Näytä tavallinen näkymä : Pyöräharrastuksen pitäminen yksinkertaisena...
Jos vilkaiset vaikka facebookin maantiepyöräily ryhmän tarjontaa, niin täällä on kyllä sähköfatbike kuskitkin uber-harrastajia.
Tsiisus mitä touhua tuolla on :)
Joo, ehkä ymmärrän mitä tarkoitat, mutta kyllähän sähköfatbike-kuskikin voi aidosti olla pyöräilyn ja pyörien harrastaja. Ja tosiaan siinäkin on ero että harrastaako pyöräilyä vai pyöriä. Jotkut harrastaa molempia, jotkut vain toista. Toki pyöräharrastajat pakosti pyöräilevät edes hieman, mutta välttämättä pyöräilyn harrastaja ei tee pyörälleen käytännössä mitään. Mulla on yksi kaveri, ex-kisapyöräilijä, joka edelleen ajaa jonkun (kymmenen?)tuhatta vuoteen ja teettää kaikki huollot, ym. Velosportissa. Renkaan toki vaihtaa, jos menee lenkillä.
Firlefanz
28.04.2022, 10.10
Ilmeisesti tämä palsta ei sitten ole harrastuspalsta, kun iso osa käyttäjistä on väärinpyöräilijöitä, jotka eivät lajia ymmärrä?
Mitä ihmeen lajia?! Perehtyä, syventyä ja ymmärtää eli harrastaa voi vaikkei sitoutuisikaan johonkin lajispesifiseen koodistoon, nudattaisi käytös- tai tyylisääntöjä eikä valitsisikaan ainoastaan lajinmukaisia välineitä tai varusteita.
Riittää että tietää mitä tekee silloinkin kun valinnat ovat "vääriä". Vasta silloin kun ei tiedä mitä tekee eikä haluakaan tietää miksi yleensä tehdään tai kuuluisi tehdä toisin voidaan alkaa puhua ei-harrastajasta.
Joo, ehkä ymmärrän mitä tarkoitat, mutta kyllähän sähköfatbike-kuskikin voi aidosti olla pyöräilyn ja pyörien harrastaja. Ja tosiaan siinäkin on ero että harrastaako pyöräilyä vai pyöriä. Jotkut harrastaa molempia, jotkut vain toista. Toki pyöräharrastajat pakosti pyöräilevät edes hieman, mutta välttämättä pyöräilyn harrastaja ei tee pyörälleen käytännössä mitään. Mulla on yksi kaveri, ex-kisapyöräilijä, joka edelleen ajaa jonkun (kymmenen?)tuhatta vuoteen ja teettää kaikki huollot, ym. Velosportissa. Renkaan toki vaihtaa, jos menee lenkillä.
Juu, siis tuo on se koukku kestävyysurheiluun ja oikeastaan tuonkin voi vielä jakaa pelkästään kisaamiseen, joihin on pakko päästä. Siihen kisaamisen fiilikseen voi jäädä totaalisesti kiinni. Noissa tapauksissa se pyörä voi olla vain pelkkä väline, jonka tulee vain toimia.
Yleensä nämä kaikki kyllä yhdistyvät. Pyöräily on kestävyysurheilua, jossa pärjääminen vaatii tosi paljon tunteja. Olen itse huomannut säästäväni aikaa ja rahaa, kun kaluston huoltaa itse.
Firlefanz
28.04.2022, 10.53
Eiköhän sen itte tiedä harrastaako jotain vai ei. Muiden mielipiteet asiasta lienee lumen alta paljastuneen koiranläjän arvoisia.
Ei tässä - tietenkään - kysytty muiden mielipiteitä siitä harrastaako itse tai harrastaako joku muu vai ei.
Tässä haettiin määritelmää. Joko yleispätevää - jos sellainen on löydettävissä - tai sellaista omakohtaista kokemuksen kautta syntynyttä.
tempokisu
28.04.2022, 11.46
^ pyöräilykaverini käytti tuota "työ haittaa harrastusta" :D mä kyllä totean että työ mahdollistaa harrastamisen, lisäksi tulee pyöräiltyä enemmän kun tulee tätä työmatkakiemurtelua
Ohiampuja
28.04.2022, 11.54
harrastajan ja ei-harrastajan erottaa aina siitä että harrastaja tietää tekemisestään ja välineistään merkittävästi enemmän kuin ei-harrastaja, vaikka jälkimmäinen ehkä käyttäisikin aikaa ja rahaa... Ohiampujakin tietää millä polkimilla ajaa ja miksi toiset harrastajat ajava toisenlaisilla...
Kiitos näistä sanoista. :) Tuo perehtyminen ja ymmärtäminen kuulosti hyvältä perustelulta harrastuksen määrittelyyn.
Mulla on yksi kaveri, ex-kisapyöräilijä, joka edelleen ajaa jonkun (kymmenen?)tuhatta vuoteen ja teettää kaikki huollot, ym. Velosportissa. Renkaan toki vaihtaa, jos menee lenkillä.
Joo, eihän tämä mitenkään ole väärinharrastamista. Kaverini tekee samalla tavalla. Kilometrit nyt ovat murto-osa tuosta yllälukevasta mutta hän sanoo, että hän haluaa käyttää ajan ajamiseen, ei ropaamiseen. Osaa kyllä fiksaa kumit tienpäällä mutta korjaaminen yms puuhastelu tekniikan kanssa on täys nounou.
Takakeno
28.04.2022, 18.24
Ei tässä - tietenkään - kysytty muiden mielipiteitä siitä harrastaako itse tai harrastaako joku muu vai ei.
Tässä haettiin määritelmää. Joko yleispätevää - jos sellainen on löydettävissä - tai sellaista omakohtaista kokemuksen kautta syntynyttä.
No se on se, että kokee harrastavansa. Joku pelkästään työmatkapyöräilee, eikä koe olevansa harrastaja. Joku toinen työmatkapyöräilee pelkästään ja kokee olevansa pyöräilyn harrastaja. Harrastajuus on sisäsyntyinen tunne. Muun sorttiset määritelmät tulee ulkoapäin, joten ne on niitä muiden mielipiteitä (ja niitähän meillä kaikilla riittää).
^Hyötypyöräily/harrastepyöräily/aktiivipyöräily, kyllä nimikkeitä löytyy mutta itse pidän hyvin olennaisena kaikkea koko kategoriaan liittyvää, huoltoa, välineitä/varusteita ja rakentelua. Ja itseni koen harrastajaksi.
Firlefanz
29.04.2022, 08.47
/.../ Harrastajuus on sisäsyntyinen tunne. Muun sorttiset määritelmät tulee ulkoapäin, joten ne on niitä muiden mielipiteitä (ja niitähän meillä kaikilla riittää).
Tottakai on niin että se onko harrastaja vai ei selviää kunkin omalta kohdalta yksinkertaisesti sillä että kysyy sitä itseltään ja vastaa että on tai ei ole. Ei siihen mitään testiä tyyliin vastaa näihin kymmeneen kysymykseen ja jos vastasit oikein vähintään kahdeksaan, olet harrastaja ja jos sait kaikki oikein, olet tosiharrastaja.
Mutta jostakin se sisäsyntyinen tunne tulee - ja se mitä haetaan on vastaus kysymykseen mistä? Ei määritelmä ole (tässäkään) sen kummempi asia. (Eikä sen tarvitse kaikkia kiinnostaa, joillekin riittää mainiosti pelkkä tunne eivätkä he kaipaa sen syiden analysointia tai jaksa kiinnostua jos muut semmoiseen jostain syystä innostuvat.)
Firlefanz
29.04.2022, 09.02
^Hyötypyöräily/harrastepyöräily/aktiivipyöräily, kyllä nimikkeitä löytyy mutta itse pidän hyvin olennaisena kaikkea koko kategoriaan liittyvää, huoltoa, välineitä/varusteita ja rakentelua. Ja itseni koen harrastajaksi.
"Hyvin olennaisena" on Understatement of the Year:cool:
Minä taas voisin kuvitella pyöräilyharrastukselleni sellaistakin sisältöä johon ei mahtuisi muuta kuin ajaminen (yksin ja porukassa) ja lenkkien speksaaminen. Minulle riittäisi mainiosti se että muu olisi kuin prokuskilla: pyörä tulisi annettuna, minulta ei edes kysyisi minkä merkkisellä haluaisin ajaa, ja lenkin jälkeen jättäisin huoltomiehelle ja pyörä olisi taas putsattu ja puunattu kun lähtisin ajamaan
PS Ei liity mitenkään aiheeseen tai oikeastaan liittyy oleellisestikin, mutta olisi hauska tietää miten kaikki mahdolliset pyörä- ja pyöräilyharrastuksen osa-alueet jakautuvat ajallisesti. Ajaminen, huoltaminen ja mekaanikon hommat, foorumipyöräily, muu somepyöräily, uuden pyörän tai uusien osien speksailu, on niitä kai vielä joitain muitakin? Ajamisenkin voisi jakaa työmatka- ja muuhun hyötypyöräilyyn, puhtaaseen liikuntaharrastukseen ja retkeilyyn?
PPS Voidaan kai sanoa että pyöräilyharrastus on terveellä pohjalla niin kauan kuin ajamista on enemmän kuin muuta yhteensä? Jos speksaamiseen ja rakenteluun (ja niistä aiheista keskusteluun) käyttää enemmän aikaa kuin pyörillään ajamiseen, harrastaa pyöriä eikä pyöräilyä, mikä toki sekin on täysin sallittua.
Hetkeen en ole katsonut missikisoja, mutta eikös missit yleensä harrastaneet kaikkia kirjallisuudesta perhostenkeräilyn ja pyöräilyn kautta maailman rauhan varmistamiseen.
Itse omalla kohdalla pidän harrastamisen tunnusmerkkinä tavoitteellisuutta. Aiemmin harrastin valokuvausta. Paitsi että laitteet oli viimeisen päälle(tm), niin kävin kursseilla, pidin näyttelyitä, kiersin näyttelyitä, luin kirjallisuutta ja pohdin "koko" ajan miten minusta tulisi parempi kuvaaja. Nyt harrastan - huomattavasti lievemmin tosin - pyöräilyä ja tavoitteena on paitsi fyysisen ja henkisen kunnon ylläpitäminen, niin jossain määrin myös oppia ajamaan paremmin ja pidempiä lenkkejä. No, jälkimmäinen tulee sitten kunnon nousun funktiona. Lisäksi pyrin oppimaan pyörästä välineenä koko ajan enemmän. Olen kasannut suurimman osan pyöristäni itse ja pyrin myös huoltamaan ne kokonaan omatoimisesti. Ja oppimaan huoltamisesta lisää. Seuraava olisi takaiskarin huollon oppiminen. Hyppiminen kiinnostaisi, kuten myös manuaali, mutta vielä en ole saanut itsestäni niin paljoa irti, että käyttäisin noihin mitenkään erityisesti aikaa.
Y.o. ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö joku muu voi harrastaa pyöräilyä jollain muulla, yhtä sopivalla tai sopivammalla tavalla. Mutta en kyllä pidä vaimoani pyöräilyn harrastajana - tuskin hän itsekään - vaikka ajaakin pyörällä touko-syyskuussa useamman kerran viikossa. Hänelle pyörä on tapa siirtyä paikasta A paikkaan B. Josta tullaan siihen, että kuka meistä on kävelyn harrastaja?
...Josta tullaan siihen, että kuka meistä on kävelyn harrastaja?
Minä.
Itse omalla kohdalla pidän harrastamisen tunnusmerkkinä tavoitteellisuutta.
Ahaa... tuolla määritelmällä itse en harrastaisi mitään :(
Firlefanz
29.04.2022, 09.48
Jotenkin lievästi huvittavaa ottaen huomioon ketjun otsikon, että täällä käydään monimutkaista keskustelua pyöräharrastuksen säännöistä :D.
Häh?! Minä en ainakaan ole keskusellut mistään säännöistä eikä koko ajatus joistain helkutin säännöistä ole käynyt mielessänikään. Enkä nyt tähän hätään muista jonkun sellaisia ehdottaneen tai esittäneen.
(Sivumennen sanottuna: herääkin kysymys siitä onko tommi2:lla tässä suhteessa eräänlainen asenneongelma eli näkeekö hän sääntöjä esitettävän itselleen tai muiden semmoisia orjallisesti seuraavan
silloinkin kun niitä ei ole ja siellä missä kukaan muu ei niitä näe:cool:?)
Tämä on toki nykyaikaa, tarve kuulua tiukasti lokeroon on kova, joten wannabetyyppien häätämiseksi on lokerolla oltava säännöt. Vaikkapa urban nomadit: Päivi Kannisto määritteli että urban nomadiksi voi kutsua itseään, kun on kiertänyt maailmaan 4 vuotta putkeen ilman vakituista osoitetta. Siitäs saivat 3,8 vuotta kiertäneet "turistit".
Mitä jos kyseisen määritelmän esittäisi ihminen joka on itse kiertänyt vain sen 3,8 vuotta? Määritelmiin pätee sama kuin sääntöihin eli määritelmä voi olla niin tiukka ja ahdas etei sitä täytä juuri kukaan; riittää että se on suuntaa antava, siihen tarkoitukseen liioittelu on pätevä menetelmään koska se selventää jotain oleellista.
Mä olen varmaan kävelyn harrastaja. Kävelen lenkkiä päivittäin ihan vaan kävelyn takia.
Annoit kerrassaan loistavan määritelmän, tavoisttelitpa sitä tai et! Jos käy säännöllisesti ajamassa vaikkei aja tai ei ajaisi työmatkoja, hyötymatkoja tai treenilenkkejä, niin aivan varmasti silloin harrastaa pyöräilyä.
Firlefanz
29.04.2022, 10.01
/.../tuolla määritelmällä itse en harrastaisi mitään :(
Vai olisiko sittenkin niin että tavoitteellisuus voi olla muutakin kuin sitä että pyrkii paremmaksi, nopeammaksi, kestävämmäksi tai taitavammaksi pyöräilijäksi?
Esimerkiksi omalla kohdallani se voisi tarkoittaa ihan vain pyrkimystä sälilyttää kyky nauttia ajamisesta ja kyky ajaa nin että voi nauttia siitä mistä ajamisessa eniten pitää (eli minun tapauksessani:vauhdiltaan ja pituudeltaan sellaisista lenkeistä että koen niillä niitä fiiliksiä joita haen). Ja ehkä vielä kykyä ajaa sellaisia lenkkejä "riittävän" usein.
Jollain toisella "ei-tavoitteellisella" pyöräilyn harrastajama tavoitteena voi olla brevettien tai muiden pitkien lenkkien ajaminen kerran tai pari kuussa. Ja jollain fiiliksiä hakevalla se voisi olla yksi niin kova lenkki että tuntee todella antaneensa kaikkensa kerran viikossa. Molemmilla muu pyöräily voi olla vain tämän tavoitteen - vaikka he eivät itse sitä sellaisena pitäisi - tukemista.
K.Kuronen
29.04.2022, 10.10
Jotenkin lievästi huvittavaa ottaen huomioon ketjun otsikon, että täällä käydään monimutkaista keskustelua pyöräharrastuksen säännöistä :D. Tämä on toki nykyaikaa, tarve kuulua tiukasti lokeroon on kova, joten wannabetyyppien häätämiseksi on lokerolla oltava säännöt. Vaikkapa urban nomadit: Päivi Kannisto määritteli että urban nomadiksi voi kutsua itseään, kun on kiertänyt maailmaan 4 vuotta putkeen ilman vakituista osoitetta. Siitäs saivat 3,8 vuotta kiertäneet "turistit".
^Mä olen varmaan kävelyn harrastaja. Kävelen lenkkiä päivittäin ihan vaan kävelyn takia.
Mä käyn keskusteluja yleensä kurittaakseni itseäni, että pakottaakseni itseni tutkimaan asioita. Yleisesti näen harrastefoorumien tarkoituksena oman harrastuksen monipuolistamisen ja omille näkemyksille vastakkaisille näkemyksille altistumisen.
Itselläni on ristiriitainen suhde harrastuksiin: toisaalta arvostan yksinkertaisuutta ja selkeyttä, mutta toisaalta en halua muodostaa yksinkertaisuuteen pyrkimisestä itselleni sääntöä, en halua konmarittaa.
Jotenkin lievästi huvittavaa ottaen huomioon ketjun otsikon, että täällä käydään monimutkaista keskustelua pyöräharrastuksen säännöistä :D.
No ehkä tässä mennään hieman ohi aiheen jo, mutta itseni huvittaa VV-ketjussa olevat määritelmät, milloin neliö on kerätty ja milloin ei.
Totta kai jokainen saa määritellä oman harrastaneisuutensa miten haluaa, mutta mulla harrastuksen käsitteeseen kuuluu tavoitteellisuus. Luen n. 1-3 kirjaa viikossa, 52 viikkoa vuodessa, mutta en kyllä pidä itseäni mitenkään kirjallisuuden harrastajana. Enemmän se on mulle ajankulu ja keino pitää pää kasassa.
...itseni huvittaa VV-ketjussa olevat määritelmät, milloin neliö on kerätty ja milloin ei.
Häh? Siellähän ei käsittääkseni ole sääntöjä kirjattu ohjeiksi vaan jokainen tekee kuten parhaakseni näkee. Ts. omat säännöt. Yksinkertaisimmillaan ruutu on kerätty kun siellä on käyty.
^Totta kai. Ja samalla tavalla jokainen määrittelee harrastuneisuutensa itse. Jonkun mielestä harrastaa vasta kun kuuluu johonkin seuraan, jonkun mielestä se on jotain muuta.
Itse harrastelen mielestäni pyöräilyä, viskiä, olutta ja jalkapalloa. Tosiharrastajan mielestä oma harrasteluni ei ehkä täytä oikean harrastuksen kriteeriä minkään lajin osalta, mutta se ei itseäni kiinnosta pupun papanan vertaa. Toisaalta asioihin vihkiytymättömän (ja vaimon) mielestä olen varsin syvällä kaikissa näissä niin välineiden, ajankäytön kuin turhan lajitiedon osalta :D Mitään sen kummempia tavoitteita ei itsellä minkään harrastuksen osalta ole.
Mikä näistä sitten tekee itselle harrastuksen? Varmaan se että on kiinnostunut aiheista ja haluaa oppia uutta. Ja se että ne tuottavat itselle hyvää mieltä. Pyöräilyn suhteen olen mieluusti väärinpyöräilijä siinä missä viskin suhteen olen väärinmaistaja. Pyöräilyä harrastan yhdellä pyörällä omaksi iloksi, viskiä ja olutta maistelen kotona ja tastingien muodossa silloin tällöin. En kuitenkaan keräile pulloja kaappeihin tai hanki tynnyriosuuksia. Oluen suhteen maistelen mielelläni erilaisia oluita ja pyrin ymmärtämään miksi ne ovat erilaisia. Tunnistan onnistuneen neipan epäonnistuneesta ja omistan kaksi osaketta pienpanimosta, mutta en pane omaa olutta tai omista omaa lasia jokaiselle eri oluttyypille. Futista seuraan telkkarista ja minulla on suosikkijoukkue valioliigassa. Lisäksi pelaan ikämiesjoukkueessa ja käyn treeneissä kerran viikossa. Jalkapallo ja pyöräily ovat minulle ensisijaisesti hauskoja tapoja liikkua. En ikinä saisi itsestäni vastaavaa suoritusta irti pelkästään juosten, mutta näissä lajeissa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Varusteissa pyrin hyödyntämään samoja vermeitä mahdollisimman paljon. Futiskengillä ei paljon pyöräillä, mutta paitoja, housuja ja hanskoja voi hyvin käyttää ristiin. Ylipäätään haluan näin aikuisena pitää harrastukset mahdollisimman yksinkertaisina varusteiden ja välineiden suhteen. Minulla kun ei ole minkäänlaista tarvetta näyttää oikealta futaajalta tai pyöräilijältä. Toisaalta maastopyöräilyyn tarkoitetut shortsit ja pehmustetut kalsarit tekevät harrastamisesta mukavampaa. Tähän mennessä olen opetellut tekemään kaikki huollot kiekkojen rihtausta lukuunottamatta itse.
Mitäköhän tällä höpötyksellä haluan sanoa... Ehkä sen, että harrastus pysyy itselle yksinkertaisena kun ei ota liian suurta stressiä vaan tekee sitä juuri sen verran kun on mukavaa ja aikataulut sallii. Moottoripyörästä luovuin lasten myötä, kun tuntui että ajamaan piti aina erikseen lähteä ja se aika oli aina joltain muulta pois. Fillaroimaan voi lähteä suoraan kotiovelta, kun taas prätkällä piti aina ajaa ensin kaupungista maaseudun pikkuteille, jotta pääsi ajamaan. Maastopyörällä on myös helppo poiketa metsään työmatkalla tai käväistä tunnin lenkillä kesäillassa kun lapset on saatu sänkyyn. Kohtaan myös kauriit ja peurat mieluummin fillarin kuin moottoripyörän selässä.
pturunen
29.04.2022, 11.35
Mitä ihmeen lajia?! Perehtyä, syventyä ja ymmärtää eli harrastaa voi vaikkei sitoutuisikaan johonkin lajispesifiseen koodistoon, nudattaisi käytös- tai tyylisääntöjä eikä valitsisikaan ainoastaan lajinmukaisia välineitä tai varusteita.
Riittää että tietää mitä tekee silloinkin kun valinnat ovat "vääriä". Vasta silloin kun ei tiedä mitä tekee eikä haluakaan tietää miksi yleensä tehdään tai kuuluisi tehdä toisin voidaan alkaa puhua ei-harrastajasta.
tämähän oli piikki palstajeesuksia kohtaan, jotka ovat joka ketjussa kertomassa miten tulee pyöräilyä harrastaa, milloin pyörä on liian kallis tai liian halpa.
En lopulta ole kovinkaan kiinnostunut ulkoa tulevasta määritelmästä, mikä liittyy pyöriini tai tapaani pyöräillä.
Firlefanz
29.04.2022, 12.06
Arveletko että ne kiinnostaisivat muita ihmisiä jotenkin merkittävästi enemmän kuin itseäsi? Ehkä nekin jotka näyttävät niin tekevät ovat vain huomanneet että määritelmän mukaiset tavat ym ovat juuri niitä jotka parhaiten sopivat heille? Tai ne vain sattuvat oilemaan määritelmään sopivia?
PS En tiedä mistä se johtuu, ehkä siitä ettei sellainen ole minua koskaan kiinnostanut, mutta en minä ole huomannut täällä mitään palstajeesuksia kertomassa joka ketjussa muille miten heidän pitää ajaa ja millaisillla pyörillä tai millaisin varustein. Mielipiteitä eri asioista kyllä esitetään - ja niin pitääkin, eihän keskustelufoorumeissa muuten olisi mitään mieltä eikä niistä olisi kenellekään mitään hyötyä - ja parhaassa tapauksessa ne vielä perustellaan, mutta se on täysin eri juttu.
Oman kokemuksen (pyöräilyharrastus) määrittämiseen apua tarjoaa fenomenologia!
"asioiden tai tapahtumien tarkasteleminen sellaisena kuin ne ilmenevät tietoisuudelle"
Fenomenologiassa tarkastellaan sitä, miten todellisuus rakentuu tai konstituoituu tietoisuuden intentionaalisena korrelaattina, so. kokemuksellisesti mielekkäänä. Fenomenologia on kiinnostunut vain siitä havaintokokemuksen aspektista, joka on tietoisuudesta peräisin.
https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:fenomenologia
Tästä ei välttämättä ole apua pyöräharrastuksen pitämisessä yksinkertaisena. Voi käydä jopa niin, että harrastus loppuu kokonaan jos oma havainto- ja kokemusmaailma laajenee.
Ohiampuja
29.04.2022, 12.28
"Minä taas voisin kuvitella pyöräilyharrastukselleni sellaistakin sisältöä johon ei mahtuisi muuta kuin ajaminen (yksin ja porukassa) ja lenkkien speksaaminen. Minulle riittäisi mainiosti se että muu olisi kuin prokuskilla: pyörä tulisi annettuna, minulta ei edes kysyisi minkä merkkisellä haluaisin ajaa, ja lenkin jälkeen jättäisin huoltomiehelle ja pyörä olisi taas putsattu ja puunattu kun lähtisin ajamaan.
Ja minä voisin olla se sun huoltomies. :)
Mutta nythän tässä on paljon hyvää keskustelua aiheesta. Mutta nyt on vapaapäivä, joten oten täysjäykän 29" varastosta, pistän Salomonin gore-kengät jalkaa ja lähden fillaroimaan. Mukaan lähtee Nikonin filkkarunko, jossa on MV filmi sisässä. Eli yhdistetty pyörä/kuvaus lenkki.
:)
Siis minuahan kiinnostaa ennenkaikkea tämä fillarointiin liittyvä lifestyle.
Rouleur-lehti älyttömän hienoine kuvineen:
https://i.imgur.com/pnli9VQ.jpg
Ja kalliit tekstiilit mainoksineen:
https://i.imgur.com/IX0cCrO.jpg
^Pornoo... (jokainen nyt sitten miettii itselleen sopivan pornon tason ja määritelmän tähän)
^Pornoo... (jokainen nyt sitten miettii itselleen sopivan pornon tason ja määritelmän tähän)
:) Nimenomaan!
Eikös siinä tiivisty harrastuksen yksinkertaisuus?
Firlefanz
29.04.2022, 15.03
Arvostan myös tuommoista Howerin esittämää (vaikka kaikki sen sorttinen on jäänytkin itselleni vieraaaksi) yhtenä pyöräilyharrastuksen osa-alueena. Sitäkin voisi pitää yhtenä aidon harrastuksen osoituksena tai pitäisikö puhua harrastuneisuudesta että harrastus ikään kuin tulvii yli rajojen ja ulottuu lukemiseen ja koko lifestyleen.
Tosin jossain vaiheessa voi käydä niin että jostain tulee sillä tavalla mainstreamia että sitä voidaan ruveta harrastamaan nimenomaan niiden harrastuksen ydinsisällön ulkopuolisten juttujen takia eli lifestyle kiinnostaa enemmän kuin laji tai tavoiteltava tyyli enemmän kuin itse tekeminen,
Mutta en minä sellaisiakaan harrastajia halua pilkata tai heille irvailla, vaikken kokisikaan heitä sielunheimolaisikseni. Kun on maantiepyöräilijä, ei voi olematta edes jonkin verran kiinnostunut asioista ja seikoista jotka eivät suoraan ajamiseen oikeastaan lainkaan liity.
^^Toisaaltaan luodaanko tuossa tyypillinen homo eroottinen vaikutelma? Kundien kanssa lenkillä...
https://www.youtube.com/watch?v=4iIhf6gm7NQ
Isadore välillä pudottaa pyöräilyn harrastajia maan pinnalle mainoksissaan.
Joo, tuo on hyvä :) Mutta tärkeintä on ajaa paita auki putkelta valokuviin :)
No, jokin arjen ylpuolella? oleva kiehtoo, onpahan sitten vaikka vähän keinotekoistakin, mainoskamaa.
Mutta esim. näitä Cooper Rayn ja Terry Barentsenin kyseenalaisia? kaahailuvideoita on vaan kiva katsoa miljöön ja tunnelmankin vuoksi.
Suosikkini New York ja Cooper Ray, musiikki ja kaikki kohdallaan:
https://www.youtube.com/watch?v=eFI_IZD1qPk
En tiedä liittyykö mun omaan "harrastamiseen" mitenkään, mutta kulttuuri/lifestyle juttuna toimii.
Ehkä omassa fillaroinnissa joku kruisailu lämpimänä kesäisenä yönä lähes aution stadin läpi sateen kastelemilla kaduilla on ihan huippujuttu.
^
Tommi2 asian ytimessä. On nämä kataloogit mielenkiintoisempia kuin Anttilan postimyyntiluettelot 70-luvulla...
Olemme perusasioiden äärellä kun puhutaan topicin otsikkotasolla "pyöräharrastuksen pitäminen yksinkertaisena".
Aivan loistava tuo Isadoren mainosvideo!
Ohiampuja
29.04.2022, 16.54
Tämä oma tarve harrastuksen yksinkertaistamiseen lähti siitä kun tavaramäärä lieveilmiöineen lähti lapasesta. Tavaraa oli niin paljon että se alkoi tuskastuttaa tuolla varastossa. Jotain kun yritti ottaa varovasti hyllystä, niin aina jostain joku putosi. Ja muutenkin kamaa oli jo niin paljon että en edes tiennyt tai muistanut mitä kaikkea minulla olikaan. Koko ajan oli sellainen tunne että jotakin on hukassa...
Ja sitten tuo vaate-kenkä määrä eri variaatioinen alkoi ahdistaa. Aina ennen lenkiä ihme jahkailu, että pistänkö tämän hiukan paksumman paidan ja ohuemman ajotakin. Vai sittenkin tuo ohuempi paita ja tämä paksumpi Craftin-takki. Hmm, mitäs se sääennuste sanoikaan...
Jos olisi kunnolliset, riittävän kokoiset tilat harrastamiseen, niin ei pyörien lukumäärä minulle mikään ongelma olisi. Ihan hyvin minulla voisi olla 3-4 pyörää. Mutta nykytilanteessa hyvä että kaksi saa tuonne varastoon mahtumaan, ilman että koko ajan tarvii pelätä että mitä sieltä kaatuu päälle kun yrittää pyörää saada ulos.
Mutta vaatteita en enempää hommaisi vaikka tilaa olisi. Ehkä se on joku persoonallisuushäiriö mikä lie, mutta mua alkaa ahdistaa arpominen ja jahkailu vaatteiden kanssa. Enkä todellakaan vaihtele pukeutumistyylejä muutenkaan. Aina mennään samoilla vaatteilla, pestään ne kyllä joskus. :)
Ps. On minulla tietysti "kunnon" vaatteet ja varusteet jos lähdetään vaikka Tahkolle ajamaan. Mutta tämä arjessa tapahtuva pyörälenkkeily on jotenkin helpompaa ja kynnys lenkille lähtemiseen on matalampi kun se on nyt "helpompaa":cool:
pturunen
29.04.2022, 17.19
Tuo on oikeastaan vaan järkevää. Tämän päivän täsmätuotteistaminen on välillä häkellyttävää, vaikka toki osa tuotteista onkin hyviä. Itse yksinkertaistan pyöräilyä flattipolkimilla. 5.10 on mukavat jalassa ja niillä luontuu kävely muuallakin. Menen niillä kauppaan, töihin jne. Flättipolkimilla toisaalta ajaa millä tahansa kengillä, joka helpottaa hommia. Repussa on Roope Ankan säärystimiä vastaavat suojat, jotka menee päälle sateella. Ajohousut on Norronan, joita käytän myös retkillä, kylmässä juostessa tai muuten ulkona kolutessa. Takki Ryxin, joka tekee samat. Hanskat on myös yleiskäytössä. Jäljelle jää kypärä, joka on vain pyöräilyyn. Muut kamat on merinovillaa, jotka ovat muussakin urheilussa/liikunnassa päällä. Toki fillariin tarvii mm. pumpun ja työkaluja, jotka on vain siihen toimintaan käytössä.
Villep81
29.04.2022, 20.28
Möin 3 crossipyörää ja kaksi enskaa pois ja tilalle pari sähkö MTB. Vielä jäi yksi matka-enska ja museomopo. Eiköhän tässä huoltotarve putoa aika rajusti ja talliin sai kummasti tilaa :)
Yksi harrastamisen taso tuli tänään vastaan kun haettiin tytölle isompi islabike käytettynä. Pienempi menee kolme vuotta täyttävälle pikkuveljelle.
Vaimon sisko, joka pyöräilee paljon mutta ei harrasta pyöräilyä, sattui käväisemään ja tietysti uutta pyörää piti tädille esitellä. Kun puhe kääntyi hintaan oli reaktio "täh, ai siis kuinka paljon? Käytetty?" Ja epäuskoista pään pyörittelyä. :D
Koita siinä sitten näyttää täysjärkiseltä ja selittää että se raha on vaan säilössä siinä pyörässä, tai siis niissä kahdessa 14 ja 16 tuumaisessa yhteensä 500€, ja mielestäni olen tehnyt hyviä kauppoja :P
Mulle aamulla ennen lenkkiä pyöräilyvaatteisiin pukeutuminen, huivin kaulaan solmiminen, silmälasien vaihtaminen pyöräilylaseihin ja sitten pyöräilyvarusteet päällä vielä yhden kahvin juominen lenkkireittiä pohdiskellen tuottaa ikäänkuin rituaalinomaisena toimenpiteenä osan siitä fiiliksestä ja mielihyvästä, mikä pyöräilyn harrastamiseen liittyy. Eli melkeinpä yhtä hyvin voisin luopua pyöräilemisestä kuin pyöräilyvaatteista :)
Polkupyörien harrastamisen mielellään minimoisin ja pyörästashia voisin konmarittaa, jos osaisin luopua jostain/joistain niistä, mutta hitto kun noista vanhoista on tullut liian iso osa omaa historiaa tai identiteettiä tai joitain ja N-1:kin aiheuttaa ahdistusta.
Ropaaminen ja paijaaminen ei jaksa innostaa enää juurikaan. Yksi pyöräilyelämää yksinkertaistava asia tapahtui muutama vuosi sitten, kun tein itseni kanssa sopimuksen siitä, että lenkille voi ihan hyvin lähteä valmiiksi paskaisella pyörällä. Ja viidenkympin villitykseen lääkkeeksi muutama vuosi sitten hankittu ensifiksi on yksinkertaistanut arkihyötypyöräilyä enemmän kuin ikinä uskoinkaan. Kahden ja puolen vuoden ja noin 10000 km:n aikana ketju on vaihdettu kerran ja se pyörä pesty ehkä kolme kertaa.
Järkevästi kuratoitu pyöräilyvaatehylly ei välttämättä vie kovin paljoa tilaa eikä sen huoltaminenkaan vaadi enempää kuin muidenkaan vaatteiden huoltaminen - tai ehkä jopa vähemmän, koska jos ne vaatteet on vain pyöräilykäytössä, voi ne aika usein jättää lenkin jälkeen vaan tuulettumaan, mahdollisesti niiden kuivuttua harjata isoimmat ravat pois ja vetää pesemättä päälle seuraavalle lenkille.
(Mitä noihin edellisen sivujen pyöräilijämiesoletettujen kuviin tulee, niin voisin epäillä, että niissä ei ole mitään homoeroottista keidenkään muiden kuin homofoobikkojen mielestä ja melko väsynyttä juttua muutenkin mielestäni.)
^ Hyvin kirjoitettu. Eipä juuri lisättävää.
Homoeroottisuudesta puheen ollen, vääräleukaiset työkaverini (jotka eivät siis ikinä edes pyörällä liiku) sanovat pyörällä polkevan, selvästi treenatun miehen olevan homoeroottinen ja jos löytyy hopeaa ohimoilta ja muotoon säännöllisesti parturoidut hiukset on selvästi homo. Vähä poikia tuntuu ahdistavan omassa kuplassaan. :)
Ohiampuja
30.04.2022, 09.43
Mulle aamulla ennen lenkkiä pyöräilyvaatteisiin pukeutuminen, huivin kaulaan solmiminen, silmälasien vaihtaminen pyöräilylaseihin ja sitten pyöräilyvarusteet päällä vielä yhden kahvin juominen lenkkireittiä pohdiskellen tuottaa ikäänkuin rituaalinomaisena toimenpiteenä osan siitä fiiliksestä ja mielihyvästä, mikä pyöräilyn harrastamiseen liittyy.
Tyttäresi pyöräilytallin kuvia kun seurailee, niin voisi päätellä että teidän eteisessä ei ole enää kurahaalareita eikä kurarukkasia sikin sokin.
Olet Stenu osannut pelata korttisi oikeilla hetkillä. :)
Joo pitää paikkansa, kuopuskin täyttää puolen vuoden päästä 18.
Tosta vikasta lauseesta en ole kyllä ihan varma. Omat haasteensa oli 25 vuotiaana nuorukaisena isäksi tulemisessakin, mutta en silti mitään tekisi toisin. Ilman sitä ”edellistä elämää” en olisi nykyään se, mikä olen ja nykyiseen olen tyytyväinen enkä kyllä tyttäristäkään luopuisi, vaikka saisin mahdollisuuden elää alkuaikuisuuden uudestaan.
Vaaterumbaan liittyen meillä oli aika, kun molemmat neidit kisasi ja nuorimmainen oli vielä kuravaateiässä. Koska tytöille olin lähinnä viikonloppu- ja lomaisä, meidän asumismuoto ei varsinaisesti ollut suunniteltu viiden hengen tarpeita vastaavaksi. Pyöräily oli mun ja tyttöjen yhteinen juttu. Heidän äitinsä ei osallistunut siihen lainkaan. Siinä oli pyykkiä joka paikka täynnä, kun 63 neliössä asui tasaisin väliajoin viisi henkeä, joista neljä urheili aktiivisesti ja yksi möyri pihalla ja lähimetsissä.
jos yksinkertaistaminen alkaa tuntua kärvistelyltä, niin voi ottaa yhden maksun takaisin päin.
Minä olen vasta niin alkutaipaleella että kun on löytänyt hyvät kamat niin pyöräily on alkanut kunnolla maistua.
Jos yrittää ajaa ympäri vuoden niin vaate arsenaalia täytyy olla jotta on kivaa.
Juu, ei vain voi käsittää miksi hyvistä kamoista kuuluisi tinkiä, jos aikaa harrastamiselle on vähemmän. Silloinhan just täytyy tehdä siitä viikon ainoasta lenkistä uber kivaa, eikä siihen nyt vaan kuulu lenkkarit ja löysät verkkarit.
^Vaikka kuinka tuntuukin ylimitoitellulta niin kyllä kun varusteet on kunnossa mutta tekee kyllä harrastuksesta hauskemman. Ja kun on esim. neljä paria kenkiä niin ne loppupeleissä kestää pitempään jos yksillä vain ajaa.
Kaikki on niin suhteellista.
30-40 vuotta sittenkin ajettiin huippufillareilla ja ajokamoilla. Tämän päivän näkökulmasta kaikki sen ajan komponentit rungosta, runkoon laitetuista vaihdevalitsimista, jarruista, kiekoista, ja materiaaleista lähtien on todella huonoa. Nykyaikainen puolentoistatonnin hintainen fillari hakkaa laadultaan ja ominaisuuksiltaan menneen ajan huippuvehkeet 6-0. Oliko niitä edes eri kokojakaan myynnissä? Samankokoisella ajoi kaikki.
Mä muistan vielä jonkun Tekniikan Maailman retkipyörävertailun jostain 70-luvulta, siellä oli DBS, Raleigh, Peugeot, yms. oli jopa yksi venäläinenkin fillari (mikähän se merkki oli?), olis edes semmosen saanut.
usko juntunen
30.04.2022, 14.26
Juu, ei vain voi käsittää miksi hyvistä kamoista kuuluisi tinkiä, jos aikaa harrastamiselle on vähemmän. Silloinhan just täytyy tehdä siitä viikon ainoasta lenkistä uber kivaa, eikä siihen nyt vaan kuulu lenkkarit ja löysät verkkarit.
VB :)
https://lh3.googleusercontent.com/pw/AM-JKLWMcTes69rC77Pi2NLTaAy7eRtH-2wCShBKbBpyJ69Nib8ay87JDnU6Rrcl3IGx24KgmuYtbxmh_fx 0OGzcjw7WexHsNjywGaNXt54AUW-6Ntm16laUxti4kF6JvnUlEP3xq6JFDvslM_5M7CQkeS2e5Q=w1 127-h747-no?authuser=0
No joo vitsi vitsi. Aika aikaansa kutakin.
Nykysin vannon spandeksin nimeen. Hoituu niin pyöräily, hiihto, kävely kuin melontakin. Ainostaan jalkineet tarvii vaihtaa lajiin sopivaksi. Tosin melontakuvassa on jalassa talviajokengät
irrotettavalla sisäkengällä, joita voi käytää myös melontatosuinakin.
edit: näköjään käy myös umatossuiksi...;) https://goo.gl/photos/MBC8GE1U7cmtQTzKA
(https://goo.gl/photos/MBC8GE1U7cmtQTzKA)
https://lh3.googleusercontent.com/pw/AM-JKLVIfYTAVz_om9MF2HcDwMIWSupJk63IccQqSNp0B8jupm4xH XAU5V_Iggjam2yZ2k8cLAO4Gs4kXvOLp0j1ZaW4PRA9imyOX4h wGlv0hjtpeUDmJuTmjPfblHyTJ9RgDi3H6Uyq8x36R8AJs9amr qgdBg=w996-h747-no?authuser=0
(OT Nyt vasta hokasin, et kuvat v 2016 toukokuunn eka päivältä. sillon uintikelit !)
Nickname
30.04.2022, 14.32
Juu, ei vain voi käsittää miksi hyvistä kamoista kuuluisi tinkiä, jos aikaa harrastamiselle on vähemmän. Silloinhan just täytyy tehdä siitä viikon ainoasta lenkistä uber kivaa, eikä siihen nyt vaan kuulu lenkkarit ja löysät verkkarit.
Ei kaikkien pyöräilystä kalliit spandexit tee nautintoa, minä tuntisin itseni todella typeräksi jos ajaisin spandexit päällä :D en tykkää hitveästi vaatteista mitkä liimautuu ihoon kiinni, makuasioitahan nämä tietysti on.
Ei kaikkien pyöräilystä kalliit spandexit tee nautintoa, minä tuntisin itseni todella typeräksi jos ajaisin spandexit päällä :D en tykkää hitveästi vaatteista mitkä liimautuu ihoon kiinni, makuasioitahan nämä tietysti on.
En mäkään voinut joskus kuvitella että olisin spandeksit päälle laittanut...no joskus sitten ostin Castellin setin, niin olenpahan sitten niellyt ylpeyteni ja ajellut tyytyväisenä lepattamattomissa ja hengittävissä kuteissa. Ensin ostin takin ja sitten mietin että onpa käsittämättömän hyvä takki, siitä se kokeilu jatkuu.
Vaimo tietysti tuki aluksi nauramalla tiukoille vaatteille, mutta siitäkin on selvitty.
Eihän ylikokoisista verkkareista saatika takista sinäönsä mitään vikaa ole. Ne vaan tahtoo haitata tekemisiä varsinkin jos vauhtia ajoi sitten pyörällä tai hölkkää pitkin metsiä.
Nickname
30.04.2022, 15.59
Niin kyllähän se lepattava takki on vähän jarrupurje mutta onhan siinä lepattavien vaatteiden ja spandexin välissä myös tyköistuvia malleja, on mullakin irtolahkeet ja ajotakki mikä ei ole lepattava mutta ei myöskään tiukasti ihossa kiinni.
Niin kyllähän se lepattava takki on vähän jarrupurje mutta onhan siinä lepattavien vaatteiden ja spandexin välissä myös tyköistuvia malleja, on mullakin irtolahkeet ja ajotakki mikä ei ole lepattava mutta ei myöskään tiukasti ihossa kiinni.
Kannatta joskus koettaa. Hivenen väljä takki on joskus kovilla pakkasilla hyvä. Ilma toimii eristeenä. Mutta pakkasellakin vain hivenen väljä.
Kaikissa muissa keleissä täydellisesti istuva takki on ylivoimainen. Kosteus siirtyy läpi. Se joka ei tuota ole tajunnut, on jäänyt oikeasti aika paljosta paitsi.
Pukeutuminen on muutenkin tosi yksinkertaista suomessa. Syksyllä ja keväällä 99% ajoista mennään castellin perfetolla. Usein myös talvella. Jos on tarkoitus ostaa vain yksi takki, niin tuo on just se.
tchegge_
30.04.2022, 18.14
Nyt kun pienten lasten takia lenkit jää siihen ehkä kohta alkavaan työmatkailuun ja yhteen parin-kolmen tunnin lenkkiin viikossa yksinkertainen kalusto on parempi, vähemmän säädettävää, huollettavaa tai rikkoutuvaa.
Mietin kyllä mitä kaikkea päivittäisi keväällä pyörään mutta sitten totesin että mitä turhia, eiköhän ne kestä tämänkin kesän.
Lähetetty minun laitteesta Takapalkilla
Ohiampuja
30.04.2022, 22.25
Vielä joku aika sitten yritin pysyä kartalla ”kaikesta” tekniikasta mitä pyöräskeneen kuului. Mutta nyt tähän sähkö ja elektroniikkaan on ollut pakko vetää raja. Eli keuloja on tullut huollettua ja kiekkoja kasattua, mutta jostain sähkö DA säädöistä en tiedä mitään. Olen vanhan liiton mekaanikko ja mekaaniset ratkaisut on mun juttu. :)
Vielä joku aika sitten yritin pysyä kartalla ”kaikesta” tekniikasta mitä pyöräskeneen kuului. Mutta nyt tähän sähkö ja elektroniikkaan on ollut pakko vetää raja. Eli keuloja on tullut huollettua ja kiekkoja kasattua, mutta jostain sähkö DA säädöistä en tiedä mitään. Olen vanhan liiton mekaanikko ja mekaaniset ratkaisut on mun juttu. :)
Siinäpä se näiden sähkövaihteiden kanssa on, ettei tarvita mitään säätämistä niinkuin mekaanisten kanssa. V. 2018 hankittu eikä ole muuta tarvinnut tehdä kuin ladata akkua pari kertaa vuodessa.
On siis muuttunut todella yksinkertaiseksi harrastaminen. :) Tämmöinen tumpelokin pärjää.
Tuo oli kyllä aika huono yritys. Sähkövaihteet on tehty just sitä varten, ettei niitä tarvitse huoltaa.
Vaijereiden vaihto ja säätely on ihan penaalista. Tuo on justiinsa sitä turhaa työtä, mitä perheellisen ei luulisi haluavan tehdä.
Ja juu, mulla on kaikki laitteet mekaanisia. Toimii mahtavasti. Mutta silti se jatkuva vaijerijumppa ottaa päähän.
Ohiampuja
01.05.2022, 01.18
Tuo oli kyllä aika huono yritys. Sähkövaihteet on tehty just sitä varten, ettei niitä tarvitse huoltaa.
Siis mikä yritys?
Tuo liittyi siihen harrastuksen määrittelyyn, että kuinka syvällisesti perehtyy ja tuntee sen harrastuksensa. Ja tuohon minä olen vetänyt oman ”rajani”. Sähköosiin ja sähköpyöriin en sotkeudu.
Ei minulla mitään ko. vempeleitä vastaan ole, mutta kun kaikki pitää tuntea perinpohjin ja kaikkiin pitää löytyä varaosat kotoa, niin noissa avautuisi kokonaan uusi maailma. Enkä halua sitä ainakaan tällä hetkellä. :)
Niin, se uusi maailma on se missä ei tarvita varaosia, ei huoltoa, eikä perehtymistä. Tuon vuoksi ne ovatkin äärettömän suosittuja.
Otsikkohan on "Pyöräharrastuksen pitäminen yksinkertaisena".
Pitäminen? - pyöräharrastus on muuttunut äärimmäisen yksinkertaiseksi sähkövaihteiden ja nestelevyjarryjen ansiosta.
Mitä vähemmän fillarissa on venyviä ja jumittavia vaijereita, väsyviä jousia ja ruuvarilla säädettäviä osia niin sen yksinkertaisempaa.
Ikinä ei ole näin helppoa ollut. No, on mulla toinenkin helppo fillari, tälle ei tarvi tehdä yhtään mitään, joskus ilmaa renkaisiin.
https://i.imgur.com/Kw2Kjnj.jpg
tchegge_
01.05.2022, 09.19
Ei tuo maasturin takajarrun ilmaaminen multa kovin onnistunut viime kesänä, kolmannella yrityksellä pääsin jo melkein siihen tilaan mistä lähdin liikkeelle. [emoji23]
Lähetetty minun laitteesta Takapalkilla
K.Kuronen
01.05.2022, 09.22
Otsikkohan on "Pyöräharrastuksen pitäminen yksinkertaisena".
Pitäminen? - pyöräharrastus on muuttunut äärimmäisen yksinkertaiseksi sähkövaihteiden ja nestelevyjarryjen ansiosta.
Mitä vähemmän fillarissa on venyviä ja jumittavia vaijereita, väsyviä jousia ja ruuvarilla säädettäviä osia niin sen yksinkertaisempaa.
Ikinä ei ole näin helppoa ollut. No, on mulla toinenkin helppo fillari, tälle ei tarvi tehdä yhtään mitään, joskus ilmaa renkaisiin.
Täysin mekaanisten yleisin ongelma on likaantuminen ja voitelun puutteet. Näistä selviää puhdistamalla ja voitelemalla. Hydraulisten ongelmat liittynevät lähinnä pieniin vuotoihin, joista selvitään vaihtamalla osia.
Miten sähkövaihteiden ongelmia ratkotaan -viemällä liikkeeseen?
Myös harrastamiseen tarvittavan rahan hankinnan voi katsoa osaksi harrastusta. Ainakin itsellä harrastuksiin ohjattavissa oleva raha on riippuvainen tulopuolesta ja halukkuuteen painaa pitkää päivää vaikuttaa harrastusten tarve rahoitukselle.
Mulla on ollut elämässä jaksoja, joissa tulopuoli on yksinkertaistanut kaikkea harrastamista kovalla kädellä.
Ohiampuja
01.05.2022, 10.07
Niin, se uusi maailma on se missä ei tarvita varaosia, ei huoltoa, eikä perehtymistä.
Maastopyöräilyn harrastajana kaatuilut ja pienet vahingot on ihan lajiin kuuluva ominaisuus. Tai vaikka ei itse kaatuisi niin pyörä kaatuu itsestään jonkun taukopaikan tai laavun ”pihassa”. Milloin oijotaan korvakkeita tai kiekkoja kun keppi hyppäsi pinnojen väliin.
Ei sellaista laitetta ole vielä keksitty, mitä ei syystä tai toisesta joskus joutuisi korjailemaan.
Ohiampuja
01.05.2022, 10.14
Nuo vaijeri-ongelmat kuulostaa oudolta. Piti oikein pyörän huoltopäiväkirjasta tarkistaa että oman maasturin vaihdevaijeri on asennettu 18.10.2018, enkä vieläkään koe tarvetta sen uusintaan. Täyspitkässä kuoressa tosin kulkee…
Ps. Kaikista osista ja niiden vaihdosta on tarkka huoltopäiväkirja, johon on merkattu käytetty voiteluaine/lukite ja asennusmomentti. :)
Niin, vaijeriongelmia tulee, jos pyörällä ajaa. Minullakin taitaa olla maasturissa ogrinaali vaijeri, koska ajot ovat tuolla tosi vähäisiä. Ja muutenkin vaijerin kuluminen taitaa olla lähinnä maantiepyörien ja shimanon ongelma.
Täytyi aivan tsekkailla mitä fillareilla on ajettu, kun on taas turhaa aikaa saikulla.
Radon 29er 3122km 2015 rakennettu.
Trekin cyclo 15tkm 2015
Niner gravell 15tkm 2020
2x Maantiepyörä yhteensä 50tkm.
Mutta en minäkään maasturiin sähköjä laittaisi. Ei piisaa pelimerkit kalliin vaihtajan kantoihin kolhimisiin. Tekniikasta se ei kyllä muuten kiinni jää. Esimerkiksi jos korvake vääntyy hieman, niin voit napsutella säädöt kohdalleen ajon aikana.
Firlefanz
01.05.2022, 10.37
Olen pitänyt yleisesti hyväksyttynä tosiasiana että kippurasarvisiin fillareihin tarkoitettujen vaihdekahvojen akilleenkantapää on siinä että vaihdevaijeri joudutaan vetämään sellaisille mutkille että ne ennen pitkää rispautuvat tai napsahtavat poikki.
Toiset osasarjat ovat tässä suhteessa olleet huonommassa maineessa kuin toiset, mutta miltei kaikilla on siitä omakohtaista kokemusta eikä kovin harvinainen ole sekään mielipide jonka mukaan vaijeri kannattaa vaihtaa aina uuden kauden alussa vaikkei minkäänlaisia ongelmia olisi ollutkaan.
PS En sano että maastopyörillä ajetaan keskimäärin niin vähän per vuosi että totta kai ne vaijerit kestävät iäisyyden, mutta senkin voi ottaa huomoon.
PPS Sähkövaihteista huoletonta kokemusta vuodesta 2016, iman ainuttakaan säätöhetkeä tai vientiä huoltoon. On totta että niitä ei itse korjaa kuin maagikko, mutta toisaalta viat ovat ymmärtääkseni nykyään, lastentautien poistuttua, tavattoman harvinaisia.
Jep, juuri noin kuin firlefanz sanoi. Ja oman kokemuksen mukaan shimanoa voi sanoa surkeaksi vaijerin kestolta ihan kaikissa malleissa.
Olin vahvassa uskossa, ettei dura-ace r9100 kahvoissa enää ole ongelmia. Mutta pskt. Muutama tonni ja vaijeri voi olla entinen. Eli jos ajaa paljon, niin ei ole mitään mahdollisuutta päästä koko kesää samalla vaijerilla.
vääräprofeetta
01.05.2022, 11.03
Itsellä samat vaijerit ja 20tonnia takana ympäri vuoden. Vaijerin kuoren olen noin 5cm matkalta vaihtanut kun rispaantui kohdasta josta menee rungon sisään, varmaan 15kiloa ajettu silloin. Vaijeri oli ihan mintissä niin en jaksanut vaihtaa, ja varsinkaan kun ei ollut uutta vaijeria just silloin himassa.
K.Kuronen
01.05.2022, 11.49
Mulla vaijerit on pääsääntösesti kestäny, paitsi etuvaihtajan, mutta se katkeaa vaihtajan päästä. Tosin mulla vuosihuoltoon kuuluu kuorien ja vaijereiden vaihto, mikä ehkä juontaa juurensa aika-ajoin harrastamastani kuravellissä rypemisestä. On myös käynyt niin, että rypemisen jälkeen joku kuoren pätkä on vaihtunut ja samalla on vaihtunut vaijeri.
Tietty allergia sähkövaihteisiin liittyy itsellä pelkästään kustannuksiin: hankintahintaan ja osien uusimisen kustannuksiin, sillä jotakin särkyy kumminkin.
Ohiampuja
01.05.2022, 11.53
Minulla viimeisin maantieosasarja oli 9 lehtinen DA, siinä oli vielä ne kunnon pyykkinarut, eli vaijerivedot oli aika suorat ja jouheat.
Ja tosiaan, minä olen tarkoittanut maastopyörää ja maasto-osia. Maantiellä sähkö olisi varmaan ihan OK.
Ohiampuja
08.05.2022, 15.07
Nyt näyttää siltä että pitkistä kalsareista ja gore-kengistä pääsee kohta eroon, niin vaihdoin 29” jäykkikseen lukkopolkimet. Jos nyt syksyyn asti menisi noilla, katsellaan ja seuraillaan. :)
Ohiampuja
20.09.2022, 21.33
Jatketaas tähän ketjuun, kun sitä jos joutuisit tyytymään yhteen pyörään -ketjua ei enää ole.
Nyt kun syksyllä ostin kunnon XC täpärin, niin tuon vanhan XC jäykkäperän käyttö tai speksailu hiukan ”vapautui”. Ei tarvitse enää samalla pyörällä käydä kirjastossa, eskarissa kärry perässä tai maastolenkeillä. Nyt siihen voi vapaasti ruuvailla lokarit yms arkikäytön varusteet.
Eli siis kaksi pyörää yksinkertaisti arkea. :)
^^Itse siirryn yhden pyörän taktiikkaan tuon FlatBarGravelin myötä. Kun ei ole työajoja niin voi valita fiiliksen ja sään mukaan milloin ajaa.
Firlefanz
21.09.2022, 11.21
^ Siinä tulee vain se ongelma - jos sen ylipäätään kokee ongelmaksi - että sellaisia ajopäiviä jolloin sää on joko kelvottoman huono tai sen verran huono että se vie fiiliksen voi tulla niin paljon, että ajamattomia päiviä tulee millä tahansa katsannolla aivan liian usein.
Siksi kahden pyörän taktiikka voi olla parempi ja yksinkertaisempikin: on kurakelipyörä ja kauniin sään pyörä. Toista voi ajaa surutta eikä tarvitse joka kerta moneen kertaan tarkistaa sääennustetta ja sadetutkan kuvaa ennen kuin voi lähteä ykköspyörällä ulos.
