Lainaus Alkujaan tämän lähetti Kare_Eskola Katso viesti
Ilmakuvien perusteella Norjan puuhamaahan on ilmaantunut uusi, hurja ja kiinnostava yhteys Skibotndalenista Haltin taakse Guolasjavrin parkkikselle...

Tarjolla tuhannen metrin ylängöllä kivikkoista, vähän epävarmaa seikkailua - kuka käy ensimmäisenä?

Guolasjavrilta Lullelle saattaa olla ajettavampi kuin toiseen suuntaan.
Kävin tämän pätkän "ajamassa" kesän Finnmarkin reissun lopuksi. Ne sähkölinjan rakennusurat on maisemoitu eli jollain järeällä karhilla kivet on kynnetty takaisin pystyyn joten käytännössä useimmiten on helpompaa kulkea urien vieressä ja siitä voi välillä löytää heikon mönkkäriuran aihioitakin. Maisemoinnista mainitsi myös Skibotnista oleva kaveri kun nautin heidän tarjoamiaan pullakahveja ja limua, mutta pitihän se käydä katsomassa mitä se käytännössä tarkoittaa..

Kuljin siis Guolasjavrilta Lullen suuntaan ja vankka mönkkäriura lähtee kylän jälkeen Sinaidmohkki -lahden kohdalta kohti Goddecoruttia. Ura seurailee Goddejavrin pohjoispuolella tunturin harjannetta ja on varmasti yksi parhaista ajamistani urista missään. Ura on sujavaa ajettavaa ja maisemat huikean hienot ja mahtava Goddejavri siinä alapuolella. Järven 971 jälkeen uran seuraaminen käy haastavammaksi ja niin käy maastokin. Pudotus Olmmavaggiin on kohtuulisen jyrkkä ja laaksossa kulkevaa poroaitaa seurailee erittäin kivinen, mutta marginaalisesti alamäkeen ajettava ura. Poroaidasta en löytänyt porttia joten ryömimällä korkean aidan ali. Vuopmegeasjohkan kahlaan varsin vuolaasta kohdasta pienen kanjonin yläpuolelta - korkeammalla vedellä kannattanee suosiolla kiertää ylempää laaksosta. Kahlauksen jälkeen löytyy ajettavaakin, mutta pääasiassa eteneminen on n. 15km tunkkausta Aksogaikunvarrille saakka. Cazajavrin ympäristö ja Lulledalenin yläosa Cazavarrin satulan jälkeen on ihan rehtiä rakkaa. Mutta mikäpä tunkatessa kun ympäristö on häkellyttävän hieno; korkean ylängön järvet kimmeltävät eri sävyissä kilpaa laajojen lumipälvien kanssa. Lulledalenin yläosassa on vielä paljon lunta, mikä helpottaa kulkemista, mutta vaikeuttaa reitillä pysymistä. Lopulta Lullen ura tulee vastaan, jota pitkin reilun 800 verttimetrin riemukas lasku alas Skibotnin laaksoon.

Alussa ja lopussa siis hyvää uraa, keskellä haastavampaa. Heikkoja mönkkäriuria on jonkin verran, mutta ne muistuttavat poronpolkuja joka katoavat ilmestyäkseen taas ilmeisiin kulkukohtiin. Ylänkö on yhä vaikeakulkuinen ja parempi ehkä niin. Ehdottomasti kuitenkin kulkemisen arvoinen reitti.

Kuljetusta reitistä, kuvista ja videoista saa ehkä paremman käsityksen:
https://www.strava.com/activities/15189116926
https://www.strava.com/activities/15189214059

Koko reissun kuvat:
https://e.pcloud.link/publink/show?c...AHk0kGmLvU9gak