Yleisurheilu

[tempokisu]

Tuossa kun Ilona Mononen kertoi Arto Nybergin ( siis miksi tämä yksi parhaimmista ellei parhain yle1 ohjelma lopetetaan??) haastattelussa harjoittelussaan niin eihän tässä enää voi harmitella vaan nauraa miten ne asiat oli...41 vuotta sitten.
On vaikka mitä valmentajaa, "alppimajaa" ja leirejä sun muuta. Toki olen samaa mieltä, että siinä ohessa opiskelu on hyvä juttu ettei se elämä ole pelkkää urheilua.

Joo kun aikanaan se oli vaikeeta edes saada ostettua kunnollisia lenkkitossuja...kilpailevalla keskustelupalstalla kun kerroin miten monta sekuntia se ratakierroksella vei ajasta pois kun joka askeleella sattui tai piti varoa, niin eivät uskoneet. Laittakee terävä kivi tai nasta tossuun terä jalkapohjaa päin ja kokeilkaa, kyllä se aika paljo verottaa. Voi että jos olisi saanu edes kerran juosta kympin niin kovaa kun pystyy ( onneksi se toteutui pyöräilyssä)
On ne juoksutossutkin kehittyneet. Samoin varmaan ratapinnat, osan ratakisoista juoksin ....jotain hiekkamurskeella tjsp. ja Coopperiakin myös pururadalla.

Naurettiin äiteeni kanssa että olihan se aikoinaan ihan eri, Veikko Hakulinenkin ihan kävi töissä ja siinä sivussa hiihteli ( sori off) Paavo Nurmi otti asian ammattimaisemmin, mutta pointtina että turha näitä on vertailla.
Ollaan tuossa pyöräilykaverini kanssa mietitty, se on vaikeeta päästää irti siitä kun ei vanhemmalla iällä enää pysty ja kesti itellä todella kauan. Kesti se Annemari Sandellillakin hyväksyä tosiasia.
Nyt yritän että jaksaisi ihan vaan ulkoilla. Ja se on muuten Lasse Virenkin, ei kuulemma todellakaan enää hölkkäile ulkoilee vaan.
Ihan joka urheilulajin kanssa, olet saavuttanu oman parhaasi ( mulle riitti Suomen paras) ja huomaa että nyt ei enää, niin kansii lopettaa eikä yrittää rämpiä sijoilla 4+.

[Rapis]

Ja se on muuten Lasse Virenkin, ei kuulemma todellakaan enää hölkkäile ulkoilee vaan.
.

Joo tais yrittäjänä oleminen ja kansanedustajan työt viedä sen verran aikaa ja energiaa, että ei kaivannut enää muita haasteita vaan lähinnä luonnonrauhaa. Näytöt urheilun saralla on kuitenkin jo aikanaan annettu ja kansa niistä nauttinut.

[m-52]

Juoksunhan voi aloittaa myöhemmälläkin iällä:
https://yle.fi/a/3-6505934

[vierringe]

??

...kun kerroin miten monta sekuntia se ratakierroksella vei ajasta pois kun joka askeleella sattui tai piti varoa, niin eivät uskoneet...

Niin, sinä kerroit siellä, että olisit juossut kympin 20 sekuntia per kierros nopeammin ilman jalkavaivoja. Eli yli 8 minuuttia nopeammin aikaan 25.01??? Ja nyt sitten kerrot täällä samoja juttuja. Ja vielä ihmettelet, ettei siellä uskottu. Jotain rajaa sentään liioitteluunkin.

Ja siis oikeasti en halua mitenkään väheksyä saavutuksiasi. Ne ovat olleet hienoja saavutuksia, eikä niitä sinulta kukaan muu vie pois. Mutta ajat ovat olleet silloin erilaisia, joten niiden vertaaminen näihin nykyisiin, ja nykyajan urheilijoiden (varsinkin naisten) saavutusten väheksyminen ja olosuhteiden vertaaminen on vain aika rasittavaa.

[Opulus]

^ Tuota, tuota...oletko nyt ihan varma että tempokisu väitti mitään tuollaista? Ei tarvitse olla lajiharrastaja ymmärtääkseen mikä on mahdollista ja mikä ei - eikä liene kovin uskottavaa että tempokisu pitäisi lukijoitaan niin asiantuntemattomina tai tyhminä että mikä tahansa menisi läpi? Ja vaikka olisit toista mieltä, eikö olisi ollut fiksua tarkistaa asia ennen kuin semmoista esittää?


Nopealla haulla löytyi tämmöinen:

^ tsemiä, kaikki rasitusvammat on v-mäisiä, kun ikinä ei tiedä milloin paranee ( jos paranee, itellä ikuinen vasemman jalan vamma) ja juoksu-uran aikana se oli aina että pystyykö juokseen vai ei, itkua kipua ja kärsimystä vuosikausien ajan, ja olisin niin halunnu juosta ratakympin ilman kipuja mutta niin ei käyny, puolitoista minuuttia ajasta pois ja olisin ollu maailman huipulla. Mutta ei.

Kun kympillä tiettävästi juostaan 25 ratakierrosta, tempokisu väittää yllä että olisi juossut kympin noin 90/25 s nopeammin. Onhan reilut kolme ja puoli sekuntia paljon, mutta ei lähellekään kahtakymmentä

[tempokisu]

^ hei haloo! kuka ei ole ikinä tehnyt näppäilyvihreitä? Mutta kyllä siinä useampi sekunti per kierros meni. No puolitoista minuuttia vähintään olisi menny ajasta pois.
Siis kun ne mun muutamat kympin juoksut, en ollut edes hengästyny maalissa. Ja ehdin juoksu(hölkän)aikana viestitellä käsimerkein katsomossa oleville vanhemmilleni...että kipeetä tekee.
Ennen kisaa on todella tärkeää ensin verrytellä. No en kipujen ja jännittämisen takia pystyny ennen yhtäkään juoksu/hölkkäkisaa verryttelemään. Yleensä istuin vessassa viimeseen asti, ja toivoin että jos se kipu ei nyt niin kamalasti tuntuisi.....kerran oli 1983 Lidingöloppetissa että eksyin edellispäivän hölkässä ( vieras ympäristö) ja molemmissa jaloissa narisevat jännetupintulehdukset. Mutta kun tänne asti on tultu niin hölkätään - itse kisassa ei tuntunu kipua yhtään, ja tein reittiennätyksen ja voitin jotain 2 minuutilla seuraavaan. Kun ylitin maaliviivan - ihan järkyttävät kivut, isäni joutui taluttaan mun pois.

Toi Lasse Virenin juttu meni niin että oli väsynyt täysilläharjoitteluun ja tuntui vaan hienolta nauttia luonnosssa ja ulkoilmassa olemisesta. Se tässä itellänikin. Ei ole kyse että on kiiettä tms. vaan aika aikaansa kutakin.

ps. no onhan se naisten kympin taso aika onneton, siellä on 1-2 hyvää ja sitten muut tasoa 40 vuotta sitten. Eikä se ole vähättelyä, sillä en pidä omia hölkkäsaavutuksia mitenkään erinomaisina, mutta olin kuitenkin Suomen se ensimmäinen kestävyysjuoksun "ihmetyttö". En silti pystyny näyttämään parastani kuin yhdessä kisassa.

[Opulus]

^ Minulleko tarkoitit tuon hei haloosi?!

[vierringe]

Minulle varmaan tarkoitti.
Tuolla se naapurifoorumilla lukee. 20 sekuntia kierros x 25 kierros tekee 8 minuuttia 20 sekuntia. Jos tuollaisia laukoo, niin kannattaisi ensin tarkastaa omat laskelmansa ja mihin pystyy, tai on pystynyt. Kyllähän sen nyt kaikki tajuavat että näppäilyvirhe. Tai sitten paha virhearvio omista kyvyistä

[kauris]

Mä en lähde nyt mukaan noihin laskukinasteluihin mutta siitä olen edelleen Kisun kanssa eri mieltä siitä, että kyllä urheilijat saa urheilla, lähteä esim olympiakisoihin ja nostaa urheilija-apurahoja jos kerran täyttävät kriteerit vaikka etukäteen tiedetään, että sijoitus ei tule olemaan parhaana päivänäkään sen hetken kunnolla neljän joukossa. Ja ei ole pakko lopettaa, jos kerran oli maailman tai Suomen paras ja sitten on siellä esim 5-10 sijoilla vanhemmalla iällä. Jos tykkää niin miksi ei jatkaisi ns. rakkaudesta lajiin.
Osalla ei myöskään ole samanlainen voitontahto tai halu olla kaikkein paras (muihin verrattuna). Ihmiset on vain erilaisia ja se kannattaisi yrittää hyväksyä. Huippu-urheilijoista moni toki on hyvin voitontahtoinen ja se varmasti auttaa saamaan tuloksia. Mutta osalla ne tulokset saattaa tulla itsensä ylittämisestä ja kehittämisestä ja omista tavoitteista. Ei pyrkimyksestä olla parempi kuin muut. Sama muussakin elämässä kuin urheilussa.

Sitten se, että nyt on tietyissä lajeissa mahdollisuus palkattuihin valmentajiin ja alppimajoihin ja ennen kaikissa samoissa lajeissa ei ollut on toki totta. Tosin nykyisen kaltaisia mihin vain suht edullisesti rakennettavia alppimajoja ei oltu Virenin aikaan keksitty. Mutta yhtä lailla edelleen on lukuisia ja lukuisia urheilulajeja, joissa urheilijat joutuvat käymään ihan normaalisti osa- tai kokopäivätöissä urheilun ohella. Tai rahoittamaan harjoittelua vanhempien tms. rahoilla ja opiskelemaan samalla jos nuorempia. Ja ilman mitään toivoa saada edes maailman huipulle päästessäänkään siitä ammattia edes lyhyeksi ajaksi saati siten, että urheilu-uran aikana vois koittaa kerätä säästöjä urheilun jälkeiseen aikaan.

[kauris]

Mutta pitääkin katsoa noita Nybergin ohjelmia Areenasta. Olen nähnyt mainoksia ja siellä on ollut muitakin urheilijoita vieraana. Mononen on kyllä ilahduttavasti kehittynyt viime vuosina. Nopeasti pääsi jyvälle estejuoksusta, kun keksi vaihtaa siihen. Ja maastojuoksussa on myös pärjännyt kansainvälisesti. Muistaakseni sanoi, että ratakiertäminen ilman esteitä tuntui tylsältä ja estejuoksu siten mielekkäämpää (ja samoin varmaan se maastojuoksu mutavellissä).

[Rapis]

M
Osalla ei myöskään ole samanlainen voitontahto tai halu olla kaikkein paras (muihin verrattuna). Ihmiset on vain erilaisia ja se kannattaisi yrittää hyväksyä. Huippu-urheilijoista moni toki on hyvin voitontahtoinen ja se varmasti auttaa saamaan tuloksia. Mutta osalla ne tulokset saattaa tulla itsensä ylittämisestä ja kehittämisestä ja omista tavoitteista. Ei pyrkimyksestä olla parempi kuin muut. Sama muussakin elämässä kuin urheilussa.

Eipä tuota juuri paremmin voi kiteyttää.

[Opulus]

Minulle varmaan tarkoitti.
Tuolla se naapurifoorumilla lukee. 20 sekuntia kierros x 25 kierros tekee 8 minuuttia 20 sekuntia.

Niin siellä lukee, muttei tempokisun esittämänä.

Mutta ehkä sinusta on okei toistaa ja levittää kaikenlaisia juttuja muista ihmisistä yrittämättäkään tarkistaa niiden paikkansapitävyyttä?

[nure]

^Nykypäivän trendi että kyseenalaistetaan asioita olemattomalla tietopohjalla. Tavallaan trollataan toisen saavutuksia, ilkeitä ihmisiä!

[m-52]

^Ei tainnut ihan noin mennä, mutta mitäpä siitä. Kuhan sinnepäin.

[vierringe]

Niin siellä lukee, muttei tempokisun esittämänä.

Mutta ehkä sinusta on okei toistaa ja levittää kaikenlaisia juttuja muista ihmisistä yrittämättäkään tarkistaa niiden paikkansapitävyyttä?

Tarkalleen siellä lukee Tempokisun esittämänä näin:
- ikinä en pystyny kympin ratajuoksua mennä kuten olisin pystyny, jos sulla viiltää joka askeleella niin se vie about 20s/kierros ja kierroksia on 25. Vähennä se ajasta 33.21+

Lopetan omalta osaltani kommentoinnin tähän, mutta toivon ettei minun sanomisiani vääristellä sen takia, ettei ole yritettykään tarkistaa asioiden paikkaansapitävyyttä.
Ja edelleen sanon, että kunnioitan suuresti Tempokisun saavutuksia sekä juoksun että pyöräilyn saralla.

[Opulus]

Kyllä minä sentään viitsin ennen kommenttiani ainakin yrittää tarkistaa, ikävä kyllä hakusana oli sikäli väärin valittu ettei se löytänyt kuin siteeraamani (puolitoista minuuttia kympillä) ja sitten sen, joka ei ollut tempokisun itsensä sanoma (20 sekuntia per kierros).

Anyway, eroa Kristiina Iisakkilan suomenennätyksen ja Ludmila Baranovan maailmanennätyksen välillä oli noin 1.45, joten se puolitoista minuuttia ei olisi ihan riittänyt. Sikäli tempokisun muistin voi sanoa parannelleen tosiasioita. Mutta edelleenkään en ole sitä mieltä että hän olisi todella tarkoittanut 20 s kierroksella eli minuuttikaupalla ME:tä kovempaa aikaa - ja asia on minusta edelleenkin niin selvä että olisi pitänyt nähdä ja hyväksyä että kyseessä oli pelkkä lapsus.


Mutta lyhyesti ja suoraan: vaikka en mielestäni vääristellyt mitään sanomaasi eikä tarkoitukseni ole missään vaiheessa loukata kunniaasi, olen silti vilpittömästi pahoillani että kommenttini heitti varjon yllesi.

[tempokisu]

Tarkalleen siellä lukee Tempokisun esittämänä näin:
- ikinä en pystyny kympin ratajuoksua mennä kuten olisin pystyny, jos sulla viiltää joka askeleella niin se vie about 20s/kierros ja kierroksia on 25. Vähennä se ajasta 33.21+

Lopetan omalta osaltani kommentoinnin tähän, mutta toivon ettei minun sanomisiani vääristellä sen takia, ettei ole yritettykään tarkistaa asioiden paikkaansapitävyyttä.
Ja edelleen sanon, että kunnioitan suuresti Tempokisun saavutuksia sekä juoksun että pyöräilyn saralla.

Kiitos tästä tosi paljon.
Siis kun tuli vaan nappailuvirhe, mutta pointti oli että jos joka askeleella sattuu tai pitää varoa, se syö kyllä useamman sekunnin ratakierroksella. Ja aika 41 vuotta sitten oli ihan eri.
Meni todella pitkä aika että osasi päästää irti, sama juttu pyöräilyn kanssa kun sairausvuoden 2007 ( 0 km pyöräilyä) jälkeen vielä yritin Säkylän tempossa mutta onneksi osallistuin N40-sarjaan, totesin että nuoret menee ohitte ja tässä pitäisi oikeesti alkaa reenata. Valitsin pitkänmatkanpyöräilyn, ja kaverini kanssa oltiin tosi iloisia että eipähän tartte joka kesäviikonloppu lähtee jonnekin vähintään yli 100km paikkaan.....ja sitten se että kun olet paras ( siinä mikä oli tavoite ) niin kannattaa lopettaa eikä yrittää epätoivoisesti riippua sijoilla 4+

Ja tämä ei ole valitusta, kun tulee sairautta niin toivon kovasti että vielä pystyisin pyöräilemään ( vaikka ensi kesänä?), joka päivä olen kävely/lintukävelylenkkeilly hitaasti, eikä sekään helppoa ole ollut.

[tempokisu]

Ja kyllä meitä reppanoita on kun tulee seinä vastaan....aika kammottava että 21-vuotiaana. Mutta ymmärrän kyllä jos/kun "elämä menetti merkityksensä" ja myös aika pahat fyysiset oireet.
Ja 2021 ruotsalainen kestävyysjuoksija Sada Wedlund myös menehtyi 45-vuoden iässä. Myös Grete Waitz sekä Sinikka Keskitalo menehtyivät suhteellisen "nuorina", Grete 58-vuotiaan aja Sinikka 60-vuotiaana ( vakavaan sairauteen, oletan että syöpäsairaus ??)

https://www.iltalehti.fi/muutlajit/a...1-284b3add6744

[Arosusi]

"Juoksusensaatio Nathalie Blomqvist sai upean tarjouksen – kansainvälinen huippusopimus on totta: ”Unelmani”"

https://yle.fi/a/74-20134161

"Blomqvist allekirjoitti On Athletics Club Europen kanssa 4+1-vuotisen sopimuksen."

Raha asiat ja harjoitusolosuhteet nyt kunnossa.
Toivottavasti ei tule mitään loukkaantumisia niin tulosta pitäisi syntyä.

[tempokisu]

no sehän se on juurikin ero mitä me ( Sinikka, Elli, Tuija...) hölkkäiltiin, stipendi jäi käyttämäti kun ensin se piti ite maksaa ja sitten kuitteja vastaan - mutta kaikki ei kelvannu, esimerkiksi fysikaalinen hoito. Ei ollu varaa ostaa sitä ensin ite.
Ehkä Sinikka ja Tuija kävi jossain leirillä, mutta me muut omalla kustannuksella kotosuomessa, talvella hölkättiin umpihangessa eikä ollu edes katuvaloja.
Eikä tämä ole valitusta, vaan naurattaa miten se oli 40v sitten me oltiin aika sinnikkäitä omakustanteisia.

Että sillee raha-asiat ( vanhempani ponsoroi) ja harjoitusolosuhteet, no kun lähdin lenkille jotain aamukuudelta ... olin kerran yhdellä "leirillä" Vierumäellä, ja kun aamulenkki oli kasilta ja aamupala vasta sen jälkeen niin mä kärsin ja olin nälissäni. Oli unelma päästä Los Angelesin o-kisoihin, kun maratonin raja oli 2.45 ja se olisi heittämällä menny. Mutta tuli istuinkyhmyn murtuma. ( ja sen takia ei yo-kirjoitukset jännittäny enää yhtään, olisin saanu tehdä kotona mutta ei siittä mitään olisi tullu että valvoja istuu vieressä....) ja kun jälkeenpäin sain tietää että sinne USA:han olisi pitäny matkustaa 3 vko ennen omaa suoritusta, niin en olisi lähteny.

[tempokisu]

??

...kun kerroin miten monta sekuntia se ratakierroksella vei ajasta pois kun joka askeleella sattui tai piti varoa, niin eivät uskoneet...

Niin, sinä kerroit siellä, että olisit juossut kympin 20 sekuntia per kierros nopeammin ilman jalkavaivoja. Eli yli 8 minuuttia nopeammin aikaan 25.01??? Ja nyt sitten kerrot täällä samoja juttuja. Ja vielä ihmettelet, ettei siellä uskottu. Jotain rajaa sentään liioitteluunkin.

Ja siis oikeasti en halua mitenkään väheksyä saavutuksiasi. Ne ovat olleet hienoja saavutuksia, eikä niitä sinulta kukaan muu vie pois. Mutta ajat ovat olleet silloin erilaisia, joten niiden vertaaminen näihin nykyisiin, ja nykyajan urheilijoiden (varsinkin naisten) saavutusten väheksyminen ja olosuhteiden vertaaminen on vain aika rasittavaa.

Kuten sanottu, näppäilyvihre, mutta kyllä siinä jokunen sekunti per kierros meni, 5-10s.
Se kesti kymmeniä vuosia päästä tästä yli. Muistan yhden lehtijutun että "Iisakkila ei aio edes matkustaa katsomaan Kalevan Kisoja" ( ne oli Kuopiossa, miksi ihmeessä olisin sinne matkustanu) enkä pystyny pitkään aikaan katsomaan naisten kympin juoksua telkkarista.
Todellakin ajat on täysin eri kuin 41 vuotta sitten, enkä mä vertaa mutta kyllähän se naurattaa, jos ja kun Kalevan kisojen kympillä päästään mitalille 34+ ajalla.
Juoksu/hölkkä oli se rasittava ajanjakso, olisin vihannu urheilu/kuntoilua lopun elämääni jos en olisi löytäny pyöräilyä. Vihdoin sain mennä niin kovaa kun pystyin ja niin pitkään kun jaksoin. Oli aika että oli tavoitteita, mutta nyt tavoitteena on vaan että lähden ulkoilemaan.

ja siis täällä muistaakseni on estolista, käytä sitä! kyllä mä täältä lähden jossain vaiheessa mutta nyt on ollu tarve pölistä...

[Arosusi]

no sehän se on juurikin ero mitä me ( Sinikka, Elli, Tuija...) hölkkäiltiin, stipendi jäi käyttämäti kun ensin se piti ite maksaa ja sitten kuitteja vastaan - mutta kaikki ei kelvannu, esimerkiksi fysikaalinen hoito. Ei ollu varaa ostaa sitä ensin ite.
Ehkä Sinikka ja Tuija kävi jossain leirillä, mutta me muut omalla kustannuksella kotosuomessa, talvella hölkättiin umpihangessa eikä ollu edes katuvaloja.
Eikä tämä ole valitusta, vaan naurattaa miten se oli 40v sitten me oltiin aika sinnikkäitä omakustanteisia.

Että sillee raha-asiat ( vanhempani ponsoroi) ja harjoitusolosuhteet, no kun lähdin lenkille jotain aamukuudelta ... olin kerran yhdellä "leirillä" Vierumäellä, ja kun aamulenkki oli kasilta ja aamupala vasta sen jälkeen niin mä kärsin ja olin nälissäni. Oli unelma päästä Los Angelesin o-kisoihin, kun maratonin raja oli 2.45 ja se olisi heittämällä menny. Mutta tuli istuinkyhmyn murtuma. ( ja sen takia ei yo-kirjoitukset jännittäny enää yhtään, olisin saanu tehdä kotona mutta ei siittä mitään olisi tullu että valvoja istuu vieressä....) ja kun jälkeenpäin sain tietää että sinne USA:han olisi pitäny matkustaa 3 vko ennen omaa suoritusta, niin en olisi lähteny.

Vali väli vali vali väli vali vali

Olisiko mitään mahdollisuutta KERRANKIN iloita toisten onnistuisesta!

[tempokisu]

Vali väli vali vali väli vali vali

Olisiko mitään mahdollisuutta KERRANKIN iloita toisten onnistuisesta!

Mietipä nyt ite. ( sori pitkä postaus, ja menee osin hiihtoon, mutta tässä on aika isoja asioita, ja sitä hölkkää...)

Yleisurheilusta ( hölkkä) jäi niin pahat traumat, että valitettavasti tässä lajissa en pysty iloitsemaan kenenkään jutuista ( paitsi Seppo Rädyn onnistumiset!) . Kävin myös urheilupsykiatrin pakeilla, sain vähä itseluottamusta mutta siitä sitten apua ollu.

En ole valittanu, kertonu vaan todellisen tilanteen ( en mä osaa valehdella), olisi ollu kiva jos olisi ollu valmentaja ,oli nimellinen, Timo Vuorimaa, joka ei kertaakaan jutellu mun kanssa harjoittelusta ja kävi meillä kahveella 2 kertaa jotain kello kymmenen illalla kun olin jo menossa nukkumaan, kun hän oli matkalla Helsinkiin ja tämä "valmennus" vain ja ainostaan siksi että tyyppi sai urheiluliitota valmennusapurahan, ja on nyt pska joku prohvessori Jyväskylän urheiluyliopistossa)... tai joku tukihenkilö jonka kanssa olisi voinu puhua asioista ( no, onneksi oli Ilpo, ja sitten Pekka Peltokallio jotka kannusti, molemmat valitettavasti r.i.p), tai vähä vähemmän jalkavammoja ( jalkavammaleikkauksia oli about 20 vuosien 1984-1987 välillä, ja nilkkojen jännetupet leikattiin 3 kertaa, molemmat nilkat ja se estää pitemmän matkan kävelyt vieläkin, että revi siittä...onneksi sentään pystyn käymään rauhallisilla lintukävelyillä!

Kesti pitkään päästä yli, tai ylipäätään katsoa Kalevan Kisojen "pitkänmatkanjuoksuja" jos en olisi löytäny pyöräilyä, olisin vihannu urheilua/kuntoilua loppuelämäni.
Ja kyllä, se naurattaa jos SM-kympillä pääsee mitalille 34+ ajalla.

Mutta otetaanpa lajiksi hiihto ( pärjäsin siinäkin, voitin koulujen väliset kisat ja pojat mukaanlukien ), ja siellä ladun varressa metsässä mun koulukiusaajat tsemitti mua! eli urheilu/kuntoilu pelasti paljon. Myös Haku-Veikon laturetkellä 75km ( hiihtelin sitä reittiä 5 vuoden ajan)+ paikan päälle 5km x2, tuli ongelmia pidon kanssa, niin vieressä hiihtäny herrasmies auttoi pitovoiteen kanssa, näistä on iäisyys, mutta muistan sen paikan Tamperen puolella, ja arvostan näitä hetkiä. Sain myös apua kun tuli nestehukka eikä ollu rahaa mukana, niin toinen herrasmies maksoi 2markan juotavan, muistan senkin paikan missä tää tapahtui. Kyllä hyviäkin ihmisiä on, ( ja olen osaltani myös auttanu kun kassajonossa iäkkäällä puuttui euro, mä annoin..ja olen BirdLifen vuosilahjoittaja koen sen tärkeäksi). ja hiihtelin useampiakin laturetkia max 90km ( Keuruu-Multia) ja ikää oli 11-12vuotta, kyllä.

Se vaan kun en osannu käyttää sauvoja, Valkeakosken Hakan ( r.i.p.) Anetro Kekkosen mukaan mä juoksin hiihtäissäni. Ja nyt kun on tämä "vapaa" hiihtotyyli, niin hiihtelin sillä menetelmällä liukkailla olosuhteilla jo 1970-.uvulla. Hiihdosta jäi hyvät kokemukset, oli hienoa kun hiihtelin Valkeakosken maksimilenkkiä 22km ja siinä sai aika monta kerta avata ladun itelleen, ja pupu loikki vieressä. Ja siellä oli postilaatikko ja vihko, jonne sai laittaa merkinnän!
Sitten yhdessä vaiheessa kun vielä hiihdin mutta myös juok....hölkkäsin, niin käytiin jonkun ruoka/hyvinvointigurun pakeilla, jalkavammojen takia. Hän kielsi multa kaikki lihat ja jäätelöt että pelkkää rehua vaan. Kolesterolini oli jotain 7.

Tää "hyvinvointguru" oli Merikarviassa "Merikievari", ja sori nyt kun en muista sen paikan pitäjää, mutta tarjosi mulle valmennusapua - mutta mun olisi pitäny tehdä siellä ravintolassa töitä ( olin 17-vuotias) ja asua siellä. No vähän mahdottomuus kun olin vielä lukiossa.
Käytiin myös toisen "gurun" pakeilla, että näillä eväillä jalkavammat paranee. Sain syötäväksi merilevää ja jotain muuta ( en muista) oli kallis käynti, ja täysin turhaa.
Että syökää oikeeta ruokaa eikä mitään huuhaarehua!

No, mä yritin, voi että laturetken jälkeen oli niin hienoa käydä ensin saunassa ja sitten oli lihapiffiä tai tattaripuuroa ( oikeeta uunissa haudutettua) ja jälkiruokana jäätelöä! - no ei sitten, ja muistan vieläkin näin yli 50 vuoden takaa, ja sen paikan ladulla kun silmissä sumeni ja meinasin pyörtyä ( kotiin oli sieltä vielä 5km) päätin että nyt vaan oikeeta ruokaa. Ja tuon vihannesdieetin jälkeen kolesteroli oli 10. Kävin myös Martti Vainiota "auttaneen" gurun pakeilla, joku iiris-analyysi. Ja sain sieltä ilmaseen jotain rohtoja, ja stressiruohetta. Ja sängyn alle piti laittaa eräänlainen valkoinen "laatta" jossa oli erikokoisia "kolmiopystejä" että nää auttaa. Ja sitten mun huoneeni reunoille viritettiin jotain kuparijohtoja....Siinä vaiheessa oli istuinkymymyn murtuma eli en kilpaillu. Tää "guru" pakeni sittemmin Austraaliaan....

Mutta oli yksi aivan ihana ( r.i.p) ihminen Ilpo Vainio, hieroja ja joka kuunteli ja jaksoi mua jatkaamaan. Ilpo hieroi mun jäsenet kuntoon, palkaksi otti 100 markkaa ( ja siis tuli kotio Mouhijärvelta Valkeakoskelle ) ja äitee tarjosi kaffet ja hieman ylipalaneita korvapuusteja, hei nää on tosi hyviä! ( joista tuli jatkossa "Ilpon pullia") Me juteltiin, ja Ilpo oli senverta guru että oli myös hieronu Edwin Mosesta. Ja toinen ihana ihminen ( myös r.i.p.) Pekka Peltokallio ja kannusti jatkamaan opintoja ( en nyt tiedä oliko se hyvä juttu), mutta joka tapauksessa hoisi mun jalkavammat, myös Sakari Orava auttoi mua erittäin paljon ja antoi polvikuntoutus-ohjeita, joita olen edelleen tehny, ja tätä ohjetta neuvoin myös aikanaan asiakkailleni.

****** sitten siihen asiaan, että etkö voi olla iloinen toisten suorituksista *****

Todellakin olen iloinen Johaugin ja Kläbon suorituksista Tourilla. Sama toistuu MM-kisoissa. Ja ampumahiihdossa suosikkini oli Kaisa, ja nyt Bööt ; mä oikeesti seisaaltani aplodeerasin kun Tarjei voitti mc-osakilpailun ja eilen Theresen voittoa! ja yhdistetyssä suosikkini on Lamparter. ( bööt ja lamparter ihan sukunimen perusteella valikoitui suosikeikseni

Että näin. Tämä tarina on tosi.
Vai onko ny kuitenkin kyse siittä että sinä "citysusi" saat jotain ylemmyydentuntua kun vähättelet ja nälvit heikompaa? kyllä se kuule näin on, että anna olla ja keskity omaan elämääsi. Niin minäkin teen.

t. palstanahkiainen

[Copilot]

Mitä itse saat siitä, että yrität polkea ja haukkua muita urheilijoita? Sama ralli ollut vuosia. Ei vaikeutesi heidän syytä ole.

[Marsusram]

Tää "hyvinvointguru" oli Merikarviassa "Merikievari", ja sori nyt kun en muista sen paikan pitäjää, mutta tarjosi mulle valmennusapua - mutta mun olisi pitäny tehdä siellä ravintolassa töitä ( olin 17-vuotias) ja asua siellä. No vähän mahdottomuus kun olin vielä lukiossa.

Se lienee ollut Jokkeri Elevaara, jonka oppaasta luin treeniohjeita aikoinaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jouko_Elevaara

[tempokisu]

^ ( oho tästähän tuli melkein romaani, tai ainakin novelli...anteeksi )Joo niin oli! Mutta sanotaan nyt näin heti aluksi että mua naurattaa mun omat juttunikin, ja sitten te otatte nää vähän liika vakavasti, naurakaa mukana että vitsi mikä luuseri Tein parhaani, se ei riittänyt , tavoite olikin olla Suomen paras ja voittaa Lidingöloppet kolme kertaa ( kerran piruvie jäin toiseksi ) Ja oikeesti, jos SM kymppi voitetaan huonommalla ajalla kun 41 vuotta sitten, niin eihän se nyt mikään kova suoritus ole. Camilla Richardssonin suoritukset ollu upeita, ja se menee nimenomaan kestävyyslajeissa että ensin mennään niitä lyhyempiä matkoja, ja siitä pidemmille ja on sitä kirikykyä. Jota minulla, eikä Johaugillakaan ole yhtään. Paukusta heti täysillä oli mulle ainut tapa yrittää pärjätä, hölkässä ja pyöräilyssä- Yhden hölkkäkisan 1982 sain juosta ilman kipuja, ja seuraava nainen Marja-Liisa Vähä-Ypyä( jolla oli matkan reittiennätys aiemmin ) jäi 12minuuttia, joku 15km hölkkä tjsp.
Aloitin maantiepyöräilyn huhtikuussa 1999 ja kesäkuussa olin SM-tempossa ja myös maantiellä ( Pyynikki) neljäs. Lähdin jännityksellä hakemaan sijoitustani listan loppupäästä, ja olin ihan ihmeissäni. Tosin maantiekisassa eksyin 2 kertaa ja kaaduin pahasti viimesellä kierroksella. Aamulehti uutisoi että tulin reippaana maaliin, mutta oikeesti naama oli veressä ja vaatteet revenny. Joku sokee toimittaja varmaan sitä kirjoitti....

Olisi varmasti ollu parempi alkaa kilpapyöräillä, mutta kun meillä ei ollu edes varaa kunnon lenkkitossuihin ( 150markkaa, adidaksen tossut olisin halunnu, myöhemmin sain mutta vahinkoa ehti tapahtua kun juoksin kumitossuilla ja osin myös pelkillä sukilla. Ajelin jo 10-vuotiaana kesätyörahalla ostetulla retkipyörällä päivässä satasen ( ai vitsit kun retkipyörään sai nopeus/matkamittarin, semmoisen vanhanaikaisen ) niin serkkujeni kanssa oli kiva katsella että nyt mennään kolmeekymppiä mutta en edes tienny että on olemassa kilpapyöräily. No, ei olisi ollu kilpuriin varaa. Hiihto oli myös kivaa, ja mulla oli hieno tilanne kun oli peräti kaksi suksiparia - toinen pakkaselle ja toisessa ...mitä se nyt oli jotain tervamössöä..liisteriä!. Isä laittoi ne liisteritja ite voitelin pakkaskelin sukset violetilla. Kerran seuran voiteluvastaava laittoi mulle voitelut, joo pakkaselle pitää laittaa vihreetä. Kun olin laiha niin sukset ei ottanu kiinni ollenkaan ja ihan painajaista kun joka vedolla lipsui. Laturetkillä taskussa oli aina pieni purkki violettia. Ja jos oli liikaa pitoa, niin hierottiin kynttilällä.

Laihduin kummiskin niin paljo ettei hiihdosta tullu enää mitään, olisi pitäny olla ihan erilaiset välineet mitä mulla oli , pärjäsin siihen asti kun hiihdettiin vanhan ajan puusuksilla eikä ollu semmoista välinurheilua kun nyt. Ei meillä ollu myöskään varaa ostaa jotain trikoita, äitee ompeli mulle sinivalkoiset hiihtohaalarit, ja silloin oli erittin tärkeetä että on hiihtosukat ja pipassa se tupsu pipat on muuten tallella vieläkin, ja on myös Porin ( ai että oon iloinen että se kympin SM-voitto tuli nimenomaan Porissa )kisoista ostamani Lasse-jänis-teepaita, ja se mahtuu mulle vieläkin ei kun urheiluliivit alle ja jänispaita, farkut ja mulla on tuolla tallessa vielä ihan erityiskevyet addun juoksutossut, vuodelta 1984.
En ymmärrä miksi juoksutossujen malli muuttui, vielä 1984 oli sellaisia ohutpohjaisia ja kevyitä, sitten tuli jotain ihme "pronaatiotossuja" ja kammottavan paksut pohjat. En tykänny ollenkaan. Juoksin suosikkitossuni puhki ja korjasin vielä ilmastointiteipilläkin. Mutta radalla piti juosta piikkareilla. Sain äiteen tuttavalta vanhat piikkarit vm. 1970, jotka oli oikeesti pikajuoksupiikkarit mutta ne sopi mulle oikein hyvin. Ekassa ratakisassa Ratinassa 16-vuotiaana juoksin 3000m ja meni kuulemma sensaatiomaisesti alle 10 minuuttia juoksin niillä samoilla tossuilla toisenkin kisan ( jossa olin toinen kun sitä kirikykyä ei ole) ja sain vähä ennen kisaa tiedon että näin pitkillä piikeillä ei saa juosta. Äkkiä piikkarit kassiin kisan jälkeen.
Sen jälkeen en saanu en Nikeltä enkä Adidakselta kivoja kepeitä pikajuoksupiikkareita, piti olla tyhmät pitkänmatkanpiikkarit. Siinä tuli hieman ongelmaa, mun olisi pitäny laittaa tossujen päälle "temposukat".

Kyllähän mä olen urheilun/kisailun takia itkeny niin paljo että siittä "saisi aikaan aika monta valtamerta". Ja kuten sanottu, kesti tosi kauan että pystyn nauramaan itelleni, ja kyllä mä ja perheeni kaikkemme yritettiin. Ei muuten naurattanu Valkeakosken puolimaratonilla kun olin jo kaupunkialueella ja "isohätä" siinä sitten viimesen ratakierros-osuuden tulin pökäleet shorteissa, ja ihmiset huomasi sen. Siitä muistaakseni tuli lehteenkin että "iisakkila juoksi maaliin pökäleet housuissa" ja kyllä lukiossa naurettiin. No hei, mä annoin kaikkeni!! aika oli jotain 1.15, mutta olin siis 17-vuotias. Ja kävin kisan aikana myös "pusikossa".

Pahin asia, kun ns. valmentajalleni soitin että on jalkavamma miten voisi tehdä korvaavaa harjoittelua?...hän totesi todella tylysti 17-vuotiaalle tytölle ( mä olin tyttö ) että "parantele ittesi ja ota yhteyttä kun voit taas juosta" - se oli siinä, en ottanu yhteyttä. Aika äärimmäistä julmuutta nuorta hölkkääjää kohtaan, tästä varmaan tekin olette samaa mieltä.

Ja tästä halu voittaa ja olla paras. Vastikään oli korkeushyppääjänuorukaisen Jade Nyströmin ( entinen Jere?) haastattelu, jossa hän kertoi kun oli koulukiusattu ja koki itsensä arvottomaksi, päätti urheilulla todistaa muille, ja myös itselleen, että olen hyvä ja pärjään. Itellä ihan sama, sain itsetuntoa kun pärjäsin ja olen sitten semmoinen että kyllä hopee on häviö ja ainut tavoite on olla paras. Jos sulla on tavoite että jos nyt 10 parhaan joukkoon, niin on jo lähtökohtaisesti hävinny.

Mutta tällä hetkellä terveys ja kunto on senverta heikoissa kantimissa että kävely lintujen ruokintapaikalle tai pyörällä kauppaan on iso saavutus. Hitaat lintukävelyt menee, mutta siihen että pystyn pyörälenkkeilemään vaikka sen 50km, niin se voi olla ettei toteudu.
Yritän nyt ensisijaisesti pysyä elossa. Katsoo pystyykö ensi syksyllä osallistumaan kututalkoisiin, aika paljo keveemmin pitää ottaa.

[Arosusi]

"Asiantuntija Janne Ukonmaanaho sekä Nathalie Blomqvistin entinen valmentaja Tom Andtbacka kommentoivat kestävyysjuoksijan suomalaiselle yleisurheilulle merkittävää virstanpylvästä."

https://yle.fi/a/74-20134609

[Arosusi]

Lisää hyviä uutisia yleisurheilusta

https://yle.fi/a/74-20136481

"Wilma Murto sai jättimäisen sponsorisopimuksen – Suomessa poikkeuksellista kahdesta syystä"

[Juha Lehtinen]

Lisää hyviä uutisia yleisurheilusta

https://yle.fi/a/74-20136481

"Wilma Murto sai jättimäisen sponsorisopimuksen – Suomessa poikkeuksellista kahdesta syystä"

No jopas nyt jotain. Todellakin hyvä uutinen.

[Rapis]

No jopas nyt jotain. Todellakin hyvä uutinen.

Jep, tämä hyvä.

Vielä kun saatais rahaa ja osaamista sinne nuorisourheiluun mistä ne tulevaisuuden huippu-urheilijat kuitenkin tulevat. Jostain syystä aivan surkealla tasolla Suomessa.