Eikä useamman pyörän ylläpitämisen tarvitse merkitä yksinkertaisuuden vähenemistä - etenkään jos osarajat ovat molemmissa samat. Silloin kun fillari pitää pestä tai tehdä pientä huoltoa, homma käy kätevästi molemmille fillareille samalla kertaa.
En tiedä onko "sopivaa" postata kadulta bongaamaansa fillaria (poistan jos on epäsopivaa), mutta tässä on yksinkertainen ja hieno.
Ei ole turhia kippuroita stongassa. Tuommosen haluaisin! Ohjaustanko on ihana.
https://i.imgur.com/1G7AAtC.jpg
Firle, kun liki 40vuotta ympärivuoden työmatkoja ajanut niin on jääneet nuo kiksit saamatta huononkelin pyöräilystä. En tarkoita että täytyy olla vähintään 25 astetta ja aurinko paistaa, näilläkin keleillä homma toimii hyvin ja en loppupeleissä ole kovin herkkä edes kurallekaan.
Lähinnä pointtina että kun toistakymmentä tonnia kiinni pyörissä niin aina toinen jää vähemmälle käytölle ja kun paikat ei enää tykkää maantietangosta niin aina valitsee sen toisen. Ja eihän tässä kannata vannoa että jos alkaisi jotain rakentamaan talven synkkien päivien iloksi.
K.Kuronen
21.09.2022, 14.12
Firle, kun liki 40vuotta ympärivuoden työmatkoja ajanut niin on jääneet nuo kiksit saamatta huononkelin pyöräilystä....
Mä olen kanssa hinkannut työmatkaa aivan riittävän monta vuotta ja vuosikymmentä, vuodet ympäri, satoi tai paistoi, että ei oikein tahdo löytyä lystiä sateesta. Mä olenkin antanut itselleni arvonimen "Päivänkakkarapyöräilijä".
Enkä mä viitsi tällä hetkellä kurastaakaan pyöriä, ovat nätempiä ilman savivelliä. Vaikka välillä olen vähän vilkuillut Salsa Stormchaserin perään sillä silmällä.
^Voisin jakaa tuon arvonimen ellet ole rekisteröinyt sitä vielä. Jos vielä jotain rakennan niin se on sitten titaania...
Työmatka on pakollista. Lenkki on ihan eri juttu.
Itsekkin jätän mieluusti ajamatta työmatkan sateella. Lenkkiä/treeniä en, koska se nyt vaan on kivaa.
Ohiampuja
21.09.2022, 16.37
Minulla siis on myös läskipyörä joka roikkuu varaston katossa, ja se odottaa talvisia lumirännejä.
Mutta varsinaisena jokapaikan pyöränä on ollut 29" jäykkäperä, joka on välillä myös täysjäykkä. Ja välillä siinä on lokarit kiinni ja välillä taas ei. Mutta siis jonkinmoisia kompromisseja saa tehdä jos sillä yhdellä ja samalla pyörällä haluaa ajaa aktiivisesti maastossa ja myös hoitaa kaikki arki-ajelut. Jos ei muuta kun vaikka varkausriskiä ajatellen.
Ja nyt helpottaa kun tuon Neuronin saa speksata vain pelkkään maastolenkkeilyyn. Ei tarvitse hommata Thulen-vetomötikkää tai miettiä lukon ja lokareiden tarvetta. Ja taas vastaavasti jäykkiksen saa varustella arkiajoa varten, ei tarvitse miettiä että mitä lokarit metsässä haittaa tai kuinka Kryptoniten kiinnike nostaa pyörän painoa. :)
Keliolosuhteet ei sinällään ole se merkittävä juttu.
Ps. Sitten kun lumet tulee niin täpäri ripustetaan kattoon roikkumaan, ja läski otetaan käyttöön. Ja 29" jäykkis saa nastarenkaat alleen.
Joikaiseen tarkoitukseen oma pyöränsä. Kai se on yksinkertaista. Niillä voi sitten eksyä käyttöalueensa ulkopuolelle kuten usein käy. Mutta täpäriä ja läskiä ei ole kun en tiedä mitä sellaisilla tekisin, enpä ole edes kokeillut ...
navajokoira
21.09.2022, 16.56
Jokaiseen tarkoitukseen omansa, ja aina voi löytää uusia tarkoituksia johon ei vielä ole pyörää. Esim. mä tarttisin lokarittoman gravelin kun mun ainoassa gravelpyörässä on nyt syksyllä lokarit ja eilisellä lenkillä olisi ollut paljon kivempaa ilman lokareita ja leveämmillä renkailla.
Lisäksi on yksinkertaista kun mökillä on pari erilaisiin tarkoituksiin sopivaa pyörää valmiina, ettei tarvitse mökille lähtiessä alkaa säätää pyörätelineen kanssa.
*Lisäksi on yksinkertaista kun mökillä on pari erilaisiin tarkoituksiin sopivaa pyörää valmiina, ettei tarvitse mökille lähtiessä alkaa säätää pyörätelineen kanssa.
Tämä auttaa myös kun ei ole autoa eikä mökille aina mene autolla, fillarilla tai fillaribussillakaan
Paaton, itsekin olisin mielellään jättänyt sateessa ajamatta mutta kun ei julkinen kulkenut niin minkäs voi...
Siksi kahden pyörän taktiikka voi olla parempi ja yksinkertaisempikin: on kurakelipyörä ja kauniin sään pyörä. Toista voi ajaa surutta eikä tarvitse joka kerta moneen kertaan tarkistaa sääennustetta ja sadetutkan kuvaa ennen kuin voi lähteä ykköspyörällä ulos.
Tämän myös itse havainnut.
Toinen juttu on, että olen opetellut huoltamaan pyörän itse,
ja kolmas on tänä kesänä alkanut ketjujen vahaus.
Kaikenlainen säätäminen on vähentynyt vaikka tavallaan uusia toimintoja ja pyoriäkin on tullut hankittua
lisäys: poikkeuksena kiekkojen hankinta joka kuuluu osastolle kokonaisvaltainen säätö, joka nyt onneksi jo rauhoittunut :)
Hääppönen
21.09.2022, 21.31
Täällä pyöräilyn pitäminen yksinkeraisena etenee niin, että perinteinen kaava pyörien sopivasta määrästä n+1(n=olemassa olevien pyörien määrä), on käännetty aluksi muotoon n-1. Tämänhetkinen tunne on se, että lauseke tulee hiljalleen asettumaan arvoon n=2. Maantielle vuodenaikoihin kiekkojen vaihdolla sopeutettava monitoimiväline ja maastoon ainoa oikea valinta eli 29" monsteritäpäri. Jota myös pystyy työstämään sopivaksi kulloiseenkin tarpeeseen kiekkojen vaihdolla.
Ohiampuja
22.09.2022, 13.18
Minulla on yritys yksinkertaistaa ajamista, ja hankin Garminin 530 navin. Vielä se ei ole yksinkertaistanut mitään, kun olen niin pirukkaan kömplelö tällaisen elektroniikan kanssa. Ja sen kanssa painiminen nostaa verenpaineet toppariin alta aika yksikön. Mutta kun perkule ilmankaan ei pärjää. :) Kun se suuntavaisto pirukas on Vielä huonompi.
Takakeno
22.09.2022, 13.35
Minulla on yritys yksinkertaistaa ajamista, ja hankin Garminin 530 navin. Vielä se ei ole yksinkertaistanut mitään, kun olen niin pirukkaan kömplelö tällaisen elektroniikan kanssa. Ja sen kanssa painiminen nostaa verenpaineet toppariin alta aika yksikön. Mutta kun perkule ilmankaan ei pärjää. :) Kun se suuntavaisto pirukas on Vielä huonompi.
Trangia, teltta ja makuupussi messiin, ja unohdat koko suunnistamisen. Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka. Eteenpäin, eteenpäin!
K.Kuronen
22.09.2022, 20.19
^Voisin jakaa tuon arvonimen ellet ole rekisteröinyt sitä vielä. Jos vielä jotain rakennan niin se on sitten titaania...
Arvonimi on vapaasti käytettävissä ja sen käyttö on jopa toivottavaa. Ainoa ehto on, että huomaat ainakin toisinaan hyräileväsi itseksesi joko:
https://youtu.be/Dc7X5_YCZEE
K.Kuronen
22.09.2022, 20.20
tai vaihtoehtoisesti:
https://youtu.be/2jMtax-5HwQ
Pitäisi upotettuina tubevideoina näkyä
https://youtu.be/Dc7X5_YCZEE
https://youtu.be/2jMtax-5HwQ
Yksinkertaistin omaa pyöräilyäni myymällä maantiepyörän ja täpärin pois.
Nyt sitten on kauhee säätäminen cx/gravel pyörän kanssa kun on kolmet kiekot, viidet renkaat, eri käyttöön erilaisia pakkoja ja kesäksi olisi ehkä tarvis vaihtaa vähän isompi ratas 42 tilalle.
2x systeemin täydellinen 12-25 pakkakaan ei ole enää kovin hyvä.
Tarinan opetus: aina yksinkertaistaminen ei ole yksinkertaistamista.
F. Kotlerburg
22.09.2022, 22.47
Ei ees jaksa yrittää.
Yksinkertaistin omaa pyöräilyäni myymällä maantiepyörän ja täpärin pois.
Nyt sitten on kauhee säätäminen cx/gravel pyörän kanssa kun on kolmet kiekot, viidet renkaat, eri käyttöön erilaisia pakkoja ja kesäksi olisi ehkä tarvis vaihtaa vähän isompi ratas 42 tilalle.
2x systeemin täydellinen 12-25 pakkakaan ei ole enää kovin hyvä.
Tarinan opetus: aina yksinkertaistaminen ei ole yksinkertaistamista.
Se on justiinsa noin.
Itse ajattelin yksinkertaistaa harrastusta hävittämällä keittiönpöydän pois. Tuohonkin tilaan mahtuisi kaksi pyörää nätisti.
Moderni täpäri on pakkohankinta, ei pysy muuten kavereiden kyydissä.
Mä olen 2/3:n päässä omasta (pyöräilyn) yksinkertaisuudesta. Kesälle on maantiepyörä. Oon kyllä miettinyt, että olisko joku gravelimpi kaksilla kiekoilla parempi. Mut tiedä häntä olisko kuitenkaan käyttöä.
Talvella ajetaan sähkömaasturilla.
Mutta se mikä puuttuu, on arkiajofillari, baar... eiku asiointipyörä, jolla vois ajella sekalaiset ei-lenkit ja pörrätä lasten kanssa kylillä. Ehkä työmatkaakin. Täysjäykkä 29 maasturi tai muodikkaasti flatbargraveli vois olla kova. Ei saa vaan olla liian hieno, että uskaltaa vähän jättää kylillekin.
Mulla olis wanha Rivalin 2x10 osasarja, tosin droppitankoiseen pyörään. Jos sille etsis vanhan cc/gravelirungon niin ehkä se menis gravelista ja asiointipyörästä.
Mutta kun ei oikein ole tilaa 3 pyörälle...
Lähetetty minun XQ-BC52 laitteesta Tapatalkilla
Mulla on ollut 80-luvun Crescent kauppapyöränä ja aikaisemmin työmatkapyöränä mutta siitä on mennyt taka-akseli poikki ainaki 6 vuotta sitten eikä ole millään saanut aikaiseksi hommata uutta. Ehkäpä viimeinkin saisi sen takakiekon hankittua. Tosin voimansiirtokin on merkillinen kokoelma ysäri-mtb-osia ja kasarin Suntouria.
Samaan aikaan maastureita on vaihtunut useampiakin kun ne on yksinkertaisempia.
Itse ajatus ollut että kun sähköpyörät kevenee ja itsellä tulee ikää niin rakennan viimeiseksi pyöräksi jonkun alle 11kiloisen FlatBarin. Mutta täytyy siihen asti pitää luomuna matalaa profiilia ja välttää monen pyörän loukkua.
Tuli pelattua kyllä tämä peli loppuun asti. Varastossa lojuu yksi xc-täpäri ja yksi grävelpyörä, molempiin parit kiekot. Ajan nilllä lasten kanssa, en edes muista milloin olisin käynyt yksin lenkillä. Ei noita viitsi oikein poiskaan myydä, aikanaan maksoi alun toistakymmentä euroa tuhatta rakentaa ne pala palalta. Ajokamoja, elektroniikkaa tms. ei viitsi edes mainita saati laskea rahanmenoa. Aika aikaansa kutakin. Ei nuo vaikuta sisällä lämpimässä happanevan, vaikkei käyttöä ole.
Sen voin kyllä todeta, että aika monenlaisia kokemuksia fillareiden tekniikasta ja pyöränrakentamisesta on jäänyt. Siitä ei tosin hyödy yhtään mitään, vähän sama kuin osaisi vaikka puhua arameaa.
Tuntuu kuin yksi pyörä ei olisi se yksinkertaistamisen huippu. Eikä yhden huoltaminen se juttu, jolla pyöräily olisi yksinkertaisimmillaan. Kahdella tai kolmella tuntuu huoltotarpeet vain vähentyvän, ehkä lepo noillekin on tarpeen...myös ajojen kannalta yksinkertaisuuden tavoite täyttyy, kun valitsee olosuhteisiin ja ajoon jokseenkin sopivan noista.
Sopiva lukumäärä toimii ihan kuin yksinkertaistaminen?
^Väärin. En selitä miksi. Okei, selitetään. Itselleni fillarinropaus on tehnyt kädettömästä ihmisestä tyypin, joka osaa jotain pientä tehdä kotonakin. Sullakin ehkä tulee joskus eteen esim. Ikean huonekalun kasaaminen tai joku pieni kodin korjaus. Toki jos olis taitava kädentaituri jo alunperin, niin imasen tän jutun.
Meillä on kohta 4kk jatkunut remontti kotona… Ei merkittävää apua, olen yhtä käsi kuin ennenkin. Olikos jotain muita hyötyjä vai imetäänkö (kuten vuosituhannen vaihteen Juhani Kaskeala -meemissä, ne hymiöt perseeseen)
K.Kuronen
23.09.2022, 09.58
...
Sen voin kyllä todeta, että aika monenlaisia kokemuksia fillareiden tekniikasta ja pyöränrakentamisesta on jäänyt. Siitä ei tosin hyödy yhtään mitään, vähän sama kuin osaisi vaikka puhua arameaa.
Mitä hyötyä sitten olisi pitänyt olla -ei viinankaan juonnista mitään hyötyä ole, mutta hetken voi olla kuitenkin hauskaa!
Itse olen jättänyt taakse useamman aktiivisen harrastuksen ja muistelen yleensä lämmöllä, vaikka toisinaan vähän ihmetellen, menneitä. Iän karttuessa olen alkanut katsella elämää enemmän mäkilegendan sanoin: "Elämä on ihmisen parasta aikaa". Sitä se totisesti on ja jos olisin tehnyt jotakin toisin, niin olisin joku muu, ehkä nimeni olisi Pauli ja asuisin Käyhtävällä, sääreni olisivat väärät ja vaimoni ruma pirttihirmu.
Mutta olen minä, komea, suorasäärinen mies, vaimoni on kaunis, itsenäinen nainen ja asun Turussa. Harrastan tällä hetkellä pyöräilyä, mutta itseni tuntien ajan pyöräni lopulta Aurajokeen ja alan nypläämään pitsiä.
Pyörien lukumäärän vähentäminen myymällä ei ole ollut se juttu minulle, viikko sitten yksi lähti tytön pojalle, kun hällä entinen kävi pieneksi. Nyt on heillä kaksi minun vanhaa, samoin pojan perheellä kaksi minun vanhaa. Noiden käyttöarvo ylittää rutosti mitä saisi myymällä. Yksinkertaisia tosin ovat olleet, eivät mitään ritsoja mutta hyviä käyttötason välineitä. Nyt jäi noin 2,5 pyörää käyttööni, yksinkertaisuus säilyi - oikeastaan lisääntyi!
Ohiampuja
23.09.2022, 10.27
Trangia, teltta ja makuupussi messiin, ja unohdat koko suunnistamisen!
Mahdoton yhtälö. Pikku pojan yksinhuoltajana se harrastuksiin käytettävä aika on tarkasti rajattu, siinä ei pelivaraa ole.
Ja toinen taitaa olla tämä synnynnäinen maalaisuus. Tampereen kokoinen kaupunki on mun päälle liian iso, Jämsässä tämä ei ollut mikään suuri ongelma. Vaikka muutama gravel, ei kun cyclolenkki vähän lähtikin minne sattui. No, kyllä sieltäkin loppu viimein kotiin osattiin ilman taksia.
Ps. Renkaat meinasi unohtua. Nyt syksyllä on paljon simppelimpää valita renkaat kun käytössä on kaksi pyörää. Toiseen kivat kumit pyöräteille, ja toiseen sitten ne märkien juurien renkaat. Ei tarvitse kompromissien kanssa pelata. :)
pturunen
23.09.2022, 10.50
Yksinkertaistamisessa on pääasiallisesti kyse siitä, ettei tee asioista ongelmaa. Tarvitaanko jokaiseen asiaan erillinen varuste vai voiko sadekelillä ajaa työmatkan kumisaappaissa?
^Itse käytännössä huomasin miten työmatkapyöräily muuttui vajaan 40vuoden aikana. Alkoi Crescentin Positron vaihteisella "retkipyörällä", vaatetus luokkaa tuulipuku ja siitä viimeksi erikseen pyörä pelkästään työmatkoille, ajokenkiä ja nastarenkaita myöden juuri jokaiselle kelille varustus.
Hommassahan vain kyse siitä kun elintaso kasvaa ja ruokahalu sen mukana niin ei tyydykkään siihen yhteen ja homma hifistyy sen mukana. Nyt kun ei tosiaan tarvi lähteä paskailmoilla liikkeelle niin tulee sellainen olo että useampi pyörä on vain turhaa statusta ja kaunis koriste kun kuitenkin ottaa sen toisen määrätyn ajoon.
Kyse on ihan vaan ajamisesta ja liikunnasta, eikä mistään kauniista koristeesta tai statuksesta.
Hyvällä pyörällä on mukavampi ajaa. Aika yksinkertaista. Sit jos se urheilu ja liikunta jää toisarvoiseksi, niin kannattaa ehkä miettiä jotain muuta.
Pyöräily oli yksinkertaista kun käytössä oli yksivaihteinen jalkajarrullinen Jopo taikka joku vastaavalla tekniikalla varustettu perusmummopyörä.
Pyöräilystä tuli monimutkaista kun markkinoille tuli vaihdefillarit käsijarruineen. Niitä ostettiin halvalla ja laatu oli sen mukaista. Ikinä ne ei olleet varsinaisesti kunnossa ilman jatkuvaa roplaamista, eikä niitä ikinä saanutkaan priimakuntoon. Kun ei jaksanut säätää niin jäi harrastamatta. Kerrostalojen pyöräkellarit täyttyivät näistä romuista.
Nyt oma fillarointi on hyvinkin yksinkertaista kun on hyvä ja laadukas urheilu/kuntoilukulkine ja sen rinnalla kauppapyöränä 70-lukulainen Crescentin mummopyörä. Molemmilla on kiva ajaa ja ne on aina kunnossa, toinen yksinkertaisuutensa (ei tarvi tehdä mitään) ja toinen laatunsa vuoksi (välillä toki huoltoa, mutta harvoin).
^^Kuvitelma että hommat menee noin mutta todellisuudessa kaksi pyörää ajossa ja kolmas telineessä rakenteilla parhaimmillaan. Viimeisten viiden vuoden aikana viisi kasannut, parhaimillaan päivittänyt ajamatta metriäkään. Hauskaahan tuo on mutta ei edes viitsi miettiä paljonko harrastukseen on uponnut, Toisaaltaan kaverin kanssa todettiin että purjehtiminen paljon kalliimpi harrastus!
Joo purjehdusta harrastuksena voi simuloida menemällä istumaan jääkylmää vettä täynnä olevaan ammeeseen ja repimällä viidensadan euron seteleitä samalla kun puoliso heittää ämpärillä vielä lisää kylmää vettä suoraan naamaan.
^ ja kun lisää veden sekaan mutaa, rapaa ja hiekkaa, muuttuu se syksyisen gravelpyöräilyn simulaatioksi. Ihan parasta sekin :)
Mutta kyllähän tosiasia on se, että lähes kaikkea välineurheilua vaivaa nykyään sama dilemma eli se, että miksi tehdä asioita yksinkertaisesti, kun ne voi tehdä monimutkaisestikin. Tuohon pitkälti perustuu se, että kuluttajilla pysyy ostohousut jalassa ja talouden pyörät pyörii. Harrastaminen muuttuu teknologia-avusteisemmaksi ja samalla teknologiariippuvaisemmaksi.
^^Kauris, tuo taisi olla kilpa moottoriveneilyn määritelmä.
^Masokismia parhaimillaan, kylläkin häviää helposti 15km työmatkalle kun päivän aikana satanut liki 20 senttiä kinostunutta nuoskalunta ja aura-autot missä lie.
^Tietenkin jos yhden pyörän taktiikalla niin pyörään sijoittaa enemmän sijoittaa. Nykyisestä lienee tulee kalliimpi ellei tuota SuperCorsaa/SuperRecordia muuteta nykyrahaksi...
tchegge_
23.09.2022, 14.35
^^Kauris, tuo taisi olla kilpa moottoriveneilyn määritelmä.
.
Niin, purjevenekokemukseen pitää sinne ammeen toisen puolen jalkoihin 15cm koroketta että päästään istumaan vinossa. [emoji846]
Lähetetty minun laitteesta Takapalkilla
Paksupolkija
23.09.2022, 14.42
Kakat niitä useita kiekkoja kannata hillota, että vaihtelee alustan tai kelin mukaan. Ainut on nastarenkaat, jos niitä tarvitsee pari kerta talvessa. Sitä kuitenkin yksinkertaistaa pyöräilyään sillä, että ajelee aina niillä keveimmillä ja rullaavimmilla seteillä ja ne rouheemmat siellä vaan pölyttyy. Esim syksyksi on ihan turha mitään rupulikumia vaihtaa, kun ne kevyesti menevät pieninappulaiset on pääosan lenkistä kuitenkin kepeemmät ja nopeammat. Pääsee niillä xc-kumeilla ihan joka kelissä. Ja nopeasti. Sama grävelissä, helpompi ajaa vaan niillä nopeilla kumeilla, kun et kuitenkaan aja pääosin missään muualla kuin hiekka tai asfalttiteillä.
Harrastamisessa monimutkaisuus ei ole pahasta jos se on mielekästä, ja yksinkertaisuus voi olla myös tylsää
Niin, purjevenekokemukseen pitää sinne ammeen toisen puolen jalkoihin 15cm koroketta että päästään istumaan vinossa. [emoji846]
Lähetetty minun laitteesta Takapalkilla
Köysiä pitää olla, suihkuverhotangosta pyykinarua ammeenreunaan :)
Kakat niitä useita kiekkoja kannata hillota, että vaihtelee alustan tai kelin mukaan. Ainut on nastarenkaat, jos niitä tarvitsee pari kerta talvessa. Sitä kuitenkin yksinkertaistaa pyöräilyään sillä, että ajelee aina niillä keveimmillä ja rullaavimmilla seteillä ja ne rouheemmat siellä vaan pölyttyy. Esim syksyksi on ihan turha mitään rupulikumia vaihtaa, kun ne kevyesti menevät pieninappulaiset on pääosan lenkistä kuitenkin kepeemmät ja nopeammat. Pääsee niillä xc-kumeilla ihan joka kelissä. Ja nopeasti. Sama grävelissä, helpompi ajaa vaan niillä nopeilla kumeilla, kun et kuitenkaan aja pääosin missään muualla kuin hiekka tai asfalttiteillä.
Ketä tarvii useampia kiekkoja ketä ei. Voihan sitä ajaa kaikki ajonsa vaikka jopolla.
Itselleni olen perustellut kolmet kiekot koska:
Helsingissä tarvii nastoja vähän useammin kuin 2 kertaa vuodessa. Pienet nopeat nappulat ei pidä yhtään mitään jäällä tai polanteilla jota täällä keskimäärin riittää kun tiet sulaa ja jäätyy vuorotellen.
Välillä voi olla viikko putkeen samankaltaista keliä.
Niinpä mulla on kuitukiekoilla joko joko maantiekumit tai nopeat nappulat lenkkiajoon, nuo jää hyllyyn loska-pska-lumi ajaksi.
Kahdet alukiekot joissa toisissa nappulat ja toisissa nastat talvella. Noilla ajetaan myös soralenkit ja pidemmät työmatkalenkit silloin kun kuitukiekoilla on maantiekumit.
Työmatkoja ja lyhyitä ajoja varten on kyllä vielä vanha cyclo jossa lokarit sade-ja kurakelillä siirtymiä varten. Sillä vaan ei ole kovin kiva enää ajaa, joten aika vähäistä on käyttö.
Jotta ei olisi näin yksinkertaista niin pohdinnassa on edelleen joku perus jäykkäperä talven työmatkoihin ja lenkkeihin. Ja polkuajoon, koska se on paljon siistimpää talvella kuin kesällä :)
Tyyliin Roscoe 7, Marin team 1 tms.
Tai sitten vaan ajan paskakelit autolla jos on pakko jonnekin liikkua, olisi helpompaa, halvempaa ja yksinkertaisempaa!
näin kuinka joku oli onnistunut pitämään pyörälyn yksinkertaisena. Osti tunturi retki 10:n -78 ja yhtäkkiä katsottuna vain etuvanne, jarrupalat ja muutamat kulutusosat oli vaihdettu.
Huoltoa tehty minimaalisesti, kestävä pentele.
Ketä tarvii useampia kiekkoja ketä ei. Voihan sitä ajaa kaikki ajonsa vaikka jopolla.
Itselleni olen perustellut kolmet kiekot koska:
Helsingissä tarvii nastoja vähän useammin kuin 2 kertaa vuodessa. Pienet nopeat nappulat ei pidä yhtään mitään jäällä tai polanteilla jota täällä keskimäärin riittää kun tiet sulaa ja jäätyy vuorotellen.
Välillä voi olla viikko putkeen samankaltaista keliä.
Niinpä mulla on kuitukiekoilla joko joko maantiekumit tai nopeat nappulat lenkkiajoon, nuo jää hyllyyn loska-pska-lumi ajaksi.
Kahdet alukiekot joissa toisissa nappulat ja toisissa nastat talvella. Noilla ajetaan myös soralenkit ja pidemmät työmatkalenkit silloin kun kuitukiekoilla on maantiekumit.
Työmatkoja ja lyhyitä ajoja varten on kyllä vielä vanha cyclo jossa lokarit sade-ja kurakelillä siirtymiä varten. Sillä vaan ei ole kovin kiva enää ajaa, joten aika vähäistä on käyttö.
Jotta ei olisi näin yksinkertaista niin pohdinnassa on edelleen joku perus jäykkäperä talven työmatkoihin ja lenkkeihin. Ja polkuajoon, koska se on paljon siistimpää talvella kuin kesällä :)
Tyyliin Roscoe 7, Marin team 1 tms.
Tai sitten vaan ajan paskakelit autolla jos on pakko jonnekin liikkua, olisi helpompaa, halvempaa ja yksinkertaisempaa!
Noin se menee. Jos meinaa ajaa kivoja lenkkejä niissä uraisissa ja märissäkin keleissä, niin maasturi ispeillä on vaan pakollinen. Tietty voi istua sohvalla ja kasvattaa mahaakin.
Mutkun nyt tosiaan pamahti silmille se tieto, ettei se pelkkä jäykkäperä riitä. Olen yrittänyt tietoisesti vältellä täysjoustojen koeajoja, mutta pelkästään tuon vauhdin näkeminen sai sen "hallelujaa" ilmeen naamalle.
Niin. Minulla on ne 2 teräsraamista kippuraa, toinen paraatiin ja pitkille lenkeille;
toinen kauppareissuille ja työmatkoille tarvittaessa. Vaihtelua kalustossa toki
tapahtuu olosuhteiden ja käyttötarpeen vaihtuessa. Kumpaankaan ei saa loksuja
asennettua, eli tarvisin sen kolmannen ympärivuotiseen käyttöön, jos näin pääsee
joskus tulevaisuudessa käymään.
Ohiampuja
23.09.2022, 20.12
Paljonhan vaikuttaa se kuinka ja missä sitä pyöräilyä haluaa harrastaa. Jos on hurahtanut maantiepyöräilyyn ja se riittää, niin kyllähän yhdellä pyörällä pärjää. Yksi laadukas kunnon peli, niin mitäs sitä muuta.
Kuinkahan noissa ahtaissa maailman metropoleissa harrastetaan? Onko teillä kokemuksia, jos ja kun olette ulkomailla asuneet?
Paljonhan vaikuttaa se kuinka ja missä sitä pyöräilyä haluaa harrastaa. Jos on hurahtanut maantiepyöräilyyn ja se riittää, niin kyllähän yhdellä pyörällä pärjää. Yksi laadukas kunnon peli, niin mitäs sitä muuta.
Kuinkahan noissa ahtaissa maailman metropoleissa harrastetaan? Onko teillä kokemuksia, jos ja kun olette ulkomailla asuneet?
Tä? Oletko kokeillut ajaa maantiepyörällä? 60% ajasta täällä suomessa on niinku vähän huonoa roadille :)
Se ulkomaanelävä on vähän eri juttu. Espanjassa voisi ajaa tosiaan pelkkää maantietä, mutta ihan samalla tavalla ne espanjankin elävät näyttävät pakkaavan kesäkauden jälkeen maastoon. Se on vaan kivaa vaihtelua.
Ohiampuja
23.09.2022, 20.43
Tä? Oletko kokeillut ajaa maantiepyörällä? 60% ajasta täällä suomessa on niinku vähän huonoa roadille :)
Olen minä joskus kokeillut. :)
Mutta kuten sanoin, miten sitä kukin haluaa harrastaa.
Mutta kuten sanoin, miten sitä kukin haluaa harrastaa.
Nimenomaan! Jotkut haluavat pitää yksinkertaisena ja toisille se yksinkertaisuus ei ole kovin tärkeää.
Asia loppuunkäsitelty, topicin voi lukita.
F. Kotlerburg
23.09.2022, 20.51
Maantiepyörä on varmaan se turhin pyörä Suomessa.
K.Kuronen
23.09.2022, 20.55
Sitten on niitä, jotka harrastavat intohimoisesti ajamista. Sellainen saattaa tarvita useita pyöriä: kesään, syksyyn ja talveen; asfaltille, soralle ja maastoon.
Olen minä joskus kokeillut. :)
Mutta kuten sanoin, miten sitä kukin haluaa harrastaa.
Ei maantiepyörällä vain yksinkertaisesti ajeta talvella. Se on vähän niinkuin avoauto.
Sitten on niitä, jotka harrastavat intohimoisesti ajamista. Sellainen saattaa tarvita useita pyöriä: kesään, syksyyn ja talveen; asfaltille, soralle ja maastoon.
Joo, tuo vaihtoehto voi siinä tubelesteipin painoa mittaillessa unehtua.
Maantiepyörä on varmaan se turhin pyörä Suomessa.
Noinpa. Mutta kuitenkin se on se laite, jolla saa ulosmitattua parhaiten talven treenaamisen. Mikään ei ole niin huikeaa kuin päästellä roadilla kovaa silloin kun kondis on hyvä.
Paitsi ehkä just nyt se olisi hauskempaa sillä täysjoustolla...
Pyöräilyhän on sellaisenaan niin helvatin tylsää ja yksinkertaista sekä -toikkoista puuhaa, että hyvä siitä on tehdä monimutkaisempaa ja -puolisempaa kikkailemalla ja hifistelemällä. Tubelessteipin punnitus iltapimeällä piristää kummasti.
Jos siitä haluaa yksinkertaista niin pitää ensinnäkin poistua tästä topicista ja koko foorumista.
Niin!
Ohiampuja
23.09.2022, 21.19
Ei maantiepyörällä vain yksinkertaisesti ajeta talvella. Se on vähän niinkuin avoauto.
Ei niin, talvella hiihdetään tai luistellaan. Esimerkiksi. :)
K.Kuronen
23.09.2022, 21.24
Ei niin, talvella hiihdetään tai luistellaan. Esimerkiksi. :)
Jos näkee pyöräilyn urheilu- tai liikuntaharrastuksena, niin lisäämällä lajeja touhu käy vain entistä monimutkaisemmaksi: pitää olla pyörä, sukset ja luistimet.
tchegge_
23.09.2022, 21.54
Jos näkee pyöräilyn urheilu- tai liikuntaharrastuksena, niin lisäämällä lajeja touhu käy vain entistä monimutkaisemmaksi: pitää olla pyörä, sukset ja luistimet.Latuhiihto ja retkiluistelu(varsinkin auratuilla urilla) on vähän samanlaista semitylsää kuntoilua kuin maantiepyöräily, lumikenkäily ja metsäsukset maastopyörän hankiversio, ollaan vähän enemmän luonnossa ja homma hitaampaa.
Lähetetty minun laitteesta Takapalkilla
Tässä se nähdään kun kukaan ei tiedä mistään mitään. Läskipyörä on tasaisesti paska koko vuoden, kelistä riippumatta.
Kuten ex duunikaveri sanoi, talvella hankintaan kunto ja kesällä nautiskellaan. Kuka viitsi kurassa ajella jos ei ole pakko?
Firlefanz
23.09.2022, 22.48
^ Yllättävän moni sellainen, jolla on siihen tarkoitukseen sopiva oma pyöränsä. Jotkut ovat jopa sitä mieltä että on olemassa pyöräilyä, joka on parhaimmillaan nimenomaan silloin kun saa ajaa kurassakin.
Joka tapauksessa siitä on yksinkertaisuus kaukana, jos esimerkiksi siitä osasta vuotta, jota voi pitää nastarenkaattoman pyörän ajokautena, rupeaa karsimaan ajopäiviä silloinkin kun ei ole oikeasti paskakeli eikä edes sadepäivä vain siksi ettei halua sitä ainoaa pyöräänsä kurata?
Note bene: en suinkaan tarkoita että kenenkään pitäisi ajaa joka päivä, tarkoitan ainoastaan sitä että jos haluaisi muuten ajaa, mutta kun pyörä kuraanstuisi, niin silloin ei ole kyse onnellisuutta lisäävästä yksinkertaistamisesta vaan yksinomaan itsensä kiusaamisesta.
Simo Ahtola
23.09.2022, 22.54
Tässä se nähdään kun kukaan ei tiedä mistään mitään. Läskipyörä on tasaisesti paska koko vuoden, kelistä riippumatta.
Asiaaaaa!
^ Yllättävän moni sellainen, jolla on siihen tarkoitukseen sopiva oma pyöränsä. Jotkut ovat jopa sitä mieltä että on olemassa pyöräilyä, joka on parhaimmillaan nimenomaan silloin kun saa ajaa kurassakin.
Joka tapauksessa siitä on yksinkertaisuus kaukana, jos esimerkiksi siitä osasta vuotta, jota voi pitää nastarenkaattoman pyörän ajokautena, rupeaa karsimaan ajopäiviä silloinkin kun ei ole oikeasti paskakeli eikä edes sadepäivä vain siksi ettei halua sitä ainoaa pyöräänsä kurata?
Note bene: en suinkaan tarkoita että kenenkään pitäisi ajaa joka päivä, tarkoitan ainoastaan sitä että jos haluaisi muuten ajaa, mutta kun pyörä kuraanstuisi, niin silloin ei ole kyse onnellisuutta lisäävästä yksinkertaistamisesta vaan yksinomaan itsensä kiusaamisesta.
Mitä???
Kuka on puhunut pyörän kuraantumisesta???
Joillakin ihmisillä on kuulemma elämää ja muita harrastuksia pyöräilyn lisäksi.
Kuten ex duunikaveri sanoi, talvella hankintaan kunto ja kesällä nautiskellaan. Kuka viitsi kurassa ajella jos ei ole pakko?
No niin? Toinen vaihtoehto on on killittää sitä kaljaa koko talvi ja jättää kesällä ajamatta, koska ei oo sitä kuntoo eikä voi nautiskella ajamisesta :)
Firlefanz
23.09.2022, 23.08
^ Mitä muita syitä voisi olla siihen ettei viitsi kurassa ajella?
Mutta silloin jos on elämää ja muita harrastuksia tilanne pyöräharrastuksensa nuren esittämällä tavalla yksinkertaistaneellaa on kahta kauheampi: silloinhan ei niitä päiviä ja aikoja, jolloin voisi ajaa ja olisi vielä fiiliskin ajaa ei ole yhtään liikaa - ja jos rupeaa niitä entisestään vähentämään, koska ei viitsi kurassa ajella (koska ei ole sitä kurapyörää), alkaa jo sielua ahdistaa.
Tämä neljäntoista sivun mittainen vänkäämisketju osoittaa, että pyöräily on kaikkea muuta kuin yksinkertainen harrastus :)
Tulisipa äkkiä talvi ja pääsisi alamäkiin suksilla. Fillarointi on tylsän välikauden harraste.
Siis kurapyörä suht perseestä, ei tosiaan kummempia kiksejä moisesta saa. Aikoinaan työmatka ajossa yläpäällä kurassa, oli nautinto kaukana.
Täälläkin moni kehuu ajamisiaan mutta moniko loppupeleissä lähtee niillä hienoilla pyörillään rospuuttoroutaan ajamaan, varmaan helpompaan se saksalainen perhe auto käynnistää ....
Kurapyörä suht perseestä
...mutta moniko loppupeleissä lähtee niillä hienoilla pyörillään rospuuttoroutaan ajamaan...
Outo kysymys. Moni. Itsekin.
^ Mitä muita syitä voisi olla siihen ettei viitsi kurassa ajella?
Tuota sinun kannattaa miettiä.
Mutta silloin jos on elämää ja muita harrastuksia tilanne pyöräharrastuksensa nuren esittämällä tavalla yksinkertaistaneellaa on kahta kauheampi: silloinhan ei niitä päiviä ja aikoja, jolloin voisi ajaa ja olisi vielä fiiliskin ajaa ei ole yhtään liikaa - ja jos rupeaa niitä entisestään vähentämään, koska ei viitsi kurassa ajella (koska ei ole sitä kurapyörää), alkaa jo sielua ahdistaa.
Onhan sellainen mahdollisuus että ajaa kauniina päivinä ja elää sekä harrastaa muuta lopun aikaa. Useimmille se riittää ja eikä ala ahdistamaan.
^Niin, kun kun ajetaan. Itse en koskaa herkuilla ajanut kuin parhailla keleillä, pelkkää poseerausta!
Firlefanz
24.09.2022, 00.02
Tämä neljäntoista sivun mittainen vänkäämisketju osoittaa, että pyöräily on kaikkea muuta kuin yksinkertainen harrastus :)
Tulisipa äkkiä talvi ja pääsisi alamäkiin suksilla. Fillarointi on tylsän välikauden harraste.
Tjaa. Siinä missä joku näkee vänkäämistä - mikä kai tarkoittaa yritystä esittää oma näkemyksensä asiaan ainoana oikeana ja osoittaa muiden eli vastapuolena pitämiensä näkemykset vääriksi, epäeettisiksi tai vain kantajansa typeryyden osoittaviksi - joku toinen näkee erilaisia näkökulmia ja katsantokantoja yleisesti kiinnostavaan ja jokaista jollain tavalla koskettavaan asiaan.
PS Jos olisin alamäkihiihtäjä, tekisin varmaan muuna aikana jotain ihan muuta kuin pyöräilsin.
Firlefanz
24.09.2022, 00.13
Tuota sinun kannattaa miettiä.
Keskustelufoorumeilla kai on tarkoitus valottaa omia näkemyksiään - kun on niitä ylipäätään lähtenyt esittämään - niille joille ne eivät itsestään aukea?
Minun ei kannata asiaa ruveta miettimään sen enempää, koska minulla ei ole sitä ongelmaa etten viitsisi lähteä ajamaan, vaikka muuten olisi fiilis lähteä ajamaan, ellei keli tai sää ole oikeasti kelvoton, paska ja viheliäinen.
a
Kaikki jotka ovat kurassa ajaneet tai jättäneet ajamatta tietävät että suurin osa kurapäivistä on sellaisia joilla kuraa lukuunottamatta olisi ihan nasta ajaa.
Onhan sellainen mahdollisuus että ajaa kauniina päivinä ja elää sekä harrastaa muuta lopun aikaa. Useimmille se riittää ja eikä ala ahdistamaan.
Hienoa jos riittää ja jos muut harrastukset tosiaan ovat sellaisia, joita voi ruveta harrastamaan, kun haluttaisi ajaa mutta ei viitsi, koska ulkona on kuraista. Harrastukset ja se muu elämä voivat usein olla sellaisia että ne ovat aikoihin sidottuja eli jos fillarointiin käytössä olevalla ja siihen varatulla ajalla onkin kuraista, joutuu ex tempore keksimään jotain tekemistä - eivätkä ihan kaikki onnistu vakuuttamaan itselleen että se muu tekeminen on yhtä kivaa ja tarpeellista ja mielenkiintoista kuin ajaminen.
Jos näkee pyöräilyn urheilu- tai liikuntaharrastuksena, niin lisäämällä lajeja touhu käy vain entistä monimutkaisemmaksi: pitää olla pyörä, sukset ja luistimet.
Latusuksien voiteleminen se vasta monimutkaista on. Ahdistaa jo pelkkä ajatuskin siitä, että pitäisi vielä sellaistakin harrastaa.
Kuten ex duunikaveri sanoi, talvella hankintaan kunto ja kesällä nautiskellaan. Kuka viitsi kurassa ajella jos ei ole pakko?
Cyclocross on siitä kivaa, että kunto hankitaan kesällä hyvissä keleissä ja sit syksyllä saa nautiskella kurassa.
Sillä tapaa olen kyllä näköjään osannut pitää harrastamisen yksinkertaisena, että en ole sortunut hankkimaan yhtäkään sellaista pyörää, jota en viitsisi tai jota ei syystä tai toisesta voisi kurastaa. Jopa ainut omistamani maantiepyörä aikoinaan oli sellainen, että se ei pelännyt kuraa. Pari-kolme viimeistä kesää on ehkä vähän hämärtänyt muistia niistä kesistä, joina kuivan asfaltin odotteleminen tarkoittaa sitä, että saa suunnilleen odottaa seuraavaan kesään. Tai sitä seuraavaan.
Mutta onneksi täysjoustopyöräily eikä oikeastaan puhdasverinen maastopyöräilykään juuri kiinnosta enää. Vaikkapa sitä down country -ketjua lukiessa väistämättä kyllä tulee mieleen, että siinä touhussa harrastamisen monimutkaistaminen on onnistuttu viemään ihan uusiin sfääreihin. Onneksi kyllästyin siihen maailmaan lähes erottamattomasti kuuluvaan loputtomaan säätämiseen ja aidan toiselle puolelle tähyämiseen jo sellaiseen aikaan, kun oli täysin normaalia, että ihminen pärjäsi ihan hyvin yhdellä täysjoustolla eikä siihenkään tarvittu edes tokeneja.
Eli Paaton, jos täysimittainen pyörien harrastaminen kiinnostaa pyöräilyn harrastamista enemmän, niin ei muuta kuin sinne täysjoustokaupoille. :)
PS Jos olisin alamäkihiihtäjä, tekisin varmaan muuna aikana jotain ihan muuta kuin pyöräilsin.
Miksi?
Mitä haittaa pyöräilystä on jos talvella laskettelee?
Mikä sen sijaan olisi oikeampi harrastelaji?
Pitäisikö pyöräily vallan lopettaa jos ja kun en malta olla lähtemättä Lappiin talvisin?
Tai toisinpäin, kun kesällä tykkään fillaroida niin uskaltaako sitä mäkeen enää mennä?
- huolestuneena tässä kyselen...
Firlefanz
24.09.2022, 09.39
^Älä turhaan huolestu!
Uskallanko sanoa heti krkeen että olet taas kiivennyt perse edellä puuhun tai miten sen nyt sanoisi että olet onnistunut lukemaan kaikkea sellaista mitä en esittänyt enkä yrittänytkään väittää - ja sen minkä mielestäni ihan selvästi ja ymmärrettävästi kirjoitin jätit lukematta?
Mutta:
(1) Ei varmaankaan yhtään mitään.
(2) Kuka on sanonut yhtään mitään mistään #$@&%*! oikeammasta?
(3) Ei tieteskään, pässinpää!
(4) ihan mainiosti uskaltaa, Ihan riippumatta siitä mitä tykkää kesällä harrastaa. Siis jos ylipäästään uskaltaa mennä mäkeen. (Minä en uskalla. Mikä tietenkin on hiukan paradoksaalista, kun kaikki luunmurtumani ovat tulleet fillaroidessa.)
Se mitä luulin sanoneeni on että jos minä olisin alamäkihiihtäjä, en olisi se aerobic addict joka nyt olen enkä kovin todennäköisesti harrastaisi kesällä pyöräilyn kaltaista kestävyysurheilulajia vaan jotain mistä saisin samankaltaisia kicksejä kuin ne jotka olisivat tehneet minusta innokkaan alamäkihiihtäjän.
(On kai lisättävä että tiedän toki että on olemassa alamäkihiihtäjiä, jotka nauttivat myös kestävyysharjoittelusta ja joille pyöräily on muutakin kuin vain sopiva keino hankkia ja ylläpitää kuntoa. Ja senkin että on olemassa teknisesti vaativia ja vauhdin hurmaa tarjoavia pyöräilymuotoja, jotka ovat niin lähellä alamäkihiihtämistä kuin jokin muu laji voi ylipäätään olla.)
Taas on harhauduttu kovin kauas otsikon aiheesta...
Diplomatiaa, pojat, ei sanallista nyrkkiä.
Nyt sotaa käyvien maidenkin olisi ollut parempi venyttää sietorajaa, verta tulee nenästä molemmilla.
Diplomatiaa, pojat, ei sanallista nyrkkiä.
Missä olet havainnut nyrkkiä? Silkkaa diplomatiaa on ollut.
Nyt sotaa käyvien maidenkin olisi ollut parempi venyttää sietorajaa, verta tulee nenästä molemmilla.
Mainittu sota on foorumilla kielletty puheenaihe. Tarviiko se tunkea tännekin?
Ja:
Taas on harhauduttu kovin kauas otsikon aiheesta...
Mulle on tärkeää, että mulla on myös pyöriä ja vaatteita jotka voi kurastaa jotta voin harrastaa myös huonommalla kelillä jos haluan. Ja maastossa nyt pyörän likaantuminen on tietty luonnollista kesälläkin. Paitsi, että tänä kesänä lähinnä pöly oli ainoa lika. Mutta nimenomaan harrastaa. Työmatkaa ajan pyörällä nykyään tosi harvoin. Voin valita bussin tai auton sateisimpina päivinä tai jäädä etätöihin. Tai jos koko viikonlopuksi on luvattu kovaa sadetta enkä ole sopinut kenenkään kanssa lenkkiä tai menossa mihinkään tapahtumaan niin jätän todennäköisesti ajamatta. Jättänyt kyllä tapahtumiakin menemättä joskus.
Mulla on toki myös se onnellinen tilanne, että ovensuussa on puutarhaletku jolla pyörää voi pestä. Ei tosin lämmintä varastoa ja sisäpesupaikkaa. Eli sillä kaudella, kun lämpötila on päivällä just vähän plussan puolella niin että kurastuu kunnolla mutta yöt on pakkasella, ei letkua voi käyttää ja tilanne vähän hankala.
Kaiken kaikkeaan en voi sanoa, että harrastukseni olisi kovin yksinkertaista. Enkä ole siihen tietoisesti kovin kovasti pyrkinytkään. On maantiepyörää, hiekkatiepyörää kauppapyörää, maastopyörää, alamäkipyörää ja sen myötä väkisin myös erilaista kenkää ja vaatetta ja suojavarusteita, kolmen eri valmistajan osasarjoja (shimppa, sram ja campa + tietty muiden merkkien muita kuin voimansiirto-osia). En ole silti kokenut asiaa ahdistavana eli ei ongelmaa ja jatkan toistaiseksi nykyisellä linjalla :)
Toisaalta ymmärrän ja pidän sinänsä hienona ajatusta yksinkertaistamisesta. Voisin nähdä jossain kohtaa vähentäväni kahteen pyörään (+ ehkä lisäksi romu kauppa-/asema-/baaripyörä). Joku käyrätankoinen gravel johon myös maantiekiekot ja renkaat sekä yksi keskijoustoinen täpäri millä pärjäis kaikissa maastoissa mukaan lukien bikepark. Tai kai se harrastus jossain iässä pitää älytä lopettaa mutta kun sen vasta aloitti hieman vajaa nelikymppisenä (4 vuotta sitten), niin ei sitä ihan heti lopettaa malta.
Firlefanz
24.09.2022, 10.12
^ Nyrkkejä ei mielestäni tässä ketjussa ole kohoteltukaan, saati että ne olisivat heiluneet.
itse kavahdan pikemminkin sellaisia keskusteluja, joissa eriäviä käsityksiä ja mielipiteitä asioista ei tuoda selvästi esille.
Jos on jotain sanottavaa tai tuntee tarvetta sanoa jotain meitä lähellä käytävästä sodasta, siihen on oma ketju (jonka poistamisella ei ainakaan vielä ole uhattu).
Koen että oma tilanne pyörissä on melko hyvä ja suht yksinkertainen: sähkötäysjousto, gravel ja vanha hybridi. Sähköllä maastossa, parkissa ja lumella, gravel muilla pinnoilla sekä työmatkoilla ja hybridillä kun pyörä pitää jättää kaupungilla parkkiin. Keskenään sopivan erilaisia pyöriä. Saa nähdä kertyykö pyöriä lisää harrastusvuosien myötä, mutta nyt 1,5v ollut tämä tilanne eikä mikään muu pyörämalli ole oikein edes käynyt ajatuksissa.
Täysjoustoon ja graveliin on kahdet kiekot. Täpäriin ostin toiset kiekot lähinnä nastojen takia että talvella helppo vaihtaa kelin mukaan. Kesälläkin koittanut hyödyntää esim niin että toisilla kiekoilla rullaavammat kumit, mutta jäänyt vähälle käytölle. No, parkiin ja reissuille ollut kätevä ottaa varakiekot kumeineen. Graveliin vasta tuli toiset kiekot ja tarkoitus on laittaa oem-kiekkoihin talveksi nastat ja kesäksi maantiekumit. Tosin voi olla että käyttö jää vähälle kun ainakin viime talvena kelvien hoitoa Hkissä ei juurikaan ollut ja täpäri oli parempi, ja kesällä ei maantien laidassa ajaminen juuri innosta, saa nähdä. Alunperin meinasin rupulikumeja toisille gravel-kiekoille, mutta maastoa varten on tuo täpäri ja neulaspoluille gravelissa käy nuo tielläkin hyvin rullaavat kumit. Ristiin sopivia varaosia taitaa olla vain ketjut jotka käy sekä graveliin että täpäriin. Ei haittaisi vaikka useammatkin varaosat kävisi ristiin. Kengät on erikseen, maastossa flätit ja gravelissa lukot, mutta vaatteita, kypäriä, laukkuja, valoja, työkaluja käytän ja hankin melko paljon ristiin. Vaimon mielestä harrastus ei silti vaikuta yksinkertaiselta ja karsitulta.
F. Kotlerburg
24.09.2022, 11.11
Latusuksien voiteleminen se vasta monimutkaista on. Ahdistaa jo pelkkä ajatuskin siitä, että pitäisi vielä sellaistakin harrastaa.
Vertaa tuohon sorarenkaan valintaan niin hyvin yksinkertaista hommaa tavallisen harrastajan suksien voitelu.
Mutta onneksi täysjoustopyöräily eikä oikeastaan puhdasverinen maastopyöräilykään juuri kiinnosta enää. Vaikkapa sitä down country -ketjua lukiessa väistämättä kyllä tulee mieleen, että siinä touhussa harrastamisen monimutkaistaminen on onnistuttu viemään ihan uusiin sfääreihin. Onneksi kyllästyin siihen maailmaan lähes erottamattomasti kuuluvaan loputtomaan säätämiseen ja aidan toiselle puolelle tähyämiseen jo sellaiseen aikaan, kun oli täysin normaalia, että ihminen pärjäsi ihan hyvin yhdellä täysjoustolla eikä siihenkään tarvittu edes tokeneja.
Eli Paaton, jos täysimittainen pyörien harrastaminen kiinnostaa pyöräilyn harrastamista enemmän, niin ei muuta kuin sinne täysjoustokaupoille. https://www.fillarifoorumi.fi/forum/images/smilies/smile.pngSe on juuri niin monimutkaista kun siitä haluaa itse tehdä. Toki jousitus on hyvä säätää kohdalleen, mutta se löytyy parilla ekalla lenkillä, jos on kokemusta asiasta ja tietää mitä haluaa. Sen jälkeen voi ajaa.
Jatkuva renkaiden vaihtelu ja niiden ihmettely mikä rullaa parhaiten ja mikä on nopein ei ole onneksi loputonta säätämistä :)
F. Kotlerburg
24.09.2022, 11.24
^ Nyrkkejä ei mielestäni tässä ketjussa ole kohoteltukaan, saati että ne olisivat heiluneet.
itse kavahdan pikemminkin sellaisia keskusteluja, joissa eriäviä käsityksiä ja mielipiteitä asioista ei tuoda selvästi esille.
^Älä turhaan huolestu!
Uskallanko sanoa heti krkeen että olet taas kiivennyt perse edellä puuhun tai miten sen nyt sanoisi että olet onnistunut lukemaan kaikkea sellaista mitä en esittänyt enkä yrittänytkään väittää - ja sen minkä mielestäni ihan selvästi ja ymmärrettävästi kirjoitin jätit lukematta?
Mutta:
(1) Ei varmaankaan yhtään mitään.
(2) Kuka on sanonut yhtään mitään mistään #$@&%*! oikeammasta?
(3) Ei tieteskään, pässinpää!
Eriävät käsitykset voi tuoda ilmi myös ilman voimasanoja tai muiden nimittelyä. Kaikki ei toki siihen kykene.
Firlefanz
24.09.2022, 13.48
Eriävät käsitykset voi tuoda ilmi myös ilman voimasanoja tai muiden nimittelyä. Kaikki ei toki siihen kykene.
Jotkut kykenevät näkemään milloin voimasanat eivät todellakaan ole voimasanoja eikä nimittely nimittelyä. Ihan kaikille toiset ihmiset - vaikka kyseessä olisi vain nimimerkki keskustelufoorumilla - eivät lähtökohtaisesti ole kusipäitä, joihin tulee suhtautua epäilevästi ja torjuvasti, koska heidän aikeidensa ja trkoitusperiensä täytyy olla tavalla tai toisella vihamielisiä.
Vittumainen asenne muita ihmisiä kohtaan ei siitä kaunistu että tuo niin sanotut käsityksensä ilmi "ilman voimasanoja tai muiden nimittelyä":rolleyes:
Sanoisin että mene kotiin kasvamaan ihmisenä. mutta taidat olla jo ne 185 cm:cool:
Firlefanz
24.09.2022, 13.49
Kävin tossa just yksinkertaisella pyöräilyllä, juttu meni näin: Teki mieli pyöräillä, oli aikaa, otin pyörän ja lähdin ajamaan. Matkan varrella aina päätin menenkö risteyksestä "pidemmälle lenkille" vai "nopeammin kotiin".
Jos tälle ei ymmärrä antaa standing ovationia eli nousta seisomaan ja taputtaa käsiään ainakin viiden minuutin ajan, on kertakaikkinen tollo.
Tommonen fillari konmaritus on vähän kuin käyttäisi vain yhtä ulkovaatekertaa. Puolet ajasta olis ok, mutta toinen puoli enemmän tai vähemmän perseestä.
Itse ajan maantiepyöräillä oikeastaan vain silloin kun tarkenee lyhyillä housuilla...helteellä on mukavaa maantiellä mutta maastopyöräily on jo kuumaa touhua.
En harrasta sisäpyöräilyä kun se tuntuu typerältä ja just ulkoilu on parasta. Silloin on 2-3 pyörää ihan minimi yksinkertaisuudenkin kannalta.
Jos sijoittaa pyöriin X€uros niin kaksi X/2:lla tai yksi kokorahalla?
Ohiampuja
24.09.2022, 14.24
Tämä koko ketju on mun aloittama yli 10 vuotta sitten, kun pyörien ja se säätämisen määrä alkoi ahdistaa.
Jokainen saa toki upota siihen säätämiseen niin syvälle kun hyvältä tuntuu. Mutta itse siis heräsin siihen, kun tajusin että homma meni överiksi. Se ei ollut enää kivaa. Ja nyt kun tiedostaa itsestään sen piirteen, sen että innostuessa hommat saattaa lähteä lapasesta. Niin sitä osaa vähän varoa, tai ainakin pyrkimys on niin.
Stenu heitti vertauksen pertsasuksien voitelusta. Mutta ei siitäkään ole mikään pakko tehdä taidetta. Luistovoitelu tehdään sinisellä Rexillä ja pitovoitelu Rexin vaalean sinisellä purkilla. Jos se ei pelaa, niin sitten otetaan luistelusukset tai käydään vaikka kävelyllä. Tuolla tyylillä tuli yleensä 400-700 km talvessa ja se riitti minulle ihan hienosti.
Mutta vielä pyöräilystä, muutaman kerran olen hurahtanut lukemaan rengastestejä ja ostellut erilaisia renkaita eri keleille tai eri käyttöön. Ja palkinnnoksi sain vaan fiiliksen, että aina on väärät renkaat alla. Ja nyt kun pääsi siitä ”yli” ja tajusi että mitä väliä sillä oikeasti on mun ajomäärillä, niin helpotti kovasti. Nuo kumit mitkä nyt on alla, niin on ihan hyvät. Ne kun kuluu loppuun, niin sitten ostetaan uudet.
Minulle tämä asioiden yksinkertaistaminen sopii hyvin, mutta ei se tietenkään kaikille käy. :)
Ohiampuja
24.09.2022, 14.51
Onko paha yleistys jos heittää, että jokainen meistä varmaan tietää tai muistaa jonkun erikoisen äijän joka teki jäätäviä suorituksia. Hiihti tai pyöräili tolkuttomia lenkkejä jollain kymmeniä vuosia vanhalla kalustolla, aina sama tuulipuku päällä.
Ihan sellaisesta en nyt haaveile, mutta mistä sitä koskaan tietää. :)
jos minä olisin alamäkihiihtäjä, en olisi se aerobic addict joka nyt olen enkä kovin todennäköisesti harrastaisi kesällä pyöräilyn kaltaista kestävyysurheilulajia vaan jotain mistä saisin samankaltaisia kicksejä kuin ne jotka olisivat tehneet minusta innokkaan alamäkihiihtäjän.
Tämäpä se on selvä. Jokainen tyylillään.
Minusta on moneksi ja samanlaisia kicksejä en edes odota eri asioilta. Päinvastoin, tykkään yksinkertaisesti monipuolisuudesta.
No niinpä!
Onhan tuo nyt keinotekoista harrastaa pyöriä, jos ei pyöräily enää kiinnosta.
LJLlle hattua. Jos ei nappaa, niin sitten tehdään muuta. Onhan noita urheilulajeja olemassa vaikka miten.
tchegge_
24.09.2022, 19.20
Itsellä melko rajoitettu se aika minkä tässä muutaman vuoden pystyy/pystynyt jyvittämämään pyöräilyyn niin koittanut pitää pyörät yksinkertaisina.
Ei jousituksia maasturissa ja yleispyöräkin vaijereilla. Jos toinen pyörä seisoo muutaman kuukauden niin sen kun laittaa ilmaa renkaisiin ja vähän katsoo ketjujen perään niin on ajokunnossa.
Välillä miettinyt jonkun järeämmän jäykkäperän hommaamista mutta ei vaan pysty perustelemaan itselle semmoisen hommaamista.
Sukset onnistuin itselleni hommaamaan, jos vaikka tulisi lumeton talvi.
Lähetetty minun laitteesta Takapalkilla
Jatkuva renkaiden vaihtelu ja niiden ihmettely mikä rullaa parhaiten ja mikä on nopein ei ole onneksi loputonta säätämistä :)
Sanopa muuta. Ihan pahimmanlaatuista säätämistä se on. Kunpa olisi vain yksi käyrätankopyörä, niin voisi lopettaa rengaspeksaamisen kokonaan ja keskittyä hipsterinappuloilla auringonlaskuun ajamiseen. Kyllä olisi pyöräilyn harrastaminen huomattavan paljon yksinkertaisempaa.
Stenu heitti vertauksen pertsasuksien voitelusta. Mutta ei siitäkään ole mikään pakko tehdä taidetta. Luistovoitelu tehdään sinisellä Rexillä ja pitovoitelu Rexin vaalean sinisellä purkilla. Jos se ei pelaa, niin sitten otetaan luistelusukset tai käydään vaikka kävelyllä. Tuolla tyylillä tuli yleensä 400-700 km talvessa ja se riitti minulle ihan hienosti.
Kuulostaa samalta kuin yksivaihdepyöräily. Mulla meni monta vuotta niin, että pärjäsin käytännössä yhdellä pyörällä, jossa oli yksi vaihde. Samalla pyörällä meni työmatkat, maastolenkit ja marakisat, muutama XCO:kin. Eikä tarvinnut edes käydä kävelyllä sen vuoksi, että kalusto ei olisi pelannut. Mutta erehdyin ensin maantiepyörään, sitten tuli VPCX:t, seuraavaksi HelCX:t ja lopulta gravelbuumi ja nyt on pyöriä varasto täynnä.
F. Kotlerburg
24.09.2022, 20.37
Toki kaikesta saa aina niin vaikeaa ja työlästä välinelajissa, jos tavoittelee sitä samaa tasoa välineissä kuin ammattilaisella. Itse olen latusuksien voitelun pitänyt kohtalaisen simppelinä hommana. Häviän varmaan 0.5km-1/h lenkkikeskarissa sen takia, mutta ei sillä ole niin väliä, kun omaksi ilokseni hiihtelen.
Toisaalta vaikea kuvitella välinelajia täysin ilman säätämistä ja speksaamista ainakaan omalla luoteenlaadullani ja en kiistä sitä eikö fillarien virittely, huolto ja kokoaminen tyydyttäisi käsillä tekemisen tarvetta. Autoakaan ei jaksa Suomen suurimmassa kimppatallissa ropata ja nykyisillä kilometreillä sille on melko vähän tarvetta ylipäätään.
Ilman marginal gainsejä ei nykyvälineurheilun harrastamisesta tule yhtään mitään. Jos häviää puoli aerowattia kaverille, niin voi mennä lenkki pilalle. Ja ilman sähkövaihteita voi sormien lihakset kuluttaa tarkoin laskettuja kilokaloreita, niin että menee tankkaukset pieleen.
F. Kotlerburg
24.09.2022, 20.46
Ilmanko en maantiellä pärjää oikein kellekään.
Firlefanz
24.09.2022, 21.35
Sähkövaihteet voi nähdä myös pyöräharrastuksen yksinkertaistamisena. Ainakin itse olen voinut unohtaa säätämisen ja vaijerien uusimisen ennen kuin ne ovat siinä pisteessä että vaijerin katkeaminen lenkillä on vain ajan kysymys.
Reipasvauhtisilla porukkalenkeillä mukana pysymisen voi senkin ratkaista yksinkertaisesti: hankkii kaikin osin paremman kaluston kuin millä kaverit ajavat. Kun sen on tehnyt, ei tarvitse pohtia koko kysymystä vähään aikaan.
PS Muistan miten aikanani - silloin joskus kun olin vielä siinä kunnossa että saatoin uskoa ja toivoa etten ollut aivan liian kovassa seurassa - ihmettelin mikä kumma siinä on että nimenomaan ne ajokaverit, jotka olisivat pärjänneet huonommilla pyörillä ja renkailla, olivat niitä joiden pyörät ja renkaat olivat porukan parhaat. Kun taas ne jotka laillani olisivat tarvinneet kaiken mahdollisen väline-edun ajoivat millä ajoivat...
Reipasvauhtisilla orukkalenkeillä mukana pysymisen voi senkin ratkaista yksinkertaisesti: hankkii kaikin osin paremman kaluston kuin millä kaverit ajavat. Kun sen on tehnyt, ei tarvitse pohtia koko kysymystä vähään aikaan...
Tätä en kyllä usko.
PS Muistan miten aikanani - silloin joskus kun olin vielä siinä kunnossa että saatoin uskoa ja toivoa etten ollut aivan liian kovassa seurassa - ihmettelin mikä kumma siinä on että nimenomaan ne ajokaverit, jotka olisivat pärjänneet huonommilla pyörillä ja renkailla, olivat niitä joiden pyörät ja renkaat olivat porukan parhaat. Kun taas ne jotka laillani olisivat tarvinneet kaiken mahdollisen väline-edun ajoivat millä ajoivat...
Tuo on muuten harvinaisen totta. Mun mielestä kyse on siitä, että ne, jotka kehittävät itseään, esimerkiksi kisaamista varten, miettivät myös muut asiat kohdilleen. Onhan se vaan nyt harvinaisen tyhmää hukata kymmeniä watteja renkaisiin ja pskn asentoon, jos vuodatat hikeaä talven trainerin päällä sen 10w parannuksen vuoksi.
Ja jos kisaa maantietä, niin rospuuttokalusto kannattaa kyllä pitää mahdollisimman liukkaana ja kevyesti kulkevana. Se inertia on täysin toisenlainen, jos kihnuttaa marawintereillä syyskuusta-huhtikuulle.
Niin ja tuosta täysjoustosta vielä. Toki jokainen saa ajaa vaikka täysjäykällä siellä metsässä. Mutta kysehhän on taas kerran siitä lapsellisesta vauhdista, mitä haetaan jo mopojen kanssa. Onhan tuo nyt vaan huikean hauskaa touhua. Jäykkäperällä sama kyyti nyt vaan pelottaa, eikä kondis kestä tuota millään varttia pidempään.
Tätä yksinkertaistamisasiaa on tullut pohdittua erityisesti sen jälkeen, kun perhe tovi sitten lähti kasvamaan ja harrastukseen käytettävissä oleva aika väheni. Nyt olenkin päässyt siihen pisteeseen, että kelistä riippumatta kalusto sallii milloin tahansa töihin, lenkille, kauppaan tai yön yli retkelle lähdön olosuhteisiin nähden vähintäänkin keskinkertaisesti sopivalla kalustolla ilman mitään valmistelua. Pyörille en tee säännöllisesti muuta kuin satunnaista ketjujen voitelua ja kerran kuukaudessa renkaiden pumppausta. Jos jotain hajoaa tai jokin alkaa pitämään ylimääräistä ääntä, vika etsitään ja korjataan. Muuten en tee mitään ja hyvin on pyörät toimineet. Kalustona tällä hetkellä on gravelpyörä, täysjäykkä plussamaasturi sekä vaihteeton pappapyörä, joista kaikissa on flattipolkimet, kiinteät valot, täyspitkät lokarit, etukori ja tarakka. Pyöristä jokaisessa on vain yhdet kiekot ja rengasralli rajoittuu maasturiin vaihdettaviin nastarenkaisiin. Jos joku pyöristä sattuu olemaan rikki, on joku toinen aina vähintäänkin kohtuullinen valinta päivän tarpeeseen nähden.
Nyt on pyöräillessä tullut nautittua yksinkertaisesti nimenomaan pyöräilystä. Parasta on se, että ajoon voi lähteä hyvin minimaalisella valmistelulla eikä lenkin jälkeen tarvitse yleensä tehdä muuta kuin laittaa vaatteet kuivumaan ja käydä suihkussa. Näin pyöräilylle käytössä oleva aika tulee käytettyä lähes täysimääräisesti pyöräilyyn ja vaikka ajaessa ajonopeus esim. tarakoista ja lokareista johtuen kärsiikin, olen ajatellut asian niin, että tällä tavalla saan ajettua mahdollisimman paljon kilometrejä siinä aikaikkunassa, mikä minulla on pyöräilyyn ja pyörien huoltoon käytettävissä. Jos keskinopeuden laskee jakamalla ajetut kilometrit kaikella pyörien kanssa vietetyllä ajalla, olenkin todennäköisesti huomattavasti nopeampi kuin se hieman kovempaa ilman lokareita ajeleva kaverini, joka pesee fillarinsa jokaisen lenkin jälkeen.
PS Muistan miten aikanani - silloin joskus kun olin vielä siinä kunnossa että saatoin uskoa ja toivoa etten ollut aivan liian kovassa seurassa - ihmettelin mikä kumma siinä on että nimenomaan ne ajokaverit, jotka olisivat pärjänneet huonommilla pyörillä ja renkailla, olivat niitä joiden pyörät ja renkaat olivat porukan parhaat. Kun taas ne jotka laillani olisivat tarvinneet kaiken mahdollisen väline-edun ajoivat millä ajoivat...
Itse olen ratkaissut tämän valitsemalla ajoseurani sillä perusteella, että vähintäänkin pysyn peesissä mukana sillä kalustolla, minkä omistan. Ja silloin satunnaisesti, kun päädyn pyöräilytapahtumaan, lähden ensisijaisesti nauttimaan pyöräilystä enkä tavoittelemaan nopeinta mahdollista aikaa. Sen olen todennut, että jos tosissaan kisaa, on harrastusta hyvin vaikea pitää yksinkertaisena.
^ Joo mäkin lopetin muita vastaan kisaamisen jo silloin kauan sitten ja keskityin itseäni vastaan kisaamiseen sen sijaan. Siitä eteenpäin ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa sen suhteen, että joutuisin antamaan kalustotasoitusta jollekin. Cyclocrossia olen kisannut eniten tosissani, mutta HelCX:ssäkin on ollut hauskinta silloin, kun olen ajanut SSCX:llä.
Minäkin olen päätynyt siihen, että kaluston on hyvä olla niin yksinkertaista, että kaikenlaiset operaatiot ennen lenkkiä on pysyy mimimissään. Olen myös lopettanut pyörien tarpeettoman puunaamisen ja paijaamisen. Nykään ei häiritse yhtään lähteä lenkille edelliseltä lenkiltä valmiiksi rapaisella pyörällä. Pyöriin käytän aikaani vähemmän kuin koskaan, mutta pyöräilyyn luultavasti enemmän kuin koskaan.
Maastopyöräily oikeaoppisesti vaihteilla ja joustoilla oli kivaa aikansa, mutta sitä ei kestänyt kovin kauaa. Ongelma oli siinä, että ilman pitkiä siirtymiä saavutettavat polut muuttuivat henkisesti loppuunajetuiksi aika pian, koska niiden määrä lähistöllä on niin rajallinen. Siirtymien kihnuttaminen mtb:llä taas on tylsää. Innostuksen jatkuminen olisi edellyttänyt, että olisi alkanut siirtymään autolla aina uusille paikoille, eikä sekään säännöllisesti harrastettuna inspiroinut. Gravel muutti touhun sellaiseksi, että ne siirtymätkin on kivoja. Reviiri kasvoi ihan eri mittasuhteisiin mtb:hen verrattuna. Uusia polkupätkiä olenkin löytänyt ja ajellut gravelilla paljon enemmmän kuin mtb:llä aikoinaan.
Kepu-ähky vaivaa vieläkin, vaikka lopetin säännöllisen maastopyöräilyn kohta kymmenen vuotta sitten. Kerran kesässä käyn kokeilemassa ja muutaman kerran talvessa siellä on kiva käydä, jos on hyvät lumipolut, mutta niillä se vanha täysjäykkä on kaikkein kivoin, tai polkujen ollessa parhaimmillaan, jopa gravel. Silti aina silloin tällöin mtb-kuume yrittää kohota jostain syövereistä. Tähän asti olen onnistunut vastustamaan. Kellarissa meillä on juniorin Chameleon melkolailla vailla käyttöä tällä hetkellä, mutta enpä ole silläkään yhtään lenkkiä ajanut. Pitäisi ehkä käydä testaamassa.
Toinen maastopyöräilyintoa vähentänyt seikka on, se että koko ikänsä suunnistanut vaimo onnistui tartuttamaan minuun ainakin pienen suunnistuskärpäsen ja sen seurauksena syntyi yhteinen polkujuoksuharrastus. Juosten metsässä pääsee vielä hienompiin paikkoihin kuin maasturilla ja tutuistakin poluista nauttii eri tavoin ja kuntoilu monipuolistuu. Polkujuoksemisenkin ongelma on se, että parhaat maastot on autosiirtymän takana ja nyt alkaa Nuuksiot, Pirttimäet ja Vaakkoit olemaan puhki juostuja ja juoksumaaastojakin pitää alkaa hakea kauempaa.
Ei näitä normaalejakaan pyöriä tartte huoltaa juuri ollenkaan. Olen esimerkiksi oman gravellin pessyt tasan kerran viime kevään jälkeen. Pyyhkäisee ketjut puhtaaksi ja ajaa vaan.
Tietysti kannattaa laittaa se kalusto kuntoon, niin se toimii. Esimerkiksi just täyspitkät kuoret, hyvin suojattu keskiö ja ohjainlaakeri. Laadukkaat kiekot. Sitten vaan ajaa.
Mikä on ”normaali pyörä”? Täysjousto on minusta ihan normaali pyörä ja kyllä ne vaatii huoltoa ja säätämistä ihan eri tavalla kuin vaikkapa gravel.
Viitaten tuohon suunnistus- ja polkujuoksuasiaan. Mulla käy metsäpoluilla aina päinvastoin. Eli jos olen pojan seurana suunnistuksessa tai muutoin kävelemässä tai juoksemassa poluilla huomaan pohtivani kuinka siisti sitäkin polkua olis ajaa maastopyörällä tän jalan kulkemisen sijaan :)
F. Kotlerburg
25.09.2022, 09.48
Itellä on taas mennyt gravelli-innostus ihan täysin tänä ja osittain jo viime kesänä. Tuntuu kaikki lähialueen järkevästi ajettavat gravellit kolutuilta ja pitäisi aina lähteä jollekin 150km lenkille, että näkis jotain uutta.
Viitaten tuohon suunnistus- ja polkujuoksuasiaan. Mulla käy metsäpoluilla aina päinvastoin. Eli jos olen pojan seurana suunnistuksessa tai muutoin kävelemässä tai juoksemassa poluilla huomaan pohtivani kuinka siisti sitäkin polkua olis ajaa maastopyörällä tän jalan kulkemisen sijaan :)
Kyllä mäkin katselen edelleen polkuja myös maastopyöräilijän silmin, mutta se toimii toisinkin päin: toissa viikonlopun gg-lenkillä Hämeen järviylängöllä ajelin pätkiä Poronpolkua ja Komionvuoren seutuvilla tuli sellainen olo, että sinne pitää päästä juoksemaan. Tiistaina meillä oli ylimääräinen vapaapäivä (vaimo tekee 90-prosenttista ja mä päätän työajoistani itse), joten pakattiin kahvikeittovehkeet juoksureppuihin ja tehtiin päiväretki sinne. Poronpolun polkaisun reitti on hieno, mutta sielläkään niille hienoimmille paikoille ei pyörillä saa mennä.
Itellä on taas mennyt gravelli-innostus ihan täysin tänä ja osittain jo viime kesänä. Tuntuu kaikki lähialueen järkevästi ajettavat gravellit kolutuilta ja pitäisi aina lähteä jollekin 150km lenkille, että näkis jotain uutta.
Vähän samaa vikaa alkaa olla täälläkin päin ja varsinkin näin syksyisin, kun on koko kesän ehtinyt polkemaan soria ja kesän bikepacking-retket uusille teille on vielä tuoreena muistissa. Onneksi syksy tarkoittaa cyclocrossia ja alkaa sellaiset tunnin omaa täysiä lähinurkkalenkit 33-millisillä taas maistumaan.
K.Kuronen
25.09.2022, 10.52
Itsellä on ollut aikoja, jolloin en ole viitsinyt pyöriä pestä ja on aikoja, joloin pyörät ovat yleensä aina kiiltäneet. Nyt on enemmän tuota jälkimmäistä. Itse olen ehkä ajanut likaisemmilla teillä, mutta oma havaintoni on, että likaantumista on tapahtunut.
Jos vertaan puhtaan pyörän toimintaa vähän pikeentyneeseen pyörään, niin puhdasta pidän parempana. Myös korjaustarpeen vastaan tullessa jo valmiiksi puhdasta on mukavampi korjata.
Firlefanz
25.09.2022, 11.24
Itellä on taas mennyt gravelli-innostus ihan täysin tänä ja osittain jo viime kesänä. Tuntuu kaikki lähialueen järkevästi ajettavat gravellit kolutuilta ja pitäisi aina lähteä jollekin 150km lenkille, että näkis jotain uutta.
On varmasti useimpien kohdalla totta että iso osa siitä innostuksesta tai huumasta, jota koki kun siirtyi asfaltilta hiekkateille - joko gravel-pyörällä tai sitä ennen suomalaisittain krossarilla - syntyi nimenomaan siitä että kaikki tiet olivat uusia ja maantiepyörälenkeiltä tututkin maisemat näki uusista suunnista ja uudella tapaa.
Sillä että tykkää maantiefillaroinnista on etunsa tässäkin: kun syksyllä vaihtaa graveliin, samalla vaihtuvat suurelta osin tietkin. Ja sitten syksyn eteneminen, talven tuleminen ja kevään saapuminen pitävät huolen niin siitä että niin tiet kuin maisematkin ovat miltei joka ajokerralla hieman erilaisia.
Luulen myös että siitäkin on hyötyä että on yrittänyt speksata sellaisia lenkkejä, joille mahtuu kaikenlaista tai jotka koostuvat keskenään erilaisista teistä. Reittivaihtoehdot vähenevät, jos hakee korkeinta mahdollista gravel-pitoisuutta tai välttelee tuttuja asfalttiosuuksia niin paljon kuin mahdollista.
Ja sitten on sekin juttu, että vaikka uudet tiet ja maisemat ovat minustakin lenkin suola silloin kun niitä on tarjolla, ajofiilis on kuitenkin se tärkein ja keskeisin tekijä ja sehän on pitkälti sisäsyntyinen tekijä. Mutta minä olenkin tullut pyöräilyyn juoksun kautta, joten olen tottunut siihen että fiilistä ei haeta uusista maisemista:cool:
Yksinkertaistamista voisi siis olla sekin että hyväksyy sen että tiet ovat koluttuja tai jopa sen että peruslenkkireittejä on vain muutama ja opetella sitten iloitsemaan pienistä variaatioista ja pienistä muutoksista maisemassa.
Mikä on ”normaali pyörä”? Täysjousto on minusta ihan normaali pyörä ja kyllä ne vaatii huoltoa ja säätämistä ihan eri tavalla kuin vaikkapa gravel.
Pyyhkäisen ketjun samaan tapaan kuin muissakin pyörissä ja extrana tulee iskarin, keulan hissitolppien liukupinnat puhtaaksi useimpien lenkkien jälkeen. Ei siihen montaa kymmentä sekuntia enempää mene.
Aika-, raha- ja kirosanamenekkiä tietysti tulee paljon lisää siinä vaiheessa jos tuo ”ylimääräinen tekniikka” vaatii korjausta tai huoltoa.
Ja sitten syksyn eteneminen, talven tuleminen ja kevään saapuminen pitävät huolen niin siitä että niin tiet kuin maisematkin ovat miltei joka ajokerralla hieman erilaisia…..Yksinkertaistamista voisi siis olla sekin että hyväksyy sen että tiet ovat koluttuja tai jopa sen että peruslenkkireittejä on vain muutama ja opetella sitten iloitsemaan pienistä variaatioista ja pienistä muutoksista maisemassa.
Juuri näin. Vuodenaikojen vaihtelu on ihan parasta vaihtelua. Keväisin ja syksyisin tututkin reitit voi näyttää ihan toisilta vain parin viikon välein ajettuna. Ja todellakin aika useinkin tuttuakin tutummat gg-lenkit, joilla osaa etukäteen jokaisen mutkan ja juurakon, napit korvissa, poppi soimassa, täysin omaan kuplaan sulkeutuneena ja omiin ajatuksiin vaipuneena lähes onkin ihan yhtä hyviä ja joskus jopa parempia kuin eeppiset seikkailut uusille seuduille. Parhaimmillaan tuollaiset lenkit ovat meditatiivisia.
Ohiampuja
25.09.2022, 19.28
No niinpä! Onhan tuo nyt keinotekoista harrastaa pyöriä, jos ei pyöräily enää kiinnosta.
Minua ainakin pyöräily kiinnostaa kovasti, se kiinnostus ei ole mihinkään kadonnut. Lähestymiskulma koko lajiin on vaan muuttunut.
Minua ainakin pyöräily kiinnostaa kovasti, se kiinnostus ei ole mihinkään kadonnut. Lähestymiskulma koko lajiin on vaan muuttunut.
Jep. Ja onhan se pyörien speksaaminen ja rakentaminen harrastus siinä missä missä niillä ajaminenkin. Ja penkkipyöräily. Ja sitten se vielä pyöräilyn kuninkuuslaji eli palstapyöräily.
Kukin päättäköön itse missä menee yksinkertaisen harrastamisen raja.
Poronpolun polkaisun reitti on hieno, mutta sielläkään niille hienoimmille paikoille ei pyörillä saa mennä.
Mitä tämä tarkoittaa? En muista että aiemmin olisi ollut muita rajoituksia kuin ne enskaprätkien reitit.
Olis tarkoitus alkuviikosta käydä kun vielä on kuivat kelit.
Ajettiin eilen pojan kanssa 30km sekalenkki, ja totesin että hyvinhän se (maasto)pyörä tuntuu edelleen liikkuvan. Vaikutuksensa voi olla silläkin, että painoa on tippunut kesän aikana noin 10kg lähinnä stressin takia. Hetkellisesti koin sitä iloa, kun oli hyvässä kunnossa ja pyörä on mieleiseksi rakennettu ja selkeästi kuskiaan suorituskykyisempi. Kaikkein parasta oli kuitenkin yhdessäolo pojan kanssa, enkä siinä hetkessä tai nytkään kaivannut muuta. Eli tämä nyt riittää tässä kohtaa, ja toivottavasti saan siirrettyä pyöräilykipinää omalle pojalle ja tytöille. Vaikka se oma kipinä onkin hiipunut.
^Referenssi täytyykin olla niin ettei pyörä jää toiseksi kuskille ja jos niin taas rahalla selviää!
^^^^Tommi, itse lähinnä uusia joutunut metsästämään, harkintaan menee suurinosa projektin ajasta ja nyttenkin vain osia pyörittelen ja huomenna postista paketti pikkuosia niin taas saa alkaa nauttimaan.
Talvella en enää aja koska se ei ole (IMO) hauskaa, keväällä kausi taas aukeaa kun saa pyörän taas testiin hieman muuttuneena.
Juuri näin. Vuodenaikojen vaihtelu on ihan parasta vaihtelua. Keväisin ja syksyisin tututkin reitit voi näyttää ihan toisilta vain parin viikon välein ajettuna. Ja todellakin aika useinkin tuttuakin tutummat gg-lenkit, joilla osaa etukäteen jokaisen mutkan ja juurakon, napit korvissa, poppi soimassa, täysin omaan kuplaan sulkeutuneena ja omiin ajatuksiin vaipuneena lähes onkin ihan yhtä hyviä ja joskus jopa parempia kuin eeppiset seikkailut uusille seuduille. Parhaimmillaan tuollaiset lenkit ovat meditatiivisia.
Lähimetsän jäärännit keväällä vaikka gravelilla ..
Poronpolun polkaisun reitti on hieno, mutta sielläkään niille hienoimmille paikoille ei pyörillä saa mennä.
Mitä tämä tarkoittaa? En muista että aiemmin olisi ollut muita rajoituksia kuin ne enskaprätkien reitit.
Olis tarkoitus alkuviikosta käydä kun vielä on kuivat kelit.
Komion luonnonsuojelualueella on Poronpolun pyöräilyreitti erotettu jalan kuljettavasta Poronpolun reitistä useammasta kohden. Oletin, että siellä pyöräily on kielletty muualla kuin siellä, missä se on sallittu, koska luonnonsuojelualue. Mutta en ole tarkistanut asiaa, joten voin olla väärässäkin. Luutalammin ympäri kulkevan polun päissä oli joka tapauksessa ”ethän pyöräile täällä” -tyyppiset kyltit.
Niin ja sorry offari :)
Ohiampuja
18.01.2023, 09.02
Tällaisella syntyperäisellä sählärillä arki ei aina suju niin kuin elokuvissa.
Viime viikolla päätin lähteä katsomaan uudelleen avatun pyöräliikkeen avajaisia. Vesikelin vaaterumban jälkeen jankkasin itselleni että muista laittaa pyörään valot ja ota lukko mukaan. Sitten pyörän kaivamista varastosta, vähän renkaiden pumppausta niin siinähän jo ajatukset hiukan häiriintyi.
No, matkaan päästiin niin vajaa 10 minsan kohdalla tajusin että lukko unohtui. Ei muuta kuin takaisin ja lukkoa hakemaan. Otin Abuksen vaijerilukon mitä sitten sähelsin ja pyörittelin ohjaustangon ympärille ja taas päästiin lähtemään.
Puolimatkassa huomasin että Fenixin lamppu oli pudonnut kun se lukko sähellys oli varmaan osunut siihen lampun irroitusvipuun.
Eli jos alunperin piti muistaa kolme asiaa; etuvalo, takavalo ja lukko. Niin lukko unohtui, etuvalo hukkui ja takavalo oli ainut joka meni maaliin niin kuin piti.
Niin tämä on aika hyvä esimerkki siitä mitä tarkoitan sanoilla pyöräharrastuksen pitäminen yksinkertaisena. Minulle olisi kauhistus jos tuon sähellyksen päälle pitäisi vielä muistaa latailla eri härveleitä. BT kuulokkeita, sähkövaihteita yms. Ikinä ei lenkille lähtö onnistu yhdellä oven avauksella, vaikka siihen kuinka koettaa keskittyä. Aina jää juomapullo, rukkaset yms johonkin eteiseen. Yleensä se on kolmas oven sulkeminen minkä jälkeen vasta pääsee oikeasti lähtemään.
Ps. Nyt ostin sitten molempiin pyöriin omat valot eteen ja taakse ettei niitä tarvitse siirtää pyörästä toiseen.
Talvipyöräilyssä niin monta muuttujaa verrattuna muihin vuodenaikoihin, täytyy miettia valoja, vaatetusta, kelejä ja lämpötiloja jne. Muina vuodenaikoina suurinpiirtein vain lähtee ajamaan.
^^ Dynamonapa ja -valo säännöllisimmin talviaikaan liikkuvassa pyörässä on yksinkertaistanut mun talvipyöräilyelämää oikeastaan enemmän kuin olisin uskonutkaan.
(Onkohan kenellekään tullut mieleen kytkeä sähkövaihteet dynamoon..? :))
K.Kuronen
18.01.2023, 10.30
^napadynamon kaveriksi kun lisää vaatimuksiin vaihteettomuuden, tai enintään napavaihteet, kiinteästi asennetun lukon, lokarit ja ehkä jopa jalkajarrun, niin asiointi pyörällä onnistuu nousemalla satulaan ja lähtemällä ajamaan.
(mulla oli joskus sellainen pyörä ja harkinnassa on sellaisen hankinta uudelleen)
Ohiampuja
18.01.2023, 10.31
Itseäni puolustaakseni osasyyksi pitää laittaa ahdas rivarikämppä, jota ei todellakaan ole suunniteltu ulkoiluharrastuksiin. Kylmässä varastossa ei voi pitää kuin pyöriä, joten kaikki lenkkivarusteet pitää kylvää pitkin siivouskomeroa ja eri kaappeja sinne tänne.
Olisihan se hienoa kun olisi tilaa pitää kaikki vaadittavat kamat selkeästi yhdessä paikassa.
Ohiampuja
18.01.2023, 10.35
^napadynamon kaveriksi kun lisää vaatimuksiin vaihteettomuuden, tai enintään napavaihteet...
Minulla huoltofriikkinä ei juurikaan ole ongelmia itse pyörän kanssa. Vaan stressiä aiheuttaa se kaikki muu siinä ympärillä.
Ja sen muun määrä talvella kyllä kasvaa. :)
Runkolukko, napadynamo, Rohloff-vaihdenapa, kiinteät lokasuojat, tavarateline, sivulaukut ja peräkärryvalmius pitävät pyöräilyn yksinkertaisena. Ei sitä oikeastaan edes muista, kuinka vaikeaa joskus oli. Viime kesänä oli hetken orpo olo, kun vaihdevaijerit olivat päässeet 5-10 vuodessa rispaantumaan ja vaihteiden vaihtaminen muuttui voimalajiksi. Jostain syystä Rohloff käyttää hieman tavallista ohuempia vaijereita. Säätöä ja jousia ei tarvita, kun rumpu pyörii molemmissa päissä samaan tahtiin. Onneksi Bikestation.fi (https://bikestation.fi) toimitti uudet vaijerit nopeasti.
navajokoira
18.01.2023, 10.46
Itseä ehkä vähän ahdistaisi jättää rohloff-navan hintaista artefaktia runkolukon kanssa.
Sinänsä oon kyllä miettinyt tässä parikin kertaa miksi mun ainoa järkipyörä talvirospuuttoon on asunut viime vuodet mökillä.
pturunen
20.01.2023, 15.38
Tällaisella syntyperäisellä sählärillä arki ei aina suju niin kuin elokuvissa.
Viime viikolla päätin lähteä katsomaan uudelleen avatun pyöräliikkeen avajaisia. Vesikelin vaaterumban jälkeen jankkasin itselleni että muista laittaa pyörään valot ja ota lukko mukaan. Sitten pyörän kaivamista varastosta, vähän renkaiden pumppausta niin siinähän jo ajatukset hiukan häiriintyi.
No, matkaan päästiin niin vajaa 10 minsan kohdalla tajusin että lukko unohtui. Ei muuta kuin takaisin ja lukkoa hakemaan. Otin Abuksen vaijerilukon mitä sitten sähelsin ja pyörittelin ohjaustangon ympärille ja taas päästiin lähtemään.
Puolimatkassa huomasin että Fenixin lamppu oli pudonnut kun se lukko sähellys oli varmaan osunut siihen lampun irroitusvipuun.
Eli jos alunperin piti muistaa kolme asiaa; etuvalo, takavalo ja lukko. Niin lukko unohtui, etuvalo hukkui ja takavalo oli ainut joka meni maaliin niin kuin piti.
Niin tämä on aika hyvä esimerkki siitä mitä tarkoitan sanoilla pyöräharrastuksen pitäminen yksinkertaisena. Minulle olisi kauhistus jos tuon sähellyksen päälle pitäisi vielä muistaa latailla eri härveleitä. BT kuulokkeita, sähkövaihteita yms. Ikinä ei lenkille lähtö onnistu yhdellä oven avauksella, vaikka siihen kuinka koettaa keskittyä. Aina jää juomapullo, rukkaset yms johonkin eteiseen. Yleensä se on kolmas oven sulkeminen minkä jälkeen vasta pääsee oikeasti lähtemään.
Ps. Nyt ostin sitten molempiin pyöriin omat valot eteen ja taakse ettei niitä tarvitse siirtää pyörästä toiseen.
Ratkaisin tämän ongelman siten, että on pieni, helposti irroitettava ja mukaan otettava (ja aina pakattu) tankolaukku, jossa on pumppu, lamppu, lukko ja avain, sekä kevyt sadetakki. Sen nappaa mukaan lähtiessä, niin on kamat aina matkassa.
Ohiampuja
20.01.2023, 19.50
Jotain tuollaista olen itsekin miettinyt.
Mulla tahtoo jäädä kanssa aina välillä jotain kotiin. Ehkä useimmin just se pieni taskuun laitettava vaijerilukko jolla pyörän voi kiinnittää kesällä maantielenkillä kahvilan terassiin siksi aikaa kun hakee kaffen sisältä. Eihän se oikeaa varasta estä mutta tuo hyvän omantunnon tehdä vakuutusilmoitus jos pyörä varastettaisiin.
Useimmiten unohdan jotain kun pakkaan pyörän ja varusteet autoon ja suuntaan bike parkkiin. Kun se on tuossa melko lähellä ja käyn usein niin ei tule keskityttyä. Mutta kyllä se ärsyttää, jos vaikka vain hanskatkin on jääneet. Muutaman kerran on jääneet kengät. Kerran läksin (ja jäin) takaisin kotiin kun sandaalit oli vain jalassa. Kerran oli tennarit ja silloin lainasin vuokraamosta avopolkimet ja ajelin tennareilla. Yleensä siis lukot ja lukkokengät.
Sähköpyörää, sähkövaihteita, sähköhissitolppaa tms ei ole täälläkään. Lampuissa ja sykemittarissa (ja tietty kännykässä) on ihan tarpeeksi tosiaan latailtavaa.
Itsellä ratkaisuna pieni 1.5litrainen reppu missä kaikki tarvittava ja johon helppo lisätä sään ja olosuhteiden mukaan, esim. vaatetta, evästä, juotavaa tai lukko jos aikomus pysähtyä.
Mulla on repussa pysyvästi otsalamppu ja takavalo, joskus paikkojakin ym. Cyclon ja gravelin runkolaukuissa on lukko valmiina, kauppakassiromun lukko joskus unohtuu niin on tullut laitettua mustekalasta "valelukko" :D
Ja kun on eri fillari eri tarkoituksiin niin kait sekin on jonkunlaista yksinkertaistamista :D
^Itsellä varasisuri ja lukko mukana jos aikomus pysähtyä.
vBulletin® v4.2.5, Copyright ©2000-2025, Jelsoft Enterprises Ltd.