Aktiivijäsen
Kuvat ovat hienoja. On kuitenkin enemmän kuin mahdollista, että kuvissa näkyvä toiminta on ollut varakkaamman väen harrastus. Sekin on mahdollista että näkyvä varustus on edustanut oman aikansa parasta.Alkujaan tämän lähetti Bndit
Se ylellisyys mikä kuvista saattaa tulla mieleen on vapaa-aika ja sen käyttäminen. Vapaa-aika ja varallisuus tehdä haluamiaan asioita on se mikä minulle kuvissa välittyy.
Veteraani
Noita retusoituja kuvia löytyy lisää ig:stä: https://www.instagram.com/rsfarchive/.
Lisää potentiaalisesti mielenkiintoisia kirjoja on tulossa, kun Tom Ritcheyn ”One Ride Away From Figuring It Out” julkaistaan ens vuonna.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Nöösi
Juurikin noin! vanhoissa kuvissa on toki olut sen ajan parasta Seppälää. Aikanaan katselevat nykyhetken kuvia samalla retofiiliksellä "Kuinka silloin oli kaiki paremmin"
Veteraani
Luddiitti tai ei niin ainakin mun somekuplassa näyttäisi ehkäpä olevan kehittymässä jonkinmoinen vastareaktio tai ainakin kyllästyminen hightechistä ja marginal gainsseistä ammentavaan pyöräilyyn. Lowtech-pyöriä tupsahtelee nyt Tunk Bicyclesin lisäksi muuallakin. Esimerkkeinä vaikkapa Wilden Spelljammer (kannattaa lukea se markkinointiteksti), Blue Lugin Fairweather Dodo ja Rune Bicyclesin Knightwood.Olipas kiinnostava kirjoitus. Jotain tuon kaltaista olen itsekin joskus pohdiskellut. (olenko luddiitti?)
Fillarifoorumikuplan ulkopuolella pyöräkulttuuri lienee kuitenkin vähän heterogeenisempää ja suvaitsevampaa kuin millaisena se täällä helposti näyttäytyy. Jonkinlaisen fillarikonsurisimin edelläkävijä John ”Radavist” Watsonkin toteaa -88 Bruce Gordon Rock ’n Roadista kertovassa jutussaan, että ”As the retro aesthetic seems to be rising to the surface, displacing carbon-forked, disc-brake gravel bikes, at least within our circles, it’s nice to see what very well could be the genesis of the movement in such pristine condition”.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Forumilordi
Jos katsotaan valmistus- ja myyntivoluumeja, niin eiköhän nuo retrot ole aika marginaalissa. Niin pyörissä, autoissa, veneissä, kuin ihan kaikissa muissakin kategorioissa.
Aktiivijäsen
Pohtia voi että toteutuiko lausahdus "Just go out and ride the damn thing", vai olivatko kuvissa näkyvät henkilöt tehneet varustehankintoja ennakkoon -sattuiko tallin nurkalla olemaan maantietankoinen pyörä, tai ehkä tandem vähän vahingossa nojaamassa aitaan -pyörä saattoi olla myös hankittu tarkoitukseen.
----------------------------------
Pohdintojen pohjaksi: https://retkilehti.fi/kaarina-karin-...tin-valloitus/
Voisi kuvitella että Haltilla käytiin niissä vaatteissa ja kengissä, jotka aamulypsyltä päälle olivat jääneet -taustalla oli kuitenkin huolellista valmistautumista ja aikansa erikoisvarusteita, osa itse valmistettuja.
Veteraani
^^ Aivan varmasti ja tulee marginaalissa pysymäänkin. Silti en pitäisi ihan mahdottomana ajatuksena, että Surlykin ottaisi CrossCheckin takaisin tuotantoon tai miksei joku isompikin valmistaja näkisi noissa jonkimoisen markkinaraon muutaman vuoden sisään.
