Tänään aloitin ruutujahtikauden. Inkoon itäpuolisen rannikon ruudut kaikkien sinne-ja-takaisin -umpiperien päästä.

Sinänsä ihan mielenkiintoista ja kivoja teitä, mutta ei niille reiteille muuta asiaa ole kuin ruudut. Onpahan haettu, ei tarvii toiste käydä. Vettäkin näki vain harvoin... ja aitoja, kieltoja, puomeja, "yksityisalueita" ja "varo koiraa". Kaksi suunniteltua ruutua jäi saavuttamatta aidatun mökkitontin takia (kuvassa nuolella).



Yhden ruudun ajoin vahingossa kaksi kertaa, itä- ja länsipuolelta, ziisus mikä idiootti. Toisaalta olin myös ovela. Tsekkailin karttaa ja totesin, että kallioita pitkin pari sataa metriä käppäilemällä säästän kuutisen kilometriä edestakaisin -jossa assua!- ajelua