Mä joiduin koukkuun tossa pikkasen alta kolmekymppisenä. Se alkoi tietty jo peinimuotoisesti paljon aikasemmin, aloitin pienillä annoksilla taloussokeria. No olihan se ihan puhdasta kamaa sinänsä, mutta niinkuin sanoin annokset oli tosi pieniä. Otin seuran vuoksi, ehkä siihen oli vähän yhteisön sosiaalinen paine, kaverit ja vanhemmatkin kun käytti. Eka otin yhden palan sokeria kahviin ja pikku hiljaa se sitten repesi käsistä ja annokset kasvoivat. Lopulta se sitten alkoi näkymään levottomana, yliviriilinä käytöksenä, keskittymishäiriöitäkin oli. Tuolloin jo vedin toistakymmentä kuppia kahvia päivässä peittääksi hiilihydraattiriippuvaisuuteni, jokaisen kupin mukana pistin menemään 4 palaa sokeria. Tuossa vaiheessa alkoi jo riippuvaisuus näkyä ulkomuodossa ja päätinkin että se on tässä ja pääsinkin hetkeksi irti sokerista.

Pystyin olemaan ilman aineita muutaman vuoden, satunnaisia kokeiluja lukuunottamatta, mutta sitten aloitin treenaamaan punttisalilla 'kovaa'. Tuolloin tutustuin soijajauheeseen. Jotkut kaverit kyllä varoittivat että pysy erosssa tuosta tavarasta, muuten perästä kuuluu. Eihän sitä tietystiikkään uskonut tai sitten ei vaan välittänyt kun uskoi sen kuuluvan lajiin. No perästä kuului -jatkuvasti. Tuosta olikin helppo livetä eteenpäin vanhalla taloussokerinarkkiksen taustalla. Kuvioon tuli mukaan kaikkien kammoama malto ja soijakin muuttui heraan. Tämäkään ei ollut tarpeeksi minulle, herasta piti saada yhä puhtaampaa ja puhtaampaa. Lopulta kuukausiannokset alkoi maksamaan jo liki 30€ ja oli syytä tehdä jotain.

Lopetin hiilareiden käytön kokonaan, ei maltoa, ei sokeria eikä edes pastaa, tuota kaikkien hyväksymää seurustelu hiilaria. Hiilareiden puutteen tuoman energiavajeen paikkasin rasvalla, sitä vedin jopa suoraan pullosta 100%:na. Tätä jatkui muutama kuukausi ja luulin olin tervehtynyt sokeri/malto/soija/hera-koukusta. Mutta toisin kävi. Oli sellainen tavallinen perjantai-ilta, vaimo oli laittanut pastaa ja lapsillakin oli karkkipäivä. Täytyy tunnustaa että mä vedin kaiken, pasta meni kaikki ja varastin vielä lapsien karkkejakin. Tuolloin selvisi että olen loputtomiin hiilihydraatisti, siitä ei pääse irti. Pahimmillaan oireet on kovan tai pitkän urheilusuorituksen jälkeen, joskus pitää vetää jopa kesken suorituksen. Siitä pitää itseään onnitella että annokset on hieman pienentyneen kuluneen parin vuoden aikana ja että kesken lenkin ei tarvii niin paljoa vetää. Nykyään menee aineisiin 6€/6kk joten tiukasti elämällä tuon kykenee vielä rahoittamaan.