Maastoajotekniikka.

[oka]

Voihan sitä käydä kimppalenkeillä hakemassa tuntumaa ja kyselemässä kavereilta että kuinka ajetaan, mutta kuinka moni ihan oikeasti pysähtyy hankalan paikan jälkeen maastossa analysoimaan että millaisella poljinvoimalla suhteessa painopisteeseen tuostakin mentiin yli? Kysyn vaan... Mun mielestä noi kimppalenkit on ihan kivoja mutta ei mihinkään tekniikan harkkaamiseen!

Riippuu tosi paljon ajoporukasta. Kyllä niissä porukoissa joissa itse olen ajellut, on ihan normaalia että vähintään kerran lenkissä jotain paikkaa jäädään hinkkaamaan tarvittaessa, ja neuvoja satelee. Samalla näkee miten muut ajaa sen hankalan kivikon, tai teknisen nousun. Miten siirtää painoa pyörän päällä, tai muuten rytmittää ajoa. Nöösinä näistä ainakin oppii paljon.

[Sakkeri91]

Mikäs toi jarruttomuus juttu on? Itelle jarrut on aina ollu se tärkein juttu metsässä mentäessä.

Ainakin hissipyöräilyssä yleensä menee aina paremmin, kun muistaa olla jarruttamatta. Mutkat, jyrkät, esteiden ylitys ja erityisesti mudassa ajaminen.

Mudassa kun alkaa jarruttelemaan, rengas menee tukkoon ja pito on tiessään, jarruttamatta renkaan kuvio pysyy auki ja pitoa löytyy.

Mutkissa ei nyt tietenkään mitään ylilyöntejä, pakkohan johonkin on jarruttaakkin, mutta ennen mutkaa, ei mutkassa.


Yksi juttu minkä olen itse huomannut tänä kesänä on renkaisiin luottaminen ja rohkeasti pyörällä kanttailu.
Persettä vaan taakse, kallistaa pyörää ja kallistua itsekkin siinä mukana.

[lansive]

Muutamilla lenkeillä Epstainin perässä ajelleena , voin sanoa, että kundi tekee ajolinjoista melkeen taidetta. Ja joo´o mä olen just niitä hitaita ja kömpelöitä, joilla ajotaidot porukan mukana kehittyy.

Äläs ny. Sehän sanoo itsekin oppineensa yhteislenkeillä.

Taitaa olla asenteessa vikaa jos ei muilta pysty oppimaan. Mulla ei ole tullut vielä yhtään lenkkiä, ettei jotain olisi oppinut. Joskus ihan yksikseenkin oppii asioita, mutta harvoin mitään semmoista, mitä ei olisi joukolla tullut treenattua.

Ajotekniikkaa käsittelevä kirjakin minulla on yksi ja sen paras puoli on selkeät harjoitteluohjeet. Vaikka jotain bunnyhoppia selvitetään useampi sivu ja harjoitukset ovat vaiheittain, niin oppii sitten kerralla vähemmän, eikä siis koko liikettä kerralla. Kirjasta en itsessään ole oppinut mitään, mutta kun niitä harjoituksia soveltaa niin jotain siitäkin jää.

[roadrunner]

Huhhuh, nyt pukkas sellasen informaatioähkyn ettei hyvä tosikaan.
Sitä näköjään saa mitä tilaa!
Kiiittoosh monista vinkeistä.
Noista porukkalenkeistä, ei taida täällä meillä päin moisia löytyä.

[mutanaama]

Riippuu ihan siitä, missä täälläpäin on. Mutta uskoisin suomesta nyt löytyvän porukkaa melko helposti muutaman kymmenen kilsan säteellä.

[juminy]

Taitaa olla asenteessa vikaa jos ei muilta pysty oppimaan.

Kyllä se näin on. Tai pätee ainakin meikäläiseen. On kai siinä joku merkitys "opiskelutekniikallakin", mutta kun semmonen asenne on, että jos ei osaa niin ei opi ja mitä ei osaa, sitä ei niin tarvihe. Kaikenlaiset neuvomiset otetaan kuittailuna ja pätemisenä.

[bartagma]

Huhhuh, nyt pukkas sellasen informaatioähkyn ettei hyvä tosikaan.
Sitä näköjään saa mitä tilaa!
Kiiittoosh monista vinkeistä.
Noista porukkalenkeistä, ei taida täällä meillä päin moisia löytyä.

nooo eiköös Tampere ole ihan siinä valkeakosken vieressä? siellä on varmasti porukkaa lenkeille.

Ja yksi hyvä tapa oppia uusia asioita
On ajaa tiettyä lenkkiä riittävän usein ni sieltä kyllä löytää ne parhaat ajolinjat ja tekniikat etenemiseen. sitte niitä samoja kikkoja voi hyödyntää muualla.

[lansive]

Kyllä se näin on. Tai pätee ainakin meikäläiseen. On kai siinä joku merkitys "opiskelutekniikallakin", mutta kun semmonen asenne on, että jos ei osaa niin ei opi ja mitä ei osaa, sitä ei niin tarvihe. Kaikenlaiset neuvomiset otetaan kuittailuna ja pätemisenä.

Ei kukaan puhunutkaan mistään neuvomisesta, minä ainakaan. Kun ajaa muitten perässä ja näkee mitä ne tekee, niin jotain jää päähän. Ihan kuin minulla lukiossa psykologian tunnilta tuo edellinen totuus -tai siis se idea. Paljon muuta mä en muistakaan.

[mutanaama]

Katos, kaiken pahan alku ja juuri. Just Juminy sai meikäläisen ekaa kertaa kimppalenkille. Ei tainnu tietää mitä "huono kunto" ihan oikeesti tarkoitti. Mutta niin se vaan jakso mätiksessä pyöritellä ja näyttää mallia, mistä ihan vilpittömästi olen kiitollinen.

