Pinnaheijastimet pysyy vain kauppapyörässä.
Kaikissa levyjarruvanteissa on kuitenkin sen verran sivupintaa että heijastinteipit voi laittaa. Eikä paina paljon.
Eilen oli rankka päivä. Kävin asioilla 15 kilometrin päässä. Alussa kärkikolmion takaa tuleva auto kiilasi minut vastaantulevien puolelle. Seuraavaksi harmitti, kun sula kelvi oli jostain ihmeen syystä sepelöity, joten päätin myöhemmin palata toista kautta. Siellä sepeliä oli yhdellä kertaa kylvetty enemmän kuin viime talvena yhteensä - ja rakeet näyttivät todella särmikkäiltä. Kilometrin ajon jälkeen eturengas tyhjeni. Paikkasin sen, mutta en saanut siihen pumpullani ilmaa, vaikka yritin kovasti. Päätin käydä huoltoasemalle, vaikka se oli väärässä suunnassa. Siellä ilmalaitteet olivat rikki. Yritin vielä omalla pumpulla, mutta turhaan. Päätin ajaa tyhjällä eturenkaalla, mutta en päässyt kahta metriäkään.
Olin taluttanut pyörää kilometrin huoltoasemalla ja talutin lisäksi 8 kilometriä kotiin. Uusi talutusennätykseni on siis 9 km. Sepelirakeet löysivät tiensä kelviltä mataliin vaelluskenkiin. Kuusi kilometriä talutin kivi kengässä vasemman jalkaterän alla ja kaksi viimeistä kilometriä kivi myös oikean jalkaterän alla. Perillä jalkaterät olivat kuin tulessa. Talutusnopeus oli noin 6 km/h. Kello näytti vaaleanharmaata sykealuetta.
Mietin kävellessä sellaisia asioita, että oliko yrittäjä saanut korvauksen turhasta sepelöinnistä? Oliko joku tilannut sepelöinnin? Oliko kyseessä marraskuun kiintiösepelöinti? Miksi asun Suomessa?
Kotikaupungin katu oli hiekkainen tie, siinä Anglia katolleen kääntyi.
Gösta Sundqvist: Teuvo, maanteiden kuningas
^ Huonoa onnea kerrakseen. Sepelöinti varmaan johtuu viime viikolla tulleesta lumesta.
Sepeli oli kohentanut vilkkaan kelvin turvallisuutta. En nähnyt tiistaina yhtään jalankulkijaa tai pyöräilijää 3,5 tuntiin, en edes e-eläkeläisiä. Ulkoilusää oli mainio, lähes tyyni ja lämmin. Liikuntakeli oli huono sepelin takia.
Edellisen kerran olin liikkeellä sunnuntaina päivällä. Silloin oli upea talvisää, kelvit aurattuja ja hiputtomia. Maanantaina oli myrsky ja vesi lensi vaakasuoraan aamusta iltaan. Tiistain sepeli tuli siis veden, ei lumen mukana, mutta ei auttanut sepeli tulviin - tänäänkin on tulvavaroitus päällä. Sukelluspukua en omista, mutta rengastusta aion muuttaa ja kelvejä vältellä, kun tänään ampaisen. Pumppu myös epäilyttää. Amerikkalaisella minipumpulla on elinikäinen takuu, mutta onkohan se nyt kuollut?
Kotikaupungin katu oli hiekkainen tie, siinä Anglia katolleen kääntyi.
Gösta Sundqvist: Teuvo, maanteiden kuningas
Koiran ulkoiluttaja oli itse käveljöiden puolella ja koira pitkän hihnan päässä pyöräilijöiden puolella, ohi ei mahtunut kummaltakaan puolelta. Jarrutin mielenosoituksellisesti lukkojarrutuksella ja kun väylällä oli soraa niin siitä jarrutuksesta kuului ääni. Ulkoiluttaja huomasi minut ja pyysi anteeksi. Meinasin huutaa et saa, mutta jatkoin matkaa kuitenkin tilaa saatuani hiljaisuuden vallitessa.
Ei se anteeksi pyyntö minua yhtään lohduttanut. Ulkoiluttajan olisi jo aikaisemmin pitää koiransa hallitusti eikä omia koko väylää itselleen ja koiralle.
Pimeä, lumituisku. Väistämisvelvollinen (sähkö)pyöräilijä oikein kiihdytti suojatielle autojonon eteen ja keulimmainen joutui tekemään hätäjarrutuksen. Pyöräilijä nostaa sentterin pystyyn. Mikä hemmetti näitä oikein vaivaa?
Ei tiedetä liikennesääntöjä?
Autoilijoiden aikaisempi käytös?
Röyhkeys?
Keksi lisää.
^
^
Tuo oli todella tärkeä havainto, että kyseessä oli nimenomaan sähköpyöräilijä!
^ Se oli selvästi esitetty sellaisena (sivu)huomiona kuin mikä se varmasti olikin.
PS Eikä siinä vedetty yhden tapauksen pohjalta minkäänlaista yleistystä nimenomaan sähköpyöräilijöistä.
Sen ymmärtää, että pyöräilijät eivät tunne liikennesääntöjä eli väistämisvelvollisuuksia, mutta sitä en käsitä, että myös valtaosalle autoilijoista on väistämissäännöt polkupyörien kanssa ihan arvailujen varassa. Ajokortin saaminen kai kuitenkin edellyttää mm. liikennesääntöjen osaamista. Alkaa olla aikamoinen riesa nuo suojatien eteen pysähtyvät väistämisvelvolliselle fillaristille tietä antavat pölvästit. Niitä on nykyään huomattavasti paljon enemmän, kuin esim. kolmion takaa päälle yrittäviä. Kuvaillun perusteella minua ei olisi harmittanut pätkän vertaa, jos tuo jonon ensimmäinen auto ei olisikaan ehtinyt jarruttamaan.
Juuri näin. Tulee vaivautunut olo kun on "pakko" mennä suojatien yli kun auto pysähtyy.
Sitten kun ajelee hiukan sivummalla asutuksesta niin osa autoilijoista päästää tien yli vaikka ei ole edes suojatietä tai mitään muutakaan väistämisvelvollisuuteen viittaavaaMutta se on sitten toinen stoori se.
Isot on teillä ongelmat. Minä tykkään päästä vaan nopeasti tien yli.
Tuohon ongelmaan on ratkaisukin. Että jää hidastelemaan ja pööpöilemään siihen suojatien eteen, vaan pomppaatte saman tien kävelemään. Vähän on raskaampaa mutta eipähän ota typerästi käyttäytyvät autoilijat päähän.
Etuajo-oikeudestaan saa luopua. Ei noita jaksa vaan ajan vaan yli, että tilanne purkautuu. Toki katson toisesta suunnasta tulevat autot. Osa huitoo ja tööttäilee ajamaan niiden alle.
Tuo kyllä aiheuttaa aika vaarallisia tilanteita.
Mutta siis edelleen mun mielestä kaikkien kannalta helpointa vaan hypätä kävelemään jos autoja näkyy enemmän kuin yksi.
Sitten jos se yksi haluaa stopata, niin edelleen helpointa ja mukavinta kaikille kun vaan kiittää sitä pysähtynyttä ja jatkaa matkaa. Ei se tien viereen pysähtyminen ja pään pyörittely ainakaan nopeuta tilanntta.
Joo noinhan se on, kun jalankulkijalle on joka tapauksessa annettava tilaa.
Mukavan lisämausteen koko touhulle antaa liukas talvikeli jossa ne autojonossa sijalla 4 -> eivät tajua tai huomaa, että siellä edessä jarrutetaan voimakkaasti suojatien yli ajavaa fillaristia seurauksella, että jonossa peräänajoja, tieltäsuistumisia ja muuta mukavaa![]()
Minä ajan aika paljon autolla ja fillarilla työmatkaa tattarisuon ohi. Heti malmin hautausmaan kohdalla on useampi suojatie ja paljon kevyytä liikennettä. Siinä on vaan yhdet valot joita fillaristin tulisi painaa.
Suurin osa poukkoilee vaan autotien yli, joko niitä useampaa suojatietä pitkin, tai sitten vaan viistottain tien yli. Itsekin teen näin.
Mutta siis tuossa on niin paljon kevyttä liikennettä, ettei siinä vaan ajeta autolla 50km/h jäisen maan aikana, varsinkaan pimeällä.
Tässä siis paikka. Ylöspäin kuvaa mennessä on vielä useampi suojatie ylitystä varten. Tosi harva jaksaa kiertää taaksepäin painamaan valon nappia. Varsinkin pohjoisesta päin tullessa on vielä kiva alamäki.
![]()
^ Mistä siis varsinaisesti halusit avautua?
Mutta anyway: paikka on tuttu ja sen tekee fillaristin kannalta hauskaksi sekin, että Tattariharjuntien oikealla puolella on vain jalkakäytävä (mikä on sikäli ymmärrettävääkin että se on varsin kapea). Eli jos siinä olisi kelvi, olisi pyöräilijällä useita mahdollisuuksia ylittää ajorata sopivalla hetkellä sopivaan rakoon ilman että tiukkakatseisinkaan kusipäisten pyöräilijöiden bongaaja voisi nähdä siinä väistämisvelvollisuudestaan tietämätöntä tai siitä piittaamatonta spandeksia.
Mutta kun on niin kuin on, tuo oranssi reitti painonappeineen lienee ainoa lakikirjaimen ahtaan tulkinnan mukainen ajotapa.
Tosin itse ajan pohjoiseen mennessä kylmästi ajorataa ja käännyn sitten vasemmalle Väärämäentielle. Vaatii tosin sen verran silmää että katsoo sopivan välin että ehtii sopivasti. (Ihan täysillä ei voi Kalmistotieltä tulla eikä se vauhti ylämäessä pitkälle veisikään...)
Pohjoisesta tullessa sama juttu toisin päin: siirryn kelviltä Tattariharjuntielle hyvissä ajoin (eli yleensä jo ennen Väärämäentietä), ryhmityn ja käännyn vasemmalle. Uskallan väittää että tämän voi tehdä sekä kusipäisesti että ei-kusipäisesti (ja tietenkin olen sitä mieltä että itse ajan sen poikkeuksetta viimeksi mainitulla tavalla).
Tuo Tattariharjuntien ja Malmin kalmistotien risteys kuuluisi oikeastaan Miten tässä kohtaa tulisi ajaa -ketjuun, mutta sen verran monenlaista tulkintaa liikennesäännöistä tuossa näkee, että avautuminen on aiheellista.
En ole varma, onko tuossa edes mahdollista ajaa oikein ainakaan sillä tavoin, että se olisi muiden kannalta ennakoitavaa. Malmin kalmistotiellä tulee ajaa ajoradalla, sillä kummallakaan puolella ei ole (enää nykyisin) pyörätietä. Tattariharjuntiellä pitäisi ajaa kadun pohjoispuolella olevaa pyörätietä. Aiemman viestin kuvassa osoitetun oranssin viivan mukaisesti ajamalla päätyy ainakin osin ajamaan jalkakäytävällä Tattariharjuntien eteläpuolella. Myös omasta mielestäni selkein tapa on kääntyä Malmin kalmistotieltä oikelle ajoradalle ja sieltä Väärämäentien liittymän kautta kulkusuuntaan nähden vasemman puolen kelville. Toiseen suuntaan ajaessa on alamäen vuoksi luontevaa siirtyä ajoradalle jo ennen Väärämäentien liittymää, ryhmittyä ajokaistan vasempaan reunaan jo hyvissä ajoin ennen Malmin kalmistotien risteystä ja kääntyä sitten vasemmalle. Yleensä kumpaankin suuntaan pääsee omaa vauhtia sovittaen hyvin sujuvasti kulkemaan aiheuttamatta kummempaa hämminkiä. Kerran on tosin itselleni käynyt niin, että tulin vauhdilla Tattariharjuntietä kohti Malmin kalmistotietä, mutta vastaan tulikin hiljaisesta kesäillasta huolimatta pitkä jono autoja, jolloin jäin tuntuvan jarrutuksen jälkeen melko tavalla keskelle risteystä seisoskelema hyväksi aikaa. Onneksi takaoikealta ohi sivuuttavat autoilijat ymmärsivät hidastaa kohdallani.
Toki minäkin ajan kuin Casanova. Välillä saattaa mennä jalkakäytävän puolta pohjoiseen päin mennessä
Mutta siis tuosta paikasta pitäisi kyllä laittaa kaupungille viestiä. Ei vaan toimi.
Kirjanmerkit