
Alkujaan tämän lähetti
stenu
Ehkä ongelman perusydin on siinä, että nykypyörät on liian kykeneväisiä joidenkin pyöräilijöiden asenteisiin nähden? Kepu-polut on liian helppoja kalustoon nähden ja sitten homma muuttuu tylsäksi, jos ei voi polkea ”täysiä”?
Eilen tuli KePussa kolmisen tuntia peuhatessa sattumalta ajettua sama 300m polunpätkä missä ajoin 25 vuotta sitten elämäni ekan kerran maastossa. Silloin elastomeeritäysjoustoisella cantijarrulaitteella muutamalla jalkakosketuksella, nyt sit pilkkopimeässä Pickenflickillä jalat polkimilla koko matkan. Ei turhaan sanota että gravel on uusi MTB.
Oli kyllä 10+ lenkki, kaikki (=molemmat sähköavusteisia) vastaan tulleet maastopyöräilijät hidasti kohdatessa ja koiranulkoiluttajat siirtyivät ennakoivasti pitkospuilla levennykselle kun olin takaa tulossa. Kiitin ohimennessäni, mutta olisin kyllä tarvittessa jaksanut vielä hidastella sen 100m. Punaisella reitillä tuli muutama mutaikko vastaan, en lähtenyt kiertämään vaan talutin ja siirryin sit takaisin soraistetuille osuuksille. Paloheinän maja näytti nyt aika hienolta, käytiin 9-v juniorin kanssa ajelemassa kesällä noita soraistettuja polkuja ja jouduttiin syömään jätskit Korkeessa, kun maja oli remontissa. Nyt vähän polttelisi että voisi 2025 sekakäyttää, eli käydä pulkkamäessä, ajelemassa ja kaakaolla, vaikutti nimittäin olevan aika innostunut "maastoajosta".
Edessä Fenix BC25R, BC30R, HL60R, takana Blackburn Central 20
Kirjanmerkit