Näytä tavallinen näkymä : Pyöräharrastuksen pitäminen yksinkertaisena...
Ohiampuja
19.10.2011, 15.13
Pitkähkön pyöräharrastuksen seurauksena varastostani löytyi maantiepyörä, CC-pyörä, 29er jäykkäperä, 26" täpäri ja vielä 28" sinkula. Ja tietysti näihin kaikkiin varakiekkoja, pinnoja, sisureita ja päällysrenkaita. Ja kaikki muut varusteet, varaosat ja tarvikkeet siihen päälle.
Jossain vaiheessa huomasin että tämä laaja-alainen harrastaminen alkoi kääntyä itseään vastaan. Pientä stressiä pukkasi milloin mistäkin asiasta, joku pyörä oli vailla korjausta ja johonkin piti uusia renkaita etc. Ja kaikkia filoja olisi pitänyt ehtiä vielä käyttämäänkin.
Ja tästä syystä aloin yksinkertaistamaan tätä palettia, ekana lähdön sai kaikki 26 tuumainen rompe. Ja heti tuli varastoon kummasti tilaa, nyt siellä jopa mahtuu tekemään jotain. Seuraavaksi kiinnostaa yhdistää maantiepyörä ja CC jollain hyvällä ja kevyellä crossarilla...
Mutta onko muilla tullut vastaan tilannetta, että stressin purkuun tarkoitettu harrastus onkin kääntynyt stressin aiheuttajaksi...
Ps. Muistaakseni tätä samaa aihetta käsiteltiin ketjussa jonka nimi oli jotain "Mitä pyöräily sinulle merkitsee" mutta en löydä sitä edes Googlen avulla.
Palstaa vilkuillessa karkea arvaus on, että hyvin useille on fillaroinnin rinnalle syntynyt ihan omaa elämäänsä elävä tyyli-, muoti-, paino-, varustelu- ja hankintakierre. Josta irtipääsemiseksi auttanee vain vieroituskuuri palstalta ja nettikaupoista. Jos siis huomaa ja tunnustaa sen. Mitään muutosta tai muutoksen tarvettahan ei tule, ennen kuin huomaa vankilansa, tuskansa, kärsimyksensä.. tunn[u/i]staa ne. Ja jollei huomaa eikä koe, kaikkihan on hyvin :) ..ja se lienee serkku ilmiölle, joka jatkuu myös kodin muissa hankinnoissa, kodinkoneet, autot..
"Hei, olen S, leluaddikti"
"Hei, olen S, leluaddikti"
"Hei, olen L, leluaddikti"
Opiskelijan vuosituloni ovat karkeasti jotain 15.000 € luokkaa. Tästä potista harrastukseen uppoaa vuodessa joitakin tuhansia euroja, koko ajan tuntuu menevän enemmän, vaikka en omista kuin 26" jäykkiksen. Säästöön ei jää (aivan vihoviimeisen pahan päivän kassan lisäksi) paljon mitään.
Ahdistaako? -Kyllä.
Onko se sen arvoista? -Toistaiseksi on/on ollut, jos ei pyörä ole jostakin hajalla.
Onko harrastusta (= rahanmenoa) vaikea perustella tyttöystävälle? -On.
Onko koko ajan jotain uutta ostoslistalla? -Kyllä.
Ovatko resurssit pois muista hankinnoista? -En ole vuosiin ostanut uusia (siviili)vaatteita kuin pakon edessä.
-Lauri
Totta, olen kokenut saman, hakusessa on ainoastaan yksipyörä mutta mutta, yritin yhdessa vaiheessa myydä osan ja sitten tuli kuitenkin hankittua parit. Sitten tuli stressi että nyt ei oo ehtinyt taas 4kk ajaa, että mitä ne kaikki siellä tekee. Sukulaiset antaa jotain vanhoja maantiekiitureita pois ja niitä vielä pitäis ennättää kunnostaa.
Sellainen ajatus että olisi yks esim Crosscheckin tapainen laite johon saa maantiekiekot, cyclocross kiekot ja monstercross kiekot. + etuharukka levyllä crossia ja monsteria varten. perus palikkaa ja ultegraa/durace vaihteet.
Keväällä vähensin pyörien määrää myymällä pois kaksi ja ostamalla vain yhden uuden. Nyt kokonaismäärä on kaksi, cyclocross ja maantiepyörä.
Minulla ei ollut mitään stressiä, taloudellisia syitä ym. Huomasinpa vain, että minulla on varastossa pyöriä, joihin ei kerry kuin alle 1000km vuodessa. Ei niillä kaikilla vain ehdi ajaa, jos muutakin aikoo joskus tehdä. Varasto- ja huoltotilaakaan ei asunnossa liikaa ole, niin silläkin vähennys oli perusteltu. Kaikenlaista kaappeihin kertynyttä ja siellä vuosia lojunutta osaakin olen koettanut häivyttää pois, jotain on lähtenytkin. Vieläkin olen miettinyt, olisiko parempi, jos olisi vain yksi tarpeeksi hyvä crossari kaikkeen lenkkeilyyn ja pitempiin matkoihin. Lisänä sitten joku kohtuu laadukas, mutta riittävän karun näköinen perusmankeli lyhyitä hyötyajoja varten. Sellainen jonka voi huoletta jättää parkkiin ja säilyttää taloyhtiön pyörävarastossa. Cyclo on muuten kyllä sopivasti varusteltuna paras yleispyörä, mutta tuo varkauden riski siinäkin on olemassa.
Toisaalta on kyllä mukava, kun on yksi sellainen "puhtaan kelin lenkkipyörä", eli maantiepyörä, jolla ajetaan kesäaikana ja joka säilyy puhtaana ja hyvänä. Sitten crossari ryvetystä ja huonolla alustalla rymyämistä varten. Siihen vaan sitten ostetaan uutta osaa, kun entisiä kuluu kuitenkin nopeasti. Toistaiseksi mennään varmaankin näin, kun sellaiselle hyötyajopyörälle ei nyt niin suuresti tarvetta ole, kun työt, kaupat ym. päivittäiset kulkemiset on pienen kävelymatkan päässä.
Muuten minulla on sentään homma pysynyt kohtuudessa. Maantiepyöräkin on kahdeksan vuotta vanha ja CC on 800 euroa tarjouksessa maksanut halpamalli. Hyvin toimivat kyllä, enkä hienommista ymmärrä, niin riittää nyt minulle.
Mutta onko muilla tullut vastaan tilannetta, että stressin purkuun tarkoitettu harrastus onkin kääntynyt stressin aiheuttajaksi...
Kyllähän se vähän stressaa, kun iltakymmeneltä rassaa "rikkinäistä" pyörää, jotta aamulla pääsee pyörällä töihin tai Tahkolle. Ratkaisu tosin ei ole välineistön karsiminen, vaan lisääminen. Jos pyörä ei tulekaan "ehjäksi," niin otetaan toinen kutakuinkin tarkoitukseen sopiva väline.
Itsellä on nyt "orgaanisesti kerääntynyt" varastoon maantiepyörä, maantiefiksi, 26" maastosinkula ja ratapyörä. Mieli tekisi vaihtaa fiksi sinkulakrossariksi ja maastosinkula vaihteelliseksi 29er HT:ksi, jotta arsenaali monipuolistuisi varaston täyttymättä. Työmatkat menisivät vaihtoehtoisesti maantiepyörällä, krossarilla tai talvella ja hätätapauksessa 29erilla. Maantiellä voisi ajella maantiepyörällä tai krossarilla kumit vaihtamalla. Maastossa 29er tai krossari. Ratapyörä se vaan on ainoa, jolle ei ole kuin yksi käyttö.
maalinni
19.10.2011, 16.01
EN TUNNUSTA, VOIN LOPETTAA PYÖRÄILYN MILLOIN VAIN.
Viime talvena lähti ilmat keulasta ja sen jälkeen olen välillä suhtautunut keulaan vainoharhaisesti. Karkasikohan sieltä pihaus ilmaa...
Nyt tein ratkaisun, että maasturi saa lepäillä varastossa tästä hetkestä eteenpäin kunnes lumet ovat sulaneet. Katotaan miten kunto kehittyy juoksemalla ja hiihtämällä.
Jos pitäisi valita vain kaksi pyörää, niin olisivatko ne crossari ja 29er?
Jännä topikki :) Tuota noin, aloitetaan nyt vaikka omasta "tilanteesta": Aktiiviharrastusvuosia takana reilut 2, eli aika vähän. Tallissa on enskatäpäri, 28" sinkula ja 26" HT. Ensin tuli täpäri, sitten piti saada arkiajoihinkin jotain soveltuvampaa kuin mitä talosta löytyi sillä hetkellä (mikälie pikkujopo). Hommasin kaupunkisinkulan. Kesällä loistava, talvella paska. Rakentelin 26" jäykkäperän, joka tulee ihan vaan arkiajoon talviajalle... ja ehkä myös vähän porukkalenkeille, jos siihen sattuu eksymään oikeaan maastoajoon sopivia osia. Budjetin kanssa mennään jatkuvasti ihan limitillä näin opiskelijana. LJL:n postauksessa oli paljon tuttua! :D
Vaikeaa tuntuu olevan siis tuo simppelinä pitäminen, kun oikein hurahtaa. Kolmella fillarilla tuntuis pärjäävän, mutta toki ois kiva hommata vielä muutama lisääkin. DH-ryskytin, dirt/street pyörä, maantiepyörä nyt ainakin. CC:tä en välttämättä tarvitse, mutta oishan sekin hyvä olla just-in-case. Lähes jokaista uutta pyörää kohti pitäis hankintamenon lisäksi muistaa laskea uusi ajovaatekerta, kypärä, lasit, mahdollisesti kengät ja tietysti vaihtokiekot ja muutamat eri kumivaihtoehdot. Ainakin.
kolistelija
19.10.2011, 17.28
Säätäminen, huolto, korjaaminen ja päivittäminen ovat osa harrastusta. Siinä missä itse pyöräily pitää kropan kunnossa tekee nuo asiat saman rakkaalle pääkopalleni.
Ei se elämäntapa ole mutta harrastuksena aika valloittava. Stressiä en siitä kanna, eihän niitä fillareita pidä silloin ropeltaa kun ei halua.
Mulla on aina pari pyörää, yksi pysyy ja muut vaihtuvat rinnalla. Se kestosuosikki on sinkula maantiepyörä. Simppeli, kevyesti etenevä menopeli. Sillä ajaminen on ihan parhautta. Rinnalla on tällä hetkellä ysivaihteinen 29er jäykkis yleispyörä. Suorastaan harmittaa kun joutuu taas kohta ottamaan sen käyttöön. Pitäisköhän pistää vaihtoon ja kokeilla cyclocrossaria...
Hauska topic! Itselläni 2 crossaria, 1 maantiepyörä ja läjä kiekkoja ja muuta härpäkettä. Tällä viikolla alu crossariin tulee 9-tiargan tilalle 10-sarjaa. Kokoajan on joku pyörä tai kiekko vasaran alla niin tällä helpottuu kiekkojen vaihtelu pyörien välillä kun yllättävä tilanne tulee vastaan :) odotan varsin innolla, samalla katoaa turhaa sälää pois himasta.
Minulla on vain yksi polkupyörä yhtä ainoaa tarkoitusta varten, ja se on pitää hauskaa. Stressiä joskus pukkaa vain, kun pitäisi ehtiä crossia ja enskaakin ajaa.
Mulla on 2 pyörää ja täysin vastakohdat. Bianchin hiilikuitu maantiepyörä ja Trekin 6000 maastopyörä(mikä menee kohta vaihtoon joko 8000 tai superfly al eliteen 29"). Näillä on hyvin pärjännyt. Maasturia käytän kevät/syksy ajoon metsässä jne ja töissä käyntiin, ja Bianchia stressin purkuun kesäisin. Hyvin on toiminut.
Jos pitäisi valita vain kaksi pyörää, niin olisivatko ne crossari ja 29er?
Tähän kaksikkkoon minä olen päätynyt. Niner on ollu aika työttömänä koko kesän ja syksyn, kun alkukesästä tuli hibriidin tilalle krossari.
Sillä on hoitunut työmatkat, kauppareissut ja lenkit niin maantiellä, kuin poluillakin.
Lumien tultua käyttö kääntyy päälaelleen. Just tuli laitettua Nineriin 2,4" Ardentit alle lumikelejä odottelemaan, muutama milli jäi haarukkaan tilaa.
Crossariin sit jossain vaiheessa nastat alle jääkelejä varten.
Nyt vaan kuumottais jäykkä hiilarikeula Reban tilalle talveksi mut ei taida raaskia...Ninerin keulat on törkeen hienoja ja kalliitaaa...mur.
Ohiampuja
19.10.2011, 19.20
Kyllähän se vähän stressaa, kun iltakymmeneltä rassaa "rikkinäistä" pyörää, jotta aamulla pääsee pyörällä töihin tai Tahkolle. Ratkaisu tosin ei ole välineistön karsiminen, vaan lisääminen...
Minulla kävi juuri päinvastoin. Kun yksi maasturi oli ajokelvoton, niin oli kiva ottaa se toinen siitä rivistä. Sitten kun se toinen prakasi jostain niin sitten olikin kaksi rikkinäistä maasturia käsissä. Toisesta takaiskari rikki ja toisesta kammet irti odottamassa uutta keskiötä.
Samanlailla ne rikkoontuneet tai kuluneet osat on uusittava vaikka ne onkin kiinni kahdessa rungossa. Ei se pyörien määrän kasvattaminen vähennä sitä korjaustyön määrää. :)
Grandi66
19.10.2011, 19.33
Mulla on 2 maastopyörää, toinen just remontissa, retkipyörä, jolla ajetaan myös asiointimatkat, vanha maantiepyörä fiilistelyyn ja tietenkin tandemi. On se hyvä ku on kaks maasturia, ni voi rempata sitä toista ja kiekkoja voi vaihtaa päikseen, ku on erilaiset rengastukset. No mie vaan höpisen, vaikka korjailen muiden pyöriä myös, se vaan sattuu olee kivaa.
Itselläni on ainakin toistaiseksi käytössä ainoastaan kaksi pyörää, mutta niiden puhdistaminen, korjaaminen ja yleinen säätäminen on minusta mukavan vapauttavaa puuhaa. Olen kuitenkin huomannut, että koko ajan tuntuu olevan jotain uutta ostettavaa/päivitettävää. Ja kun aiemmin kaavaillut on ostettu, niin taas tulee jotain uutta...
Pyörien määrä kasvattaa pakkomiellettä... Tinkinyt kahteen ja lopettanut pakkomielteisen suhtautumisen hommaan ja otan nykyään vain harrastuksen kannalta. En mittaa kilometrejä enkä sykkeitä enkä lähde lenkille jos ilma on huono tai ei huvita...
Toisaaltaan myös liioittelen ja joskus jopa valehtelenkin...
Täältä löytyy crossari lähinnä työmatkoja varten ja lisäksi halutessaan maantielenkkejä, hiekkateitä ja helppoa maasto varten. Sen lisäksi oikeana harrastusfillarina täysnotku oikeaan maastoajoon. Nämä kaksi majailevat sisällä ja mahtuvat vielä hyvin kämppään. Ovat riittäneet varsin hyvin monenlaiseen ajoon kun ovat vielä riittävän erilaisia. Löytyyhän multa toki fillarikellarista myös Jopo kauppakassiksi ja varastossa on myös yksi jäykkäperäinen maasturin runko... kaksi harrastepyörää kuitenkin tuntuu riittävän ja nehän ne on mitkä tilaa vie kun sisällä joutuu säilyttämään.
Kare_Eskola
19.10.2011, 20.27
Tällä hetkellä, muutaman kiivaan kasailu- ja säätövuoden jälkeen, homma on asettunut. Ylläpitokustannukset ja ylläpidon vaiva tuntuvat olevan hallittavissa, kun minulla on jäykkäperä, rossari kaksilla kiekoilla, fiksi, kännifiksi ja varajäykkis, ja neidolla jäykkäperä, rossari, fiksi ja maantiepyörä.
Yhdistelmä on myös riittävän hauska ja monipuolinen, jos kohta ei kaikilta osin riittävän hipo...
Pyörien lisääminen ei lineaarisesti vähennä yhden pyörän tarvitseman ylläpidon määrää.
En ajatellut vähentääkään. Panostan muuten vaan yksinkertaisuuteen.
Vecculiko
19.10.2011, 21.12
Kaksi maantiepyörää ja crossari löytyy kodista. Kiekkosarjoja 5 kpl erilaisia ja vaatteita kodinhoitohuone ja sauna pullollaan. Nyt himottaisi talveksi 29er. En vaan keksi mihin sen saisi enää mahtumaan sillä tavalla että vaimo ei huomaisi uutta tulokasta :D. Vähän on homma lähtenyt käsistä. Hankinnat on taloudellisesti saanut tähän mennessä jotenkin perusteltua itselleen sillä, että työmatka-ajoa tulee useampi tuhat kilsaa vuodessa. Luulen että mulle olisi optimi 3 pyörää, eli jos vaihtaisin tuon toisen maantiepyörän 29er jäykkikseen, niin kaikille olisi oikeasti järkevää käyttöä ja tulisi kilometrejä alle. Toisaalta kyllä toinen maantiepyörä saattaisi sittenkin olla hyvä rospuuttoajan pyöränä keväällä ja syksyllä, eli olisikohan se sitten 2xmaantiepyörä + crossari + 29er. Jos ajaisin vain kesällä, niin sitten selviäisi yhdellä maantiepyörällä. Stressiä en ole kokenut harrastuksesta, mutta aikaa harrastamiseen menee kohtuullisen paljon. Vaimo on antanut kyllä ymmärtää että hänen mielestä osan ajasta voisi käyttää järkevämminkin:(.
Luulin pitäväni homman yksinkertaisena ja jäykkäperämaasturin riittävän. Väärin luultu.
NIPS...
Onko harrastusta (= rahanmenoa) vaikea perustella tyttöystävälle? -On
...NAPS
-Lauri
Tässä on se asia, mikä tuottaa itselleni suurimman vaikeuden. Vaikka ei ole kuin yksi pyörä, mutta sen hinnan kun emäntä sai tietää, niin ei hyvä heilunut. Ja nyt, kun tekisi mieli ostaa täpäri. Tätä en vielä ole kertonut, mutta kun emäntä saa sen tietää, niin taitaa olla kastraatio tms. edessä...
Niin ja tosiaan opiskelijan budjetilla pitää yrittää keplotella...
7
Vain 3½ on aktiiviajossa mutta kaikkien 7 omistamiseen on hyvä syy.
Cyclo sulan maan työmatkoihin, hybridissä nastarenkaat, ja tietenkin maasturi, ja se puoliaktiivi on mummorunkoinen kauppakassi.
Kun ihmisellä on kaksi poikaa niin pyöriä ei kannata hukata ja sitten ostaa jälkikasvulle toista tilalle, varsinkin kun me kaikki kolme olemme tuuman tarkkuudella saman pituisia. Odotan vain aikaa kun heput oppivat tykkäämään ajamisesta ja haluavat toisen ja kolmannen pyörän. Vanhempi kertoi jo kiinnostuksensa toista cycloa kohtaan.
Aika tavaran kaupitsee. Liian kanssa pärjää.
Keitele211
19.10.2011, 21.35
Viisi henkisessä pyöräilevässä perheessä pyöriä riittää ja pelkästään isännällä puolen kymmentä eri vempainta. Itselleni vaihteiden säätö, ketjujen vaihtaminen tai joustokeulan purkaminen on jotain upeaa, joka on rajallista ja hahmotettavaa tässä kiireisessä ja kaoottisessa maailmassa.
Tämän ketjun otsikko taitaakin sopia minulle eli pyöräharrastus, pyöräilyä kun en juurikaan harrasta hyötyajon lisäksi.
Pyöriä löytyy neljä kappaletta eli työmatkahybridi, 29" maastopyörä, cyclocrossari ja sitten vielä tuollainen pyöräsuojassa pidettävä yleispyörä. Maastopyörällä ja crossarilla tulee tosi vähän ajettua mutta kaikkia pyöriä kyllä säädellään ja päivitetään ahkerasti.
Ennen kuin aloin tätä foorumia lukea niin pärjäsin yhdellä ATB:llä vallan mainiosti.
Keep it simple, stupid: yksi pyörä (crossari), yksi vaihde, parit kiekot. Näillä mennään läpi vuoden päivittäin kaikki duunimatkasta maantietykitykseen ja maastokolisteluun. Välityksiä toki vaihdetaan välillä. Ei varmaan riitä/sovi kaikille mutta mulle just kivasti!
dILETANTTI
19.10.2011, 22.39
Ah, maanantaina otin 29:stä otin 8 vaihdetta pois ja jätin yhden. Vaihdeosat on tosin varastossa tallessa. Itselläni oli parhaimillaan 2 maasturia, hybridi, sinkulakrossari ja joku projekti nurkissa. Sitten aloin vähentämään ja nyt ei ole kuin yksi 29 jäykkäperä tallissa. Omat pyörät on vähentynyt, mutta tyttärelle ja pojalle hankin maastopyörät. Heillä on molemmilla myös "asiointipyörät".
Itse olen päässyt vähitellen "aja enemmän rassaa vähemmän" tilanteeseen omassa pyöräilyharrastuksessa. Kunnollinen työmatkapyörä on tulevaisuuden hankinta.
Itse hurahdin tähän harrastukseen kolme vuotta sitten. Ensin ajeltiin metsissä vanhalla täysjäykällä Marinilla 90-luvulta. Oli aivan helkutin hauskaa. Sitten piti saada täpäri ja sellainen hankittiin (26" AM) ja taas oli hauskaa metsissä. Kaverit osti 29er sinkulan ja minä perässä. Taas oltiin kuin pikkupoikana, himputin hauskaa. Seuraavana piti saada maantiepyörä työmatkoja varten. Sekin oli hauskaa. Sitten AM täpäri oli vähän liian "joustava" joten hankittiin XC täpäri ja isoilla renkailla (29er). Sitten sai AM täpäri lähteä kun siihen ei tullut paljoa kilometrejä ja samalla myös maastosinkula kun sen tilalle hankittiin 29er jäykkäperä sinkulamahdollisuudella.
Mitä jäi käteen? Kaksi 29er fillaria (HT ja FS) ja maantiepeli (+Marin baaripyörä). Fiksu? päätös sillä nyt kummatkin maasturit käy samoilla osilla. (kerran ollut metsässä vaihtamassa satulalaukusta rengasta kun huomasin että pyörä 29" ja sisäkumi 26" :o).
Olenko nyt tyytyväinen? En, haluaisin pitkäjoustoisen 29 FS
Vähän harmittaa että on tämä kyllä mennyt vähän varustelun puolelle. Vanhalla Marinilla olen käynyt metsässä ja hyvät kiksit siitäkin tulee!
Minä en ainakaan stressaa, että jää joku pyörä käyttämättä. Neljästä fillarista voi valita sen, mikä sopii parhaiten mielialaan ja vallitsevaan säätilaan. Välillä joutuu stressaamaan muiden perheenjäsenten pyöristä, koska niitä käytetään päivittäiseen kulkemiseen ja vian ilmaantuessa pitää olla aamulla taas valmista. Rahaa harrastukseen menee juuri sen verran kuin liikenee. Tällä hetkellä ei juuri liikene, joten vain kulutusosia tulee hankittua. Onneksi tuli parempina aikoina hankittua osia varastoon, niin pysyy kalusto käyttökunnossa.
Pitkään aikaan en ole harrastanut mitään, missä ei olisi jotakin säätämistä mukana. Pakko on päästä tekemään itse. Jos en ropaisi fillareita, niin sitten jotakin muuta. Autotkin tulee pääosin huollettua itse, mutta se on lähinnä ikävää pakkopullaa. Sillä puolella kalustoon onkin sijoitettu todella vähän. Tämän hetken käyttöauto maksoi vähemmän kuin perheen kuopuksen pyörä (Islan Cnoc 14), joten kai siitä jotakin voi päätellä.
Olen minä muutenkin omituinen.:cool:
Itsekkin aloin kesällä kattelemaan "maastopyörää" koulumatkojen kulkemiseen, fillareita tutkittua tuli ostettua sitten täpäri ja nyt niihin koulumatkoihin vähän laadukkaampi hybridi/fitness pyörä. Pyöräilystä tuli innostuttua sen verran että nyt on jo uus maastofillari keväälle suunnitteilla :)
eikös kaava oikeaan pyörä määrään ollut n+1, missä n on nykyisten pyörien määrä.
Mullon ny 3 pyörää, kahdella olen ajanut n. 3- 4 000km/vuodessa ja kolmannella tonnin. Ja se tonnin pyörä on tarkoitettu talvea varten. saattaapi olla et jos joku haluaa ostaa etujousitetun maasturin, niin pistän sen lihoiksi. maantiepyörällä ja cc:llä pärjää minun ajoilla. Ja se kait riittää näillä näkymillä.
snowfake
20.10.2011, 00.41
Ei ne pyörät onneksi niin äkkiä mene vanhaksi että kokoaika pitäisi olla ajamassa :) Itsellä 26" etujoustolla ja vaihteilla, 29" täysjäykkä sinkula ja sinkulacrossari maantieajoon. Perus arkipyörä pitäisi neljänneksi ostaa... niin ei tarvitsisi harrastepyöriä uhrata... niin ja ehkä ensi keväällä sitten vaihdemaantiepyörä. köh.
Vasta muutaman vuoden aktiivisesti pyöräilleenä multa löytyy vain CC kaksilla kiekoilla ja hybridi. Hybridi on nyttemmin vaimon käytössä lähinnä (olemme kätevästi saman kokoisia=), mutta sen vaihtaminen täysjäykkään 29iin polttelis talven huonompia kelejä ajatellen. Toki crossarillakin keskuspuistossa koko talven ajelee. Fixi olis myös kiva, mutta kun ei ole varsinaisesti käyttöä sellaselle. Maastopyörään ei myöskään tulisi niin paljon kilometrejä, että maksais vaivaa hankkia. Joku kevyt maantiepyörä tulee varmaan joskus hankittua pyhäajeluita varten, mutta käytännössä CC:llä mennään missä vain ja milloin vain.
Ohiampuja
20.10.2011, 08.48
Mutta onko muilla tullut vastaan tilannetta, että stressin purkuun tarkoitettu harrastus onkin kääntynyt stressin aiheuttajaksi...
Hyvin on tullut vastauksia, kiitos vaan.
Aika moni lähestyy asiaa pelkästään pyörien lukumäärän pohjalta, mutta onko muita potentiaalisia "stressin" aiheuttajia. Joskus tälläkin foorumilla näkee kommentteja tyyliin "maantiepyörään maastopolkimet" että pärjää yksillä kengillä jne...
Tai onko överiksi mennyt gramman-viilaus ajanut joskus hermot tärviölle. :)
Silloin kun päivittäinen liikkuminen oli pelkästään fillarin varassa niin toisinaan fillarin korjaaminen stressasi kun jotain käyttöpyörästä hajosi. Nyt kun on vapaus valita auto pihasta aamulla niin ei stressaa enää. Fillarin rassaus on ihan mukavaa puuhaa kun se ei ole pakon sanelemaa. Toki tekniset ongelmat joskus turhauttaa.
Nyt on tullut harrasteltua pyöräilyä nippa nappa 3 vuotta. Tällä hetkellä mulla on cc ja jokapäiväiseen ajoon vanha kaupunkipyörä sinkulana. Näillä olen pärjännyt ihan hyvin. Toisaalta, kovasti olis halua ostaa maantiepyörä mut en oo vielä oikein saanut järkeiltyä sitä. Pitäisi satsata cc:hen hyvät kiekot maantielle niin ei ehkä tarvis hommata maantiepyörää. Tuossa joku mainitsi ensimmäisellä sivulla, että hän pärjäisi jos olisi cc:n runko ja kolmet kiekot. Tämä houkuttaa itseänikin tosi paljon, joten odotellaan vielä ne 5tkm ja katsotaan sitten mitä halutaan/tarvitaan.
Aikoinaan oli cc, maastopyörä ja kaupunkipyörä. Maastopyörällä tuli cc:n oston jälkeen ajettua tosi vähän kun alkoi olee polkutarjonta olemaan rajoittunutta. Maastopyörää kaipailen kun olen cc:llä jossakin kaukana ja näen kivan polun jota vois lähteä kokeileen ja keväällä sohjossa.
Pyöräily ei ole toistaiseksi aiheuttanyt stressiä vaikkakin haluun kerätä paljon kilometrejä. Nyt kesällä pyöräily oli paras stressinlievittäjä. En olisi jaksanut töissä ilman pyöräilyä. Töissä oli kova stressi ja kiire ja kaikki painoi päälle. Oli niin helpottavaa miettiä töistä polkiessa minnepäin lähden lenkille, kotona vähän ruokaa napaa ja lenkille. Arkena 3 tunnin lenkki virkisti henkisesti todella paljon kun sai miettiä milloin mitäkin ja käydä työasiat läpi positiivisessa valossa. Ja se rauha minkä maantiellä sai! Mahtavaa! Vaikka autoliikennettä olisi jonkin verran, on se silti mukava kun voi "erakoitua" ihmisistä niin, ettei tarvitse tervehtiä ketään, jutella kenellekkään eikä edes nähdä kenenkään tulevan vastaan. Maantiepyöräily on just tarpeeksi simppeli pitääkseen pään kunnossa ja antaen itselle sen hetken yksinäisyyden,hiljaisuuden ja rauhan, jota maalaispoika kaupungissa tarvii.
Aika moni lähestyy asiaa pelkästään pyörien lukumäärän pohjalta, mutta onko muita potentiaalisia "stressin" aiheuttajia.
Onhan noita murheita, esimerkiksi silloin kun työ tai joku vaiva estää ajamisen niin ne kivat välineetkään eivät juuri mieltä lämmitä.
Stressiä aiheuttaa se, että on niin laiska pa¤ka. Tänään viikko edellisestä lenkistä.
sakuvaan
20.10.2011, 10.42
Hyvin on tullut vastauksia, kiitos vaan.
Aika moni lähestyy asiaa pelkästään pyörien lukumäärän pohjalta, mutta onko muita potentiaalisia "stressin" aiheuttajia. Joskus tälläkin foorumilla näkee kommentteja tyyliin "maantiepyörään maastopolkimet" että pärjää yksillä kengillä jne...
Tai onko överiksi mennyt gramman-viilaus ajanut joskus hermot tärviölle. :)
Mua alkaa stressaa se että Orange on nyt 'valmis', ei sitä oikeen tuosta paremmaksi niinku hirveesti saa ja uuden rungon ostaminen himottais ihan helvetisti... :)
St0neyNut1
20.10.2011, 11.29
Mua toisinaan stressaa se, että pyörä on parempi kuin kuski. Voi kun voisi ostaa ajotaitoa kaupasta :)
twentyniner
20.10.2011, 11.34
Itsellä vasta samanlainen prokkis aluillaan, vinkkejä jouston suhteen? Mitkä ovat ne "the" palikat eteen ja taakse ? 90 kg pitäisi saada smootisti kulkemaan :)
edit: Siis Alpinesta oli kysymys ja Sakuvaan vastatkoon :)
Mua alkaa stressaa se että Orange on nyt 'valmis', ei sitä oikeen tuosta paremmaksi niinku hirveesti saa ja uuden rungon ostaminen himottais ihan helvetisti... :)
Toi on kyllä yksi stressaaja. Onneksi "loppuun asti päivitettyä" nykyfillaria korvaamaan on vaikea löytää miellyttävää vaihtoehtoa, kun siis nykyisessä jokainen palikka on juuri se mieluisin mahdollinen.
Rengastukset on kyllä yksi aika paha juttu omalla kohdalla. Ei meinaa löytyä sellasia renkaita, jotka sais mut tuntemaan itteni riittävän hyväksi kuskiksi :D Tuntuu, että ainoastaan täpäriin tarvis
4 settiä kumeja vähintään...
Risto Koivunen
20.10.2011, 13.53
eikös kaava oikeaan pyörä määrään ollut n+1, missä n on nykyisten pyörien määrä.
Ainakin tämän lähteen mukaan:
http://www.velominati.com/blog/the-rules/#12
Ei pidä myöskään unohtaa sääntöä numero 11.
twentyniner
20.10.2011, 14.27
Itse melkein väittäisin, että mitä enemmän ehtii ajamaan, sitä vähemmän tulee speksattua? Omalla kohdallani ainakin näin on, ehkä sitä ajamisen/urheilun antamaa hyvänolon tunnetta yrittää löytää tai saada tekemällä "nettiostoksia", ajoittain ostokset ovat tarpeellisia, mutta ennen kaikkea niillä tulee joskus ostettua hyvää fiilistä.
Ja kyllähän fillarin rakentelua on mukavaa, mutta ei se endorfiinin kaltaista tunnetta kehossa anna :)
Ei stressaa. Päin vastoin, tämä on erittäin rentouttavaa. Pyöriä on yhden käden sormilla laskettava määrä, ja pikku hiljaa alkaa ymmärtää, mistä pitää (xc + maantie), joten pyröien määrä varmaan vähenee. Joskin pieni varustelukierre on kyllä päällä.
Verrattuna moottoroituihin serkuksiinsa, polkupyörät pysyvät kunnossa pienellä työllä, moottorinohjausta ei tarvitse säätää eikä dataa analysoida, moottoria ei tarvitse availla, renkaat, jarrut etc kestävät enemmän kuin muutaman ajotunnin, lasikuitutöitä ei tarvitse tehdä/katteita maalailla, ja nahkapuku ei ole jatkuvasti rei'illä, ja kaatumiset sattuvat keskimäärin vähemmän. Ei tarvitse kuin ajaa! "Moottoriinkin" tulee sitä enemmän voimaa mitä enemmän on pyörän päällä.
Itse melkein väittäisin, että mitä enemmän ehtii ajamaan, sitä vähemmän tulee speksattua? Omalla kohdallani ainakin näin on, ehkä sitä ajamisen/urheilun antamaa hyvänolon tunnetta yrittää löytää tai saada tekemällä "nettiostoksia", ajoittain ostokset ovat tarpeellisia, mutta ennen kaikkea niillä tulee joskus ostettua hyvää fiilistä.
Ja kyllähän fillarin rakentelua on mukavaa, mutta ei se endorfiinin kaltaista tunnetta kehossa anna :)
Juuri näin. Kesällä kun saa keskittyä pääasiassa ajamiseen niin jää nettiostokset vain välttämättömyyksiin. Muut vuodenajat ja sairastelut sen sijaan käy paljon enemmän kukkaron päälle kun keksii vaikka kuinka niitä "välttämättömyyksiä", millä pyörä kulkee kovempaa ja/tai mukavammin sitten kun taas pääsee ajamaan.
snowfake
20.10.2011, 16.56
Itseä ressaa eniten pukeutuminen, en oo oikeen koskaan ollut hyvä pukeutumaan ulos. Ja kun pyörillä pääsääntöisesti ajetaan ulkona, niin on hankaluuksia päättää mitä laittaa päälle tai mitä varusteita tarvitsee. Ja rahaa menee, kun tulee ostettua vaatetusta jotka menevät päällekkäin käyttölämpötilojen suhteen, kun olisi riittänyt ostaa vähän vähempiä kuteita mutta fiksummin. Nytkin pitäisi löytää housut joilla pärjää talven... ja ihmetellä onko joku noista softshell jne takeista mitä on tullut keräiltyä sopiva talviajoon.
Hei, minä olen O ja minulla on leluongelma...minä menin myymään osan leluistani.
Muutin nykyiselle kotipaikalle 5 vuotta sitten pelkän CX-fillarin kanssa. Elokuussa havahduin ja huomasin omistavani aika paljon sälää, jota en käytä juuri koskaan. 3 x maantiepyörä, 26" täpäri, 26" jäykkäperä, crossari, tempppo pyörä, 2 x sinkuksi/fiksi, 26" MTB sinkula, 2 x PT, 6 paria (vähintään) maantiekuekkoja, 4 paria 26" MTB-kiekkoja, ohjaustankoja, satuloita, jarruja, vaihtajia yms. yms. sälää. Aika käsittämätön määrä kamaa kertynyt nurkkiin parissa vuodessa ja nyt pitää tehdä tilaa, että mahtuu remppaamaan kellaria.
eikös kaava oikeaan pyörä määrään ollut n+1, missä n on nykyisten pyörien määrä.
Meillä tämänhetkinen 'oikea kaava' taitaisi kuulua suunnilleen n - 5 - 2 runkosettiä, jotta tallissa (~4x6 m) ei tarvitsisi 'luikerrella' tankojen välistä ilman dominoilmiön riskiä. :eek: Reppu selässä on turha edes yrittää etenemistä takaseinän työtasolla olevalle rihtauspukille asti... :o
Ahtaus tahtoo haitata vähän jo huoltohommien tekoa - niitähän riittää.
Molemmat kun harrastavat (= muuttuja s on kohtalaisen korkea, mutta lähestyy...), niin joutuu tekemään jonkun osalta myönnytyksiä. Kahden auton vetoinen pyörätalli voisi olla yksi hyvä (hetkellinen?) ratkaisu. :D
Pahus kun nykyiselle tontille tuo ei oikein onnistu... Lottopottia odotellessa...
- täysjäykkä maasturi lumi/loska/sadekelien työmatkoihin, edessä tavarakori tavaroiden tai vaikka ruokakassin kuskaamiseen.
- cyclocross-runkoinen retki/maantiepyörä kauniiden säiden työmatka-ajoihin, kesälenkeille ja tietenkin kevyeen retkeilyyn, ei tarakoita, mutta paikka satulalaukulle sekä tankolaukulle
- kuorman kuskaamiseen eismerkiksi kaupasta, ja lasten kuskaamiseen, tukeva retkipyörä etu- ja takatarakalla sekä isolla tavarakorilla
Kaikissa pyörissä on lokarit ja valot. Pyörä on meillä etupäässä kulkuväline ja auton korvike, lisäksi myös liikuntaväline.
Koen tarvitsevani nuo kaikki. Periaatteessa voisin luopua maasturista ja ajaa myös talvet cc:llä, mutta sohjokeleillä on hyvä mahtua yli 2-tuumainen nastarengas alle, ja se ei cc:llä onnistu.
Olen myös harkinnut asiointisinkulan/fiksin hankkimista mutta kiitos tämän ketjun aloittajan mietin kyllä vielä toistamiseen. On nimittäin ihan totta että näissä kolmessa filossa on jo aika paljon huoltamista ja säätöä, varsinkin kun aina löytyy jotakin osaa tai kohtaa mitä haluaa parantaa, eli koko ajan saa olla ruuvailemassa ja vahtaamassa pakettien saapumista nettikaupoista. Vaimolla on vielä pari pyörää, jotka on kyllä tarkoitus pian korvata yhdellä. Lapsilla on pari pyörää, mutta niitä ei juuri tarvitse huoltaa. Eli neljä henkeä ja seitsemän fillaria tässä taloudessa!
Risto Koivunen
20.10.2011, 22.46
Juuri näin. Kesällä kun saa keskittyä pääasiassa ajamiseen niin jää nettiostokset vain välttämättömyyksiin. Muut vuodenajat ja sairastelut sen sijaan käy paljon enemmän kukkaron päälle kun keksii vaikka kuinka niitä "välttämättömyyksiä", millä pyörä kulkee kovempaa ja/tai mukavammin sitten kun taas pääsee ajamaan.
Toisaalta jos talvella on aikaa tehdä niitä ostoksia, niin kannattaa sitten hankkia riittävästi kaikenlaista varaosaa sen verran varastoon että selviää seuraavaan talveen. Ei sitten mene kesällä aikaa siihen kaupoissa ravaamiseen, kun ulkorengas leviää tai ketjut tulee ajettua loppuun. Ja talvella saattaa joskus löytää tavaraa ihan kohtuullisesta alennusmyynnistäkin.
Tietysti jokin tolkku siinä varaosavaraston koossakin pitää olla. Logistiikkaa tietysti yksinkertaistaa se, jos eri fillareihin käyvät samat varaosat esimerkiksi ketjujen tai jarrupalojen suhteen.
NIPS...
Ja nyt, kun tekisi mieli ostaa täpäri. Tätä en vielä ole kertonut, mutta kun emäntä saa sen tietää, niin taitaa olla kastraatio tms. edessä...
NAPS...
No nyt on keskusteltu asiasta; ei tule täpäriä tähän taloon ainakaan tänä vuonna...
lordoosi
22.10.2011, 20.52
ja pahinta on olla 38:n määrättävänä
kolistelija
22.10.2011, 20.54
Ei kai sitä lupaa kannata hakea kun helpommin saa anteeksi... :p
Kauheita juttuja, mä en tee mitään.. ihan hissun kisssun vaan maasrturillla ajelen
Pyöriä ei kannata pitää liikaa...
Vain niiden alalajien pyörät mitä ajat aktiivisesti :) Eli esim mtb ja cx tai mtb ja katupyörä.
HC Andersen
23.10.2011, 00.14
No nyt on keskusteltu asiasta; ei tule täpäriä tähän taloon ainakaan tänä vuonna...
Onneksi tätä vuotta on enään hyvin vähän jäljellä :D
Onneksi tätä vuotta on enään hyvin vähän jäljellä :D
Ja pyörähän on ikuinen projekti, joten aihion voi kantaa jo nyt kotiin.
No nyt on keskusteltu asiasta; ei tule täpäriä tähän taloon ainakaan tänä vuonna...
Ootko varma ettei se kastraatio oo jo tapahtunut huomaamattasi? :D
Kyllä se paras tapa on vaan taluttaa se pyörä ovesta sisään ja käydä ne kehityskeskustelut siinä vaiheessa. Olettaen että ostat filon omilla etkä kultipuppelin rahoilla... Ainakin meillä toi "hei kulta, kato mitä ostin!" samalla kun roudaan uutta pyörää sisään, on toiminut kohtalaisen hyvin. Meillä on toki sovittu semmonen ohjenuora, että asunnossa sisällä saa asua max 3 pyörää. Loput joudun viemään kellariin :o
Ja jos sen takia nainen/mies lähtee että tulee uus pyörä, ni se ei sitte ollu "se oikea"!
Jos myisin kaiken muun ja jättäisin vain sinkula rossarin? Siitä en enempää osaisi yksinkertaistaa.
Doh, tuskin kuitenkaan. 3 pyörää on varastossa + 1 laina-Gluglu. Yhdellä pyörällä en pärjää koska väh. 1 ajokuntoinen phillari pitää olla.
kolistelija
23.10.2011, 11.37
Täällä homma saattaa kohta hieman yksinkertaistua kun vaimo ilmoitti että hän haluaa myydä maantiepyöränsä. Siitä tulee noin neliön verran lisää tilaa minun fillareilleni...
Tuo fillariharrastuksen ja parisuhteen yhteiselo on kuitenkin sellaisia asioita jotka tekevät toisistaan turhan monimutkaisia, joten tässähän alkaa ratkaisuja löytymään kun niitä ei sotketa keskenään.
Ootko varma ettei se kastraatio oo jo tapahtunut huomaamattasi? :D
...
Kyllä se paras tapa on vaan taluttaa se pyörä ovesta sisään ja käydä ne kehityskeskustelut siinä vaiheessa. Olettaen että ostat filon omilla etkä kultipuppelin rahoilla...
Juu, tuo kastraatio on tainnut jo tapahtua...:rolleyes: Ja omilla fyffeillä tulisi pyörä ostettua. Pitää nyt kattella, jos tuolla B-D:ssa hinnat vielä laskevat, niin sitten otan riskin ja tilaan filon.
Yritän kyllä päästä kahden fillarin systeemiin. Täpäri ja jäykkäperä.
Nyt noita on 4, joista 2 käytännössä ihan turhia. Täpäri melkein riittää, mutta jäykkäperämaasturi on hyvä vara- ja vaihteluväline sekä tarvittaessa sillä ajaa "maantielenkkiä", töihin tai jotain muuta hyötyajoa. Bemaksi ja toinen jäykkäperä joutais hävittää. Tosin bemaksilla tuli ajettua pumppia parisenkymmentä kertaa kesällä. Jos ens kesänä tulee vähempi, niin sit saa mennä. Reisinkiä ei näköjään tule kuitenkaan ajettua, taitaa olla liian hurjaa mulle se.
Ostamalla kerralla riittävän hyvän pelin, jota ajaa, pesee ja rasvaa tavoitteena maksimoida ajoaika, eikä jatkuva korjauskierre. Tolla mantralla itse etenen onnellisesti jo monettakohan vuotta.
Tein päätöksen, kun huomasin harrastuksen olevan lähtemässä lapasesta, että ostan vain yhden polkupyörän vuodessa. :) Nyt varastossa on maantiepyörän lisäksi alumiininen sinkulacrossari, 26" jäykkäperä ja teräksinen ratapyörä. Mökillä on lisäksi teräsrunkoinen maantiepyörä. Retki- ja parempi maantiepyörä ovat akuutisti hankintalistalla.
Listalla on toki yhtä sun toista järkevää ja vähemmän järkevää pyöräilykamaa, mutta pyöräily ei ole ainoa harrastus, joten rahaa täytyy riittää myös kameroihin. ;) Lista on hyvä olla mielessä, koska tuon listan avulla voi käyttää hyväkseen edullisia tarjouksia. :D
Mä olen ollu tyytyväinen siihen, että löytyy mukava ajopeli keliin kuin keliin. Käytännössä tähän on riittänyt kolme fillaria. Cc jossa täyspitkät lokarit ja kumit jotka kestää lähes mitä vaan, sitten nautiskeluun muovinen maantiepyörä tuubeilla ja täpäri vähän paksummalla rengastuksella. No tottakai esim XC tyylinen jäykkäperä vois olla kiva loskakelille kun cc:llä on vaikee edetä, muttei haluu täpäriä sotkea tai ihan vaan nopeampaan polkuajeluun. Mut noilla siis pääsee sekä nautiskelemaan, että lenkille kelillä kuin kelillä ja se on mulle ollu tärkeintä.
Käytännössä kyllä täytyy sanoa, että tulee harrastettua sekä pyöriä, että pyöräilyä, eikä kumpikaan ole mielestäni huono harrastus. Tänään tais mennä enemmän aikaan pyörään kuin pyöräilyyn, mutta normaalisti näin ei ole. Ja olen kyllä huomannut, että hellasäröä vähentää se, että pyörillä ajaa sensijaan, että ne vaan lojuvat varastossa.
En kyllä ota ressiä siitä, ettei tulisi ajettua kaikilla tallista löytyvillä fillareilla. Kaikilla on mukava ajaa, mutta monasti keli ja lopulta fiilis sanelee sen millä tulee lähdettyä liikkeelle. Esim cyclo oli tallissa touko-, kesä- ja heinäkuun, kun oli niin makee päästellä maantiellä ja mettässä. Nyt taas syksyllä on tullu CC:llä ajeltua kun kelit on kosteampia, mutta täytyy sanoa, että mahtavaa on ollu nytkin kun varusteet on ollu kohdallaan.
nuubiainen
24.10.2011, 09.59
Krossari on riittänyt mulle sekä krossariksi että maantiepyöräksi. Mutta kun retkeily alkoi kiinnostaa enemmän, piti ostaa myös retkipyörä. Luulen vaan että talvella se lähinnä ruostuu parvekkeella.
Nyt on tullut rymisteltyä metsäpolkuja krossarilla. Veto juurakkoon ja kivikkoon on kova, ja täpärin hankkiminen on alkanut kummitella mielessä.
Vaan sitten olisi jo kolme "vakavaa" pyörää plus vanha hybridi. Missäs näitä kaikkia säilyttää, ja kuinka paljon sitten alkaa mennä rahaa osiin?
hannupulkkinen
24.10.2011, 10.18
kuinka paljon sitten alkaa mennä rahaa osiin?
Kaikki liikenevä, mutta on se sen väärti.
nuubiainen
24.10.2011, 10.37
Kaikki liikenevä, mutta on se sen väärti.
Kiitos rohkaisusta :)
Pyöräharrastuksen ekologisuuskin alkaa kyllä olla kyseenalaista siinä vaiheessa, kun DHL:n joulupukki ilmestyy joka viikko ovelle...
Ohiampuja
25.10.2011, 09.36
Onhan pyöräily hieno harrastus, mutta onko Suomi väärä maa sen harrastamiseen. :rolleyes:
Eilen illalla tuli käytyä syksyn ekalla valo-maastolenkillä, niin onhan se aika tetsaamista. Kauhea arpominen sopivan vaatetuksen kanssa ja sähläykset valojen kypärä-asennuksessa ja muussa piuhojen virittelyssä. Tietysti akut on pitänyt muistaa latailla etukäteen täyteen.
Onneksi oli repussa vara-vaatetusta, kaikki liikenevä piti pukea päälle, kun lämpömittari näytti kolmea astetta. :)
Itse olen kokenut että pyöräilyn monimutkaisuus tai yksinkertaisuus ei tule pelkästä pyörälukumäärästä, vaan se muukin rompe siinä ympärillä vaikuttaa siihen kokemukseen. Jos haluaa olla oikein pedantti tässä harrastuksessa, niin kohta huomaa omistavansa vaikka mitä. On kesä-maastokenkää, talvi-maastokenkää, maantiekenkää ja tietysti kaikille noille sekalainen lajitelma kengänsuojia. Tietysti oma kypärä molempiin lajeihin ja niin edelleen, varmaan ymmärrätte mitä ajan takaa.
Jo jonkin aikaa on ollut tavoitteena yksikertaistaa asioita, vaikka se puritaanien mielestä saattaa olla epä-ortodoksimaista käytöstä. Esim kaikki maasto ja maantielenkit tulee ajettua samoilla ajovaatteilla ja samalla maastokypärällä. Ja tämän hetkisen kokemuksen mukaan en ehkä ostaisi maantiepolkimia ja maantiekengiä, vaan ruuvaisin joka pyörään samat Time Atac -polkimet. Esim maastossa en ole koskaan vaihdellut renkaita kelin tai maaston mukaan. Ostetaan hyvät renkaat ja ajetaan ne kerralla loppuun.
Ps. On hiihto jotenkin simppeliä, ainakin talviharrastuksena, siinä se lenkille lähteminen on yksinkertaisempi juttu.
Lenkille lähteminen kylmemmillä keleillä ei tod. ole kovinkaan spontaania. Jo pukeutuessa pukkaa hien pintaan.
Ps. On hiihto jotenkin simppeliä, ainakin talviharrastuksena, siinä se lenkille lähteminen on yksinkertaisempi juttu.
Sään mukaan pukeutumista sekin vaatii. Ja voiteitten kanssa turaaminen...
Ei kiitos, pyöräilen mieluummin. Ja lumikengillä metsään, jos lumitilanne sallii.
On tämä vaikeaa, kun on juuri hankkinut jäykkäperämaasturin että pääsee vanhasta täysjäykästä eroon niin tuumaa että olisi pitänyt ostaa mieluummin cyclocrossari. No eiköhän tuokin menettele. Samalla kun miettii että jäykkäperä korvaisi yli 16v vanhan teräsrunkoisen maasturin, niin ei nuo olekaan sama asia. Yllättäen se 16v vanha mtb onkin subjektiivisesti parempi ajaa työmatkalla, varsinkin vähän kapeammilla/rullaavammilla renkailla. Ehkä pitää säilyttää molemmat ja katsoa kummalla tulee ajettua työmatkaa enemmän ja valita siihen renkaat sen mukaan.
Tajusin just että ostin kolme viikkoa takaperin yli 90 euron satulan ja en ole sen jälkeen ajanut metriäkään pyörällä johon se tuli. Mulla on ilmeiseti joko liikaa pyöriä tai liian vähän aikaa.
StantheMan
31.05.2012, 19.33
Minä ostin 190 euron Brooksin, eikä ole pyörää mihin sen laittaisi. Tietää mikä on seuraava hankinta.
Velootti
31.05.2012, 19.43
Tallissa on nyt kaksi maasturia, cyclocross ja kännikauppataakkapyörä. Optimaalista olisi maasturi, crossi ja yleispyörä. Jos yhdellä pyörällä pitäisi pärjätä, niin taipuisin valitsemaan cyclocrossin tai jonkinlaisen retkipyörän.
Tai liikaa rahaa...
No ei. Tuotakin hankintaa piti arpoa viikkoja ennen kuin raaski.
Onhan tuolle oikeastaan ihan looginen syy. Maastokausi on alkanut joten crossari on jäänyt vähemmälle käytölle kun lenkit ajetaan maasturilla. Eiköhän tuolle taas syksymmällä ala kertyä enemmän kilsoja.
Enpä muistanut, että tällainenkin ketju on olemassa. Meikällä on pysynyt harrastus kirjaimellisen yksinkertaisena sillä, että ei ole kuin yksi harrastuspyörä ajossa tällä hetkellä. Monimutkaistumista luvassa siinä vaiheessa, kun projektipyörä valmistuu, mutta se on sen ajan murhe. Yksi hyvä ja toimiva fillari joka on säädöissä - aika vähän muuta harrastamista kuin ajamista.
-Lauri
Minä ostin 190 euron Brooksin, eikä ole pyörää mihin sen laittaisi. Tietää mikä on seuraava hankinta.
Lainaa mulle. Voisin testata huvikseni.
StantheMan
31.05.2012, 22.01
Täälläpä se laatikossa odottaa. Sateella ei saa sen kanssa ajaa. Ja hellästi pitää päällä istua.
Täälläpä se laatikossa odottaa. Sateella ei saa sen kanssa ajaa. Ja hellästi pitää päällä istua.
Kuten tästäkin em. kommentista voidaan päätellä, niin pyöräilyä ei ole ehkä helppoa pitää yksinkertaisena ;).
Stan: asia selevä. Otetaas samaan syssyyn kaikkien muidenkin tavaroiden roudauksen ja kokeilun kanssa!
Pitää muun elämän yksinkertaisena, niin voi pitää fillaroinnin monimutkaisempana. :)
Pitää muun elämän yksinkertaisena, niin voi pitää fillaroinnin monimutkaisempana. :)
Enough said!
Itsehän olen kyllä mokannut tässä asiassa hieman, mutta enpä silti kehtaa valitella. Kohtuullisen yksinkertaisena (hyvän maun rajoissa) on toistaiseksi harrastaminen, kun harrastepyöränä on täpärä ja arkipyörän virkaa toimittaa sinkula. Sen osalta valinta tehtiin siten, että talvella alle saa 46mm nastat. Ainakin kesäkäytössä pelittää hyvin eikä osiin ja runkoon mennyt kuin reilu tonni. Asunto ja varastotilat on melko tehokkaasti käytössä tällä hetkellä, eli helposti ei lisäfillareita elämään mahtuisi toistaiseksi. Rikas jos olisin, niin fillareita olisi pari-kolme enemmän. Mäkipyörä, Tahko-pyörä, maantiepyörä sekä arkipyörät kesään ja talveen erikseen. Joku kiimainen hipsterifiksi kesälle ja 29" talveksi.
Kaikenkattava minimisetuppi mulle olisi suunnilleen:
Harrastepyörät:
- Maantiepyörä
- Kevyt täpäri poluille
Muu liikkuminen:
- Fitness-hybridi talviajoihin ja pyörämatkailuun (mulle mieluisempi kuin CC)
- Tavarapyörä eläinten/lasten/tavaran kuljettamiseen
- Brompton työmatkakäyttöön kun osa matkasta kuljetaan julkisilla, tai kun pyörä pitää saada reissulle mukaan.
- Mummis pikaisille kauppareissuille ja säilytettäväksi asemilla
- Sähköpyörä kun pitää pystyä liikkumaan hikoilematta (esim työpäivän aikana tehtävät kokousmatkat)
Kaikkia ei (vielä) löydy varastosta, mutta siis seitsemällä pyörällä alkaisi pärjäämään suht mukavasti :)
El-Carpaso
01.06.2012, 11.02
Varsinaisesti käytössä yksi cyclocrosseri josta muuntuu kohta maantiepyörä. Arkikonkelia en laske koska se on niin vanha ja kämänen. Dh-fillarista pitäis päästä eroon kun en ikinä ole mestoilla sesongin aikaan.
Eli tällä hetkellä aika yksinkertaista vaikka tuon yhdenkin huoltaminen hajottaa. Onneksi ei sentään tarvitse enää nykyisin pestä ketjuja.
Unelma setti olisi varmaan
- pitkälavainen rahtipyörä
- maantiefilo ja tt filo (hiilaria ja aeroa)
- talvelle 29" täpäri
- fatbike (!!!)
- teräskinen matkapyörä
Eli all in all 6 fillaria riittäis. Ehkä viel lisäksi kakspyöräinen nojapyörä niitä päiviä varten kun laiskottaa ja haluttaa vähän nukkua matkalla ;)
Tuhat1000
01.06.2012, 11.02
Mulla alkoi pyöräilyharrastus tosissaan kun keksin että Keravalta voisi pyöräillä töihin. Tätä tarkoitusta varten hankin krossarin levyjarruilla ja virittelin kiinteät lokarit. Jossakin vaiheessa sitä huomasi että töihin pyörällä meneminen on erittäin paljon mielekkäämpää kuin autolla ajaminen. Alkoi siis uuden asunnon speksaaminen. Kämppä piti saada sen verran läheltä, että jokapäiväinen työmatka olisi järkevän pituinen fillarointimielessä.
Ostimme siis asunnon Pohjois-Helsingistä ja myimme auton pois (ostimme kyllä tilalle vanhemman auton, vuodessa tullut 3000 km ajoa).
Työmatkapyöräilyn helpottamiseksi talviolosuhteissa hankin isopyöräisen jäykkäperän. Tällä olen nyt suhaillut enemmän ja enemmän maastossa, polte olisi siis hankkia myös joku karski täysjousto. Suunnitelma on lähtenyt nyt semmoisille raiteille, että myyn krossarin pois, suoritan työmatka-ajelun kaksysillä ja hankin rymistelyyn sen täpärin.
Varusteisiin, työkaluihin ja tekstiileihin on kylklä myös mennyt rahaa riittävästi.
Tähän mennessä pyöräily on siis välillisesti pistänyt sekä auton, asunnon sekä rutkasti käteistä vaihtoon. Päivääkään en vaihtaisi pois.
PS. Mulle oikea pyörien määrä on kaksi kappaletta.
Onhan tää todella yksinkertasena pysyny. Oon tilannu osia kuorma-autollisen ja noit pyöriäkin näyttää tulevan ja menevän ja mulla on kivaa.
Edestä ja takaa jäykkä 29er jolla ajan työmatkat, hiekkatielenkit, helppoa maastolenkkiä kesät talvet.
Täysjousto kunnon metsärymistelyyn.
Säilytystila on rajallinen joten tällä on pärjättävä ja täytyy sanoa että ihan toimiva konsepti.
Maantiepyörää teräs rungolla on hankintalistalla heti kun keksin mihin sen laitan....
Edestä ja takaa jäykkä 29er jolla ajan työmatkat, hiekkatielenkit, helppoa maastolenkkiä kesät talvet.
Täysjousto kunnon metsärymistelyyn.
Säilytystila on rajallinen joten tällä on pärjättävä ja täytyy sanoa että ihan toimiva konsepti.
Maantiepyörää teräs rungolla on hankintalistalla heti kun keksin mihin sen laitan....
+1, sanasta sanaan. Paitsi että täpäri 29er osissa tallissa, enkä enää tiedä mihin sitä tarvitsen. Täysjäykkään totuttua menee sillä nykyään kaikki maastoajo. Kahdet kiekot: slicksit ja maasto (itsellä kolmet, mutta ei oikeasti tarpeen).
Itse just myin kaksi maasturia ja ostin niilä rahoilla yhden uuden hyvän. Sillä mennään. Säilytystilaa olisi kokonainen autotalli.
Itsellä on kylmässä varastossa parisen kappaletta fillareita. Jossain vaiheessa kuvioihin ilmestynee myös maantiepyörä, sisätiloihin tietenkin. Ikinä ei ole pyörien liian suuri määrä ahdistanut, päinvastoin.
Täältä löytyy crossari lähinnä työmatkoja varten ja lisäksi halutessaan maantielenkkejä, hiekkateitä ja helppoa maasto varten. Sen lisäksi oikeana harrastusfillarina täysnotku oikeaan maastoajoon. Nämä kaksi majailevat sisällä ja mahtuvat vielä hyvin kämppään. Ovat riittäneet varsin hyvin monenlaiseen ajoon kun ovat vielä riittävän erilaisia. Löytyyhän multa toki fillarikellarista myös Jopo kauppakassiksi ja varastossa on myös yksi jäykkäperäinen maasturin runko... kaksi harrastepyörää kuitenkin tuntuu riittävän ja nehän ne on mitkä tilaa vie kun sisällä joutuu säilyttämään.
Tämä tilanne on muuttunut sillä tavalla, että crossarin tilalle kasasin tuohon jäykkäperäiseen maasturin runkoon täysjäykän työmatkakulkineen. Maantielenkkejä ei tullut ajeltua tuolla crossarilla, koska oon selkeesti vaan liikaa maastopuolen miehiä. Tällä pelillä kulkee kivasti kyllä työmatkat, hiekkatiet ja helpot maastot. Kolmelle harrastefillarille ei kyllä riitä aika ja nuo ovat turhan samanlaisia muutenkin keskenään, joten crossarista joutuu kyllä kohta luopumaan.
Eli tällä hetkellä 26" täysjäykkä maasturi ja 26" 100mm täysnotku. Plus tietty se jopo pyörävarastossa, mutta nuo kaksi ovat sisällä roikkumassa samassa tolpassa.
syklopaatti
02.06.2012, 12.17
Möin köykäisemmän maastopyörän tilan puutteen takia.
Nyt homma on selkeetä ,koska 160/170mm notkulla ajetaan niin lenkkiajot kuiin hissiavusteiset kaahailut. Tallista löytyy toki myös maantiepyörä.
Vähän tällä setupilla pitää karsia ajoja. Esim. Tahko jää väliin tänävuonna kun ei tuolla minun mörssärillä oo oikein kivaa ponnistaa niitä hiekkatienousuja.
Eihän tämä itselläkään ole mennyt ihan niin kuin piti ja mopo keulii päivä päivältä pahemmin.
Aikojen alussa (alkuvuodesta 2010) minulla oli aikanaan isoisoisän ostama 28" Rekord [kuva] (http://rtl.1g.fi/randomstuff/rekord.jpg) ja sillä ajettiin kaikki ajot vuoden ympäri. Sinä keväänä ostin markettimaasturin [kuva] (http://rtl.1g.fi/randomstuff/raleigh.jpg) jota käytin kesäajoihin ja Rekord kohtasi matkansa pään vaihtuen isoisän vanhaan 28" Tunturiin [kuva] (http://rtl.1g.fi/randomstuff/tunturi.jpg) talviajoja varten. Sitten kesällä 2011 markettimaasturin huonous kävi niin selvästi ilmi että asialle oli pakko tehdä jotain ja alkutalvesta pistin rahat kiinni 26" 120mm täysjoustoon [kuva] (http://rtl.1g.fi/randomstuff/camberpuskassa1.jpg) mutta vielä alkukeväällä 2012 meni hermo yksivaihteisella hangessa vääntämiseen joten piti hakea hyvä ja halpa 26" jäykkäperä [kuva] (http://rtl.1g.fi/randomstuff/rockhopper.jpg) talvikäyttöön. Sen vaihtaminen parempaan ensi keväänä on tosin enää toteuttamista vailla, runko on mainio mutta karmean värinen (koska muut värit oli loppu ja sain tuosta hyvät alennukset niin otin sen kuitenkin) ja osasarjoissa on valittamista joten paremmin varusteltu samanlainen tilalle. Piti vielä ostaa parvekkeelle oma pyöräteline [kuva] (http://rtl.1g.fi/puhelimesta/DSC_0074.jpg) että ne sai järkevästi säilymään. Tunturi ja halpismaasturi on loppusijoitettu alakerran pyörävarastoon.
Asvalttilenkkejä on nyt ajeltu fiiliksen mukaan molemmilla maastureilla iloisesti sekaisin kun jäykkäperän kiekoilla on katurenkaat ja molemmat kiekot käy molempiin pyöriin, metsärytistelyt täysjoustolla ja työmatkat sillä joka ei ole kulloinkin enemmän tai vähemmän osina pitkin kämppää. Vähän kyllä houkuttelisi ostaa vielä joku reilun tonnin maantiepyörä joskaan en ihan keksi mihin sitä varsinaisesti tarvitsisin.
syklopaatti
02.06.2012, 12.50
Eihän tämä itselläkään ole mennyt ihan niin kuin piti ja mopo keulii päivä päivältä pahemmin.
.
Otan osaa.;)
Tuohon tautiin ei olla taidettu vielä keksiä lääkettä.
Pattaya68
02.06.2012, 16.56
Itsellä takana vasta pari aktiivista vuotta pyöräilyn parissa. Vieläkin yritän pohtia, että mikä olisi itselleni paras kalusto. Ajan työmatkat ympäri vuoden ja lisäksi tykkään rymistellä metsässä. Tällä hetkellä omistan täpärin, jäykkäperän, cc:n ja dirt/street-rungon (+ osia), joka on projektina. Jossain vaiheessa ajattelin, että cc on se paras vaihtoehto moneen ajoon, mutta itse en jaksa maantielenkkejä ajella ja en ole oikein tullut sinuiksi sen ajoasennon kanssa varsinkaan asfaltin ulkopuolella. Olen tullut siihen tulokseen, että laadukas jäykkäperä (tai täysjäykkä) on itselle paras yleispeli, jolla polkee ympäri vuoden työmatkat, ajaa lenkkejä erilaisissa olosuhteissa ja tekee esim. pyöräretken. Joutunee myymään cc:n ja saa nähdä, että tuleeko tuosta yhdestä projektista koskaan valmista ja jos tulee niin ehtiikö sillä ajamaan. Hienoahan se olisi jos omistaisin vain yhden laadukkaan jäykkäperän niin siitä ehkä jaksaisi pitää hyvää huolta jatkuvasti. Sen lisäksi sitten puhtaaseen harrastekäyttöön se täpäri. Liiallinen määrä pyöriä ei sinänsä ahdista, mutta just se niistä huolehtiminen ja tilan vähyys. Niin ja minimalistina olisi varmasti hirveää omistaa esim. maantiepyöräkin vielä, koska sitten pitäisi olla toiset kengät, kypärä ja vaatteet:rolleyes: Saa nähdä milloin pääsen sellaiseen tyydyttävään tilanteeseen tässä ongelmassani.
Olen kans pohtinut että onko tuo CC loppujen lopuksi oikea pyörä talliini. Ei niitä maantielenkkejä juurikaan jaksa ajella vaikka niin tuota ostaessa ajattelin. Täysjäykkä 29er hoitaisi kaiken muun yhtä hyvin tai paremmin.
Jake_Kona
02.06.2012, 17.10
Pidetään yksinkertaisena, kun...
1. Omistaa monta pyörää ja rengastusta kaikkia kulku ja ilmasto-olosuhteita varten
2. Tilava talli
3. Omaa riittävästi vapaa-aikaa
4. Polkee kun mieli tekee
5. Asustaa alueella jossa paljon pyöräilyreittejä ja uusi teitä/polkuja koluttavaksi
Kellä on kellä ei..
itseltä ei tätä kaikkea löydy, mutta eihän kaikkea voi saada.
Ohiampuja
12.06.2012, 22.04
Olen huomannut että tällä foorumilla se ehkä liiankin suuriin mittasuhteisiin kasvanut C-C pyörän ylistys on hiukan hiipunut. Ehkä se ei sittenkään ole vastaus kaikkiin ongelmiin. :)
Olen huomannut että tällä foorumilla se ehkä liiankin suuriin mittasuhteisiin kasvanut C-C pyörän ylistys on hiukan hiipunut. Ehkä se ei sittenkään ole vastaus kaikkiin ongelmiin. :)
Crossarit meni jo pois muodista. Tällä hetkellä kuuminta hottia on 29er!
Ohiampuja
11.07.2013, 09.53
Kommentoidaanpa tässä vanhaa ketjua...
Olen tässä viime aikoina ajanut jonkin verran maantiesinkulalla, jossa on tavalliset avopolkimet.
Ja olenkin yllänyt kuinka hyvin sellaisillakin pystyy ajamaan. Tässä kun on käyttänyt lukkopolkia kaikissa pyörissä viimeiset 15 vuotta, niin päähän on juurtunut ajatus että ei sitä muita voi käyttääkkään. Mutta näköjään voi ja vieläpä ihan helposti.
Niin juu, samalla on tullut ajeltua 1.5 - 2.0 tunnin lenkkejä ihan tavallisilla vaatteilla. Ja sekin oli uutta minulle, muuten meni ihan OK mutta pyöräilyhousuja tuli kyllä ikävä. :)
Oli ihan valaisevaa huomata kuinka sitä pärjää ilman spesiaali-varusteita, nyt osaa vastailla pyöräilyvinkkejä kaipaaville työkavereita hiukan toisella tapaa... :rolleyes:
El-Carpaso
11.07.2013, 15.33
3 pyörää
Crossari joka on käytännössä maantieraaseri 21 millisillä gummekseilla ja 53/39 ratastuksella. Maantieajaminen tolla vehkeellä on niin koukuttavaa, että en luovu en millään. Toimis periaatteessa myös gravel grinderinä kunhan saan vanhaan takakiekkoon uudet nipat ja kyklokumit alle.
29er joka on nyt kesällä jäänyt vähälle ajolle koska avid elixir ykköset. Gravel grinderinä toimii tosi kivasti kun jarrut toimii. Talvella tuli tuon kanssa ajettua paljon, mutta kesällä suomalaisessa metsässä ei oo kovin hauska ajaa. Joka pirun polku on sitä samaa juurakkohelvettiä tai kivipeltoa. Missään ei pääse lujaa. Miksei täällä ole niitä jenkkiläisiä kapeita tasaisia ja nopeita single track reittejä.
Sit on vielä toi crescent 309 competition 80-luvulta. Sitä on tässä restauroitu ja toimii hemmetin hyvänä arkiajopyöränä. Siitä tosin pääsee eroon syksyllä kun se menee veljelle syntymäpäivälahjaksi.
Tilaa säilyttää löytyy kyllä, mutta pitäis vielä keksiä miten roudataan mun ja tyttöystävän kaikki kamat ja neljä fillaria rovaniemelle syksyllä. Vievät kohtuullisesti tilaa kuitenniin.
Noiden huoltaminen on muuten ihan kivaa hommaa mut kallista tavallaan kun joka remppa vaatii omat erikoistyökalut. Onhan noita tässä kertynyt mutta aina tarvii lisää. Noihin hopen napoihin en kyllä erityiskaluja hommaa vaan oikean halkaisijan rautaputken
Arhipoff
11.07.2013, 16.23
Harrastus aluilllaan. Tällä hetkellä löytyy 26" täpäri, cc sekä hybridi. Hybridi saa pysyä käyttöpyöränä. CC tuli omistukseen vasta ja sillä mennään maantietä, sorateitä/pururataa sekä talviajoja. Lisäksi löytyy 29" jäykkäperärunko... kova mietintä eteneekö projekti pyöräksi asti. Kesällä joustokeulalla ja talvella jäykällä niin olisi monikäyttöinen peli. Sitten joutaisi 26" täpäri pois, mutta malttaako siitä luopua. On se verran kiva peli juurakko-kivikkorymistelyssä. Pitäis tietysti päästä testaamaan onko 29" jäykkäperä riittävän mukava omiin ajoihin. Aikaa molemmille ei oikein riitä. Lisäksi säilytystilatkin alkavat ehtyä. Jo nyt olohuoneen nurkassa oma sekä vaimon CC :)
Kommentoidaanpa tässä vanhaa ketjua...
Olen tässä viime aikoina ajanut jonkin verran maantiesinkulalla, jossa on tavalliset avopolkimet.
Ja olenkin yllänyt kuinka hyvin sellaisillakin pystyy ajamaan. Tässä kun on käyttänyt lukkopolkia kaikissa pyörissä viimeiset 15 vuotta, niin päähän on juurtunut ajatus että ei sitä muita voi käyttääkkään. Mutta näköjään voi ja vieläpä ihan helposti.
Niin juu, samalla on tullut ajeltua 1.5 - 2.0 tunnin lenkkejä ihan tavallisilla vaatteilla. Ja sekin oli uutta minulle, muuten meni ihan OK mutta pyöräilyhousuja tuli kyllä ikävä. :)
Oli ihan valaisevaa huomata kuinka sitä pärjää ilman spesiaali-varusteita, nyt osaa vastailla pyöräilyvinkkejä kaipaaville työkavereita hiukan toisella tapaa... :rolleyes:
Juu, soveltuvat normaalit kamat toimii ihan hyvin, mutta kaikki kamat eivät sovellu kovin hyvin.
Mulla oli todellinen muotipoliisihälyvarustus tänään, löysälahkeiset reisitaskuhousut, normaali sporttimallin t-paita (ei liimaudu nahkaan, toki liian isoa kokoa että on sellainen hulmuava kaapu), vähän paksut tennissukat ja Sievin nahkaiset kävelykengät, alamäessä kellotin gps:ään 75km/h varustuksesta huolimatta alle 200 euroa uutena maksanut pyörä (nyt jo todella vanha) tuunattu vähän vähemmän sporttiseksi mummopyörän tangolla ja 70-luvun mummopyörän lokasuojilla, sekä tavarakorilla, riittävän jyrkkä mäki, niin kyllä sitä halvoilla varusteillakin lujaa pääsee ja jäi varaa vielä kiristää tahtiakin, kun vain 1/3 mäen alusta poljin tahtia.
Ei haitannut se, että asfaltin reuna oli vähän murentunut, hyvin ilman jousituksia noinkin lujassa nopeudessa fillari toimi vakaasti eikä pelkoa että karkaisi hallinnasta.
Taannoin laitoin sellaisen keskijalan seisontatueksikin, on oikein hyvä, 3 tuntia ajeli ilman puutumisia tai muitakaan ongelmia, eikä ole kaikki pyörän kulut ostohinta mukaanlukien yli 400 olleet sen eliniän aikana, ehkä jotain hienoa sitä kalliimmissa välineissä ja varusteissa olisi, mutta kun ei paremmasta tiedä niin sitä ei osaa kaivata, kun nykyinenkin toimii sen minkä tarvitsee.
No, kypärä ja halvat dx.com:n pyöräilylasit toki on myös, vielä ei tuossa nopeudessa parempia laseja ole tarvinnut ja ovat kestäneet jo yli vuoden, joten ei siinäkään oikein ole ollut tarvetta isompiin panostuksiin.
Mun painolla ei grammanviilauksestakaan saa sitä hyötyä mitä joku toinen voisi saada ja kun nykyinen on varsinkin huonoissa olosuhteissa niin hyvä, että toimii kuin ajatus ne suunnanvaihdotkin, niin ei sitä silläkään oikein osaa nähdä mitä tuolla niin hirmuisen kalliilla viilauksella saisi aikaan.
Takarataspakankin valitsin vähän sen mukaan mikä on halpa uusia, maksaakohan se jotain 12 euroa, en tiedä kuinka paljon parempia ne jopa yli 100 euroa maksavat olisivat, mutta olen huomannut tuon pelaavan ihan hyvin, vaihteet vaihtuu nopeasti ja muutoinkaan ei ole ollut valittamista.
Simppeliä, edullista ja silti tuo kaikki mahdollisuudet mitä olen kaivannut, joten oikein hyvin pärjää näillä vähemmillä hifistelyilläkin.
Ohiampuja
01.11.2014, 10.09
Törmäsin tähän vanhaan ketjuun, ja ihan kuin tämä läskipyörä innostus sopisi tähänkin otsikkoon. Mutta onkohan kenelläkään läskipyörä se ainut pyörä. Aika usealla taitaa olla rivistössä muitakin pyöriä.
Läski on ainoa. Muut on myyty tarpeettomina.
Läskillä mennään aina, kun se on ehjä. Kovaperä 29 vain sillon, kun läski on telakalla. Ajatus varapyörästä läskinä on vahvana mielessä ja nasta renkaat läskiin, ni sit ei muita tarvi enään.
Läski + kauppapyörä. En viitsi läskiä jättää kaupan eteen ja läskissä tarakka olisi 99% ajasta turha. Muuten voisi ollakkin vain läski.
Läski ja rossipyörä. Umpijäykkä 29" sinkula tulee vielä joskus.
Kaupassa ja kylillä käymiseen vanha 26"-maasturi sileillä renkailla
Jäykkäperämaasturi 26"
Maantiepyörä
Läskilada
Määrällisesti ei kyllä enempää tule, vaan jotain väistyy tieltä, jos pitää uutta saada. Maantiepyörän voisi kyllä vaihtaa crossariin, sen käyttöä ehkä rajoittaa eniten renkaiden kovuus ja rajoittuneisuus optimaalisille teille.
Tällä hetkellä on vain krossari. Tästä ei yksinkertaisemmaksi tule. Osoittautunut loistavaksi yleispyöräksi.
Ensi kaudeksi tarkoitus hankkia 29" täpäri xc-kisoihin ja maastotreenilenkeille tietysti. Mutta tavoite olisi ajaa jatkossa kaikki muut ajot ja treenit krossarilla paitsi puhtaat maastoajot. Mäki- veto- maantie- ja hiekkatietreenit voi hyvin vetää krossarilla ja maasturi pääsee vähemmällä.
Tosin en tällä hetkellä enkä koko loppuvuonna enää aja pyörällä metriäkään, että liekö tämä sitten se kaikkein yksinkertaisin tilanne.. Kun ei tarvitsisi pyörää ollenkaan
Juu juu. Yksinkertaistahan tämä. Tällä hetkellä tallissa on crossari, 29er jäykkäperä, 29er täysjäykkä, fiksi, maantiepyörä 1., maantiepyörä 2. ja vaimon hollantipyörä sekä 650b maasturi. Tallista "puuttuu" toinen crossari ja Spessun Epic.
Bulkkaaja
04.11.2014, 16.28
Parilla periaatteella on pysynyt "yksinkertaisena" mutta ainakin edukkaana.. Maastoon ei jousitusta ja asfaltille ei vaihteita. Periaatteessa läski+fixi riitttäis, ovat niin monipuolisia pyörätyyppejä mutta...
69er maasturi,ss läski, cx fixi, katu fixi, mtb kauppapyörä, 26" bmx, vain sunnuntaipyörä puuttuu haaveena tunturi tai helkama pakilla! Niin ja pojalle tietty koulu,maasto ja kisapyörä, ehkä ens jouluna 24"fätti viel...
Ohiampuja
01.07.2015, 13.34
Tulipas Tahkon jälkeen aika tyhjä olo, ei ole kyllä minkäänlaista kiinnostusta lähteä maastopyörälenkille. Joku jo ehdotti uuden pyörän hankintaa, se kuulemma motivoi ajamaan. :)
Mutta katsotaanpa mihin suuntaan tämä tästä kallistuu, ainakin kerran on Tahkolla käytävä että saa 10 kpl 60 km kierroksia ajettua. :)
Omalla kohdalla tämä homma on vasta lähtöruudussa, mutta näkyvissä on vain vaikeampia aikoja.
Hommasin keväällä 2014 käytetyn 26" jäykkäperän, koska edellinen fillari oli korjauskelvoton. En ole koskaan ollut mikään suuri pyöräilyn ystävä. Tämä uusi tulokas on ensimmäinen etujousitettu pyöräni ja ajattelin, että lähden kokeilemaan lähimetsän polkuja huvikseen.
Oli ihan helvetin hauskaa. Oikeasti. En ole koskaan oikein jaksanut täysiä harrastaa mitään, mutta nyt tuntui että löytyi se oma juttu. Nyt on sitten tullut aina aikataulun salliessa käytyä möyrimässä metsässä tuolla 150€ pyörällä ja joka kerta on yhtä mukavaa.
Tämä on nyt sitten johtanut siihen, että on pitänyt alkaa pehmittämään puolisoa siihen ajatukseen, että jossain vaiheessa täytyy investoida "vähän" isompi summa kunnon pyörään.
Ajatus pyörätelineestä olohuoneessa kiinnostaa. Olenko tuhoon tuomittu?
Itsellä tällä hetkellä 2 harrastuspyörää (cyclo ja 26" jäykkäperä) sekä pari kaupunkipyörää.
Aloitin aktiivipyöräilyn vuoden 2014 keväällä ostamalla Trekin cyclocrossarin. Sillä tuli maanteitä ja hiekkateitä koluttua ihan fiiliksissä. Silti myös maastopyörä rupesi lähes heti houkuttelemaan ja nyt sitten tänä keväänä ostin 26" jäykkäperän jolla metsissä rymyäminen on ollut hemmetin hauskaa.
Toivottavasti näillä kahdella pyörällä pärjää pitkään ilman mitään suurempia maantiepyörä- tai täysjoustohimoja. Cyclolla tulee kyllä nykyään lähinnä ajettua maanteitä joten maantiepyörä olisi toki varmaankin siihen tarkoitukseen optimaalisempi. Ehkäpä pitäisi vaan jossain välissä investoida uusiin kevyempiin kiekkoihin kun hyvin tuolla pyörällä maanteilläkin menee.
Renkaisiin, varusteisiin ja vaatetukseen yms. on toki palanut aikalailla rahaa mutta paljon iloa harrastuksesta on saanut joten nou problem.
Halloo halloo
02.07.2015, 14.18
Olenko tuhoon tuomittu?
Olet. Ota ilolla vastaan kaikki mitä sinulle on nyt annettu & nauti. Tauti on tarttuva, siitä ei pääse eroon.
El-Carpaso
02.07.2015, 16.03
Mä jossain vaiheessa ajattelin puhtaan maantiepyörän hankkimista mutta en kyllä enää keksi miten puhdasrotuinen maantiekonkeli tarjoaisi jotain enemmän kuin kyklokrosseri. Ei mahdu renkaat eikä lokarit ja jos haluaa randotarakat niin ei onnistu nekään.
Kyklossa on kuitenkin se, että siitä saa kaiken ylimääräisen pois ja sliksirenkaat, mutta maantiepyörään ei saa mitään lisättyä.
Ohjattavuudesta sen verran, että kyklon rauhallisempi ohjattavuus on jotain mitä nykyajalla ei arvosteta läheskään riittävästi. Se kuinka tiukasti mä pystyn vetää mutkat on mulla kuitenkin kiinni pidosta, ei geometriasta
Ainut pyöräni on 29er jäykkäperä. Sopii hyvin ympärivuotiseen ajoon ja vaihteleville alustoille. Vähän hidas
kestopäällysteellä enkä kovin pitkiä stinttejä jaksa sillä ajaa. Harkinnassa hybridi tai cyclo sille kaveriksi kesäajoihin.
El-Carpaso
02.07.2015, 17.37
Hommaa cyclo. Mul on hybridi ja cyclo ja kyl cyclo vie voiton 100/0 huvittelussa. Hyrbiidi on sit tosi näppärä hyötyajossa (etu ja takatarakat ja edessä leveä kori)
sledgehammer
02.07.2015, 23.30
Aihe: Pyöräharrastuksen pitäminen yksinkertaisena... (http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?44387-Py%C3%B6r%C3%A4harrastuksen-pit%C3%A4minen-yksinkertaisena/page5)
Ei onnistu multa sitten millään. Hifistely, huolto, puuhastelu yms. fillareihin liittyvä on mulle oleellinen osa harrastusta. Itse kasataan huolletaan ja korjataan. Se on jotenkin mukavaa, kun saa nautiskella (ja joskus tuskailla) omin pikku nakkisormin tehdystä lopputuloksesta. Moni kyselee fillarista, että mistä ostit ja paljon makso. Siihen on hauska vastata, että en oikein muista, kun oon haalinut osat pitkin maailmaa ja tehnyt kaikesta, mitä sopivasti on käsiin saanut.
Kolmella fillarilla mennään nyt ja en mä niistä yhtään haluaisi myydä pois. On spessun Langster 50mm hiilarikiekoilla (vaimo ajelee sillä joskus duuniin ja poika taitaa saada siitä ratapyörän, itsekin satunnaisia kauppareissuja), tri-konkeli ja maantiepyörä, jota ajetaan ekana keväällä, vikana syksyllä sekä röret runtissa, jos sinne paikka heltiää. Vois kyllä ens kesänä käydä vätternillä, jos saa piletin. Maastopyörää ei oo ollu moneen vuoteen, mutta kai semmonenkin vois olla. Cyclon myin pois, kun ei paikat kestä talvella ajoa ja kesällä sillä ei ollut juuri mitään käyttöä. Tri-pyörä tuli oikeastaan sen tilalle.
Minä lähtisin lähestymään tätä toista kautta; elämän pitäminen yksinkertaisena. Minulla tuli vastaan tilanne, että oli tehtävä valintoja. Reilun puolivuotta on ollut ohjelmassa kuntoprojekti ja liikunnallisen elämän etsintä. Ja etsintää se on ollut. Minulla moniin elämänvaiheisiin liittyy jokin "slogan", nyt se on ollut "ei voi odottaa uutta lopputulosta, jos jatkaa vanhaa toimintaa". Sen seurauksena tein valintoja, jostain oli luovuttava. Moottoripyöräily loppui kaikissa muodoissaan ja päätin panostaa fillarihommiin. Puoltavia syitä oli lukuisia ja vastustavia lähinnä vain vanhassa pitäytymisen turva ja yhteisöllinen paine. Nyt on mopohommat pitkälti siivoiltu elämästä ja fillarihommia harrastetaan oikein isosti. Sivullisen mielestä hommassa ei ole ollut mitään järkeä, mutta minulla on kivaa ja se riittää.
Niinpä nyt on kolme fillaria:
Vanhasta 26" jäykkäperästä kauppakassi
26+/27,5" jäykkäperä rymistelyyn
Fätti retkeilyyn ja leppoisaan polkuajoon
Neljänneksi haaveilen vielä cycloa maantiepyöräksi. Varmaan lähinnä koska sellaista ei ole ollut.
Nuo nykyiset täytttävät tarpeen liikkumiseen kannustamisesta. Ne antavat myös saman vauhdin tunteen ja sykkeen nousun, kuin mp-endurolla ajaminen. Lisäksi saan tyydytyksen rakentelun nälkään murto-osalla siitä hinnasta, joka meni mp rakenteluun. Vaimo ja perhe kiittää, kun en katoa enää tallille vaan rassaan olkkarissa. Poika hehkuu ilosta, kun ajellaan yhdessä lähimetsissä. On löytynyt uudenlaista sosiaalisuutta ajokavereiden muodossa. Fillaroidessa liikun luonnossa ja nautin luonnon läheisyydestä, joskus jopa maadoitan itseäni konkreettisesti. Tykkään tästä kaikesta aivan homona.
Ajatus pyörätelineestä olohuoneessa kiinnostaa. Olenko tuhoon tuomittu?
Omakohtaisen kokemuksen pohjalta sanoisin, että olet varmasti. Voi kait sitä omaa poltetta tukahduttaa, mutta ei se kellekään hyvää tee. Polkupyörän ympärille liittyvät ajan kulutuksen muodot ovat minusta kaikki varsin kannustettavia ja järkeviä vaihtoehtoja. Mahdollisen vaimon vastustuksen kohdatessa on aina syytä nostaa keskusteluun myös ne kaikki muut ajan käytön muodot, joita voisi sen sijaan harrastaa. Ehkä fillari olohuoneessa on kuitenkin aika pieni paha.
Ohiampuja
22.11.2016, 09.06
Tässä kävi taas syksyllä perinteisesti, eli kipinä pyöräilyyn lässähti kun kelit kylmeni. Muutenkin alkoi hiertämään, kun lenkille lähtö meni aivan liian hankalaksi. Tuntui ettei tunti riittänyt kun nurkista haeskeli kaikki Camelit, polvarit ja muut mahdolliset maastolenkkivarusteet. Niin siihen nähden tuntui helpottavalta, kun jalkalenkkiin riitti kun veti vaatteet päälle ja Salomonit jalkaan. Ja ehkä Exelit käteen.
Niin nyt sitten innostuin hiukan speksaamaan Norcon työmatkakulkimesta eräänlaisen köyhän miehen Gravel Grinderin. Ja se tuntuikin kovin virkistävältä.
Avopolkimilla varustettu pyörä seisoo ulkona sateessa, joten lenkille lähteminen on mahdollisimman yksinkertaista. Eli tavalliset ulkoiluvaatteet päälle, kypärä päähän ja ne samat Salomonit jalkaan. Nyt siis tuntuu siltä kuin jonkinlainen "pyöräilyn ilo" olisi löytynyt uudestaan. Tämä vähäinen vapaa-aika ei mene mihinkään sähläämiseen, vaan sen voi käyttää leppoisaan ajeluun pitkin paikallisia latupohjia. Oikein virkistävää. :)
brilleaux
22.11.2016, 09.23
Avopolkimilla varustettu pyörä seisoo ulkona sateessa, joten lenkille lähteminen on mahdollisimman yksinkertaista. Eli tavalliset ulkoiluvaatteet päälle, kypärä päähän ja ne samat Salomonit jalkaan. Nyt siis tuntuu siltä kuin jonkinlainen "pyöräilyn ilo" olisi löytynyt uudestaan. Tämä vähäinen vapaa-aika ei mene mihinkään sähläämiseen, vaan sen voi käyttää leppoisaan ajeluun pitkin paikallisia latupohjia. Oikein virkistävää. :)
Kuulostaa äkkiseltään hyvin pitkälti paksupyöräilyltä. ;)
Itsellä 2.5 pyörää. Mummomankeli joka lähinnä puolison käytössä nykyää, 26 jäykkäperä ja toinen 26 jäykkäperäprojekti. Noi 26 ois tarkotus yhistää ja lopusta roinasta ehkä eroon. Sinänsä tyhmä ja ressaava projekti kun tällä ei saavuta oikee mitään järkevää. Syy oli se että en nykysen jäykköperän rungon grafiikoista tykänny ja että haluan taakse leveämmän renkaan :D Pakko jotenkin vähä muuttaa tulevaa kokonaisuutta että saa itselle perusteltua tän niin siitä tulee nykysen 3x9 sijaa 1x jotain. Tän lisäks haaveilen kokoajan uudesta plussa koon jäykkäperästä ja täpäristä ja jos uuden ostan niin nykyset jää turhiksi ja niihin sijoitetut rahat menee hukkaan... Tän takia yritän tätä projektia edistää mahollisimman pienellä budjetilla. Toisaalta jos siitä tulee valmistuessaan sellainen kuin haluan niin luulen että se pitää mut tyytyväisenä vähän pidempään :)
Ohiampuja
10.07.2017, 08.40
Eilen tuli purettua maantiepyörä osiksi ja sitten osat myyntiin. Siihen päättyi meikeläisen maantiepyörien "omistussuhde" joka on alkanut vuonna 1998. Jotenkin tuli helpottava tunne kun pitkään mielessä pyörinyt homma tuli viimein tehtyä.
Nykyään maantiepyörässä on ollut vain säilyttämisen riesa, kun viimeiset viisi vuotta kesässä on tullut vain 0-1 lenkkiä ajettua. Ja samalla luovuin kaikesta maantiepyöriin liittyvästä kamasta. Eli nurkissa pyörineistä sisärenkaista, jarrupaloista, ketjuista yms varaosista. Nyt jäljelle jäi ainoastaan 29" maasturin varaosat ja tarvikkeet.
Jotenkin terapeuttinen tunne kun pääsee turhaksi muuttuneesta tavarasta eroon. Tai lähinnä uskaltaa päästää siitä irti...
Jotenkin terapeuttinen tunne kun pääsee turhaksi muuttuneesta tavarasta eroon. Tai lähinnä uskaltaa päästää siitä irti...
Kon Mari!
Pekka Sirkiä
10.07.2017, 10.32
...vinkkinä, että tyttöystävä/avo-/vaimo auttaa tavarapaljouden -- fillarienkin osalta :eek: -- hallinnassa!!! Säännöllinen ulkopuolinen muistutus, että "mihin sinä noita romuja luulet tarvitsevasi?" on hyvä motivaattori ...no, ainakin laadulliseen (?!?) uudistamiseen & karsimiseen...
Jk. Okei, vielä on noin (--sensuroitu--) fillaria... ehkä pitäisi perustaa Tarpeettomien-Mutta-Ah-Niin-Nostalgisten-Fillariromujen (lue. -raatojen)-Museo :rolleyes:
Jjk. Pikagallup: mikä on noloin fillariroina, joka sinulla on yhä säilössä? Oma vastaus: pätkä (enää puoliksi)oranssia tankonauhaa, jolla ajoin kisaurani (ja joka, hapertunut tekstiilitilkku siis, on mitalien seurana palkintolaatikossani).
Hmmm , eiku myyntiin sitten .
Pekka Sirkiä
10.07.2017, 11.15
...hyvä idea!!! Kiitos, Zipo!!! ...itse asiassa ko. em. hapertunutta tankonauhaa näyttää olevan enemmänkin tallella, joten kiinnostuneet voivat tehdä tarjouksia, esim. senttihinnalla. Korkein tarjous voittaa jne.
Jk. Hmmm... tarkemmin ajatellen: wanhan roinan arvo saattaa :eek: nousta, joten odottelen ehkä 25-50 v., ja vasta sitten myyn E-Bäyssä tai mikä silloin lieneekään sopiva "saitti"...
Heh ,Mä funtsailin tossa omalta kohdalta fillarisaldoja kun tämän kesän oikeat maastoajot tyssäsi pari viikkoa sitten haveriin.
Päätin luopua kaahottelu fillarista tämän topiikin perusteella koska ko tsygellä on käyttöä meikälle tod.näk vasta ensi vuoden puolella.
Jää mulle kuitenkin 2 kpl fillareita rauhalliseen rullailluun.
Ohiampuja
10.07.2017, 14.40
Yksi syy tähän karsintaan on pienehköt säilytystilat ja kelvottoman huono muisti.
Todella ärsyttävä etsiä jotain kengän suojia tai varasisureita kun tietää että sellaiset on jossain, mutta ei muista missä. Se etsiminen on paljon kivuttomampaa kun koettaa pitää romun määrän minimissä.
Tavara rauhoittaa :D Ite oon huomannut, että tulee hyvä olo ajatuksesta, että "kaikkea" löytyy varalta hyllystä. Jarrupaloja, vaijereita vaihteisiin ja jarruihin. Sisärenkaita + paikkausvälineet (henkselit ja vyö) ja renkaitakin luonnollisesti. Luonnollisesti ei sitten voi hävittää vaimon hävitetystä kauppakassista purettuja Acera:n vaihtajia ja jarrukahvat (kun niitähän voi hätätilanteessa tarvita :D ). Kait tää sairaus on tullut siitä kun on autotalli, jossa on vain kolme polkuratasta ja moottoripyörä(, jonka tuonkin varmaan kohta hävitän kun ei sillä tule ajettua). Auto seisoo pihalla... Päätyö, joka pyörii jatkuvuuden ja käytettävyyden turvaamisen ympärillä on varmaan tehnyt oman haavansa sieluun...
kuovipolku
10.07.2017, 17.52
Halvat pinottavat muovilaatikot tai -korit ja etikettitarrat niiden kyljessä helpottavat järjestyksen pitämistä ja kulloinkin tarvittavan löytymistä - eivätkä vie hirveästi tilaakaan. Sen vaivan minkä näkee kun kirjoittaa tarkan listan sisällöstä voittaa moninkertaisena kun hakee jotain!
Mulla se yksinkertaisuus rajoittuu kuskin ominaisuuksiin ja siihen etten sotkeennut maastovaihteisiin enkä jousituksiin enkä niiden käyttöön tai huoltoon. Ja kun ei kilpaile cyclocrossillansa ei siihenkään tarvitse kuin kahdet kulloiseenkin vuodenaikaan sopivasti valitut renkaat ja renkaille kiekot. Maantiepyöriä on yksinkertaisinta suurempi määrä eli kaksi, mutta sekin lisää tavallaan yksinkertaisuutta kun kaksi pyörää pesee ja huoltaa kätevämmin ja nopeammin kerralla kuin yhden pyörän kaksi kertaa...
Ohiampuja
10.08.2017, 15.06
En tiedä aukeaako tuo linkki, mutta tuossa oli jotain minua kiehtovaa.
Vielä kun mastopyöräilyn pystyisi tiivistämään noin kristallin kirkkaaksi. Vain se välttämättömin tavara, mutta hyvälaatuista. :)
Ps. Siis ideana, en kuitenkaan halua kuraista maasturia olohuoneen seinälle. ;)
https://www.instagram.com/p/BSt2aGxlkMX/
Vielä kun mastopyöräilyn pystyisi tiivistämään noin kristallin kirkkaaksi. Vain se välttämättömin tavara, mutta hyvälaatuista. :)
Sinkula täysjäykkä teräsrunkoinen maasturi? Ei kai se niin tavatonta olisi?
Polkimet laittaisin lisäksi.
ibeatyouanytime
10.08.2017, 15.21
Kaksi pyörää on ajossa. Ostin ekaan cycloon paremmat kiekot, mutta laiskuus voitti enkä viitsinyt vaihdella kiekkoja tarpeen mukaan. Joten ostin toisen cyclon pelkästään maantielle ja siihen ne ykkösosat eli paremmat kiekot, paremmat polkimet, isompi eturatas jne. Näillä mennään. Toisella cyclolla rytyytän talvella, kurakeleillä ja kauppareissut.
Sinkula täysjäykkä teräsrunkoinen maasturi? Ei kai se niin tavatonta olisi?
Polkimet laittaisin lisäksi.
JackOjalle varmaan tuttu vekotin, mutta itselle tuli heti mieleen tämä: https://www.instagram.com/p/9Uy6g-nuBI/
Onhan tuossa muutakin kuin terästä, mutta...
kuovipolku
10.08.2017, 15.48
Kaksi pyörää on ajossa. Ostin ekaan cycloon paremmat kiekot, mutta laiskuus voitti enkä viitsinyt vaihdella kiekkoja tarpeen mukaan. Joten ostin toisen cyclon pelkästään maantielle ja siihen ne ykkösosat eli paremmat kiekot, paremmat polkimet, isompi eturatas jne. Näillä mennään. Toisella cyclolla rytyytän talvella, kurakeleillä ja kauppareissut.
Ihan hyvä ja yksinkertainen taktiikka ja lähestyminen omaan pyöräharrastukseen.
PS Jos jollakulla vielä oli epäilyksiä siitä kuka ibeatyouanytimen taakse "kätkeytyy", niin nyt viimeistään luulisi asian olevan heillekin päivänselvä ja sataprosenttisen epäilyksetön.
Vielä kun mastopyöräilyn pystyisi tiivistämään noin kristallin kirkkaaksi. Vain se välttämättömin tavara, mutta hyvälaatuista. :)
Mä koin kirkastumisen vuosia sitten tällä (https://c1.staticflickr.com/9/8057/8156920991_3626aeb9a9_b.jpg) ja sillä tiellä (https://c1.staticflickr.com/9/8539/8750250148_1d5c1df860_b.jpg) olen edelleen. Uudempi kuva on toukokuulta 2013 - sen jälkeen on stemmi vaihtunut 0-asteiseksi, mutta mitään muuta ei olekaan tehty ketjujen, jarrupalojen ja renkaiden uusimisien lisäksi :)
Ohiampuja
10.08.2017, 16.56
Olipa nättejä pelejä. Nämä Suomen säät vaan tuppaa väkisin kasvattamaan kaikenlaista krääsää nurkkiin. :)
Vaikka joku aika sitten lopetin myyntimiesten puheisiin uskomisen. Eli että joka lajiin tarvisi välttämättä omat spesifit lajivaatteet. Samalla Haglöfsin Windstopper takilla on nyt hiihdetty, luisteltu ja myös syksyisin pyöräilty. :)
Ohiampuja
10.08.2017, 23.13
Maastopyöriä kerätty ja roplattu yli 20 vuotta. Nyt voi puristaa sen kokemuksen ja tietämyksen yhteen helmeen. :)
[...] mun filosofiaan kävisi laadukas etujousitettu maastopyörä rullaavilla renkailla ihan kaikkeen ajoon [...]
Toimii. Oma vielä modifioitu tiepainotteisemmaksi maantiepakalla, toki maastokäytettävyys vähän kärsi mutta helppojen paikkojen pyörä se oli alunperinkin joten isoa vahinkoa ei aiheutunut. Voisin aivan hyvin ajaa tuolla kaiken mitä ajan.
Toki täällä asuu myös vanha 26" täysjousto jolla ajetaan varmaan alle kymmenen kertaa vuodessa mutta se on ihan viimeisen päälle kunnossa, tunnearvo on mittaamaton eikä se tuossa ruokaa pyydä joten ei sitä kannata myydä. Onpahan tuollainenkin käytettävissä kun joskus on kuitenkin tarvetta. Sitten on cyclocrossari joka oli vähän heräteostos mutta se menee samaan sarjaan että siitähän se nyt löytyy sitten kun käyttöä on, ei tarvitse erikseen lähteä ostamaan. Molemmat voisi ihan hyvin nostaa koristeiksi seinälle.
Ohiampuja
23.08.2017, 14.56
Ihan osuva kirjoitus.
"Harrastuksen ei sitäpaitsi tarvitse olla ohjattua, kallista tai trendikästä. Sen tarkoitus on tuottaa sisältöä ja mielihyvää elämään.
Harrastusvalinta on onnistunut, kun se torjuu pahaa mieltä, epäonnistumisen tunteita – ja tylsistymistä."
http://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005336610.html?utm_source=facebook&utm_medium=toimitus
H. Moilanen
23.08.2017, 14.58
Siinä tapauksessa kolopallo on paska harrastus; se lähinnä tuottaa pahaa mieltä ja epäonnistumisen tunnetta. Ja siitä pitää vielä maksaa. Jostain syystä tuli kuitenkin aina lähdettyä uudelle rundille.
kuovipolku
23.08.2017, 16.48
Eikö joukkuelajeissa itse peli ole toissijainen juttu eli vain alibi sille että pääsee säännöllisesti viettämään aikaa samojen kavereiden kanssa? Muistan miten joku ruotsalainen ammattijalkapalloilija lopetti uransa ja totesi parin vuoden jälkeen ettei hän pelaamista kaipaa tippaakaan mutta pukuhuonemeininkiä kylläkin. Sanoi jopa salaa toivoneensa että pääsisi vielä palomieheksi tai vastaavaksi (mutta myönsi ymmärtävänsä että todellisuus voisi olla toisenlainen).
PS Mulla oli hyvin pitkään se filosofia että pyöräharrastus oli mulle juuri sopivan yksinkertaista silloin kun mulla oli se yksi pyörä jolla ajoin kaikki ajot ja silloin kun sillä ei voinut ajaa tai olisi ollut todella tyhmää ajaa, en yksinkertaisesti ajanut.
Nyt kun mulla on neljä pyörää joiden käyttöalojen ei voi mitenkään kieltää menevän reilusti lomittain, osin jopa täysin päällekkäin, olen yhtä vahvasti sitä mieltä että pyöräharrastuksen yksinkertaisuus toteutuu kohdallani parhaiten juuri siten että kullakin on melko täsmälleen rajattu käyttö johon se on sopivampi kuin muut eli minun ei tarvitse olosuhteiden tai lenkin luonteen vaihtuessa tehdä mitään pieniä mutta edestakaisia muutoksia tai semmoisia pieniä mutta ärsyttäviä kompromisseja.
Ohiampuja
23.08.2017, 17.07
Mulla oli hyvin pitkään se filosofia että pyöräharrastus oli mulle juuri sopivan yksinkertaista silloin kun mulla oli se yksi pyörä jolla ajoin kaikki ajot ja silloin kun sillä ei voinut ajaa tai olisi ollut todella tyhmää ajaa, en yksinkertaisesti ajanut.
Nyt olen melkein tuossa tilanteessa ja tykkään siitä kovasti. :)
Ohiampuja
26.01.2022, 20.00
Herätetäänpä vanhaa ketjua.
Onko tullut uusia tyyppejä jotka ovat kyllästyneet jatkuvaan speksaamiseen, tai heränneet siihen, että se n+1 ei olekaan vastaus kaikkeen. Jotain sen kaltaista olen ollut huomaavani.
Herätetäänpä vanhaa ketjua.
Sullon se fiilis ny.
Onko tullut uusia tyyppejä jotka ovat kyllästyneet jatkuvaan speksaamiseen, tai heränneet siihen, että se n+1 ei olekaan vastaus kaikkeen...
Joo... Mä olen pitkään ollut tyytyväinen tilanteeseen n=4, joista kahdella en edes juurikaan aja. Vois vaikka luopuakin niistä, mut eihän ne leipää syö.
Ohiampuja
26.01.2022, 20.26
Sullon se fiilis ny.
Niinhän se on, oikeassa olet.
Tuli nostalginen fiilis kun selasi noita kommentteja, suurin osa kirjoittajista on väistynyt takavasemmalle.
Mä koin kirkastumisen vuosia sitten tällä (https://c1.staticflickr.com/9/8057/8156920991_3626aeb9a9_b.jpg) ja sillä tiellä (https://c1.staticflickr.com/9/8539/8750250148_1d5c1df860_b.jpg) olen edelleen. Uudempi kuva on toukokuulta 2013 - sen jälkeen on stemmi vaihtunut 0-asteiseksi, mutta mitään muuta ei olekaan tehty ketjujen, jarrupalojen ja renkaiden uusimisien lisäksi :)
Tämä on käytössä edelleen eikä ole kuluvien osien lisäksi mitään tarvinnut edes vaihtaa.
Noin muuten gravel life, viidenkympin villitys ja kolaroidut teräspyörät tuli kyllä vähän sotkemaan konmarittamista ja kroonisia N-1 pyrkimyksiä.
Lasketaanko työmatka pyörä harrastus välineeksi? (1+)n+1
Ei, mutta lasketaan fillariksi.
F. Kotlerburg
26.01.2022, 21.23
Herätetäänpä vanhaa ketjua.
Onko tullut uusia tyyppejä jotka ovat kyllästyneet jatkuvaan speksaamiseen, tai heränneet siihen, että se n+1 ei olekaan vastaus kaikkeen. Jotain sen kaltaista olen ollut huomaavani.
No miten sen ottaa. Uus pyörä kun tulee niin speksaa sen kohdalleen ja ajelee 4-5v. Tällä ajatuksella mä oon nyt menny.
Läski on 6v
Täpäri on 4v
GG 2v
Maantiepyörä on 1v
Kauppapyörä on jotain 20v+.
Uus notkupyörä on tulossa. Siihen laitetaan alussa palikka kohdalleen ja toivottavasti ajellaan kulutusosien vaihdolla 4v. Muihin ei tarvetta koskea.
Firlefanz
26.01.2022, 21.26
Joo... Mä olen pitkään ollut tyytyväinen tilanteeseen n=4, joista kahdella en edes juurikaan aja.
Huomasin kommentoiheeni tähän ketjuun kesällä 2017 jolloin olin tilanteessa n=4. Mielestäni pyöräharrastukseni oli aivan yhtä yksinkertaista kuin mitä se oli ollut silloin kun n=1 ja olisin pitänyt täyspöhkönä sellaista joka olisi vanhempana ja viisaampana esittänyt minulle että vielä tulee aika jolloin minullakin on neljä pyörää.
No, nyt voin ainakin kehuskella pyöräharrastukseni pysyneen siinä mielessä yksinkertaisena etten ole etsinyt vastausta kaikkeen uudesta pyörästä vaan minulla on edelleenkin ne samat neljä pyörää. Kaikki saavat osansa ajokilometreistä, koska vaihtelu virkistää ja koska joku niistä (tai kahdesta samanlaiseen ajoon sopivasta) aina miellyttää jostain syystä enemmän).
Mutta tunnustettava minunkin on että mielessä on pyöräharrastuksen yksinkertaistaminen vähentämällä pyörien määrä puoleen. Mutta onneksi sen ajatuksen tiellä on se ongelma että ensin pitäisi hankkia ne kaksi pyörää eikä hankinta yleensä onnistu ilman edeltävää valintaprosessia. (Nykyiset fillarit tosin ikään kuin sattuivat tulemaan vastaan tai osumaan kohdalle.)
Nyt 3 fillaria, mielessä kangastelee ajatus vähentämisestä kahteen: jäykkäperän ja maantiefillarin voisi yhdistää gräveliksi ja hommata siihen lisäksi maantiekiekot :)
En tiiä oisko fiksua..mutta tuntuu ettei kahdella maasturilla oikein kerkiä ajamaan :rolleyes:
Mulla käytössä:
XC kuitutäpäri 1v
Työmatkafillari 11v
Teräs maantie 35v
Kovasti speksaillu 3T Max, mutta komponenttipulan takia tullut jarruteltua.
Nyt miettinyt että mistä luopuisi, niin se olis työmatkafillari...mutta se onkin jo itsensä kusetusta :)
No mulla n on seitsemän ja se on kyllä kaikilla mittareilla liikaa, vaikka yksi pyöristä onkin vain seinällä roikkumassa. Veikkaan, että joku 4 voisi tällä hetkellä olla sweet spot, myöhemmin ehkä 2 tai 3. Villi veikkaus, että pölyn hälvettyä tallissa on edelleen täysjäykkä läski, graveli ja ehkä sähkötäpäri.
ruuduntakaa
27.01.2022, 08.13
Kaksi pyörää, pakosta. Siinä on yksi liikaa, mutta varapyörähän on pakko olla.
Sähkötäpärillä ajetaan kaikki ajot, en tarvitse muuta. Paitsi kun siitä hajoaa jotain. Siksi luomu varalla.
Kuminauha
27.01.2022, 08.27
Sähkötäpäri, luomu ht, gräveli/cx, jopo
Jopoon en oo koskenu varmaa vuoteen. Ei vaan raaski myydä 50v juhlamallia.
Viisi taitaa olla.
Osa menee limittäin senverran, että jostkin vois luopua; ehkä Pelago Hangosta. Tai ei ehkä sittenkään....
Ja yksi Porissa vapaa-ajan asunnolla.
Mä olen aina välillä tasaisin väliajoin pyöritellyt mielessäni N=1 tyyppistä ajatusta. Tiedän suunnilleen myös, millainen se N olisi, mutta ei siitä oikeasti mitään tulisi ja ennenkaikkea se ei välttämättä edes yksinkertaistaisi harrastamista. Jo se tylsä fakta, että Hesan nykytalvien suolaloskapaskoja ei viitsi ajella ihan millä vaan, vaatii käytännössä sen, että vähintäänkin N=2.
Niinpä yksinkertaistamisen sijaan, olen lanseerannut itselleni sellaisen käsitteen kuin pyöräilyelämänlaatu ja pyrkinyt sen pitämiseen mahdollisen hyvänä. Minulle pyöräilyelämänlaatua parantavia asioita ovat olleet: 1) Se, että pidän kaluston käyttötarkoituuksensa mahdollisimminan simppelinä ja vähän huoltoa/säätämistä tarvitsevana. 2) Keskityn enemmän pyöräilyn kuin pyörien harrastamiseen. 3) Nautin olemassa olevista pyöristä ja en himoitse uutta, ainakaan vain sen vuoksi, että se on uutta.
Aika hyvin olen onnistunut toteuttamaan tavoitteet ja pyöräilyelämänlaatu on ollut hyvä monta vuotta. Silti jotkut uushankinnat ovat myös parantaneet pyöräilyelämänlaatua. Viidenkympin villityksen lievittäjäksi kasaamani ensifiksi on ollut yksi sellaisista. Se ja dynamovalo ovat tehneet työmatkapyöräilystä niin säätö-/huoltovapaata kuin se vain voi olla ja lisäksi myös hauskempaa. Viime vuosien kahdesta uushankinnasta on kuitenkin molemmista seurannut N+1, koska tykkään vanhoista pyöristäni niin paljon, että en kykene niistä luopumaan. Ajoittain lisääntynyt pyörien lukumäärä ilmenee pyöräilyelämänlaatua heikentävällä tavalla.
^pakko muuten nipottaa pikkusen tuosta koska mä olen #yksvitunkielipoliisinatsi... määrää merkitään nimenomaan pienellä n:llä, po. n=1, ei N=1.
Viestin sisältö vaikuttaa hyvältä ja omaltakin pl. sinkula- ja fiksiasiat.
Mun "ykköspyörä" on 11v ja talviajoon on sähkömaasturi 2v.
Ykköspyörään on toki osaa vaihdettu. Ja monta kertaa miettinyt, että mitä saavuttaisi uudemmalla pyörällä. Viime syksynä oli jo uusi ostoskorissa mutta kun jahkailin tarpeeksi kauan, niin joku vei senkin mun nokan edestä. Sittemmin tuli useammalla satasella uutta vanhaan.
Kait tää on yksinkertaisena pitämistä. Mutta mun tämän hetken ajokilometreillä (vain viikonloppuisin, kun arkena ei ehdi ja toistaiseksi ei ole työmatka-ajoakaan) ihan riittävä tilanne.
K.Kuronen
27.01.2022, 09.30
n=1, mutta sen lisäksi on maantiepyörä, joka odottaa inspiraatiota, sekä työmatkapyörä, joka ei tarvitse edellä mainittua. Kaikissa mekaaniset osasarjat. Kaapit kuitenkin täynnä uutta ja vanhaa osaa, että sikäli ei kovin yksinkertaista.
Jokaista pyörää riivaa jonkinasteinen muutos, omistajansa halu kokeilla.
Toisaalta taustalla vaanii pieni vanhenemisen pelko, kuuskymmppisiä saa juhlia aika pian, ja kehossa että mielessä alkaa tuntua taakse jääneet kilometrit -että jos en nyt säädä ja tutki, niin säätämättä jää.
Yksinkertaista pyöräily on silloin, kun on satulassa, pyörä toimii, matka taittuu ja aurinko paistaa -mikä tämän toteutumista edistää on tavoiteltavaa.
Speksailu on kivaa, mutta runkojen ja osien hinnan ylenpalttinen nousu on kyllä hillinnyt sitä paljon. Eikä enää löydy maukkaita tarjouksiakaan sillain ku ennen. Ja se brexit. Turha enää haaveilla kun tonnilla sai asiallisen täpärin On Onelta tai satasella Manitoun hyvän joustokeulan RCZsta.
Tällä hetkellä:
-kevyt gravel
-painava gravel josta tehty retkipyörä lyömällä kaikki romut kiinni
-maasturi jäykkäperä
-city/kauppapyörä
Mun "ykköspyörä" on 11v ja talviajoon on sähkömaasturi 2v.
Onx nää vaihteita vai vuosia? Vai vaihdevuosia?
^ Kylnoi ihan vuosia on: 11v = 10v ja 2v = 9v, vaihteiksi käännettynä. Eli kaikki kuuluisi Antiikkia antiikkia -ohjelmaan. Niinkuin kuskinsakin.
Kun pari vuotta sitten lopetti työnteon niin uskollinen Kona joutui kaupan ja sen jälkeen "rakennettu" nuo toistaiseksi loppu-elämän pyörät. Aina välillä miettii tuota yhden pyörän periaatetta mutta ei vielä löytänyt sopivaa ajatusta moisesta...
ruuduntakaa
27.01.2022, 10.22
Yksinkertaista pyöräily on silloin, kun on satulassa, pyörä toimii, matka taittuu ja aurinko paistaa -mikä tämän toteutumista edistää on tavoiteltavaa.
Siinäpä se on kiteytettynä. Toimii ilman aurinkoakin.
Just yks aamu mietiskelin ajaessa mikä tässä mua viehättää, miksi tunnen olevani "kotona" satulassa.
Vuodesta toiseen se on paikka missä viihdyn. On aina ollu.
Viime vuosi taisi olla ensimmäinen sitten harrastuksen aloittamisen (2013) ettei tullut hankittua yhtään pyörää. Enkä usko että tulee tänäkään vuonna, ellei sitten jotain todella halpaa asiointipyörää.
Omassa tallissa:
- XC/DC -täpäri (2v)
- Läski (5v)
- Gravel/retki/työmatkapyörä (8v)
- Gravel (3v)
- Täysjäykkä maasturi työmatkalle ja retkeilyyn (1v)
Jos noista jotain poistaisi, voisi gravelit ehkä yhdistää tai täysjäykästä luopua sitten kun lapsi on liian iso istuimessa kuljetettavaksi. Täpärin vaihtoon on mainosmiehet luoneet "tarpeen" (loivempi ja pidempi jne), mutta toistaiseksi olen tuohon tyytyväinen. Vaikka läskipyörälle tuleekin käyttöä vain talvisin, on se sen verran kivaa puuhaa että sellainen tallissa pysyy. Ehkä yksinkertaisuutta on myös se, että on nykytilanteeseen tyytyväinen, vaikka pyöriä useampi onkin :)
MacGyver
27.01.2022, 11.42
Nyt olen päässyt omasta mielestäni onnelliseen tilanteeseen, jossa jokaisella pyörällä on joku käyttötarkoitus ja erilaiset ajelut pysyvät mielekkäänä. Yksi ns. ylimääräinen pyörä tässä on mitä en oikeasti tarvitse. Eli oikea pyörien määrä on n-1.
Tässä hankinta- ja ehkä myös tärkeysjärjestyksessä varsinaisen pyöräilyharrastuksen aloittamisen jälkeen hankitut konkelit (jotkut pyörät ovat toki vaihtuneet vastaavaan malliin):
Jäykkäperämaasturi: Näitä on ollut lukuisia, mutta ehdottomasti yhä se tärkein pyörä. Alussa kun ei ollut muita, tällä hoitui maastoajojen lisäksi koulu-, työ, kauppa ym. ajelut. Soveltui kaikkiin.
Cyclo: Tämä tuli hankintaan, kun kaipasi pyörää, jolla pystyi ajelemaan lenkkiä keväisin kun maastossa ei ollut mielekästä ajaa. Tämän myötä kuvioihin tuli enemmänkin maantielenkit ja pidemmät pyöräretket. Sama pyörä palvellut >10 vuotta. Tällä hoituu nykyisin myös työmatkat.
Läski: Vuosikausia meni kun maastoajoja varten piti tarkkailla sään kehittymistä ja väijyä onko polut jo auki. Ehdottomasti hyvä hankinta. Avasi talvimaastopyöräilyn mahdollisuuksia paljon. Kokeilin tätä myös kesäkäyttöön. mutta ei oikein innostanut. Tämä vähän harmittaa, mutta ehkä saisin tälle lisäkäyttöä maastoretkeilyn parissa, jota en ole vielä varsinaisesti kokeillut.
Maastosinkula: Halpa mutta toimiva pyörä, joka lojuu pihalla vuoden ympäri. Helppo ottaa mukaan kauppareissulle tms. Ainut pyörä missä on flättipolkimet, joka helpottaa käyttöön ottoa ja lapsetkin sillä ajelevat.
Täpäri: Aivan turhake. Täpäri oli jossain välissä käytössä, mutta olin ilmankin useita vuosia. Taisin ostaa tämän vain niiden harvojen kisojen takia, joihin osallistun. Tiedättekö, kun vanhetessa kunto huonontuu, niin jollakin se pitää paikata. Vi--ttaa jo nyt ne tulevat iskari-, laakeri ym. huollot.
Herätetäänpä vanhaa ketjua.
Onko tullut uusia tyyppejä jotka ovat kyllästyneet jatkuvaan speksaamiseen, tai heränneet siihen, että se n+1 ei olekaan vastaus kaikkeen. Jotain sen kaltaista olen ollut huomaavani.
Sekin tässä huolettaa että n=1 tarkoittaa armotonta speksaamista ja taas pitäis jotain ostaa(tosin loput vois myydä).
Tosin nyt on alkanut tulla ajatus siihen että vähemmälläkin voisi tulla toimeen, enkä tarkoita pelkkää pyöräilyä.
Toisinaan ärsyttää lausahdus "pitäis ostaa", etenkin jos vielä vanhalla pärjää...Ja herännyt tähän järjettömään kuluttamiseen.
Lapsille nyt tulee ostettua suksia sun muuta silti hyvällä mielellä(ps. hiihto on muuten järjettömän kallis harrastus).
Ohiampuja
27.01.2022, 12.43
Niinpä yksinkertaistamisen sijaan, olen lanseerannut itselleni sellaisen käsitteen kuin pyöräilyelämänlaatu ja pyrkinyt sen pitämiseen mahdollisen hyvänä.
Tämä oli hyvin sanottu, minullekaan se minimointi ei ole itse tarkoitus. Mutta jotenkin olen huomannut että kaikki sälä ja ylenpalttinen säätäminen vie energiaa ja voimia. Sitä olen yrittänyt vähentää. Tykkään kyllä toisaalta pyörien huoltamisesta ja myös niiden rakentelusta. :)
Nyt minulla on kaksi pyörää, 26" fätti vuodelta 2020 talviajeluun ja sitten alu-runkoinen 29" jäykkäperä (vm 2018) kaikkeen muuhun ajeluun. (lenkeille, kirjastoon ja muksukärryn vetämiseen) Tuohon 29":n löytyy jousto- sekä jäykkäkeula.
Ehkä syy tähän simppeliin lähestymistapaan johtuu ainakin osittain mun huolimattomuudesta ja jahkailutaipumuksista. Aikoinaan kun oli useita reppuja, kypäriä, ajokenkiä etc kaikkea varustetta kaapit pullollaan. Niin koko ajan oli tunne että jotain on kateissa, tai sitten lenkillä mietti että tuli sittenkin laitettua liian paksu ajotakki päälle, olisi vaan pitänyt ottaa se toinen. Mutta kun ei ole kuin yksi Enduran takki ympärivuotiseen käyttöön, niin tuohon ei tarvitse enää sortua. (No okei, on yksi ohut softshell kesäkelejä varten). Mutta siis pyörien lukumäärän lisäksi olen minimoinut muunkin varusteen määrää.
Joku toinen voi tykätä että on paljon vaihtoehtoja, mutta minua se alkaa ahdistaa. Tällainen avautuminen tällä kertaa. :)
^pakko muuten nipottaa pikkusen tuosta koska mä olen #yksvitunkielipoliisinatsi... määrää merkitään nimenomaan pienellä n:llä, po. n=1, ei N=1.
Totta, olet oikeassa. Varsinainen kardinaalivirhe! Pahoittelut siitä.
^Joudutaan aloittamaan koko ketju alusta nyt :D .
Paras kikka pitää pyöräharrastus yksinkertaisena olisi pysyä tästä foorumista kaukana. Täällä kerrotaan kyllä miten väärin sitä pyöräilee, luodaan tarpeita ja tarjotaan pullistelulle areena.
Juurikin noin.
Lisäksi helpottaa kun fillarin "nopeuden" speksailun jättää kilpapyöräiljöille (viestien perusteella kaikki tai 90% porukasta täällä on semmosia).
Kun teen 50 kilsan lenkin niin mulle on aikalailla yhdentekevää kuluuko kotoa - kotiin 2 minuuttia enemmän vai vähemmän aikaa.
Sen takia ei jaksa kahlata ympäri intjernettiä ja speksailla oikeaa aeroutta rengas- ja vannevalintojen suhteen. Kuhan näyttää hyvältä :) Ja tuntuu rennon kivalta eikä gummit puhkea ihan tyhjästä.
Oma pyörye näyttää suht hyvältä. Löytyy:
gravel joka sopii myös retkeilyyn
arkipyöränä suoratankoinen retkipyörä
29+ jäykkäperä soveltuu maastopuolella lähes kaikkeen
Nyt ei tarvitse kuin ajaa ja lähteä retkelle. Välineistä ei jää kiinni.
Yhden pyörän yhtälö aika hankala, olisiko se tuollainen FlatBarGravel tai jokin ultrakevyt suoratanko maantiepyörä kun varsinaiset maastoajot jääneet/jäävät vähiin kuitenkin. Tällä hetkellä se tilanne että joka vuosi loogisesti äijä heikkenee ja ajomäärät tod.näk. pienenee tai muuttuu ainakin kepeämmäksi joten puhtaan maantiepyörän osuus jää vähemmälle...
Ennen oli läskipyörä, xc-täpäri, cyclo ja maantiepyörä. Koko ajan oli jotain päivitettävää, kuluvia osia ihan riittävästi ja jatkuvasti huoltohommia. Nykyisin on enää cyclo ja maantiepyörä. Kaikista eniten ajan cyclolla (tänä talvena en ole ajanut ulkona kertaakaan) ja harkinnassa oli jopa maantiepyörästäkin luopuminen, mutta kyllä vannejarrullinen maantiepyörä on helppo laittaa pyörälaukkuun ulkomaille mennessä (toisenlaisella pyörälaukulla varmaan levyjarrullisenkin laittais nopeasti). Onhan maantiepyörällä myös kivaa ajella serpentiiniteitä ylös ja alas. Talvisin maantiepyörä on vastuksessa kiinni koko ajan ja kesäisin kauniilla ilmalla se pääsee ulkoilemaan tai ulkomailla. Nykyinen pyörämäärä on oikein hyvä niin kauan, kun asun samassa paikassa. Noi Stadin keskuspuiston polut on koluttu niin monta kertaa, että sinne ei ole edes ajohaluja maasturilla mut cyclolla samoja polkuja ajaessa tulee vielä jotain jännitystä (tosin trafiikkia vois ollavähemmän). Vanhemmiten oon tullut mukavuuden haluiseksi, joten pakkaspyöräilytkään ei enää innosta (läski oli talviajoa varten).
Tilanne nyt:
Alumiini trail täpäri poluille (2020)
Hiilikuitu täysjäykkä graveliin (2020)
Teräksinen suoratanko retkipyörä asiointiin (1990)
Vaihteeton miestenpyörä kaupungilla käyntiin (arviolta 80-luvulta)
Viimesimpiä hankintoja edeltäneet pyörät olivat 26" täpäri ja jäykkäperä vuosilta 2005 ja 2003, eli niillä oli menty jo hyvä tovi, ja nuo uudetkin on hankittu sillä mielellä, että pidän niitä jonkun 10 vuotta. Pyörien päivittäminen oli oikein hyvä teko, sillä se potkaisi pyöräharrastuksen uudelleen käyntiin, ja nyt kun on pari vuotta polkenut taas aktiivisesti, niin huomasin, että olin kaivannut tätä harrastusta. Alkuun ajattelin myös pitää ensin tuon 26" täpärin nostalgiasyistä, kun se oli kuitenkin ensimmäinen itse speksaamani ja kasaamani pyörä, mutta käytäntö osoitti, ettei sille jäänyt mitään käyttöä, joten jouti kiertoon. Pyörämäärä säilyi siis uushankinnoissa n=4 tilanteessa vanhojen mentyä myyntiin.
Kahdessa vanhimmassa on melkolailla päällekäisyyttä nyt, kun aikaisemmin pelkästään Pirkan pyöräilyä varten ollut retkipyörä sai suoran tangon, paremman penkin ja gravelrenkaat sekä lokarit meni takaisin kiinni ja siitä tuli arkipyörä. Vaihteettomassa on turhan pitkä välitys, niin se on tasaisen baanan pyörä. Siitä ei aiheudu kuitenkaan käytännössä mitään kuluja tai huoltotarvetta, ja kaupungilla käynti pyörissä on aina varastamisen vaarakin, joten sama kai se on säilyttää molemmat. Sen myös opin, että kippurasarviselle minulla ei ole tarvetta jatkossakaan.
Nyt on kuitenkin iskenyt speksaus ja hankintainto fattiin talvipyöräksi, eli olen tavallaan siinä perinteisessä n+1 tilanteessa. Haluamani kokoonpano kustantaisi kuitenkin enemmän, mitä olen valmis maksamaan pelkästä talvipyörästä, joten mietin vaihtoehtona hommata siihen kesäksi 29" kiekot, jolloin voisin korvata sillä täysjäykän gravelointipyörän, mutta toisaalta samaan keveyteen en pääsisi millään. Niinpä leikittelenkin ajatuksella laajentaa fatin käyttöä bike packingiin, joka olisi uutta. Hiilari täysjäykästä ei siihen ole tai ainakaan siinä ei ole mitään korvakkeita telineille. Muita harrastuksia on kuitenkin myös kovasti, joten tuskin aika riittäisi siihen bike packingiin, joten kyllä minä taida olla siinä tilanteessa, että tämä n=4 on minulle ideaali, ja sekin on tavallaan vain n=3, kun yksi pyörä lähinnä lojuu.
K.Kuronen
28.01.2022, 09.23
Kyllä, tarvetta yksinkertaistamiseen olisi.
Aloitan renkaista:
Aiemmin ajoin kaikilla pyörillä sisureilla. Joskus sisuri puhkesi, mutta kertaakaan en ole tielle siksi jäänyt. Renkaiden pois otto ja toisten alle laitto oli rutiinisuoritus. Renkaiksi kävivät edullisemmankin pään tuotteet. Parhaat retkeni olen ajanut näin: katse horisontiin, eikä ajatustakaan renkaisiin. Työmatka- ja maantiepyörässä ovat sisurit edelleen.
Gravelissa on ollut jo jonkin aikaa tubelessit. Rahaa on kulunut melko lailla paljon, enkä oikeastaan ole saanut juuri mitään vastineeksi. Renkaiden vaihtokin on melkoinen operaatio. Matkavauhti tuskin on heilahtanut suuntaan tai toiseen. Ajatukset ovat ajaessakin enemmän renkaissa, kuin sisuriaikaan. Koskaan aiemmin en ole palauttanut renkaita liikkeeseen materiaalivirheeseen vedoten. Seuraava markkinamiesten innovaatio tunkee jo ajatuksiin: insertti. Ja taas palaisi rahaa lisää ja renkaiden kanssa puljaaminen muuttuisi entistä monimutkaisemmaksi.
Aiemmin vain yhdessä pyörässä oli talvella nastarenkaat, joten valinta oli helppoa. Nyt kahdessa pyörässä on nastarenkaat: toisessa huonommat ja toisessa paremmat. Toisessa sisurilla ja toisessa ilman. Enää ei olekaan yhtä yksinkertaista lähteä liukkailla keleillä töihin.
Matt. 6:21
^Sisurit on kyllä tosi jees.
Joo, "pahoja tubeless-ongelmia!" -ketjussa 182 sivua pahoja ongelmia, viestien määrä kai yli 5 000 tai jotain...
Eipähän tarvi tuolla tuskailla kun pysyy sisureissa.
Elämä on helppoa!
Tubeless-elämä on ihan helppoa.
Donkadonk läski tubeleksilla.
29" Kobain, johon vaihtuu jäykkä keula ja hissitolppa, tubeleksilla
26" Nicolai, joka roikkuu varaston katosta, ei juuri ajossa, sekin tubeless jo vuodesta 2009.
Noilla se elämä on melko helppoa, ei tarvii murehtia tappajasepelistä tai pikkusista snakbiteistä.
Voimansiirto vaihdetaan kerralla ja pyörää pestään, jos ei väri enää erotu.
Nickname
28.01.2022, 11.01
Joo, "pahoja tubeless-ongelmia!" -ketjussa 182 sivua pahoja ongelmia, viestien määrä kai yli 5 000 tai jotain...
Eipähän tarvi tuolla tuskailla kun pysyy sisureissa.
Elämä on helppoa!
Eikä taida löytyä pahoja sisuri-ongelmia ketjua foorumilta, eli sisureiden kanssa ei ole ongelmia ollenkaan :)
Kolmen vuoden aikana on itseltä mennyt sisuri kerran, kun on hyvät renkaat niin ei ne puhkea jatkuvaan, eikä ole tarvinnut edes vältellä "tappaja sepeliä", toisaalta en minä kyllä ajakkaan kymmeniä tuhansia vuodessa.
Mielenkiintoinen ketju, jonka selailu voi ehkä auttaa osaltaan tällaista aloittelevaa harrastelijaa suistumasta n+1 kuiluun.
Täällä takajäykkä luomu setämaasturi lievästi plussahtavalla (27.5 x 2.80) rengastuksella. Eteen toinen kiekko nastoilla. Etukiekko vaihtuu kelin mukaan, takakiekkoon vaihdan nastarenkaaan joinain talvina. Tubeless ja insertit joiden varassa olen ajellut kotiin jos ei ilmoja pitele, pari kertaa tuohon päätynyt kun sitä DT kulmikasta venttiliä jotenkin onnistuin kiertämään. Sisureista luovuin kolmannen snakebiten ja kotiintaluttelun jälkeen noin vuosi tuon pyörän hommaamisen jälkeen. Ajelut on parin-kolmen tunnin pikkulenkkejä maastossa, eli kovin kaukana tukikohdasta en ole koskaan, pumppua/sisuria tms ei ole noilla lenkeillä mukana. Muuta pyöräharrastusta ei onneksi ole.
Toinen pyörä on halpis aluhybridi hirvitys ~2000, pomppukeppi, 3x7, sisurit, vanenjarrut ja takavaihtajan vaijeri poikki, muistaakseni takavaihtajaan joskus työnnetty keppi pitää sen jollain keskirattaalla, etuvaihtajalla saa vähän välitystä vaihdettua kun käy lähikaupassa. Lähinnä vaan seuraanut, että jarrut on kunnossa. Laitteen funktiona lähinnä ettei setämaasturilla tarvitse lähteä kauppaan tms.
Ohiampuja
28.01.2022, 11.45
Renkaiksi kävivät edullisemmankin pään tuotteet. Parhaat retkeni olen ajanut näin: katse horisontiin, eikä ajatustakaan renkaisiin.
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat, enkä nyt tarkoita pelkästään sisuri/litku taistelua. Vaan yleistä periaatetta.
K.Kuronen
28.01.2022, 11.56
Tuublissillä on omat hyvät puolensa, mutta yksinkertaista niiden kanssa touhuaminen ei ole: uusien renkaiden kanssa ei ole asennuksen jälkeen varmuutta pitävyydestä. Aamulla rengas voi olla tyhjä tai sitten ei. Tuublissin kanssa on varattava aikaa. Jos ajaa talvella, niin nastarenkaat ja litkutus onkin oma ohjelmanumeronsa: kokemusta on.
Jos ei sählää, niin uuden renkaan ja sisurin asennuksen jälkeen voi olla varma, että aamulla rengas ei ole tyhjä. Tai jos ajaa yksillä kiekoilla, niin nastarenkaiden alle laitto on nopea toimitus.
Onko se sitten harrastus jos sen pitää yksinkertaisena? Harrastaa voi monella tavalla, mm juuri puuhastelemalla ja oppimalla se tubeless tekniikka ja toimenpiteet. Pyöräharrastus on niin monialainen laji että vaikeaa sitä on pitää yksinkertaisena jos oikeasti harrastaa. Toki, voihan sitä tulkita niin että ainoa ortodoksinen pyöräharrastus on että pyöräilee eikä tee muuta. Ei edes huoltoa, vaan vie aina huollettavaksi.
^Kuulostaa ammattilaisten touhulta. Ovatko he lopulta ainoita oikeinpyöräilijöitä (retorinen kysymys tai ihan vaan kysymys). Sitten kun eivät edes omista omia pyöriään, vaan seura omistaa ja kuski vaan lainaa härveliä. Silloin n voi olla 0.
K.Kuronen
28.01.2022, 12.39
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat, enkä nyt tarkoita pelkästään sisuri/litku taistelua. Vaan yleistä periaatetta.
Kyllä, että lähtöä tehdessä ajatukset ovat edessä olevassa retkessä, minne menisi ja kuinka kauas. Ajaessa ajatus on siinä hetkessä ja ehkä siinä, mitä mutkan takaa avautuu.
Ohiampuja
28.01.2022, 12.42
Onko se sitten harrastus jos sen pitää yksinkertaisena? Harrastaa voi monella tavalla…
Olet täysin oikeassa, tätä voi tehdä monella tapaa. Minua vaan kiinnosti että onko täällä muita minun kaltaisia joita on alkanut tympiä liiallinen säätö ja sähläämimen.
Vaikka tämä ei tubeless-ketju olekkaan, niin en malta olla jatkamatta kun se käy hyvästä esimerkistä. Ennen minulla oli varastossa 3-4 sisuria ja 90 luvulla ostettu jalkapumppu. Nyt siellä on Schwalben poksaustuspullo, ja isäukolta lainattu kompressori letkuineen. Ja sitten siivouskomerossa pari erilaista litkupulloa ja erilaisia vanneteippejä. Eli homma on levinnyt hienosti. :)
Mutta sama juttu voi koskea vaikka ajokenkiä, vaatteita, lamppuja yms roinaa. Ei pelkkiä pyöriä tai niiden lukumäärää.
Mutta kuten sanottu, jokainen tehköön niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Välillä voi pysähtyä miettimään että mikä se onkaan itselle tärkeintä ja onko nykytilanne sellainen. Vai onko tullut ajauduttua sivuraiteille.
K.Kuronen
28.01.2022, 13.44
Onko se sitten harrastus jos sen pitää yksinkertaisena? Harrastaa voi monella tavalla, mm juuri puuhastelemalla ja oppimalla se tubeless tekniikka ja toimenpiteet. Pyöräharrastus on niin monialainen laji että vaikeaa sitä on pitää yksinkertaisena jos oikeasti harrastaa. Toki, voihan sitä tulkita niin että ainoa ortodoksinen pyöräharrastus on että pyöräilee eikä tee muuta. Ei edes huoltoa, vaan vie aina huollettavaksi.
Mulla kaikkinainen säätö on lisääntynyt vuosi vuodelta: satuloita, tolppia, tankoja, kiekkoja, renkaita, voimansiirron komponentteja jne. On myös ollut aika, jolloin tätä on ollut vähemmän. Tunne on, että pajalla vietetty aika on ollut pois ajamisesta ja myöskin lyhentänyt ajokertojen kestoa. Useampi ajo on tavallaan koe- ja säätöajoa.
--------------------------------------------
Jatkan mittaamisesta:
Ajotietokone, rannelaite, antureita ja sykkeen seurantaa. Varmasti tarpeelista tavoitteelisesti treenavalle, mutta minä en ole sellainen: ajan huvikseni, tuulettaakseni päätäni, ollakseni ulkona, itsekseni. Ja väsyäkseni, sillä väsyminen on hyvästä.
Silti näitä laitteita on: on ollut kadenssianturia, sykevyötä, ajotietokonetta ja rannelaitetta. Periaatteessa täysin turhaan. Onneksi en ole vielä hairahtanut tehon mittaukseen. Olen ajanut sykeohjatusti, ajonaikaista keskinopeutta seuraten ja tavoitteeseen pyrkien.
Välillä olen yksinkertaistanut ja jättänyt laitteet kotiin.
Yksinkertaisinta olisi ajaa ilman ajotietokonetta tai vastaavaa, sillä keräämälläni datalla ei tee kukaan mitään. Itsensä tarkkailu vähentää hetkessä kiinni olemista.
-------------------------------------------
Tämä on kuitenkin koukuttavaa: pysyn tubelessissä, mittaan ajoani. Jos haluaa pitää ajamisen yksinkertaisena, niin ei pitäisi ehkä tehdä siitä monimutkaisempaa, sillä takaisin palaaminen on todella vaikeaa.
^ ”No Garmin, no rules” sanoo vanha viisaus.
Jotakin minä teen väärin kun jalkapumppu (tosin paksumpi versio) on riittänyt tubeless-hommiin jo vuosikaudet. Ei ole Napsauttimia eikä kompurointa hommattu, renkaan vaihtoja tulee tehtyä ihan liikaa mutta sehän on helppoa. Pari tippaa litkuja yleensä tippuu lattialle mutta eipä se varastossa haittaa.
Tubelessit silloin 2009 tienoilla oli kyllä tosi työläitä, vannenauhat repeili yms mutta viimeisen 10v aikana hyvin pitkälle rutiiniksi muuttunut. Alle varttiin vaihtuu molempiin päihin renkaat ja välissä ehtii juoda kahvia.
GPS kello laitetaan lenkille lähtiessä käyntiin ja lenkin loputtua kiinni, sitten joskus iltaisin tutkitaan reittejä ja ihmetellään kummallisia reitinvalintoja.
^Voin kokemuksesta kertoa, että sulla on käynyt vain hyvä tuuri ja/tai et ole koittanut saada mitään ongelmarengasta ongelmavanteelle.
Muutama rengas jäänyt nousematta vanteelle, nekin ei tubelesseja suurin osa ja vähintään 30 rengasta ollut ajossa viimeisen 10 vuoden aikana.
Mutta tosiaan alkuvuosina oli kyllä karmeaa kokeneempien tubelesoijien vinkeistä huolimatta. Esim. Crossmaxit, Fat Albertit ja renkaan räjähtäminen vanteelta eteisessä 4 barin "asennuspaineilla" on kyllä koettu.
Homelite
28.01.2022, 15.02
Siinä minä olen eri mieltä, että juuri vuoden 2009 tienoilla tubeless- hommat olivat helpoimmillaan. Mavicin UST- kehät ja UST- renkaat ja ei tarvinnut muuta kun pyöräyttää kumit kiekoille ja pumpata, paineet pysyi koko kesän.
Toki kovimmat tekijät taistelivat jonkin ghetto- tubeless- systeemien kanssa halkaistuine sisärenkaineen mutta siihen leikkiin ei näin arka mies lähtenyt.
Ohiampuja
28.01.2022, 15.52
Yksinkertaisinta olisi ajaa ilman ajotietokonetta tai vastaavaa, sillä keräämälläni datalla ei tee kukaan mitään. Itsensä tarkkailu vähentää hetkessä kiinni olemista.
Minä kanssa jossain vaiheessa tajusin että en tee syketiedoilla oikeasti mitään. Ajotunteja ja kilsoja on hauska seurata, lähinnä ketjujen ja rattaiden kulumista ajatellen. Ja reittidata on kiva jos ja kun löytää uusia polkuja.
^Tein saman päätöksen tällä uudella harrastuskaudellani, että en hommaa sykemittaria, vaan pelkkä reitin, kilometrien ja tuntien tallennus riittää, jotta lenkillä käymisestä ei katoa ilo tavoitteellisen treenaamisen myötä.
Tubeless-elämä on ihan helppoa.
Jos on, niin miksi on kertynyt 182 sivun verran "Pahoja tubeless ongelmia!"?
En ole huomannut vastaavaa ketjua sisäkumillisille renkaille.
Mulla on kumiin tullut reikä kaksi kertaa viimeisen kuuden vuoden aikana. Molemmat niin pieniä, että ajelin huoletta lenkkini loppuun ja paikkailin kotona.
Mutta en väitä tietäväni tubeless-touhusta yhtään mitään kun en ole koskaan edes kokeillut viritellä semmoisia vanteille. Voipi olla ihan hyvä keksintö.
ruuduntakaa
28.01.2022, 17.27
^Tein saman päätöksen tällä uudella harrastuskaudellani, että en hommaa sykemittaria, vaan pelkkä reitin, kilometrien ja tuntien tallennus riittää, jotta lenkillä käymisestä ei katoa ilo tavoitteellisen treenaamisen myötä.
Mä käytän mittaria lähinnä siihen että ymmärrän ajaa tarpeeksi paljon pk:ta. ”Pakotan” siis itseni hillitsemään vauhtiani. :D
Jami2003
28.01.2022, 17.42
Pyöriä (kuten suksiakin) voisi olla vaikka kuinka monet jos niitä mahtuisi jotenkin järjellisesti säilyttämään.
ruuduntakaa
28.01.2022, 17.47
Pyöriä (kuten suksiakin) voisi olla vaikka kuinka monet jos niitä mahtuisi jotenkin järjellisesti säilyttämään.
Mä taas en näe mitään syytä miks mulla pitäis olla useampi pyörä(paitsi se varapyörä).
Yhdellä voin ajaa kaikki ajot mitä tarttee.
Jos on, niin miksi on kertynyt 182 sivun verran "Pahoja tubeless ongelmia!"?.
Oon mä varmastikin neuvonut siellä nöösejä ja kehuskellut offtopiccina omilla onnistumisillani kaiketi tuhat viestiä.
Jos on, niin miksi on kertynyt 182 sivun verran "Pahoja tubeless ongelmia!"?
En ole huomannut vastaavaa ketjua sisäkumillisille renkaille.
Mulla on kumiin tullut reikä kaksi kertaa viimeisen kuuden vuoden aikana. Molemmat niin pieniä, että ajelin huoletta lenkkini loppuun ja paikkailin kotona.
Mutta en väitä tietäväni tubeless-touhusta yhtään mitään kun en ole koskaan edes kokeillut viritellä semmoisia vanteille. Voipi olla ihan hyvä keksintö.
Vaihdoin sisärenkaat pois jatkuvien rengasrikkojen takia. Milloin sen teki tappajasepeli, snakebite maastossa tai läskistä ihan ilkeyttään.
Viimeisimmässä sisurissa tais olla kuutisen paikkaa. Nyt ei ole puhjennut yhtään rengasta viimeisen ehkä 30.000km aikana.
^Tein saman päätöksen tällä uudella harrastuskaudellani, että en hommaa sykemittaria, vaan pelkkä reitin, kilometrien ja tuntien tallennus riittää, jotta lenkillä käymisestä ei katoa ilo tavoitteellisen treenaamisen myötä.
Aloitin enempi säännöllisen sykkeen mittauksen n. 2v sitten. Ja siksi, etten vetäisi liian kovaa. Pyöräillessä nyt harvemmin niin on käynyt mutta juoksemiseen se vaikutti. Kun tajusi vetää tarpeeksi hitaasti niin jaksoi paremmin. Ja alkoi kuntokin kohota.
Mun on pakko tunnustaa, että aina välillä salaa haaveilen paluusta kokonaan tämmöisiin aikoihin. Pyöräily oli kyllä ihanan yksinkertaista joskus. Evoluutio on keskittynyt tekemään pyöräilemisestä helpompaa, mutta sen harrastastamisesta monimutkaisempaa.
https://www.yksivaihde.net/uploads/default/original/2X/e/e65023e203d6bb52afd8799bd16da4a90663923f.jpeg
Mun on pakko tunnustaa, että aina välillä salaa haaveilen paluusta kokonaan tämmöisiin aikoihin. Pyöräily oli kyllä ihanan yksinkertaista joskus. Evoluutio on keskittynyt tekemään pyöräilemisestä helpompaa, mutta sen harrastastamisesta monimutkaisempaa.
https://www.yksivaihde.net/uploads/default/original/2X/e/e65023e203d6bb52afd8799bd16da4a90663923f.jpeg
Tällaisia aikoja olen pyrkinyt elämään ja elämä on ollut aika hyvää. Just tänään mietin, että vaihdepyörä mulla on oikeastaan vaan sitä varten, että pystyn halutessani ajamaan todella pitkiä lenkkejä (300+), tai suorituspyöräilemään muita typeryyksiä. Jos ei olisi vaihdepyörää, niin tuskin sellaista enää hankkisinkaan, mutta toisaalta sitä ei enää poiskaan kannata myydä.
^Itse en koskaan pitänyt sinkulaa/fixiä minään yksinkertaisuuden huippuna vaan takapakkina evoluutiossa... Varmaan johtunee siitä että omassa nuoruudessa suuri osa pyöristä oli "sinkuloita", nyt ne vaan on hienoja kun silloin lähinnä noloja...
^sama juttu. Kun ensimmäiset pyörät teininä ja esiteininä oli sinkuloita, niin jo se 3-vaihteinen fillari oli huima parannus, enkä ole enää taaksepäin katsellut.
bike futurist
30.01.2022, 10.34
https://www.yksivaihde.net/uploads/default/original/2X/e/e65023e203d6bb52afd8799bd16da4a90663923f.jpeg
kaunishan tämmöinen tosijaan on! Ja menisi nuo eiliset rouhealumiset kepubaanat ihan kivasti.
Ohiampuja
30.01.2022, 10.45
Minulla ei polvet kestä sinkulointia, eli kyllä takaa pitää vaihteet löytyä, valitettavasti.
Mutta asioiden yksinkertaistaminen jotenkin kirkastaa ajatukset. Zoomeista olen siirtynyt kiinteisiin linsseihin, ja jos nyt hankkisin jousen itselleni, niin se olisi perinnejousi ilman tähtäimiä. Joku über moderni taljajousi kaikilla herkuilla on ollut minulle aina kauhistus. :)
Eli keep it simple.
Itse olen pyrkinyt siihen, että pyöräilemään lähtö, pyörällä asiointi, retkeily ja tavaroiden kuljetus sekä kotiin palaaminen aiheuttaa mahdollisimman vähän pyörän ja varusteiden kanssa säätöä. Ympäri vuoden ajetaan ja sää määrää pyörän sekä reitin, muttei koskaan estä pyöräilyä, vaikka joku pyöristä olisikin rikki. Näistä lähtökohdista olen kokenut tarvitsevani kolme pyörää, joissa kaikissa on tarakka, dynamovalot ja täyspitkät lokarit:
- Töihin, kauppaan ja treeneihin n. 50 vuotta vanha jalkajarrullinen pappapyörä, jossa seisontatuki, etukori ja runkolukko - säilytetään etuoven edessä taivasalla, jolloin tämä on kätevin valinta alle 7 km matkoille
- Pidemmille matkoille (7-1 000 km) 2x10 kippurasarvinen retkipyörä, jossa seisontatuki ja runkolukko
- Maastoajoon sekä jäisille ja lumisille keleille täysjäykkä vaihteeton 27,5+ maasturi
Näistä pappapyörälle ja retkipyörälle tulee molemmille n. 40 % kilometreistä ja maasturille loput 20 %. Välillä on tullut pohdittua, olisiko ajoneuvojen määrän vähentäminen kahteen järkevästi mahdollista, mutta en ole keksinyt sellaista yhtälöä, joka vähentäisi rahanmenoa ja vapauttaisi aikaa säätämiseltä ajamiselle.
Ohiampuja
26.04.2022, 18.35
Tässä taas avautuminen samasta aiheesta.
Tässä kun elelen 5 vuotiaan pojan kanssa, niin arki on aika säätöä. Koko ajan etsitään hukassa olevia kurarukkasia, pipoja, leluja ja Ninjago-legoja. Ja tuntuu että joka hylly tursuaa tavaraa jota ei ehdi kunnolla järjestellä paikoilleen.
Niin pikkuhiljaa systemaattisesti olen karsinut tuosta eteisestä tavaraa ja varusteita pois. Lukkopolkimet on vaihtunut flätteihin ja pyörä-spesifit ajovaatteet tavallisiin ulkoiluvaatteisiin. Niin tällä tavalla pyöräilystä on tullut paljon helpompaa ja "yksinkertaisempaa" Naulakosta samat vaattet päälle kuin muuhunkin ulkoiluun ja menoksi. Oikeasti kypärä ja pyöräilyhousut on enää ainoat pyöräilyvaatteet. Koko talvi on ajeltu Marmotin softshell housuilla ja Haglöfsin fleecepaidalla ilman ongelmia.
Ei kaikkien näin tarvitse toimia, mutta joillekin ruuhkavuosista kärsiville pienten lasten vanhemmille tämä voi madaltaa pyöräilykynnystä. Ja muutenkin helpottaa arjen hallintaa, kun eteisen naulakossa pyörivä vaate/varustemäärä vähenee.
tempokisu
26.04.2022, 19.43
^ :D joskus kekkeruusiaikoina tuli ostettua niin paljon hienoja pyöräilyvaatteita - ettei niitä juuri raskinu pitää ja nyt on ainakin housut "jääneet isoiksi". Paitoja ja takkeja on vaikka miten paljon - ja sitten sitä on talvella käyttäny kaksia. Alupaitana pitkähihainen ja lyhythihainen t-paita, oikein kylmällä molemmat.
Nyt uskaltauduin laittaa hienot siniset Campagnolo-trikoot ja värikkäämmän takin. Loppuviikosta varmaan ne huonommat mustat...
Aiemmin olin myös tarkka että vermeet, ja ajolasit, sopi toisiinsa :D mitä sillä on väliä, kaikki värit sopii toistensa kanssa ihan hyvin.
Ohiampuja
26.04.2022, 21.40
En minäkään mitään roskiin ole heittänyt, kyllä kaikki kamat on pääosin tallella. Mutta ne on varaston laatikoissa, eivät eteisessä viemässä tilaa ja harhailevia ajatuksia.
Tämäpä ketju osuu täälläkin kohdalleen, kun ruuhkavuosien koittaessa saa huomata, että pyöräilyyn käytettävästä vapaa-ajasta yhä enemmän tuntuu menevän vain säätämiseen ajamisen sijaan. Huoltaminen itsessään on ihan kivaa, jos sitä ehtisi vain kunnolla tekemään. Rahatilanteen vuoksi huollattaminen muuallakaan ei tule oikein kysymykseen. Siispä jonkinlainen yksinkertaistus olisi täälläkin paikallaan.
Alkuun ainakin vähemmän pyöriä, vähemmän määrällistä huoltamista per pyörä. Mutta ihan yhteen tai kahteen pyörään ei voi jättää, kun on tarvetta tehdä valtaosa asiointiajoista pyörällä ja harrastus painottuu gravel - trail maasto-akselille. Yhden pyörän kohdalla rikkoutuminen estäisi hetkellisesti kaiken ajamisen jos resurssit eivät riitäkään korjaamiseen, kahdella tai useammalla voi muita pyöriä lainata muuhun käyttöön jos nyt ei optimaalisesti, niin ainakin ajettavasti. Toki aina voisi vain pitää jotain romuajokkia työ- ja kauppapyöränä, jota ei "tarvitsisi" huoltaa. Riskinä tässä tosin on se, että sillä romulla ajaminen olisikin sitten lopulta epämiellyttävää. Elämä on kuitenkin turhan lyhyt paskoilla pyörillä ajamiseen.
Toinen optimointikeino itsellä on ollut pitää pyörien osat jokseenkin samoina, jotta osat olisivat pyörien välillä tarvittaessa vaihdettavissa ja huoltovälineet ja osaaminen valmiina. Eli esimerkiksi samojen jarrunesteiden käyttö kaikkissa pyörissä. Samoin osien valinnassa pyrin tähtäämään hieman kestävämpien osien valintaan maksimaalisen tehokkuuden (=keveys) sijaan, esim. käyttämällä teräksisiä eturattaita alumiinisten sijaan.
Jotain yksinkertaistusta mitä voisi miettiä olisi 1x12 palaamisesta taaksepäin 1x11 tai 1x10, kun välillä vaihteiden kanssa on ollut tarpeeksi säätämistä toleranssien vuoksi. Samoin nyt on ollut tubeless melkein kaikissa kiekoissa, mutta kun ajoa tulee joillekin pyörille tosi vähän ja Orangen litkuja saa lisäillä sitten useasti, on tämänkin asian mielekkyys muuttumassa. Litkumerkin vaihto vähemmän kuivuvammaksi voisi hieman helpottaa tuon kanssa säätämistä.
Missä vaiheessa henkilön pitää lakata puhumasta pyöräilystä harrastuksenaan? Jos vaan ajaa pyörällä jonnekin onko se harrastamista?
Harrastamisen erottaa tavisten touhuista nimenomaan harras panostaminen. Missä tahansa lajissa.
:valitsehymio:
^ "Jos vaan ajaa pyörällä jonnekin onko se harrastamista?"
Kyllä ei ole harrastamista tuo. Harrastamista on pyörälenkkien ajaminen, lähtöpaikasta lähtöpaikkaan periaatteella.
Jos sä meet telttailemaan niin se on retkeily/telttailuharrastamista, mutta sinne meneminen (pyörällä) on vaan tapa päästä harrastamaan varsinaista asiaa.
Nojoo, huono esimerkki.. :)
pturunen
27.04.2022, 09.54
Missä vaiheessa henkilön pitää lakata puhumasta pyöräilystä harrastuksenaan? Jos vaan ajaa pyörällä jonnekin onko se harrastamista?
Harrastamisen erottaa tavisten touhuista nimenomaan harras panostaminen. Missä tahansa lajissa.
:valitsehymio:
Miten pitää ajatella silloin, jos tavallisestakin ajamisesta tulee harras olotila? Esim. hyvällä säällä ajaminen ilman spesifisiä ajokamoja (pl. kypärä) esim. baariin?
Miten pitää ajatella silloin, jos tavallisestakin ajamisesta tulee harras olotila? Esim. hyvällä säällä ajaminen ilman spesifisiä ajokamoja (pl. kypärä) esim. baariin?
Tuo harras olotila johtaa humalaan.
Tuo harras olotila johtaa humalaan.
...ja paluumatkalla olisi parasta harrastaa pyörän taluttamista.
Onko siinä joku ero, että jos menen autolla töihin, en harrasta autoilua mutta jos menenkin pyörällä, se on harrastamista? Pyörä on kulkupeli siinä missä muutkin. Se ei itsessään tee siitä harrastamista. Mutta sitten jos varta vasten tekee jotain säännöllisesti (menee pyöräilemään, autoilemaan, kävelemään jne), se alkaa mennä harrastamisen puolelle. Eikä siihen varsinaisesti tarvita harrasta panostamistakaan.
Telttailu ja pyöräily yhdessä on retkeilyä.
Se on nimen omaan uskon asia.
Omissa arvoissa asetetaan välttämättömyys ja harrastaminen järjestykseen.
Jos on vihreä puolue kortti niin autolla ajetaan vain pakosta ja pyöräily on arvojen mukaista.
Toisilla autoilu on välttämätön ja pyöräily pakko(esim baarireissu).
pturunen
27.04.2022, 11.25
Jos on, niin miksi on kertynyt 182 sivun verran "Pahoja tubeless ongelmia!"?
En ole huomannut vastaavaa ketjua sisäkumillisille renkaille.
Mulla on kumiin tullut reikä kaksi kertaa viimeisen kuuden vuoden aikana. Molemmat niin pieniä, että ajelin huoletta lenkkini loppuun ja paikkailin kotona.
Mutta en väitä tietäväni tubeless-touhusta yhtään mitään kun en ole koskaan edes kokeillut viritellä semmoisia vanteille. Voipi olla ihan hyvä keksintö.
Ehkä selitys on se, että tubelesta yritetään jokaisella kumilla ja jokaiseen vanteeseen. Toisilla valmistajilla on toleranssi valuvikoihin pienempi kuin toisissa ja ongelmia sitä kautta enemmän. Yleensä selitys on viallinen osa, joka on viisainta vaihtaa. Purukumikorjauksilla kun on tapana vuotaa ja elmukelmu ei ole sama kuin vanneteippi.
Ohiampuja
27.04.2022, 13.43
Missä vaiheessa henkilön pitää lakata puhumasta pyöräilystä harrastuksenaan? Jos vaan ajaa pyörällä jonnekin onko se harrastamista? Harrastamisen erottaa tavisten touhuista nimenomaan harras panostaminen. Missä tahansa lajissa.
Tämä on ihan fiksu kysymys. Mutta mikä on sitä harrasta panostamista? Vaatiiko se että pitää olla maantielle ja maastoon omat kengät ja kypärät? Vai voiko harrastaja ruuvata maantiepyöräänsä XC-polkimet ja käyttää samoja kenkiä?
Tätä samaa vertailua voi käyttää lähes kaikkiin tarvittaviin varusteisiin ja vaatteisiin. Kauppamies kyllä haluaa rakentaa sitä lähestymiskulmaa että vasta sitten on tosi harrastaja kun tätä rompetta on nurkat väärällään. Se on merkki että panostaa lajiin, ja sillä erottuu niistä pyörällä ajelijoista.
Vaikka olen vähentänyt tavaran määrää ja pyrkinyt yksinkertaistamaan harrastamista, niin kyllä silti pidän itseäni harrastajana. Kuulun pyöräilyseuraan, käyn ajamassa lenkkejä aina kun ehdin, luen fillarimedioita ja seuraan pyörätekniikan ja ylipäätään pyöräilyn kehitystä kokonaisuudessaan. :)
Ei se panostaminen tarkoita välttämättä roinaa ja taloudellista panostamista millään tasolla. Vaan vaikkapa ajallista panostamista.
Voi olla tavaraa nurkat väärällään, mutta jos ajaa kioskille kerran viikossa vartin niin ei kyllä... tai joku ajelee Jopolla 25000 km vuodessa voidaan jo puhua harrastamisesta. Ellei kyseessä ole hyötypyöräily.
Sitten voi tulla kyseeseen sellainen, että roplaa pyöriä tai ostelee alan tavaraa, muttei aja juuri lainkaan. Onko kyse pyöräilyn harrastamisesta?
Itse olen sitä mieltä, että harrastuneisuus johonkin toimintaan vie joko aikaa tai rahaa tai molempia. Aikuisella miehellä on hyvä olla ainakin yksi sellainen syöppö.
:valitsehymio:
Tämä on ihan fiksu kysymys. Mutta mikä on sitä harrasta panostamista? Vaatiiko se että pitää olla maantielle ja maastoon omat kengät ja kypärät? Vai voiko harrastaja ruuvata maantiepyöräänsä XC-polkimet ja käyttää samoja kenkiä?
Tätä samaa vertailua voi käyttää lähes kaikkiin tarvittaviin varusteisiin ja vaatteisiin. Kauppamies kyllä haluaa rakentaa sitä lähestymiskulmaa että vasta sitten on tosi harrastaja kun tätä rompetta on nurkat väärällään. Se on merkki että panostaa lajiin, ja sillä erottuu niistä pyörällä ajelijoista.
Vaikka olen vähentänyt tavaran määrää ja pyrkinyt yksinkertaistamaan harrastamista, niin kyllä silti pidän itseäni harrastajana. Kuulun pyöräilyseuraan, käyn ajamassa lenkkejä aina kun ehdin, luen fillarimedioita ja seuraan pyörätekniikan ja ylipäätään pyöräilyn kehitystä kokonaisuudessaan. :)
Ajokamat ja ajankäyttö on ihan hyviä määritelmiä.
Jos et halua käyttää aikaa pyöräilyyn, tai edes fillarivaatteiden pukemiseen, niin onhan se harrastus siirtynyt ihan jonnekkin muualle.
Sut alennetaan TMT-Lökäpöksyksi.
Ja tosiaan itse kullekin voi tulla ja tuleekin elämässä vastaan tilanteita, että on hyväksyttävä harrasteen x olevan taakse jäänyttä elämää. Tai tauolla.
Ja tosiaan itse kullekin voi tulla ja tuleekin elämässä vastaan tilanteita, että on hyväksyttävä harrasteen x olevan taakse jäänyttä elämää. Tai tauolla.
Juu, niin se on. Tuossa kohtaa on viisainta myydä ne kamat äkkiä ja halvalla huisin kuikkaan, eikä säilyttää kaikkea ja miettiä menettettyä nuoruutta.
Puhun siis tässä kohtaa itsestäni. Oli suht vaikeaa myydä kaikki prätkäkamat pois, mutta myynnin jälkeen ei enää tarvinnut lähteä "väkisin" harrastamaan toiselle puolelle suomea.
Fillarointi on siitä jännä, ettei tästä ehkä pääse koskaan eroon. Jos on jäänyt totaalisesti jumiin kestävyysurheiluun, niin fillarointi on se lopullinen ratkaisu hautaan asti. Talvella tieteysti hiihto menisi.
Eli eihän se pyöräily ole minulla se harrastus, jonka jatkamista ja jatkuvaa kaluston kanssa säätämistä moni tuntuu ihmettelevän.
Olen totaalisesti koukussa kestävyysurheiluun ja oman kropan rääkkäämiseen. En siis todellakaan nää itse pyöräilyä harrastuksena, jossa ajellaan kylää kiekkaan teräspyörällä asioita hoidellen. Nämä ovat arabian hiptstereitä, tosin noistakin jotkut ovat kyllä kuntoilukoukussa :)
Ohiampuja
27.04.2022, 16.05
TMT, mikä se on? Onneksi ei MAMIL. :)
Tälläisellä vasta vuoden harrastaneella hiipii ajoittain mieleen, että kehtaako sitä lenkkeillä ollenkaan, kun ei ole asianmukaisia vaatteita. Sitten tulee järjen hetki ja tajuaa että omaksi iloksi kun kuntoilee ja pyöräilystä nauttii, niin sen saa tehdä missä vaatteissa haluaa. Olen pitänyt jopa maantielenkillä kypärää missä on lippa!! Voitteko kuvitella!!
Tuosta milloin pyöräily on harrastus, tuli mieleen että miksi kesällä pyöräilevät ovat pyöräilijöitä ja ympäri vuoden pyöräilevät ovat talvipyöräilijöitä. Eikö olisi loogisempaa kutsua vain kesäisin pyöräileviä suvifillaristeiksi ja ympäri vuoden pyöräilevät olisivat ihan vaan pyöräilijöitä
^Kutsuu miksi kutsuu mutta kun työmatkatkin ympärivuoden nelisenkymmentä vuotta ajanut niin päättänyt etten talvella pakkasella tai kesällä kurakelillä aja niin mielellään nöösin antaman Suvifillaristin nimenkin hyväksyn. Aikansa kutakin, nyt vain nautitaan!
Ps. Taitaa itsellä ollut vasta pari vuotta "oikea" maantiekypärä muttei maantiepolkimia eikä kenkiä joten rentoudu, ei se niin vakavaa ole!
Ohiampuja
27.04.2022, 17.17
Ajokamat ja ajankäyttö on ihan hyviä määritelmiä.
Noin määrällisesti meikeläisen ajoajat ja kilometrit ei ole häävit. Mutta mun vapaa-ajasta niiden suhteellinen osuus on todella iso. :)
Ja todellakin pyöräily ja pyörät on se mun juttu. Viime talvena päätin jättää hiihtämiset kokonaan väliin ja ajella kaikki lenkit läskipyörällä. Jos elämäntilanne sallisi niin kasailisin tallissa jotain vintage-henkistä teräs-gravelia ja siinä samalla hörppisin kahvia. Ja taustalla soisi joku tunnelmaan sopiva musiikki. Ehkä sitten 60 vee iässä pääsee tuota unelmaa toteuttamaan. :)
tempokisu
27.04.2022, 17.40
Ja tosiaan itse kullekin voi tulla ja tuleekin elämässä vastaan tilanteita, että on hyväksyttävä harrasteen x olevan taakse jäänyttä elämää. Tai tauolla.
On tullut koettua, ensin hölkän suhteen. Onneksi, no ensinnäkin paranin ( anoreksiaa n.25 vuotta ja äärimmilleen mä senkin vedin ad 25kg ) ja löysin jaloilleni paremmin sopivan liikuntamuodon. Senkin suhteen annoin kaikkeni, naurattaa kun lasken ajettuja kilometrejä kuukaudessa - ajoin sen 13 vuotta sitten päivässä..tai 2 päivässä...no kumminkin, kisavuosien jälkeen pyöräilystä jäi hyvä kuntoilumuoto.
En ole ikinä kokenut että kovatkaan harjoitteet tai ajelut olisi itsensä rääkkäämistä. Mä olen tykänny, mutta mielestäni olen kovat harjoitukseni ja suoritukseni hoitanu, nyt voi vaan liikkua mikä hyvältä tuntuu. Joskus se hyvä on myös vähän hengästyttävämpi lenkki. Ja kututalkoissa oon joutunu koville, mutta sekin on mukavaa.
Mutta muuten...olen kyllä kaikissa harrastuksissani menny oman suorituskykyni ääripäähän. Oli se sitten hölkkä, pyöräily, nuket, nahkiaiset :D nyttemmin olen oppinut hyväksymään että ei kaikkea tarvi tietää ja osata, ihan kiva jos jotain oppii ( kalat ja linnut )
K.Kuronen
27.04.2022, 17.57
Harrastus on leipätyön vastakohta.
Kyllä harrastamiseen kuuluu vähäistä runsaampi panostus.
Kaikki aikaa ja rahaa vievä ei kuitekaan ole harrastamista: kaljoittelua ja viinan juontia en omalla kohdallani laske harrastamiseksi, tietty halu perehtyä syvemmin puuttuu.
Harrastamisen ydin on mielestäni perehtyminen ja syvempi ymmärtäminen.
Firlefanz
27.04.2022, 21.13
^ Tuo viimeinen on tosiaan se tärkein asia tiivisti ilmaistuna!
Siinä on tietysti isojakin eroja miten pitkälle tai miten laajasti ja miten suurella hartaudella perehtyy ja millasia ponnisteluja on valmis tekemään ymmärrystään syventääkseen, mutta harrastajan ja ei-harrastajan erottaa aina siitä että harrastaja tietää tekemisestään ja välineistään merkittävästi enemmän kuin ei-harrastaja, vaikka jälkimmäinen ehkä käyttäisikin aikaa ja rahaa niin paljon että tavallisen kaduntallaajan mielestä niin ei voi tehdä ellei nimenomaan ole harrastaja.
Ohiampujakin tietää millä polkimilla ajaa ja miksi toiset harrastajat ajava toisenlaisilla tai vaikka hän ajaa normiulkoiluvaatteissa hän ymmärtää miksi lajispesifit vaatteet ovat sellaisia kuin ovat ja voi helposti nimetä kymmenkunta merkkivalmistajaa ja tunnistaa niiden logot tai pystyy sanomaan toisesta fillarista pelkän ulkoasun perusteella mitä alalajia tämä harrastaa.
Ja tosiaan itse kullekin voi tulla ja tuleekin elämässä vastaan tilanteita, että on hyväksyttävä harrasteen x olevan taakse jäänyttä elämää. Tai tauolla.
Kyllä.
K.Kuronen
28.04.2022, 07.50
Ja tosiaan itse kullekin voi tulla ja tuleekin elämässä vastaan tilanteita, että on hyväksyttävä harrasteen x olevan taakse jäänyttä elämää. Tai tauolla.
Kyllä. Vaellusharrastus on mulla tavallaan telakalla; hävitin hiljan melkoisen kasan vanhoja elektroniikan käsikirjoja ja samoin on käynyt vanhentuneille ohjelmointia koskeville. Kaapin perälle pakattuna lymyää oskilloskooppia, funktiogeneraattoria ja vastaavaa. Vaelluskamat ovat siististi pakatuina odottamassa.
Harrastuksilla on kaarensa: alkuinnostus, syventymisvaihe ja sammuminen.
Miten harrastuksen voi pitää yksinkertaisena siten, että se säilyisi harrastuksena. Voiko elektroniikan harrastaja kolvailla vain vastuksia, kondensaattoreja ja transistoreja ja pidättäytyä mikropiireistä ja muusta hauskasta? Ehkä voi, mikäli piirien suunnittelussa ja käytännön toteutuksessa tapahtuu kehitystä, mutta tuskin kovin moni jaksaa samoja peruspiirejä kasailla.
Ja voiko harrastuksen ostaa: bikefittingin kautta pyörän ja ja ajovarusteiden sovittamisen ja hankinnan jälkeen PT:n kanssa oppimaan ajamista?
Oma pyöräilyharrastus kasvaa ja voi hyvin niin kauan, kun uutta on edessä, näin uskon. Muutos ja muuttuminen ovat mulle harrastusten moottori.
Ehkä sitten 60 vee iässä pääsee tuota unelmaa toteuttamaan. :)
Ei pääse. 60v olet vielä tukevasti työelämässä lähes 10 vuotta, jos terveys kestää. Eli tilanne ei muutu muuta kuin ehkä siltä osin, että lapset (jos niitä on) ovat lentäneet pesästä. Toisaalta sitten henkinan jaksaminen voi olla muuten koetuksella.
...60v laitetaan duunin suhteen jo laskutelineet alas ja kuulutetaan että cabin crew prepare for landing :D
Nimenomaan, silloin alkaa sluibailu ja korkeintaan mentoroidaan.
pturunen
28.04.2022, 08.35
Harrastamisen ydin on mielestäni perehtyminen ja syvempi ymmärtäminen.
Ilmeisesti tämä palsta ei sitten ole harrastuspalsta, kun iso osa käyttäjistä on väärinpyöräilijöitä, jotka eivät lajia ymmärrä?
Ilmeisesti tämä palsta ei sitten ole harrastuspalsta, kun iso osa käyttäjistä on väärinpyöräilijöitä, jotka eivät lajia ymmärrä?
Jos vilkaiset vaikka facebookin maantiepyöräily ryhmän tarjontaa, niin täällä on kyllä sähköfatbike kuskitkin uber-harrastajia.
Tsiisus mitä touhua tuolla on :)
K.Kuronen
28.04.2022, 08.51
Ilmeisesti tämä palsta ei sitten ole harrastuspalsta, kun iso osa käyttäjistä on väärinpyöräilijöitä, jotka eivät lajia ymmärrä?
Ajatukseen väärinpyöräilystä sisältyy ajatus oikeinpyöräilystä ja periaatteessa hylkään sellaisen jaottelun. Syvemmän ymmärryksen sijaan voisi käyttää laajempaa ymmärrystä.
^Tai sitten pääsee, mä olin noin 50v kun lapset olivat lähteneet, kun koirakin kuoli, niin eihän mulla ole mitään muuta kun aikaa. Työt vievät mitä vievät, mutta illat, viikonloput, lomat ovat täysin tyhjinä kalenterissa. 60v laitetaan duunin suhteen jo laskutelineet alas ja kuulutetaan että cabin crew prepare for landing :D
No tilanteet vaihtelee. Mutta en laskisi sen varaan, että kaikki pystyvät jäämään 6-kymppisenä kiitoradalle. Mulla alkaa nyt tämä kolmipäiväinen työviikko Juhannukseen asti ja katsotaan miten tämä kehkeytyy. Pää on vaan niin paskassa kunnossa, kymmenien vuosien projektien vetämiset on aiheuttaneet PSTD:n.
Takakeno
28.04.2022, 08.57
Eiköhän sen itte tiedä harrastaako jotain vai ei. Muiden mielipiteet asiasta lienee lumen alta paljastuneen koiranläjän arvoisia.
vBulletin® v4.2.5, Copyright ©2000-2025, Jelsoft Enterprises Ltd.