Lainaus Alkujaan tämän lähetti Mika Nieminen Katso viesti
Tietääkseni ensimmäinen dopingista kärähtänyt Suomalainen oli Eero Mäntyranta vuonna 1972. Muita kärähtäneitä.
Hienoa nähdä, että doping-testauksen tehostuminen on palauttanut aineiden käyttöä dopingin juurille. Antiikin olympiaurheilijoilla ja pyöräilijöillä on nyt jotakin yhteistä, vaikkakin yksityiskohdissa on pieniä eroja. Nykyajan douppaavat pyöräilijät ruiskuttavat testosteroniannoksensa lihakseen, kun taas antiikin kreikkalaisten oli purtava pässin kiveksiä suorituskykyä parantaakseen.

Tourilla piristeiden käyttö alkoi jo 1900-luvun alussa, joten on mahdollista, ettei yhtään Touria ole voitettu rehellisin konstein, jos vertailupohjana käytetään nykyaikaista dopingsäännöstöä. Piristeitä on käytetty kestävyyden parantamiseen urheilun ulkopuolellakin, esimerkiksi amfetamiinia käytettiin yleisesti toisessa maailmansodassa taistelukestävyyden parantamiseen. Ehkä Tom Simpsonin menehtyminen vuoden 1967 Tourilla Mont Ventouxin nousussa ja ajopaidan taskusta löydetyt kaksi amfetamiiniputkiloa veivät huomion ensiksi piristeisiin, joiden testaus alkoi vuonna 1969 yleisurheilun EM-kisoissa. Anabolisten hormonien testaus aloitettiin viisi vuotta myöhemmin.

DDR:n ansiokkaita urheilusaavutuksia on päästy arvostelemaan paineitta valtion romahdettua (esim. http://www.yle.fi/mot/040900/kasis.htm) Monet muut tunkiot maatuvat hiljalleen ja vähällä huomiolla. Dopingia käytettiin Suomessakin, kuten lukuisat yleisurheilun 1970-luvun käryt ja tunnustukset osoittavat. Keihään olympiavoittaja Pauli Nevala kertoi hormonien tehneen hänet niin ärtyisäksi, että jos puhelinlangalla istui pääskysiä, niitä oli heti heitettävä kivellä (Pauli Nevala – Teuvan Rivakka, 1971). Yleisurheilun menestyskausi päättyi vuoden 1984 olympialaisiin ja juoksija Martti Vainion käryyn. Kuukausia lehdistöstä vatvotusta jupakasta jäi mieleen, että mahdollisesti testosteroni- ja anaboliampullit pääsivät sekoamaan piikitysvaiheessa.

Eero Mäntyranta on hiihdon olympiavoittaja, joka tunnettiin korkeista perinnöllisistä veriarvoistaan. Kirjassaan Kairoilta kisaladuille (1968) Mäntyranta kertoo, kuinka hänelle syötettiin armeijassa verenohennuslääkkeitä, koska hänen veriarvojaan pidettiin vaarallisen korkeina. Lopetettuaan uransa ja pidettyään pari vuotta taukoa, Mäntyranta päätti vielä kerran pyrkiä olympialaisiin eli Sapporon kisoihin vuonna 1972. Suomen hiihto oli tuolloin alamaissa, joten keskenkuntoinen Mäntyranta nousi kuin nousikin kisakoneeseen. Karsintavaiheeseen liittyi käry amfetamiinista ja väite sabotoinnista. Myöhemmin esille tulivat Mäntyrannan voimakkaaseen persoonaan kytkeytyneet johtamiskiistat Sapporossa sekä spekulaatiot Mäntyrannan suksista. Mäntyranta pyrki mukaan suksibisnekseen, mutta hänen olympialaisissa käyttämiensä suksiensa väitettiin olleen omalle nimelle kustomoidut Järviset. Suomen ylivoimaisesti paras mieshiihtäjä Sapporossa oli nuori Juha Mieto, joka hävisi olympiapronssin kuudella sekunnin sadasosalla Norjan Ivar Formolle.