Autoon minäkin laiskana varmaan sortuisin, mutta arvostan kovasti Stenun ja hänen vaimonsa tekemää ratkaisua.Alkujaan tämän lähetti Hääppönen
Suurtietäjä
Autoon minäkin laiskana varmaan sortuisin, mutta arvostan kovasti Stenun ja hänen vaimonsa tekemää ratkaisua.
Veteraani
-Pyörällä retkeillessä on perillä heti, kun on lähtenyt kotoa. Autolla reissatessa on perillä vasta sitten, kun on perilläAutoon minäkin laiskana varmaan sortuisin, mutta arvostan kovasti Stenun ja hänen vaimonsa tekemää ratkaisua.
-Pyörän kanssa Gotlantiin matkustaminen tulee halvemmaksi, koska sinne ja sieltä pois pääsemiseksi tarvitaan vähintään neljä laivamatkaa, joista jokainen kustantaa kesäaikaan arviolta 100-200 € vähemmän, jos on liikkeellä pyörällä tai pyörillä.
-A:sta B:hen pyöräily on henkisesti tyydyttävämpää kuin lenkkien pyöräileminen.
-Ainakin mun mielestä ja sora- tai maastopyöräilijälle Gotlanti on hienoin rantoja pitkin pyöräillen. Jos siellä lenkkeilee autosiirtymin se ei onnistu ellei sitten ajele eestaas (tai ole mukana kuskia, joka vie paikkaan A ja hakee paikasta B). Olen tosiaan ollut kerran siellä autolla, pyörä mukana. Oli ihan jees, mutta ei lähellekään sama kuin viime kesän reissu kokonaan pyörillä.
Meillä jäi vielä lähes koko Visbyn eteläpuolinen Gotlanti kiertämättä, joten jos ei taivas putoa niskaan, niin mennään uudestaan. Koko saaren + Fårön kierto mahdollisimman tarkkaan rantoja seuraten on muistaakseni noin 600 km. Siellä oli samaan aikaan meidän kanssa meitä nuorempi sometuttu suomalaispariskunta, joka pyöräili rantoja pitkin saarten ympäri ”suorittaen” viiteen päivään. Osa rantapoluista on hitaita ja osa tunkattavia, joten päivämatkat ei olleet kilsoissa kovin pitkän kuuloisia, mutta ajallisesti aika pitkiä päivä ajoivat eikä kahvilakoukkauksiin ym. ollut aikaa.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Aktiivijäsen
En kyllä pysty ymmärtämään, mikä tekee vieraassa ympäristössä lenkin ajamisen huonommaksi vaihtoehdoksi kuin A:sta B:hen ajamisen. Uutta maisemaa on koko ajan. Tietysti, kun palaa autolle, niin tulee samalla lenkillä oltua kaksi kertaa samassa paikassa. Mutta ehdottomana etuna se, että voi ajella sillä autolla vaikka vähän kauemmaskin ruokapaikkaan. Ja vaihtaa hikiset pyöräilyvermeet mukaviin lomailuasuihin saman tien. Kyllä meidän perheessä koetaan olevamme heti matkalla millä tahansa välineellä, kun lomareissu on alkanut kotipihasta poistumalla.
Uutta reissua myös suunnitellaan. Ja tälläkin kertaa autolla. Harkinnassa ottaa maastopyörät kaksilla kiekoilla (kesällä oli maantiepyörät mukana). Näytti olevan sen verran polkujakin ajettavaksi. Ja sitten slickseillä renkailla voi ajella free-gravel hengessä. Auton etuihin vielä se, että surkeallakin säällä viitsii lähteä tutustumaan johonkin turistirysään tms.
SLAVA UKRAINI! Oikeat päätökset eivät tunnu valinnoilta.
Veteraani
Juu mä peilasin vaan omia tuntojani. Ei kaikkien tarvitse kokea samoin. Maantiepyörällä Gotlanti varmasti näyttäytyy myös ihan eri tavoin, koska kivoja asfaltoituja pikkuteitä on siellä sisämaassa, jossa myös tuulee ainakin jonkin verran vähemmän kuin rannoilla.
Mä en erityisesti rakasta autoilemista enkä siksi osaa pitää autolla paikasta A paikkaan B siirtymistä lomailuna. Silti ollaan reissattu paljon myös autolla pyörät mukana niin Pohjoismaissa kuin Euroopassakin. Kaksi aikuista, kolme lasta, neljä maastopyörää ja yksi peräpyörä farkku-Astrassa oli aikoinaan oli aikamoinen näky. On tullut autoa lastattua ja purettua sen verran paljon, että pyörän kanssa reissatessa se vähempi tavaramääräkin tuntuu lähinnä vaan vapauttavalta..
Silloin, kun lapset oli sen ikäistä, että he reissasivat vielä mukana, ei pyörillä reissaaminen olisi edes ollut oikeasti realistinen optio. Nyt on vapaus valita ja pyöräreissut vaan ovat olleet viime aikojen hienointa antia (skinnausreissujen ohella). Osaasyynä varmastikin se, että moneen vuoteen ei ole juuri ollut mahdollisuuksia sellaisia tehdä. Ei mekään autolla reissaamista silti olla kokonaan lopetettu.
Jos viime kesän reissu olisi tehty autolla, olisi esimerkiksi Tukholman ja Nynäshamnin väliset hienot gravelit jääneet meiltä kokonaan kokematta. Pyörällä matkaillessa eksyy paikkoihin, joihin muuten ei tulisi menneeksi ja näkee paikkoja joita ei muuten tulisi nähneeksi.
Ps. Jos ei ole jo tuttu teillekin, niin meidän jälkikasvu tykkäsi Blå Lagunenista, kun oltiin autoreissulla Gotlannissa.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Suurtietäjä
Tämä on kiinnostava aihe. Haaveilen tuosta pyörämatkailusta, siinä on jotain kiehtovaa joka minua kiinnostaa ja yksi asia on se vapaus siitä autosta.
Mutta sitten kun olen tällainen sählääjä ja sitä tavaraa ja romua tuppaa kertyä, niin on automatkailussa puolensa. Vaikka se auto sitoo, niin tuohan se tullessaan etujakin.
Ps. Joskus aikoinaan haaveilin MTB matkailusta, niin että olisin käyttänyt autoa mökin/teltan korvikkeena. Eli olis vaan pöräyttänyt autolla jonnekin pöpelikköön ja ajellut päivän fillarilla. Sitten pulahdus uimaan, Trangia tulille ja sitten makuupussiin auton perään. Mutta tekemättä on jäänyt. Ehkä sitten eläkkeellä.
Nöösi
Nyt kun pitäisi jotain pyöräretkeä alkaa suunnitella tulevalle kesälle niin voisi viimein saada muutamat kuvat edelliskesän reissulta näytille. South by Cycle -reittiä ajeltiin, ei koko pituutta vaan Kouvolasta Vantaalle (kolme päivää). Hangon suunnalla (eli reitin päätepisteessä) melko paljon tuttuja seutuja joten jätettiin se suunta pois.
Junalla Kouvolaan jossa mukava sade tervehti matkaajia.
Vettä tiputteli hiljakseen koko ajan, osa sorateistä alkoi olla melko pehmeitä ja tuntui että ei rullaa mihinkään.
Sen verran poikettiin viralliselta reitilä että otettiin ensimmäisen päivän majoitus Myllykoskelta. Entisen paperitehtaan tarjoama taloudellinen turva näytti olevan aika lailla väistynyt, yksi majoitusliike sentään löytyi, Hotelli Leo; erittäin mukava nainen otti vastaan ja lupasi kunnon aamupalat laittaa seuraavalle päivälle. Pyörillekin löytyi säilytyspaikka sisätiloista.
Kamat leväälleen ja ruokaa etsimään. Ei ollut vaikeata, kaksi eri pizzakebabia tarjolla joten niistä sitten valitsemaan.
Seuraava aamu valkeni aurinkoisena ja aamupalat vatsassa startti heti aamutuimaan. Hienossa säässä ja helvetillisessä vastatuulessa kohti Loviisaa jossa oli tarkoitus pitää lounastauko.
Jossain vaiheessa tuli väsy.
Vesisade alkoi uudelleen kun päästiin Loviisaan. Ravintolassa Sainossa oikein maistuva lounas ja sitten vesisateeseen kohti toisen illan majoitusta.
Joka olikin hieman persoonallisempi ratkaisu. Kyseessä oli Garpgårdin kartanon isännän aikoinaan pojalleen rakentama talo joka erinäisten vaiheiden jälkeen tarjoaa myös majoitusta.
Isäntä oli menossa aikaisin seuraavana aamuna töihin mutta sanoi laittavansa aamupalat valmiiksi odottamaan. Unta kaaliin ja seuraavana aamuna taas auringon saattelemana tien päälle.
Viimeisen päivän reitti Porvoon kautta Sipoonkorpeen ja sieltä kotiin. Ajoäivien pituudet n. 80 km+120 km+140 km. Ensimmäistä kertaa kantamusten kanssa ajamassa ja painoa kertyi ilman majoitustarvikkeitakin sen verran että tiesi ajaneensa.
Aktiivijäsen
Vallan erinomaista. Kiitokset raportista.
Memento mori
Moottoriturpa
Komppaan tätä. Enemmänkin näitä kattelis.
Jäsen
Samantyyppinen reissu tuli kesällä tehtyä. Junalla Kouvolaan ja siitä omin voimin lenkin kautta kotiin.
Ruotsinpyhtäällä oli jo infernaalinen nälkä kun en oikein aina jaksa pysähdellä jos ei ole pakottavaa tarvetta. Näillä jaksoin sitten Loviisaan Keba-elukkaa maistelemaan ja sehän maittoi.
Majoitus samaisessa majatalossa joka oli kyllä kokemisen arvoinen paikka. Aamulla vähän kahvetta ja sämpylää koneeseen ja kohti Porvoota jossa kohtasin erään suklaatehtaan pihalta kurvatessani ketun.
Lounas Porvoossa ja jälkkäri myös.
Porvoosta Sipoonkorven ja Kuusijärven kautta Hyvinkäälle.
Eka päivä mahtava keli 190 km, toka päivä ei niin mahtava (pikku tihkua melkein kokopäivä) 160 km. Pikkuisen kun olisi ehtinyt enemmän tutustua reittiin niin olisi varmaan aika paljon saanut assulla ajoa vähennettyä. Sen verran tätäkin reissua tuli suunniteltua että junaliput ja majoituksen hommasin edellisenä päivänä.
Kepsu muokkasi tätä : 30.01.2024 at 17.02 Syy: Edit.
Aktiivijäsen
Upeat maisemat, upeat hanskat.
Suurtietäjä
Upea kebab-salaatti.Samantyyppinen reissu tuli kesällä tehtyä. Junalla Kouvolaan ja siitä omin voimin lenkin kautta kotiin.
XT-vaihtajia vuodesta -95, ja välillä vähän foorumitauolla.
Jäsen
^ No joo, kuvat nyt on mitä on. Vauhdissa räpsittyjä tai kotiin vaimolle että on muistettu syödäkin.
Tuo on muuten iskender. Reissun päällä pitää syödä suolaista ja energistä ruokaa että jaksaa.
Moottoriturpa
Mä esitän eriävän mielipiteen, toi kebab-annos ei ole upea.
Suurtietäjä
Höh. Mun teki heti mieli kebabia kun tuon näki. Mutta lihapulliin piti tyytyä.
Jäsen
Ei se keba mikään elämys ollutkaan, ei esteettisesti, eikä maullisesti. Oli vaan niin kova nälkä taas kerran ettei jaksanut enempää ihmetellä kun eka kiska tuli vastaan.
Moottoriturpa
No sepä juuri. Pienillä paikkakunnilla ei kerta kaikkiaan ole muuta tarjolla kuin pizzaa ja kebabia. Niitä on joutunut syömään paljon. Mun pointti oli nimenomaan se, että annoksen ulkonäkö on kaukana upeasta. Selvästi keskiarvon alapuolella.
Aktiivijäsen
Näyttäisi olevan kaiken lisäksi sitä tuiki tavallista tukkumureketta. Nykysuomalaiselle perinneruokaa. Mutta joo, joskus on tosiaan noihinkin tyydyttävä. Ja siirtyyhän se nälkä noinkin.
Jäsen
Näinpä. Meikäläinen kun olen yleensä yksin liikenteessä niin melko nopeasti on ruoka keskustelu käyty. "Mitä syödään? Ihan mitä vaan kunhan on nopeasti pöydässä." Jos gourmet edellä aikoo matkata niin pitää kyllä tehdä ennakkosuunnittelua, joka paikkaan ei esim. saa fillaria mitenkään järkevästi. Minä ainakaan en kovinkaan järeitä lukkoja jaksa rahdata mukana.
Jäsen
Pari vähän lyhyempää lenkkiä viime kesältä, teemana Kotka - Hamina (ja vähän Kouvolakin) -alueen Ruotsin ja Venäjän vallan aikaiset linnoitukset mantereen puolella.
Lenkki 1, Tiutinen - Hamina - Liikkala
Vaikka Tiutinen onkin saari, lasken sen nyt tähän, sillä sinne pääsee tietä myöten. Se on aika tiiviisti rakennettu ja kiehtova paikka muutenkin, vanhaa kalastajakylän/tehdasalueen työläisten kylän henkeä on jäljellä.
Tiutisessa on kaksi vanhaa linnoitusta, joista toinen – redutti Tiutinen – on aika lailla asutuksen seassa. Se on päässyt aika heikkoon kuntoon, ja koska se sijaitsee käsittääkseni yksityisten mailla, esimerkiksi Museovirasto ei oikein pääse kunnostamaan sitä omine lupineen. Luultavasti tästäkin on aikanaan lainailtu materiaalia talojen rakennukseen. (Legendan mukaan viranomaisten aikanaan kysyessä Tiutisen väeltä, mites teillä on täällä ihan samanlaisia tiiliä ja rakennuskiviä kuin tuolla Fort Slavassa, josta niitä on hävinnyt, vastaus oli että olivat myrskyssä kelluneet Tiutisen rantaan.)
Tässä vaiheessa en ollut oikein selvillä toisen Tiutisessa sijaitsevan linnoitusrakennelman tarkasta sijainnista, joten ajoin Haminaan.
Evästaukokuvat tuntuvat kuuluvan tähän genreen. Tässä Haminan Auto-Grilli, lausutaan käsittääkseni "Aa-kee".
Haminan linnoitukset ovat paremmassa kunnossa, niitä on ollut kunnostamassa avovankilan väki, tietääkseni myös Juha Valjakkala aka Nikita Fouganthine.
Tästä yllä olevasta kuvasta on vähän hankala saada käsitystä mittakaavasta, joten tässä ajoneuvo tarjoamassa mallia:
Toisaalla Haminassa:
Haminan linnoitus on itse asiassa aika hemmetin suuri ja laaja kokonaisuus. Itäpuolella on alueita, jossa valleille ei pääse, koska ne ovat varuskunnan sisällä.
Sitten suunta karkeasti pohjoiseen, Kouvolan puolelle Liikkalaan. Tie Haminasta Liikkalaan on suurimmalta osaltaan erittäin kaunista, taitaa seurailla vanhoja tielinjauksia, ja tie sai uuden asaltin muutama vuosi sitten.
Pari kilometriä ennen varsinaisia vallituksia tien vierellä muuten näkyy vielä vanhojen kasarmien paikat, mutta ne ovat lähinnä pidempää heinikkoa yms. kasvavia alueita peltojen reunoilla.
Liikkalan linnoitus on myös yllättävän suuri, mutta siitä on vaikeampi saada kuvaa, josta saisi käsityksen mittakaavasta.
Keskusaukio.
Kulkureitti jonkin matkan päässä olevalle linnoituksen pienemmälle patterille.
Liikkalasta olikin sitten aika pyyhkäistä kotiin. Paluumatkalle valitsin vanhan ratapohjan asfalttitien sijaan.
Tämä oli suht lyhyt ajelu, luokkaa 60 - 70 km.
Malamuutti muokkasi tätä : 03.02.2024 at 13.54
Jäsen
Lenkki 2, viikkoa myöhemmin: Tiutinen - Kyminlinna - Kotka
Tiutisen toinen redutti, redutti Pitkäsaari, jäi vähän kaivelemaan, joten etsin kartoista sijainnin tarkemmin ja lähdin etsimään paikkaa. Se löytyikin loppujen lopuksi helposti, vaikka ei ollutkaan suoraan tieltä näkyvissä.
Redutti Pitkäsaari on itse asiassa suurempi kuin redutti Tiutinen, mutta melkoinen ryteikkö ja sitäkin heikommassa kunnossa.
Kulku redutin keskusaukiolle, muurit ovat kevyesti kolmatta metriä korkeat.
Vallilta alas keskusaukiolle. Melkoista ryteikköä, ja tuolla kivien ja kasvillisuuden joukossa klossikengät jalassa kulkeminen loi hieman vaaran tuntua puuhaan.
Tiutisesta suuntasin kohti Kyminlinnaa, mutta tein Tiutisesta pohjoiseen olevalla Hallan saarella (hyvin) pienen poikkeaman suoralta reitiltä ja kävin Hallan ja Suulisniemen aikanaan yhdistäneen rautatien sillan luona:
Toinen poikkema Ruotsin/Venäjän vallan aikaisten linnoitusten teemasta: minua oli pitkään ja vaivannut muistikuva 90-luvulla Karhulassa asuessani näkemistäni taisteluhaudoista Kymijoen Korkeakoskenhaaran länsirannalla, ja nyt kävin verifioimassa muistikuvani.
No niin, sitten itse Kyminlinna. Sekin on loppujen lopuksi valtava yksittäinen linnoitus. Olen itse käynyt linnoitusalueen sisäpuolella sotaväessä ollessani; nykyisin alue taitaa olla Senaattikiinteistöjen omistuksessa, eikä vallien sisäpuolelle ole joidenkin kohteiden heikon kunnon vuoksi asiaa kuin opastetuilla kierroksilla. Näkymä linnoutuksen itäpuolelta, Kymintietä pohjoisen suuntaan.
Länsipuolella oli laitettu kyyttöjä maisemanhoitotöihin.
Tässä on muistaakseni kesäteatteriin liittyviä systeemeitä.
Ainakin Kyminlinnan eteläpuolella kulkee ulompia valleja pitkin Kotkan kaupunkipuistoon kuuluva polku, jota pitkin ajelin länsireunalta takaisin itään. Taas hieman mittakaavaa vallien koosta.
Kyminlinnasta ajoin Kotkansaarelle, jossa ensimmäinen kohde oli Kotkansaaren luoteiskulmassa oleva Redutti Kotka, nykyinen Yrttipuutarha.
Viimeinen kohde oli Fort Katariinan alue Kotkansaaren lounaiskulmassa. Alue oli aikanaan öljysatama, mutta paikkoja on siivottu ja siitä on tehty todella laaja puisto, jossa on myös vanhoja linnoituksia.
Näkymä kohti Mussaloa.
Kivetty rinne... mikäköhän lienee senkin tarkoitus ollut?
Vallien kunnostus ilmeisesti käynnissä.
Katariinasta sitten taas kotiin, tuttuja reittejä pitkin. Tämä oli muistaakseni noin 80 - 90 km lenkki.
Edit ja off-topic: Loppuun vielä bonukseksi muutama vuosi sitten ottamani kuva Kukourista/Fort Slavasta. Britithän särkivät sen Krimin sodan aikana.
Vakiovieras
Jostain syystä päädyin ruokatunnilla selaamaan toissakesäisiä kuvaraportteja reissuilta ja sieltä löytyi todellinen harvinaisuus.
Tässäpä oli mielenkiintoinen rakennus, puunpätkiä ja laastia. Harmi kun rakenteet on pettäneet.
Tuossa tuo laasti on ihan tavallista savea. Eli kyseessä on pölkkysavirakennus.
Tuo mouhijärven navetta on jopa jonkinasteinen kuuluisuus. Vanhempia, vielä vähän paremmassa muodossa otettuja kuvia löytyy esim ekorakentamissivu luomura.com:sta
Savirakentaminen on vanha, suomessa jo vähän unohtunut taito. Savirakennuksia on kuitenkin jonkin verran. Joitain vanhoja säilyneitä ja nyt enenevissä määrin uusia.
Pölkkysavi, kevytsavi, massiivisavi... Onhan tiilitalotkin tavallaan savitaloja, mutta jalostetumpaa savea.
Yksi tuttu teki talon olkipaaleista ja savesta. Talossa on kantava puurunko, mutta eristys on hoidettu olkipaaleilla ja pintakäsittelynä savilaastirappaus.
Porukoiden mökin lähellä 1 isäntä rakensi kevytsavesta, eli samalla tavalla puurunko, sitten seinät liukuvaluna "laastilla" joka koostuu savesta ja olki/ruokosilpusta.
Vähän offtopic, mutta ansaitsee kommentin. Savi- ja hamppurakentamista pitäisi hyödyntää rutkasti nykyistä enemmän. Olkipaalitaloja saa tilattua jo talopakettina niin, että puurunko ja oljet tulee elementteinä, mutta rappaukset pitää tehdä paikalla. Mutta niin pitää kivitaloihinkin.
Hampputaloja ei kai saa elementtinä, mutta hamppuharkkoja saa kyllä.
Moottoriturpa
Joo me OKS:n kanssa palattiinkin tuohon myöhemmin. Olispa silloin paikan päällä tajunnut, että se on NIIN erikoinen tapaus. Olis voinut ihmetellä kauemminkin.
Mielenkiintoinen linkki, ei sillä, että alkaisin mitään rakentamaan.
Näyttää olevan kuva myös tuosta Jaskan kuvaamasta rakennuksesta.
Veteraani
Retkikausi lähestyy - hyvä hetki palata vanhojen reissujen fiiliksiin. Myös viime viikolla hepofacessa käyty keskustelu Suomi-pyörämatkailun ankeudesta sai pohtimaan näitten reissujen ”ankeutta”..
Turku-Nauvo-Korppoo-Kökar-Ahvenanmaa saarihyppely, kesä 2022. Tämäkin taisi olla extempore-reissu. Katsottiin, että olisi kivaa keliä tarjolla ja juna- sekä laivaliput ja majoitukset järjestyi lyhyellä varoitusajalla, joten laitettiin varaukset sisään, pakattiin pyörät ja lähdettiin seuraavana päivänä.
Reissu alkoi junasiirtymällä aamujunalla Leppävaarasta Turkuun. Tai siis ensin piti polkea lyhyt matka kotoa Leppävaaran asemalle. Kello oli jotain kuuden paikkeilla ja oli kiva, lämmin kesäaamu, vaikka olikin vähän pilvistä.
Turusta lähdettiin polkemaan joenrantaa pitkin kohti Uittamoa tarkoituksena pysytellä rantaviivan tuntumassa Kirjalaan asti ja jatkaa siitä assua pitkin Paraisille, josta toivoimme saavan aamiaista.
Matkalla Paraisille saatiin reissun ainoat sadepisarat ja taivas selkeni, juuri sopivasti kun saavuimme sinne. Paraisten keskustasta tulee vähän mieleen vanha lännen kaupunki.
Heinäkuisena lauantaiaamuna Paraisilla ei ollut ruuhkaa, mutta tämä kahvila availi juuri oviaan ja osoittautui ihan kivaksi paikaksi. Tarjolla olisi ollut aamiaisbuffakin, mutta täytetty croissant ja raparperipulla vei voiton.
Paraisten pääkadun varrella oli antikvariaatti tms. jolla oli hieno pikkuaitokokoelma ikkunassaan.
Paraisilta jatkettiin kohti Nauvon lossia. Reitin olin piirrellyt niin, että Saariston rengasreittiä eli assua yritimme vältellä aina, kun se vaan oli mahdollista, mutta tuolla päin pyöräilleet tietää, että koko ajan se ei ole mahdollista.
Lill-Malö
Nauvossa oli jotkut saaristopäivät. Lossiin oli karsee jono, onneksi ei oltu autolla liikkeellä. Happeningin yhteydessä oli jenkkiautoharrastajien kokoontuminen ja niin jonossa, lossissa kuin Nauvossakin oli autosilmänruokaa.
Nauvossa poljettiin pieni sakkolenkki Saaren pohjoisreunan sorateiden kautta...
..takas Nauvon kylän läheisyyteen ensimäisen yön majapaikkaamme.
Hotelli Stallbacken oli kiva tuttavuus. Itse hotellirakennus oli vanha kivinavetta ja pihan puurakennuksissa oli Aito-kiukaalla varustettu sauna, johon saimmekin sopivasti vuoron, niin että pääsimme suoraan pyöränpäältä saunomaan. Stallbacken sijaitsee sen verran kaukana rannasta, että uintimahdollisuutta saunasta ei ollut. Se olisi ollut piste i:n päälle.
Saunan ja päivällisen jälkeen maistuikin uni. Aamulla oli taas melko aikainen lähtö. Korppoon lossille piti ehtiä riittävän ajoissa, jotta ehtisimme Kökarin aamulauttaan. Aamiaisen ehdimme kuitenkin nautiskelemaan terassilla auringonpaisteessa kaikessa rauhassa.
Korppoosta löytyi hienoa kalliobaana. Tässä menee siis katkoviivatie.
Lauttaan ehdittiin ilman ongelmia tai kiirettä.
Ahvenanmaa, täältä tullaan!
Navigare necess est.
Välkommen till Kökar.
Kökarin gravelit on tällaista punagraniittista soraa.
Saaristorolaismantiikkaa venevajoineen.
Lisää punagravelia.
Käytiin välissä tsekkaamssa itsemme sisään hotelliin ja jätettiin suurin osa tavaroista huoneeseen. Sen jälkeen jatkettiin saaren kiertelyä.
Lisää saaristolaisromantiikkaa.
Hylky.
Ei ollut ruuhkaa vierasvenesatamassa. Taustalla Kökarin hotelli. Joskus aikoinaan meidän purjehdusvuosina, oli sellainen Skärgårdssmak-projekti, josta meillä on muistona keittokirja vieläkin. Silloin Kökarin hotellin ravintola oli yksi Skärgårdssmak-ravintoloista ja sieltä sai oikeasti todella hyvää ruokaa. Nyt syömämme ahvenfileannos oli ihan perushyvä, mutta ei gourmeta.
Seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen pakattiin kimpsut ja kampsut ja poljettiin merivartioaseman taakse. Jätettiin pyörät kamoineen pusikkoon ja tehtiin jalkaretki Kalenin kallioalueelle.
Löydettiin sopiva poukama ja käväistiin uimassa.
Kalenista jatkettiin Kökarin kirkolle. Hautuumaa huokuu historiaa.
Meri lienee kuitenkin pyhempi kuin ihmisrakennelmat..
Kirkolta jatkettiin Sandvik Campingiin/vierassatamaan lounaan toivossa.
Ja maittava lounas saatiinkin. Paikanpäällä vastasavustettua kampelaa.
Merikarhu.
Lopulta oli pakko jatkaa matkaa takaisin lauttarantaan, josta matka jatkui kohti Längnäsia. Kiitos Kökar!
Ms. Skiftet.
Alkuillasta oltiin takaisin pyörien päällä, mutta nyt siis tuulimyllyjen saarella. Illaksi oli vielä poljettava Maarianhaminaan, josta yölaiva veisi meidät takaisin Helsinkiin.
Ahvenanmaalla suurin osa pikkuteistäkin on asfaltoituja, joten se ei ole mikään soraparatiisi. Suurin osa sorateistä on päättyviä pistoja, mutta niitten päistä voi löytää hienoja paikkoja.
Maarianhaminaan päästyämme päivä alkoi lähestyä loppuaan, samoin reissu. Ehdittiin kuitenkin polkea pieni kierros Maarianhaminan rantaviivaa pitkin ja vielä kaljalle Itäsatamaan ÅSS:n paviljonkiin, Pommernin kainaloon.
Mainio reissu oli tämäkin ja kolmen päivän reissuksi (kaksi hotelliyötä + yksi laivayökotimatkalla) ehdittiin näkemään ja kokemaan mahdottoman paljon. Kökarissa riitti kierrettävää ja nähtävää juuri sopivasti kahdeksi puolikkaaksi päiväksi.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Moottoriturpa
Ai hitsi, olisin halunnut viihdyttää itseäni lueskelemalla, mutten löytänyt pikaisella vilkaisulla....viime viikolla hepofacessa käyty keskustelu Suomi-pyörämatkailun ankeudesta sai pohtimaan näitten reissujen ”ankeutta”..
Mikä se ankeuden pääpointti oli? Palveluiden puute, sää vai kenties suomalaiset ihmiset? Ulkomailla on kaikki hienompaa ja paremmin?
Siltä vaikuttaisi.Mainio reissu oli ...
Ahvenanmaa on kyllä kiva, muttei tosiaan grävelistin ykkösvalinta. Nauvossa ja Korppoossa on muikeita hiekkateitä ja polkuteitä, ne kaikki on tullut ajeltua. Monet niistä on tosin vaikeasti hyödynnettävissä Rengastien mukaiseen tehokkaaseen etenemiseen, ainakaan järkevästi. Mut jos ei ole kiire.
Veteraani
https://www.facebook.com/share/p/9JVEYN5DUoeLhdVN/
Ennakkoluulot, palvelut, kaljan hinta.
Meillä olis Korppoossa vielä kierrettävää ja Nauvoonkin jäi vähän. Viikonloppureissun vois hyvinkin vielä tehdä sinne päin.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Nöösi
Joo, sen verran ankealta näyttää että meni jo valmiiksi maku kesän odotuksesta.......Myös viime viikolla hepofacessa käyty keskustelu Suomi-pyörämatkailun ankeudesta sai pohtimaan näitten reissujen ”ankeutta”..
Vakiovieras
Ihan pikkusen huvitti se kaljan hinnan manaaminen. Taisi oikein useammassa viestissä mainita. Siinäpä oiva syy matkustaa Keski-Eurooppaan.
Hieno reissu ja kuvat Stenulla. Viime kesänä tehtiin pieni saaristokierros Ahvenanmaan suuntaan Kustavista aloittaen. Kökar oli mieleenpainuva paikka. Ehkä meikäläisen makuun vähän liikaa lautalla istuskelua, mutta mukavan hiljaisia tiet ovat tuolla saarilla. Pitäisi varmaan varata enemmän aikaa ja koluta saaret läpi, eikä vain painella saaresta toiseen.
Suurtietäjä
Muutama ihan kelpo valokuva on taas tässäkin setissä. Oletko saanut laitettua seinälle näitä omia valokuvia?
Aktiivijäsen
stenulla hieno kuvaraportti.
Veteraani
Kiitos kiitos. Rapsojen tekeminenkin on ihan kivaa (joskin foorumisoftalla vaivalloista), kun samalla tulee käytyä itsekin reissu uudelleen läpi.
@ohiampuja meillä on aika vähän seinillä mitään ja nekin oikeaa taidetta
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit