Tulihan se ensimmäinen kaatuminen kolmeen vuoteen, jonka olen pyöräilyä aktiivisesti harrastanut. Teknisessä ylämäessä, eikä ollut edes vauhtia nimeksikään.
En kerennyt avata lukkoa ja kylki edellä terävään kivilouhikkoon, käsi jäi itseni ja terävän kiven väliin ja tietenkin kiven tylppä pää upposi kunnolla käteen.. Jäi vain ammottava aukko josta paistaa lihat.

Onneksi ei mennyt luita ja pyöräänkin tuli vain tolpan pantaan pienet naarmut.

Kirjanmerkit