Polkijoiden toinen toistaan hienommat pyörät

[Sivustakatsoja]

^varsinaisesti silloiset pyörät eivät niinkään kiinnosta, yhtä vähän kuin ajan varusteetkin. Enemmän pohdin miksi menivät kukkuloille ja vuorille pyöriään raahaamaan?

Sama kysymys mulle nousee mieleen kun seison ränstyneen Marttilan hyppyrimäen juurella: joskus on ollut sellaisia intohimoja, mitä nyt ei ole.

[JKO17]

Spessu Antwerpen

Tämä oli tarmac s-works osasto (muutama jäi kuvan ulkopuolelle), joka tosin kattoi noin 1/3 osan kaikista jos rungot "lasketaan " pyöriksi

[Ohiampuja]

Mä en ihan ymmärrä tuota menneen romantisointia. Silloin ajettiin niillä vehkeillä mitä oli olemassa. Vastaava tilanne, kuin jos nyt olisi pelkkiä kuituisia TT-pyöriä olemassa, niin kaikki ajot olisi ajettava niillä.

Minä tykkään siitä ajatuksesta että vähäiselläkin pyörämäärällä voi pärjätä. Varsinkin maastopyöristä näkee että kohta varmaa jo eri kokoisille juurille speksataan omat pyörämallit ja jousitukset. Ainakin joka polkutyypille on jo olemassa oma pyöräkategoriansa.

Samasta syystä minua viehättää tämä gravel, se kun on lähes vastakohta maastopyörien markkinointiin. Graveleita oikein markkinoidaan sillä kuinka monikäyttöisiä ne ovat.

[Sivustakatsoja]

^olisi kiva tietää oliko 50-60-luvun pyöräilyä aktiivisesti harrastaneella ja RSF-juttuihin osallistuneella useampi kuin yksi pyörä tallissa.

Pyörän kantaminen maastossa sen sijaan on universaali hyve, kuten henkinen veljeni on havainnut. Hän ei kuitenkaan alkanut asiaa tosissaan harrastamaan:

^Tuosta kun matkaa pidennetään, vaihdetaan alusta pääosin sorateille ja otetaan eväät reppuun, niin konsepti alkaa olla kasassa. Olettaisin, että kevyet vaihtokengät jouduttaisivat kävelyä ja tekisi siitä sekä mukavampaa, että turvallisempaa.

Uskoisin, että tuskin on mitään hienompaa, kuin istahtaminen kannolle kannettuaan ensin pyörää muutamia kilometrejä -antaa hien kuivahtaa ja kuunnella tikan naputtavan keloa. Ja kävelyn jälkeen sorataival saattaisi suorastaan lentää.

[Sivustakatsoja]

Itse uskoisin että RSF-juttuja harrastaneet olivat reippaita ulkoilmaihmisiä, sellaisia jotka virkistyivät mieleltään kehon väsyessä, sateen ajoittain piiskatessa kasvoja ja kylmän viiman purressa käsiä.

Itse olen harrastanut melontaa, vaellusta, pyöräilyä -koko aikuisikäni olen viihtynyt ulkona ja nauttinut fyysisestä väsymyksestä. Tämä on se yhdistävä linkki minun ja RSF-touhujen välillä. Varusteet ovat toissisjainen asia, aikaansa sidottuja.

[Plus]

Tangonpää- ja runkovaihtajia en kyllä henkilökohtaisesti fiilistele, kun brifteritkin on keksitty, enkä kyllä quill-stemmejäkään, joten siinä menee mun luddismin raja

Rohkeasti vaan quill-stemmien pariin! Siro, taivutettu teräskeula toimii parhaiten sekä visuaalisesti että jouston kannalta kun se on yhdistetty sopivan joustavaan stemmiin ja tankoon. Koko pyörän jäykkyys ja jousto toimii silloin yhteen todella tasapainoisella tavalla.

Olen samaa mieltä, että marginalisella lowtech-pyörällä ajaminen maadoittaa selittämättömällä tavalla. Tuntuu että olo on vaan enemmän kotonaan kuin esim. äärimmäisen jäykän, kevyen ja kalliin Festkan selässä. Vähän obskuurimman pyörän kasaamisprosessi on myös paljon mielenkiintoisempaa kun vaan latoa rahaa tiskiin ja ostaa parasta mitä rahalla saa. Osien speksaus ja metsästys useiden vuosikymmenten aikajänteeltä, sekä vanhojen ja modernien osien yhdistäminen on osa viehätystä. Oma uudesta rungosta kasattu Crust koostuu 20v vanhasta osasarjasta, 30v vanhoista putkiosista ja satulasta, sekä moderneista 1230-grammaisista kuitukiekoista. Esimerkiksi takapakka on Prestacyclen CNC-monobloc Campagnolo 10-speed, jossa yhdistyy maukkaasti viimeisin high-end valmistusteknologia perinteisiin. Painoa pyörällä on ajokunnossa 8.88 kiloa, joten luddiittipyörän ei tarvitse olla mikään 13-kiloinen rautakanki.

[nure]

Itsellä ainoa pyörä jonka myymistä olen katunut oli itse kasaamani Cinelli Super Corsa ja vastaavaan runkoon vielä haaveilen kasaavani sen "viimeisen" pyörän. Luddiitti tai ei mutta on noissa vanhemmissa teräsrunkoisissa jotain... Katselin noita Spessun kuvia ja vaikka itse tiedän niiden arvon mutta maalikon silmissä ne näyttää aivan samanlailta kuin jotkin kymppitonnia halvemmat postimyyntipyörät...

[Zykkel]

Itsellä ainoa pyörä jonka myymistä olen katunut oli itse kasaamani Cinelli Super Corsa ja vastaavaan runkoon vielä haaveilen kasaavani sen "viimeisen" pyörän. Luddiitti tai ei mutta on noissa vanhemmissa teräsrunkoisissa jotain... Katselin noita Spessun kuvia ja vaikka itse tiedän niiden arvon mutta maalikon silmissä ne näyttää aivan samanlailta kuin jotkin kymppitonnia halvemmat postimyyntipyörät...

Nure, tässä sinulle se Cinelli Super Corsa: Cinelli Cinelli Supercorsa 1995

Olen noita sivuja jonkin verran selaillut. Joskus varsinaisia ja harvinaisia löytöjä. Myös harvinaisia retro osia myynnissä.

Buycyclen ostajansuojan ansiosta maksusi on turvassa. Myyjä saa maksun vasta, kun olet vastaanottanut ja hyväksynyt tuotteesi.

Tässä Trustpilot:n arvio luotettavuudesta: buycycle Reviews | Read Customer Service Reviews of buycycle.com

[JKO17]

Juu. Hienous on pääasiassa aika henkilökohtainen määritelmä vaikka jonkinlaista lajin piirissä olevaa yhteisymmärrystäkin saattaa löytyä käsitteelle. Lähinnä niin, että jotain pyörää suurempi osaa pitää hienona kuin jotain muuta, tai niin että jotkin pyörät on aika neutraaleja ja toiset aika mielipiteitä jakavia "hienoudelle". Esimerkiksi Pinarello voisi olla mielipiteitä jakava, vaikka todennäköisesti se kuuluisi joukkoon hienot pyörät yleisessä mielipiteessä

Toinen juttu on se, että minulle jotkin hienot pyörät on myös sellaisia että en itse tulisi sellaista hankkimaan. Mm. Pinarello Dogma F, Remcon S-works, vanha tai uusvanha teräspyörä.

Tämän ketjun aloituksessa hienous ja hinta oli tavallaan niputettu yhteen, jotka eivät tietenkään ole 1:1. S-worksin hinta on brändissä ja varmasti sen suunnittelussa, paino-aero jutuissa ja muutoin hyvässä nykyaikaisessa maantiepyörässä

[OJ]

Ps. Kuulin tuossa että kaveri oli vaihtanut moderniin aika-ajopyörään uudet vaijerit, niin se oli ollut kahdelta mieheltä kahdeksan tunnin urakka.

Minulla on vähemmän kokemusta moderneista aika-ajopyoristä, niin mihin vaijereita niissä laitteissa käytetään?

[nure]

Zykkel, omani kasasin -88 ja oli täydellä Super Recordin setillä ja kaunis sininen...

[Aakoo]

Minulla on vähemmän kokemusta moderneista aika-ajopyoristä, niin mihin vaijereita niissä laitteissa käytetään?

Aika sisältää 15 min vaijereiden vaihtoa, ja 7h45min kaljan juontia eukon nalkutuksen ulottumattomissa.

[nure]

^Aika tyypillinen kuvaus fillarin kasaamisesta, meillä onneksi hellasärö olematonta joten ihan rauhassa saa kumpaakin tehdä.

[Santtu75]

Aika sisältää 15 min vaijereiden vaihtoa, ja 7h45min kaljan juontia eukon nalkutuksen ulottumattomissa.

Olikohan pieni ihmettelevä kysymys siitä, että mitä nämä modernissa aika-ajopyörässä olevat VAIJERIT ovat mitä siihen vaihdetaan?
vaihteet kun oletuksellisesti olisivat sähköiset ja jarrut hydrauliset…
tietysti jos pyörä ei sitten ollutkaan niin moderni niin sitten…

[nure]

^No, usein puhutaan "vaijereita" kun ei haluta erotella, kyllä jokainen tajuaa mistä kyse. Toisaaltaan, yhä niitä letkuttomia jarruja odotellaan...

[Ohiampuja]

tietysti jos pyörä ei sitten ollutkaan niin moderni niin sitten…

No ehkä se pyörä ei niin moderni sitten ollutkaan, kun siinä ei sähkövaihteita ollut. Eli kyseessä oli sisäisesti vedettyjen vaihdevaijereiden uusinta kuorineen.

Mitä nyt noita uusia vaijereiden vetoja olen katsellut, niin eihän se kovin simppeliltä näytä. Voi vaatia keulan ja keskiönkin purkamista.

[YocceT]

Kerran tehnyt, eikä siihen nyt päivää saanut menemään. Park Toolin Internal Cable routing kit on oiva työkalu, hintansa arvoinen.

[nure]

Noista uusista tankohässäköistä en tiedä mutta suht helposti normaalien vaijereiden (Jarru & Vaihde) onnistunut, olut tietenkin kuuluu asiaan.

[Rapis]

olut tietenkin kuuluu asiaan.

Mihin sitä olutta laitetaan? Mulla kyllä onnistui noi jarruletkujen vedot ihan hyvin vaikka en tajunnut laittaa olutta ollenkaan :-)

[JKO17]

Tai ehkä sitä pyörää ja kahta asentajaa eikä yhteensä 16:sta tuntiakaan ollut ollenkaan.

Asianmukaiset työkalut ja mainittu/Park Tool IR 1.3 kit, niin pitäisi mennä aika helposti johdotukset. Muutaman itsekin olen tehnyt pohjana peruskoulun käsityötunnit.


Integroidulla ohjaamolla ja yläohjainlaakerin läpi menevillä johdotuksilla on omat haittansa, mutta ne minusta liittyvät enemmän ajoasentoon (jos se on hakusessa/ohjaamon kalleuteen) sekä laakereiden vaihto vaatii johdotuksen purkamista ohjaamon osalta ja jarruletkujen katkaisua. Myös laakereiden puhdistus on vaikeampaa.

[MRe]

^ja käytännössä se integroidun aero-hyöty ei kosketa tämän foorumin kuskeja. Tai ylipäätään ketään omilla rahoillaan pyöränsä ostavia.

[JKO17]

Ulkonäön vuoksi minä olen oman ostanut, ja luulen että moni muukin.
Onko sillä käytännössä merkitystä, tai pyörän värillä, merkillä, 50 g painoerolla, 4 watin säästöllä 45 kmh:ssa tjsp.
Ei sillä varmaan oikeastaan mitään selkeää mitattavissa olevaa eroa suorituskykyyn tai sellaiseen ole suurimmalle osalle, mutta jos ostajasta se on sen arvoista niin sitten se on.

[Ohiampuja]

Tai ehkä sitä pyörää ja kahta asentajaa eikä yhteensä 16:sta tuntiakaan ollut ollenkaan.

Kyllä ne oli ihan oikeasti, en minä tätä päästäni keksinyt. Kävin nyt netissä selaamassa kuvia uusista TT-pyöristä, niin kyllähän siellä letkut/vaijerit/piuhat aika piiloon vedetty.

Muistan kun omassa Vanhassa Canyon Neuronissa oli ongelmia hissitolpan vaijerin kanssa, niin kyllä siinäkin aikapitkään sai turata ennen kuin vaijeri kuorineen oli kunnolla paikoillaan.

Mutta kun aiheeseen päästiin ja osaajia on kuulolla, niin kuinka takaiskarin lukituksen vaijeri kuorineen sinne laitetaan takaisin? Tällainen ohjauslaakerin läpi menevä ja sitten ulostulo on vaakaputken alapuolella, juuri ennen iskarin kiinnityspistettä.

[JKO17]

En minä sitä tarkoittanut tai väittänytkään että olisit keksinyt asian.

Sitä vain, että oliko sinulle kerrottu tapahtuma tosi, joo voi olla tai sitten vahvasti liioiteltu tai sitten monien tarinoiden summa , jonka tarkoituksena on osoittaa, että integraatio ja sisäiset vedot on pahimmillaan suoraan sieltä

[MRe]

Ulkonäön vuoksi minä olen oman ostanut, ja luulen että moni muukin.

Juu, näinhän se on. En ole tuohon syytön itsekään. Mutta jos vaikka vertaan omaa Lapierre Pulsiumia ja Pinarello Greviliä, niin Lapierressä on stonga vaihdettavissa vartissa, kun Pinarellossa se on päivän työ. Lapierressä letkut 90% jemmassa, Pinarellossa 100%. Onneksi Pinarellossa on kuitenkin stonga ja stemmi erikseen.

Tästä näkee osittain, miten Lapierressä letkut menee. Toki ohjainlaakerin vaihto sitten vaatii jarruletkujen irroittamisen.

[JKO17]

Jeps.
Minulla oli Giant Propelissa vähän samanlainen 2 -osainen. Ainakin alumiiniversiossa jarruletkut sai vielä oliivin kanssa läpi tangosta, hiilariversiosta en tiedä.
Tosi hyvä systeemi. Toinen on Bontragerin integroitu, jossa johdot kulkee tangon alla kourussa/piilossa. Ja kaikki edellä jos haluaa johdot piiloon.

[usko juntunen]

Cinelli mainittu tuolla ylempänä. Joo sellainen tuli kasailtua joskus aikoinaan kun tukka oli vielä hyvin.
Silloisessa paikallisessa pyöräliikkeessä oli lunastukseen menneen pyörän siisti Cinellin runko SLX putkilla. Taisi olla noiden aikojen hipo runko, näin muistelen.
Siihen sitten pulttailin Camban C Record palikat, sekä Mavic kiekot.
Länsi-Norjan kukkuloilla tuolla rukilla tuli höntsäiltyä muutamana kesänä. Vaikka oli olevinaan hipo rukki niin ei sekään jaksanut ihan kaikkia kukkuloita ylös asti vaan piti tehä uukkarit kesken nousun.

[marco1]

^ Siinähän on kuski ja pyörä samaa sarjaa ja vielä komeissa maisemissa, hieno kuva.

[MRe]

Hieno ajankuva.

[kmruuska]

Hieno ajankuva.

Jep. Ja hyvä tietää että noiden Cinellien kunto ei riitä nousuissa.