[lansive]

Ja yksi hyvä tapa oppia uusia asioita
On ajaa tiettyä lenkkiä riittävän usein ni sieltä kyllä löytää ne parhaat ajolinjat ja tekniikat etenemiseen. sitte niitä samoja kikkoja voi hyödyntää muualla.

Ennenkaikkea se tuo vertailukelpoista tietoa homman etenemistä. Jos aina menee uuteen paikkaan ja epäonnistuu, niin kohtahan on suomalaisen itsetunto katuojassa ja fillari vaihtuu telkkariin. Vakiolenkin pitää tietysti olla sen verran haastava että aina löytyy ajamaton paikka, niin on jotain parannettavaa. Tietty vauhtia voi aina lisätä, mutta ei se tekniikkaan auta (välittämättä, joskus kyllä sitäkin).

[mutanaama]

Ja yksi hyvä tapa oppia uusia asioita
On ajaa tiettyä lenkkiä riittävän usein ni sieltä kyllä löytää ne parhaat ajolinjat ja tekniikat etenemiseen. sitte niitä samoja kikkoja voi hyödyntää muualla.

Tohon voisin väittää vähän päinvastaista. Liian paljon samojen polkujen ajaminen opettaa ajamaan just niillä samoilla poluilla. Välillä pitää mennä muuallekin ajamaan. Mulla nopeutu tietty kympin lenkki liki kahdesta tunnista alle tuntiin, mutta silti vieraassa paikassa oli aivan tutkalla. Mutta pari lenkkiä muualla antaa lisää varmuutta omillakin poluilla hinkkaamiseen.
[ot]
Jännää miten voi melkeen jokaisen lauseen perään laittaa nimen, jolta sen on kuullu.

[juminy]

Ei kukaan puhunutkaan mistään neuvomisesta, minä ainakaan. Kun ajaa muitten perässä ja näkee mitä ne tekee, niin jotain jää päähän.

Juu et puhunut. MINÄ sensijaan narsismipäissäni kerroin tarpeettoman yksityiskohtaisesti tuosta omasta asenneviastani. Tietenkin siitä huolimatta tuolla perässäläähättäessä on oppinut kaikenlaista. Ja vähänkin fiksummalle taitavampien kanssa ajaminen on oikea kultakaivos.

[Asentaja]

Kirjoitin toiseen topikkiin omia näkemyksiäni ajotekniikasta maastossa. Tässä linkki.

[perttime]

Noista porukkalenkeistä, ei taida täällä meillä päin moisia löytyä.

Izmo & Co (tm) ajelee harva se viikonloppu Tampereelta Roineen ympäri, milloin maastopyörillä, milloin cyclocrossareilla. Siinä vaiheessa kun ne on Valkeakoskella asti voi tavallinen kuolevainen hyvinkin pysyä jonkin matkaa mukana...

tarinaa viimeisimmästä: http://www.fillarifoorumi.fi/forum/s...15266&page=459

[Tombba]

Ensiksi täytyy sanoa, että hienoa saada tästä aiheesta näinkin keskustelua herättävä topic. Varmasti hyödyllistä luettavaa kaikille maastokuskeille.

Hieman omia pohdintoja (ehkä vähän aiheen vierestä...) maastoajouran alkutaipaleesta, jolla vieläkin kurvailen...

Tämän foorumin kirjoitusten perusteella varmaan yli 90% kuskeista aloittaa suht edullisella jäykkäperäisellä ajonsa eikä millään 2000e täpärillä. Mielestäni hyvä lähtökohta, koska perusasiat oppii halvemmillakin osasarjoilla, taitojen karttuessa voi sitten OMIEN TARPEIDEN mukaan päivittää voimansiirtoa, keulaa yms. paremmaksi. Eka puoli vuotta meni itselläkin, ennenkuin kävi edes mielessä että tarvisi jotain muuttaa, sitten vasta vaihtui RST-keula Rebaan jne., ja johan tuli taas intoa harrastukseen lisää.

Täysjoustoon siirtyminen tuli itsellä luonnollisena vaihtoehtona ajotyylin kehittyessä, tosin hankintaa piti ihan taloudellisistakin syistä vähän odotella ja harkita. Uuden pyörän myötä huomasi taas, miten olennaista on totutella sen oman pyörän ajotuntumaan, muutama viikko meni taas harjoitellessa. Sen jälkeen onkin taas uusi maailma auennut, kun pyörä menee sellaisista paikoista joista ei välttämättä vanhalla olisi selvinnyt.

Lukkopolkimiin siirryin vasta tämän jälkeen, näin jälkeenpäin ajatellen olisi kannattanut ehkä jo jäykkäperäisen aikaan ne hommata. Olisi saattanut olla silloin paljon opettavaisempaa koko lajia ajatellen.

Porukkalenkkejä ei ole tullut harrastettua, koska tuttavapiirissä ei ole muita kuskeja, mutta uskon että olisi hyödyllistä seurata muidenkin ajamista.

Näin reilun vuoden aktiivisen ajelun jälkeen sitä huomaa välillä, miten paljon opittavaa lajissa on. Kun oma kuntokin oli vielä vuosi sitten sellainen, ettei yli puolen tunnin lenkkejä meinannut jaksaa, niin kehitystä on tapahtunut loppujen lopuksi kohtuullisen hitaasti. Nyt löytyy uusia polkuja joka lenkillä, ja taitoa kyllä tulee lisää, sen huomaa kyllä kun tuttuja vaikeita paikkoja ei enää pidäkään niin vaikeina vaan yli mennään että heilahtaa.