Se riippuu niin käytöstä. Minulla ei kestä vaijeri maantielläkään kuin sen 3tkm, tai no ehkä vähän enemmän, mutta tuossa kohtaa sen vaihdan.
Jos ei välitä kadenssi muutoksista ja runttaa isolla vaihteella, niin eipä se vaijeri sieltä mihinkään kulu. Kilometrit vähän huono mittari. Minä lirputtelen noita vaihteita varmaan ihan huvikseni. 5h maantielenkillä näyttää tulevan aina aika tasan 2000 vaihtokertaa.
Joissain pyörissä myös vaijereita kuluu enemmän kuin toisissa. Vaijereiden rispaantumisnopeuteen vaikuttaa todennäköisesti aika paljonkin myös se, että kuinka jyrkät mutkat on tangossa ja miten vaijerit vedetty tangolla ja siitä eteenpäin. Mitä jyrkempiä mutkia, sitä enemmän kitkaa ja sitä nopeammin vaijerit väsyy. Stigmatan vaihteet toimii kevyesti kuin ajatus ja Lutterossa paljon nihkeämmin. Jos mun ainoa kokemus mekaanisiin vaihteisiin perustuisi Lutteron Forceen, minunkin mielipide sähköjen tarpeellisuudesta voisi olla toinen. Sähkövaihteiden yksi hyvä puoli lisää on siis se, että niitten toiminta ei riipu pyörän konstruktiosta tai kasaustyön laadusta.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Mulla ei ole shimanon kanssa ollut noissa mitään eroa. Se vaihtajan jousi taitaa olla aina vakio jäykkyydellä. Ihan sama mikä pyörä. Ulkoiset tai sisäiset vedot. Dura-acet, grx tai 105. Aina rispaantuu 3tkm jälkeen vaihtokuntoon.
Srameissa vaijerit kestää, mutta tosiaan käsittääkseni sramin takavaihtaja toimii mudassa vieläkin huonommin kuin shimanon.
Mulla 2x11 GRX ja samoilla kilsoilla rispaantui etuvaihtajan vaijeri niin ettei enää saanut vaihtamaan. Tai jos oikein käsitin, vaijerin pinnoitus olisi rispaantunut. Molemmat vaijerit vaihtoon varmuuden vuoksi. Huollon mukaan vanhempi versio vaijerista vähän varmempi joten laitettiin ne. Tän lisäksi etuvaihtajaa on joutunut säätämään turhan usein ja takavaihtajaakin pari kertaa. Nyt viimeksi säätivät huollossa ja nyt ketju hankaa ikävästi edessä kun vaihteet menee ristiin, pitäisi taas viitsiä säätää.
Sähköt alkaa houkutella. Ei tekisi mieli hankkia lisää ladattavia laitteita, mutta ei tuo huoltaminen tai vaihteista stressaaminenkaan nautintoa lisää.
edit. lisätään vielä että maasturin 1x XT-vaihteisto on mennyt isomman määrän kilometrejä samalla vaijerilla ja paljon vähemmällä säätämisellä
Miten tämä ilmenee, jotta osaan ens syksyn cyclocrosseissa kiinnittää siihen huomiota?
Edelleen, kannattaa katsoa ens kauden cx-maailmancuppia sillä silmällä, että millä vaihteistolla ajavilla on niitä ongelmia. Tosin sillä tasolla vaihteistot ei pääse ihan yhtä pahaan mutakuntoon kuin harrastekrosseissa. Jos haluaa oikeasti testata, miten pyörä toimii äärirajoilla niin kannattaa tulla ajamaan HelCX:iä. Niistä oppii paljon siinäkin mielessä. Gravelrapa on lasten leikkiä siihen verrattuna.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Ja minä olen vanha jäärä, joka vanhentumisen myötä kokee löytäneensä sen itselleen täydellisen pyöräteknologian. Eli kaikki mahdollisimman yksinkertaista, ei sähköä, ei hissitolppia ja hiilikuitua erittäin maltillisesti.
Ja samalla tiedostan että se on vähän hölmöä. Jos esim työkaverit kyselee pyörän valintaan neuvoja, niin en tietenkään tyrkytä tätä omaa linjaani. Vaan koetan neuvoa sen kokonaiskäsityksen pohjalta minkä olen saanut tätäkin foorumia lukiessa. Ja jos kysyjä on kova tekniikka-nörtti, niin ilman muuta suosittelen sähkövaihteita, hiilikuiturunkoja yms.
Itse sitten iltaisin salaa haaveilen teräsrungoista.![]()
Omassa lenkkeilykäytössä sähköistä ei ole minulle ollut muuta haittaa ollut kuin korkeampi hankintahinta. Omana plussana ollut vaihteiston tarkkuus, huoltovapaus/helpposäätöisyys tarvittaessa ja ohjelmointimahdollisuus. Itsellä on kylläkin maantie ja 2 x sähköisellä. Maasturi on mekaanisella 1 x
Pyörien ulkonäölläkin on merkitystä, ja omaan silmään tämä 4 ulkoisen johdon ratkaisu näyttää nykyisin jo sotkuiselta. Kaveri laittoi juuri BMC:n, jossa vain jarrut menee ulkoisesti (kun vaihteisto sähköinen), niin se oikeastaan ei ottanut silmään.
![]()
Ketjut kun kuivuu ja oikein mutanen keli, niin ei tiputa isolta rattaalta alaspäin kitkavaihtajan kanssa. Shimano tekee samaa, mutta ainakin joku sramin takavaihtajan malli oli tuossa vieläkin herkempi. Löysempi jousi.
Sähkö toimii aina.
Eikä tietystikkään koske lyhyitä krossikisoja. Tämä on gravell ketju.
Veikkaan kanssa ettei kovin moni maailmancuppia kiertävä enää vaijerivehkeillä ajele.
Mä teen varmaan kanssa jotain väärin, kun kyllä mun sähkövaihteet vaatii säätöä aina välillä..
Sun kannattaa oikeasti tulla kokeilemaan noita tunnin lyhyitä krossikisoja, niin saatat huomata, että tunti krossia rasittaa sekä pyörää että kuskia enemmän kuin viisi tuntia gravelia
Ymmärsin väärin, että väitteesi Sramin huonosta toiminnasta koskee yleistävästi kaikkia Sramin takavaihtajia. Jos joku yksittäinen vaijerivaihtaja on joskus jättänyt tiputtamatta alaspäin, voi syynä olla aika monta itse vaihtajasta riippumatontakin asiaa. Mulla ei ole edes Lutteron Force kieltäytynyt koskaan, vaikka siinä sitä vaijerikitkaakin on selvästi Stigmataa enemmän.
Mutta ehkäpä tän voisi nyt summata niin, että jos sähkövaihteiden korkeampi hinta, suuremmat ylläpitokulut, jonkun verran isompi paino sekä riippuvaisuus akuista/pattereista ja bittiteknologiasta ei häiritse, sähkövaihteet koetaan yleensä subjektiivisesti paremmiksi. Jos epäilee, että joku/jotkut asiat noista häiritsee, joutuu miettimään omat preferenssinsä itse.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Summaus oli aika värittynyt imo.
Tässä toisenlainen hyödyt ja haitat arvio.
Shifting feels effortless Batteries could die while riding More consistent shifts More devices to charge Customizable controls Higher cost Can record shift data Doesn’t make you faster More weatherproof Easy to tune and install (mostly)
^ Mun mielestä tuossa on ihan sama asia summattuna vaan eri sanoin ja varsinkien edullisempien sähkösettien suurempi paino on jätetty huomioimatta.
Korjasin vähän, koska kyllä pitkistä gravelkisoista on saanut lukea juttuja myös muusta syystä kuin akun tyhjentymisestä johtuneista kuolleista sähkövaihtajista.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Ulkonäkö merkkaa, mutta kuinka sitä kukin katsoo.
Itselleni yksi osa pyörän suunnittelun arviointia on se, että kuinka kauniisti vaijerivedot on osattu suunnitella. Ja se taas ei aina käy yksiin pyörän nopean kasattavuuden tai pakattavuuden kanssa.
Ja itse kun pyöriä kasailen, niin aika paljon näen vaivaa että saan kaikki vaijerit ja letkut mahdollisimman pyöreillä ja pehmeillä kaarilla tehtyä. Enkä suostu käyttämään sellaisia tankolaukkuja jotka painaa tai vääntää vaijereita. Näin toimien ne vaijeritkit kestää aika pitkään.
Ps. Sitten kun joudun joskus ostamaan tuollaisen pyörän missä ne on ängetty sinne emäputkeen, niin pakkohan se on sitten kasata uudestaan ulkopuolisilla vedoilla.![]()
Olen ymmärtänyt, ettei tuo Cannondalen Topstone Carbon Apex 1:n SRAM-vaihteisto (1x12) olisi sähköinen?
https://www.cannondale.com/en-fi/bik...-carbon-apex-1
Sähköä löytyy sitten mallista Topstone Carbon Apex AXS:
https://www.cannondale.com/en-fi/bikes/road/gravel/topstone-carbon/topstone-carbon-apex-axs
Voi toki olla, että olen (jälleen kerran) ymmärtänyt jotain väärin![]()
Maaku79 muokkasi tätä : 10.05.2024 at 09.32 Syy: linkin korjaus
Omassa 3T RaceMax -gravelissa GRX 1x11 vaihteet ja nyt sen joutui maantiepyörän viivastymisen takia laittamaan sopivaksi maantielle niin vahvistui kyllä mielipide siitä ettei ainakaan itselle 1x sovellu jos samalla pyörällä pitäisi vuorotellen ajaa maantie ja gravel -ajot
Välitykset sai lopulta hyväksi, mutta vaati eturattaan vaihdon 46T -> 50T ja takapakan 42-11 -> 30-11
Takapakka toki vaihtuisi helposti kiekkojen mukana, mutta ei olisi intoa vaihtaa eturatasta aina sen mukaan mille lenkille menossa.
Tuosta syystä olen tyytyväinen mun Grizlyn kahteen eturattaaseen, vaikka aluksi se vähän harmitti.![]()
Ai onks noi sähkösetit painavempia, kuin mekaaniset vastaavat. luulin että on toisinpäin. Vissiin se akun paino sen tekee.
Pitääpä koittaa netistä tonkia oma Ultegra di2 painoa ja vertailla vastaavaan mekaaniseen, jos löydän noita painotietoja.
Tai jos joku voisi linkata kyseisten pakettien painoja, niin olisin kovasti mielissäni..
Taas foorumisofta palkitsee käyttäjäystävällisyydellään, eli alempi linkki on oikeasti eri kuin tuo näkyvä teksti. Näkyvä teksti on se mitä Maaku79 tässä todennäköisesti tarkoittaa.
Noista pyöristä ylemmässä (mustassa) ei ole sähkövaihteet, alemmassa pinkissä on. Sähköistä kertoo taikasana AXS pinkin pyörän mallin nimessä, ja sähköttömyydestä mustassa pyörässä takavaihtajaan tuleva vaijeri(nkuori), jota pinkissä pyörässä ei ole.
Juu näinhän se on. Esteettisessä mielessä edes piilotetut letkut ei mitenkään korvaa pyöreitä putkia, vaaterissa olevaa vaakaputkea ja täydelliseen kaareen taivutettua etuhaarukkaa. Funtionaalisuus ja esteettisyys ei vaan kulje käsi kädessä ainakaan ihan kaikkien ominaisuuksien osalta, mutta #bringbacktheelegance siitä huolimatta![]()
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Tuossa on kattavasti osasarjojen painoja.
Kohdissa 1-9 selvitetään mitä painot sisältää. Eli eroja on shimanon ja sramin, sekä mekaanisten ja sähköisten osalta
https://ccache.cc/blogs/newsroom/202...ght-comparison
Kiitos JKO17, huippusivusto tarkasteluun.
Itse olen entinen vannoutunut etuvaihtajan kannattaja, mutta nykyään mulla ei ole enää kuin yhdellä eturattaalla varustettuja. Pientä totuttelua se vaati, mutta exel auttoi:
Kadenssialueella 85-95, nopeusalueella 20-35 km/h ei kummallakaan GRX-toteutuksella ole mainittavia hyppäyksiä vaihdettaessa. Renkaaksi valikoin 42 mm ja vanteeksi 28 tuumaisen. Jos omaa kadenssialuetta laajentaa hieman, vaikka 84-96, niin hyppäykset poistuvat.
2x on musta etevämpi pienillä (selvästi alle 20 km/h) ja suurilla (yli 35 km/h) nopeuksilla.
Itsellä sen verran tiukka tuo ominais kadenssi, että tie ajelussa ei kyllä nuppi kestä liian isoja hyppäyksiä vaihteiden välillä.
Maastopuolella menee 1x vaihteistot hienosti, mutta tielle kaipaan vähintään 2x vaihteiston ja löytyypä tallista vielä 3x vaihteistojakin.
Graveliinkin pohtinut meniskö 1x siinä, mutta kun siittä haluaa niin monipuolisen kulkineen kuin mahdollista niin 2x siihenkin sitten tulee.
Ja mekaanisena, kun halu on pitää nämä fillarit kumminkin mahdollisimman yksinkertaisina.
Älä itke ruma lapsi, ota rusina.
Pitäisikö sen noin periaatteessa mennä noin, että mitä enemmän eturattaita, sitä paremmin löytyisi sopiva välitys? Retkipyörän 3x7:lla tuntuu, että koko ajan on väärä vaihde päällä. Toisessa pyörässä 2x11, edessä 31-48 ja takana 11-32 ja aina löytyy sopiva.
Vaihdoin Salsa Cutthroatiini virvelitehtaan uuden 1x12 GRX https://bike.shimano.com/en-EU/produ...-speed_lp.html
setin.
Muutaman lenkin perusteella itselleni täydellinen. Eturatas on 38 piikkinen.
Riittänee meikäisen rimpulajaloiile Suomalaisissa mäissä ja tarvittaessa vauhtiakin riittää 40km/h.
Kustantaa tietty reilut 500€
Lähetetty minun SM-S901B laitteesta Tapatalkilla
Juoksen, hiihdän, kävelen. No en. Minä pyöräilen
Kaunis pyöreä vaakaputki vaaterissa, taivutettu haarukka, ei rumia ulkoisia vaijerivientejä, kaikki on tyytyväisiä.
![]()
Noissa Shimanon ja Sramin 1x pakoissa on kyllä aika törkeät 2 hampaan eli 15-20% hypyt pakan "kireässä" päässä. Ihan kuin ne olisi suunnitellut joku joka ei ole koskaan ajanut pyörällä? Voi toki toimia maastopuolella missä kadenssi on aina sinnepäin muutenkin, mutta kun kihnutat pitkää pätkää tien päällä ja koittaa löytää sopivan vaihteen niin ei meinaa löytyä. Campan Ekar pakat on mun mielestä suunniteltu tässä mielessä paremmin 1-hampaan hypyillä.
Kirjanmerkit