Tangonpää- ja runkovaihtajia en kyllä henkilökohtaisesti fiilistele, kun brifteritkin on keksitty, enkä kyllä quill-stemmejäkään, joten siinä menee mun luddismin raja
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Veteraani
Tavallaan joo ja tavallaan ei. Lähinnähän siinä oli kyse siitä, että haastettiin sitä, mitä oletettiin olevan mahdollista tehdä sen aikakauden pyörillä, kun maastopyörää ei vielä ollut keksitty. Myöhemmässä vaiheessa, 80-luvulla sitten vähän muustakin. Esim. tuolta löytyy referaatti: https://www.bicycling.com/culture/a2...-cycling-club/
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Aktiivijäsen
Poikana lähdin maastoon sammareissa, mutta ainakin 40 vuotta olen harrastevarusteita hankkinut ja välillä hifistellyt. Mun eka retkikeitin oli jostakin halpahallista hankittu Trangian kopio, mutta sekin vaihtui aika nopeasti oikeaan Trangiaan.
Jos nyt lähtisin retkelle ja ottaisin mukaan Biltemasta haetun keittimen, niin olisiko retkikokemus autenttisempi? Tai jos ostaisin edullisen teräsrunkoisen ja lähtisin sillä ajamaan saman lenkin, kuin kohta lähden gravelilla -olisiko kokemus syvempi?
Aktiivijäsen
Eri alojen pioneerit ovat aina haastaneet, oli kysymys sitten vaikka vuorten valloituksista.
Aktiivijäsen
Ennen oli ulkohuussi ja kantovesi sekä yhdet kengät, ja niilläkin pärjättiin. Valtaosalla ihmisistä joilla ylipäätään on pyörä, on niitä vain yksi ja ajavat sillä kaikki ajonsa. Sitten jos ajaa enemmän ja erityyppistä ajoa, niin voi olla erityyppisiä pyöriä koska ne soveltuvat siihen paremmin. Ajan minäkin gravelilla työmatkat, hiekkalenkit ja joskus sateella maantietäkin. Mieluummin ajan maantiellä maantiepyörällä, koska se nyt on vaan siihen tarkoitukseen parempi ihan omien tuntemusten mukaan. En usko että kyseessä on markkinamiesten aikaansaama lumevaikutus.
Aktiivijäsen
Tai sitten voimme vaihtoehtoisesti nähdä kyseinen kerho toivottomien snobien projektina.
Veteraani
Itseasiassa korjaanpa itseäni heti tämän suhteen, koska tavallaan Spelljammereissa ja Tunkeissa on kyse marginal gainsseistä myös. Gainssit on vaan erilaiset tai ainakin keinot niiden saavuttamiseksi.
”If it's a "modern take," why rim brakes?
All of our production bikes are tested to the most stringent ISO standards for their category. In order to pass testing, a disc brake bike requires thicker (heavier) fork legs and chainstays than a rim brake bike. By utilizing rim brakes we are able to use lighter tubes for a more compliant and smoother ride.”
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Veteraani
Totta, asiat näkee helposti juuri niinkuin asioiden katsoja haluaa ne nähdä.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Aktiivijäsen
Aikana ennen maastopyörien keksimistä joutilasta aikaa ja ylimääräisttä energiaa omanneet ovat voineent koetella itseään ihan huvin vuoksi -ihan samaa minä olen tehtyt lähes koko aikuisikäni.
Aktiivijäsen
Mun esimieheni sanoi joskus, että päätöksiä tulee arvioida tekohetkellä tiedossa olevien seikkojan perusteella. Samoin jonkin ajan toimintaa on arvioitava aikakauden kehyksessä -menneisyydessä ei harjoiteta vastakulttuuria tulevaan.
Kukin aika on oman kehityksensä keihäänkärki.
