Viimein reissu Luoteisterritoriossa suoritettu. Pakattiin eilen rekeen penziiniä, teltta ja talvimakuupussit, vähän kuivamuonaa. Gepsiin pari väypointsia, pari kehnoa karttakopiota taskuun ja menoksi. Tankki täyteen, uus hihina paikalleen, varatulupat völöjyyn. Tavoitteena La Ronciere Falls viidessä tunnissa, siellä yö teltassa, sunnuntaina takaisin. Rön, rön.

Matkalla kymmeniä neliökilometrejä valkoista lumikenttää, suurin osa kovaa röykkyä. Välillä ei lunta ollenkaan. Ei mitään referenssipisteitä paitsi kukkulat kaukaisuudessa, ja alue oli meille tuntematonta. Löydettiin huippulinjat Rummy Creekille asti. Seurailtiin nopeita ja pehmeälumisia kuruja, jotka löytyivät puoliksi onnella mutta ennen kaikkea kauniin ulkonäköni ansiosta.

Rummy Creek - George Creek. Tajuttoman kovaa lunta. Mentiin itään, mutta vallitsevat tuulet alueella etelästä olivat muovanneet lumen teräväksi poikittaisaallokoksi. Selkänikamat rytkyivät. Reki poukkoili ilmassa jalkapallona.

George Creek - La Ronciere Falls. Sama jatkui seuraavat 20 km. Lopulta oltiin putouksilla neljä tuntia lähdön jälkeen. Matkaa noin 70 km. Ei suunnistushuteja. Kortillinen fotoja kanjonista ja putouksista, kusitauko. Hiljaisuutta. Oltiin vielä ihan freesejä, joten päätettiin sittenkin mennä kotia.

Samaa reittiä takaisin auringolaskussa ja kevyessä tuiskussa. Karibut ja riekot hilluivat rintuuksilla. Kelkanjälki oli jo melkein ummessa tuiskulumesta. Aamuyöstä kello 1:20 saavuimme kämpille selät paskana. Kokonaisuudessan oltiin reissussa yhdeksän tuntia.

Bye bye Luoteisterritorio! Tiistaina lähdetään.