Stigu ja sen alter ego.
Vaihdoin nyt parin vuoden koko- ja ajoasentopähkäilyn jälkeen stemmin 110-milliseksi. Vähän tuli ”roadie-fiilikset”, kun ei mulla ole varmaan koskaan ollut missään pyörässä yli 100 mm stemmiä. Ihan hyvä siitä tuli, joten ehkä vähän turhaan olin ennakkoluuloinen sen suhteen. Ajoasento ainakin muuttui paremmaksi ja se, että eturenkaalle tulee vähän enemmän painoa teki oikeastaan vaan hyvää. Tossa on lyhyt perä ja suht loiva keula reiluhkolla rakella ja siksi etupää on ollut vähän kevyempi kuin, mihin olen tottunut. Pari kertaa on lähtenyt eturengas alta vauhdikkaammassa soramutkassa niin, että on sattunut.
Paino on 8,1 kg xtr-polkimilla ja 44 mm nappula-Herseillä, joissa reilusti litkua. CX-moodissa ehkä himpun vähemmän, kun renkaat on reilusti kevyemmät, mutta kiekot on vähän painavammat. Jos Plussan Stigmatan seuraajan paino on ajokuntopaino eikä ”esitepaino”, niin se on kyllä tosi kevyt. Anoasento ei ole ihan niin pysty kuin olemattomasta satula-tanko-dropista voisi äkkiseltään päätellä. Kuskilla on vaan pitkä selkä ja lyhyet kädet 

“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Kirjanmerkit