Veteraani
Varsinaisesti edullisiahan noi kaikki uustuotanto-lowtechit ei ole. Todennäköisesti vastaus kuitenkin olisi se, että jos et fiilistele niitä ominaisuuksia, joita tuollainen letkeämpi teräspyörä tarjoilee, kokemus ei todennäköisesti olisi syvempi. Jos taas fiilistelet, niin saattaisi hyvinkin olla. Vähän sama efekti kuin itse koen, että yksivaihteisella ajaminen maadoittaa henkisesti tehokkaammin kuin vaihdepyörällä ajaminen, niin teräs-Gravalla ajaminen maadoittaa tehokkaammin kuin Stiggyllä ajaminen. Kun on mahdollisuus ajaa molemmanlaisilla, osaa ainakin katsoa ja arvioida asioita useammalta kantilta. Mun ei ole ollenkaan vaikea ymmärtää sitä, että miksi joku viehättyy Lutterosta ja miksi joku toinen aerokuidusta ja sähkövaihteista ja miksi joku kolmas molemmista.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Nöösi
Tässäkin on yksi avainasioista. "Pärjättiin". Muistan kun vaimon veli osti prätkän niin isänsä (meikän appiuukko) kommentoi -> "Olishan sitä tavan kawallakin pärjännyt". Nythän puhumme harrastamisesta. Harrastaessa enb yleensä yri pärjäämään vaan nauttimaan. Ja välineurheilussa on kiva tykätä välineistä joilla harrastaa. Pärjääminen ei ole kivaa - noin niin kuin lähtökohtaisesti. Päivitän siis jatkossakin pyöriini uusimmat blingblingit kun siltä tuntuu eikä ole lapsuuden Tunturia ikävä.
Veteraani
^ Mä koen itseasiassa niin päin, että varsinkin pitkillä soralenkeillä Stigmatallakin ”pärjää”, mutta vannejarrullisella teräskeulapyörällä ne on vaan mukavampia ja menee kevyemmin. Mulle myöskään se, että harrastusväline ei edusta uusinta teknologiaa, ei ole tykkäämisen este. Mäkien laskeminen tunturitelluilla, 75 mm siteillä ja nahkamonoillakaan ei ole ”pärjäämistä” vaan siitäkin saa sellaisia kiksejä, joita ei saa highend AT-kamoilla ja kiivetessä ne on usein tehokkaammatkin, tasaisemmista siirtymistä puhumattakaan.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Jäsen
Niin.
Eli kun tekee asioita munapystyssä niin asiat on hyvin nyt ja aina.
Forumilordi
Kiksejähän noista vanhoista voi saada, mutta jostain syystä niistä on luovuttu ja siirrytty muihin materiaaleihin ja ratkaisuihin. Mutta jokainenhan harrastaa varusteilla millä haluaa ja mihin on varaa. Jos molemmat ehdot toteutuvat, niin sehän on optimitilanne.
Moottoriturpa
Siinä vaiheessa kun unohtaa suorittamisen ja kilpailun paineet niin homman voi tehdä millä vaan välineillä mutta paremmilla se vaan on mukavampaa mutta ei toisaaltaan myöskään tarvi olla silti "helppoa".
Hylkylistalla: Arvatkaa kuka...
Aktiivijäsen
Oletus että varusteita sekä kehiteltiin, tehtiin itse, mutta myös hankittiin rahalla, ei välttämättä ole väärä. Vuoden 1958 Islannin ylityksessä pyörät eivät lyhyen lainauksen perusteella olleet otettu tallin seinältä nojaamasta:
"But it certainly did not hurt his case that he was the right height to ride the custom-made reinforced touring bike – fixed wheel – that had already been made by Viking."
(Lainaus: https://content.rapha.cc/ca/fr/a/sto...d-winding-road)
Ja teltasta:
“The tent was only a three-man tent, one of Black’s latest, in Terylene,”
Se että teltta mainitaan erikseen johdattelee ajatukseen, että aivan tavanomaisesta ei ollut kyse.
Oli sitten kysymys vuorten valloituksista tai muusta -vaikka varusteet meidän silmiimme näyttäisivät vanhanaikaisilta, niin omana aikanaan ne ovat hyvinkin edustaneet parasta mitä rahalla saa, toisinaan erityisesti retkeä varten kehitettyjä ja tilauksesta valmistettuja.
Mitään outoa tässä ei kuitenkaan ole: poikkeaville retkille on aina kehitetty parhaita varusteita, että erityiset yksilöt saattaisivat päättää retkensä onnistumiseen.
Suurtietäjä
Pitää tarkentaa ettei minun "vanhanaikaisuus" ole mikään itse tarkoitus, minä vaan arvostan pyörissä hiukan eri ominaisuuksia, kuin mihin kehitys on nyt menossa. Äärimmäinen keveys tai aerodynamiikka ei minulle juuri merkkaa kun ajelen alle 30 km/h nopeuksilla. Minulle tärkeää on helppo huollettavuus ja pyörän/komponenttien pitkä elinkaari.
Tykkään korjailla ja rakennella itse pyöräni, niin osien mahdollisimman laaja käyttöalue on tärkeä juttu. Eli jos päivittää "ykkös-pyörää" uusilla osilla, niin ne vanhat osat päätyy sitten johonkin toiseen pyörään. Eli kampisarjat, satulatolpat, kiekot yms olisi hyvä olla mahdollisimman vakiot.
Ps. Kuulin tuossa että kaveri oli vaihtanut moderniin aika-ajopyörään uudet vaijerit, niin se oli ollut kahdelta mieheltä kahdeksan tunnin urakka. Eli homma mikä ulkoisilla vaijerivedoilla onnistuu noin puolessa tunnisa.
XT-vaihtajia vuodesta -95, ja välillä vähän foorumitauolla.
Moottoriturpa
^Lienee olleet melko tumpelot asentajat. Itse myös pidän ulkoisista kunhan vedot on siististi tehty eikä kuoret ole ylipitkiä.
Hylkylistalla: Arvatkaa kuka...
Aktiivijäsen
Ja kun yksi tai muutama pyörtäilee Islannin yli, niin ainakin sata seikkailunhaluista kopioijaa haluaa päästä osalliseksi kokemuksesta, mutta tyytyvät resurssien puutteessa kantamaan pyöränsä lähikukkulan yli sateessa -syntyy osallisuus sankaruuteen.
Tänä päivänä markkinamiehet sitten kaivavat menneitä ja romantoisoivat sen: kopioijat ostavat tuotteita ja uskovat tulevansa osalliseksi menneiden sankarien teoista.
Itse lankean tuohon ansaan kerta toisensa jälkeen. Ei tupakka-askin kyljen romanttinen kuvamateriaali turhan takia ole kielletty.
Veteraani
En mä ole ollut sellaisessa ymmärryksessä, että RSF:n heput eivät olisi optimoineet varustustaan sen ajan teknologian ja resurssien puitteissa eikä se mielestäni ollut myöskään sen linkatun Bikepacking.comin artikkelin pointti.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Aktiivijäsen
^kyseisestä artikkelista:
"Looking at the restored images of those who dared to brave the “rough stuff,” I’m a little jealous of that sense of simplicity. Back then, people didn’t have the choice of a bike that could clear 48s or 2.2s, hooked or hookless, and mechanical, electronic, or hydraulic. They had a tool that had already served them well, along with a clear goal. A destination. A place to go. They weren’t going to let a few hurdles stop them."
Omissa silmissäni melko romantisoivaa. Sen erikoistuneempaa ja tarkoitusta varten rakennettua pyörää kuin vuoden 1958 Islannin ylityksessä oli, en saatta kuvitella.
Veteraani
Fellowseja oli kuitenkin satoja ja muutamia maastopyöräilyn pioneerejakin joukossa, joten varmasti sieltä seasta löytyy muitakin oman aikansa S-Workseja tuon Islannin ylityspyörän lisäksi. Sinälläänhän tuo irroittamasi kappale on täysin paikkansapitävä. Selkeästi ymmärrät tai haluat ymmärtää tuon artikkelin semantiikan eri tavoin kuin minä, joten ei ehkä tämän enempää tästä. En muutenkaan allekirjoita kaikkea siinä sanottua, vaikka ihan kiintoisa näkökulma siinä on silti.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Forumilordi
Mä en ihan ymmärrä tuota menneen romantisointia. Silloin ajettiin niillä vehkeillä mitä oli olemassa. Vastaava tilanne, kuin jos nyt olisi pelkkiä kuituisia TT-pyöriä olemassa, niin kaikki ajot olisi ajettava niillä.
Ei silloin ajettu jollain 25 kiloisella teräsmöhkäleellä, koska se oli paras tai antoi ihanimman tunteen nivusissa, vaan koska mitään muuta ei ollut.
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit