Onko ne just niitä oikeasti kovakuntoisia kavereita joilla jalat käy enemmän kuin suu :-)Alkujaan tämän lähetti justus6969
Vakiovieras
Onko ne just niitä oikeasti kovakuntoisia kavereita joilla jalat käy enemmän kuin suu :-)
Vakiovieras
Tää tarina nyt kuulostaa siltä että vanhemmille tuli paha mieli kun oma lapsi ei sit yllätten ollukkaan paras kun ekan kerran meni koittaan kisaa treenamatta. Sitten laitetaan sen piikkiin että muilla lapsilla oli paremmat vehkeet ja vaaditaan niiden vanhempia ostaan lapsilleen uudet, jotka sattuu oleen just samanlaiset kun omalla lapsella nyt on.
Kovempikuntoset pärjää paremmin jos välineet on edes jotenkin sinnepäin. Ei siinä ole mitään vääryttä, miltä pitäisi suojella.
Suurtietäjä
No ei, vertasin siihen käsittääkseni aika yleiseen tilanteeseen teinilapsi perheessä, joissa joutuu kuuntelemaan sitä teinin valitusta kuinka muilla on aina paremmat puhelimet ja muut kamat.
Tietysti jos asiat on niin hyvin että perheen lapsilta löytyy ne uusimmat iPhonet ja komeimmat lenkkarit, niin sittenhän kaikki on hyvin
Mutta joo, mun sanottava tähän aiheeseen olikin jo tässä.
XT-vaihtajia vuodesta -95, ja välillä vähän foorumitauolla.
Vakiovieras
Ok nyt ymmärrän että alkuperänen kommentti ei liittynytkään oikeesti junioripyöräilyyn vaan yleisellä tasolla johonkin muuhun teinihommaan. Musta huumori piilee kuitenkin siinä, että vastaavia heittoja heittelee myös ne jotka noista asioista oikeesti päättää ja sitä kautta lajia näivettää.
Mun kärkkäät kommentit kumpus siis sieltä että toi on oikeesti tollasta. Muhun noi touhut ei suoranaisesti enää koske, mutta ihan pyöräilyfanina olis kiva nähdä tulevaisuudessa enemmän kotimaista väriä kisalähetyksissä.
Aktiivijäsen
Mun fillari on mun mielestä aina ollut aivan järkyttävän kevyt. Semmonen pikkusormella nosteltava. Hämmästykseni oli melkoinen, kun punnitsin sen tuossa yksi päivä ja se oli yli 10kg.Ohiampujan kokemukset Tampereen kimppalenkeiltä?
Harvoin olen viime aikoina käynyt yhteisölenkeillä, tänä vuonna kolme kertaa, mutta en ole moiseen törmännyt. Monentasoista fillaria ollut matkassa, ainoa mitä ihmetellyt miten jotkut jaksavat runtata mäkiä 10-11 kg fillareilla, itsellä 8 kiloinen. Tätäkään en ole ääneen äimistellyt.
No, eipä tarvitse käyttää rahaa keventelyyn, kun ei se pyörän paino näemmä tunnu missään.
Jäsen
Yllättävän vähän se paino vaikuttaa jos ei kovin mäkistä ole. Ajan lenkkiä työmatkan yhteydessä kuskaten tarakkalaukussa välillä n. 4 kiloa tavaraa eikä se keskinopeudessa näy.
Veteraani
Mä oon ratkassu ton fillarin keventelytarpeen lihottamalla kuskia niin paljon, että on ihan se ja sama painaako fillari 7 vai 12 kiloa. 12 kilon pyorä menee lentomatkustaessa laukkuineen sun muineen alle 22kg rajan, niin tota painavampaa ei oikein voi hyväksyä.
6.7 WTF/kg
Vakiovieras
Vähän samanlainen fiilis. Mulla 8 kg:n ja 10 kg:n maantiepyörät enkä ole huomannut juurikaan eroa normiajossa. Taitaa olla kuskin kunnolla se suurin merkitys perusharrastajalle.
Moottoriturpa
Tuollaisella reippaasti alle kymmenkiloisella vaan hauskempaa ajaa, tuskin sen kummempaa vaikutusta hommassa on.
Hylkylistalla: Arvatkaa kuka...
Aktiivijäsen
En kadehdi niitä joilla on tuollaisia ongelmia. En tiedä onko huipulla kivaa. Ahdasta siellä ainakin on.
"Simplify, then add lightness”
– Colin Chapman
Forumilordi
Piti oikein katsoa, miksi olen tuollaista lausunut. Huipulla on varmaan kohtuullisen kivaa, kysyy nyt vaikka mielipidettä Teemu Selänteeltä tai Kimi Räikköseltä. Sen sijaan juuri sen huipun tuntumassa ei ehkä niin kivaa olekaan.
Toki on vastakkaisiakin esimerkkejä. Matti Nykänen ja Mika Myllylä.
Aktiivijäsen
Nämä ovat näitä uravalintajuttuja. Valittava on.
"Simplify, then add lightness”
– Colin Chapman
Nöösi
Oletteko laskeneet tai arvioineet paljonko aikaa ja sijoituksia häviää kisoissa vähän edullisemmalla fillarilla? Minä en kisaa, mutta kun lähdin veljen kanssa Saimaan kiertoon laskin, että teräsrunkoisella ja kolholla Kona Rovellani annan noin viisi minuuttia tasoitusta verrattuna broidin kuituiseen Cervelo gravel-pyörään. Ja mun Konan hinnalla saisi kyllä kiinakuidusta speksattua todella hyvän pyörän, jos maantiellä kovaa ajaminen olisi ainoa asia mikä kiinnostaa.
Vakiovieras
Voisiko olla muitakin syitä kuin suorituskyky sen vähän paremman pyörän hankintaan?
Koen jotenkin elitistisenä ajatusmaailman että kuskin pitää kyetä ulosmittaamaan kaikki mitä pyörästä lähtee tai että se hienompi pyörä pitää "ansaita". Ehkä tämä on se suomalainen ajatusmalli; samat sukset kesät talvet..
Forumilordi
Nii… kai jokainen ostaa sellaisen pyörän/kameran/auton/asunnon/koiran kun haluaa. Ja mihin on varaa. Tosin asunnon ja auton kohdalla voi varallisuuskin ylittyä.
Kyllä mä olen vakavissani miettinyt sitä Pinarellon gravelia. Tekeekö se minusta yhtään sen nopeampaa tai parempaa kuskia? Ei varmasti. Tekeekö se minut onnelliseksi? Toivottavasti.
Vakiovieras
Niin, ostaa sellaisen kuin haluaa ja mihin pelimerkit riittävät. Näissä keskusteluissa käy helposti niin että joku kaivaa kateellisuuskortin esiin ja sillä sitten vesitetään kaikki SA-INT parempi kalustohankinta..
Pinarello tekee jokaisen sellaista haluavan onnelliseksi, ainakin joksikin aikaa.
Aktiivijäsen
Jatkuva ja loputon haluaminen on onnettomuuden juurisyy -mitä enemmän hankkii ja saa, sitä lyhyemmän ajan on tyydytys taattu. Onnellinen aika voi alkaa silloin kun haluaminen loppuu.
Nöösi
Taisin viitata pohdintoihin siitä, että vaatiiko kisaamimen kallista kalustoa tai hypoteettiseen nenänvartta pitkin katseluun, jos esittäytyy harrastepyöräilijönä vaatimattomamman pyörän kanssa. Mutta hyvä pointti sivustakatsojalla; taitamattomat halut ovat oleellisia onnettomuuden juurisyiden aiheuttajia. Eipä sillä, että pohdin tässä itsekin josko hankkisin kuituisen pudasverisen maantiepyörä, mutta toistaiseksi jäänyt mielikuvitusspeksailun asteelle. Ei oikeastaan yhtään hullumpi tapa osallistua kulutushysteriaan tällä tavoin aineettomastikin
Forumilordi
Taitaa olla Pentti Linkolan jälkeen ollut tuossa kategoriassa aika hiljaista. Helposti sitä ihminen haluaa aina jotain. Uutta kiiltävää, lisää palkkaa, enemmän vapaata, lapsia, matkoja, lottovoittoa, nopeampaa nettiä, uutta kapulaa, … moni ei vaan välttämättä tunnista omaa tilannettaan. Vähän kuin Vihreiden pj, joka haluaa rajoittaa turhaa autoilua, mutta puikkasi lomalla asuntoautolla puolen Euroopan ympäri ilman mitään varsinaista tarvetta, muuta kuin halu matkustaa.
Aktiivijäsen
Mulla ei ole sellaista käsitystä, että Linkola olisi ollut onnellisuuden tavoittelija pyrkiessään elämään pienemmällä.
Viittaan siihen, että hankkiessaan haluamansa ihminen ei saa kuitenkaan tyydytystä. Itse haluan harva se päivä jotkain uutta, vaikka aivan tarkasti tiedän että en sitä tarvitse. -toivon että vielä tulisi päivä jona en halua mitään.
Aktiivijäsen
Ja on täydellinen ero siinä, pidättäytyykö hankinnoista syystä tai toisesta ja haluta siitä huolimatta jatkuvasti, vai olla vailla halua.
Aktiivijäsen
Olet väärässä.
Onnellisuus on tunnetila, johon liittyy tyytyväisyys omaan elämään, koettu hyvinvointi, positiiviset tuntemukset (ilo, mielihyvä) ja negatiivisten tuntemusten poissaolo, kuten masennus ja stressi. Materian määrä ei ole sidoksissa onnellisuuteen. Yksinkertaistaen, onnellinen on sellainen joka on tyytyväinen siihen mitä hänellä on, eikä sure sitä mitä häneltä puuttuu. Hankitun esineen mukanaan tuoma mielihyvä on katoavaista ja hetkellistä.
Forumilordi
Olet väärässä.
Hankittu esine saattaa tuottaa omistajalleen jatkuvasti onnellisuuden tunnetta. Esimerkkinä vaikkapa nyt sitten polkupyörä, jolla ajaessaan ihminen voi kokea aitoa onnentunnetta. Tai vaikka taide-esine, jota katsoessaan voi kokea sisäisen rauhan ja onnen. Kääntäen voidaan sanoa, että perustarpeiden ulkopuolella hankinta, mikä ei tuota onnentunnetta, on turha.
Masennus ja ahdistus ovat mielen sairauksia, enkä nyt oikeastaan kaipaa niiden hoitoon tai diagnosointiin ensimmäistäkään nettiohjetta. Jokainen, joka on ollut aidosti masentunut ja/tai ahdistunut (saman kolikon kaksi puolta) tietää, että siinä mennään niin syviin vesiin, että siinä lähinnä taistellaan olemassaolosta, ei uusista lenkkareista. Nykyään on vain kovin muodikasta sanoa olevansa masentunut, kun vähän vituttaa se, ettei saanut lippuja Ozzyn jäähyväiskeikalle.
Vakiovieras
Aamen. Tämä kirjoitus raameihin ja kodin seinälle. Noita samoja piirteitä löytyy pitkäikäisiltä ihmisiltä, joten geeneillä lienee merkitystä onnellisuuden kokemiseen.
Jäsen
Mä en ehkä tule onnelliseksi siitä että saan mitä haluan, vaan että haluan sitä mitä mulla on.
Nöösi
Onnellisuus on muutakin kuin tunnetila. Onnellisuus on myös tiedollista. Sitä, että tietää ja kokee elävänsä hyvää elämää. Mitä useammalta kantilta hyvän elämän määritelmää tarkastelee, sitä kokonaisvaltaisempaa tällainen tyytyväinen onnellisuus on. Hienolla pyörällä ajaminen saattaa aiheuttaa hetken huumaa ainakin jonkin aikaa. Saattaa siihen toki liittyä moniakin hyveitä, mutta ei välttämättä. Tunnistatteko itse mitä arvojanne ja hyveiden tavoittelua hienon pyörän ajaminen toteuttaa? Omalta osaltani sanoisin harrastepyöräilyn olevan itsessään aika egoistista ja ahneudesta kumpuavaa. Mutta se on toisaalta suhteellisen harmitonta ja tuottaa hetkellistäkin mielihyvää terveellisemmin kuin vaikkapa päihteet. Tämä toimii tasapainottavana elementtinä elämässä, jossa muuten teen paljon asioita toisten eteen.
Vakiovieras
Voihan se olla noinkin. Itse en ole koskaan ajatellut että pyöräilyharrastukseni olisi "aika egoistista ja ahneudesta kumpuavaa", tosin ihminen on pääasiassa sokea omille virheilleen. Kaiken lisäksi pyörän speksailu, kasaaminen, huoltaminen ja kaikki muu säätäminen on aina ollut osa harrastmistani eli kaipa se jotain itsekästä päämäärääni palvelee.
Forumilordi
Mikä on se harrastus, joka ei (vähintään jonkun muun mielestä) olisi egoistista ja ahneudesta kumpuavaa?
Jotenkin mulla on ollut se luulo, että onnellisuuden ja tavat sen saavuttamiseksi määrittää jokainen itse. Ja niin kauan kun ei rikota olemassa olevia lakeja, eikä mielellään ns. hyvän käytöksen rajoja, niin miksi muilla edes on tarvetta sitä määritellä?
Mun täytyy sanoa, että pyörällä ajaminen tekee minut lähes poikkeuksetta onnelliseksi. Silloin kun elin mustinta aikaa, pyöräily oli ainoa mitä pystyin tekemään. Mitä kovemmilla kierroksilla kävin, sitä suurempi oli se helpotuksen tunne, kun pääsin pyörän selkään ja liikkeelle. Lisäksi pyörien kasaaminen on rentouttavaa touhua ja itse kasatulla pyörällä ajaminen tuottaa mielihyvää.
Aktiivijäsen
^Kyllä pyöräily ja muu liikunta ainakin mulla lisää onnellisuutta, kuten lisää pyörien tekniikan kanssa touhuaminen -enhän minä sitä muuten tekisi.
Mutta:
-onnelisuusruiskeen vaikutus on ohimenevä ja lääkettä on nautittava lisää. Mulla on nyt pyöriä neljä.
Forumilordi
^juu, no mulla on kahdeksan, kohta yhdeksän. Mutta ei se auta metamfetamiini eikä lsd:kään kovin pitkään. Tosin halvemmaksi se tulisi.
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit