Pyöräilijöiden tervehtiminen

[kaierkki]

Jälleen tänään ihmetytti kun lenkillä vastaantulleista "tosipyöräilijöistä" tasan YKSI vastasi tervehdykseen. Vastaan tuli kuitenkin vähintään kymmenkunta joita kaikkia tervehdin kohdatessa kättä kohottamalla. Ei niin mitään reaktiota, korkeintaan tuijotetaan, että mikä hullu toi on.

Niin, olin siis nimenomaan succistelemassa ja vastaantulijat olivat myös succicsia. Maastopyöräilijät tuntuvat olevan paljon ystävällisempää ja rennompaa sakkia; joskus on jo kymmenien metrien päästä kuulunut iloista kailotusta ja näkynyt käden heilautus. Myöskin jos sattuu pysähtymään samaan kohtaan (valoihin tms.) niin maastokuskit usein muutaman sanasen vaihtavat, succistelijat lähes poikkeuksetta tuijjottavat johonkin kaukaisuuteen mitään pukahtamatta.

Mitä tää tämmönen meininki on, hä?

Peesaus, ihmettelen tätä itsekin. Vanhemmat pyöräilijät kyllä moikkaa, mutta jostain syystä nuoremmat ei. On tosiaan vähän ihme fiilis kun itse ajan lapa pystyssä jos joku tulee vastaan ja vastaantulijat on kuin e olisikaan maantiellä.

Ja heti off topic perään. Mulla on myös toinen aikaa vievä harrastus - rakentelen -77 Corvetttea ja juuri käytiin alan palstalla keskustelua, miksi vette kuskit moikkaa vain vetteä GM tuotteilla ajavat ei moikkaa Mopar miehiä ja päin vastoin - joopa joo, meidän isä voitttaa teidän isän ja mulla on paremmat Pokemon kortiti kuin sulla.

Aurinkoista ja turvallista pyöräilykesää kaikille

[Moppe]

Tänään olin yhden aikoihin ajelemassa Messilään vievää polkua, kun takaa yhtäkkiä suhahti tyylikkäällä Meridalla ajeleva maastokuski. Ohiteltiin siinä muutamaan otteeseen, muttei tullut sanaakaan vaihdettua.

Tunnustan tähän samaan, että en ole moikannut yhdellekään maasto-tai maantiekuskille vielä. Syynä osittain se, että minuakaan ei ole tervehditty. Syitä ehkä liian alhainen nopeus (tiellä n. 20 km/h, maastossa 13 km/h), puuttuvat trikoot ja pyöräilykengät, xc-pyörän liiallinen varustelu (lokarit, joustotolppa, satulalaukku), alhainen ikä ja sukupuoli. Ehkä sitten joskus.

[xs2jammu]

Tänään olin yhden aikoihin ajelemassa Messilään vievää polkua, kun takaa yhtäkkiä suhahti tyylikkäällä Meridalla ajeleva maastokuski. Ohiteltiin siinä muutamaan otteeseen, muttei tullut sanaakaan vaihdettua.

Tunnustan tähän samaan, että en ole moikannut yhdellekään maasto-tai maantiekuskille vielä. Syynä osittain se, että minuakaan ei ole tervehditty. Syitä ehkä liian alhainen nopeus (tiellä n. 20 km/h, maastossa 13 km/h), puuttuvat trikoot ja pyöräilykengät, xc-pyörän liiallinen varustelu (lokarit, joustotolppa, satulalaukku), alhainen ikä ja sukupuoli. Ehkä sitten joskus.

Mikset moikkaa, ei se trikoista kiinni ole. Itse moikkailen työmatkallakin työmatkalaisia vaikka millaisella mummonpyörällä olisivat liikkeellä silti voi aina hyvät huomenet toivottaa ohi mennessään.

[mk]

hyvin nousi tänään käsi tervehdyksiin, kun moikkailin kaikkia vähänkään harrastajan näköisiä ja muutama ehti ensinkin. Näinpäs jopa yhden maantiepyörälläkin liikkuneen , mikä on varsin harvinainen näky täälläpäin sekä yhden nojakin

[Reino Hoo]

Tämän päiväisellä maantielenkillä kaikki vastaantulleet (3 kpl) "tekstiili"fillaristit vastasivat tervehdykseen...

[Teemu Kalvas]

Mikset moikkaa, ei se trikoista kiinni ole. Itse moikkailen työmatkallakin työmatkalaisia vaikka millaisella mummonpyörällä olisivat liikkeellä silti voi aina hyvät huomenet toivottaa ohi mennessään.

Työmatkalla (ja muutenkin kehä ykkösen sisäpuolella) on tapana moikata vain oikeasti tuttuja vastaantulijoita, tai tuntemattomia siinä tapauksessa että näillä on Prologi ry:n ajovaatteet päällä (missä tapauksessa tosin herää kysymys miten ne ovat tuntemattomia, mutta näinkin on tapahtunut). Keskimääräisellä keskustatyömatkalla tulee nimittäin aika monta pyörää vastaan vaikka sataisi räntää vaakasuoraan.

Oikeastaan vasta sitten kun tuntee jotenkin olevansa maaseudulla (kehä 3 ehkä noin summittaisesti rajana, mutta esim. Tikkurila ei ole maaseutua), käsi nousee refleksinomaisesti ilman että siinä on mitään harkintaa mukana.

[Highlander]

Oikeastaan vasta sitten kun tuntee jotenkin olevansa maaseudulla (kehä 3 ehkä noin summittaisesti rajana, mutta esim. Tikkurila ei ole maaseutua)

Et kai vaan ole sitä "jättekiva" porukkaa?

[Sarvis]

Pakko itsekin kommentoida tähän tervetimisjuuttuun. Tein emännän kanssa juuri emppiirisen tutkimuksen ajamalla Lammilta-Vuotsoon ja vastakaikua ei juuri morjesteluun tullut. Ainoa tervehdys oli kuitenkin sitäkin parempi. Auttin ja Pirttikosken välillä vastaan tuli ulkomaalainen pariskunta ja etummaisella kaverilla oli kunnon sirkustorvi, jota alkoi soittamaan jo 50 m päästä. Oli siinä kiva nosta räpylää vastaukseksi. Muuten ainoat tervetimiset ovatkin tulleet motoristeilta...

[lindeju]

Sama heppu tullut nyt parin päivän sisällä vastaan sekä maastossa että maantiellä eikä tyyppi vastaa tervehdykseen, yrmeilee vaan eteenpäin. Höh. No, kaverin naaman tunnistaa helposti joten enpä enää jatkossa haaskaa vähäisiä voimiani...

[mackeri]

Sama heppu tullut nyt parin päivän sisällä vastaan sekä maastossa että maantiellä eikä tyyppi vastaa tervehdykseen, yrmeilee vaan eteenpäin. Höh. No, kaverin naaman tunnistaa helposti joten enpä enää jatkossa haaskaa vähäisiä voimiani...

Mullakin aina sama heppu bianchin haalareissa ajelee vastaan kehäkolmosella arkisin siinä 16:10-16:30 öbauttiarallaa. Itse moikkaan joka kerta, vielä ei ole vastausta tullut. Optimistisesti nostan sille räpylää vastakin, uskon että hän vielä oppii tavoille

[Perugia]

Minkälainen meininki moikkaamisesta on Suomen rajojen ulkopuolella? En jaksanut alkaa rullaamaan 28 sivua taaksepäin (joku on saattanut jo skrivata asiasta pitkät stoorit)... Oma kantani moikkaamiseen on, että ei ole suuri vaiva heilauttaa lapasta vastaantulijalle.

[Markku N]

Minulla on tapana vastaantulijoiden lisäksi moikkailla samaan suuntaan meneviä, ohittajia ja ohitettavia, ja vaihtaa muutama sana, jos ei muusta niin ajokelistä, jos se vaan vauhdin puolesta käy päinsä. Joskus ohitttajat kyllä menevät ohi niin äkkiä, että hyvä kun ehtii huomata. Jos edellä menee joku suurin piirtein samaa vauhtia, niin usein ajan kiinni moikkamaan, jos vaan pystyn. Jos huomaan jonkun tulevan takaa niin usein vähän odottelen. Jos huomaan jonkun jotain vetoja ajelevan niin en sitten häiritse.

Sattui tässä sitten tälläinen. Samaan risteykseen tuli toisesta suunnasta toinen maantiepyöräilijä, ehdin itse risteyksestä ensin, mutta huomasin tämän toisen tulevan perässä samaan suuntaan. Löysäsin vauhtia ja odottelin vähän, mutta kaveri ei tullut kiinni, löysäsin edelleen, ajattelin että jos on pitkästä lenkistä väsähtänyt tai on jotain ongelmaa, mutta ei se tullut. Luulin kaverin jo kääntyneen vähän matkan päässä seuraavasta risteyksestä eri suuntaa, mutta ei siinä se tuli kymmenen metriä perässä vaan koko ajan. No ei sitten ei taiinnut olla sosiaalisella päällä.

[Glaciesvir]

Kertaakaan en ole moikannut, eikä minua ole kertaakaan moikattu. Tosin työmatka kulkee kehä 1:sen sisäpuolella ja vastaantulijoita on tarpeeksi. Vapaa-aikana suhailen sitten Sipoon seudulla, jossa vastaan tulee selvästi lajin harrastajia.

[mk]

Olipas yllättävän paljon pyöräilijöitä liikkeellä tänään heti aamusta. Ullavassa tais tulla Kälviän Tarmon porukkaa vastaan. Ja hetken päästä pari heppua reput selässä maantiepyörillä, liekö pitkämatkalaisia. Moi moi, olin se "quickstep -tiimiläinen" Hienosti kaikki ehti tervehtimään

[Kaitainen]

Olen tämänkin kesän aikana morjestanut jokaiselle vastaantulevalle hiemankaan aktiivista harrastajaa muistuttavalle polkijalle.
Takaisin on morjestettu noin kymmenen kertaa ja näistäkin suurinta osaa edustaa sama Bianchilla liikkuva pyöräilijä. Vastaantulijoita on ollut silti paljon. Yleistä on että vastaantuleva kyllä katsoo suu auki kuin H.Moilanen,mutta muuten ei ilme juurikaan muutu. No olinpa tuossa muutama päivä takaperin pienellä pyrähdyksellä kun vastaan ajoi jälleen yksi sukkahousushortseihin pukeutunut. Itse morjestin tavan mukaan,mutta eipä taaskaan tullut vastakaikua. Ajattelinkin että turhaan tuhlaan vähäisiä energiavarantojani ja päätin lopettaa moisen morjestelun.
Hetkeä myöhemmin tuli vastaan jälleen maantiepyöräilijä. Emme tervehtineet. Sitten tuli vastaan yllättäen toinen vanhempi mies,joka tervehti! En tajunnut ensin että tulin tervehtimisen kohteeksi,enkä saanut lapaa järkytykseltäni ylös ja tämän takia oli pakko nopeasti öristä jotakin kun olimme kohdakkain. (tapahtui Tevaniemellä,jos joku tuntee piston)

kesän aikana olenkin tullut siihen tulokseen,että parempi pitää ne kätöset kiinni tangossa,niin ei aina vastaantulijat katso kuin hullua. Itse olen lähes poikkeuksetta liikkeellä maantiepyörällä,cc:llä tai maasturilla ja pukeutunut aktiivisen pyöräilijän tavoin eli minutkin pitäisi olla helppo tuntea kohtalon toveriksi. Maastossa harvoin olen edes törmännyt muihin pyöräilijöihin,mutta vain kerran on sielläkään morjestettu,vaikka vastaantulijoita on ollutkin enemmän.

Liikennevaloissa odotellessa on muilla sukkiksilla yleensä tapana katsella johonkin muualle esim. maahan,kuten joku täälä jo aiemmin kirjoittikin. Itse aloitin kerran puhumisen eräälle maantiekuskille valoissa ja vastaukset olivat tyyliin: "ömph","mhöuöummm". Yhdesti olen täällä päin törmännyt toiseen ajuriin,joka jutteli takaisin. Sama kuski myös tervehtii vastaan tullessaan.

Olen myös huomannut että Lieto-Turku-Rauma-akselilla tervehditään Tamperetta herkemmin. En tiedä mistä johtuu? Ehkä ihmiset ovat tuolla seudulla jotenkin sosiaalisempia kuin tampereella.

Saattaa olla että aika kultaa muistot,mutta sellainen muistikuva on päähäni jäänyt,että kymmenenkin vuotta sitten kaikki pyöräilijät tervehti toisiaan herkemmin.Tapani morjestaa lieneekin jokin jäänne tuolta ajalta.

Enpä siitä morottamatta jättämisestä nyt tätä viestiä suurempia itkuja aio ottaa,mutta ikävää huomata,että nykyään aktiivienkin ajatus on tervehtiä vain tuttuja. Ehkä olen sosiaalisemman ajan reliikki,mutta minusta tuntuu oudolta kohdata muuten tyhjällä tiellä toinen pyöräilijä ja olla heilauttamatta kättä.

[ketju44]

Ehkä olen sosiaalisemman ajan reliikki,mutta minusta tuntuu oudolta kohdata muuten tyhjällä tiellä toinen pyöräilijä ja olla heilauttamatta kättä.

Täälä k-alan suunnala kohtailen silloin tällöin kaksi +20 kuskia jotka tervehtivät AINA oikein "isolla kädellä" . Sen sijaan on montakin ajajaa +40 sarjassa joilla on vain luulo omasta kovasta vaudista jolloin eivät uskalla päästä kahvasta irti .

[yedi]

Työmatkalla (ja muutenkin kehä ykkösen sisäpuolella)...

Oikeastaan vasta sitten kun tuntee jotenkin olevansa maaseudulla (kehä 3 ehkä noin summittaisesti rajana, mutta esim. Tikkurila ei ole maaseutua), käsi nousee refleksinomaisesti ilman että siinä on mitään harkintaa mukana.

Et kai vaan ole sitä "jättekiva" porukkaa?

Joo, tai niitä mä olen KAUPUNKILAINEN tzadista.

[yedi]

Olen myös huomannut että Lieto-Turku-Rauma-akselilla tervehditään Tamperetta herkemmin. En tiedä mistä johtuu? Ehkä ihmiset ovat tuolla seudulla jotenkin sosiaalisempia kuin tampereella.

Melko varmasti totta! Tampereella maahan tuijottaminen yksi yleisimpiä harrastuksia kyräilyn lisäksi, miten siitä sitten tervehdit vastaantulijoita?

[Stayer]

Kesän hienoimpiin hetkiin kuului, kun vanhempi pyöräilyherrasmies, selvästikin entinen kilpatason menijä tervehti: ensinnäkin se tapahtui hemmetin tyylikkäästi otetta irrottamatta sormet nostamalla ja toiseksi uskalsin tulkita että tervehdys tarkoitti että koska olin käynyt ulkoiluttamassa pyörää sen verran ahkerasti että hahmoni oli tullut tutuksi olin tullut luetuksi aktiiviharrastajien heimoon kuuluvaksi.

[syte]

Olen myös huomannut että Lieto-Turku-Rauma-akselilla tervehditään Tamperetta herkemmin. En tiedä mistä johtuu? Ehkä ihmiset ovat tuolla seudulla jotenkin sosiaalisempia kuin tampereella.

No me hämäläiset nostetaan kättä vasta kun tilanne on jo ohi...

Ei sentään. En tiennyt koko moikkaamiskulttuurista mitään ja uutena maantiepyöräilijänä tie 12:lla (eli Lahti-Tre) Hollolan kohdalla vastaan tuli joku pro jonka ilme ei värähtänytkään kun kohdattiin. Oli katse tuimasti kiinni ohjaustangossa / eturenkaan navassa.

Vastaavasti sitten Ala-okeroisten tiellä lasitehtaalta itään päin niin pyöräilijä moikkas hyväntuulisesti ja häkellyin, kerkesin (hämäläisyydestä huolimatta) kuitenkin moikata takasin.

Jatkossa moikkaan aina vähintäänkin takaisin. Aktiivisesti moikkaan aktiivisen näköisiä.

[kml]

On ollut pakko rajoittaa tuota moikkailua aktiiviharrastajalta näyttäviin, koska muuten pitäisi harjoitella ajamaan koko työmatka yhdellä kädellä :P.

Tähän mennessä 1/10 on tuottanut tulosta, ylämäestä väsynyt herrasmies nyökkäsi mäen päällä takaisin, kun moikkasin. Muut yleensä vaan tuijottavat kuin hullua, yleensä suu auki. Yrittääkö ne pyydystää kärpäsiä ja pikkulintuja, vai mikä ton suu auki "moikkauksen" tarkotus on ?

[Kaitainen]

Melko varmasti totta! Tampereella maahan tuijottaminen yksi yleisimpiä harrastuksia kyräilyn lisäksi, miten siitä sitten tervehdit vastaantulijoita?

Lauantaina (vai oliko sunnuntai) satuin samoihin punaisiin kuin eräs naismaantiepyöräilijä. Tervehdin ja kehuin kaunista ajosäätä. Neito ei vastannut mitään takaisin,katsoi vain kummasti. Se varmaan pelästy minua,kun iso mies hyppii sukkahousut jalassa keskellä päivää ja kehuu sadeilmaa kauniiksi

No me hämäläiset nostetaan kättä vasta kun tilanne on jo ohi...

Me todella ollaan hitaita. Todistin tätä omalta kohdaltani,kuten ylempää voi lukea. Örisin kuitenkin luolamies tyyliin.

Muut yleensä vaan tuijottavat kuin hullua, yleensä suu auki. Yrittääkö ne pyydystää kärpäsiä ja pikkulintuja, vai mikä ton suu auki "moikkauksen" tarkotus on ?

En kanssa ymmärrä tuota suu auki ajoa. Itse pidän suun kiinni jo ilmanvastuksenkin tähden. Muutaman kerran olen moikannut vastaantulevaa sunnuntaipyöräilijää,jotka hekin ovat katsoneet suu auki. Kerran eräs ikäiseni herra Bianchinsa päältä (yllätys. Tampereen seudulla joka toinen pyörä Bianchi) naurahti ja katsoi sitten suu auki Ei moikannut kuitenkaan. Katsoi kuin olisin tullut vastaan ilman vaatteita.

Eilen sattui jotakin täysin odottamatonta: vastaan ajanut hevostyttö heilautti kättä ja manasi sadetta.

[Makke]

Olin metsässä koluamassa maastopyörällä kun näin pari maastopyöräilijää edellä. Otin heidät kiinni kysyäkseni reitti ohjetta, mutta tämä oli jotenkin ihan liikaa kavereille, jotka juuri ja juuri saivat sanan kaksi kakistettua kurkusta. Jatkoin sitten matkaa sen pitemmittä puheitta, jotta kaverit pääsivät taas hengittämään.

Tiedä mistä sitten johtui. Ehkä olivat juuri katsoneet videolta kauriinmetsästäjän ja pelkäsivät joutuvansa samanlaisen kohtelun kohteeksi koto Suomessa

[Uomo]

Leppävaara - Munkkiniemi -akselilla on alkanut näkyä yhä enemmän tervehtijöitä. Näillä on yleensä yhteistä ammattilaisemman näköinen ajoasu ja pyörä. Valtaosa kuitenkin pyöräilee samaan suuntaan, joten sekin on omiaan vähentämään ainakin omalla osalla moikkauksia.

[Katila]

Ilokseni olen huomannut tässä maantie"urani" alkutaipaleella, että pyöräilijät tosiaan tervehtivät toisiaan

Olin ekasta moikkauksesta (kaksi sormea alatangolta) aivan hämilläni, mutta ymmärsin sentään vastata kaverille samalla metodilla. Ekalla lenkilläni taisin saada peräti kolme tervehdystä Vanhan Hämeenlinnantien varrella (siellä taitavat VP:n kilpurit käydä treenaamassa, luulivatko minuakin sellaiseksi ), mutta Espoossa päin on ollut vähän nihkeämpää. Tosin Oittaalla viimeksi moikkasi kahden äijän hybridiseurueesta (tai vastaavasta) toinen oikein isolla kädellä.

Mukavaa, kun moikataan! Itsekin teen jo ujosti aloitteita...

[holapeelo]

Pyöräretkellä tuli pari tanskalaista pyöräilijää vastaan. Juuri samalla hetkellä sain jonkun öttiäisen silmääni ja viuhdoin hurjasti toisella kädelläni hätistääkseni luonnonelävän pois. Noh, iloiset tanskalaiset sitten vilkuttelivat minulle takaisin.

[p bonk]

Miun lapa se ei helepolla nouse.

Lenkillä (yleensä maantie) moikkaan tilanteen mukaan. Työmatkalla en juurikaan vaikka ehkä pitäisi kun vastaan tulee aika lailla vakioporukkaa.

[plehti]

Tervehdin säännönmukaisesti kaikkia maantie- ja cc-pyörällä vastaantulevia ja näin se tuntuu menevän monilla muillakin niin Suomessa kuin muuallakin missä olen pyöräillyt.

/ Panu.

[Nikolas Ojala]

Jos tuttavia näen liikenteessä, moikkaan riippumatta siitä, millä ovat liikkeellä.

Jos tuntemattomia näen, en ehkä moikkaa.

[p bonk]

Tervehdin säännönmukaisesti kaikkia maantie- ja cc-pyörällä vastaantulevia ja näin se tuntuu menevän monilla muillakin niin Suomessa kuin muuallakin missä olen pyöräillyt.

/ Panu.

Pääsääntöisesti noin. Mutta jos vastaan tulee erään helsinkiläisen seuran ajoasussa olevia kuskeja ilman kypärää, en ehkä oma-aloitteisesti tervehdi. Ne on osa kai niin ammattilaisia, ettei ne moikkaa takas amatöörille.