Semmoinen hankinta. Pitkään Unit poltteli, kokeillaan nyt sitten alkaako sujumaan. Keula on joku Occanon alumiinihökötys, menee vaihtoon. Konalta saisi vielä uusiakin, mutta kyttään nyt alkuun käytettyä.
Vakiovieras
Semmoinen hankinta. Pitkään Unit poltteli, kokeillaan nyt sitten alkaako sujumaan. Keula on joku Occanon alumiinihökötys, menee vaihtoon. Konalta saisi vielä uusiakin, mutta kyttään nyt alkuun käytettyä.
Vakiovieras
Hämääkö kuvakulma vai onko tuo keula taittunut taaksepäin? Jos ei olisi levyjarrua niin tekisi mieli sanoa että tuo on väärinpäin mutta näyttää siltä että rake on ihan nolla?
Vakiovieras
Voi hämätä, mutta on kyllä turhan pystykin. Eikä esim. tuo 2.3 XR3 mahtunut pyörimään.
Vakiovieras
Mielenkiintoinen ajettava varmaan tuo unitti tuolla joku 6cm lyhyemmällä keulalla. Aika kova Pyyntikin oli kun tuli nähty myynnissä tuo. Orkkis keulat tai vastaavat 470mm pituisena on aika kiven alla nykyään.
Vakiovieras
Keuloja saa Konalta ja pyynnöt on pyyntöjä.
Aktiivijäsen
Hikiän pajalta pukkaa uutta kiekkosettiä. Kasaajalle annettu vapaat kädet toteuttaa itseään
Veteraani
38x19 ja Baby Limukset. Pyörä olis nyt valmis Lietoon. Kuskista en ole niin varma..
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Aktiivijäsen
^ja välitykset on viilattu Ilmaristen kuntoradan profiilille (en ole koskaan kiertänyt sitä, että en tiedä).
Veteraani
^ En mäkään. Koitin facebookissa vähän kysellä vastuulliselta taholta, mutta vastaus oli hieman suurpiirteinen: ”soraa, nurtsia ja mäkiä”
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Veteraani
Harmittavan vähän jengiä oli viivalla. Mulla kulki oikeastaan tosi hyvin, mutta takaflätti pilasi kisan. Rata oli vähän outo, paljon sorapintaista ulkoiluväylää höystettynä muutamalla metsäoikaisulla ja sitten lähtö-/maalilalueella vähän nurtsikurvailua. Yhdellä metsäpätkistä oli sammaleeseen piiloutuneena iso hainhammas, jollaisia ei merkkaamattomina pitäisi krossiradoilla olla. Ratamestarille vähän pyykkeitä siitä. Meni nimittäin myös vanne samalla.
Sattui olemaan vaihtokiekot mukana, niin kannustamassa ollut puoliso juoksi autolle hakemaan kiekot ja minä puoli kierrosta vaihtamaan ne ja ajoin maaliin, mutta kisa meni siinä. Ilman flättiä olisi siis ollut tulossa varmaan paras krossijoitus koskaan ja rata oli ihan kiva yksivaihteiselle, joten vähän meinas harmittaa.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Aktiivijäsen
Vuosi takana Stormchaserin kanssa ja näyttää siltä, että on se yksivaihteisena paikkansa vakiinnuttanut. Sen sijaan auringonlaskuun ajaminen ei tuolla oikein maistu, vaan raa'at vedot ylämäkeen ja maksimipyöritykset tasaisella. Siinä puuhassa tehomittauspolkimet ovat kuin kotonaan.
Toki on annettava pyörän elää sellaista elämää, johon se sopii, eikä pakottaa sitä luontonsa vastaisesti muuhun. Ei tuo oikein ala elämään kuin tosissaan ajettuna, siten että reittä polttaa kunnolla.
Veteraani
Crosshairs muuttui yksivaihteiseksi syystalvella 2016, kun Konga vaihtoi puhkiruostuneet chainstayt ja yksivaihteisesti sen samalla eli ensi vuonna tulee kymmenen vuotta täyteen sen kanssa yksivaihteisena. Ensimmäisen dedikoidusti yksivaihteisen maastopyörän kasasin 26-tuumaisesta Kona Explosifista vuonna 2006 (Oli muuten ihana pyörä, ei unohdu. Ikävä tulee tuota vanhaa AMA:aa lukiessa. R.I.P.) eli ensi vuonna onkin näköjään virallisesti mun 20-vuotisjuhlavuosi yksivaihdehenkilönä. Huhhuh!
Mun mielestä käyrätankoinen yksivaihteinen on parhaimmillaan cyclocross-henkisessä lähinurkkapolkukruisailussa, paljon mutkia, paljon jarruttelua ja kiihdyttelyä yläsykerekisterissä, jyrkkiä putkelta runtattavia mäen töppyröitä jne, mutta se voi johtua myös siitä, että vaikka Crosshairs ei ihan perinteisen ridleymäisen cyclocrossinen olekaan, niin sielultaan cyclocrossari se kuitenkin on.
Mulle kuitenkin maistui viime kesänä yksivaihteiset gravelilenkit pitkästä aikaa oikeinkin maukkaasti ja kesän lenkkikilsoista taisi tulla vähintään 1/3 jos ei enemmänkin Crosshairsilla Steilacoomit alla. Pitkillä yksivaihdesoralenkeillä pääsee parhaisiin sora-zen-tiloihin johonkin sellaiseen vain minä ja pyöräni tässä ja nyt -kuplaan
Edellä mainittujen seikkojen seurauksena mieleen on salakavalasti alkanut hiipiä dedikoidun yksivaihdesorarungon teettäminen avainsanoilla Columbus Life, siro teräskeula, vannejarrut ja haarukoissa tilaa 42.?? mm Roseille. Voisin kuvitella ajavani auringonlaskuun myös bikepacking-varustuksessa tuollaisella setupilla siinä tapauksessa, että retkikohde olisi joku vähempi mäkinen seutu, kuten esim. Viro tai Gotlanti. Aah.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Aktiivijäsen
^Kona on kieltämättä siro ja kaunis pyörä, selkeä.
--------------
Salsa on vähän yllättäen päässyt myös lisääntyvässä määrin 10-15 km:n työmatkalle -matkalle osuu sopivasti mäkiä, joissa pääsee toteuttamaan itseään: sekä tehohuippuun asti pyörittämällä, että maksimivääntöön hitaassa pyörityksessä.
--------------------
Vaihdoin kokeeksi kapeamman tangon, mutta 460-millinen tarjoaa paremman tukipisteen voimalla vääntäessä. Kapeamman kanssa tuntuu kuin ei saisi painetta polkimelle yhtä hyvin.
Veteraani
Mä olen myös polkenut sinkulalla suunnilleen saman mittaista työmatkaani tosi paljon ja fiksillä yksinomaan sen kolmisen vuotta, mitä Rollerin omistin. Yksivaihteinen on aivan oiva työmatkoille.
Krossit on kulkeneet hämmentävän hyvin tänä vuonna. Eilen Tuusulassa ikä huomioiden ehkä elämäni paras krossikisa. Cat3 sijoitus 10. Tuusulan rata on aina ollut mun yksi suosikkiratoja, riittävän tekninen ja monipuolinen.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit