Käyttäjän kannalta todellinen skeptikko vain ottaa valokuvat tuotteiden viivakoodeista. Sen jälkeen hankkii Bower-pisteet skannaamalla sovelluksella valokuvat eikä koskaan koske sen enempää tuotteeseen kuin keräykseenkään.
Yrityksen puolelta skeptikko menee hiukan syvemmälle.
Kaikissa palkkiojärjestelmissä on omat tapansa huijata. Joko huijaustapa tai huijauksen estotapa aiheuttaa käytösvääristymää, joka sen jälkeen on joko haitallinen tai ei, riippuen vähän tavasta. Bowerin tapauksessa jotta malli toimii, se joutuu teknisesti varautumaan huijaukseen mm siten, että samalle viivakoodille ei saa bonuksia kuin kerran päivässä (esim kahdesta maitotölkistä saa vain yhden palkkion), pisteitä voi muuttaa rahaksi vain kerran kuussa rajoitetun määrän (raja oli pitkään 2 euroa / kk) ja kierrätystä varten sovelluksessa pitää olla paikkatieto päällä (tällä varmistetaan että käyt jäteastialla etkä vain väitä tehneesi niin).
Lisäksi joudut katsomaan tietyn määrän mainoksia, joita sovellus puskee.
Onko tuo hyvä vai huono asia riippuu katsantokannasta. Se mitä Bower liiketoiminnallisesti tekee on, että se kerää jätevirrasta hyvin kohdistettua markkinointirekisteriä, jota sen jälkeen voi myydä Boweriin liittyville yrityksille. Jos olet henkilö, joka on valmis parin euron kuukausipalkkiolla tai vapaaehtoisuudella skannaamaan tuotteesi sovelluksella joka kerta kun käyt roskiksella, olet todennäköisesti henkilö, jonka toimintaa voi ohjata muutenkin varsin helposti ts olet altis mainonnalle. Koska nyt kuuliaisesti skannaat kaikki kierrättämäsi tuotteet, kerrot Bowerille hyvin tarkkaan minkälaisia tuotteita jatkuvasti käytät eli skannauksista selvitetään ostotottumuksesi. Lisäämällä tähän paikkatieto tiedetään hyvin tarkkaan missä asut ja missä liikut. Kun rekisteröinnissä kysytään lisäksi sukupuoli ja syntymäaika ja sovelluksesta urkitaan minkälaista puhelinta käytät (mikä korreloi tulotason kanssa), rekisteri on hyvin tarkka. Siitä tiedetään suurella tarkkuudella mitä tienaat, mitä tuotteita tykkäät ostaa, missä olet töissä ja missä asut. Se on jopa tarkempi kuin esim kauppojen kanta-asiakasohjelmat.
Vaikka dataa ei käyttäisi mainontaan, se on silti arvokasta. Toisin kuin firmojen tai omat kauppojen omat kantiskortit, jätedata sisältää tiedot kaikista ostoista kaikista kaupoista joita käytät, ei vain niistä mihin tietty asiakasohjelma pätee. Tavaran tuottaja voi tehdä kilpailija-analyysiä ja esim katsoa toimiko jokin kilpailijan alennusmyyntikampanja. Jos kampanja puri, kyseisten tuotteiden pakkausten määrä jätteen seassa nousi. Ns kaupan tuotteita skannaamalla taas selviää missä eri kauppaketjuissa tietyn alueen asukkaat käyvät.
Sovelluksen kuukausittaisen ulosmaksumäärän raja asettuu tuon jälkeen sen mukaan miten hyvin Bower saa kantaa ja jätedatan analytiikkaa kaupaksi. Jos dataa saa myytyä hyvin, myös maksun ulos voi tehdä suuremmalla summalla. Sovelluksesta voi maksaa rahaa ulos varsin löysällä kädellä huijauksista välittämättä, koska sovelluksen käyttäjät vastaanottavat mainontaa ja luovuttavat tietojaan varsin löyhällä kädellä profiloinnista välittämättä.
Onko tuo ympäristön kannalta hyvä vai huono asia riippuu sitten näkökulmasta. Jos ihminen on riittävän viitseliäs skannaamaan kaikki jätteensä, hän on lähes aina jo valmiiksi riittävän viitseliäs lajittelemaan roskansa. Varsinaisen kierrätyksen kokonaismäärään sovelluksella on siksi hyvin pieni vaikutus. Mitä itse dataan tulee niin kauppojen kanta-asiakasohjelmia käytetään toisaalta markkinointiin ja puskemaan lisää tavaraa ihmisille (mikä lisää kulutusta) ja toisaalta inventaarin optimointiin (mikä vähentää hävikkiä). Vaikutuksia on molempiin suuntiin eikä pelkästä asiasta voi suoraan tulkita kumpaan suuntaan vaaka kääntyy.









Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit