Nöösi
28A ja 28B ryhmien kesken mietittiin etukäteen samantyyppistä aikataulua, minuuttimäärät oli arvioitu hieman eri lailla, niin että Krääkkiössä menis sopan kanssa 20min ja Urjalassa päästäisiin hieman nopeammin. Käytännössä siis sama, Liuksialan ja Vesilahden pisteet ohitetaan. Säijän pullontäyttö saattaa olla tarpeen, jos ennustettu 25 asteen lämpö toteutuuAlkujaan tämän lähetti Raimo R
Sent from my iPhone using Tapatalk
Jäsen
Jaahas, näemmä aika laittaa tänne speksejä ajoon. Siispä yövuoron kunniaksi hyvät ystävät ja vauhdin hurmasta nautiskelevat: on taas se aika kesästä, jolloin jälleen kilpaillaan siitä kuka pääsee nopeimmin pois Tampereelta pelkällä lihasvoimalla.
Kuten aiempina vuosina, Pirkan 36+ ryhmällä on tänäkin vuonna kunnia lähteä näyttämään mallia. Ja vaikka pakoa on monta vuotta yritetty, aina jostain joukon keskeltä on löytynyt joku valopää, joka viimeistään Kurun kohdalla on keksinyt, että hei jos tosta käännytään oikealle niin päädytään takaisin Hakametsään. Ja taas on sopat syöty jäähallilla.
Äh.
Mutta onneksi tänä vuonna lähtöpaikka ja reitti on muutettu. Siis kun Hakametsä taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin, miten ulkomuisti auttaisi, jospa karpaasikin eksyisi.
Joten jos oikein puristetaan niin jossain Riisikkalan kohdalla saataneen ajettua kaarre sen verran kovaa, että keskipakovoima heittää koko joukon pois kiertoradalta ja kohti sivistystä.
Tai sitten ei, tiedä häntä. Varmaa on vain että
- lähtö on taas 7:20 eli ihan järkyttävän aikaisin aamulla; mutta toisaalta se yö menee kiereskellessä muutenkin joten unen puolesta sama se vaikka startattaisiin neljältä
- huumori - se jämä mitä tuohon aikaan on jäljellä - huononee vuosi vuodelta
- sää joko on tai sitten ei ole, hitostako sitä tietää mikä keli on kesäkuussa jossain perkeleen perämetsässä; lämpöä joku kurppa kuitenkin ennustaa tällä kertaa
- pari kertaa pitää varmaan reissussa pysähtyä, kun kukalie joukosta huudahtaa että "setä mulla on nyt pissahätä"
- juontaja kailottaa hehkutusta ämyreihin lähdössä sen verran kovaa, että ajorytmistä on lähes mahdotonta sopia ennen liikkeellelähtöä
- vieruskaveriksi päätyy kuitenkin se joukon kovajalkaisin, joka joka kierrolla polttaa omat reidet täysin tukkoon
- tahti on reipas ja jokainen saa lopulta ajaa just niin paljon kuin kintuissa tehoa riittää
- selitykset siitä miksi tänä(kin) vuonna putosi matkalla joukosta on yhä mielikuvituksellisempia.
Joten hoida tankkaukset, biot ja muut varustautumiset etukäteen, pukeudu sään mukaan ja ole ajoissa paikalla. Huolla menopeli, vaihda ja lataa patterit. Muista uusi lähtöpaikka! Valmistaudu ajamaan n 80km pätkä ennen ekaa pysähdystä, sen jälkeen homma rytmittyy aika luonnostaan. Ja lataa reitti etukäteen Garminiin/Wahooseen/Brytoniin tai mihin ikinä härpäkkeeseen, jonka stongaasi kiinnität. Valmistaudu sekä vetämään että navigoimaan matkalla, joukossa on jatkuvasti kiertävä veto oletusarvoisesti kukaan muukaan ole ajanut reittiä aiemmin.
Omalta osalta ajattelin aloittaa meriselitykset viisaasti jo etukäteen toteamalla, että tämä vuosi on brevettivuosi. Joten kilometrejä on paljon ja lepoa vähän. Alkaa olemaan edellisen viikon ajosta jalat jo valmiiksi sen verran tönköt, että hyvä jos aamulla pöntölle taipuu.
Ja silti taas mukana. Sillä vaikka vuodet vierii, hiukset harvenee ja joskus pitää ajaa vähän eri teitä, yksi ei muutu: Pirkan Pyöräily on edelleen yksi lämminhenkisimpiä, parhaiten järjestettyjä, vauhdikkaimpia ja reitiltään nautinnollisimpia pyöräilytapahtumia mitä Suomesta löytyy. Siksi tänäkin vuonna kaikista säryistä ja selityksistä huolimatta kannattaa olla taas tiellä. Ole siis sinäkin.
Tervetuloa joukkoon mukaan. Nähdään sunnuntaina Messukeskuksella.
PS. Huhu kertoo, että Turun Turbo eli Liedon Loksuleuka ei muiden hartaista toiveista huolimatta tänä vuonna päätynyt pelastusvenepakolaiseksi Ruotsiin vaan on tulossa Pirkkaa ajamaan. Siis niille jotka ei tunne, kyseessä on poikkeuksellisen kova kaveri. Semmoinen joka voittaa kädenvääntökisat molemmat kädet selän takana. Äijien äijä joka saa sipulin itkemään. Hemmo joka pystyy keittämään kolmen minuutin pikariisin 30 sekunnissa ja puristaa hammastahnan takaisin tuubiin. Käsittämätön taituri joka osaa keulia yksipyöräisellä ja taputtaa yhdellä kädellä. Tämä on todellinen etelän ihme, jota kannattaa tulla katsomaan kauempaakin. Pirkan jälkeen se varmaan laitetaan takaisin häkkiin ja viedään torille Raatihuoneen eteen varoitukseksi tamperelaislapsille, että jos et syö vihanneksiasi, susta tulee tollanen.
--
"My riding buddies are like my toilet paper. They're rough, they're tough and they won't take no shit."
Veteraani
Jep, eli Tufo Thundero 40 edelleen hiekkareitille, sillä mentiin viime vuonnakin toki tänä vuonna toivottavasti vähän kuivempaa..
Onko toi GPS jälki kuinka luotettava ja eheä, ei sisällä mitään potentiaalia singahtaa jonnekin talon pihaan?
Nöösi
Tarkista, että on viimeisin versio, sitä korjattiin muutama päivä sitten kun oli yksi lipsahdus. Eli nyt pitäisi olla kohdillaan. Yhdessä kohdassa saattaa olla majavan kaatama puu poikittain, joten pientä varovaisuutta metsäosuuksilla.
http://www.kaupinkanuunat.fi
Vakiovieras
32A ajaa samoin taukopaikkasuunnitelmin.
Muistutetaan vielä aurinkovoiteesta, jota tarvinnee viimevuotista enemmän.
Vakiovieras
Ryhmä 30B ajaa samalla kaavalla kuin 30A!
Vakiovieras
Morjes 34 ryhmän ajajat, hienoa säätä luvassa!
Vakioreitti 210km ja kaksi taukoa.
60 km Voipaala (noin 5 min)
150 km Krääkkiö (10 - 15 min soppatauko)
Meidän noin 30 ajajan ryhmän lähtö on klo 7.22. Kaikki osallistuvat vetovuoroihoin, toki oman kunnon mukaisesti. Pyöritetään telaketjua (parijono) ja keskimäärin kärjessä ollaan 30s + 30s. Kuormitus pyritään pitämään tasaisena ja kaikkia äkkinäisiä ajolinjan muutoksia, jarrutuksia ja kiihdytyksiä tulee välttää. Ohjeistukset ja varoituksen mielellään ääniviestillä. Huoltoautoa ei enää meillä ei ole, joten teknisen ongelman sattuessa ajaja joutuu itse selvittämään sen ja sen jälkeen suoriutumaan loppumatkan perässä tulevan toisen ryhmän mukana.
Tervetuloa,
Toni Korin
Jäsen
Taas on Pirkka ajettu. Ja tavan mukaisesti on aika purkaa päivän ajoa 36+ ryhmän puolesta. Mutta sitä ennen pitää kuitenkin todeta itse tapautumasta: olipa hienosti järjestetty pyöräily!
Pirkkahalli tapahtumapaikkana oli kerrassaan upea, jopa hulppea. Kaikki toimi erinäisiä pieniä yksityiskohtia myöden, oli ne sitten tunnelmia kuvaavat lappuset, joita sai pitää ajon jälkeen valokuvaa ottaessa, "puskapissa" -kyltit huolloissa tai kanakeiton kyltissä mainostettu hippusellinen chiliä. Ja erityismaininnan ansaitsevat ne mainiot "kohta käännytään" -opasteet, joita oli laitettu kaikkien käännösten kohdalle valmiiksi opastamaan. Paitsi että ne hoitivat tehtävänsä mainiosti, niin niiden omalla tavallaan veikeä olemus kyllä piristi joka kerta matkalla. Pieniä asioita, mutta ne kertovat tärkeää viestiä niistä isommista. Nimittäin sitä että ne oleelliset - reitit, aikataulut, huollot, ruokailu ja liikenteenohjaukset - oli jo valmiiksi järjestetty niin hyvin ja ammattitaidolla, että järjestäjille itselleenkin oli jäänyt aikaa ja energiaa jopa leikitellä kaikella pienellä siihen päälle.
Omalla kohdalla noista pienistä kuitenkin kirsikkana kauniin kakun päällä oli se vessaan jätetty aurinkorasvapurkki ja "muistithan suojata itsesi" -lappunen. Siitä viimeistään tuli olo, että nyt on kyllä ajateltu kaikkea. Ja kaikessa siinä mitä on ajateltu, punaisena lankana on ollut, että ajatellaan pyöräilijän parasta. Pirkassa meistä pidetään huolta. Tällaiselle paatuneelle kammen kääntäjälle, joka on tottunut tööttäilyihin, kiilailuihin, lasinpesunesteen roiskeeseen ja muihin lajin lieveilmiöihin, tuollainen huolenpito tuo kyllä niin hyvän olon, että sitä on vaikea pukea sanoiksi.
Ja allekirjoittaneen sepustuksiin tällä(kin) foorumilla tutustuneille on varmaan selvää, että se sanavarasto ei ihan helpolla lopu kesken vaan vaatii oikeasti jotain poikkeuksellista. Kun tuntien miettimisen jälkeenkin sanasto näyttää edelleen pelkkää hutia, jäljelle jää vain se lyhyt, yksinkertainen ja kaikenkattava: Kiitos!
Mitä itse ryhmän ajoon tulee niin tuttuun tapaan 36+ ajoi kellontarkasti asetetun ennakkospeksin mukaisesti. Eli tasan niin rivakkaa kuin mitä jengin jaloista irtosi. Ja hyvää munaraviahan sitä mentiin. Lähtöviivalle oli kokoontunut pikaisen nuppilukulaskennan perusteella 23 kovakuntoista. Sillä voimalla ei matka Voipaalan huoltoon kauaa kestänyt, ensimmäisen pätkän keskinopeudeksi ryhmä kellotti kuntoajolle kunnioitettavan 42 km/h keskinopeuden. Loppumatkasta vastatuuliosuudet, mäet ja väistämätön kuskien väsyminen hiukan verottivat tahtia, mutta Krääkkiön pikapysähdyksen jälkeen maaliin mennessä keskinopeus oli koko pitkälle pätkälle edelleen 40,5 km/h. Niin, ja tauoilla ei pahemmin lähipensasta kauemmas ehtinyt ennen vahvalla Turun murteella säätäneen vänrikki Nappulan "hei äijät mennää jo" -huutoja. Paikallaan ehdittiin sen vuoksi koko matkan aikana seistä vajaat 9 minuuttia kaikkineen. Jos joltakulta siinä välissä unohtui kummasta päästä neste tulee ulos ja kummasta sisään, en voi syyttää.
Maalissa sai tankata vajeet takaisin hukuttamalla itsensä lavuaariin ja syömällä siihen päälle lautasellinen maukasta kanakeittoa ja aamun karkinjämät. Kun tuo päivän aamulämmittely oli pois alta ja jalat taas ajokunnossa, oli aika suunnata 130-tielle kohti etelää ja ajaa vihdoin oikeasti kovaa. Matka PK-seudulle sujui rattoisasti kesäisen 27 asteen lämmön ja lempeän länsituulen siivittämänä. Siinä vihreiden peltojen keskellä polkiessa ja auringon vähitellen laskiessa ei voinut kuin todeta, että tällaisena päivänä on tasan tarkkaan yksi paikka, jossa pyöräilijän kuuluu olla: Taas tiellä.
Suurtietäjä
Itse ajelin Pirkan klassikon hyvän matkaa alle 30 kmh keskarilla, siellä suurien massojen seassa niin kokemus huolloista ei ole noin ruusuinen. Selvästi näki että porukalla ei ollut kokemusta miten saadaan ne taukopaikat rullaamaan. Lisäksi ainakin kahdella taukopaikalla sinne menevä ja poistuva liikenne menivät ristiin, eli aika iso riski kolaroida pyöräilijöiden kesken.
Suuri osa reitistä oli merkattu tosi hyvin ja selkeästi. Mutta sitten se loppu Kurinkantieltä Pirkkahallille asti olikin vähän huonommin merkattu. Pitkiä pätkiä ilman mitään merkintöjä, ja esim siitä Frameryn nurkilta puuttui kaikki merkinnät. Ja muutamissa liikenneympyröissä ei ollut mitään nuolia, vaan piti huudella liikenteenohjaajille että mihin suuntaan?
Mutta ei ole isosta kiinni, että nuo kun korjataan ensi vuodeksi niin sitten on hyvä.
Ps. Vesilahden kunta sponssasi aurinkorasvat heidän taukopaikalla.
XT-vaihtajia vuodesta -95, ja välillä vähän foorumitauolla.
Nöösi
Pitkää reittiä ajaessa tuntuikin, että saatiin VIP-kohtelu: osin ehkä siksi, että lähdettiin kärkeen eikä nähty sitä klassikon suurten massojen ruuhkaa. Krääkkiössä oli Kauppahallin Kotiruoka tehnyt oikein maukasta soppaa hirven jauhelihasta, isäntä itse keittämässä, eikä mikään ollut loppu siinä vaiheessa. Reitin kenties hienoimmat tietkin ovat pitkällä reitillä.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Aktiivijäsen
"Taliskerin" joukkue ajoi uuden Klassikon nuottien mukaan.
Reitti on hyvä, kun itse pääsen sanomaan.
Liikenteenohjaus liki moitteeton.
Huollot hyvillä paikoilla ja tarjonnalla.
Autoilijat X kertaa suvaitsevampia ja huomaavaisempia kuin kuruntiellä.
Seudun kunnat olivat markkinoineet tapahtumaa ja saaneet asukkaita teiden varsille kannustamaan.
Ja sitten sää! Ei voisi parempi olla.
Hienosti onnistui uusi järjestäjäorganisaatio toimissaan.
Kiitos!
Vakiovieras
30A nopeusryhmä ajoi Pitkän Pirkan etukäteisnuotituksen pohjalta varioiden.
Voipaalassa olimme hiukan suunniteltua nopeammin kun biotauko jäi pitämättä ja myötätuuli siivitti hyvään vauhtiin. Alkumatkan hämmentävin hetki koettiin, kun ennen Valkeakoskea 32B pyyhälsi ohitsemme ylämäessä, ilman että tiesimme ohittaneemme heidät! Myöhemmin kuulimme, että he olivat käyneet biotauolla Liuksialan huollossa...
Taukona Voipaala oli hyvällä etäisyydellä lähdöstä. Hiukan oli toki ruuhkaa, kun 32A ryhmä oli vielä paikalla kun saavuimme ja 30B saapui pihapiiriin ennen kuin ehdimme jatkaa matkaa. Taukoa oli noin 6 min?
Voipaalassa 6 hengen vetorinkiin saatiin houkuteltua 2 veturia lisää. Kiitos heille koko loppumatkan vetoringissä mukana olosta!
Urjalaan "lähes puolimatkan krouviin" saavuimme komeiden teiden kautta hiukan vastatuulivoittoiselta loppupätkältä. Sipsit ja banaanit kyllä maistuivat ja lämpökin aiheutti alkukautta enemmän hikoilua. Taukoa pidimme vähän reilut 5 min.
Punkalaitumelta käännyimme sivumyötäisemmälle loppupätkälle. Krääkkiössä keittolounas ruisleipineen oli kaivattu lisä suolaiseen pikkunälkään, eikä kahvit ja pullakaan ollut pahitteeksi siihen päälle! Tauko oli vähän reilut 15 min. Juomapullot täytettyämme jatkoimme jo melko hikiseksi muuttuneessa paahteessa matkaa kohti maalia.
Koskenkylän risteyksessä alkoi "loppusuora" samaa matkaa Pirkan klassikon kanssa. Vanhaan reittiin verrattuna ohitettavia oli paljon vähemmän ja autoliikennekin vähäisempää. Lempäälän kohdilla ohitimme pari Hiekka-Pirkankin "väärinpyöräilijää". Mutaiset renkaat paljastivat reittivalinnan ;-) Loppumatkalla muutamalla vetorinkiläisellä oli lämpö- ja lieviä kramppiongelmia, mutta saimme onneksi apuun pari lisäveturia. Lempäälän jälkeen yritettiin hillitä menohaluja ja pidimme ylämäkien tehot hyvin maltillisina. Alamäissäkään emme enää pitäneet "täyttä vetoa" päällä, sillä keskinopeus- ja rasitustasolupaus olisi muuten saattanut karata liian kovaksi.
Maalissa olimme aika lähelle suunniteltua aikataulua. Keskinopeus taisi olla noin 31 km/h, eli vähän yläkanttiin. Kiitos koko ryhmälle hyvästä ajosta sekä vetoringissä ja luukulla mukana olleille tasaisesta vetotyöstä! Korviini ei ainakaan kuulunut, että kovin moni olisi pudonnut pois letkasta?
Maalissa maistuikin hyvin ansaittu soppa ja juotavaakin meni ihan kiitettävästi auringon paahtaessa täydeltä terältä katoksen ulkopuoliseen pöytään 8-)
Kaikenkaikkiaan uusi reitti ja järjestelyt tuntuivat hyvin toimivilta! Tiestö oli enimmäkseen hyvää ajettavaa, enkä kuullut, että ryhmässä olisi tullut rengasvaurioita saatikka kaatumisia?
Lähtö- ja maalipaikkana toiminut "Pirkkahalli" (=Tampere Exhibition and Sports Center?) pihapiireineen oli mielestäni hyvin toimiva tapahtuman keskuspaikkana. Liikenteenohjaajien iso määrä yksinkertaisti ryhmässä ajamista. Tauot jaksottuivat mielestäni melko mukavan tasaisesti matkan varrelle kun niiden välissä oli aina noin kahden tunnin ajomatka.
Urjalan taukopaikalle olisi ryhmämme kaivannut paria lisävessaa tai puskapissapaikkaa, joskin urbaani ympäristö asetti omia rajoitteitaan.. Maalialueella oli nyt kuulutukset ja musiikki säädetty sopivalle äänenpaineelle, eli ruokaillessa pystyi keskustelemaan ja silti kuuli myös mitä juontaja kertoili :-)
Maaseutulaiset, wiimeksi moniaat Birkkalaiset, walittawat, että polkupyöräurheilijat kowasti pelottawat heidän hewosiansa, kun eiwät ... AL 23.9.1890
Vakiovieras
Hiekka-Pirkan "reittimestari" kiittää hatunnostosta! Tarkoituksena oli poimia reitin varrelta hiukan harvinaisempiakin ja vaihtelevia pätkiä mukaan. Oman koeajon perusteella vaihtelua ainakin riitti, eikä reitin ollut tarkoituskaan olla liian kevyt. Kaikki lisäkommentit niin Hiekka-Pirkasta kuin muistakin Pirkan uusista reiteistä ovat tervetulleita! Jotain kommenteja jo bongasin BlueSKyn puolelta sekä sieltä linkatusta videosta https://peertube.wtf/w/4Xph1TY4yYBH3T3QTHvdrb.
Maaseutulaiset, wiimeksi moniaat Birkkalaiset, walittawat, että polkupyöräurheilijat kowasti pelottawat heidän hewosiansa, kun eiwät ... AL 23.9.1890
Nöösi
Kuten muillakin täällä jo raportoineilla, 28A:lla oli hieno kesäpäivä, aamulla ei sää olisi oikeastaan parempi voinut olla, iltapäivällä oli aika kuuma, mutta ainakaan vetoringissä ei ilmennyt kramppeja tai ylikuumenemista. Pari kaatumista tapahtui, ei onneksi syntynyt kasaa, mutta Koskenkyläntiellä yksi loukkaantui ja joutui soittamaan ambulanssin, ryhmän päästessä jatkamaan.
28-ryhmillä oli yhteinen ajosuunnitelma, jonka 28B:n Krista-Liisa oli tehnyt ja minä pääsin valmiiseen pöytään. Tauot oli suunniteltu nopeampia ryhmiä hieman väljemmin, Voipaala ja Urjala 10 minuutiksi ja Krääkkiön soppatauko 20 minuuttia.
Reitti oli hieno ja liikenteenohjaus toimi hyvin; valtavaa 50 ajajan letkaa olisikin ollut vaikea muuten saada väistämisvelvollisista risteyksistä läpi. Reitti tuntui viimevuotista kevyemmältä ja ehkä siksi keskinopeus oli hieman yläkanttiin. Vesilahdelle saavuttaessa oltiin vielä 30km/h vauhdissa, mutta Pirkkalan mäkiosuudella saatiin hillittyä vauhtia sen verran, että Polar näytti 29,1km/h (joidenkin toisten tietojen mukaan 29,5). Rasitustaso on keskinopeutta oleellisempi, ja se uskoakseni pysyi pääosin sopivana. Punkalaitumen jälkeen oli nousuja ja sen jälkeen aukealla niin hienoa tietä, että jäi veto päälle ja ajettiin vahingossa sellaista 32-ryhmän vauhtia vähän aikaa. Tästä saatiin heti palautetta Krääkkiön taukopaikalla.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit