sen laatutason, johon pysähdyt ja miksi päädyt juuri sille tasolle?
Ajamiskokemukseen vaikuttaa jos laakeri kolisee tai rahisee.
Ja millään muulla kuin Kingillä ei tähän päästä että ei kolise tai rahise?
Mulla on esim. fätissä ja jolla on ajettu syksyn kurakelit ja talvet jne. CaneCreekin 40-sarjalainen eikä se mitään rahise ja kolise. Tarkistanut olen kun olen muistanut ja smoothi on ollut aina. Fillari täyttää 10v tammikuussa. Noita saa kolme yhden Kingin hinnalla.
Ja millään muulla kuin Kingillä ei tähän päästä että ei kolise tai rahise?
Mulla on esim. fätissä ja jolla on ajettu syksyn kurakelit ja talvet jne. CaneCreekin 40-sarjalainen eikä se mitään rahise ja kolise. Tarkistanut olen kun olen muistanut ja smoothi on ollut aina. Fillari täyttää 10v tammikuussa. Noita saa kolme yhden Kingin hinnalla.
Huono lainaus, siinä alkuperäisessä viestissä mainittiin että aikaisemmin King oli laadun tae. Aikaväli tässä on pidempi kuin 10v ja nykyään noiden (semi) integroitujen kanssa erot on kaventuneet lähes olemattomiksi.
Voisin vielä lisätä, että mulle esim. Chris King edustaa jotain sellaista harvinaistuvaa yrityskulttuuria, jossa toiminnan ydin on siinä, että asiat tehdään niin hyvin kuin osataan - ei se, että ne tehdään niin kannattavasti kuin osataan. Mulla ei ole Kingin uudempien standardien ohjauslaakereista kokemuksia ja Stiggyssä taitaa olla juurikin tuollainen Cane Creek 40, mutta King kuitenkin tekee edelleen myös laakerit itse ja nykyäänhän Kingillä on myös se elinikäinen takuu, joten kai sillä hintaerolla jotain ekstraa saa edelleenkin. Cane Creekillä on myös elinikäinen takuu niissä 110-lakruissa ja niitä ei saa kolmea Kingin hinnalla.
Sivustakatsoja
11.08.2025, 09.22
Jos ohjainlaakeri on nykytyyliin integroitu ja jos lisäksi haarukka on kuitua ja alakooli integroitu, niin laakerin valmistajalla alkaa olla vähemmän merkitystä, koska rakenne on sellaisenaan jo huono.
Tilanne on jo parempi, jos alakoolin saa naputella paikalleen, niin tiivistys voidaan toteuttaa tapaan Cane Creek. Sitten kun koko laakeri tarpeineen prässätään runkoon, niin kunhan runko on valmisteltu hyvin, niin laakerilla on loistavat mahdollisuudet kestää pitkään -homma on kiinni headsetin valmistajan kyvyistä.
Sama koskee keskiötä: prässätyt ovat rungon valmistajan toleranssien armoilla.
Mutta jos ohjainlaakeri kolisee, niin asennuksessa tai rungossa on jotakin vikaa.
Huono lainaus,
Kannattaa lukea ajatuksella se viesti mihin tuo lainattu viesti oli vastaus.
Nyt jos palataan hieman takaisin ketjun alkupäähän, niin mun mielestä on lopulta vaan mukavaa kun ihmisillä on hienoja pyöriä :) Oli ne sitten hyvin pidettyjä vanhuksia, titaanipyöriä kingin laakereilla, tai vaikka yksi päivä kun kävin kirjastossa ja oman pyörän viereen oli joku parkkeerannut kameleonttivärisen Asperon (sähkövaihteilla ja kuitukiekoilla) joka kiilteli auringossa :cool:
Uskoisin, että laakeriasioissa on kuitenkin merkitystä myös sillä, että miten, mistä materiaalista ja millaisin toleranssein laakerit on valmistettu. Lisäksi kai sekin vaikuttaa odotettavissa olevan käyttöikään, että ainakin noi kaikki vanhempien standardien Kingin ohjainlaakereiden ja napojen laakerit on alusta pitäen suunniteltu huollettaviksi (https://chrisking.com/blogs/news/how-to-service-chris-king-bearings?srsltid=AfmBOooMojsF6V9y9pEjXz7lEJZCNd1SC n5HcP6RzMUqd6lzFcXXlxkq). Niissä on se metallinen ”snap ring” ja uudelleenkäytettävä tiiviste (jonka voi myös tarvittaessa myös uusia). Voi verrata vaikka Cane Creekin 110-laakeriin (https://foxcomp.fi/cane-creek-110-irtolaakeri-41mm-2kpl).
Mun on jotenkin helppo perustella "parasta mitä rahalla saa -ostoksia" sellaisiin juttuihin, jotka miellän ikuisiksi (Tubuksen/Nitton tarakkaa, toisen Kingin pullotelinettä), mut kulutusosissa hankkii sitten vaan riittävän hyvää. Ohjainlaakerit mulla taitaa olla kaikissa pyörissä jotkut ensiasennus-FSA:t, niin hyvin saattaisin hankkia vaan samanlaiset tilalle. Jos pitäis saada toisen väriset, niin sitten joutuis ehkä loikkaamaan kaikki muut merkit yli suoraan Kingeihin, kun ne muut on kumminkin rumia tai logot on liian näkyvät.
El-Carpaso
11.08.2025, 14.03
Mua puolestani kiinnostaa, että millä määrittelet sen laatutason, johon pysähdyt ja miksi päädyt juuri sille tasolle?
Mä tiesin teikäläisen tavasta keskustella, että sulta tulisi hyvä vastaus, mutta nyt tuli niin hyvä, että aloin pohtimaan omia arvojani. Mulla esim Kingin napojen kanssa esteenä on aina ollut hinta, mutta onhan ne nyt aivan järkyttävän laadukkaita ja niissä on hyvää teknologiaa sisällä.
Meinasin kirjoittaa pitkästi, miksi suosin DT Swissiä tai metallirunkoja, mutta ei sellaista romaania jaksa kukaan lukea. Tiivistäen mulla pyörien huolto ja rakentaminen on välillä isompi osa harrastusta kuin ajaminen. Esim. läskissä on shimanon kahvat ja maguran jarrusatulat, koska se oli hauska projekti ja lopputulos on lähes trickstuff-tasoa jarrutehoissa. Retkipyörässä on XT ja GRX takavaihtajista koottu frankenstein-vaihtaja koska halusin retkivälitykset ja hydrauliset jarrut. Kiekot rakennan itse.
Mä siis käytän paljon aikaa eri osien tutkimiseen ja teknisen dokumentaation selaamiseen. Nykyisin löytyy myös tosi hyviä youtube-kanavia, joiden fokus on pyörien ja osien valmistus- ja suunnittelupuolella. Niistä saa hyvää dataa esim. eri napavalmistajien toleransseista ja tavoista toteuttaa laakerien preload.
Mutta siis pointti: näillä eväillä olen hakenut sen tason, joilla saan mielestäni parhaan hinta/laadun nimenomaan kestävyyden ja huoltovarmuuden suhteen. Maksamalla lisää saattaisin saada ehkä hiukan lisää kestävyyttä, mutta todennäköisesti en. Paino tippuisi varmasti, mutta se on mulle toissijaista (mutta ei aina täysin merkityksetöntä).
Mutta kuten mainitsin edellä, nämä arvotukset voi ehkä muuttua. Jos vaimon retkipyörän jarruista jossain välissä aika jättää, saatan hankkia tilalle Paulit.
Ja on mullakin joitain täysin fiilispohjaisia hassutuksia. Maantiepyöräksi olisi löytynyt parempia ja halvempia pyöriä, mutta sen oli pakko olla Bianchi. Ihan jäätävän ylihintainenhan se oli ja pressfit-keskiö, mutta en jotenkin pysty kuvittelemaan muuta kuin Bianchia maantiepyöräksi. Ehkä joku toinen italialainen kelpaisi...
Että semmosta ajatuksenvirtaa
Juuri tämänlaista keskustelua tarvitaan enemmän foorumille. Kiitos El-Carpaso ja Stenu.
Mä otin Hopen ohjainlaakerin kun sitä rungon mukana tarjottiin ja hintaero Kingiin oli muistaakseni melkoinen. Ehkä King olisi ollut esteettisesti vähän nätimpi.
Navoissa olen mennyt DT350-linjalla, sillä mielestäni siinä on hyvä hinnan ja laadun suhde suhteessa omaan budjettiini. Ongelmatonta menoa onkin ollut. Pari kertaa olen avannut takanavan, puhdistanut ratchet-kiekot ja laittanut uudet rasvat. Ajettu about 15 000 km. Etunavaksi valikoitui tosin 350-navan huonon saatavuuden vuoksi Mavicin napa, mutta edessä se nyt on melko sama mitä siellä pyörii.
Pohdin myös huollettavuutta kun speksasin tuota pyörää. Halusin teräsrungon, kierteellisen keskiön eli BSA tai T47, ulkoiset vaijeriviennit ja kiekot j-pinnoilla sekä ulkoisillä nippeleillä. Tämän jälkeen olen vielä vaihtanut sähkövaihteista mekaanisiin. 11-vauhtinen Shimano on niin tuttu että sen säätää kohilleen ja jarrut ilmaa vaikka silmät ummessa.
Runkohan oli kallis, mutta toisaalta, jos ajan sillä 10 vuotta niin aika se ja sama maksaako se 1500 vai 2000 euroa. Lisäksi halusin hemmotella itseäni 40-v syntymäpäivälahjalla.
En tiedä keskustelun tasosta, mutta eikö edelleen mennä henkilökohtaisiin mieltymyksiin? Perustelee ne sitten millä hyvänsä.
Mä hankin sellaisen pyörän ja/tai komponentit, mitkä koen itseäni miellyttäväksi ja jotka haluan omistaa. Koskaan en ole hankkinut Chris Kingin ohjainlaakeria tai Hopen jarruja. Ne ei vaan kiinnosta minua ja joku Cane Creek/Shimano hoitaa hommansa eleettömästi. Se ei toki tarkoita sitä, etteikö joidenkin xtr-jarrujen hinnalla saisi jotain toista enemmän rispekstiä keräävää. Mutta se ei ole mulla se ohjaava tekijä. Enemmän ehkä huollettavuus ja se, että samat tai saman valmistajan komponentit on useammassa pyörässä, kun noita itse kasailee ja huoltaa.
Niin kauan kun omillaan ostelee, niin eipä näistä ole vastuuvelvollinen kuin itselleen ja ehkä vaimolle.
El-Carpaso
11.08.2025, 18.59
Jotta tuosta meikän viestistä ei muuten saisi sitä kuvaa, että olen mekaanisesti pätevä ja siksi tiedän muita paremmin (sitä en tarkoittanut), niin yksi olennainen seikka unohtui mainita.
Mä olen fillaroinut 18v eteenpäin opiskeluiden läpi rahoittaen harrastuksen 100% itse. Tuon taustan myötä mulla on edelleen vahvasti läsnä hinnan painottaminen hinta/laatu-ajattelussa. Siitä toisaalta on myös kehittynyt mainitsemani speksien vertailu, että ostettavat komponentit on varmasti mahdollisimman luotettavia. Eli vaikka Kingin ohjauslaakeri on varmasti pitkäikäisempi kuin cane creek, niin ei vaan vielä ole pystynyt, vaikka budjetti nykyisin antaisikin myöten.
Meinasin kirjoittaa saman noista navoista kuin kaakku.
DT350 on todettu riittäväksi tasoksi. 240 ei tarjoa mitään oleellista lisää, vaikka minulla sellaisiakin on ajossa, kun ”halvalla” sai. En ole havainnut eroja.
Maasturiin investoin kyllä Hellbenderin ohjainlaakeriksi. Luultavasti kestää pidempään kuin pyörä kokonaisuudessaan. Oli se silti reilusti sitä Kingiä halvempi…
Napojen osalta mulla on ehdottomana kriteerinä konelaakerit. Kaikki muu on neuvoteltavissa. Suurin osa on i9:iä, sitten on kahdet Crankbrothersin kiekot, joissa lienee heidän omat tai jotkut oem-viritykset. Maantiepyörässä DT Swissit. Nii-joo, titsku-hei heissä Hopen navat…
Sivustakatsoja
12.08.2025, 09.14
Uskoisin, että laakeriasioissa on kuitenkin merkitystä myös sillä, että miten, mistä materiaalista ja millaisin toleranssein laakerit on valmistettu. Lisäksi kai sekin vaikuttaa odotettavissa olevan käyttöikään, että ainakin noi kaikki vanhempien standardien Kingin ohjainlaakereiden ja napojen laakerit on alusta pitäen suunniteltu huollettaviksi (https://chrisking.com/blogs/news/how-to-service-chris-king-bearings?srsltid=AfmBOooMojsF6V9y9pEjXz7lEJZCNd1SC n5HcP6RzMUqd6lzFcXXlxkq). Niissä on se metallinen ”snap ring” ja uudelleenkäytettävä tiiviste (jonka voi myös tarvittaessa myös uusia). Voi verrata vaikka Cane Creekin 110-laakeriin (https://foxcomp.fi/cane-creek-110-irtolaakeri-41mm-2kpl).
Ohjainlaakerin huollettavuuden etu on vähän riippuvainen millaisessa pyörässä laakeri on: hydrauliset jarrut ja jarruletku reititetty läpi haarukan jalan, niin epäilen harvemman mekaanikon innostuvan kovin tiheästi laakeria huoltavan.
Petän heti lupaukseni. Status on usein/yleensä riippuvainen viiteryhmästä. Jollekin uusi golf driveri voi olla status esine hänen ryhmässään, mutta lauantain porukkalenkillä se ei ole status esine, ehkä ei edes mainittavan arvoinen puheenaihe. Polkupyorä, kallis tai harvinainenkaan, ei puolestaan ole kummoinen status esine Ruskeasannan Shellin parkkiksella lauantai-iltana (ei varmaan muulloinkaan). Jossain talonvaltaaja tms. porukoissa statusta ponkitetään ihan eri asioilla kuin jossain verkostomarkkinointipiireissä. Ihminen tuppaa olemaan sellainen elukka, että status on melko tärkeä vaikkei sitä itselleen haluaisi myontääkään.
Tässä on hyvin perusteltu statuksen merkitystä meille kuin muillekin harrastelijoille
^jep. Tuo oli hyvä kirjoitus. Mulla on kaveri joka harrastaa kelloja. Joka kerta, kun nähdään, on ranteessa eri laite hintahaarukassa 20-40k€. Hymistelen jotain kohteliasta, mutta mulle nuo merkitsevät yhtä paljon kuin kuutiometrin titaanimöhkäleestä koneistettu polkupyörän kampi hänelle.
Sivustakatsoja
12.08.2025, 10.08
Mulla on yhdet, tai ehkä kahdet, keskiölaakerikupit, joihin voi vaihtaa pelkät laakerit ja tämä ominaisuus oli silloin myyntimiehen puheissa etu. Mulla on myös hyllyssä uusia sopivia laakereita, kuten ovat nämä kupitkin -odottamassa jotakin.
Shimanon omat hyvin tiivistetyt kestävät paremmin vettä ja kuraa, eivätkä ole kalliita. Pyörivät toki vähän nihkeämmin.
Kuinka usein te joudutte noita keskiö- tai ohjainlaakereita vaihtamaan? Mä en ole vaihtanut kertaakaan yhteenkään mun pyöristä. Tosin en kyllä,pesekään mun pyöriä kuin ehkä kerta vuoteen, jos silloinkaan. Sateessa ajan, jos sattuu satamaan, mutta en ehdoin tahdoin lähde sateeseen lenkille. Joku työmatkalaite on sitten asia erikseen.
Ohiampuja
12.08.2025, 10.39
Voisin vielä lisätä, että mulle esim. Chris King edustaa jotain sellaista harvinaistuvaa yrityskulttuuria, jossa toiminnan ydin on siinä, että asiat tehdään niin hyvin kuin osataan - ei se, että ne tehdään niin kannattavasti kuin osataan.
Tämä oli hienosti sanottu. Tuota arvostan itsekin.
Mutta siis toinen toistaan hienommat polkupyörät. Kun sitä pysähtyy miettimään, niin itse pidän hienona sellaisia pyöriä joissa näkyy kasaajan oma räätälöinti. Toki jos jossain on joku pro-tason maastopyörä niin kyllähän minä sitä katsomaan jään. Mutta silti sellaiset itse kasatut, persoonalliset jutut on minusta hienompia. :)
Ohiampuja
12.08.2025, 10.40
Kuinka usein te joudutte noita keskiö- tai ohjainlaakereita vaihtamaan? Mä en ole vaihtanut kertaakaan yhteenkään mun pyöristä.
Onko sulla PressFit keskiöitä? :)
Onko sulla PressFit keskiöitä? :)
On. Valitettavasti nykyisessä maantiepyörässä, mutta myös molemmissa läskeissä. Beargreasella on ajettu vajaa kymppitonni sen jälkeen, kun sen kasasin fillaritorilta ostettuun runkoon, eli todelliset kilometrit ei ole tiedossa. Kerran vuoteen otan kammet irti, kokeilen että laakerit pyörivät tasaisesti ja laitan ulkopintoihin vaseliinia kosteuden varalta. Noin on menty jokunen vuosi.
Kuinka usein te joudutte noita keskiö- tai ohjainlaakereita vaihtamaan? Mä en ole vaihtanut kertaakaan yhteenkään mun pyöristä. Tosin en kyllä,pesekään mun pyöriä kuin ehkä kerta vuoteen, jos silloinkaan. Sateessa ajan, jos sattuu satamaan, mutta en ehdoin tahdoin lähde sateeseen lenkille. Joku työmatkalaite on sitten asia erikseen.
Sramin GXP:n joudun vaihtamaan vähintään kerta vuoteen niillä kilsoilla, mitä mulle tulee rosteri-Lutteroon vuodessa (6-7k). Samoin SSCX:ssä, vaikka siihen tulee kilsoja vähemmän, mutta mutaiset cx-kisat syö fillaria aika tehokkaasti.
Eihän se kierteellisen laakerin vaihtaminen ole iso homma ja Sramin laakerit ei maksakaan juuri mitään, mutta silti se vaihtorumba ärsyttää periaatteellisella tasolla. Hommasin nyt C-Bearin laakerin cx-tiivisteillä. Tuskin se hintaeronsa verran enempää kestää, mutta jos kestäisi edes jonkun verran pitempään, niin olisin tyytyväinen.
Ohjainlaakerin huollettavuuden etu on vähän riippuvainen millaisessa pyörässä laakeri on: hydrauliset jarrut ja jarruletku reititetty läpi haarukan jalan, niin epäilen harvemman mekaanikon innostuvan kovin tiheästi laakeria huoltavan.
Totta, siinä joutuu jo runko-/pyörävalintoja miettiessä preferoimaan huollettavuuden ja muiden asioiden välillä.
Sellainenkin pointti, että mulla ainakin vaikuttaa myös se, että millaiseen pyörään niitä pulikoita ruuvailee. Vaikka esimerkiksi Shimanon 105 on varmasti useimpaan käyttöön ”riittävän hyvä” setti, niin onhan sellaiset jossain Colnagossa tai Pinarellossa vähän meh. Custom-teräsrunkoon mun mielestä vähän niinkuin kuuluu Kingit, onpa se sitten snobbailua tai ei. Stigmatassa jotkut riittävän hyvät toimii erinomaisesti. Sitten on joitain poikkeuksia, kuten vaikkapa Surlyn Steamroller, joka kyllä huutaisi ehdottomasti Kingin laakeria, vaikka mun Rollerissa Orbit X olikin.
Fillarijeti
12.08.2025, 11.43
Molemmissa pyörissä, joilla on ajettu 26-28 vuoden aikana kuusinumeroinen kilometrimäärä, on ilmeisesti jonkinlainen ohjainlaakeri. Pitäisikö niille tehdä jotakin? Vai olisiko se vain snobbailua? Mitään oireita ei kummassakaan ole.
Samoin SSCX:ssä, vaikka siihen tulee kilsoja vähemmän, mutta mutaiset cx-kisat syö fillaria aika tehokkaasti.
Se on selvä, että olosuhteet ratkaisevat. Ja kisat on ajettava silloin kun ne ovat, eikä silloin kun aurinko paistaa.
Mutta noin yleisesti noihin laakereihin ja niiden kestoihin. Jotenkin tällaista vanhan koulukunnan ukkoa häiritsee noiden pyörien jatkuva peseminen. Ymmärrän, jos pyörää joutuu säilyttämään asuintiloissa tai kuljettamaan niiden läpi, tai kuskaa autossa sisällä. Mutta noin muuten en kyllä pesemiselle löydä hirveästi tarvetta. Jälleen joku mutakuopassa ajettu lenkki tai kisa on eri asia, mutta joku metsäpolulla rymistely ei fillaria paljon likaa. Harjailen neulaset ja kuntan pois kun se on kuivunut. Ohjainlaakeria suojaa pieni lokasuojan lirpake.
Mutta toki jokainen tekee niin kuin haluaa.
Sivustakatsoja
12.08.2025, 12.11
Sellainenkin pointti, että mulla ainakin vaikuttaa myös se, että millaiseen pyörään niitä pulikoita ruuvailee. Vaikka esimerkiksi Shimanon 105 on varmasti useimpaan käyttöön ”riittävän hyvä” setti, niin onhan sellaiset jossain Colnagossa tai Pinarellossa vähän meh. Custom-teräsrunkoon mun mielestä vähän niinkuin kuuluu Kingit, onpa se sitten snobbailua tai ei. Stigmatassa jotkut riittävän hyvät toimii erinomaisesti. Sitten on joitain poikkeuksia, kuten vaikkapa Surlyn Steamroller, joka kyllä huutaisi ehdottomasti Kingin laakeria, vaikka mun Rollerissa Orbit X olikin.
(lihavointi lainaajan)
Täytyy myöntää että jos mulla olisi kallis teräsrunko ja siinä ulkoiset laakerikupit, niin ne olisivat Kingit.
Se on selvä, että olosuhteet ratkaisevat. Ja kisat on ajettava silloin kun ne ovat, eikä silloin kun aurinko paistaa.
Mutta noin yleisesti noihin laakereihin ja niiden kestoihin. Jotenkin tällaista vanhan koulukunnan ukkoa häiritsee noiden pyörien jatkuva peseminen. Ymmärrän, jos pyörää joutuu säilyttämään asuintiloissa tai kuljettamaan niiden läpi, tai kuskaa autossa sisällä. Mutta noin muuten en kyllä pesemiselle löydä hirveästi tarvetta. Jälleen joku mutakuopassa ajettu lenkki tai kisa on eri asia, mutta joku metsäpolulla rymistely ei fillaria paljon likaa. Harjailen neulaset ja kuntan pois kun se on kuivunut. Ohjainlaakeria suojaa pieni lokasuojan lirpake.
Mutta toki jokainen tekee niin kuin haluaa.
Pestäänhän niitä autojakin vaikka se vaikuttaa vielä vähemmän toimintaan..
Vakavammin puhuen niin tuossa kun tuo munamankeli lepää olohuoneessa niin onhan sitä siistimpi katsella kun se on siisti (lue miten haluat).
Kaikki huoltotoimenpiteet ovat mukavampia suorittaa kun huoltokohde on puhdas, ei koske ainoastaan pyöriä. Osittan uskon että kyse on myös psykologiasta, kun sen pyörän merkitys itselle on tavanomaista suurempi niin tämä asenne heijastuu myös huolenpitoon. Joku voi löytää muita fiksumpia syitä pestä tai olla pesemättä, loppujen lopuksi kyseessä on henkilökohtainen valinta, eikä oikein/väärin vastakkainasettelu.
Kuinka usein te joudutte noita keskiö- tai ohjainlaakereita vaihtamaan? Mä en ole vaihtanut kertaakaan yhteenkään mun pyöristä. Tosin en kyllä,pesekään mun pyöriä kuin ehkä kerta vuoteen, jos silloinkaan. Sateessa ajan, jos sattuu satamaan, mutta en ehdoin tahdoin lähde sateeseen lenkille. Joku työmatkalaite on sitten asia erikseen.
Oma työmatka/asiointi sähkis kovalla käytöllä. Ajoa noin 4500 km ympäri vuoden, mukaan lukien pääkaupunkiseudun suolasohjot. Pesut aika harvoin.
Aiemmin jouduin Cane Creek 40-sarjan alemman BAA1132 ohjainlaakerin aika tiheään vaihtamaan, jotain kerran vuoteen. Nyt on mennyt vajaa vuosi, kun laitoin Cane Creek Hellbender BAA1055 ohjainlaakerin. Maksaa jotain 2,5 kertaa tuohon 40-sarjaan verrattuna, mutta toivottavasti nyt muutaman vuoden tätä rääkkiä kestäisi. Viime talvi oli poikkeuksellisen vaikea ja voimansiirto oli keväällä aivan loppu, vaikka kilometrejä ei niin hirveän paljon talvella tullut. Hellbender kesti tämänkin
Sramin GXP:n joudun vaihtamaan vähintään kerta vuoteen niillä kilsoilla, mitä mulle...
Niitä tosiaan menee kuin leipää. Stronglightin keskiö kesti kauan, pitääkin excelistä tarkistaa kilsat, mutta muistaakseni toissa(!) keväänä sen vaihdoin. Nyt ennen kesäreissua oli sekin loppu ja Sramia tilalle kun sellainen oli hyllyssä. Kestääköhän talveen asti. Gravelin 10-vuotissynttärit on nyt syksyllä ja lahjaksi voisi sille jonkun kivan keskiön laittaa.
S-Worksin voi tosiaan suunnilleen kuka tahansa keskituloinen normaalin varallisuuden omaava henkilö ajaa kaupasta kotiin, jos sellaiseen haluaa rahansa laittaa kiinni. Ehkä oikeasti hieno pyörä onkin se ruoska, jossa näkyy koettujen seikkailujen tai koluttujen kisojen jäljet ja kymmenien tuhansien kilsojen aikana muotoonsa asettuneet omistajansa näköiset speksit, jotka ei aina ole täydellisen yhteensoituvia, värikoodattuja ja muutenkaan kuratoituja. Sellaista ei saa kuka vaan kaupasta ja sellaisen saadakseen pitää jo nähdä aika paljonkin vaivaa. Ehkä se ruoskasnobbailu on siinä mielessä ihan vähän perusteltuakin? Tai ainakin perustellumpaa kuin S-Works-snobbailu.
En mä näe Spessun S-Worksia minään snobbailupyöränä. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään blingbling -tuote, vaan ammattilaistenkin käyttämä kovan luokan työkalu. Ne on vaan hyviä fillareita. Enemmän snobbailuna näen custom -fillarit, jotka eivät tarjoa em. S-Worksiin verrattuna mitään parempaa laadullisesti tai suorituskyvyllisesti. Koskee aika pitkälti myös kaikkia teräs- tai titaanifillareita.
Sramin GXP:n käyttö ei taasen ole snobbailua, vaan kertoo ihmisen kyvystä kestää ihan itse aiheutettua kärsimystä ja on siten itsessään kunnioitettavaa. Myös Sramin mekaanisten doubletap -lirputtimien käyttö menee samaan kategoriaan.
Pestäänhän niitä autojakin vaikka se vaikuttaa vielä vähemmän toimintaan..
Toki, mutta se peseminen - etenkin täällä Etelä-Suomessa - myös säästää sitä autoa ruostumiselta. En tiedä paljonko kuiturunko ruostuu ja pesisinkö autoa, jos siinä olisi hiilikuitukori ja itsekantava titaanirunko. Mä olen kyllä auton pesunkin kanssa aika säästeliäs. Nyt on huhtikuussa käyttöönotettu auto pesty ehkä kolme kertaa. Tai siis pesetetty. Ja jotkut pesettää niin, että kuukausihintaisissa pesuloissa on jouduttu rajaamaan pesukerrat yhteen per päivä. Tai muuten tekee siitä elämänsä sisällön, kuten pesukintaasta voi käydä lukemassa.
Lisäksi autot on suunniteltu pestäväksi. Sen sijaan pyörissä, jopa niissä erittäin kalliissa, on kosteus- ja vesisuojaus jätetty yleensä hoitamatta.
Toki, mutta se peseminen - etenkin täällä Etelä-Suomessa - myös säästää sitä autoa ruostumiselta. En tiedä paljonko kuiturunko ruostuu ja pesisinkö autoa, jos siinä olisi hiilikuitukori ja itsekantava titaanirunko. Mä olen kyllä auton pesunkin kanssa aika säästeliäs. Nyt on huhtikuussa käyttöönotettu auto pesty ehkä kolme kertaa. Tai siis pesetetty. Ja jotkut pesettää niin, että kuukausihintaisissa pesuloissa on jouduttu rajaamaan pesukerrat yhteen per päivä. Tai muuten tekee siitä elämänsä sisällön, kuten pesukintaasta voi käydä lukemassa.
Lisäksi autot on suunniteltu pestäväksi. Sen sijaan pyörissä, jopa niissä erittäin kalliissa, on kosteus- ja vesisuojaus jätetty yleensä hoitamatta.
Epäilemättä ihminen toimii aina rationaalisesti sekä ympäristöstään riippumattomasti. Siksi pesenkin pyörän aina kun siltä tuntuu.
En mä näe Spessun S-Worksia minään snobbailupyöränä. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään blingbling -tuote, vaan ammattilaistenkin käyttämä kovan luokan työkalu. Ne on vaan hyviä fillareita. Enemmän snobbailuna näen custom -fillarit, jotka eivät tarjoa em. S-Worksiin verrattuna mitään parempaa laadullisesti tai suorituskyvyllisesti. Koskee aika pitkälti myös kaikkia teräs- tai titaanifillareita.
Sramin GXP:n käyttö ei taasen ole snobbailua, vaan kertoo ihmisen kyvystä kestää ihan itse aiheutettua kärsimystä ja on siten itsessään kunnioitettavaa. Myös Sramin mekaanisten doubletap -lirputtimien käyttö menee samaan kategoriaan.
Mun mielestä kaikki yli 15k fillarit on snobbailupyöriä tai vaikea sellaisen ostamista olisi itselle perustella. Mut ehkä tää oli vaan tämmöstä köyhän huutelua..
En mä näe Spessun S-Worksia minään snobbailupyöränä. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään blingbling -tuote, vaan ammattilaistenkin käyttämä kovan luokan työkalu. Ne on vaan hyviä fillareita. Enemmän snobbailuna näen custom -fillarit, jotka eivät tarjoa em. S-Worksiin verrattuna mitään parempaa laadullisesti tai suorituskyvyllisesti. Koskee aika pitkälti myös kaikkia teräs- tai titaanifillareita.
Joo mä en itseasiassa olekaan todennut S-Worksinkaan välttämättä olevan snobbailua. Se vaan jonkun toisen toimesta nostettiin tän ketjun alussa esimerkiksi pyörästä, joka voi olla sitä ja on sitten kulkenut ketjun mukana jonkinmoisena referenssinä jostain.
Kun sulla on noin vahva mielipide asiasta, niin kiinnostaa, että kuinka monesta sulle tehdystä custom-pyörästä sulla on kokemusta?
Ei munkaan mielestä custom- tai teräspyörä ylipäätään ole paras valinta mihin tahansa tarpeeseen. Mutta on myös monenlaisia tarpeita, joihin teräspyörä on parempi vastaus kuin mikään kuitupyörä ja on olemassa myös monenlaisia tarpeita, joihin ei löydy ratkaisua muutoin kuin teettämällä (tai tekemällä itse).
Oon testannut S-Works Cruxia ja se varmaan onkin juurikin ammattilaiselle erinomaisen hyvä fillari, mutta mun mielestä tällaselle setämiesharrastajalle tarpeettoman kova ja jäykkä, joten kyllä mä ehkäpä itse saattaisin kokea sen vähän snobbailuna, jos sellaisella ajelisin ja siis se täysin riippumatta siitä, että miten joku ulkopuolinen sen kokisi. Toisaalta sitä, että mä ajan customilla, jonka olen joutunut teettämään, koska haluamillani ominaisuuksilla varustettua pyörää tai runkoa ei ollut eikä ole tehdastekoisena ostettavissa, en koe snobbailuksi, vaikka se jonkin toisen silmissä siltä näyttäisi.
^ Paremmin tai siis edes melkein yhtä hyvin en olisi osannut tuota(kaan) sanoiksi laittaa!
Yksi snobin määritelmä, jonka olen joskus lukenut ja josta olen tykännyt, oli: henkilö, joka joutuu ostamaan kallista, koska ei tosiasiallisesti tiedä mistä hyvän tuntee.
Pyörän - ja miksei minkä tahansa kestokulutushyödykkeen - osalta vetäisin rajan käyttöön. Jos, tässä tapauksessa pyörällä, ajetaan tyyliin kerran ja kesässä ja silloinkin johonkin miittiin, niin kyse voisi olla snobbailusta. Veneilyssähän tätä tapaa aina silloin tällöin.
Snobbailu on ainoastaan ulkopuolisen ongelma. Hienon pyörän omistaja itse tietää tarkoitusperänsä ja on oikeuttettu tekemään hankintansa omien mieltymystensä mukaan. Varsin perisuomalaista nähdä vaivaa toisten tekemisistä.
Joo mä en itseasiassa olekaan todennut S-Worksinkaan välttämättä olevan snobbailua. Se vaan jonkun toisen toimesta nostettiin tän ketjun alussa esimerkiksi pyörästä, joka voi olla sitä ja on sitten kulkenut ketjun mukana jonkinmoisena referenssinä jostain.
Kun sulla on noin vahva mielipide asiasta, niin kiinnostaa, että kuinka monesta sulle tehdystä custom-pyörästä sulla on kokemusta?
Ei munkaan mielestä custom- tai teräspyörä ylipäätään ole paras valinta mihin tahansa tarpeeseen. Mutta on myös monenlaisia tarpeita, joihin teräspyörä on parempi vastaus kuin mikään kuitupyörä ja on olemassa myös monenlaisia tarpeita, joihin ei löydy ratkaisua muutoin kuin teettämällä (tai tekemällä itse).
Ei yhdestäkään, eikä sillä olisi mitään väliäkään, koska ne custom pyörät on kaikki yksilöitä. Väittäisin että pyöräilijöillä on vähän erilaisia tarpeita mihin tarvitaan teräspyörää tai customia, tai nämä molemmat olisivat suositumpia vaihtoehtoja. Pääosin tarpeet tulee tyydytettyä hyllytavaralla, ja muu on erikoisuuden tavoittelua eli snobbailua. En toki sano etteikö näin voisi toimia, jos sille tarvetta kokee.
Oon testannut S-Works Cruxia ja se varmaan onkin juurikin ammattilaiselle erinomaisen hyvä fillari, mutta mun mielestä tällaselle setämiesharrastajalle tarpeettoman kova ja jäykkä, joten kyllä mä ehkäpä itse saattaisin kokea sen vähän snobbailuna, jos sellaisella ajelisin ja siis se täysin riippumatta siitä, että miten joku ulkopuolinen sen kokisi. Toisaalta sitä, että mä ajan customilla, jonka olen joutunut teettämään, koska haluamillani ominaisuuksilla varustettua pyörää tai runkoa ei ollut eikä ole tehdastekoisena ostettavissa, en koe snobbailuksi, vaikka se jonkin toisen silmissä siltä näyttäisi.
Cruxia on yleensä arvosteluissa arvioitu enemmän mukavaksi kuin epämukavaksi, mutta nämä lienee makuasioita ja mihin vertaa.
Ei kai se ole ihan tavatonta kuulla jonkun kehuskelevan jollain kehitellyllä altavastaajan asenteella että ”ohitin Porschen tällä mun Carina II:sella” tai poljin Jopolla jonku trikootyypin ohi” tms?
Ohittamisesta muistui mieleeni, että noin 30 vuotta sitten ohitin harmaalla Peugeot’lla harmaan Lamborghinin. Se tapahtui jossain Mecklenburg-Etu-Pommerissa Lyypekin ja Ratzeburgin välillä. Lamborghini kyllä ohitti minut takaisin. Kyseinen Lamborghini oli traktori ja Peugeot polkupyörä. Noloa tappiota voin vähätellä myös sillä, että oli kuuma päivä ja mahdollisesti hitaampi kaveri mukana, eikä silloisen Itä-Saksan tiestökään ollut parhaassa kunnossa.
Snobbailu on ainoastaan ulkopuolisen ongelma. Hienon pyörän omistaja itse tietää tarkoitusperänsä ja on oikeuttettu tekemään hankintansa omien mieltymystensä mukaan. Varsin perisuomalaista nähdä vaivaa toisten tekemisistä.
Etkö ole suomalainen?
Etkö ole suomalainen?
Ei ehkä perisuomalainen?
Etkö ole suomalainen?
Ei ehkä perisuomalainen?
Kirkonkirjojen mukaan olen. Sanotaanko niin että kyllä koira koiran tuntee.
Snobbailusta, kuten jonkun toisen valkkaamasta fillarista, ei tarvitse välittää. Voi vaan ystävällisesti todeta, että "hieno on" jos joku tulee snobbailemaan sillä Factor S-Worksilla taikka "pääskyllä".
Ei yhdestäkään, eikä sillä olisi mitään väliäkään, koska ne custom pyörät on kaikki yksilöitä. Väittäisin että pyöräilijöillä on vähän erilaisia tarpeita mihin tarvitaan teräspyörää tai customia, tai nämä molemmat olisivat suositumpia vaihtoehtoja. Pääosin tarpeet tulee tyydytettyä hyllytavaralla, ja muu on erikoisuuden tavoittelua eli snobbailua. En toki sano etteikö näin voisi toimia, jos sille tarvetta kokee.
Cruxia on yleensä arvosteluissa arvioitu enemmän mukavaksi kuin epämukavaksi, mutta nämä lienee makuasioita ja mihin vertaa.
Tuo eka lause ei oikein avautunut mulle. Tarkoitin siis, että jos sulla olisi kokemusta edes yhdesta sulle tehdystä kustomista, olisi sun mielipiteellä enemmän kompetenssia. Oot toki siitä huolimatta ihan yhtä oikeutettu mielipiteeseesi, kuin minä omaani.
Mun mielestä noin yleisestikin ottaen teräsrunkoja näkyy kyllä suhteellisen paljon. Mun tuntemilla pyöräilijöillä olevat kustomrungot pysyy ajossa vuodesta toiseen. S-Workseja, Envejä, Openeita ynnä muita tulee ja menee.
Monien tarpeet tulee tosiaan tyydytettyä vaikka hylly-Canyonilla, mutta silloin, kun se ei tarpeita täytä, niin isomman lisäarvon useampi harrastaja saisi kustomilla kuin sillä S-Worksilla. Esimerkiksi niitä ”just kahden koon väliin jääviä” on tätä nykyä paljon, kun kuiturunkojen ja ylipäätään tuotannon tehostamisen myötä kokovalikoima keskimäärin on supistunut. Mun mielestä hyvin istuva teräspyörä on kivempi ajaa kuin huonosti istuva kuitupyörä. S-Worksin hinnalla saa pari teräskustomia tai yhden tiskuisen ohennetuista putkista, mahdollisesti jopa kuituisena, en ole niitten hintoja tutkinut.
Mä en ole normi-Cruxia testannut, mutta S-Workia olen ja sen on Stigmataa kovempi. Jos ei olisi ollut, mulla olisi jo Crux - ei tosin S-Works - koska mulle Cruxissa olis vähän Stigmataa parempi geo ja muutenkin tykkäisin sen ”less is more” -tyyppisestä ulkonäöstä enemmän, vaikkakin se vaakaputki on turhan iso halkaisijaltaan sekä ulkonäöllisesti että käytännössä.
Mun mielestä noin yleisestikin ottaen teräsrunkoja näkyy kyllä suhteellisen paljon. Mun tuntemilla pyöräilijöillä olevat kustomrungot pysyy ajossa vuodesta toiseen. S-Workseja, Envejä, Openeita ynnä muita tulee ja menee.
Ehkä customiin päädytään "pyörä loppuelämäksi" -ajattelumallilla, eikä samanlaista halua vaihtaa pyörää ole. Customin jälleenmyyntiarvokin on toki pienempi kuin merkkifillareilla.
Monien tarpeet tulee tosiaan tyydytettyä vaikka hylly-Canyonilla, mutta silloin, kun se ei tarpeita täytä, niin isomman lisäarvon useampi harrastaja saisi kustomilla kuin sillä S-Worksilla. Esimerkiksi niitä ”just kahden koon väliin jääviä” on tätä nykyä paljon, kun kuiturunkojen ja ylipäätään tuotannon tehostamisen myötä kokovalikoima keskimäärin on supistunut. Mun mielestä hyvin istuva teräspyörä on kivempi ajaa kuin huonosti istuva kuitupyörä. S-Worksin hinnalla saa pari teräskustomia tai yhden tiskuisen ohennetuista putkista, mahdollisesti jopa kuituisena, en ole niitten hintoja tutkinut.
Kun nykyään pyörien koot kasvaa kokojen välissä "sentti reachia ja kaksi stackia" -mallilla, niin olen itse eri merkkisistä pyöristä onnistunut itselleni hyvin istuvan pyörän säätämään aika pienellä vaivalla. Jos joku lumihiutale nyt sattuu pahasti kahden koon väliin jäämään eli pyörän sopiminen on milleistä kiinni, niin varmaan se teettäminen on sitten ainoa vaihtoehto. S-Works Cruxin runko painaa 725g, mitä maksaa vastaava metallipyörä?
Sivustakatsoja
13.08.2025, 09.14
Joukkosielu vai individualisti, tai ehkä snobi?
Joukkosielulla ei ole kustomia, vaan jotakin mikä ei erotu joukosta.
Individualistilla ja snobilla voi olla, mutta eri syistä: snobi asemoi itseään yhteisössä sekä rungolla että osilla, individualisti ei. Mutta snobi kyllä paljastaa itsensä aika nopeasti: kuva on särötön, koska snobi tekee lakkaamatta työtä antamansa vaikutelman eteen. Individualistista löytyy säröä ja ristiriitaisuutta.
Mutta tietenkin käytännössä olemme vähän sitä ja vähän tätä, todella harva on puhtaasti vain yhtä.
Kun nykyään pyörien koot kasvaa kokojen välissä "sentti reachia ja kaksi stackia" -mallilla, niin olen itse eri merkkisistä pyöristä onnistunut itselleni hyvin istuvan pyörän säätämään aika pienellä vaivalla. Jos joku lumihiutale nyt sattuu pahasti kahden koon väliin jäämään eli pyörän sopiminen on milleistä kiinni, niin varmaan se teettäminen on sitten ainoa vaihtoehto. S-Works Cruxin runko painaa 725g, mitä maksaa vastaava metallipyörä?
Juuri näin ja mulle sekä monelle muullekin suomalaistyypillisesti persjalkaisemmalle toimisi paremmin vaikka ”kaksi senttiä reachiä ja sentti stackiä”. Geometria vaikuttaa kahteen asiaan: fittiin ja ajo-ominaisuuksiin. Kun runko on väärän kokoinen, saa fitin hyväksi ajo-ominaisuuksien kustannuksella tai ajo-ominaisuudet hyväksi fitin kustannuksella ja siinä suossa mä olen Stigmatan kanssa painiskellut nyt n. 16000 km ajan. Ihan oikeasti oli silmiä avaava kokemus päästä aikoinaan ekaa kertaa sellaisen pyörän päälle, jonka geometriassa ei ole tarvinnut tehdä kompromisseja. Toki on niitäkin ihmisiä, jotka ei mielestään huomaa mitään eroa juuri missään. Mun mielestä harrastajalle moni muu asia on merkitsevämpi kuin rungon paino. Joskus aikoinaan keveys oli mullekin itseisarvo, mutta ei ole enää samalla tapaa.
Meillä selvästikin molemmilla on omat mielipiteemme tästä, joten väittelyn jatkaminen on varmaan turhaa.
Kova on tarve perustella miksei oma snobbailu ole snobbailua...
Kova on tarve perustella miksei oma snobbailu ole snobbailua...
No ei varsinaisesti ole. Jos joku pitää mua mun pyörävalintojen takia snobbarina, niin se on hänen mielipiteensä ja hänellä on oikeus siihen. Itse saattaisin pitää itseäni snobbarina ihan muista syistä :)
Se on musta kyllä hupaisaa, että miten eräille toisten omista valinnoista poikkeavat preferenssit on kuin punainen vaate härälle ja se aina aiheuttaa vähintään jonkimoisen piikkittelyntarpeen.
Ohiampuja
13.08.2025, 12.20
Väittäisin että pyöräilijöillä on vähän erilaisia tarpeita mihin tarvitaan teräspyörää tai customia, tai nämä molemmat olisivat suositumpia vaihtoehtoja. Pääosin tarpeet tulee tyydytettyä hyllytavaralla, ja muu on erikoisuuden tavoittelua eli snobbailua.
Jos minulla olisi varaa niin ilman muuta teettäisin mittatilauspyörän. Vaikka sitten suoraan Canyonin spekseillä. Minusta olisi hienoa käydä siellä verstaalla sanomassa käsipäivää sille rungon hitsarille ja maalarille. Ja nähdä se paja missä runko on tehty. Yhtä lailla haaveilen sepän käsityönä takomasta puukosta, vaikka retkellä makkarapaketin saa auki tavallisella marketti-puukollakin.
Onko se snobbailua, en tiedä? Se puukko ainakaan ei olisi koska kukaan ei tietäisi sen taustaa. Minusta olisi vaan hienoa tukea vanhaa perinteistä käsityöammattia. :)
Kova on tarve perustella miksei oma snobbailu ole snobbailua...
Vois vielä lisätä, että jos foorumin arvonimeen voisi itse vaikuttaa, niin voisin ”Veteraanin” vaihtaa vaikka ”Partahipsterisnobiksi”, niin katoaisi pohja lapselliselta nimittelyltä :D
Jos minulla olisi varaa niin ilman muuta teettäisin mittatilauspyörän. Vaikka sitten suoraan Canyonin spekseillä. Minusta olisi hienoa käydä siellä verstaalla sanomassa käsipäivää sille rungon hitsarille ja maalarille. Ja nähdä se paja missä runko on tehty. Yhtä lailla haaveilen sepän käsityönä takomasta puukosta, vaikka retkellä makkarapaketin saa auki tavallisella marketti-puukollakin.
Onko se snobbailua, en tiedä? Se puukko ainakaan ei olisi koska kukaan ei tietäisi sen taustaa. Minusta olisi vaan hienoa tukea vanhaa perinteistä käsityöammattia. :)
Se on ihan ookoo enkä mä sitä sano etteikö noin voisi toimia jos tarvetta sille tuntee. Ei sille mitään järkiperusteluita kuitenkaan oikein ole, mutta tylsäksi elämä kävisi jos kaiken tekemisen excelin läpi vetäisi. On omakin pyöräkalusto ominaisuuksiltaan ja kustannuksiltaan tarpeeseen nähden ylimitoitettua, vähemmälläkin pärjäisi.
Gambinamiäs
13.08.2025, 12.56
Itseä ei kiinniosta kuinka paljon toinen laittaa pyöräänsä ja voin itsekin myöntää, että melkein 5keur omaan maantiefillariin jokunen vuosi sitten oli "ylilyönti" ja kilometrejä on tullut vähemmän, kuin sitä ennen 500euron käytetytellä cyclolla. Mutta halusin sen ja oli palkinto itselle ja tykkään siitä.
Se mistä en tykkää, että fillaroinnilla alkaa olemaan elitistinen maine. Omasta tuttavapiiristäkin löytyy tapaus, joka halusi aloittaa pyöräilyn, mutta kun veli uskotteli, ettei mitään järkeä jos ei osta viiden tonnin aeropyörää kaikkinen kilkkeineen, niin taisi ensin vuoden verran katsella valikoimaa ja säästää rahaa, sitten takatasku kerralla tyhjäksi. Koitin myydä ajatusta käytetystä lähtötason pyörästä, ehkä jopa cyclo mekaanisilla 105:lla, mutta koska kokenut veli oli kertonut, että ilman hilikuiturunkoa, sähkövaihteita ja viiden tonnin hintalappua pyöräily on yhtä kärsimystä, niin ei mennyt minun budjettiajatukset läpi.
Ei sille mitään järkiperusteluita kuitenkaan oikein ole minun mielestäni.
Korjasin. Sitten, kun asioista on enemmän kokemusta, niitä saattaa osata katsoa muutenkin kuin vain omalta kantilta (https://www.bikefitadviser.com/blog/why-buy-a-custom-bike).
El-Carpaso
13.08.2025, 17.05
Kun nykyään pyörien koot kasvaa kokojen välissä "sentti reachia ja kaksi stackia" -mallilla, niin olen itse eri merkkisistä pyöristä onnistunut itselleni hyvin istuvan pyörän säätämään aika pienellä vaivalla. Jos joku lumihiutale nyt sattuu pahasti kahden koon väliin jäämään eli pyörän sopiminen on milleistä kiinni, niin varmaan se teettäminen on sitten ainoa vaihtoehto. S-Works Cruxin runko painaa 725g, mitä maksaa vastaava metallipyörä?
Aika huonosti löytyy kokoja pidemmille kuskeille, kun pyöräfirmat ei jotenkin tunnu ymmärtävän, että pitkillä ihmisillä on keskimäärin aika pitkät jalat. Mun mitoilla teoriassa mulla pitäisi olla 380mm reach. Paitsi että pitäisi olla vähemmän, koska satula on myös pitkien jalkojen takia kauempana. Stack puolestaan pitäisi olla 670mm. Ei taida spessun valikoimista löytyä vastaavilla mitoilla varustettua pyörää. Ei kyllä löydy miltään muultakaan firmalta.
Tuo Bianchi on ihan ok, mutta siinäkin täytyy käyttää 90mm stemmiä. Onpahan ketterä. Toisaalta mulle 120mm stemmi olisi optimaalinen niillä kulmilla, mitä isoihin maantiepyöräkokoihin laitetaan. Ison pyörän kulmat ja 90mm stemmi luo aika ketterän ajotuntuman.
Eli kyllä Stenu on tässä asiassa oikeassa. Jos oikeaa kokoa ei löydy, pitää oikea koko hankkia pyörän käytöksen kustannuksella.
Schwalbe?
Start-Shosse missä on pääsky emäputkessa. Snobbailen tällaisella neukkuaikaisella trivialla.
On mulla yksi custom CX/gravel fillari, ostin sen aikoinaan kaverilta kun hän aloitteli sivubisnestään. Ehkä seuraava CX/gravel tulee samasta "tehtaasta" mutta titaanisena.
Vähän offaria, mutta mä itseasiassa uumoilen, että melko lähitulevaisuudessa nykyistä edullisemmat ”puolikustomit”, joissa jonkun tietyn peruskonseptin kriittisiä mittoja pystyy kustomoimaan, tulee yleistymään metallien ja kuidun 3D-tulostamisen myötä. Jos on printatut muhvit (https://www.instagram.com/noni_cycles/?hl=fi), joihin runkoputket voi pätkäistä suoralla päädyllä sopivaan mittaan ja hitsata tai liimata kiinni, niin säästyy aika monta työvaihetta.
Olisko sähkövaihteet hieman snobbailua? Eihän sellaisia oikeasti kukaan tarvitse?
Älkää ampuko, kunhan funtsailen.
Olisko sähkövaihteet hieman snobbailua? Eihän sellaisia oikeasti kukaan tarvitse?
Älkää ampuko, kunhan funtsailen.
Itse pohdin onko 2060-luvulla hipstereitä jotka vannovat hiilikuidun, sähkövaihteiden, hydrojen ja tubelessin nimeen kun mainstreamia on ajella automaattivaihteilla, ilmattomilla renkailla ja jollain nanomatskusta printatulla rungolla.
Olisko sähkövaihteet hieman snobbailua? Eihän sellaisia oikeasti kukaan tarvitse?
Älkää ampuko, kunhan funtsailen.
Samalla tavalla kuin titaanirungot. Ei niitäkään kukaan tarvitse.
Sehän mainittiinkin jo aiemmin. Mitä muuta vielä löytyisi?
kmruuska
13.08.2025, 20.55
Samalla tavalla kuin titaanirungot. Ei niitäkään kukaan tarvitse.
Mikä runkomateriaali on se jonka jokainen tarvitsee, ja miksi?
Mikä runkomateriaali on se jonka jokainen tarvitsee, ja miksi?
Alumiini. Se on kevyttä ja halpaa.
Sehän mainittiinkin jo aiemmin. Mitä muuta vielä löytyisi?
Ylipäätään kuitua missään muodossa tai kohdassa. Clik Valveja. Tubelesseja. Yli yhdeksää ratasta takana ja alle kolmea edessä. Tietokoneita, wattimittareita tai sykemittareita. Tutkia.
Että onhan näitä.
Alumiini. Se on kevyttä ja halpaa.
Ja helposti kierrätettävissä.
Ylipäätään kuitua missään muodossa tai kohdassa. Clik Valveja. Tubelesseja. Yli yhdeksää ratasta takana ja alle kolmea edessä. Tietokoneita, wattimittareita tai sykemittareita. Tutkia.
Että onhan näitä.
Alkaa tuntua melko elitistiseltä snobitouhulta.
Mikä runkomateriaali on se jonka jokainen tarvitsee, ja miksi?
Muovi.
Kevyttä, kestävää, ei tarvitse kierrättää.
Vielä vähän rajoitteita mutta siinä vaiheessa kun pystytään tulostamaan vain taivas on rajana muodon, jäykkyyden ym suhteen.
kmruuska
13.08.2025, 23.29
Muovi.
Kevyttä, kestävää, ei tarvitse kierrättää.
Vielä vähän rajoitteita mutta siinä vaiheessa kun pystytään tulostamaan vain taivas on rajana muodon, jäykkyyden ym suhteen.
Miksei ”tarvitse” kierrättää?
Ei millään pyörällä pysty ajamaan, ellei se ole jonkun italialaisen nyrkkipajan hetekanputkesta hitsaama itse suunnittelemalla extraspecialgeolla. Kun ihmisen anatomia on jokaisella niin erilainen. Vaatteetkin tarvitsee jokaisen räätälillä teettää, ei niitä kaupan hyllyltä löydy. Tai jos löytyy niin huonoja ovat.
Eipäs nyt panetella siellä. Kyllä sen pitää olla Italialaista saumatonta ja vähintään tuplaohennettua teräsputkea.
Ei millään pyörällä pysty ajamaan, ellei se ole jonkun italialaisen nyrkkipajan hetekanputkesta hitsaama itse suunnittelemalla extraspecialgeolla. Kun ihmisen anatomia on jokaisella niin erilainen. Vaatteetkin tarvitsee jokaisen räätälillä teettää, ei niitä kaupan hyllyltä löydy. Tai jos löytyy niin huonoja ovat.
Pitää muistaa, että tuollainenkin pyörä menee pilalle ajo-ominaisuuksiltaan, jos renkaat ei ole millilleen oikean korkuiset ja keskiön korkeus muuttuu millinkin niiden takia.
Miksei ”tarvitse” kierrättää?
Epoksista johtuen hiilikuitu on periaatteessa kierrätys kelvotonta muovia.
https://fi.hgcomposites.com/info/how-carbon-fiber-is-recycled-82656587.html
Laitetaan pari omaa kokemusta kalliista pyöristä ja myyntitilanteesta
Juttelin eilen Cannondale myyjän kanssa uudesta SuperX lab71:stä. Kallis gravelpyörä (ja samalla myös hieno imo), oli muuten maalaus sellainen että oikein pahaa tekisi lähteä sitä sateisille sorapoluille sotkemaan. Mustaa ja eri tavalla "harjattua" metallinhopeaa erilaisina kuvioina
Keskusteluissa kävi selkeästi ilmi, että ainakin kun on potentiaalinen ostaja ja joka kuuluu varmaan johonkin myyjän määrittelemään aktiivinen ajajaryhmään, niin ei sitä pyörää edes lähdetä myymään valmiina Cannondalepakettina 15.000 euroa, vaan runkosetti + itse valitsemat sopiva voimansiirto ja kiekot , jolloin tavallaan "vastaavan" pyörän hinta olisikin noin 11-12 teur.
Riippuen tietenkin asiakkaasta, niin toinen vaihtoehto on ollut, että otetaan se lab71/ s-worksin runko, ja siihen ultegra ja roval cl:t jolloin hinta on myös alhaisempi. Samaa toki tapahtuu myös ylöspäin, eli kootaan siitä 3-4 teurin pyörästä jotain muuta. Liikkeessä oli juuri menossa sellainen kauppa, jossa peruspyörään kierrätettiin kalliimman pyörän kiekkoja, satulaa ja ohjaamoa.
Tähän samaan olen törmännyt kaikissa (lue 3 muussa liikkeessä jotka myyvät vastaavan hintaisia kalliita pyöriä). Eli myyjällä on vahva usko omaan tuotteeseen, mutta ei ehkä siihen että potentiaalinen asiakas olisi valmis maksamaan ovh hintaa, varsinkin kun valmis paketti ei todennäköisesti ole komponenteiltaan mitä asiakas loppupeleissä haluaa.
Pyörä olisi tällöin edelleen kallis kategoriassa -polkupyörät-, mutta ero esimerkiksi kalleimpaan Canyoniin supistuu noin pariin tonniin, jos tätä ylipäätään haluaa käyttää vertailuna . Tässä tapauksessa esimerkiksi to lab71 vs Canyon Grail cfr, tai maantiepyörässä aeroad vs tarmac ja supersix.
Siihen en osaa ottaa kantaa kuinka vaikuttaako kalliit lähtöhinnat ja räätälöinnistä saadut "hinnanalennukset" ostopäätöksiin tms. Oma puhdas arvailuni kuitenkin on, että varsinkin keskikalliissa hintaluokassa jotain 5-8 teur, nämä kivijalkamyymälät menettää myyntiä kun porukka vertailee ns.listahintoja ja mitä niillä saa.
Ps. liikkeessä oli myös 54/56 kokoa olevia Time Alpe dHuez runkoja hintaan 2.390 ja titaanin ystäville JGuillem Formentor runko 2990 eur koossa 54, josta pyörästä ja valmistajasta en tiedä mitään
http://ccache.cc/cdn/shop/files/cannondalesuperxlab71sramredxplrgravelbikeblackmar bel4.jpg?v=1739417322
Eipäs nyt panetella siellä. Kyllä sen pitää olla Italialaista saumatonta ja vähintään tuplaohennettua teräsputkea.
Esim. Pantani vainaan vanha Bianchin rousku? Sitäkin on mun somekuplassa kuolattu.
Ne ysärin fillarit onnistuivat yhdistämään lyhyen kestävyyden, rungon velttouden, kalliuden ja olemattoman painonsääston aivan huikealla tavalla ja nämäkin ovat nykyään snobbailun kohteina.
kmruuska
14.08.2025, 23.39
Epoksista johtuen hiilikuitu on periaatteessa kierrätys kelvotonta muovia.
https://fi.hgcomposites.com/info/how-carbon-fiber-is-recycled-82656587.html
Joo en vain ollut tajunnut että tämä onkin etu.
Ei kannata kierrättää. Hiilikuitu on sekajätettä ja jätteenpolttolaitoksessa kovassa kuumuudessa se haihtuu savuna ilmaan. Ja jos S-Works Crux 12r runko painaa 725 g ei hiilidioksidipäästökään ole järin suuri. Eli se on ympäristötietoisen kuluttajan valinta!
kmruuska
15.08.2025, 11.30
Ei kannata kierrättää. Hiilikuitu on sekajätettä ja jätteenpolttolaitoksessa kovassa kuumuudessa se haihtuu savuna ilmaan. Ja jos S-Works Crux 12r runko painaa 725 g ei hiilidioksidipäästökään ole järin suuri. Eli se on ympäristötietoisen kuluttajan valinta!
Onko tässä arviossa mukana myös valmistusaikaiset päästöt verrattuna muihin materiaaleihin?
Paksupolkija
15.08.2025, 11.53
En kyllä ymmärrä tuota kun aina nousee Crux esiin kun vertaillaan pyöriä. Cyclo tyypinen runko ja eikä oikein edes näytä hyvältä. Perus putkirunkoinen. Jos cruxin runko painaisi 1300g, niin kukaan ei noteeraisi pyörää?
kmruuska
15.08.2025, 12.30
En kyllä ymmärrä tuota kun aina nousee Crux esiin kun vertaillaan pyöriä. Cyclo tyypinen runko ja eikä oikein edes näytä hyvältä. Perus putkirunkoinen. Jos cruxin runko painaisi 1300g, niin kukaan ei noteeraisi pyörää?
En nyt kyllä automaattisesti näe negatiivisena että cyclocross-pyörässä on cyclocross-runko. Ja ulkonäköhän on katsojan silmässä.
Minusta tuo Crux on nimenomaan perinteisen ja kohtalaisen siron runkonsa ansiosta hieno. Samalla tavalla miellyttää maantiepuolen Aethos. En kaipaa ulkonäkömielessä mitään massiivisia rakenteita tai reilua slouppia.
Crux olisi kyllä omalla listalla korkealla rengastilansa, painonsa ja perinteisen ulkonäkönsä vuoksi. Tämä (https://www.biker-boarder.de/specialized/3034804.html) olis näköjään edelleen saatavilla "kohtuuhintaan"
Fillarijeti
15.08.2025, 15.04
Ei kannata kierrättää. Hiilikuitu on sekajätettä ja jätteenpolttolaitoksessa kovassa kuumuudessa se haihtuu savuna ilmaan. Ja jos S-Works Crux 12r runko painaa 725 g ei hiilidioksidipäästökään ole järin suuri. Eli se on ympäristötietoisen kuluttajan valinta!
Kuulostaa tietämättömän aivopierulta!
Hiilikuidun kierrätys on nytkähtämässä eteenpäin. Ympäristöllisesti kestävin tapa on kuitenkin korjata ja käyttää runkoa mahdollisimman pitkään.
Hiilikuiturungon hiilijalanjälki on noin kolminkertainen metallirunkoon verrattuna. Kierrätyskuidusta valmistetun kuiturungon hiilijalanjälki on noin puolet neitsytalumiinirunkoon verrattuna, mutta alumiini voidaan kierrättää metallina. Hiilikuiturunkojen hartsin poistamisessa liuotusmenetelmiin perustuvat menetelmät ovat energiatehokkaampia kuin termiset menetelmät.
V-frames tekee kierrätyskuidusta sähköpyörien komposiittirunkoja, joiden hiilijalanjälki on puolet neitsytalumiinista valmistetuista rungoista. Yhden rungon valmistus kestää 90 sekuntia ja tehdas tuottaa kolme miljoonaa runkoa vuodessa. V-framesin kierrätys tapahtuu ylävirtaan, kun kierrätetyistä autonosista ja sekalaisesta teollisuusmateriaalista tehdään polkupyöriä. V-framesilla on valmius kierrättää omat pyöränrungot uusiin runkoihin.
https://www.v-frames.com/
Hiilikuitu ei pala, vaan hapettuu korkeassa lämpötilassa. Sen sijaan hartsit palavat muodostaen myrkyllisiä kaasuja, joten hiilikuiturunko on ongelmajäte. Saksalaisen näkemyksen mukaan hiilikuiturungot ovat tähän saakkaa päätyneet lähinnä Aasian kaatopaikoille, vaikka oman tietoni mukaan esimerkiksi Kiinassa ja Japanissa on pitkään ollut valmius kierrättää ne.
Onko tässä arviossa mukana myös valmistusaikaiset päästöt verrattuna muihin materiaaleihin?
Ei, ainoastaan jätteenpolttolaitoksessa poltetusta hiilikuidusta syntyvä hiilidioksidi. Ajattelen, että 725 g painavasta 12r rungosta tulee poltettaessa vähemmän hiilidioksidia kuin 825 g painavasta 10r rungosta. Sitä en osaa sanoa kumman valmistamisessa syntyy enemmän hiilidioksidia. Jos haluaa rungon, joka painaa 725 g ainoa vaihtoehto materiaaliksi lienee hiilikuitu.
Kuulostaa tietämättömän aivopierulta!
Hiilikuidun kierrätys on nytkähtämässä eteenpäin. Ympäristöllisesti kestävin tapa on kuitenkin korjata ja käyttää runkoa mahdollisimman pitkään.
Hiilikuiturungon hiilijalanjälki on noin kolminkertainen metallirunkoon verrattuna. Kierrätyskuidusta valmistetun kuiturungon hiilijalanjälki on noin puolet neitsytalumiinirunkoon verrattuna, mutta alumiini voidaan kierrättää metallina. Hiilikuiturunkojen hartsin poistamisessa liuotusmenetelmiin perustuvat menetelmät ovat energiatehokkaampia kuin termiset menetelmät.
V-frames tekee kierrätyskuidusta sähköpyörien komposiittirunkoja, joiden hiilijalanjälki on puolet neitsytalumiinista valmistetuista rungoista. Yhden rungon valmistus kestää 90 sekuntia ja tehdas tuottaa kolme miljoonaa runkoa vuodessa. V-framesin kierrätys tapahtuu ylävirtaan, kun kierrätetyistä autonosista ja sekalaisesta teollisuusmateriaalista tehdään polkupyöriä. V-framesilla on valmius kierrättää omat pyöränrungot uusiin runkoihin.
https://www.v-frames.com/
Hiilikuitu ei pala, vaan hapettuu korkeassa lämpötilassa. Sen sijaan hartsit palavat muodostaen myrkyllisiä kaasuja, joten hiilikuiturunko on ongelmajäte. Saksalaisen näkemyksen mukaan hiilikuiturungot ovat tähän saakkaa päätyneet lähinnä Aasian kaatopaikoille, vaikka oman tietoni mukaan esimerkiksi Kiinassa ja Japanissa on pitkään ollut valmius kierrättää ne.
Tietenkin mahdollisimman kauan kannattaa pyörää käyttää, jos ympäristöä ajattelee. Oma kokemukseni on, että hiilikuiturunko kestää kauemmin kuin alumiinirunko. Lopetin alumiinirunkojen ostamisen, kun pyöräni alumiinirunko väsyi ja murtui 20000 km ajon jälkeen. Nyt on hiilikuiturungolla kilometrejä 40000 ja runko on hyvässä tikissä.
HSY:n sivujen mukaan hiilikuitu ei ole ongelmajätettä, vaan sen voi jättää kiinteistön sekajäteastiaan. Sieltä hiilikuiturunkoa ei kuljeteta Aasiaan kaatopaikalle vaan Vantaan jätevoimalaan, jossa se poltetaan eli se hapettuu korkeassa lämpötilassa ja hapellisessa ympäristössä hiilidioksidiksi ja vedeksi. Myrkyllisten kaasujen syntyminen pyritään estämään tai suodattamaan, pitoisuudet ovat raja-arvojen alapuolella, näin meille kerrotaan. Palamisen sivutuotteena syntyy sähköä pörssiin ja kaukolämpöä vantaalaisille. Hiilikuiturunkojen osuus tuotannosta lienee marginaalista pienempi, kuten lienevät niiden hiilidioksidipäästötkin.
Suomessa syntyi -23 sekajätettä
1,2 milj tonnia eli
1 200 000 000 kg eli
Reilut 500 g / henkilö / pv
Paras tuote on sellainen mitä ei tarvitse kierrättää eli mitä ei koskaa osteta.
^ Kannattaa tosiaan miettiä harrastuksen ympäristövaikutuksia. Jos vaikka joka päivä heittää sekajätteeseen sellaisen S-Works Cruxin rungon, niin tuotetun jätteen määrä yli kaksinkertaistuu.
kmruuska
15.08.2025, 21.58
^ Kannattaa tosiaan miettiä harrastuksen ympäristövaikutuksia. Jos vaikka joka päivä heittää sekajätteeseen sellaisen S-Works Cruxin rungon, niin tuotetun jätteen määrä yli kaksinkertaistuu.
No mutku joka aamu semmoinen on rappusilla ja se on rumakin. Pakko heittää joka päivä yks sekajätteeseen. Se S siinä nimessä tulee muuten nimestä Sisyphos.
Voi tietysti tulla jollekin yllätyksenä, mutta hiilikuiturunkoa ja osia voi myös korjata. Halpaa markettipaskaa ei korjaa kukaan, ja ne menee yleensä kaatopaikalle, tai metallinkeräykseen. Siksi hiilikuiturunko vasta ekoteko onkin.
kmruuska
16.08.2025, 00.40
Voi tietysti tulla jollekin yllätyksenä, mutta hiilikuiturunkoa ja osia voi myös korjata. Halpaa markettipaskaa ei korjaa kukaan, ja ne menee yleensä kaatopaikalle, tai metallinkeräykseen. Siksi hiilikuiturunko vasta ekoteko onkin.
Osa markettipaskasta on hiilaria ja toisaalta aika monet metallirungot on kalliita. Ja myös korjattavia.
Muutenkin rungon hajoaminen tuskin on kärjessä syistä joista ostetaan uusi fillari.
Enhän mä muuta väittänytkään. Kaksi runkoa olen saanut pilattua, teräksisen ja titaanisen. Teräsrunko osina kierrätykseen ja jatkaa elämää keskiön ja takakolmion osalta. Emäputken pätkä taitaa olla kynätelineenä. Titaaninen saatiin korjattua. Muuten kaikki viimeisen 40 vuoden aikana itselle hankitut pyörät on joko omassa tai muiden käytössä. Kaksi muksuille hankittua/saatua pyörää pilkoin kappaleiksi, ettei kukaan vaan niin sysipaskaa mene lapselleen lavalta pelastamaan.
Tässä keskustelussa vaan oli vallalla ajatus, ettei hiilarirunko sen vaurioiduttua olisi muuta kuin ongelmajätettä.
Mutta jotenkin mulla on sellanen käsitys, että hyvin harvassa 300€ markettipyörässä olisi hiilikuiturunko. Toki voin olla väärässä
vBulletin® v4.2.5, Copyright ©2000-2025, Jelsoft Enterprises Ltd.