Tuo on mielenkiintoinen kysymys pohdittavaksi. Vastaus on todennäköisesti hiukan suuntaan "sekä että", joten hiukan pohdintaa.
Koska polkaisuun osallistuu useita eri lihaksia niin jotta polkaisu olisi mahdollisimman tehokas, silloin vaaditaan ainakin seuraavat:
1) hyvä yksittäisen polkaisuun osallistuvan lihaksen voimantuotto
2) hyvä yksittäisen lihaksen aineenvaihdunta ja kyky kestää rasitusta
3) kuhunkin yksittäiseen lihakseen kohdistuva oikea-aikainen hermotus
4) optimaalinen kaikkien polkaisuun osallistuvien lihasten keskinäinen koordinaatio.
Puretaan vähän kutakin:
1) Voimantuotto salitreenin pääasiallinen etu. Sen osalta tiedetään, että pitkä lihaksen anatomiaan perustuva liike on parempi treenimuoto kuin lajin itsensä vaatima liike. Toisin sanoen, vaikka polkaisussa polvikulma ei alittaisi 90 astetta, reiden ja pakaran voima kehittyy silti paremmin, jos voimatreenin tekee täydellä, lihasta venyttävällä liikeradalla. Tämä on sama kuin vaikka jos koettaa kasvattaa hauista. Se haukka kasvaa paremmin, jos painon laskee alas asti ja sieltä ylös, kuin että sen jättää hauiskäännössä puoliväliin.
Tähän ekaan siis tehokkain harjoitus on sellainen, jossa saat mahdollisimman suurella painolla tehtyä mahdollisimman pitkää liikerataa.
2) Aineenvaihdunta taas on erityisen riippuvainen verisuonistosta eli paljonko verta ja sitä kautta happea lihakseen saadaan kuljetettua. Sen treenaamiseen paras tapa on lajinomainen ja sitä vastaava harjoittelu.
Tähän tokaan ei salilla tehdä oikein mitään, ellei sitten salilla satu polkemaan sisäpyörää. Muussa tapauksessa ulos polkemaan tai hiihtämään.
3) Hermotukseen voi vaikuttaa kaikenlaisilla koordinaatiota vaativilla harjotteilla. Tempaus voisi olla yksi ehdokas, mutta onko se ainoa ja onko se paras? Ei välttämättä. Esimerkkinä voi verrata vaikka syöksylaskijoiden treeniä. Kyseessä on jotakuinkin samanlainen, kyykkyasennossa tehtävä ja vahvasti jalkapainotteinen laji. Syöksylaskijoiden treeneihin kuuluu paljon esim trampoliinihyppyjä, aitojen ylitystä, kuminauhajumppaa ja erilaisia reaktioharjotteita. Noiden treenien etu on toistojen huomattava määrä, mikä on oleellista koordinaatioharjotteissa. Kuten tenniksen valmennuksen yksi motto on: "syöttö menee oikein vasta, kun se on mennyt 10 000 kertaa oikein". Ja jaksat tehdä pomppuja vaikka trampoliinilla 100 kertaa useammin kuin jaksat tehdä tempaisuja salilla. Toistoja, toistoja, toistoja. Ja taas lisää toistoja.
Jos harjoituspaikka on sali, josta ei mitään tramppaa löydy niin taas voi soveltaa. Sen kevyen tempauksen sijaan voi kokeilla vaikka sammakkohyppyjä salin päästä päähän, boksihyppyjä tai telemark-hyppyjä paikallaan pienillä käsipainoilla. Ne todennäköisesti ovat tempausta parempia hermotusharjotteita nimenomaan siksi, että toistojen määrä on niissä oleellisti suurempi.
4) Lihasten keskinäiseen koordinaatioon taas mikään ei ole parempi kuin laji itse. Mutta jos sisäpyörää ei ole ja ulkona on lunta vyötäröön asti, jotain voi silti soveltaa. Esim taljoilla voi tehdä monenlaisia harjotteita. Siis vaikka kaapeli nilkkaan kiinni ja potkuja taakse. Liike on varsin lähellä polkaisua. Jos kyseessä on koordinaatioharjoitus, toistojen määrä on luultavasti oleellisempi kuin käytetty paino, joskin painoa pitää olla sen verran, että kaikki polkaisuun tarvittavat lihakset aktivoituvat.









Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit